http://www.dailymail.co.uk/pages/live/a ... ge_id=1770
Vaikuttaa tieteiskirjojen huuhaalta, tai kenties on kyseessä yritys saada lisää määrärahoja Marsin tutkimiseen.
Onko kellään tuota kuvaa, missä kivi muistuttaa ihmiskasvoja?
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkom ... id=1479205
Onko Marsissa sittenkin elämää?
Tässäpä linkkejä "kivikasvoon" ja kuva.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kasvot_Marsissa
http://www.ufofinland.org/index.php?id=3&pid=1046
http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/marsin_kasvot.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kasvot_Marsissa
http://www.ufofinland.org/index.php?id=3&pid=1046
http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/marsin_kasvot.html
-
synkempi hautajaisvieras
- Martin Beck
- Viestit: 798
- Liittynyt: Su Tammi 13, 2008 3:08 am
.
No joo. Jos Marsissa on elämää niin siihen nyt tuskin sisältyy mitään rikosta. Mutta hieman vakavoituen, kyllä olisi hienoa jos ihmiskunta sijoittaisi pysyviä tukikohtia Marsiin. Kyllä kaikenlaista turhaa krumeluuria on vaikka kuinka mutta edes lähimmällä planeetalla ei vielä ole käyty. Mitä näpertelyä!
.
No joo. Jos Marsissa on elämää niin siihen nyt tuskin sisältyy mitään rikosta. Mutta hieman vakavoituen, kyllä olisi hienoa jos ihmiskunta sijoittaisi pysyviä tukikohtia Marsiin. Kyllä kaikenlaista turhaa krumeluuria on vaikka kuinka mutta edes lähimmällä planeetalla ei vielä ole käyty. Mitä näpertelyä!
.
.
kaukana poissa
.
kaukana poissa
.
-
Kalessin
- Adrian Monk
- Viestit: 2941
- Liittynyt: Ke Touko 30, 2007 3:26 pm
- Paikkakunta: Maameri, läntiset rajavedet
musta noi kivikasvot on kivi muiden joukossa, vähän niin kuin nämä jeesus paahtoleivässä yms. tapaukset, jossa jeesuksen lärvä on yhtäkkiä ilmestynyt johonkin ja sitä sitten pidetään ihmeenä....ah.... ihminenhän näkee sitä mitä haluaa ja missä haluaa.
ehkä se on mahdollista, että marsissa on ollut joskus elämää tai ehkä joskus tulevaisuudessa sinne ilmestyy elämää, mutta tällä hetkellä en usko siellä olevan mitään, mitä meidän tekniikalla havaittaisiin,
ehkä se on mahdollista, että marsissa on ollut joskus elämää tai ehkä joskus tulevaisuudessa sinne ilmestyy elämää, mutta tällä hetkellä en usko siellä olevan mitään, mitä meidän tekniikalla havaittaisiin,
"Ei ne karhutkaan koko aikaa riehu, ne vetää välillä puolukoita". -Kummeli, Kultakuume-
-
synkempi hautajaisvieras
- Martin Beck
- Viestit: 798
- Liittynyt: Su Tammi 13, 2008 3:08 am
Kalessin kirjoitti:jeesus paahtoleivässä yms. .... jeesuksen lärvä...
Samaa mieltä tosta kyllä. Sen takiahan juuri ufo-havaintojakin on niin paljon kun ihmiset haluavat nähdä niitä. Ihmeiden kaipaaminen kuuluu ihmisluontoon. Sinänsä olisi hienoa jos ufot lentelisivät ympäriinsä ja että Marsissa olisi elämää(ei tarvitsisi olla edes kovin älyllistä, dinosauruksetkin varmaan riittäisivät jo monille) mutta ei kyllä ole nykytiedon valossa kovin todennäköistä. Elämää on hyvinkin jossain avaruuden miljardien tähtien joukossa, mutta miten kehittynyttä tai älyllistä se sitten on niin onkin kokonaan toinen juttu.
Toivottavasti "ne" saavat jonkun Mars-ohjelman potkaistuksi käyntiin kohtapuoliin. Alkaa nimittäin pikkuhiljaa hermostuttamaan tämä odottelu. Kyllä noissa tiede-lehdissä jotain sen suuntaista löpinää ajoittain on, liekö sitten joku tietyin aikavälein nouseva villitys pelkästään. No, kuulostellaan ja pysytään taajuudella.
edit:Sori, Kalessin, siteerasin tuota kirjoitustasi vahingossa ihan väärin. No ehkä sen ajatuksen nyt jotenkin tajuaa...
.
.
kaukana poissa
.
kaukana poissa
.
Nämä Marsin kasvot eivät suinkaan ole ainoita muodostelmia, jotka havaittiin jo Vikingin ja Marinerin kuvissa, ja jotka ovat siitä lähtien herättäneet spekulaatioita Marsin mahdollisista kadonneista sivilisaatioista (lievittäen pettymystä siitä, että Mars osoittautui kuolleeksi planeetaksi).
Täällä on vertailtu vanhoja ja uusia viime vuosina otettuja tarkempia "kasvokuvia":
http://www.viewzone.com/cydonia.html
"Kasvomuodostelman" lisäksi siellä on nähty myös pyramideja etupäässä Cydonian tasangolla:
http://mars-news.de/mr9/4205-78.html
http://www.mt.net/~watcher/cydred.jpg
http://www.mercuryrapids.co.uk/dandmpyramid1.jpg
http://www.earthquest.co.uk/articales/theory3.html
Ihmisen fossiloitunut kallo:
http://www.alienvideo.net/human-skull-on-mars.php
Sekä Fossiileja:
http://www.enterprisemission.com/_artic ... OnMars.htm
Kuvia katsottaessa on muistettava, että Marsin geologia poikkeaa hyvin paljon Maan geologiasta, koska siellä painovoima on pienempi; laattatektoniikkaa ei ole ja sen vuoksi myös kivilajit ovat toisenlaisia; kaasukehän koostumus ja sen vuoksi pintakemia on erilaista; ja eroosio on pienempää ja sen mekanismit ovat toisella tavalla painottuneet.
Itseäni nuo fossiilit kiinnostavat eniten. Niiden aitous ei olisi mikään mahdottomuus, sillä Marsissa oli alkuaikoina suuria meriä. Valitettavasti vain niiden aitoutta on melko mahdoton todistaa ilman in situ -tutkimuksia, tai vaihtoehtoisesti hyvin monimutkaista laboratoriorobottia ja suurta määrää näytteitä jossain geologisessa stratassa.
Täällä on vertailtu vanhoja ja uusia viime vuosina otettuja tarkempia "kasvokuvia":
http://www.viewzone.com/cydonia.html
"Kasvomuodostelman" lisäksi siellä on nähty myös pyramideja etupäässä Cydonian tasangolla:
http://mars-news.de/mr9/4205-78.html
http://www.mt.net/~watcher/cydred.jpg
http://www.mercuryrapids.co.uk/dandmpyramid1.jpg
http://www.earthquest.co.uk/articales/theory3.html
Ihmisen fossiloitunut kallo:
http://www.alienvideo.net/human-skull-on-mars.php
Sekä Fossiileja:
http://www.enterprisemission.com/_artic ... OnMars.htm
Kuvia katsottaessa on muistettava, että Marsin geologia poikkeaa hyvin paljon Maan geologiasta, koska siellä painovoima on pienempi; laattatektoniikkaa ei ole ja sen vuoksi myös kivilajit ovat toisenlaisia; kaasukehän koostumus ja sen vuoksi pintakemia on erilaista; ja eroosio on pienempää ja sen mekanismit ovat toisella tavalla painottuneet.
Itseäni nuo fossiilit kiinnostavat eniten. Niiden aitous ei olisi mikään mahdottomuus, sillä Marsissa oli alkuaikoina suuria meriä. Valitettavasti vain niiden aitoutta on melko mahdoton todistaa ilman in situ -tutkimuksia, tai vaihtoehtoisesti hyvin monimutkaista laboratoriorobottia ja suurta määrää näytteitä jossain geologisessa stratassa.
Every ship must sail a world.
Tässä taitaa olla uusin "löytö"
Life on Mars? Amazing photos from Nasa probe reveal mystery figure on Red Planet
By BETH HALE - More by this author »
Last updated at 00:18am on 24th January 2008
Perched on a rock, she could be waiting for a bus.
But if so, she could be in for an awfully long wait.
This photo of what looks remarkably like a female figure with her arm outstretched, was taken on Mars.
Perhaps unsurprisingly, it has set the Internet abuzz with claims that there really is life on the red planet.
Others may well feel that it is simply an optical illusion caused by a landscape.
The image was among many sent back to Earth by Spirit, Nasa's Mars explorer vehicle which landed there four years ago. Initial inspections revealed nothing unusual, but closer examination by amateur astronomers has thrown up this intriguing picture.
As one enthusiast put it on a website: "These pictures are amazing. I couldn't believe my eyes when I saw what appears to be a naked alien running around on Mars."
Another, dismissing cynicism about the somewhat stony look of the "alien", wrote: "If you show me another rock in another photo from Mars, or Earth, that naturally looks like that, I will reconsider."
A third contributor, who might have come closer to the majority view, said: "Ah, the human eye can be tricked so easily."
http://www.dailymail.co.uk/pages/live/a ... ge_id=1770
-
VoDKa
- Ainesta Watsoniksi
- Viestit: 4926
- Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 4:17 am
- Paikkakunta: Better place.
Voi teitä harhauskoisia. Kaikelle on luonnollinen selitys.
Vuonna 2008 (eli kyllä, tämän vuoden loppupuolella) ihminen alkaa tosissaan miettimään, että mitä hittoa, miksi näitä kasvoja ja pyramideja, fossiileja ja kasvokuvia, kalloja ja ihmisiä nähdään? Missä vika?
Tämän johdosta NASA päättää toimia. Jo vuosia jäissä ollut portti päätetään koota jälleen (alunperin tuo portti kulki nimellä tähtimatkaaja, mutta kun tieto siitä levisi erään liian puheliaan ja humalaan menevän tutkijan suusta suoraan käsikirjoittajille, jotka saivat idean myytyä 90-luvun alkupuolella MGM:lle (silloinen Metro-Goldwyn-Mayer), jotka väsäsivät tuon idean perusteella elokuvan nimeltä Stargate), jotta päästäisiin tutkimaan tuota kyseistä Mars-ilmiötä.
Portti saatiinkin valmiiksi kaikessa hiljaisuudessa ja päätettiin koota ryhmä tutkijoita, jotka lähtisivät selvittämään tuota salaisuutta kaukana avaruudessa. Ryhmä varustettiin asianmukaisin varustein, sanottiinpa vielä että koska happilaitteita ei voinut käyttää kuin neljä tuntia kerrallaan, olisi heidän palattava takaisin maahan ennen määräajan täyttymistä, reilusti ennen.
Niinpä portti aukaistiin ja neljä uteliasta tutkijaa sysättiin siivousmies Wallyn toimesta sisälle porttiin. Kun portti sulkeutui, Wally jatkoi siivoamistaan kuin ei mitään. Hän oli jo vanha mies, iältään ainakin päältä 80, eikä näkö ja kuulokaan olleet entisellään. Ainoastaan siistä syystä, että Wally oli nuoruusvuosina nähnyt, kuinka tutkijat toivat Area 51:lta elävän avaruusolion, ja uhannut kertoa siitä maailmalle, oli hän saanut jäädä taloon. Kukaan ei pahemmin välittänyt Wallysta hänen pyyhkiessään pölyjä näppäimistöltä, jolla ohjailtiin portin toimintaa.
Yhtäkkiä Wally kuitenkin tunsi piston sydämessään. Ei mitään katumuspistoa, jonka hän olisi voinut tuntea varasteltuaan niin monta vuotta vessapaperia esimieheltään, vaan ihan oikean piston, kun sydän sanoo pädäm. Sekuntia myöhemmin Wally kaatui kuolleena näppäimistön päälle, vanhan otsan painaessa esc-nappulaa, sormien ollessa käpetyneenä enterin päälle. Tämä aiheutti käsittämättömiä tuhoja. Tietokone, joka ohjasi portin toimintaa, menetti itsensä hallinnan ja niinpä matkaajat, jotka eivät vielä olleet päässeet Marsiin asti, kokivat sähköshokin madonreiässään ja sinkoutuivat kukin eri suuntiin.
Tutkija 1, kaunis vaaleahiuksinen ja isotissinen Mindy päätyi suoraan Marsin pinnalle - hieman liiankin isolla voimalla, niin että hänen kaunis ja uhkea, silikonilla varustettu ruumiinsa hajosi ns. tuhannen päreiksi ja vesipullo, jota Mindy kantoi aina mukanaan kuten useimmat naiset jotka haluavat pysyä laihana veden avulla, pläjähti suoraan maaperään, pullon hajotessa ympäriltä, mutta veden jäätyessä sekunneissa pieneksi lammikoksi.
Tutkija 2, nörttimäinen tutkija Danny, päätyi myös Marsiin, mutta huomattavasti hellemmin kuin Mindy muutamien satojen metrien päässä oli päätynyt. Danny tipahti pehmeälle hiekalle ja hetken toivuttuaan reissusta katseli hän ympärilleen, etsien tuttaviaan. Ketään ei kuitenkaan ollut näköpiirissä, joten päätti hän nousta ja lähteä etsimään muita. Kierrettyään koko paikan useaan otteeseen ympäri, Danny luovutti. Hän oli täysin yksin, ketään ei näkynyt missään. Paniikki iski. Ei vain sen vuoksi, että hän oli nyt eksynyt, eikä tiennyt miten pääsisi pois, vaan lähinnä sen vuoksi, että kotona odottava rakas tuunattu tietokone oli tosiaankin kotona, yhdessä rakkaan WoWinsa kanssa. Koko homma oli haissut heti alusta lähtien, Danny oli tiennyt ettei pitäisi jättää Mirendaa yksin (tämän nimen hän oli koneelleen antanut) ja näinhän siinä sitten kävi. Tajuamatta mitä teki, Danny riisui suojapukunsa ja kuoli hetkessä sekä hapenpuutteeseen, kylmyyteen että sekopäisyyteen, joka oli saanut hänet riisumaan ensikädessä.
Kolmas matkaaja oli lihava tutkija nimeltään Elroy. Elroy selvisi ehjin nahoin planeetalle, tosin hänen tiputtuaan maahan selälleen kuului ilkeä rusahdus jostain selän paikkeilta. Hätääntyneenä Elroy nousi ylös, eikä paniikkia lieventänyt yhtään se, että hän nyt huomasi suojapukuunsa tulleen valtavan reiän selän puolelle. Reiästä hän saattoi löytää pukunsa sisälle keräämän hummerin (ei auto, vaan se syötävä elukka), sillä Elroylla oli vain yksi paha tapa: Minne hän ikinä menikään, sinne hän vei mukanaan rakkaan lemmikkinsä Doriksen, hummerin. Doris oli ollut hänellä pikkuhummerista lähtien, mutta oli selvää, että Marsin reissu ja Elroyn elopaino oli ollut liikaa sille ja murskannut pikkuisen hengiltä. Elroy ei voinut uskoa pitelevänsä käsissään entistä lemmikkiään, kuolluta hummeria. Hän ei halunnut enää enää ja laskettuaan Doriksen ruumiin maahan hän lähti juoksemaan kauas pois, voidakseen hypätä kalliolta alas. Kukaan ei ole nähnyt Elroyta sen jälkeen.
Neljäs ja viimeinen matkaaja oli le Beauf, entinen mies-strippari, entinen kuvanveistäjä, entinen narkkari, entinen maalaaja, entinen uimaopettaja ja entinen poliisi. Nykyiseltä ammatiltaan ranskasta kotoisin oleva le Beauf oli tutkija Nasan palveluksessa. Hänet oli valittu matkaan siksi, että oli toivottu jonkinlaisen onnettomuuden kohtaavan häntä ja Nasa olisi vihdoinkin päässyt eroon tuosta ärsyttävästä entisestä narkkaajasta ilman, että sen pitäisi maksaa kipurahoja erottamisesta ilman kummempaa syytä. Kukaan ei pitänyt le Beaufista, sillä hänellä oli inhottava tapa hipelöideä itseään kaikkialla.
Kuitenkin, hänkin päätyi Marsiin elossa, tosin polvensa nyrjäyttäen. Tästä kauhistuneena le Beauf riisui suojapukunsa jalkansa kohdalta, nähdäkseen mahdolliset ruhjeet. Suojapuvun kasvo-osa kuitenkin esti häntä näkemästä jalkaansa kunnolla, joten sen kummemmin ajattelematta hän riisui suojapukunsa ja alkoi tutkimaan polvensa vammaa. Polvessa oli vain yksi pieni naarmu ja siitä huojentuneena le Beauf nousi ylös, katsellen ympärilleen. Dramaattisesti linkuttaen hän otti muutamia askeleita, käveli sitten takaisin ja unohdettuaan linkuttaa hetken ajan hän huusi tuskaisesti kuin merileijona, vakuuttaakseen kaikki mahdolliset läsnäolijat siitä, että hän oli loukkaantunut. Ketään ei kuitenkaan näkynyt, joten hän jatkoi linkuttamistaan, kulkien hitaasti, mutta omasta mielestään sopivan dramaattisesti ja kuvauksellisesti eteenpäin.
Normaalisti Marsin ilmapiiri olisi tappanut ihmisen jo tässä vaiheessa, mutta le Beauf ei ollutkaan vain ihminen. Nuoruudessa vietetyt hurjat bileet ja niiden huumeet, maaleista nousseet höyryt ja poliisiaikoina syödyt donitsit olivat tehneet tehtävänsä ja täyttäneet le Beaufin ruumiin niin täyteen erilaisia kemikaaleja, vastustuskykyä ja säilöntäaineita, että ainoa ongelma Marsissa oli oikeastaan vain kylmyys, joka hiveli silloin tällöin hänen ruumistaan, hieman samaan tapaan kuin joskus kesällä tuuli saattaa viilentää sen jälkeen kun olet juuri tullut uimasta.
Kyllästyttyään linkuttamiseen le Beaufia alkoi ärsyttämään. Mitä hän nyt tekisi? Ketään ei ollut lähistöllä. Ei ketään. Hän istui eräälle kivelle ja mietti asiaa. Nojattuaan taaksepäin tylsiintyneenä hän tajusi, että kivi jolla hän istui, oli maassa hyvin harvinaista lajiketta. Itseasiassa, se oli jopa niin harvinaista lajiketta, ettei hän tainnut olla koskaan törmännyt siihen kuvanveistäjä-aikoinaan. Le Beauf pyyhkäisi hiekan pois kiven pinnalta ja tuijotti sitä haltioituneena. Kivi suorastaan pursui muotoja ja elämää, hänen olisi pakko saada tehdä siitä jotain. Ja mikä parasta, samalla hänestä tulisi ensimmäinen tästä kivilajista koskaan mitään veistänyt ihminen. Paras juttu olisi kuitenkin, että hän teki sen Marsissa! Sen jälkeen ei kukaan voisi sanoa, että hän oli nobody. Le Beauf kiristeli hampaitaan ja kaivoi sitten taskustaan metallisen kynsiviilan, jota kuljetti aina mukanaan kynsien lohkeamista varten. Hän kumartui kiven puoleen ja alkoi pikkuhiljaa nakertamaan siitä palasia kynsiviilallaan. Hän näyttäisi niille paskiaisille... näyttäisi kyllä....!
Alhaalla maassa Nasa huomasi Wallyn kuoleman. Kauhistuneena elossa olevat tutkijat kumartuivat näyttöjen puoleen. Yksi heistä nielaisi niin kuuluvasti, että se oli täysin vastakohta sille, kun neula pudotettaisiin pumpulilla peitettyyn rasiaan - muut tutkijat kääntyivät katsomaan häntä. Heidän silmälaseistaan heijastuivat näytössä mustalla pohjalla neonvihreällä olevat kirjaimet ja luvut. Tutkija, joka juuri oli nielaissut, pystyi lukemaan ne heidän laseistaan, ja ymmärsi, minkä kauhean erheen Wally oli kuolemallaan aiheuttanut. Jokainen tutkija oli päätynyt ei vain eri aikakauteen, vaan aiheuttanut myös kauhean hyppäyksen menneisyyden ja tulevaisuuden välillä. Vesi, joka oli löytynyt Marsista, oli Mindyn juomapullon jäljiltä. Kallo kuului Dannylle. Fossiili oli Elroyn rakas lemmikkihummeri ja kasvot ja taideteokset, sekä vilahtelija Marsissa.. Kaikki varsin naisellisen kropan omistavan le Beaufin syytä.
Pikkuhiljaa tutkijaa alkoi naurattamaan. Ensin se kumpusi jostain syvältä hiljaa, mutta muuttui pian käsittämättömäksi räkänauruksi, jossa vesi ja räkä lentelivät ilmassa, tutkijan käpertyessä lattialle kaksinkerroin nauramaan, pidellen pöydästä kiinni tukeakseen itseään. Muut tutkijat vilkaisivat ympärilleen. Eräs heistä kiiruhti pian viereiseen huoneeseen, kalpeana. Hän kutsui paikalla olevat sairaanhoitajat luokseen, joiden oli tarkoitus tarkastaa Marsiin lähetettyjen tutkijoiden kunto heidän palatessaan. Kukaan heistä ei ollut odottanut, että heidän pitäisi iskeä rauhoittavaa erääseen paikalla olevista tutkijoista, mutta niin kävi. Hysteerisen kohtauksen saanut tutkija kiidätetettiin pian läheiseen mielisairaalaan, jossa hän kuoli huhupuheiden mukaan vuonna 2045, ilmoitettuaan löytäneensä ensin pääkallon, jolla oli hummerin jalat, luistelemassa jäätynessä vesilammikossa.
...Uskokaa pois. Totta on, joka sana.
Vuonna 2008 (eli kyllä, tämän vuoden loppupuolella) ihminen alkaa tosissaan miettimään, että mitä hittoa, miksi näitä kasvoja ja pyramideja, fossiileja ja kasvokuvia, kalloja ja ihmisiä nähdään? Missä vika?
Tämän johdosta NASA päättää toimia. Jo vuosia jäissä ollut portti päätetään koota jälleen (alunperin tuo portti kulki nimellä tähtimatkaaja, mutta kun tieto siitä levisi erään liian puheliaan ja humalaan menevän tutkijan suusta suoraan käsikirjoittajille, jotka saivat idean myytyä 90-luvun alkupuolella MGM:lle (silloinen Metro-Goldwyn-Mayer), jotka väsäsivät tuon idean perusteella elokuvan nimeltä Stargate), jotta päästäisiin tutkimaan tuota kyseistä Mars-ilmiötä.
Portti saatiinkin valmiiksi kaikessa hiljaisuudessa ja päätettiin koota ryhmä tutkijoita, jotka lähtisivät selvittämään tuota salaisuutta kaukana avaruudessa. Ryhmä varustettiin asianmukaisin varustein, sanottiinpa vielä että koska happilaitteita ei voinut käyttää kuin neljä tuntia kerrallaan, olisi heidän palattava takaisin maahan ennen määräajan täyttymistä, reilusti ennen.
Niinpä portti aukaistiin ja neljä uteliasta tutkijaa sysättiin siivousmies Wallyn toimesta sisälle porttiin. Kun portti sulkeutui, Wally jatkoi siivoamistaan kuin ei mitään. Hän oli jo vanha mies, iältään ainakin päältä 80, eikä näkö ja kuulokaan olleet entisellään. Ainoastaan siistä syystä, että Wally oli nuoruusvuosina nähnyt, kuinka tutkijat toivat Area 51:lta elävän avaruusolion, ja uhannut kertoa siitä maailmalle, oli hän saanut jäädä taloon. Kukaan ei pahemmin välittänyt Wallysta hänen pyyhkiessään pölyjä näppäimistöltä, jolla ohjailtiin portin toimintaa.
Yhtäkkiä Wally kuitenkin tunsi piston sydämessään. Ei mitään katumuspistoa, jonka hän olisi voinut tuntea varasteltuaan niin monta vuotta vessapaperia esimieheltään, vaan ihan oikean piston, kun sydän sanoo pädäm. Sekuntia myöhemmin Wally kaatui kuolleena näppäimistön päälle, vanhan otsan painaessa esc-nappulaa, sormien ollessa käpetyneenä enterin päälle. Tämä aiheutti käsittämättömiä tuhoja. Tietokone, joka ohjasi portin toimintaa, menetti itsensä hallinnan ja niinpä matkaajat, jotka eivät vielä olleet päässeet Marsiin asti, kokivat sähköshokin madonreiässään ja sinkoutuivat kukin eri suuntiin.
Tutkija 1, kaunis vaaleahiuksinen ja isotissinen Mindy päätyi suoraan Marsin pinnalle - hieman liiankin isolla voimalla, niin että hänen kaunis ja uhkea, silikonilla varustettu ruumiinsa hajosi ns. tuhannen päreiksi ja vesipullo, jota Mindy kantoi aina mukanaan kuten useimmat naiset jotka haluavat pysyä laihana veden avulla, pläjähti suoraan maaperään, pullon hajotessa ympäriltä, mutta veden jäätyessä sekunneissa pieneksi lammikoksi.
Tutkija 2, nörttimäinen tutkija Danny, päätyi myös Marsiin, mutta huomattavasti hellemmin kuin Mindy muutamien satojen metrien päässä oli päätynyt. Danny tipahti pehmeälle hiekalle ja hetken toivuttuaan reissusta katseli hän ympärilleen, etsien tuttaviaan. Ketään ei kuitenkaan ollut näköpiirissä, joten päätti hän nousta ja lähteä etsimään muita. Kierrettyään koko paikan useaan otteeseen ympäri, Danny luovutti. Hän oli täysin yksin, ketään ei näkynyt missään. Paniikki iski. Ei vain sen vuoksi, että hän oli nyt eksynyt, eikä tiennyt miten pääsisi pois, vaan lähinnä sen vuoksi, että kotona odottava rakas tuunattu tietokone oli tosiaankin kotona, yhdessä rakkaan WoWinsa kanssa. Koko homma oli haissut heti alusta lähtien, Danny oli tiennyt ettei pitäisi jättää Mirendaa yksin (tämän nimen hän oli koneelleen antanut) ja näinhän siinä sitten kävi. Tajuamatta mitä teki, Danny riisui suojapukunsa ja kuoli hetkessä sekä hapenpuutteeseen, kylmyyteen että sekopäisyyteen, joka oli saanut hänet riisumaan ensikädessä.
Kolmas matkaaja oli lihava tutkija nimeltään Elroy. Elroy selvisi ehjin nahoin planeetalle, tosin hänen tiputtuaan maahan selälleen kuului ilkeä rusahdus jostain selän paikkeilta. Hätääntyneenä Elroy nousi ylös, eikä paniikkia lieventänyt yhtään se, että hän nyt huomasi suojapukuunsa tulleen valtavan reiän selän puolelle. Reiästä hän saattoi löytää pukunsa sisälle keräämän hummerin (ei auto, vaan se syötävä elukka), sillä Elroylla oli vain yksi paha tapa: Minne hän ikinä menikään, sinne hän vei mukanaan rakkaan lemmikkinsä Doriksen, hummerin. Doris oli ollut hänellä pikkuhummerista lähtien, mutta oli selvää, että Marsin reissu ja Elroyn elopaino oli ollut liikaa sille ja murskannut pikkuisen hengiltä. Elroy ei voinut uskoa pitelevänsä käsissään entistä lemmikkiään, kuolluta hummeria. Hän ei halunnut enää enää ja laskettuaan Doriksen ruumiin maahan hän lähti juoksemaan kauas pois, voidakseen hypätä kalliolta alas. Kukaan ei ole nähnyt Elroyta sen jälkeen.
Neljäs ja viimeinen matkaaja oli le Beauf, entinen mies-strippari, entinen kuvanveistäjä, entinen narkkari, entinen maalaaja, entinen uimaopettaja ja entinen poliisi. Nykyiseltä ammatiltaan ranskasta kotoisin oleva le Beauf oli tutkija Nasan palveluksessa. Hänet oli valittu matkaan siksi, että oli toivottu jonkinlaisen onnettomuuden kohtaavan häntä ja Nasa olisi vihdoinkin päässyt eroon tuosta ärsyttävästä entisestä narkkaajasta ilman, että sen pitäisi maksaa kipurahoja erottamisesta ilman kummempaa syytä. Kukaan ei pitänyt le Beaufista, sillä hänellä oli inhottava tapa hipelöideä itseään kaikkialla.
Kuitenkin, hänkin päätyi Marsiin elossa, tosin polvensa nyrjäyttäen. Tästä kauhistuneena le Beauf riisui suojapukunsa jalkansa kohdalta, nähdäkseen mahdolliset ruhjeet. Suojapuvun kasvo-osa kuitenkin esti häntä näkemästä jalkaansa kunnolla, joten sen kummemmin ajattelematta hän riisui suojapukunsa ja alkoi tutkimaan polvensa vammaa. Polvessa oli vain yksi pieni naarmu ja siitä huojentuneena le Beauf nousi ylös, katsellen ympärilleen. Dramaattisesti linkuttaen hän otti muutamia askeleita, käveli sitten takaisin ja unohdettuaan linkuttaa hetken ajan hän huusi tuskaisesti kuin merileijona, vakuuttaakseen kaikki mahdolliset läsnäolijat siitä, että hän oli loukkaantunut. Ketään ei kuitenkaan näkynyt, joten hän jatkoi linkuttamistaan, kulkien hitaasti, mutta omasta mielestään sopivan dramaattisesti ja kuvauksellisesti eteenpäin.
Normaalisti Marsin ilmapiiri olisi tappanut ihmisen jo tässä vaiheessa, mutta le Beauf ei ollutkaan vain ihminen. Nuoruudessa vietetyt hurjat bileet ja niiden huumeet, maaleista nousseet höyryt ja poliisiaikoina syödyt donitsit olivat tehneet tehtävänsä ja täyttäneet le Beaufin ruumiin niin täyteen erilaisia kemikaaleja, vastustuskykyä ja säilöntäaineita, että ainoa ongelma Marsissa oli oikeastaan vain kylmyys, joka hiveli silloin tällöin hänen ruumistaan, hieman samaan tapaan kuin joskus kesällä tuuli saattaa viilentää sen jälkeen kun olet juuri tullut uimasta.
Kyllästyttyään linkuttamiseen le Beaufia alkoi ärsyttämään. Mitä hän nyt tekisi? Ketään ei ollut lähistöllä. Ei ketään. Hän istui eräälle kivelle ja mietti asiaa. Nojattuaan taaksepäin tylsiintyneenä hän tajusi, että kivi jolla hän istui, oli maassa hyvin harvinaista lajiketta. Itseasiassa, se oli jopa niin harvinaista lajiketta, ettei hän tainnut olla koskaan törmännyt siihen kuvanveistäjä-aikoinaan. Le Beauf pyyhkäisi hiekan pois kiven pinnalta ja tuijotti sitä haltioituneena. Kivi suorastaan pursui muotoja ja elämää, hänen olisi pakko saada tehdä siitä jotain. Ja mikä parasta, samalla hänestä tulisi ensimmäinen tästä kivilajista koskaan mitään veistänyt ihminen. Paras juttu olisi kuitenkin, että hän teki sen Marsissa! Sen jälkeen ei kukaan voisi sanoa, että hän oli nobody. Le Beauf kiristeli hampaitaan ja kaivoi sitten taskustaan metallisen kynsiviilan, jota kuljetti aina mukanaan kynsien lohkeamista varten. Hän kumartui kiven puoleen ja alkoi pikkuhiljaa nakertamaan siitä palasia kynsiviilallaan. Hän näyttäisi niille paskiaisille... näyttäisi kyllä....!
Alhaalla maassa Nasa huomasi Wallyn kuoleman. Kauhistuneena elossa olevat tutkijat kumartuivat näyttöjen puoleen. Yksi heistä nielaisi niin kuuluvasti, että se oli täysin vastakohta sille, kun neula pudotettaisiin pumpulilla peitettyyn rasiaan - muut tutkijat kääntyivät katsomaan häntä. Heidän silmälaseistaan heijastuivat näytössä mustalla pohjalla neonvihreällä olevat kirjaimet ja luvut. Tutkija, joka juuri oli nielaissut, pystyi lukemaan ne heidän laseistaan, ja ymmärsi, minkä kauhean erheen Wally oli kuolemallaan aiheuttanut. Jokainen tutkija oli päätynyt ei vain eri aikakauteen, vaan aiheuttanut myös kauhean hyppäyksen menneisyyden ja tulevaisuuden välillä. Vesi, joka oli löytynyt Marsista, oli Mindyn juomapullon jäljiltä. Kallo kuului Dannylle. Fossiili oli Elroyn rakas lemmikkihummeri ja kasvot ja taideteokset, sekä vilahtelija Marsissa.. Kaikki varsin naisellisen kropan omistavan le Beaufin syytä.
Pikkuhiljaa tutkijaa alkoi naurattamaan. Ensin se kumpusi jostain syvältä hiljaa, mutta muuttui pian käsittämättömäksi räkänauruksi, jossa vesi ja räkä lentelivät ilmassa, tutkijan käpertyessä lattialle kaksinkerroin nauramaan, pidellen pöydästä kiinni tukeakseen itseään. Muut tutkijat vilkaisivat ympärilleen. Eräs heistä kiiruhti pian viereiseen huoneeseen, kalpeana. Hän kutsui paikalla olevat sairaanhoitajat luokseen, joiden oli tarkoitus tarkastaa Marsiin lähetettyjen tutkijoiden kunto heidän palatessaan. Kukaan heistä ei ollut odottanut, että heidän pitäisi iskeä rauhoittavaa erääseen paikalla olevista tutkijoista, mutta niin kävi. Hysteerisen kohtauksen saanut tutkija kiidätetettiin pian läheiseen mielisairaalaan, jossa hän kuoli huhupuheiden mukaan vuonna 2045, ilmoitettuaan löytäneensä ensin pääkallon, jolla oli hummerin jalat, luistelemassa jäätynessä vesilammikossa.
...Uskokaa pois. Totta on, joka sana.
One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.
Olen itsekin skeptinen, mutta näistä kahdesta kuvasta olen ihmetellyt sitä miksi skepsisn (vai kuka?) on yhdistänyt nämä kaksi kuvaa liittämällä toisen ylösalaisin negatiiviksi.
MIKSI?
Jos ihmisestä otetaan kaksi kuvaa ja toinen käännetään negatiiviksi ylösalaisin, niin kyllähän on vaikea sanoa esittääkö kuvaa samaa ihmistä.
Kun etsii toisen parasta, löytää omansa.
- Platon -
- Platon -
Negatiivi ei ollut se sana jota hain vaan peilikuva.Lydia07 kirjoitti:
Olen itsekin skeptinen, mutta näistä kahdesta kuvasta olen ihmetellyt sitä miksi skepsisn (vai kuka?) on yhdistänyt nämä kaksi kuvaa liittämällä toisen ylösalaisin negatiiviksi.
MIKSI?
Minusta allaoleva isokuva on ylösalaisin ja lisäksi käännetty peilikuvaksi.
Kuka sen on tehnyt ja miksi ?
Kun etsii toisen parasta, löytää omansa.
- Platon -
- Platon -
Tottakai sen ymmärrän että suuremmasta kuvasta puuttuu varjot, mutta noiden ns. kuviteltujen kasvokuvien hiuksien pyöreys on näissä kuvissa päin vastoin.ABC kirjoitti:^ Ei ole peilikuva eikä negatiivi, vaan otettu vain eri kulmista. Planeetan pinnalla varjojen suunta luonnollisesti vaihtelee planeetan vuorokaudenaikojen mukaan.
Kun etsii toisen parasta, löytää omansa.
- Platon -
- Platon -