Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Nacho kirjoitti:Eli tuomion voi Suomessa saada törkeästä huumausaine rikoksesta, vaikka hallusta ei löytyisi huumeita ollenkaan, jos todistajat niin sanoo ja muu todistusaineisto siihen viittaa.
Näinhän se menee, eihän tästä kauaa ole kun CMC Immu sai pyöreät vaikka ei henkilökohtaisesti ollut koskenutkaan huumeisiin. Tuomio tuli hankimisen rahoituksesta ja kerholisästä. Samaa rahoitus syytettähän aikanaan myös Karalahdelle haettiin.
Nacho kirjoitti:Viittaus Kiduttaja-Pulkkisen tuoreeseen 8 vuoden tuomion päätökseen
Savon Sanomat: Poliisilakimiestä epäillään neljästä virkarikoksesta
Tiistai 1.11.2016 klo 05.16
Hämeen poliisilaitoksen poliisilakimiestä epäillään neljästä virkarikoksesta liittyen Kuopion huumepoliisien salaisten työviestin käsittelyyn.
Asiasta uutisoivan Savon Sanomien mukaan poliisilakimiehen epäillään toimineen virheellisesti toisiin poliiseihin kohdistuneiden etsintöjen valvojana vuodesta 2014 alkaen.
Rikosilmoituksen ovat tehneet lehden mukaan neljä Kuopion poliisiaseman huumepoliisia, joiden sähköposteja ja puhelimia tutkittiin Jari Aarnion rikosvyyhden yhteydessä. Kuopion poliisin työntekijöitä ei enää epäillä rikoksista, mutta heiltä otettiin tutkinnan aikana luettavaksi lähes parituhatta tekstiviestiä ja sähköpostia, lehti kertoo.
Käräjäoikeus nimesi nyt virkarikoksista epäillyn poliisilakimiehen etsintävaltuutetuksi tarkkailemaan, että toiset poliisit eivät käsittele Kuopion huumepoliisin todistamiskiellon alaisia eli salaisia työasioita.
Lehti kertoo, että Helsingin hovioikeus perui poliisilakimiehen mandaatin etsintävaltuutettuna viime viikolla. Hovioikeus ei ota kantaa rikostutkintaan, mutta oikeuden mukaan jo pelkkä rikosepäily vähentää poliisilakimiehen luotettavuutta asiassa.
Kun linkität niin kopioi ainakin olennaiset, tapaukseen liittyvät osat tekstistä samalla ketjuun, koska monet linkit lakkaavat ajan mittaan toimimasta tai artikkeli siirtyy maksumuurin taakse tai sen lukemiseen vaaditaan rekisteröityminen. Tai jotain.
Puukkosaha pärähti käyntiin ja hetken päästä ihminen oli kappaleina. Hän oli ollut kuolleena jo jonkin aikaa ennen paloittelua. Hänen väliaikainen sijoituskohde oli erään pakkasvaraston hyllyssä josta kaikki kerääjät menivät ohi, tietämättä että isossa pahvilaatikossa joka lepäsi FIN-lavan päällä 3 kerroksessa, oli ihminen.
Jonkin ajan kuluttua jäisiä ihmisen palasia heiteltiin auton ikkunasta pitkin kehäkolmea. Minä olin ollut puoliunessa kun puhelin alkoi pitämään ääntä, kertoen että nyt olisi aika laittaa 38 special koteloon ja lähteä vauhdilla autolle, ottaen suunnaksi Pasilan.
Minä kuitenkin olin jatkanut unia välittämästä asiasta. Heräsin vasta kun puhelimeen soitettiin sellaiselta taholta jonka soittoääneen heräsin aina automaattisesti. Daze - Super Hero kaikui pitkin makuuhuonetta kun vastasin top 5 ryhmään kuuluvalle vasikalle.
"Migu" on vissiin tapettu joku aika sitten ja varoituksena ja muistutuksena sen paloja heitellään nyt joka paikkaan. -Soittaja kertoi. Hän kuului Suomalaisen huumemaailman tärkeimpiin henkilöihin, käyttäjiin. Ilman hänenlaisia narkkareita ei olisi huumebisnestä eikä kukaan "huumekuningas" joisi samppanjaa huumerahoilla, saati ostelisi siskonsa nimiin huippuluokan mersuja espanjassa asuen.
Tiesin Migun. Hän oli -70 luvulla syntynyt kaveri joka käytti piriä satunnaisesti. C-hepatiitin takia hänestä oli tullut jokin aika sitten itsetuhoinen. Minulla oli ennakkotietoa Migun touhuista, mutta annoin hänen touhuta koska hänen touhuista ei olisi ollut haittaa kenellekään, ellei lasketa sitä että hänen orkesterissaan kiersi usein samat ruiskut ja neulat, väkivaltakaan ei puuttunut kuvioista. Se oli itseasiassa usein läsnä hänen elämässään. Velanperijäksi kun hän tituleerasi itseään. Siinä usein onnistuenkin.
Kyllähän lapsilisät ja asumistuet juuri saanut yksinhuoltajaäiti maksaa mielellään kun vaihtoehtona on perseeseen nussiminen ja suihinottotuokio sellaisen herran kanssa joka ei ole kurkannut esinahkansa alle kuin viimeksi ylä-asteella kun sinne oli kutittanut tulehduksen takia.
C-hepatiitti on huono tarttumaan muuten kuin verikontaktissa. Eli näiltä jätkiltä ja tytöiltä ei sitä voisi kukaan ulkopuolinen saada ellei veri pahasti roiskuisi. Niin oli nyt käynyt. Tosin veri ei ollut roiskunut koska tekijät olivat ammattilaisia ja paloitteli Migun tavalla, jolla vältetään taudinauheuttajien kulkeminen aerosolina tai pisaratartuntana.
Migu ilmeisesti oli menettänyt henkensä kuristamalla jonka jälkeen hänet pakastettiin kylmäautossa joka jakeli elintarvikkeita eräästä tukkuliikkeestä jälleenmyyjille. Lopuksi Migu oli sijoitettu välivarastoitavaksi tuonne pakkasvarastoon ja nostettu lattiatasolta erään keräyshyllyn ylimmälle kerrokselle.
Vasikka kertoi että Migu oli ilmeisesti jättänyt piuhan pystyyn eräälle suomalaiselle miehelle joka asui Tallinnassa. Kyse oli kuulemma heikeistä, ehkä kahdesta tai kolmesta. Minä kuitenkin tiesin että kyse ei voisi olla pelkästään siitä. Ammattilaiset kun eivät tapa heikistä, eikä välttämättä edes kilosta. Se kun ei ole euroissa kuin 5-7 tonnia. Kukaan ammatillisesti tähän hommaan suhtauva ei ota vankilavuosia muutamasta tonnista josta petosmieskin istuu korkeintaan viikkoja jos on kerennyt uransa aikana tekemään jo sen klassisen miljoonan.
Puhdasta piriä kun saa kiloittain todella edullisesti jos osaa tinkimisen jalon taidon ja osaa vakuuttaa että menekkiä olisi pitkäksikin aikaa eteenpäin. Puhtaaksi voimme laskea kaikki seokset joiden aktiiviaineet edustavat seoksessa 2/3 osaa.
Kun ihmisen paloja heitetään näytille huoltoaseman pihalle ja pitkin bussipysäkkejä, on kyse jostakin todella isosta tai sitten vain pienestä narkkariporukasta jotka ovat vihapäissään laittaneet kaverinsa kappaleiksi ja yrittävät hävittää tämän jakamalla hänen osat pitkin Etelä-Suomea.
Ajoin melkoista ylinopeutta Koskelantietä jolle olin noussut 4 tieltä. Perässäni syttyi siniset vilkut ja punainen pysäytysvalo. Se vaati minua pysähtymään. Minä en kuitenkaan jaksanut nyt alkaa kaivamaan virkamerkkiä esiin. Auto jolla ajoin oli seuranta-auto ja ne on aina jonkun peiteyhtiön tai henkilön nimissä jota ei ole olemassakaan. Nyt takana oleva järjestys- ja valvonta toimissa ollut partio luuli että he olivat tavallisen kansalaisen kintereillä, ja pääsisivät kohta kirjoittamaan kunnon sakkoa, tai oikeamaan viemään ajokortin.
Toisin kävi. Kun koskelantie ja Mäkelänkatu kohtaa, on siinä lähistöllä Hesburger, näin sen mainosvalot vain vilauksena kun painoin kaasun pohjaan, nostaen auton nopeusmittarin ja kierroslukumittarin lähes maksimiin.
Noin minuuttia myöhemmin olin Pasilan poliisitalon edustalla, jossa pari muutakin partiota yritti suluttaa minua, minä kuitenkin ajoin rampista sisään ja näytin keskisormea avoimesta ikkunasta partiopojille- ja tytöille, kuin merkiksi siitä että minä annoin heille opetuksen miten vanha kehäkettu käskyttää autoa. Tieteenkatu kun voi opettaa ajamaan niin että vältetään kaatamasta kaartioita, minä taas niin että niitä vilisee haljenneessa tuulilasissa.
Partiopojat kun olivat ymmärtäneet jättää minut rauhaan ja olin viimein päässyt kahvihuoneesta hakemaan kahvia, oli teoriittisten keskusteluiden aika. Viimeöinen vuoro oli saanut tietoa että ruumiinosia heittänyt auto oli ollut uudehko Nissan. Väritykseltään musta.
Yksi väkivaltapuolelta huumeryhmään hypännyt mietti ääneen voisiko Migu olla se josta oli saatu tiedustelutietoa. Kultaiseksi kolmioksi kutsuttu ryhmä levitti Baltialaista kultaa. Kama oli nimetty sellaiseksi meidän toimesta. Baltialaista kultaa Suomeen toimitti pääsääntöisesti Liettualainen huumekuriiriryhmä, Virolaisen huumepoliisiryhmän avustuksella. Kultainen kolmio nimitys tuli siitä että ryhmä operoi tolppatietojen perusteella Merihaka-Verkkosaari-Kulosaari akselilla.
Huumeita siis säilytettiin jossakin tuolla alueella ja sieltä niitä laitettiin pienemmissä erissä eteenpäin. Ehkä toisin päin. Se oli meille yhden tekevää. Tärkeintä olisi saada Migun palaset kerättyä yhteen ja saada DNA-varmistus siitä että juuri hän oli kyseessä. Hammassiltaa ei ruumilla enää varmaankaan olisi. Usein kun paloittelun yhteydessä ammattilainen hakkaa suun niin paskaksi ettei leukaluusta ole enää tietoakaan. Parastapa kuulemma tuhota hammassilta on laittaa ruumiin alaleuka tiukasti ylärivistön hampaita vasten ja iskeä tiilellä leukaan niin että hampaat lävähtää leuan kanssa paskaksi. Tiilessä on tarpeeksi kosketuspinta-alaa eikä vaikuta vain pienelle alueelle niin kuin vasara.
Päätimme ottaa kiinni yhden kultaisen kolmion jäseneksi epäilemämme henkilön. Hän asui tuohon aikaan Meri-Rastilassa ja palaveristamme kun oli kulunnut noin tunti, avasimme hänen asuntonsa ulko-oven huoltoyhtiöstä saamallamme yleisavaimella. "POLIISI" -Huuto täytti asunnon. Ukkomme oli ollut istumassa olohuoneen sohvalla ja mitä ilmeisemmin hän oli ollut juuri vetämässä käteen. Tästä viestitti televisiovastaanottimessa jyllännyt lähitaistelu.
Paiskasimme miehen hiuksista lattialle. Lattia oli muovimattoa ja miehen poskipään ja muovimaton väliin jäi sopivasti jokin pullon kruunukorkki joka oli mukavasti ylösalaisin. Asunto oli täynnä viihdetekniikkaa, eli tyhjiä tölkkejä, pulloja, stögöjä, bongeja ja tuhkakupissa oli sijoitettuna pari neulaa jotka oli niin vinossa ettei niillä ilmeisesti voinut enää töötätä.
Mies vastasi huutoomme iloisesti vinkumalla kuin koiran pentu kun tämä viedään emoltaan. Makuuhuoneessa oli ollut nukkumassa joku pitkätukka, en ollut aluksi aivan varma oliko tämä kumpaa sukupuolta, mutta hänen vastustelunsa antoi syyn potkaista munille, niitä hänellä ei ollut.
Kun hän makasi raudoitettuna muovimatolla, tunnistin hänen paljaiden pakaroiden muodosta jotakin naisellista. En olisi kyllä mistään hinnasta nussinut häntä, mutta sitäkin enemmän olisin halunnut toimittaa hänet ihmisperäisen ongelmajätteen käsittelylaitokselle.
Kun huumeryhmämme yksi perusmatottajista päästi miehen lattiasta nousemaan, poistamalla polven tämän toiselta poskelta, huomasin että pullonkorkki ei ollut liimaantunut miehen poskipäähän, se oli uponnut siihen.
"Terve tultiin kylään" -Minä sanoin miehelle ja esittelin virkamerkkiäni. Mies oli miltein heti yhteistyökykyinen. Hän osasi selvästi rosvotaktiikkaa johon oli sekoitettu keskiluokkaista epäonnistumista ja lapsellista uhoa joka oli täysin katteetonta. Arvelin että miehen käyttäytyminen saattoi myös johtua kivusta jota olimme tuottaneet hänelle.
Selvensin asiaamme ja iskin hänelle isällisen korvapuustin ja kerroin että nyt ei leikitä, ihminen oli hakattu paskaksi ja levitetty pitkin uuttamaata ja me halusimme tekijät kiinni, muutoin lähtisi kaikki koppiin, tuttavien sukulaisia myöten. Tosin jättäisimme heidän koiransa rauhaan jos sukua sattuisi olemaan pohjoisessa ja näillä huskyja. Emmehän haluaisi viedä koiralta sitä mikä tälle kuuluu, ja varsinkin ulkokoiralle, kaikki muut kusipäät hakisimme vaikka töistä kaappiin kusen hajuun miettimään miksi tämä yksi oli ryhtynyt huumehommiin.
Mies ei selvästi vieläkään ymmärtänyt. Viimein kun tälle oli syötetty kaikki paskapökäleet mitä tukossa olleessa vessan pöntössä lillui, aukaisi tämä paskaisen suunsa läpikustulla runkopatjalla joka makasi asukkaisiin pettyneenä olohuoneen nurkalla.
"Se jätti hoitamatta Märtille mitä oli ottanut" -Mies parkui tarkoittaen Migua. Pyysin rauhallisesti kertomaan kuka tämä Märt oli ja mistä löytäisin hänet? "Se asuu tos itiksessä, mut älä vittu mee musta sanomaan mitää" -Mies suoranaisesti vollotti. Jatkoin tiedustelua tavalla jonka olin 28 vuoden aikana oppinut kun olin ollut operatiivisessa kenttätyössä poliisina.
Ihmisen paloitteleminen ja hänen ruumiin osien levittäminen julkisesti on niin törkeä temppu että sellaisesta ei enää selviä ihan heppoisesti. Ihmisen voi toki tappaa ja istua tuomionsa, ihmisen voi myöskin murhata, ja istua EK:n, mutta ruumiin häpäiseminen tällä tavalla ja suoranainen yhteiskunnallinen peloittelu ei käy laatuunsa.
Märt toimi rakennusalalla, kuinkas muutenkaan. Kun tavoitimme hänet, hän oli työmaalla roskalavan kulmassa puhumassa puhelimeen tupakka toisessa kädessä. Aikaisemmin kiinniotettu pidettiin taktisista syistä kopissa ettei tämä pääsisi levittämään tietoa että nyt tapahtuu laaja-alainen isku. Migun paloittelijat tosin osasivat varmasti odottaa jotakin tapahtuvan.
Märt kun kääntyi, havahtui hän seuraavan kerran kun hänen otsansa hipoi kaivon kantta. Häntä ei kolhittu juurikaan kiinniottotilanteessa vaan matkalla piilokonttorille. Hänellä ei ollut minkäänlaista yhteistyöhalua ja sitä piti lisätä. Hän ei aluksi suostunut kertomaan edes nimeään jonka jo tosin tiesimme kuten lähes kaiken hänestä.
Mutta kun meillä oli reppu jonka sisällön levitimme pöydälle, alkoi hän yhteistyö halukkaaksi. 7 kiloa katupiriä on ihmeellinen vaikute. Ymmärrän kyllä että tuon yläasteikäisen pojan käsipainon luokkaa olevan kilomäärän verran tulee myöskin vuosia kun repullisen verran piristä tuomitaan. Jos aine olisi juuri tehtaasta lähtenyttä tavaraa, olisi tuomio varmasti maksimi.
Juuri kun aloimme pääsemään lähes kaverilliseen keskusteluun, otti KRP yhteyttä ja sopi tapaamisen Tikkurilan uimahallin parkkipaikalle. Heitäkin oli alkanut paloittelu ja ruumiin osien levittäminen kiinnostamaan. Ehkä heitä kiinnosti myöskin se seikka että he olivat omalla meihin kohdistuneella tiedustelulla selville että me olimme tekijöiden jäljillä. KRP kun aina halusi päästä sisäministeriön rankinglistan sijalle 1 vaikka heidän toiminta mahdollisti vasta häntäpään sijoitukset.
Moni joka ei tunne huumemaailmaa, ei tiedä sitä että jokaisen tuote-erän takana on joku ja erä osataan myöskin yhdistää häneen sillä kukaan ei tuo markkinoille huumeita ilman että joku ei asiasta tietäisi. Huumeiden maahantuonti ja levitys vaatii meidän mittapuun mukaan suhteellisen ison organisaation oli sitten kyse luomusta tai kemikaalista.
Pelkkä moottoripyöräkerho ei kykene toimivaan huumekauppaan koska toiminnassa jokaisen täytyy olla kokenut, muuten tulee paloja heti alkumetreillä ja isommassa pirikaupassa se saattaa tarkoittaa sellaisia rahasummia että raatojakin saattaa alkaa joistakin elossaolevista tulemaan. Usein heitä ei kalmoksi tulemisen jälkeen enää koskaan löydy. Se on huumemaailman yksi ohjesääntö, suoranainen protokolla. Kadonneet näissä kuvioissa voidaan laskea kalmoiksi.
Kun Märtille oli haettu Alkosta rauhoittavaa, jakautui meidän ryhmämme 3 osaan ja hajauduimme, tarkoituksena saapua Tikkurilaan tyylikkäästi eri ilman suunnista. Siinä me myöskin onnistuimmme, joka kerta.
Vastassa oli Keskusrikospoliisin yksi todellista valtaa käyttävä väkivaltapuolen tyyppi, oikea hyypiö. Noin niin kuin ulkonäöllisesti. Heti alkulässytysten jälkeen meille ilmoitettiin että KRP:n valmiusryhmä on juuri iskemässä "Migun" ruumiin osien levittäjien kimppuun Tuusulan pohjois-puolella. Pääkaupunkiseudulla kuin missään muuallakaan et enää nykyään aja ilman että jäisit keskusrikospoliisin tai jonkun muun elimen kameroihin tai muihin valvontaa suorittaviin laitteisiin joista meillä ei aina ollut edes tietoa kun vasta sitten kun sellaisen olemassa olo tuli ilmi.
Meitä ei juurikaan kiinnostanut KRP:n diagnoosit koska me tiesimme että he iskisivät väärään paikkaan, taas. Tekijät kun eivät varmasti olleet niin tyhmiä että levittäisivät ruumiin omalla autolla. Sen saneli järkikin.
Eräs keskusrikospoliisin mies joskus sanoi että totuuden puhujista ei tykätä, ja se osui tässä kohtaan nappiin. KRP:n VaTi-ryhmä nimittäin iski tuusulalaiseen piriluukkuun, jossa parhailtaan oli ollut käynnissä varastetun tavaran vaihtaminen huumaaviin lääkkeisiin koska varsinaisia huumeita tässä luukussa ei ollut. Tai oli ollut, mutta siitä oli monia kuukausia aikaa. Tuusula oli näihin aikoihin melko kuiva ja me tiesimme sen.
Kuuntelimme parkkipaikalla tilanteen etenemistä ja kun saimme tietää että luukussa oli ollut pelkkiä torakoita ja muutama teini-iän ylittänyt pissis jolla oli jäänyt kaljatölkkikäteen vaikka ikä lähenteli viittäkymppiä. Nämä prinsessat olivat myös tunnettuja siitä että heillä oli lapsia joka kunnassa, osa oli myöskin unohtunut laskuista ja ne näkyi lähinnä vain huostaanottotilastoissa.
Nauroimme ääneen kun keskusrikospoliisin miesten ilmeet kertoi että joulukalenterin suklaa olikin pöllitty aaton kohdalta. Tilanne meinasi edetä suoranaiseksi painiksi, mutta kun puhutaan yleisestä paikasta ja aseistetuista miehistä, ryhmistä niin pitää ymmärtää että lähikontaksi ei tule laatuun edes elein eikä varsinkaan ilmein. Meidän "yhteenotosta" kun oli ohikulkijat soittaneet hälytyskeskukseen.
Kun poistuimme moottoreita huudattaen pois paikalta, jäi kettumainen katse KRP:n miekkoselta mieleeni. Oletin että heillä oli meihin kohdistuva seuranta-operaatio alkamassa. Ajatus tuntui naurettavalta koska meillä oli oikeastikin töitä tehtävänä.
Meidän piti pitää matalaa profiilia, aina pasilaan asti. Pasilassa tavoitimme keskusteluetäisyydeltä erään rikoskomisarion joka kokosi hiljaisella viestinnällä Karhun toimintavalmiuteen. Karhu oli meidän laitoksen oma iskuryhmä jonka tasoista ei KRP:llä ei ole. Myös miehet olivat meidän laitoksen miehiä.
KRP:n iskuryhmät kun ovat tunnettuja siitä että he saattavat tulla kohteeseen raskaissa liiveissä ja päät peitettynä pioneerikypärillä, mutta jalassa on Adidaksen lenkkarit suoraan vuodelta 1982. Niistä on vain toinen sidottu, taktisista syistä.
Kun tilannehuoneessa oli iskun kohde käyty läpi ja olimme nousemassa ajoneuvoihin, minä pyysin erästä ryhmämme uutta tulokasta siirtymään kuljettajan paikalle. En nimittäin ollut ajokunnossa. Muutamaa viikkoa aikaisemmin eräs kasvattaja oli korjannut sadon, ja minä olin hänen vakio-asiakas, ja jos oikein kutsuttaisiin hän oli minun asiakas.
En tosin ole koskaan ymmärtänyt että kotimaista yrittäjää pitää rankaista, sitä tekee vain demarit. Minä jos saisin päättää antaisin kaikille kotikasvattajille vuoden yrittäjä palkinnot, mutta vain jos nämä kasvattaisi mullassa, ei vedessä.
Olin melkoisissa savuissa kun iskin auton soittimeen Attack CD:ni. Hetkessä olimme jo tie viisykkösellä, ja soittimesta kantautui CD:ni raita numero kolme. Se biisi oli Sleepy Sleepers - Hottentotti. Sen rumpuriffi loi minuun lähes yliluonnollisen taistelufiiliksen kun olin paukuissa ja matkalla kohti vaativaa kiinniottoa, pitkän seuranta- ja tiedustelujakson päätöstä.
Joskus Inkoon jälkeen aika vilisi niin nopeasti ohitsemme että kun saavuimme mustioon, oli Karhuryhmä jo iskenyt. Emme päässeet näkemään varsinaista toiminnan avausta, mutta sen verran pääsimme kokemaan että taloa oli yritetty etenkin ulko-ovien ja alimpien ikkunoiden osalta linnoittamisen kaltaisella vahvistamisella yritetty saada "iskun kestäväksi". Nuo ulko-ovien "vahvistukset" makasi maassa vääntyneinä.
Kiinniotetut tuotiin yksi kerrallaan rakennuksesta ulos ja kun kohdalleni osui etsimäni henkilö, katsoin häntä syvälle silmiin. Henkirikospuolelta oli tullut tietoa että yksi Migun osa oli noudettu erään päiväkodin pihalta. Lapsi oli luullut Migun kohmeista kättä leluksi ja oli vilkuttanut sillä tarhatädille joka ei järkytyksensä takia soittanut meille vaan päiväkodin muu henkilökunta, kantautui katseestani varmasti se seikka että maailmassa on vain kaksi koulukuntaa, sudet ja lampaat ja nyt karhu katsoi laumastaan eksynyttä sutta silmiin, kertoen että juoksee lihasmassansa takia lyhyitä matkoja nopeammin kuin yksikään susi vaikka tämä olisi kyllästetty Lasse Virenin käyttämällä metalla.
Märt oli kertonut minulle että oli pyytänyt vain kovistelemaan Migua, mutta tämä kusipää oli ulkoistanut hommansa koska oli ollut lähdössä vaimonsa kanssa kahden viikon lomalle Phukettiin. Se oli kohtalokas virhe.
Karhuiskun jälkeen päätin vapauttaa tämän henkilön sekä monet muut asunnossa olleet. Kaikki pääsivät vapaalle. Sillä aikaa kun he olivat olleet kaapissa, oli neuvoteltu korkealla tasolla siitä että yhteiskuntarauhaa ei saisi horjuttaa ja kansalaisia saattaa pelon valtaan vain oman edun tavoittelemiseksi.
En ole varma, mutta tämä geissi ulkoistettiin ja työntilaaja sekä molemmat tekijät kokivat kohtalonsa Santahaminan itäniemessä. Kaikki käskytettiin polvilleen ja korkea-arvoinen poliisiviranomainen ampui heistä jokaista vuorollaan takaraivoon. Myöhemmin jokaisen ruumis lyötiin paloiksi kietomalla jokaisen raajan ympärille r-lankaa ja laukaisemalla lanka ilmaan. Ruumiiden nesteet katosi tuiskuiseen meri-ilmaan, värjäten ensilumen punaiseksi.
Legendan mukaan heidän ruumiin kappaleensa lepää siellä missä on virallista määrää paljon suurempi määrä RK62 rynnäkkökiväärejä. Meriväylällä Santahaminan ja Isosaaren välissä, jossakin siellä, pohjasyvyyksissä, jossa on niin paljon upotettua materiaalia joka herkkyytensä takia takaa sen että yksikään sukeltaja ei tule paikalle ellei ole saanut lääkäriltä tietää sairastavansa selkäydinkanavasta levinnyttä syöpää ja allekirjoittanut testamenttinsa mikäli jotakin jaettavaa maanpäälle hänen jälkeensä jää.
Varmaa on vain se että huumemaailman oma protokolla "kaatuneiden" yrittäjien kohtelusta on kirjoittamaton, samalla tavalla kuin se että lapseen kajonnutta ei rankaise pelkästään vankila ja sen henkilökunta johon myöskin vangit lasketaan, vaan myöskin siviilielämä sen erinäisineen tiedostoineen joita aktiivisesti selataan jokaisessa laitoksessa ja vähemmän tunnetuissa toimijoissa pitkin Suomea.
Muistelisin että tämän geissin jälkeen menin tutun kasvattajan kanssa saunaan hänen maatilallaan, syvällä Pohjois-Savossa. Tuon maatilan pääsääntöinen tuote oli "ruusu". Hän ei saanut tuotannostaan EU:n antamia maataloustukia, mutta minä pidin huolen siitä että jokaisesta hänen tuottamasta grammasta hän sai 12 euroa. Olinhan sentään huumepoliisi sen sanan varsinaisessa merkityksessä.
Poliisimiehen kova väite: "KRP kuunteli puheeni asianajajani kanssa"
KRP:n kuulusteluhuoneessa oli ylimääräinen puhelin. Aarnio-vyyhdissä syytetyn poliisin mukaan sillä kuunneltiin luottamuksellisia keskusteluja.
Tämän salakuuntelulaitteeksi epäillyn puhelimen asianajaja ehti kuvata ennen kuin kuulustelija ilmestyi huoneeseen. (IL)
Aarnio-vyyhdissä syytetyn huumepoliisin kertomus tuo mieleen neuvostoajat, jolloin itänaapuri salakuunteli hotelleihinsa majoittuneita länsimaalaisia.
Poliisimies kertoo kokemastaan vasta nyt, kolme vuotta tapahtuneen jälkeen. Syynä on se, että hänen asianajajansa löysi hiljattain sattumalta varmuuskopioistaan kuvan puhelimesta, jonka tämä oli ottanut kuulusteluhuoneessa. Poliisin mukaan puhelinta käytettiin laittomaan salakuunteluun.
Poliisi sanoo, että hänelle lähetetty kuva oli jäänyt hänen virkapuhelimeensa ja -sähköpostiinsa, joihin hänellä ei enää tutkintavankeuden jälkeen ollut pääsyä.
Outo kuulustelu
- Minut otettiin kiinni Pasilan poliisitalolta 13. joulukuuta 2013 ja vietiin KRP:hen Vantaalle. Minulle ilmoitettiin, että olin epäiltynä virkavelvollisuuden rikkomisesta, poliisi kertoo.
Ensimmäinen asia, joka häntä oudoksutti, oli pitkä odotus KRP:n poliisitalon aulassa.
- Istuimme siinä kolmistaan yli puoli tuntia minä, asianajajani sekä KRP:n ylikonstaapeli. Lopulta tuon poliisin kännykkä hälytti. Kuulin, kun sanottiin, että ”nyt on valmista”. Ihmettelin, mistä oli kysymys.
- Oikealla oli kuulustelijan pöytä ja tietokone ja vasemmalla kaksi tuolia. Niiden välissä oli pöytä, jossa oli päivän Iltalehti sekä puhelin, jonka tunnistin aiemmilta ajoiltani KRP:n kuuntelukeskuksessa.
Poliisi huomasi, että puhelimessa vilkkui vihreä valo ja sen ruudun näyttö osoitti ”00:00”.
- Heti aluksi kuulustelija sanoi minulle, että ”haluat varmaan jutella avustajasi kanssa”. Sanoin ”joo”, ja hän poistui huoneesta.
Epäilty kertoi keskustelleensa asianajajansa kanssa kymmenisen minuuttia,
- Avustaja totesi lopuksi, että jäädään sitten odottamaan, mitä kuulusteluissa ilmenee. Pian sen jälkeen kuulustelija tuli koputtamatta sisään.
Yhteys ulos
Kuulustelut ehtivät jatkua reilun tunnin, kun poliisi huomasi, että kuulustelija oli tietokoneensa kautta reaaliaikaisessa yhteydessä huoneen ulkopuolelle.
- Arvelen, että hän sai pikaviestipalvelu Lyncin kautta lisätietoja ja ohjeita. Hän keskeytti kuulustelun ehdottaen uudemman kerran, että juttelisin kahdestaan avustajani kanssa.
- Sanoin, että ei tarvitse. Hän puolestaan totesi, että ”no mut juttele nyt hetki” ja poistui huoneesta.
Kahdenkeskinen keskustelu jatkui viitisen minuuttia, minkä jälkeen epäilty totesi, että ”no, jatketaan sitten kuulusteluja”.
Ei mennyt minuuttiakaan, kun kuulustelija käveli taas koputtamatta sisään.
”Tajusin kuuntelun”
Kuulustelut olivat jatkuneet vajaat neljä ja puoli tuntia, kun kuulustelija ehdotti kolmannen kerran samaa - kahdenkeskistä keskustelua avustajan kanssa.
- Mulla raksutti hulluna, että mikä peli näillä on meneillään. Sitten huomasin, että puhelimessa oli juokseva aika. Numerot osoittivat ”04:30”. Totesin avustajalleni, että nämä kuuntelevat meidän keskustelujamme. Kehotin häntä ottamaan kännykällään kuvan tuosta pöytäpuhelimesta.
- Hetki sen jälkeen kuulustelija astui sisään ja ilmoitti, että minut pidätetty ja viedään Vantaan poliisiputkaan tutkinnanjohtajan päätöksellä.
Kun kuulustelut myöhemmin jatkuivat samassa huoneessa, mitään epäilyttävää puhelinta ei enää ollut näkyvissä.
Tutkintapyyntö[
- Ensimmäisen päivän kuulustelut osoittavat mielestäni täysin selvästi, mitä kulisseissa tapahtui.
Käräjäoikeudesta nyt yhdessä Jari Aarnion kanssa tuomiotaan odottava huumepoliisi on päättänyt jättää tutkintapyynnön mahdollisesta pakkokeinolain vastaisesta kuuntelusta.
- Ironista tässä vain on se, että tutkintapyyntö käsitellään Valtakunnansyyttäjänvirastossa, joka aikanaan päätti Aarnio-tutkinnan käynnistämisestä ja käytännössä johti sitä. Käynnistäisikö se nyt tutkinnan omasta tekemisestään? virkarikoksesta syytetty poliisi hymähtää. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016111 ... 5_uu.shtml
Risto kunnas, turhaan sinä kaivelet KRP:stä likaisia juttuja.
Ne joko tutkitaan itse ja saa tutkittava saa mm. vaikuttaa minkälaista todisteluaineistoa antaa ( poistetut viestit, täysin käsittämätöntä )
VKSV jukka haavistoineen päivineen kaikki on ton sopassa ja sielä mietitään vaan minkälainen ulostulo annetaan yhtenäisesti.. normaalia...
Tiedemiehillä on aina silmälasit ja huumekauppias panee aina kun se ratsataan
Joku mietti, että päätöksen antaminen kestää koska perustelut täytyy olla kunnossa. Tämä on case, jossa perustelut eivät ole eivätkä koskaan tule olemaan kunnossa oli päätös mikä tahansa. Vaihtoehtoisia luonnoksia on ollut olemassa aikoja sitten ja nyt varmaan erimielisyys venyttää tuomion julkistamista.
Oikeus vapautti ”Malmin naisen” avustajan tehtävistään – krapulainen asianajaja joi kuulustelun aikana alkoholia
Lisäksi asianajaja nautti automatkalla Helsinkiin KRP:n tutkijan ostamia oluita.
Pekka Anttila
Kotimaa 22.11.2016 17:57
Helsingin käräjäoikeus on vapauttanut niin kutsutun Malmin naisen avustajan tehtävistään. Nainen pyysi itse avustajan vapauttamista. Syynä olivat luottamuspula ja erimielisyydet, jotka liittyivät naisen asioiden hoitamiseen.
Asianajajan lausunnon mukaan hän olisi mielellään siirtynyt kuluttavasta jutusta pois jo aikaisemmin, mutta puolustajan velvollisuus oli tähän saakka estänyt sen.
Tapahtumien taustalla on muun muassa avustajan käyttäytyminen niin sanotun huumetynnyrijutun kuulustelujen yhteydessä.
Esimerkiksi huhtikuussa 2015 keskusrikospoliisin tutkija oli kutsunut Malmin naisen Helsingistä kuulusteluun Kouvolaan ja maksanut tämän matkalipun. Asianajaja saapui junalla Kouvolan rautatieasemalle, jossa KRP:n tutkija ja nainen tapasivat hänet.
Asemalta kolmikko siirtyi KRP:n poliisin oikeudelle antamien tietojen mukaan läheiseen ravintolaan, jossa poliisi tarjosi ruoan ja juomat naiselle ja avustajalle.
Ravintolasta seurue lähti Kouvolan poliisiasemalle kuulusteluun, joka kesti useita tunteja. Niiden aikana krapulassa ollut avustaja kuunteli naisen mukaan korvalappustereoistaan musiikkia ja joi olutta. Nainen oli tilanteesta vihainen.
”Asianajaja ei voi tulla kuulusteluun krapulassa ja juoda alkoholia. Myötähäpeä oli niin suuri, että en oikein tiennyt miten siitä selviäisin sillä tavalla, etten täydellisesti mitätöisi häntä siinä tilanteessa”, nainen kertoo Suomen Kuvalehdelle.
”Malmin naisen” avustaja myöntää olleensa krapulassa ja nauttineensa olutta kuulustelun aikana.
Onko hyväksyttävää, että asianajaja nauttii alkoholia kuulusteluissa?
”Ei ole hyväksyttävää, avustaja ei myöskään saa olla paikalla liian väsyneenä, mitä ennen kaikkea olin”, asianajaja toteaa Suomen Kuvalehdelle.
Kuulustelun jälkeen KRP:n tutkija tarjoutui ajamaan heidät Helsinkiin. Tutkijalla oli autossa olutta, jota hän tarjosi jo valmiiksi alkoholia nauttineelle avustajalle. Matkan päätyttyä Malmin nainen vietiin kotiinsa.
KRP:n tutkija on kertonut aikaisemmin oikeudessa, että hän oli jo tarjonnut Malmin naiselle useita kertoja alkoholia ravintolassa. Nyt tarjoilua sai myös asianajaja.
Avustaja myös lähetteli naiselle puhelimellaan intiimejä kuvaviestejä. Myös KRP:n tutkija pommitti naista hempeillä viesteillään: tekstiviestejä kertyi yli 1 700 kappaletta.
KRP:n tutkija sai tämän vuoden syksyllä sakkotuomion virkavelvollisuuden rikkomisesta. Hän oli muun muassa antanut naiselle tuhansia euroja rahaa, ostanut skootterin ja puhelimia. Oikeudenkäynnissä ei käsitelty lainkaan tapahtumia Kouvolassa eikä KRP:n tutkijan antamaa alkoholitarjoilua autossaan olleelle avustajalle.
Iltalehti kertoi syyskuussa, että asianajajaliiton valvontalautakunnan mukaan kyseiselle avustajalle annettiin jo vuonna 2012 päihteiden käyttöön liittyvä varoitus erään toisen tapauksen yhteydessä. Mies oli soittanut tuolloin käräjäoikeuden tuomarille juovuksissa ennen istunnon alkua ja pyytänyt istunnon lykkäämistä.
Mies selitti, että oli kärsinyt muun muassa uniongelmista ja yrittänyt nukahtaa alkoholin avulla.
Huhtikuussa 2015 poliisi joutui poistamaan ”Malmin naisen” asianajajan kesken junamatkan Kokkolassa aamuyöllä. Avustajan hallusta löytyi kannabista ja hänelle kirjoitettiin päiväsakkoja huumausaineen käyttörikoksesta.
Nyt syyttäjät vaativat Malmin naiselle Jari Aarnioon liitetyssä tynnyrijutussa rangaistusta viidestä törkeästä huumausainerikoksesta. KRP:n tutkija kertoi lokakuussa 2015 Suomen Kuvalehdelle olevansa järkyttynyt syytteistä.
”Hän on kuitenkin selvittänyt asiaa ja ottanut vastuun siitä, että vankilaa siitä hänelle tulee. Koen että olen tehnyt kovaa duunia, istunut pitkään hänen kanssaan ja yrittänyt saada häntä selvittämään asioita. Koen että olen vastuussa siitä, että henkilölle tuon selvittämisen jälkeen vaaditaan kahdeksaa vuotta vankilaa”, poliisimies sanoi.
”Hän on äärimmäisen hyvä ja rehellinen ihminen. Mutta sen ystävyyden ja luotettavuuden rakentamiseen menee aikaa. Kovin moni ei halua sellaista tehdä. Joidenkin silmissä hän on ikuinen rikollinen tai rosvo. Minä olen lähestynyt häntä vähän toisella tavalla.”
Poliisimiehen kova väite: "KRP kuunteli puheeni asianajajani kanssa"
Keskiviikko 16.11.2016 klo 07.42
KRP:n kuulusteluhuoneessa oli ylimääräinen puhelin. Aarnio-vyyhdissä syytetyn poliisin mukaan sillä kuunneltiin luottamuksellisia keskusteluja.
Tämän salakuuntelulaitteeksi epäillyn puhelimen asianajaja ehti kuvata ennen kuin kuulustelija ilmestyi huoneeseen.
OPERAATIO-PUHELIN TOIMII KUUNTELU-PUHELIMENA
KRP:n kuulusteluhuoneeseen sijoitettua puhelinmallia kutsuttiin talon sisällä operaatiopuhelimeksi. Sitä käytettiin KRP:n kuuntelukeskuksessa reaaliaikaiseen yhteydenpitoon tutkinnanjohtajan, kentällä olevien tutkijoiden ja kuuntelukeskuksen välillä.
Iltalehden haastatteleman asiantuntijan mukaan kyseessä on alun perin turvapuhelin, johon voi muun muassa ohjelmoida useita numeroita. Puhelin soittaa automaattisesti kyseiseen numeroon tiettyä nappia painamalla. Samalla aukeaa puhelinlinja.
Yksi tallennetuista numeroista voi myös soittaa siihen huomaamattomasti. Silloin linja aukeaa kuuntelua varten niin, että puhelimen vieressä kukaan ei tiedä, että puhelimen ympäristöä kuunnellaan.
Kyseistä puhelinmallia ei enää valmisteta.
Aarnio-vyyhdissä syytetyn huumepoliisin kertomus tuo mieleen neuvostoajat, jolloin itänaapuri salakuunteli hotelleihinsa majoittuneita länsimaalaisia.
Poliisimies kertoo kokemastaan vasta nyt, kolme vuotta tapahtuneen jälkeen. Syynä on se, että hänen asianajajansa löysi hiljattain sattumalta varmuuskopioistaan kuvan puhelimesta, jonka tämä oli ottanut kuulusteluhuoneessa. Poliisin mukaan puhelinta käytettiin laittomaan salakuunteluun.
Poliisi sanoo, että hänelle lähetetty kuva oli jäänyt hänen virkapuhelimeensa ja -sähköpostiinsa, joihin hänellä ei enää tutkintavankeuden jälkeen ollut pääsyä.
Outo kuulustelu
- Minut otettiin kiinni Pasilan poliisitalolta 13. joulukuuta 2013 ja vietiin KRP:hen Vantaalle. Minulle ilmoitettiin, että olin epäiltynä virkavelvollisuuden rikkomisesta, poliisi kertoo.
Ensimmäinen asia, joka häntä oudoksutti, oli pitkä odotus KRP:n poliisitalon aulassa.
- Istuimme siinä kolmistaan yli puoli tuntia minä, asianajajani sekä KRP:n ylikonstaapeli. Lopulta tuon poliisin kännykkä hälytti. Kuulin, kun sanottiin, että ”nyt on valmista”. Ihmettelin, mistä oli kysymys.
- Oikealla oli kuulustelijan pöytä ja tietokone ja vasemmalla kaksi tuolia. Niiden välissä oli pöytä, jossa oli päivän Iltalehti sekä puhelin, jonka tunnistin aiemmilta ajoiltani KRP:n kuuntelukeskuksessa.
Poliisi huomasi, että puhelimessa vilkkui vihreä valo ja sen ruudun näyttö osoitti ”00:00”.
- Heti aluksi kuulustelija sanoi minulle, että ”haluat varmaan jutella avustajasi kanssa”. Sanoin ”joo”, ja hän poistui huoneesta.
Epäilty kertoi keskustelleensa asianajajansa kanssa kymmenisen minuuttia,
- Avustaja totesi lopuksi, että jäädään sitten odottamaan, mitä kuulusteluissa ilmenee. Pian sen jälkeen kuulustelija tuli koputtamatta sisään.
Iltalehti kysyi KRP:n johdolta mahdollisesta laittomasta salakuuntelusta.
LUE MYÖS
Poliisimiehen kova väite: "KRP kuunteli puheeni asianajajani kanssa"
Asianajajaliitto ryhtyy selvittämään poliisin toimintaa
Kysymyksiin vastasi tutkintaosaston päällikkö, rikosylitarkastaja Heikki Kopperoinen.
Onko KRP kuunnellut asianomaisten tietämättä 13.12.2013 Jokiniemessä epäillyn ja hänen asianajajansa välisiä kahdenkeskisiä keskusteluja?
- Ei ole.
Onko KRP koskaan kuunnellut asianajan ja tämän päämiehen kahdenkeskisiä keskusteluja omissa tai muissa tiloissa?
- Ei ole.
KRP:n tutkija todisti käräjillä 4.2.16, että KRP voi kuunnella epäillyn ja tämän asianajan puhelun alkua varmistaakseen, että toisessa päässä on todella tämän asianajaja. Sama ”kurkistus” voidaan tehdä puheluun myös sen kestäessä.
Jääkö näistä mitään lokitietoja, joista voisi päätellä, kuka tai ketkä niitä ovat tehneet sekä missä kohtaa ja kuinka pitkään puheluja on kuunneltu?
- Järjestelmien teknisiin yksityiskohtiin en voi ottaa kantaa, Kopperoinen sanoo.
Ei aikarajaa
Poliisihallituksesta kerrotaan, että mikäli ilmenee, että kyseessä on epäillyn ja hänen avustajansa välinen telekuuntelutallenne tai reaaliaikainen kuuntelutilanne, tutkijan on keskeytettävä sen tutkiminen.
Kuuntelukiellon alaiset tallenteet ja muistiinpanot hävitetään. Hävittämisestä vastaa tutkinnanjohtaja.
- Yleensä kuuntelukiellon olemassaolo havaitaan kohtuullisen helposti tallennetta tutkittaessa, mutta on myös mahdollista, että kuuntelukielto ilmenee vasta tallenteen tarkastamisen jälkeen. Näissäkin tapauksissa tallenne hävitetään heti kun kuuntelukiellon olemassaolo on varmistunut, sanoo poliisitarkastaja Tuomas Pöyhönen.
Hänen mukaansa kuuntelun kestosta ei ole olemassa tarkempaa ohjetta.
- Kun varmistuu, että se on kuuntelukiellon alaista, kuuntelu on lopetettava.
Iltalehti kysyi KRP:n johdolta mahdollisesta laittomasta salakuuntelusta.
LUE MYÖS
Poliisimiehen kova väite: "KRP kuunteli puheeni asianajajani kanssa"
Asianajajaliitto ryhtyy selvittämään poliisin toimintaa
Kysymyksiin vastasi tutkintaosaston päällikkö, rikosylitarkastaja Heikki Kopperoinen.
Onko KRP kuunnellut asianomaisten tietämättä 13.12.2013 Jokiniemessä epäillyn ja hänen asianajajansa välisiä kahdenkeskisiä keskusteluja?
- Ei ole. Onko KRP koskaan kuunnellut asianajan ja tämän päämiehen kahdenkeskisiä keskusteluja omissa tai muissa tiloissa?
- Ei ole.
KRP:n tutkija todisti käräjillä 4.2.16, että KRP voi kuunnella epäillyn ja tämän asianajan puhelun alkua varmistaakseen, että toisessa päässä on todella tämän asianajaja. Sama ”kurkistus” voidaan tehdä puheluun myös sen kestäessä.
Jääkö näistä mitään lokitietoja, joista voisi päätellä, kuka tai ketkä niitä ovat tehneet sekä missä kohtaa ja kuinka pitkään puheluja on kuunneltu?
- Järjestelmien teknisiin yksityiskohtiin en voi ottaa kantaa, Kopperoinen sanoo.
Ei aikarajaa
Poliisihallituksesta kerrotaan, että mikäli ilmenee, että kyseessä on epäillyn ja hänen avustajansa välinen telekuuntelutallenne tai reaaliaikainen kuuntelutilanne, tutkijan on keskeytettävä sen tutkiminen.
Kuuntelukiellon alaiset tallenteet ja muistiinpanot hävitetään. Hävittämisestä vastaa tutkinnanjohtaja.
- Yleensä kuuntelukiellon olemassaolo havaitaan kohtuullisen helposti tallennetta tutkittaessa, mutta on myös mahdollista, että kuuntelukielto ilmenee vasta tallenteen tarkastamisen jälkeen. Näissäkin tapauksissa tallenne hävitetään heti kun kuuntelukiellon olemassaolo on varmistunut, sanoo poliisitarkastaja Tuomas Pöyhönen.
Hänen mukaansa kuuntelun kestosta ei ole olemassa tarkempaa ohjetta.
- Kun varmistuu, että se on kuuntelukiellon alaista, kuuntelu on lopetettava.
Hyvin mielenkintoista että KRP valehtelee suoraan tällaisen lausunnon, kohta boldattu. Pyhäselällähän todistettavasti vankilan asiointipuhelin oli pitkän aikaa kuuntelussa ja kuuntelun tulokset salattiin mutta ei tuhottu.
Iltalehti kysyi KRP:n johdolta mahdollisesta laittomasta salakuuntelusta.
LUE MYÖS
Poliisimiehen kova väite: "KRP kuunteli puheeni asianajajani kanssa"
Asianajajaliitto ryhtyy selvittämään poliisin toimintaa
Kysymyksiin vastasi tutkintaosaston päällikkö, rikosylitarkastaja Heikki Kopperoinen.
Onko KRP kuunnellut asianomaisten tietämättä 13.12.2013 Jokiniemessä epäillyn ja hänen asianajajansa välisiä kahdenkeskisiä keskusteluja?
- Ei ole. Onko KRP koskaan kuunnellut asianajan ja tämän päämiehen kahdenkeskisiä keskusteluja omissa tai muissa tiloissa?
- Ei ole.
KRP:n tutkija todisti käräjillä 4.2.16, että KRP voi kuunnella epäillyn ja tämän asianajan puhelun alkua varmistaakseen, että toisessa päässä on todella tämän asianajaja. Sama ”kurkistus” voidaan tehdä puheluun myös sen kestäessä.
Jääkö näistä mitään lokitietoja, joista voisi päätellä, kuka tai ketkä niitä ovat tehneet sekä missä kohtaa ja kuinka pitkään puheluja on kuunneltu?
- Järjestelmien teknisiin yksityiskohtiin en voi ottaa kantaa, Kopperoinen sanoo.
Ei aikarajaa
Poliisihallituksesta kerrotaan, että mikäli ilmenee, että kyseessä on epäillyn ja hänen avustajansa välinen telekuuntelutallenne tai reaaliaikainen kuuntelutilanne, tutkijan on keskeytettävä sen tutkiminen.
Kuuntelukiellon alaiset tallenteet ja muistiinpanot hävitetään. Hävittämisestä vastaa tutkinnanjohtaja.
- Yleensä kuuntelukiellon olemassaolo havaitaan kohtuullisen helposti tallennetta tutkittaessa, mutta on myös mahdollista, että kuuntelukielto ilmenee vasta tallenteen tarkastamisen jälkeen. Näissäkin tapauksissa tallenne hävitetään heti kun kuuntelukiellon olemassaolo on varmistunut, sanoo poliisitarkastaja Tuomas Pöyhönen.
Hänen mukaansa kuuntelun kestosta ei ole olemassa tarkempaa ohjetta.
- Kun varmistuu, että se on kuuntelukiellon alaista, kuuntelu on lopetettava.
Hyvin mielenkintoista että KRP valehtelee suoraan tällaisen lausunnon, kohta boldattu. Pyhäselällähän todistettavasti vankilan asiointipuhelin oli pitkän aikaa kuuntelussa ja kuuntelun tulokset salattiin mutta ei tuhottu.
Oikeudenmukaisen rikostutkinnan varmistamiseksi olisi tärkeää, että telepakkokeinoja käyttäneiden poliisimiesten kaikki tutkittavaa juttukokonaisuutta koskevat puhelut ja muu teleliikenne (spostit, someviestit ja muut mahdolliset sähköiset viestimet tutkijoiden kesken) tallennettaisiin. Puolustuksella olisi näin mahdollisuus ja tahtoessaan tutkituttaa, sekä tarkistaa ovatko viranomaiset noudattaneet lakeja ja asetuksia tutkiessaan juttua (muut tallenteista löytyneet tiedot kuten vaimon synnytystarinat jne. tietysti rajattaisiin pois materiaalista)
! ! ! Eläköön EU-direktiivit ja kansan syväkyykky ! ! !
