Elokuva-arvosteluja
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Dogville
Johan oli elokuva. Lars Von Trien on mennyt pelkistetystä pelkistetympään kuvaukseen. Seuraava askel voisi sitten olla jo jonkinnäköinen webkameralla tehty elokuva? Tämä ainakin sopisi näytelmäksi, tai vastavuoroisesti tämä näytelmä sopi filmattavaksi.
Ihmisen raadollisuus ja halu sortaa heikompiaan astuu nopeasti esiin näennäisen sivistyksen sijaan. Eiköhän tässä tulleet myös tutut vertaukset Uudesta Testamentista esille. Mitenköhän vahvaa elokuvaa tämä olisi ollut perinteiseen malliin filmattuna?
Vaikea elokuva, joka kannattaa urhoollisesti katsoa loppuun asti. Kyllä se palkitsee katsojansa.
****
4/5
p.s. hyviä vinkkejä on tähän ketjuun laitettu. Monet mainitsemanne elokuvat ovat "hakusessa". Palaan niihin tuota pikaa, jahka olen ne katsonut.
Johan oli elokuva. Lars Von Trien on mennyt pelkistetystä pelkistetympään kuvaukseen. Seuraava askel voisi sitten olla jo jonkinnäköinen webkameralla tehty elokuva? Tämä ainakin sopisi näytelmäksi, tai vastavuoroisesti tämä näytelmä sopi filmattavaksi.
Ihmisen raadollisuus ja halu sortaa heikompiaan astuu nopeasti esiin näennäisen sivistyksen sijaan. Eiköhän tässä tulleet myös tutut vertaukset Uudesta Testamentista esille. Mitenköhän vahvaa elokuvaa tämä olisi ollut perinteiseen malliin filmattuna?
Vaikea elokuva, joka kannattaa urhoollisesti katsoa loppuun asti. Kyllä se palkitsee katsojansa.
****
4/5
p.s. hyviä vinkkejä on tähän ketjuun laitettu. Monet mainitsemanne elokuvat ovat "hakusessa". Palaan niihin tuota pikaa, jahka olen ne katsonut.
-
Musta Nuoli
- Frank Drebin
- Viestit: 387
- Liittynyt: Su Elo 05, 2007 1:17 am
- Paikkakunta: Turku
Voihan noita tituleerata, jos tykkää, mutta itse pidän tuollaisia "maailman huonoin leffa" -kategorisointeja lähinnä täysin turhina ylilyönteinä. Maailmassa on tehty 110 vuoden aikana aika monta elokuvaa, ja huonoimman määrittely on suht hankalaa. En Kurkunleikkaajien saarta miksikään mestaristeokseksi väittänytkään, mutta on se mainettaan parempi.joey kirjoitti:Maailman huonoimmaksi elokuvaksihan tuota Kurkunleikkaajaa on tituleerattu, ja paskahan se olikin, ainakin omasta mielestäni, ja ilmeisesti muidenkin, kun on päässyt noiden kautta aikain suurimpien taloudellisten floppien kadehditulle listalle. Karibian Piraateista puolestaan tykkäsin 3. osasta kovasti. Deep Blue Seasta puolestaan tykkäsin kuin hullu puurosta (en tiedä miksi nämä hai/dinosaurus/superhirviö -leffat vetoavat), ellei surkeita erikoistehosteita huomioida.
Mutta, toistaakseni itseäni ja Nuolta vielä pikkuisen: Katsokaa nyt piru vie, kaikki tuo Cleaner!
...Enkä yhtään liioittelisi, jos sanoisin että ohjaajantyö olisi jopa poikkeuksellisen hyvää.
Jos otetaan huomioon ns. suuren yleisön (IMDB-lukemat kertovat sen mainiosti, IMDB on merkittävin ja suurin elokuvasivusto), niin Kurkunleikkaajien saama keskiarvo on 5.2/10.0.
http://finnish.imdb.com/title/tt0112760/
Toisin sanoen leffa on keskinkertainen, muttei oikeasti ikimuistettavan huono. Huonoimmat top100 (http://finnish.imdb.com/chart/bottom) antaa jo ihan eri lukemia. Tältä listalta löytyy Poliisiopisto seiskaa sun muuta. Myös Tappajahai 4, joka on keskiarvolla 2.5 IMDB:n 96. huonoin elokuva.
Takkiinhan Harlinin leffa teki, mutta kuten jo sanoin - kassamenestys ei ole sinänsä laadun tae. Leffa voi olla hyvä tai huono, toi se rahaa miten paljon tahansa. Rahat-pois-paskallakin voi tahkota satoja miljoonia, ja vastaavasti loistavat huipputeokset voivat olla jenkkilän keskivertoidioottikatsojille liikaa.
Tästä hyvä ja tuore esimerkki on "Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta" (http://finnish.imdb.com/title/tt0443680/) viime vuodelta, jonka pääosassa ovat Brad Pitt ja Casey Affleck. Elokuva maksoi yli 30 miljoonaa, ja toi avausviikonloppunaan rahaa vain 150, 000 dollaria. Yhteensä leffa on tuonut vain reilut 3 miljoonaa dollaria, mikä on siis minimaalisen vähän - joka Kurkunleikkaajien saari toi kolme kertaa enemmän, ja vaikkapa Pirates 2 toi rahaa miljardin.
Siitä huolimatta elokuva on viime vuoden elokuvien kiistatonta parhaimmistoa, ja sai tänään julkistetuissa Oscar-ehdokkuuksissa kaksi ehdokkuutta, parhaasta miessivuosasta (Casey Affleck) sekä parhaasta kuvauksesta.
Toimikoon tämä muuten samalla myös vinkkinä kaikille lännenelokuvien ystäville: elokuva pyörii parasta aikaa Suomessa, mutta varsin pienellä kopiomäärällä. Kannattaa mennä ehdottomasti katsomaan, visuaalisesti kaunein ja tunnelmallisin leffa koko viime vuoden ajalta.
"Let each note I now play
be a black arrow of death
sent straight to the hearts
of all those who play false metal"
be a black arrow of death
sent straight to the hearts
of all those who play false metal"
-
Musta Nuoli
- Frank Drebin
- Viestit: 387
- Liittynyt: Su Elo 05, 2007 1:17 am
- Paikkakunta: Turku
Jos kantti kestää todella pelkistettyä ja outoa kerrontaa, niin David Lynchin uusin, kolmetuntinen Inland Empire on sitä. Osin mustavalkoinen, lähinnä käsivara-digivideokameroilla kuvattu ja todella isolla kädellä identiteettejä sekoittava tajunnanvirtamainen teos, jossa puhutaan välillä puolaa, hetkeä ennen kuin miehet kanipuvuissa saapuvat ruudulle.EuroJR kirjoitti:Dogville
Johan oli elokuva. Lars Von Trien on mennyt pelkistetystä pelkistetympään kuvaukseen. Seuraava askel voisi sitten olla jo jonkinnäköinen webkameralla tehty elokuva? Tämä ainakin sopisi näytelmäksi, tai vastavuoroisesti tämä näytelmä sopi filmattavaksi.
Palkittu ja arvostettu teos, mutta ei keskivertokatsojalle. Lynchit menevät kyllä itsellänikin paikoin yli hilseen, vaikken keskivertokatsoja olekaan.
Pitäisi vielä itse katsastaa Darren "unelmien sielunmessu" Aronofskyn uusin, The Fountain. Varsin psykedeelistä kuulemma sekin, mutta ymmärtääkseni perin kaunis ja merkityksellinen kertomus.
"Let each note I now play
be a black arrow of death
sent straight to the hearts
of all those who play false metal"
be a black arrow of death
sent straight to the hearts
of all those who play false metal"
En ole vieläkään uskaltanut perehtyä tuohon Fountainiin, kun pelkään ohjaajan menettävän kokonaan Sielunmessun avulla ansaitsemansa pisteet. Paras elokuva ikinä.
Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta on omallakin to-do-listallani. En tajua, miten nimekkään näyttelijät eivät muka ole saaneet saleja täyteen edes hieman paremmin... Liekö syy mutkikkaan ja epäilemättä vaikeaselkoisen nimen, esimerkiksi pelkkä "Murder" olisi taatusti saanut jenkkiläiset juoksemaan suu vaahdossa teatteriin
Uskoisin.
Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta on omallakin to-do-listallani. En tajua, miten nimekkään näyttelijät eivät muka ole saaneet saleja täyteen edes hieman paremmin... Liekö syy mutkikkaan ja epäilemättä vaikeaselkoisen nimen, esimerkiksi pelkkä "Murder" olisi taatusti saanut jenkkiläiset juoksemaan suu vaahdossa teatteriin
-
villivadelma
- Jane Marple
- Viestit: 1067
- Liittynyt: Ke Huhti 18, 2007 8:14 am
Tänään tuli katsottua MIEHEN TYÖ.
Elokuvassa velloo depressiivinen tunnelma alusta loppuun saakka. Vähän niin kuin Paha Maa-elokuvassakin.
Tommi Korpela tekee loistosuorituksen "huoraavana miehenä", mutta omasta mielestäni elokuvasta puuttui "se jokin". Jotain draivia olisin kaivannut lisää.
Annan 3 tähteä (jos max. 5 viisi tähteä).
Elokuvassa velloo depressiivinen tunnelma alusta loppuun saakka. Vähän niin kuin Paha Maa-elokuvassakin.
Tommi Korpela tekee loistosuorituksen "huoraavana miehenä", mutta omasta mielestäni elokuvasta puuttui "se jokin". Jotain draivia olisin kaivannut lisää.
Annan 3 tähteä (jos max. 5 viisi tähteä).
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Jahas, mistä alottaisi....
Olin jonkin aikaa jo odottanutkin elokuvaa "Stranger than fiction". Juoni kuulosti enemmän kuin lupaavalta, tavallista nörtimpi verovirkailija alkaa kuulla outoa ääntä päässään. Ääni joka kommentoi hänen elämäänsä reaaliajassa, mutta kuuluu vieraan kertomana ja sisältää elementtejä, jotka kumoavat mahdollisen skitsofrenian. Mitä tehdä, kun ääni kaiken muun ärsyttävän jälkeen vihjaa tulevasta kuolemasta?
Noh, tästä olikin sitten vain yksi suunta. Alaspäin. Näyttelijät täydellisiä yhden ilmeen puupökkelöjä. Juoni lässähtää kohokohtien puutteeseen. Punaiseksi langaksi näköjään oli valittu "kirjailijan vastuu" itsestään ja toisista. Tämä lanka kuitenkin katkesi pieniksi palasiksi "raketti spagettia", hukkuen Hollywoodin maailmankuvan kastikkeeseen.
Sci-Fi:n erottaa Fantasiasta lainalaisuuksissa pysyminen (yksi määritelmä). Esimerkiksi pitkään luultiin, että dekkarin tekeminen olisi mahdotonta, koska jännitysmomenttia ei saataisi aikaan, lukijan odottaessa miltä tahansa sivulta tulevan jonkun "uuden tulevaisuuden ratkaisun" tms., joka näennäisen helposti ratkaisee juonen. Isac Asimov vesitti nämä teoriat omilla teoksillaan, joissa maailmat sääntöineen olivat niin tarkkaan rajatut ja selitetyt, että asiassa onnistuttiin.
Entäs sitten alan elokuvassa? Ei oikein tee juonelle hyvää, kun ainut päähenkilön reaktio ääniin on huutaa raivoissaan. Tai että kirjallisuuden professori muitta mutkitta hyväksyy tilanteen (Dustin Hoffman) ilmeenkään värähtämättä. Entäs sitten arvomaailma? Jälleen kerran romanttinen rakkaus hyvittää kaiken. Mitäs kuolemasta, mitäs yhdestä maailman suurimmasta ihmeestä, ei se näytä ketään kiinnostavan. Sitä vastoin on tärkeää, että keski-ikäinen fakkiutunut pukuherra löytää itsestään uudelleen "sisäisen teini-ikäisen" ja uuden romanttisen rakkauden. Huhhuh.
Mikäköhän siinäkin on, että Dustin Hoffmanin pitää näköjään joka filmissä olla kohtauksessa, jossa kusee laariin? Onkohan miehellä joku päähänpinttymä tästä? Nyt sentään näytti pesevän kätensä toimituksen jälkeen.
Ei oikein ollut kovin uskottava pienyrittäjä tuo tatuoitu yksinäinen kuvankaunis leipuri, joka jätti opiskelun Harwardissa, keskittyen parantamaan maailmaan pikkuleipien avulla...
Äsh, taas yksi hyvä aihe pilattu romantiikan pakkosyötöllä. Pitäisi oikeastaan laittaa näihin "häpi endeihin" pakolliseksi puolen tunnin lyhennelmä siitä, mihin tuo romanttinen rakastuminen johtaa, vaikkapa tuosta "Valkoisesta kaupungista" lainattuna. There is no happy end.
Tämä elokuva oli suuri floppi lippuluukuilla. Hyvä niin, ihan oikein tekijöillensä, vaikka eiväthän myyntitulot hyvästä elokuvasta mitään kerro.
*
1.5/5
Olin jonkin aikaa jo odottanutkin elokuvaa "Stranger than fiction". Juoni kuulosti enemmän kuin lupaavalta, tavallista nörtimpi verovirkailija alkaa kuulla outoa ääntä päässään. Ääni joka kommentoi hänen elämäänsä reaaliajassa, mutta kuuluu vieraan kertomana ja sisältää elementtejä, jotka kumoavat mahdollisen skitsofrenian. Mitä tehdä, kun ääni kaiken muun ärsyttävän jälkeen vihjaa tulevasta kuolemasta?
Noh, tästä olikin sitten vain yksi suunta. Alaspäin. Näyttelijät täydellisiä yhden ilmeen puupökkelöjä. Juoni lässähtää kohokohtien puutteeseen. Punaiseksi langaksi näköjään oli valittu "kirjailijan vastuu" itsestään ja toisista. Tämä lanka kuitenkin katkesi pieniksi palasiksi "raketti spagettia", hukkuen Hollywoodin maailmankuvan kastikkeeseen.
Sci-Fi:n erottaa Fantasiasta lainalaisuuksissa pysyminen (yksi määritelmä). Esimerkiksi pitkään luultiin, että dekkarin tekeminen olisi mahdotonta, koska jännitysmomenttia ei saataisi aikaan, lukijan odottaessa miltä tahansa sivulta tulevan jonkun "uuden tulevaisuuden ratkaisun" tms., joka näennäisen helposti ratkaisee juonen. Isac Asimov vesitti nämä teoriat omilla teoksillaan, joissa maailmat sääntöineen olivat niin tarkkaan rajatut ja selitetyt, että asiassa onnistuttiin.
Entäs sitten alan elokuvassa? Ei oikein tee juonelle hyvää, kun ainut päähenkilön reaktio ääniin on huutaa raivoissaan. Tai että kirjallisuuden professori muitta mutkitta hyväksyy tilanteen (Dustin Hoffman) ilmeenkään värähtämättä. Entäs sitten arvomaailma? Jälleen kerran romanttinen rakkaus hyvittää kaiken. Mitäs kuolemasta, mitäs yhdestä maailman suurimmasta ihmeestä, ei se näytä ketään kiinnostavan. Sitä vastoin on tärkeää, että keski-ikäinen fakkiutunut pukuherra löytää itsestään uudelleen "sisäisen teini-ikäisen" ja uuden romanttisen rakkauden. Huhhuh.
Mikäköhän siinäkin on, että Dustin Hoffmanin pitää näköjään joka filmissä olla kohtauksessa, jossa kusee laariin? Onkohan miehellä joku päähänpinttymä tästä? Nyt sentään näytti pesevän kätensä toimituksen jälkeen.
Ei oikein ollut kovin uskottava pienyrittäjä tuo tatuoitu yksinäinen kuvankaunis leipuri, joka jätti opiskelun Harwardissa, keskittyen parantamaan maailmaan pikkuleipien avulla...
Äsh, taas yksi hyvä aihe pilattu romantiikan pakkosyötöllä. Pitäisi oikeastaan laittaa näihin "häpi endeihin" pakolliseksi puolen tunnin lyhennelmä siitä, mihin tuo romanttinen rakastuminen johtaa, vaikkapa tuosta "Valkoisesta kaupungista" lainattuna. There is no happy end.
Tämä elokuva oli suuri floppi lippuluukuilla. Hyvä niin, ihan oikein tekijöillensä, vaikka eiväthän myyntitulot hyvästä elokuvasta mitään kerro.
*
1.5/5
-
Loka
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5206
- Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 10:28 pm
- Paikkakunta: On The Edge
Mun on pakko sanoa eriävä mielipide, en tykännyt. En yleensäkään tykkää suuna päänä hötkyilevistä ja huutavista tummista näyttelijöistä jotka yrittävät olla hauskoja.joey kirjoitti: Mutta, toistaakseni itseäni ja Nuolta vielä pikkuisen: Katsokaa nyt piru vie, kaikki tuo Cleaner!
..vielä on katsomatta The fracture, tykkään toimintaleffoista joten varmaan ihan hyvä.
Ok, nyt pääsin jopa katsomaan kaksi leffaa, jotka pyörii leffateattereissa. Juonellisesti en ala niitä selostamaan, jokainen voi katsoa ne jostain netin syövereistä 
Sooloilua
Juuri sopiva "aivot narikkaan" leffa, jota katsoessa ei oikeastaan tarvitse miettiä mitään. Leffaa katsoessa saa myös nauraa (ja tälläinen pehmo kuin minä myös melkein pillittää). Harvinaista kyllä, tämä suomalainen komedia kolahti.
Arvosana: 4.5/5
Tummien perhosten koti
En tiennyt leffasta yhtään mitään, olin vain nähnyt Sooloilua-leffan alussa trailerin tästä (eikä se kertonut oikein mitään). Kuitenkin, leffan nähtyäni totean suoraan, ettei se ole ihan jokaisen katsottavaksi. Vaikka juoni on hyvä ja omalla tavallani pidinkin leffasta, oli se ahdistava ja pisti oikeasti miettimään. Ja lopputulos oli ainakin minulle ennalta-arvaamaton, siitä iso plussa.
Arvosana: 4.5/5
Sooloilua
Juuri sopiva "aivot narikkaan" leffa, jota katsoessa ei oikeastaan tarvitse miettiä mitään. Leffaa katsoessa saa myös nauraa (ja tälläinen pehmo kuin minä myös melkein pillittää). Harvinaista kyllä, tämä suomalainen komedia kolahti.
Arvosana: 4.5/5
Tummien perhosten koti
En tiennyt leffasta yhtään mitään, olin vain nähnyt Sooloilua-leffan alussa trailerin tästä (eikä se kertonut oikein mitään). Kuitenkin, leffan nähtyäni totean suoraan, ettei se ole ihan jokaisen katsottavaksi. Vaikka juoni on hyvä ja omalla tavallani pidinkin leffasta, oli se ahdistava ja pisti oikeasti miettimään. Ja lopputulos oli ainakin minulle ennalta-arvaamaton, siitä iso plussa.
Arvosana: 4.5/5
Original Sin 4.5
Olen katsonut tämän monesti, ja se paranee kerta kerralta. Elokuvan saama kielteinen huomio johtunee osittain siitä, pääosissa ovat "kaunis tyttö ja poika" eli Angelina Jolie ja Antonio Banderas, ja että amerikkalaiset katsojat ovat sitten odottaneet jonkinlaista romanttista tarinaa. Mutta tämä ei ole oikeastaan ole romantiikkaa eikä tragediaa, vaan melko erikoinen tarina. En ole lukenut kirjaa, josta elokuva on tehty, mutta voisin hyvin arvella, että leffa noudattelee suuresti kirjaa, koska en ikinä usko, että Hollywoodin käsikirjoittajat keksisivät tällaista itse. Tarina muistuttaa pikemminkin Gabriel Carcia Marquezin, Laura Esquivelin ja muiden eteläamerikkalaisten kirjailijoiden romaanien juonikuvioita.
Elokuva on visuaalisesti komea, ja tavoittaa monta sellaista hienoa yksityiskohtaa, jota vain historiaa tunteva osaa arvostaa, esim. puhetapa ja käytös (jotka myös lienevät menneen yli hilseen keskiverrolta jenkiltä, myös toimittajilta).
::::::SPOILER warning begins here::::::
Elokuvassa on kyse siitä, miten leffan alussa menestyvä mies, joka ajattelee rakkaudesta järkevästi, kuitenkin menee ja hullaantuu huijarinaiseen, joka pettää hänet ja tuhoaa hänen maineensa ja omaisuutensa. Nainen häipyy ja mies lähtee jahtaamaan häntä, saaden vähitellen selville, mistä on ollut kyse. Lopussa pari päätyy maanpakoon ja kiertäviksi huijareiksi jonnekin Saharan pohjoisosiin, mitä ei parhaalla tahdollakaan voi pitää onnellisena loppuna, kun tietää tuon ajan kovat yhteiskuntaolot - vaikka he ns. saavatkin toisensa.
::::::SPOILER ends:::::::
Amerikkalaisyleisöä karsineita kohtia ovat varmaan myös seksikohtaukset, jotka eivät eurooppalaisittain ole kummoisia, mutta rapakon takana ovat ansainneet leffalle provokatiivisen maineen. Siinä missä Banderasin parhaat työt ovat mielestäni nuorena yhdessä Pedro Almodovarin kanssa tehdyissä leffoissa, niin tämä on yksi Jolien parhaista esityksistä, ollen ajallisesti lähellä hänen menestyksiään eli Vuosi nuoruudestani ja Tomb Raider -elokuvia. Valitettavasti Jolie ei ole tämän jälkeen enää pystynyt vastaaviin suorituksiin, vaikka käsikirjoitusten tasoa onkin kehuttu paremmaksi (henk. koht. en tosin allekirjoita tätäkään väitettä).
Jos pidät Milos Formanin elokuvasta Valmont (jolle itse annan täydet 5, mutta se onkin jo toinen juttu se), pidät varmaan tästäkin.
Olen katsonut tämän monesti, ja se paranee kerta kerralta. Elokuvan saama kielteinen huomio johtunee osittain siitä, pääosissa ovat "kaunis tyttö ja poika" eli Angelina Jolie ja Antonio Banderas, ja että amerikkalaiset katsojat ovat sitten odottaneet jonkinlaista romanttista tarinaa. Mutta tämä ei ole oikeastaan ole romantiikkaa eikä tragediaa, vaan melko erikoinen tarina. En ole lukenut kirjaa, josta elokuva on tehty, mutta voisin hyvin arvella, että leffa noudattelee suuresti kirjaa, koska en ikinä usko, että Hollywoodin käsikirjoittajat keksisivät tällaista itse. Tarina muistuttaa pikemminkin Gabriel Carcia Marquezin, Laura Esquivelin ja muiden eteläamerikkalaisten kirjailijoiden romaanien juonikuvioita.
Elokuva on visuaalisesti komea, ja tavoittaa monta sellaista hienoa yksityiskohtaa, jota vain historiaa tunteva osaa arvostaa, esim. puhetapa ja käytös (jotka myös lienevät menneen yli hilseen keskiverrolta jenkiltä, myös toimittajilta).
::::::SPOILER warning begins here::::::
Elokuvassa on kyse siitä, miten leffan alussa menestyvä mies, joka ajattelee rakkaudesta järkevästi, kuitenkin menee ja hullaantuu huijarinaiseen, joka pettää hänet ja tuhoaa hänen maineensa ja omaisuutensa. Nainen häipyy ja mies lähtee jahtaamaan häntä, saaden vähitellen selville, mistä on ollut kyse. Lopussa pari päätyy maanpakoon ja kiertäviksi huijareiksi jonnekin Saharan pohjoisosiin, mitä ei parhaalla tahdollakaan voi pitää onnellisena loppuna, kun tietää tuon ajan kovat yhteiskuntaolot - vaikka he ns. saavatkin toisensa.
::::::SPOILER ends:::::::
Amerikkalaisyleisöä karsineita kohtia ovat varmaan myös seksikohtaukset, jotka eivät eurooppalaisittain ole kummoisia, mutta rapakon takana ovat ansainneet leffalle provokatiivisen maineen. Siinä missä Banderasin parhaat työt ovat mielestäni nuorena yhdessä Pedro Almodovarin kanssa tehdyissä leffoissa, niin tämä on yksi Jolien parhaista esityksistä, ollen ajallisesti lähellä hänen menestyksiään eli Vuosi nuoruudestani ja Tomb Raider -elokuvia. Valitettavasti Jolie ei ole tämän jälkeen enää pystynyt vastaaviin suorituksiin, vaikka käsikirjoitusten tasoa onkin kehuttu paremmaksi (henk. koht. en tosin allekirjoita tätäkään väitettä).
Jos pidät Milos Formanin elokuvasta Valmont (jolle itse annan täydet 5, mutta se onkin jo toinen juttu se), pidät varmaan tästäkin.
Every ship must sail a world.
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Menetty Maa (No country for old men)
Eipä ihan heti tule mieleen näin hyvää elokuvaa. Vertailukohdaksi hakisin vaikka "Kuka pysäyttäisi sateen", tai joitain SteaveMcQueenin 70-luvun näyttelemiä.
Elokuva on yllättävän väkivaltainen ja raadollinen. Tappaja häärii omintakeisella työmoraalillaan varustettu kandidaatti, joka jättää kyllä lähtemättömän vaikutuksen.
Sympaattinen maaseudun mies osuu oikealla hetkellä väärään paikkaan, tekee moraalinsa puolesta pienen erehdyksen, saapuu sitä korjaamaan ja onkin väärään aikaan oikeassa paikassa.
Suosittelen jokaiselle tämän palstan lukijalle. Tämä elokuva tulee jäämään historiaan klassikkona.
5/5 *****
-------------------------------------------------
Rescue Dawn
Tositapahtumiin perustuva ihan hieno kuvaus Vietnamin vankileirille joutuvasta amerikkalaisesta lentäjästä. Hieno roolisuoritus.
Tämä olisi kirjana varmasti vielä parempi, mutta käynee näinkin.
3.5/5 ***
Eipä ihan heti tule mieleen näin hyvää elokuvaa. Vertailukohdaksi hakisin vaikka "Kuka pysäyttäisi sateen", tai joitain SteaveMcQueenin 70-luvun näyttelemiä.
Elokuva on yllättävän väkivaltainen ja raadollinen. Tappaja häärii omintakeisella työmoraalillaan varustettu kandidaatti, joka jättää kyllä lähtemättömän vaikutuksen.
Sympaattinen maaseudun mies osuu oikealla hetkellä väärään paikkaan, tekee moraalinsa puolesta pienen erehdyksen, saapuu sitä korjaamaan ja onkin väärään aikaan oikeassa paikassa.
Suosittelen jokaiselle tämän palstan lukijalle. Tämä elokuva tulee jäämään historiaan klassikkona.
5/5 *****
-------------------------------------------------
Rescue Dawn
Tositapahtumiin perustuva ihan hieno kuvaus Vietnamin vankileirille joutuvasta amerikkalaisesta lentäjästä. Hieno roolisuoritus.
Tämä olisi kirjana varmasti vielä parempi, mutta käynee näinkin.
3.5/5 ***
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Sarjassamme "elokuvia, joihin nainen raahaa miehensä"...
Butterfly on wheels
Upea koti, menestyvä mies, hienostokotirouva joka toteuttaa itseänsä valokuvaamalla, söpö pikkutyttö, perheen yhteishaleja ja muuta siirappia...
Tähän tarvitaan vaan psykopaattikostaja tuhoamaan perheidylli. Se tehdään tietysti pala palalta "yllättävin juonenkääntein". Iskä ja äippä joutuvat "kujanjuoksuun", tekemään marionettina lapsensa kaapanneen miehen omituisia pyyntöjä. Samalla julkisivun kulissit naiivin vertauskuvauksellisesti riisutaan idylliperheeltä. Jännää muuten, että jopa lapsen sieppaus pääsee unohtumaan parisuhdepaskan kiemuroissa.
Jotenkin voisi kuvitella tämän toimivan kirjana. Elokuvana töksähtelevä, äärimmäisen epäuskottava mutta silti ennalta-arvattava. Huonot näyttelijät kruunaavat kakun, tosin aviomies tekee ihan ok. roolin tässä. Minkäs hän hönölle käsikirjoitukselle mahtaa.
Pierre Brosnan oli ihan hyvä Bondina. Sen jälkeen onkin sitten ollut hiljaisempaa. Mies on huorannut itsensä lähinnä näihin "alemman tason treffielokuviin".
Keskivertoihmiselle tehty raina. Ihmiselle, joka päivittelee iltapäivälehtien otsikoita alaleuka väpättäen.
1/5 *
Butterfly on wheels
Upea koti, menestyvä mies, hienostokotirouva joka toteuttaa itseänsä valokuvaamalla, söpö pikkutyttö, perheen yhteishaleja ja muuta siirappia...
Tähän tarvitaan vaan psykopaattikostaja tuhoamaan perheidylli. Se tehdään tietysti pala palalta "yllättävin juonenkääntein". Iskä ja äippä joutuvat "kujanjuoksuun", tekemään marionettina lapsensa kaapanneen miehen omituisia pyyntöjä. Samalla julkisivun kulissit naiivin vertauskuvauksellisesti riisutaan idylliperheeltä. Jännää muuten, että jopa lapsen sieppaus pääsee unohtumaan parisuhdepaskan kiemuroissa.
Jotenkin voisi kuvitella tämän toimivan kirjana. Elokuvana töksähtelevä, äärimmäisen epäuskottava mutta silti ennalta-arvattava. Huonot näyttelijät kruunaavat kakun, tosin aviomies tekee ihan ok. roolin tässä. Minkäs hän hönölle käsikirjoitukselle mahtaa.
Pierre Brosnan oli ihan hyvä Bondina. Sen jälkeen onkin sitten ollut hiljaisempaa. Mies on huorannut itsensä lähinnä näihin "alemman tason treffielokuviin".
Keskivertoihmiselle tehty raina. Ihmiselle, joka päivittelee iltapäivälehtien otsikoita alaleuka väpättäen.
1/5 *
running scared
ihan tajuttoman piinaava elokuva! en muista miten oli suomeksi tuo nimi käännetty.. kuitenkin amerikoissa tehty eikä taida kovin vanhakaan pätkä olla.
venäläinen maahanmuuttajapoika (12v.?) ampuu isäänsä kostoksi äidin pahoinpitelystä ja lähtee piilottamaan asetta. naapurin amerikkalaispoika perheineen sekaantuu tilanteeseen ja yrittävät tavoittaa tämän venäläispojan ennen poliiseja. päähenkilö ajautuu koko ajan ojasta allikkoon. just kun tuntuu ettei pahemmaksi voisi tilanne käydä -niin se käy... kaikenmoisiin sekopäihin törmäilee, mm. pariskuntaan joka kidnappaa lapsia, raiskaa, silpoo ja videoi kaiken
kantsii tsekata!
ihan tajuttoman piinaava elokuva! en muista miten oli suomeksi tuo nimi käännetty.. kuitenkin amerikoissa tehty eikä taida kovin vanhakaan pätkä olla.
venäläinen maahanmuuttajapoika (12v.?) ampuu isäänsä kostoksi äidin pahoinpitelystä ja lähtee piilottamaan asetta. naapurin amerikkalaispoika perheineen sekaantuu tilanteeseen ja yrittävät tavoittaa tämän venäläispojan ennen poliiseja. päähenkilö ajautuu koko ajan ojasta allikkoon. just kun tuntuu ettei pahemmaksi voisi tilanne käydä -niin se käy... kaikenmoisiin sekopäihin törmäilee, mm. pariskuntaan joka kidnappaa lapsia, raiskaa, silpoo ja videoi kaiken
kantsii tsekata!
"Jos jokaisen päivän kadoksissa olleen teinin perään laitettaisiin etsintäpartio, niin sillä saataisiin kyllä koko Suomi harrastamaan ulkoiluliikuntaa ympäri vuorokautisesti". -Sergei