Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset

[zem]

Joki-Erkkilä käyttää Nancy Kellogin et al. tutkimusta "Genital anatomy in pregnant
adolescents: `normal´ does not mean `nothing happened´" (Pediatrics 113:e67-69.2004)
yhtenä todisteena kumotakseen myytin, jonka mukaan "Immenkalvo ei voi olla
vahingoittumaton emättimeen tunkeutumisen jälkeen". Näin hän tekee väitöksensä lisäksi artikkelissa "Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö – somaattiset lääkärinlausunnot rikosoikeudellisessa prosessissa", joka julkaistiin teoksessa "Poliisin toimintaympäristö. Poliisiammattikorkeakoulun katsaus 2016" (Löytyy osoitteesta:

http://www.theseus.fi/bitstream/handle/ ... sequence=1)

Kyseisessä kirjoituksessa siis todetaan:

Teini-ikäisillä tytöillä raskauden yhteydessä todettiin 5,6 % objektiivinen penetraatioon viittaava löydös immenkalvolla. Kellogg ym. 2004;Anderst ym. 2009.

Siis 94,4 %:ssa tapauksia raskauden todistama penetraatio ei olisi jättänyt jälkiä
immenkalvoon.

Tämä tulos vaikuttaa kuitenkin olevan ristiriidassa muiden lsh-tapauksia koskevien
immenkalvon vauriolöydösten kanssa - kuten edellisessä postauksessa totesin esim. ruotsalaisessa tutkimuksessa (mihin J-E viittaa väitöksessä) immenkalvon lovia löytyi ei-akuutissa tutkimuksessa yli kymmenkertaisesti, eli 59 %:ssa tapauksia. Onko siis Kellogg ollut tässäkin erehtyväinen (hän myönsi erehtyneensä neijän naisen tuomion perustana olleessalausunnossa), kun muissakin tutkimuksissa löydösten määrä on lähellä ruotsalaistutkimuksessa havaittua?

Netistä löytyy abstrakti Kelloggin kyseisestä tutkimuksesta, eli tietoa sen metodeista .
abstrakti alla:

Abstract

Many clinicians expect that a history of penile-vaginal penetration will be associated with examination findings of penetrating trauma. A retrospective case review of 36 pregnant adolescent girls who presented for sexual abuse evaluations was performed to determine the presence or absence of genital findings that indicate penetrating trauma. Historical information and photograph documentation were reviewed. Only 2 of the 36 subjects had definitive findings of penetration. This study may be helpful in assisting clinicians and juries to understand that vaginal penetration generally does not result in observable evidence of healed injury to perihymenal tissues.

Article in PEDIATRICS 113(1 Pt 1):e67-9 · February 2004 (Vahv. & alleviiv. Zem.)

https://www.researchgate.net/publicatio ... g_Happened

Eli johtopäätökset on vedetty jälkikäteisesti kuvamateriaalin ja muun kirjatun
aineiston perusteella. Immenkalvon vauriot - tai vauriottomuus - on siis voitu päätellä vain dokumentoiduista kuvista.

Toisaalta Nancy Kellogg itse on myöhemmin varoittanut, että pelkkä ulkoinen
kuvaaminen ei riitä immenkalvon mahdollisten vaurioiden havaitsemiseen, koska
immenkalvo saattaa esim. olla laskostunut. Tätä mahdollisuutta Kellogg on esittänyt esim. kuvissaan julkaisussa The Color Atlas of Family Medicine, 2e vuodelta 2013 - ohessa kaksi
kuvaa kuvateksteineen:

http://accessmedicine.mhmedical.com/dat ... 09f001.png
Typical appearance of the hymen and perihymenal tissues in a 12-year-old girl. Once females have entered puberty, the hymen becomes redundant with overlapping folds and is more difficult to examine for subtle signs of acute or healed injury. (Courtesy of Nancy D. Kellogg, MD.)

http://accessmedicine.mhmedical.com/dat ... 09f002.png

Hymenal cleft visible when the girl in Figure 9-1 is more carefully examined using a saline moistened cotton-tip applicator to gently separate and demonstrate the edges of the hymen. This injury was caused by sexual abuse and may have been missed without the more careful examination. (Courtesy of Nancy D. Kellogg, MD.)

Eli kyseessä on 12 vuotias hyväksikäytetty tyttö - ensimmäisessä kuvassa immenkalvo on
laskostunut niin, että vaurio (lovi) ei näy, toisessa kuvassa se on spekulan avulla laskostettu esiin.

Olisiko siis mahdollista, että myös Kelloggin 2004 analysoimien valokuvien perusteella vauriottomiksi luokitelluissa immenkalvoissa on ollut vain tietynkokoisen spekulan avulla
näkyviin saatavia vaurioita? Kun kerran tutkimuksen tulos on niin paljon ristiriidassa muiden
tutkimusten kanssa?

Tällöin poliisiammattikorkeakoulun julkaisussa myyttiä rikkova tieto ("Teini-ikäisillä tytöillä raskauden yhteydessä todettiin 5,6 % objektiivinen penetraatioon viittaava löydös
immenkalvolla") olisi itsessään päinvastaista myyttiä virheellisesti ylläpitävä ("Penetraatiosta
ei juuri koskaan jää jälkiä immenkalvoon"). Totuus näyttää olevan, että vaikka on tapauksia,
joissa jälkiä ei jää (ne paranevat), niin valtaosassa (yli 50%) tapauksista jälkiä (lovia) immenkalvoon jää.

Ja tällöin jos penetroivaa hyväksikäyttöä esim. Aueri/Kukan tapauksessa olisi tapahtunut,
toistuvista raiskauksista (vuosina 2007 - 2009) pysyviä jälkiä olettaisi jääneen ainakin yhteen ellei kahteen uhreista. Jälkiä penetraatiosta ei löydetty kolmen tytön tutkituilta
immenkalvolta - mikä tukee enemmän johtopäätöstä, että väitettyjä raiskauksia ei ole
koskaan tapahtunut.

[zem]

Yritän vielä selvittää, mistä on kysymys Nancy Kelloggin tutkimuksessa, minkä mukaan
siis vain 5,6 %:lla raskauden kokeneista alaikäisistä saatiin immenkalvon alueelta kiistattomia löydöksiä (definitive findings)" kiistatta tapahtuneesta penetraatiosta. Sitaatti
K:n abstraktista:

A retrospective case review of 36 pregnant adolescent girls who presented for sexual abuse evaluations was performed to determine the presence or absence of genital findings that indicate penetrating trauma. Historical information and photograph documentation were reviewed. Only 2 of the 36 subjects had definitive findings of penetration.

Otos on, ensinnäkin, aika pieni. Toiseksi, valokuvien perusteeella tehdyt diagnoosit ovat
mahdollisesti monitulkintaisia, ja se mitä saadaan esiin, riippuu tutkimusasennosta (syliasento, rinta-polvi -asento) sekä myös siitä (Kellogin myöhemmän tutkimuksen mukaan), otetaanko huomioon kalvon mahdollinen laskostuminen (jolloin jälki penetraatiosta ei tule heti esiin).

Mutta mitä tarkoitetaan ilmaisulla "definitive findings"?

Netistä löytyy määritelmä:

Definitive findings Pregnancy, Adams class III findings, and the demonstration of the abuser’s DNA (see “The securing of evidence,” below) are considered definitive evidence
that sexual intercourse has taken place (11).

http://www.aerzteblatt.de/pdf/DI/111/41/m692.pdf

Eli "kiistattomia löydöksiä (definitive findings)" tapahtuneesta penetraatiosta ovat a) raskaus b) Adamin luokan III löydökset sekä c) hyväksikäyttäjän siemeneste.

Kelloggin tutkimuksessa raskaus oli jo sinänsä "definitive finding", minkä lisäksi siis 5,6 %:ssa
tutkittuja tehtiin myös mainittu "Adamin luokan III" löydös. Tämä tarkoittaa "täydellistä
lovea", joka ulottuu genitaalialueen alaosaan asti "fossa navicularis- ja fourcette" -alueille
(= PF/FN trauma). Esimerkkikuva PDF-tiedostossa:

http://www.aerzteblatt.de/pdf/DI/111/41/m692.pdf
Ks esimerkkejä myös osoitteessa:
https://www.researchgate.net/publicatio ... lly_Abused

https://www.researchgate.net/profile/De ... ound/5.png

Kelloggin tutkimuksessa siis oli kaksi tapausta, joista löytyi kaksi "definitiivistä löydöstä"
(raskaus ja "täydellinen lovi") - yksikin olisi jo sinänsä todistanut lsh:n tapahtuneeksi.

Tuntuu, että Kellogg menee tässä toiseen äärilaitaan - tutkimus ei noteeraa mahdollisia
eriasteisia löydöksiä. Siis "San Antonion nelikon" tapauksessa 90-luvulla Kelloggin todistajanlausunnon perusteella tuomittiin neljä naista hyvin pienen (millien kokoisen)
immenkalvolöydöksen perusteella, vuonna 2004 tehdyssä tutkimuksessa noteerataan vain
Adamin luokan III "täydellinen lovi".

Kuitenkin Joki-Erkkilä siteeraa väitöksessään tutkimusta, minkä mukaan immenkalvon
vauriot paranevat eri asteisesti:

In McCann’s and colleague’s study (2007a) in prepubertal girls 24% of the acute deep (more than 50% of the width of the hymen) hymenal lacerations healed into intermediate or superficial hymenal lacerations (notches). Of the acute hymenal transections with or without extensions 45% evolved with transections, and a further 3% healed completely or were undetected.

Of acute hymenal transection with extensions 29% remained with an extension (McCann et al 2007a). On the other hand, contrary results reported hymenal transections with or without extensions to persist, even some after unsuccessful hymenal repair in surgery (Finkel 1989, Boos 1999, Heppenstall-Heger et al. 2003).

White and McLean (2006) evaluated that 35% of hymenal findings in adolescent virgins were likely to heal in weeks or months to the non-specific category. (J-E, s. 24.)

Eriasteisia jälkiä siis voi jäädä, mutta ne voivat lopuksi olla "non-specifistä laatua", eli
aiheuttajaa ei kyetä diagnosoimaan. Mahtavatko enää "intermediate or superficial hymenal lacerations (notches)" eli keskiasteiset ja pinnalliset immenkalvon repeämät (lovet) riittää
"kiistattomiksi löydöksiksi"? Tuskin - kun repeämän täytyy olla täydellinen.

Joka tapauksessa Kelloggin 2004 tutkimuksen löydöksien määrä (vain 5,6 %) selittyy ehkä
tällä ankaralla rajaamisella lsh:n jo sinänsä todistaviin löydöksiin? Ruotaslaisessa tutkimuksessa
kuitenkin löydäksiä oli siis kymmenkertaisesti - mutta nämä eivät ehkä olleet
"definitiivisiä".

Auerin lapsilta ei tehty "definitiivisiä löydöksiä" eikä muuunkaanlaisia löydöksiä ("ehjät immenkalvot") - ei siis "keskiasteisia" eikä "pinnallisia" löydöksiä sen paremmin kuin non-spesifisiä löydöksiäkään, mitkä olisivat antaneet kuitenkin jonkinlaista tukea väitetyille raiskauksille.

Edit:

Itse asiassa Nancy Kellogg tekee aika ruman retorisen tempun. Hän esittää:

"Katsokaa, penetraatio on varmasti tapahtunut, koska alaikäinen on raskaana. Mutta -
huom!! - vain 5,6 %:lla on immenkalvossa jälkiä kyseisesta penetraatiosta. Tai siis `definitiivisiä jälkiä, ei ole minun vikani, jos ymmärrätte sen niin, että ei löydy minkäänlaisia jälkiä!´

Niin että vaikka jälkiä teosta ei löydy (eikä myöskään ole raskautta), niin ei huolta -
tuomitaan syytetty, koska siellä voi käydä jälkiä jättämättä!! (Tai siis "definitiivisiä jälkiä jättämättä", mikä on nyt kuitenkin ihan eri asia - mutta tätähän ei teidän tarvitse ymmärtää!)"

[Nicht schuldig]

http://www.tv7.fi/vod/player/46083/
Seinäjoella 17-19.8.2015 evankelistapäivät

Tässä Minna Joki-Erkkilä puhuu synnistä ja anteeksiannosta:

”Ja sitten me mentiin seuroihin Missilän kotiseuroihin, joissa evankelista iloitsi siitä, että murhamiehet olivat löytäneet Jeesuksen ja hän tanssahteli siellä edessä ja iloitsi siitä. Ja mä tunsin vihaa sisimmässäni, että miten voidaan riemuita tästä ja kuka meitä auttaa henkirikoksen uhrien omaisia.
Siitä alkoi prosessi, joka kesti kuusi viikkoa. Mä painin kysymyksen kanssa, että saako murhamiehille antaa anteeksi, jotta he löytäisi iankaikkisuuden. Minä pohdin syntikysymystä.

Minulle kerrottiin, että kaikki synti on samalla viivalla. Ja sitä mä punnitsin ja punnitsin. Sitten mä sain syvän ymmärryksen sisimpääni, että kun katsotaan iankaikkisuuden kannalta Jumalan silmin, niin mun tekemät synnit ovat aivan samalla viivalla kuin tämän murhamiehen synnit.

Ja mä en halunnut, että mun ja mun taivaaseen pääsyn välillä on mitään estettä. Mä tajusin, että jos mä en anna anteeksi ei taivaallinen isäni anna mullekaan anteeksi mun tekemiä syntejä.”

Ensinnäkin uskallan epäillä, että kuudessa viikossa juuri uskoon tullut ihminen oivaltaisi näin suurta kysymystä ja pystyisi antamaan murhaajalle anteeksi. Samalla hän pystyisi sitten suhtautumaan ”neutraalisti” tilanteeseen, jossa hän pääsisi päättämään toisesta ”murhaajasta”, joka olisi tehnyt lapselle jotakin. Tällainen prosessi vie vuosia paremminkin. Mutta kerrottuna tämä tarina on oikein koskettava.

Tässä on kuitenkin jotakin outoa kepeyttä. Syntiä tarkastellaan kuin olisi aivan sama mistä synnistä on kysymys. Onko se isovale, pikkuvale vai kynän pihistäminen työpaikalta. Itse asiassa tämä hokema, että kaikki synti on samalla viivalla on varsin vanha oivallus.

Tämä yllä oleva on filosofiaa, mutta esim. Zemin tekemä päätelmä (itsekin olin lähestymässä sitä) on totista totta:

”vaikka jälkiä teosta ei löydy (eikä myöskään ole raskautta), niin ei huolta -
tuomitaan syytetty, koska siellä voi käydä jälkiä jättämättä!! (Tai siis "definitiivisiä jälkiä jättämättä", mikä on nyt kuitenkin ihan eri asia - mutta tätähän ei teidän tarvitse ymmärtää!)"

Enempää kuin ZEM oli kohtia etsinyt, jotka tätä todistavat, ei voi kovin helpolla löytää ja tästä seuraa Zemin tekemä johtopäätös:

”Auerin lapsilta ei tehty "definitiivisiä löydöksiä" eikä muuunkaanlaisia löydöksiä ("ehjät immenkalvot") - ei siis "keskiasteisia" eikä "pinnallisia" löydöksiä sen paremmin kuin non-spesifisiä löydöksiäkään, mitkä olisivat antaneet kuitenkin jonkinlaista tukea väitetyille raiskauksille. ”

Tosiasiassa tästä kaikesta seuraa se, että käytännössä genitaali- ja anogenitaalialueen arvet lukuunottamatta fisteliä eivät voi pitää paikkaansa ja ehjät immenkalvot (virgo intacta) todistavat siitä, että lapsia ei ole voitu raiskata sillä tavalla kuin raiskaus perinteisessä mielessä tarkoittaa (penetraatio).

Eikö oikeasti uskoon tullut murhamies tunnusta syntinsä myös maallisessa tuomioistuimessa ja pyri hyvittämään tekonsa? Eikö armo ja oikeus kuljekin käsi kädessä?

Jos iankaikkisuuden näkökulmasta on yhdentekevää mitä syntiä ihminen maapallolla tekee, niin seuraako siitä se, että ihminen voi tehdä elämänsä aikana mitä vaan?

Tässä Veli-Pekan ajatuksia:

”Minä yritän artikuloida tämän seuraavan mahdollisimman selvästi.
Ennen maailman perustamista Jumala ajatteli näin. Vuonna 1964 Suomeen syntyy Veli-Pekka niminen poika. Hän syntymästään saakka vihaa minua, halveksii minua. Rikkoo kaikkia käskyjäni. Kapinoi kaikin tavoin Jumalaa vastaan.

Mutta minä rakkaudessani päätän mennä ristille hänen puolestaan ja otan kaiken rangaistuksen vastaan, joka hänelle olisi kuulunut, jotta hän ja hänen Laura tyttärensä ja perheensä pääsisivät yhteyteeni ja saisivat iankaikkisen elämän ja perisivät taivasten valtakunnan.

Tämä on niin tärkeä asia, että artikuloin sen vielä pikkasen toisella tavalla ja kuunnelkaa todella, todella tarkasti.

Jumala valitsi jo ennen maailman perustamista ne, jotka huolimatta heidän kapinastaan Jumalaa vastaan, hän päätti pelastaa iankaikkiseen elämään uskon kautta ilman mitään omaa ansiota. Ja samalla ennen maailman perustamista hän päätti, ettei hän ei pelasta osaa ihmiskunnasta, jotka joutuu ansaitusti iankaikkiseen kadotukseen johtuen heidän jatkuvasta kapinastaan Jumalaa vastaan.

Koska minä olen kaikilla tavalla rikkonut Jumalaa vastaan, Jumalan vihan olisi kuulunut tulla minun päälleni, sen olisi pitänyt tulla sinun päällesi, minun lasteni päälle. Sinun lastesi päälle. Mutta Jeesus rakkaudessaan meni ristille ja otti päälleen Jumalan vihan.
Päällimmäisenä minulla on syvä kiitollisuus Jumalaa kohtaa. Kohoton uhrimaljan ja kiitän pelastajaani. Amen. ”

Itse asiassa tässä ei ole enää kysymys meidän luterilaisen kirkon opista, vaan todellisuudessa tämä on calvinismia. Jumala on tällöin valinnut tietyt ihmiset pelastukseen ilman heidän omaa valintaansa. Toisaalta Jumala ei kutsu muita ihmisiä, jolloin he eivät voi pelastua. Tällaisen opin täytyisi sitten johtaa näitten valittujen kohdalla tietoisuuteen, nöyryyteen ja kiitollisuuteen.

Mikä tässä on pielessä?

Eikö ole hyvä, jos ihminen tietää olevansa pelastettu? Hän etsii merkkejä, jotka vakuuttavat hänet tästä tiedosta. Mutta mistä tietää, ettei tulkitse näitä Jumalan merkkejä täysin väärin?

Mitä on nöyryys? Eikö sen pitäisi olla tosiasioiden tunnustamista vai onko kysymys vain nöyristelystä jossain pikku asioissa?

Kiitollisuus kuulostaa hyvältä. Mutta eikö ihminen ole todellinen egoisti, jos hänen mielestänsä on yhdentekevää, että muut yhtä hyvät ihmiset vaeltavat kohti kamalaa tulevaisuutta hänen itsensä iloitessa ja juhliessa omaa tulevaisuuttaan? Jos katson hieman ympärilleni näen kaikkialla ihmisiä, joilla on rahaa ja valtaa, pyörähtelemässä milloin missäkin pippaloissa toisten taistellessa henkensä pitimiksi jossakin. Eikö todellisuudessa suurinta kidutusta ole ajaa mersulla jonnekin slummiin ja katsella siellä ihmisiä, jotka tietävät, että he eivät voi koskaan saada sitä mersua eivätkä ehkä edes sitä leipäpalaakaan. Minä en ymmärrä mitä eroa näillä kahdella iloitsemisella on?

Rationaalisen calvinismin mukaan nämä ennalta valitut ihmiset näyttävät hyvät piirteensä myös taloudellisen hyvinvointinsa kautta kuten esim. ahkeruuden ja työmoraalin, joita pidetään eettisesti kunnioitettavina hyveinä. Muiden kohdalla siis voidaan käänteisesti ajatella myös tämän maallisen elämän olevan tuskaa ja hehän joutuvat muutenkin kadotukseen.

Eikö silloin näiden ”valittujen” ihmisten kannalta katsottuna ole yhdentekevää mitä syntiä he maallisen elämänsä aikana tekevät, koska kaikki synti on samalla viivalla ja he ovat matkalla juhlimaan joka tapauksessa?

[Kuolemannaakka]

Juicekin samasta aiheesta lauleli (sai vielä Aarnionkin mukaan kaukokatseisesti, kun huumekauppa Suomessa on nyt pysähtynyt )

Ei huumekauppiaat nyt enää hassiksella rahaa tee,
kun Jeesus nousi kuolleista ja kauppiaita suojelee.
Ja terveelliset elintavat pääsee kunniaan,
nyt juodaan jeesusviinaa tullaan jeesushumalaan,
ja tapellaan kun Jeesus silloin tällöin uhriin tarvitsee.

Jee jee jee Jeesus pelastaa "Jeesus pelastaa"
nyt Jeesuspaita ostakaa "pelastaa".
Jee jee jee Jeesus pelastaa "pelastaa",
hallelujaa "pelastaa".
Nyt Jeesuspaita ostakaa,
Jeesus kyllä pelastaa "pelastaa".

Nyt jeesuskuvat pannaan siistiin nippuun jeesuskansioon.
Ja jeesuspurkaa leukoihin ja jeesussuihke kainalooon.
Ja jeesushattu päähän ja jeesuspaita ylle,
ja sitten kaikki riviin mennään jeesuskävelylle,
meitä meidän oma paitakaupan jeesus ohjatkoon.

Jee jee jee Jeesus pelastaa "Jeesus pelastaa"
nyt Jeesuspaita ostakaa "pelastaa".
Jee jee jee Jeesus pelastaa "pelastaa",
hallelujaa "pelastaa".
Nyt Jeesuspaita ostakaa,
Jeesus kyllä pelastaa "pelastaa".

Nyt mennään jeesusorgioihin, Jeesus kyllä sallii sen,
on jeesuskaljaa mukanamme jeesuskorillinen,
ja jeesusrokkilevyt pannaan jeesuslevariin,
ja jeesuskalu peitellän me jeesuskondomiin,
ja monet synnit muut, saamme anteeksi nimeen Jeesuksen.



Minun mielestäni jotain on perustavanlaatuisesti sekaisin sellaisen ihmisen päässä, joka kuvittelee
a) että jumala valitsisi itse luomiaan alkeellisia olentoja "pelastukseen" sattumanvaraisesti, jonkun etukäteissuunnitelman mukaan tai näiden tekojen mukaan ja lähettäisi toisia ikuiseen kadotukseen
b) että hän itse on jonkin jumalolennon pelastukseen sattumalta valitsema ihminen.
c) että jumala tuntisi joidenkin itse luomiensa alempien olentojen teoista vihaa ja tyydyttäisi tämän vihantunteensa antamalla poikansa kitua kuoliaaksi

Kuka tuommoista jumalaa haluaisi palvoa? En voi käsittää maailman järjettömyyttä.

[zem]

Nancy Kelloggin tutkimuksen väitteestä "Only 2 of the 36 subjects had definitive findings of penetration" tuppaa usein jäämään pois sana "definitive", mikä tarkoittaa Adamsin luokituksen astetta III.

Ohessa kuva ja kuvateksti kyseisenasteisen immenkalvovaurion luonteesta:

Complete notching at 6 o’clock (arrow) – an Adams class III finding (reprinted from Herrmann et al. 2010 with the kind permission of Springer Verlag)

http://www.aerzteblatt.de/pdf/DI/111/41/m692.pdf

Tämä on anakarat kiriteerit täyttävä löydös, koska se yksin todistaa penetraation
tapahtuneen samanasteisesti kuin raskaus tai miehen siemennesteen DNA-löydös eli ehdottomalla varmuudella. Tietysti lapsen kertomus ja käytös tässäkin tapauksessa voi
tukea löydöstä, mutta kun kyseessä on ”Adamsin luokan III” tasoinen jälki, muita todisteita ei ilmeisesti tarvita - kyseessä on "savuava ase".

Tämänasteinen löydön on kuitenkin harvinainen, niinkuin Kelloggin tutkimus osoittaa -
sellainen löytyi vain 5,6 %:lla tutkituista raskaana olevista alaikäisistä.

Kelloggin tutkimuksen määritelmästä "definitiivinen löydös" jää kuitenkin usein pois
"definitiivinen" tai se muuttuu muuten toiseen muotoon, mikä on kohtalokasta
johtopäätösten kannalta.

Esimerkiksi Kelloggin toisessa artikkelissa hän muotoilee asian:

Many types of abuse leave no physical evidence, and mucosal injuries often heal rapidly and completely. In a recent study of pregnant adolescents, only 2 of 36 had evidence of penetration. (Alleviiv. Zem.)

Nancy Kellogg and and the Committee on Child Abuse and Neglect: The Evaluation of Sexual Abuse in Children. Pediatrics 2005;116;506-512.

Tästä saa kuvan, että 94,4 %:ssa tapauksista immenkalvoilla ei ole minkäänlaisia jälkiä penetraatiosta, kun kuitenkin on kyse siitä, että "vain" kahdella 36:sta oli Adamsin
luokituksen III-asteisia vaurioita (ks. kuva yllä).

Ja kun katsotaan Joki-Erkkilän artikkelia POLIISIAMMATTIKORKEAKOULUN KATSAUKSESSA 2016
(osiossa Myyttejä), "definitiivinen löydös" on muuttunut muotoon "objektiivinen löydös", mitä ei selitetä sen tarkemmin:

Myytti: Immenkalvo ei voi olla vahingoittumaton emättimeen tunkeutumisen jälkeen Teini-ikäisillä tytöillä raskauden yhteydessä todettiin 5,6 % objektiivinen penetraatioon viittaava löydös immenkalvolla. Kellogg ym. 2004; Anderst ym. 2009

Teksti antaa selvästi ymmärtää, että 94,4:sä prosentissa tapauksia immenkalvo on ollut vahingoittumaton. Tämä on virheellinen tieto.

Siis 5,6 %:ssa tapauksia tehtiin "definitiivinen" eli Adamsin luokituksen III mukainen löydös, missä immenkalvo on repeytynyt "perinjuurin" eli Fourchette ja Fossa Navigularis -alueille
asti. Mitä ovat sitten Adamsin luokituksen asteen II ja I löydökset? Luokitus löytyy osoitteesta:

http://www.pathguy.com/adams.htm

Alla Adamsin luokituksen luokka II eli "non-spesifiset" löydökset, jotka ovat niitä, joiden aiheuttajaa ei voida varmuudella diagnoida:

Class 2 Nonspecific

Findings that may be the result of sexual abuse, depending on the timing of the examination with respect to the abuse, but which also may be due to other causes.

Erythema (redness) of the vestibule or increased vascularity (“dilatation of existing blood vessels”) of vestibule

Superficial abrasions of the labia or posterior fourchette

Shallow notches in the posterior rim of hymen extending through 50% or less of the width of the hymenal rim

“Narrow” rim of hymen measuring 1-2 mm wide

Labial adhesion

Vaginal discharge

Vesicular lesions or ulcers in the genital area
Genital warts in a child
Blood on underwear
“Vaginal” bleeding
(Found in both abused and non-abused children/adolescents)

Eli monenlaisia löydöksiä, myös ei-akuutteja, kuuluu tähän ryhmään, mihin kuuluvat
saattavat tai eivät saata kertoa hyväksikäytöstä. Tämä tekee kuitenkin selväksi, että
Kelloggin otoksen 94,4 %:lla on voinut olla (ja todennäköisesti olikin) näitä jälkiä, jotka
saattoivat olla merkkejä penetraation jälkiesestä paranemisesta (tai sitten ei). En tiedä,
kertooko Kellogg tutkimuksessaan näiden löydösten osuuden. Kuva kuitenkin muuttuu
aikalailla: 94,4 % tutkituista ei tarvitse olla täysin "puhtaita" tai "koskemattomia"
neitsytäitejä.

Tutkimus ei täten todista, että vaurioitumattomilla immenkalvoilla varustettuja alaikäisiä on voitu kaikissa tapauksissa käyttää hyväksi vaikka minkäänlaisia jälkiä ei löytyisikään - ruotsalainen tutkimus on tässä suhteessa selkeämpi:

A Swedish study of non-acute examinations found deep clefts and/or vestibular scars in 59% of adolescents reporting penetrating abuse, and in 6% of those reporting non-penetrative abuse (Edgardh et al. 1999).

Jonkinasteisia vammoja on siis huomattavasti isommalla osalla tutkituista kuin Kelloggin
tutkimuksessa, missä vauriolle on tiukka rajaus.

Entä Auerin/Kukan tapaus? Miten tulkinnat tutkimuksesta ovat vaikuttaneet tuomioihin
ja niiden julkisiin selostuksiin. Ote selostuksesta:

Jens Kukka ja Anneli Auer ovat vedonneet siihen, että väitetyistä rikoksista ei ole ulkopuolisia havaintoja tai teknistä näyttöä. Nämä seikat eivät kuitenkaan sulje pois rikosten mahdollisuutta, koska syytteiden mukaan rikokset on tehty kotioloissa ja sisätiloissa. Useimmista niistä ei jää jälkiä.

Tuomio sisältää esim. Kukan osalta kolme törkeää raiskausta + yksi raiskaus , mitkä ilmeisesti luetaan - ehkä juuri Joki-Erkkilän et co. ansiosta - sellaisten tekojen piiriin, joista "ei jää jälkiä".

Mikko Niskasaari kirjoittaa blogissaan tapauksesta ja Joki-Erkkilän osuudesta:

Yhdeltä tytöltä, jonka kanssa Kukan ei edes väitetä olleen emätinyhdynnässä, Joki-Erkkilä löysi immenkalvon vierestä noin 4 millimetrin pituisen arven. Hänen mukaan se tukee epäilyksiä seksuaalikoksista. Kahden muun tytön, joista toisen kanssa Kukan väitetään olleen yhdynnässä ainakin kahdesti ja toisen kanssa jatkuvasti, immenkalvot ovat aivan ehjät. Joki-Erkkilä katsoo ettei se todista mitään, koska hänen mukaansa yhdynnästä jää tytöille hyvin harvoin merkkejä. Pariin yhdysvaltalaiseen artikkeliin viitaten hän väittää lausunnoissaan: "mmenkalvon vauriot paranevat useimmiten täysin, ellei repeämä ole syvä". "[J]opa raskaana olevilla teini-ikäisillä on todettu immenkalvolla emättimeen työntymiseen viittaava objektiivinen löydös vain 5,6 %". Immenkalvo siis ikään kuin kasvaisi takaisin. Haastattelemani oikeuslääkärit tyrmäsivät näkemyksen.

http://www.mikkoniskasaari.fi/node/154

Joki-Erkkilä siis vetoaa Kelloggin tutkimuksen, minkä mukaan "immenkalvo ikäänkuin kasvaisi
takaisin". Hän käyttää termiä "objektiivinen löydös", vaikka sellaisen puttuminen ei missään
nimessä viittaa siihen, että "mmenkalvon vauriot paranevat useimmiten täysin". "Objektiivisen löydöksen" ("definitive finding") lisäksi hyväksikäyttöepäilyissä tehdään useimmiten löydöksiä, mitkä kielivät eriasteisesta paranemisesta ei-spesifiseen kategoriaan.

Niskasen kirjoituksen mukaan kuitenkin "kahden muun tytön, joista toisen kanssa Kukan väitetään olleen yhdynnässä ainakin kahdesti ja toisen kanssa jatkuvasti, immenkalvot ovat aivan ehjät". Tämä on ruotalaistutkimuksen mukaan vähemmään todennäköistä kuin se,
että löytyy jonkinasteisia (parantuneita) vammoja. Jos on kolme tyttöä, todennäköisesti yhdellä (tai jopa kahdella) olisi jonkinasteisia vaurioita imenkalvo()illa, mikäli törkeänasteista penetroivaa hyväksikäyttöä olisi tapahtunut (ruotsalaistutkimuksessa 59 %:ssa tapauksia).

Joka tapauksessa Nancy Kelloggin tutkimusta 2004 näytetään käyttävän virheellisesti hyväksi
osoittamaan, että "hyväksikäytöstä ei useimmiten jää minkäänlaista jälkeä". Tämä virhe on
johtanut esimerkiksi Auerin/Kukan lsh -tuomioihin.

Oikeuden Joki-Erkkilän antaman selkeästi harhaanjohtavan tiedon varassa tekemä virheellinen tuomio on korjattava.

[zem]

Jatkan vielä edellisestä:

Joki-Erkkilä siis näyttää käyttävän Nancy Kelloggin tutkimuksen "definitiive finding"
käännöksenä termiä "objektiivinen löydös". Käsittääkseni tämä on paha virhe.

Mikko Niskasaari siteeraa kirjoituksessaan ilmeisesti Joki-Erkkilän lausuntoa oikeudelle
lsh-tapauksessa:

Pariin yhdysvaltalaiseen artikkeliin viitaten hän väittää lausunnoissaan: "mmenkalvon vauriot paranevat useimmiten täysin, ellei repeämä ole syvä". "[J]opa raskaana olevilla teini-ikäisillä on todettu immenkalvolla emättimeen työntymiseen viittaava objektiivinen löydös vain 5,6 %".

Hän käyttää samaa termiä Poliisiammattikorkeakoulun julkaisun artikkelissa:

Myytti: Immenkalvo ei voi olla vahingoittumaton emättimeen tunkeutumisen jälkeen

Teini-ikäisillä tytöillä raskauden yhteydessä todettiin 5,6 % objektiivinen penetraatioon viittaava löydös immenkalvolla. Kellogg ym. 2004; Anderst ym. 2009.

Mikä sitten on "objektiivinen löydös"? Lääketieteellisestä sanakirjasta löytyy määritelmä:

An objective findingis often described in health care as a sign that can be seen,
heard, felt, or measured.

http://medical-dictionary.thefreedictio ... /objective

Samantyypinen määritelmä löytyy lakitermeihin viittaavasta sanastosta:

Objective findings" does not include physical findings or subjective responses to physical examinations that are not reproducible, measurable or observable.

https://www.oregonlaws.org/glossary/def ... e_findings

Näyttää selvältä, että ”objektiivinen löydös” ei ole sama kuin "definitive finding", koska
esim. Adamsin luokittelun II asteen löydökset voivat olla objektiivisia eli toistuvasti ja kenen tahansa todennettavissa - olematta silti "definitiivinen löydös" eli todiste hyväksikäytöstä.

Eli Joki-Erkkilän "objektiivinen penetraatioon viittaava löydös immenkalvolla" viittaa
yhtä lailla Adamsin luokkien III ja II (ja mahdollisesti myös luokan I) löydöksiin, koska myös
nämä voivat olla "toistuvasti havaittavissa ja mitattavissa".

Tällöin ei ole oikein viitata Kellogin tutkimukseen, joka puhuu nimenomaan "definitiivisistä löydöksistä" (joiden osuus on vain 5,6 %). Tässä Joki-Erkkilä tekee vakavan ja seurauksiltaan
potentiaalisesti kohtalokkaan virheen.

Hän ei ota huomioon, että Nancy Kellogg puhuu aina nimenomaan "definitiivisistä löydöksistä", mitkä löytyessään jo yksinään todistavat lsh-rikoksen:

CONCLUSIONS:

Most victims who reported repetitive penile-genital contact that involved some degree of perceived penetration had no definitive evidence of penetration on examination of the hymen. Similar results were seen for victims of repetitive assaults involving perceived penetration over long periods of time, as well as victims with a history of consensual sex.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19661051

Vosi vielä pohtia, miksi näiden "definitiivisten löydösten" osuus Kelloggin tutkimuksessa on
niin vähäinen?

Ilmeisesti valtaosa alaikäisten raskauksista paljastuu vasta viikkojen - mahdollisesti
kuukausien - päästä yhdynnästä. Tällöin pinnalliset vauriot ovat jo korjaantuneet ja vakavammatkin vauriot ovat osin parantuneet "ei-spesifisten löydösten kategoriaan", eivätkä
ne täten sijoitu "definitiivisten löydösten" luokkaan (Adamsin luokka III).

Mutta esim. Auer/Kukka tapauksessa "definitiivisen löydöksen" muuttuminen "objektiiviseksi
löydökseksi" (niinkuin lausunnossa oikeudelle tapahtuu), vääristää pahasti kuvaa - jää
käsitys, että "objektiivisia löydöksiä" tehdään vain 5,6 %:ssa tapauksista, kun tosiasiassa
objektiivisten löydösten osuus on huomattavasti suurempi - mukaan tulee lukea sekä Adamsin luokittelun luokka III että luokka II.

Kun kolmesta kohteesta ei löydy lainkaan sen paremmin II kuin III asteen löydöksiä,
todennäköisyys sille, että lsh-rikosta ei ole tapahtunut on suurempi kuin mahdollisuus,
että rikokset olisivat tapahtuneet. Tämä käsitys on päinvastainen Joki-Erkkilän esittämän
käsityksen kanssa - joka siis on virheellinen.

[Nicht schuldig]

Jatkan vielä edellisestä:

Joki-Erkkilä siis näyttää käyttävän Nancy Kelloggin tutkimuksen "definitiive finding"
käännöksenä termiä "objektiivinen löydös". Käsittääkseni tämä on paha virhe.

Mikko Niskasaari siteeraa kirjoituksessaan ilmeisesti Joki-Erkkilän lausuntoa oikeudelle
lsh-tapauksessa:

Pariin yhdysvaltalaiseen artikkeliin viitaten hän väittää lausunnoissaan: "mmenkalvon vauriot paranevat useimmiten täysin, ellei repeämä ole syvä". "[J]opa raskaana olevilla teini-ikäisillä on todettu immenkalvolla emättimeen työntymiseen viittaava objektiivinen löydös vain 5,6 %".

Hän käyttää samaa termiä Poliisiammattikorkeakoulun julkaisun artikkelissa:

Myytti: Immenkalvo ei voi olla vahingoittumaton emättimeen tunkeutumisen jälkeen

Teini-ikäisillä tytöillä raskauden yhteydessä todettiin 5,6 % objektiivinen penetraatioon viittaava löydös immenkalvolla. Kellogg ym. 2004; Anderst ym. 2009.

Mikä sitten on "objektiivinen löydös"? Lääketieteellisestä sanakirjasta löytyy määritelmä:

An objective findingis often described in health care as a sign that can be seen,
heard, felt, or measured.

https://www.oregonlaws.org/glossary/def ... e_findings

Näyttää selvältä, että ”objektiivinen löydös” ei ole sama kuin "definitive finding", koska
esim. Adamsin luokittelun II asteen löydökset voivat olla objektiivisia eli toistuvasti ja kenen tahansa todennettavissa - olematta silti "definitiivinen löydös" eli todiste hyväksikäytöstä.

Tällöin ei ole oikein viitata Kellogin tutkimukseen, joka puhuu nimenomaan "definitiivisistä löydöksistä" (joiden osuus on vain 5,6 %). Tässä Joki-Erkkilä tekee vakavan ja seurauksiltaan
potentiaalisesti kohtalokkaan virheen.

Hän ei ota huomioon, että Nancy Kellogg puhuu aina nimenomaan "definitiivisistä löydöksistä", mitkä löytyessään jo yksinään todistavat lsh-rikoksen:

CONCLUSIONS:

Most victims who reported repetitive penile-genital contact that involved some degree of perceived penetration had no definitive evidence of penetration on examination of the hymen. Similar results were seen for victims of repetitive assaults involving perceived penetration over long periods of time, as well as victims with a history of consensual sex.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19661051

Vosi vielä pohtia, miksi näiden "definitiivisten löydösten" osuus Kelloggin tutkimuksessa on
niin vähäinen?

http://www.kindesmisshandlung.de/mediap ... 08-pdf.pdf

Sivu 2:
”Nach wie vor gilt die Problematik der Diagnose: Es gibt kein spezifisches, charakteristisches oder eindeutiges Missbrauchssymptom oder –syndrom und nur selten einige stark hinweisende und noch seltener beweisende Befunde.”

Nyt kuten ennenkin on olemassa diagnoosin tekemisen problematiikka: Ei ole olemassa mitään erityisiä, luonteenomaisia tai selviä hyväksikäytön oireita tai –oireyhtymiä, ja vain muutamia vahvoja merkkejä löydöksistä ja vielä harvemmin oikeudellisia todisteita.”

Sama sanotaan täällä viimeisellä sivulla ennen lähdetietoja:

http://www.aerzteblatt.de/archiv/43619

“The examiner should know the current state of the evidence regarding the medical findings of child sexual abuse as well as their current classification. Such examinations reveal only normal findings in 90–95% of cases and therefore only exceptionally lead to a definitive diagnosis or legal determination.”

Eli tässäkin on joko definitiivinen diagnoosi tai selvä oikeudellinen näyttö.

Puhutaan siis oikeudellisista eli todistearvoa sisältävistä löydöksistä, ei objektiivisista löydöksistä:

Saksan kielessä on eroa, onko kyseessä Objektiver Befund ”objektiivinen löydös” vai ”Beweisender Befund” ”oikeustieteellinen löydös tai näyttö”.

Yllä olevassa artikkelissa on yhdessä kappaleessa englannin kielinen osa. Siellä on sana ”Beweisender Befund” käännetty näin: “The diagnosis of sexual abuse is established by proven results. Normal or unspecific results are frequent and don`t exclude the possible sexual abuse.”

”Letztlich beweisend für den sexuellen Missbrauch sind der Nachweis von Spermien oder eine Deflorationsverletzung, also eine Verletzung des Hymenalsaumes, die bis auf den Grund reicht, und Scheideneinrisse. Diese finden sich typischerweise zwischen 3 bis 9 Uhr im posterioren Bereich, am häufigsten zwischen 5 und 7 Uhr, in Steinschnittlage betrachtet.”

Käännän tämän, koska tässä sanotaan, että “seksuaalisesta hyväksikäytöstä todistavat löydökset ovat sperma tai defloraatiovamma, siis immenkalvon repeämä, joka menee ihan loppuun saakka. Nämä löydökset löytyvät useimmiten kello 3 ja 9 väliltä ja vieläkin useammin kello 5 ja 7 väliltä.

Tähän lisään sen, että defloraatiovamma tarkoittaa pysyvää vammaa, joka siis ei korjaannut iän mukana, se voi jäädä peittoon esim. laskosten alle, mutta se ei kasva enää takaisin mikä on poissa. Eli ensin on repeämä ja sitten siitä repeämästä syntyy lovi, joka jää, jos repeämä on riittävän syvä.

Sivu 29 (http://www.kindesmisshandlung.de/mediap ... 08-pdf.pdf)

Sitten kannattaa katsoa sivulta 25 vasemman puoleinen kuva, siinä on 13-vuotias ulkopuolisen tekijän raiskaama tytön immenkalvo 4 tuntia raiskauksen jälkeen. Oikeanpuoleinen kuva näyttää samaa kohtaa 7 kuukautta myöhemmin ja lovea ei voi olla näkemättä tässä kuvassa. Tosin kuvassa on myös viruksen aiheuttamia muita muutoksia.

Sitten siellä on sivulla 29 kolme vuorokautta penetraation jälkeen 9-vuotiaan tytön immenkalvo, sitten sama kuvattuna muutama päiviä myöhemmin ja vasen kuva on 18 päivää tapahtuman jälkeen. Lovia ei voi yksinkertaisesti olla näkemättä.

Heti alapuolella piirroksessa kuvataan miltä tämä lovi näyttää 50%-100% immenkalvon korkeudesta. Eli 100 % tarkoittaa, että immenkalvo on kokonaan mennyt poikki (transsektio).

”Hymenalsaumhöhe” tarkoittaa immenkalvon korkeutta. Ja ”Kerbe” on lovi.
”Das heißt: oberflächliche Kerben ≤ 50% sind insignifikant, auch tiefe Kerben nicht diagnostisch, selbst vollständige Kerben bei Adoleszenten nicht beweisend (aber hochverdächtig)”

Tämä tarkoittaa: alle 50 % pinnallisista lovista ovat merkityksettömiä, myös syvät lovet eivät ole diagnostisia jopa täydelliset lovet murrosikäisillä eivät ole ”todistavia” (mutta erittäin epäilyttäviä).

Alempana olevissa piirroksissa on sinisellä kuvattu tätä lovea.

Sitten itse siitä, että meneekö immenkalvo rikki vai sanotaan pienten lasten kohdalla seuraavaa:

“ Der Hymen ist in der Ruheperiode verletzbar. Der Hymen weist einen hohen Saum auf, der Rand des Saumes ist glatt. Der Saum ist glänzend und durchscheinend. Der Hymen ist „verletzungsanfällig“. Eine Penetration mit dem Penis in diesem Stadium ist bei kindlicher Konfiguration des Genitales ohne Setzen von Verletzungen kaum vorstellbar. Kinder, die in diesem Alter bereits eine Östrogenisierung des Hymens oder einen weiten transhymenalen Durchmesser aufweisen, können bei sehr vorsichtigem Vorgehen oder Vordehnen unter Umständen eine Penetration mit einem Finger erleben, ohne dass es dabei zu erheblichen Verletzungen kommen muss.”

Immenkalvo on lepovaiheessa (alle 8-9 vuotias lapsi) herkkä vammoille, kalvo näyttää korkeaa immenkalvonkorkeutta ja on liukas. Immenkalvo loistaa ja on läpikuultava. Hyvin vamma-altis. Ilman vammojen syntymistä ei tässä vaiheessa voi kuvitella peniksellä suoritettua penetraatiota lapsen genitaalien rakenteiden kypsymättömyyden vuoksi. Lapset, joilla on varhaista estrogeenituotantoa tai joilla immenkalvon läpimitta on laajentunut, voivat joissain olosuhteissa selviytyä ilman vakavia vammoja sormipenetraatiosta.

Sen takia näissä tutkimuksissa, joita olen itsekin läpikäynyt puhutaan ”präpubertal” tai sitten ”pubertal” käsitteillä, eli ei oikeastaan puhutakaan alle 8-9 vuotiaista lapsista vaan esipuberteerista tai sitten puberteetti-eli teini-ikäisistä nuorista.

“Auch Kerbenbildungen in diesem Bereich sind mechanisch bedingte Verletzungen und sollten entsprechend beurteilt werden. Innerhalb weniger Wochen entwickeln Kerbenbildungen einen glatteren, U-förmigen Aspekt.”

Vielä näistä lovista todetaan, että ne aiheutuvat mekaanisesta vammasta ja niitä pitäisi myös huomioida. Muutamien viikkojen sisällä ne muodostavat sileän U-muotoisen loven.

Tästä on muuten tässä artikkelissa hienoja piirroksia ja kuvia sivulla 28:

Siinä vasemmalla on osittainen syvä V:n muotoinen lovi ja sitten keskellä vastaava U:n muotoinen lovi ja oikealla on täydellinen transsektio eli immenkalvon katkeaminen.
Tähän, kun vertaa siellä tosin melko pienen lapsen mutta kuitenkin sievää rinkulaa sivulla 16, niin eiköhän näissä jo silmämääräisesti ole melkoista eroa.

Kelloggin tutkimukseen 36:sta raskaana olevasta naisesta viitataan sitten sivulla 20, siinä on kuva, johon on piirretty se immenkalvon muoto, ja kuvassa todetaan näin:

”Vain kahdella raskaana olevasta teini-ikäisestä löytyy todisteita (Evidenz) penetraatiosta”, eli tässäkään kuvassa ei sentään väitetty, että mitään ei olisi tapahtunut, vaan käytettiin selvästi ”varmuuden vuoksi” sanaa evidenssi. (eli ei mitä tahansa vammaa, vaan todistetta).

Sitten kuvassa on hieman hauskaa, kun siellä kuitenkin lukee se nyt ”tekniseksi termiksi” väitetty Virgo Intacta ja sitten sinisessä nuolessa lukee, että ”epäsopiva termi”. No, jos termi on epäsopiva voihan tilalle ottaa sen vähän paremminkin sopivan. Eipä vain näytä löytyvän mitään parempaa ilmaisua kuin ”Virgo Intacta”.

Henkilökohtaisesti en usko, että 94,4 % raskaana olevista nuorista olisi immenkalvo jäljellä ja mitään muutoksia ei olisi nähtävissä, sen sijaan löytää se ”todiste” sieltä jostain mahdollisen immenkalvon rippeiden kätköistä tai paremminkin kadonneesta immenkalvosta on käsittääkseni melko vaikeaa, jos kyseessä täytyisi olla ”evidenssi” tai "rikosoikeudellinen löydös".

[zem]

Nicht Schuldigin kirjoituksesta yllä:

Käännän tämän, koska tässä sanotaan, että “seksuaalisesta hyväksikäytöstä todistavat löydökset ovat sperma tai defloraatiovamma, siis immenkalvon repeämä, joka menee ihan loppuun saakka. Nämä löydökset löytyvät useimmiten kello 3 ja 9 väliltä ja vieläkin useammin kello 5 ja 7 väliltä"

.
Tämä pitää yhtä Nancy Kelloggin tutkimuksen termin "definitive finding" kanssa, millä on siis
ankara rajaus. Adamsin luokituksen mukaan "definitive finding" on määritelty seuraavasti:
"Definitive findings Pregnancy, Adams class III findings, and the demonstration of the abuser’s DNA (see “The securing of evidence,” below) are considered definitive evidence that sexual intercourse has taken place (11)".

http://www.aerzteblatt.de/pdf/DI/111/41/m692.pdf

Nämä ovat selviä ja yksiselittäeisiä hyväksikäytöstä kertovia todisteita, mukaan lukien siis
"defloraatiovamma". Muut vammat tai löydökset eivät riitä tämänasteiseen todistusvoimaan,
vaikka niitä löytyisi. Kyseinen vamma ulottuu "fossa navicularis" ja "fourcette" -alueille, eli
repeämä on 100 %, ja NS:n sanoin "tarkoittaa, että immenkalvo on kokonaan mennyt poikki (transsektio)".

Joki-Erkkilä puolestaan esittää useassa dokumentissa, että vain 5,6 %:lla alaikäisistä raskaana
olleista löytyi "objektiivinen löydös". Hän sekoittaa "objektiivisen löydöksen" ja yllä kuvailun "definitiivisen löydöksen".

NS:

Henkilökohtaisesti en usko, että 94,4 % raskaana olevista nuorista olisi immenkalvo jäljellä ja mitään muutoksia ei olisi nähtävissä.

Ei edes Nancy Kellogg väitä, että ”mitään muutoksia ei olisi nähtävissä”, koska tämä on (myös NS:n kirjoituksen perusteella) yksinomaan Minna Joki-Erkkilän oikeudelle esittämä näkökanta, joka perustuu virheelliseen käännökseen Kelloggin (ja muiden) käyttämästä termistä ”definitive finding”.

Sitaatti NS:n kirjoituksesta:

The examiner should know the current state of the evidence regarding
the medical findings of child sexual abuse as well as their current classification.

Joki-Erkkilä ei selvästikään - vaikka on toiminut syyttäjän asiantuntijana - ei täytä
kriteerejä: hän ei ole tiennyt, mitä tarkoittaa keskeinen hänen lähteidensä käyttämä
termi "definitive finding".

Tämä on johtanut siihen, että hän Poliisiammattikorkeakoulun julkaisussa jakaa opiskelijoille virheellistä käsitystä oppimateriaaliksi tarkoitetussa artikkelissa:

Myytti: Immenkalvo ei voi olla vahingoittumaton emättimeen tunkeutumisen jälkeen

Teini-ikäisillä tytöillä raskauden yhteydessä todettiin 5,6 % objektiivinen penetraatioon viittaava löydös immenkalvolla. Kellogg ym. 2004; Anderst ym. 2009. (Alleviiv. Zem.)

Viittausta Nancy Kwelloggin artikkellin on jo käsitelty - miten on siis viittauksen laita
tutkimukseen Anderst et al 2009?

Alla ote kyseisen tutkimuksen abstraktista (eli yhteenvedosta):

Pediatrics
September 2009, VOLUME 124 / ISSUE 3

Reports of Repetitive Penile-Genital Penetration Often Have No Definitive Evidence of Penetration
Jim Anderst, Nancy Kellogg, Inkyung Jung

- -
Results:

Five hundred six patients were included in the study. Of the 56 children with definitive examination results, 52 had no history of consensual penile-vaginal intercourse and all were ≥10 years of age. Analysis was unable to detect an association between the number of reported penile-genital penetrative events and definitive genital findings. Eighty-seven percent of victims who provided a history of >10 penetrative events had no definitive evidence of penetration.

CONCLUSIONS: Most victims who reported repetitive penile-genital contact that involved some degree of perceived penetration had no definitive evidence of penetration on examination of the hymen. (Alleviiv. Zem.)

Eli vaikka myös Anderst et al. puhuvat "definitiivisistä löydöksistä" (joiden erityisluonnetta on kuvailtu yllä), Joki-Erkkilä puhuu "objektiivisistä löydöksistä" ("5,6 % objektiivinen penetraatioon viittaava löydös immenkalvolla"), joiden määritelmä on ratkaisevalla tavalla
erilainen.

Eiköhän asia ole tullut selväksi. Mielestäni lsh-jutun osapuolia ja oikeuslaitosta tulee
informoida tästä virheestä, minkä syyttäjän todistaja on tehnyt. Tällä virheellä on ollut ratkaiseva vaikutus esimerkiksi siihen, että lsh-tapauksen julkiseen selosteeseen on voitu kirjata lasten raiskauksiin viittaavat sanat: "Useimmista niistä ei jää jälkiä."

Tutkimusten mukaan voitaisiin korkeintaan sanoa: "Useimmista niistä ei jää rikosoikeudellisesti langettavaan tuomioon riittäviä jälkiä."

Mutta mikäli löytyy kolme tapausta, missä "immenkalvot ovat ehjät" (ei edes ei-spesifisiä löydöksiä), on erittäin epätodennäköistä, että lsh-rikoksia olisi tapahtunut.

Ks. Mikko Niskasaaren artikkeli: http://www.mikkoniskasaari.fi/node/154

[zem]

Nicht Schuldig on lähes ainoana pitänyt yllä keskustelua Auer/Kukka -lsh -tuomiosta ja
sen perusteista - kiitos siitä! Soisi että muutkin aktivoituisivat muiltakin osin kuin henkilöön käyvillä kirjoituksilla (J-E:tä vastaan) tai esittämällä suoralta kädeltä teorian "immenkalvot
eivät parane". Lukuisat Minfoon kirjoittavat tiedetään huomioiltaan tarkoiksi ja sinnikkäiksi
(puolin ja toisin) - miksi (ilmeisen virheellisen) lsh-tuomion perusteiden yksityiskohtainen
käsittely on jäänyt suht. vähälle?

Toki aihe on sinänsä helposti traumatisoiva, mikä aiheuttaa vastenmielisyyttä lähteä sitä vatvomaan - ja voi olla hyväksikin pysyä aiheesta loitolla. Veikkaan, että asiaa käsitellessä
ei tarvitse olla muista asioista traumatisoitunut yliherkistyäkseen - ja veikkaan, että myös
vuosikausia esim. amerikkalaisen tutkimuksen piirissä (jossa näyttää vaikuttavan samat nimet
90-luvulta asti) vaikuttaneet henkilöt näkevät maailman "lsh-linssien" läpi, mikä ei ole
kovin terveellistä...

Mutta asiaan: NS viittaa saksalaisiin sivustoihin, missä esitellään päivitettyjä versioita
lsh-tapausten arvioinneista - esim. Bernd Herrmann: Diagnostik von sexuellem Kindesmissbrauch – ein Update

http://www.kindesmisshandlung.de/mediap ... 08-pdf.pdf

Sivustolla tuodaan esiin tärkeä Adamsin luokittelu eli sen vanha sekä päivitetty versio, joka alla:



Ilmeisesti samasta lähteestä (Herrmann 2008) on toisaalla tuotu julki mitä ilmeisemmin
"vanha versio" - ohessa englanninkielisenä:

Simplified version of the Adams classification*

● Adams I: normal findings or findings with a medical explanation other than abuse
● Adams II: findings of unclear significance that arouse the suspicion of sexual abuse
● Adams III: findings of injury that establish the diagnosis of sexual abuse

*from: Herrmann B: Übersetzte und kommentierte Adams-Klassifikation 2008–11. Info KIM 2014; 4: 2–4 (e26).

http://www.aerzteblatt.de/pdf/DI/111/41/m692.pdf

(Adamsin päivittämätön vesio vuodelta 2003 myös:

http://www.pathguy.com/adams.htm)

Vaikuttaa, että Joki-Erkkilä on käyttänyt Adamsin luokituksen "päivitettyä versiota", kun
hän on antanut lausuntoja löydöksistä ja soveltaa Nancy Kelloggin tutkimusta Auer/Kukka
-tapaukseen: on edllytetty (ja toimittu sen mukaisesti), että a) löydös on vahvistettu eri
tutkimusasennoissa, b) löydökset on dokumentoistu valokuvilla ja c) löydöksestä on
keskusteltu toisen tutkimuksen tekijän kanssa. Tällöin "objektiivisen löydöksen" kriteerit täyttyvät.

NS:n linkittämät sivustot tekevät kuitenkin selväksi, kuinka tutkimusvälineistö on kehittynyt,
mikä varmasti on vaikuttanut (ja tulee vaikuttamaan) löydösten määrään ja niiden laadun
arvioimiseen - suurentavat kolposkopiakuvat ovat aivan eri luokkaa kuin tavalliset valokuvat
(Joki-Erkkilä tuo mukaan vielä uv-valon).

Sikäli Nancy Kelloggin vuonna 2004 tekemään tutkimukseen vetoaminen v. 2011 on kuitenkin ongelmallista, että Kellogg a) käytti löydösten luokittelemisessa tavallisia valokuvia b) tässä
luokittelussa hän hyödynsi v. 2011 jo vanhentunutta Adamsin luokitusta (minkä
englanninkielinen versio yllä).

Ilmeisesti Adamsin "luokan III" löydöksien kriteerit ovat samat kuin ennen "päivityksen"
tekemistä - päivityksessä nähdäkseni esitetään vain kriteerit sille, että löydöksen
"objektiivisuus" varmistuu (toteaminen eri asennoissa, kuvadokumentointi, toisen lääkärin vahvistus).

Joki-Erkkilä siis vetoaa Kelloggin tutkimukseen seuraavalla tavalla (myös Auer/Kukka -tapauksessa):

Myytti:

Immenkalvo ei voi olla vahingoittumaton emättimeen tunkeutumisen jälkeen

Teini-ikäisillä tytöillä raskauden yhteydessä todettiin 5,6 % objektiivinen penetraatioon viittaava löydös immenkalvolla. Kellogg ym. 2004; Anderst ym. 2009

Joki-Erkkilä siis korostaa (Adamsin päivityksen tavoin) löydöksen objektiivisuutta ja sen
vahvistamista. Lisäksi hän käyttää ilmaisua "penetraatioon viittaava löydös immenkalvolla".
Mielestäni käännös/ilmaisu on epäonnistunut (minkä olen aiemmin tuonut esiin).

Adamsin luokan III tasoinen löydös tarkoittaa sitä, että penetraatio on tapahtunut
varmuudella, joka on samantasoinen kuin raskauden tai siemennesteen todistama
tunkeutuminen.

J-E siis käyttä ilmaisua "penetraatioon viittaava löydös immenkalvolla". Nähdäkseni
sana `viittaava´ sisältää mahdollisuuden eri asteiseen varmuuteen, mitä Adamsin asteen III
löydöksillä "definitiivisillä löydöksillä" ei ole. Muista ”definitiivisistä löydöksistä” ei puhuta tyyliin ”viittaa raskauteen” tai ”viittaa miehen sperman löytymiseen vaginasta” - joko
ollaan raskaana tai sitten ei, joko spermaa löytyy tai sitten ei.

Myös ei-spesifinen löydös voinee "viitata penetraatioon", mikäli muu todistusaineisto
(esim. lapsen kertomus) puhuu asian puolesta.

Aiaisemmin "viittasin" siihen, että alan ihmiset saattavat alkaa nähdä asiat "lsh-silmälasien" läpi. Esimerkiksi maallikkona hieman ihmetyttää Herrmannin sivustolta löytyvä taulukko,
missä on yhdistelty löydöskategorioita:



On siis yhdistetty "normaalilöydökset" (joiden alkuperä tiedetään) yhdeksi luokaksi "ei-spesifisten (eli määrittelemätöntä alkuperää olevien) löydösten kanssa - tämä kategoria on asetettu vastakkain "definitiivisten löydösten" luokan kanssa.

Sitten kirjoitetaan: "Häufigkeit Normalbefunden hoch!" - eli "normaalilöydösten aste on
korkea!" Vaikka tuo 90 - 95 % kokoinen luokka sisältää sekä "normaalilöydökset" että
"ei-spesifiset löydökset" (tekisi mieli panna huutomerkki perään).

Jotenkin tuntuu, että tässä on tendenssi - pyritään osoittamaan, että vain vaivaisella
2 - 6 %:lla lsh-tapauksista jää jälkiä immenkalvoon. Tosiasiassa kyseisellä prosenttiosuudella
jää penetraatiosta "definitiivisiä jälkiä". Jos immenkalvossa on jälki, joka ei ulotu
transektiona aivan alas asti, kyseistä löydöstä ei lueta "definitiiviseksi löydökseksi"
Tätä voisi helposti valaista kuva-aineistolla mm. immenkalvon paranemisesta ja sen
eri asteista - parantumisen tapahduttuakin jäää nähdäkseni usein jonkinasteinen lovi
(valitettavasti nyt ei ole aikaa etsiä kuva-aineistoa).

Toisin kuin taisin aikaisemmin kirjoittaa Auer/Kukka -tapauksessa lapsista saatoi löytyä
"normaaleja löydöksiä" eli niitä joiden alkuperän voidaan todistaa olevan joku muu kuin lsh-rikos.

Mutta jää vaikutelma, että "ei-spesifisiä" löydöksiä ei juurikaan tehty. Sen paremmin
kuin "definitiivisiä löydöksiäkään". Kuitenkin annettiin tuomiot törkeistä raiskauksista.
On kuitenkin selvää myös yllä esitettyjen tutkimusten valossa, että ilman minkäänlaisia
"epänormaaleja löydöksiä" immenkalvoilla raiskausia ei tod. näk. ole tapahtunut.

[sisotalo]

Tähän ketjuun voi osallistua kolmesta näkökulmasta
1. Tekniset selvitykset siitä mitä tapahtuu kun lapsille tehdään väkivaltaa. Tässä on tuomiossa hyväksytty periaate, että immen kalvon kunnon perusteella ei saa tuomiota antaa. Tämä on lyöty lukkoon "Käypä hoito" sivustolla, MJEn johdolla.
2 Tuomiota on purettu Saksassa.
3 Auerin pojan motiivit kun hän on ensi keksinyt valheet ensin siitä, että äiti olisi murhannut isän ja kun se ei purrut, äiti jäi vapaalle. Oikein paksut valheet Auerin lapsiin ja heidän ystäviinsä kohdistuneesta seksuaalisesta väkivallasta.

Kahden ensimmäisen kohdan keskustelut antavat tietoa siitä kuinka tässä asiassa on erehdytty muissa maissa ja miten vallankäyttö seri-jutuissa Suomessa on luiskahtanut MJE suvereenisti johtaman joukon käsiin. Suomessa voidaan kuka tahansa tuomita 10 vuoden vankeusrangaistukseen.

Auer-Kukka tapauksessa oli mahdollista murtaa MJEn monopoli osoittamalla Auerin pojan puheiden perättömyys. Pojan murhasyytöksillä ei ollut mitään tukea siinä laajassa aineistossa joka on julkista. Siihen olisi pitänyt liittää se salainen aineisto, joka vuodatettiin toimittajille, jotka sitä julkistivat, mutta eivät niin, että se olisi osittanut tuomion vääräksi.

[zem]

Sisotalo:

Auer-Kukka tapauksessa oli mahdollista murtaa MJEn monopoli osoittamalla Auerin pojan puheiden perättömyys. Pojan murhasyytöksillä ei ollut mitään tukea siinä laajassa aineistossa joka on julkista. Siihen olisi pitänyt liittää se salainen aineisto, joka vuodatettiin toimittajille, jotka sitä julkistivat, mutta eivät niin, että se olisi osittanut tuomion vääräksi.

Pojan (ja muiden lasten) puheiden luotettavuus on tietysti keskeisessä asemassa, kun hoivoikeudenneuvos Päivi Hirveläkin oli väitöksessään sitä mieltä, että "lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tapauksissa todistusharkinta kiteytyy ennen kaikkea lapsen kertomuksen luotettavuuden arviointiin. (Hirvelä, Rikosprosessi lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa, s. 498)." Korkeimmassa hän sitten lipsui tästä periaatteesta.

Poikaa kuulusteltiin murha-asiassa käsittääkseni aika perusteellisesti:

MUUT VIDEOIDUT KERTOMUKSET 1. Alexander Auerin oikeuspsykologiset haastattelut 15.8., 17.8., 18.8.,23.8., 6.9.,8.9. ja 30.11.2011 videotallenteina, kesto yhteensä 9 t 20 min salassa pidettävä

http://www.nbl.fi/~nbl3145/litter/vastaushoviin.pdf

Lsh-tutkimuksissa kuulemiskerrat rajoittuvat Käypähoito suosituksen mukaan 1 - 3 kertaan,
että lapsi ei alkaisi satuilla. Murha-asiassa poikaa on siis kuultu seitsemän (7) kertaa vuonna
2011. Satuilurajaa ei siis ollut.

Korkein oikeus totesi sitten murha-asiassa, että pojan todistus "ei miltään osin" pitänyt
yhtä muiden todisteiden osoittamien tapahtumakulkujen kanssa. Eli 9 t 20 minuuuttia
puppua.

Lsh-jutun yhteydessä lapsia kuultiin oikeuspsykologisissa haastatteluissa kolmekymmentä
(30) tuntia. Jos kuulemistunnit jakaa lasten määrällä (4) , kutakin lasta kuultiin seitsemän ja
puoli (7,5) tuntia. Kuulemiskertoja oli siis enintään kolme, joten yksi kuuleminen kesti
2,5 tuntia.

Poikaa on vuonna 2011 kuultu siis yhteensä 16,5 tuntia. Tästä on oikeudellisesti osoitettu
paikkansapitämättömäksi 9,3 t. Lisäksi sekä käräjäoikeus että hovioikeus langettavissa
tuomioissaan Auer/Kukka -tapauksessa totesivat, että pojan kertomuksessa oli runsaasti epäluotettavia osia.

No, arvioidaan nyt armeliaasti, että oikeus päätteli paikkansapitävien kertomuksen osuudeksi 50 % pojan lsh-tarinoista - tämä osuus kesti siten 3,75 tuntia yhteensä, kolmessa kuulemisessa.

Jos lsh-kuulemisten paikkansapitämättömien juttujen osuus lisätään murhakertomuksiin
( jotka olivat kauttaaltaan paikkanspitämättömiä), pupun määrä kertomuksissa kasvaa
yhteensä mittoihin 13 t 05 minuuttia.

Kun lasketaan totena pidettyjen juttujen (3,75 t) prosentuaalinen osuus kuulemisien kokonaiskestosta (16,50), tulokseksi saadaan n. 23 %. Eli pojan kertomuksista n. 77 %
oli todetusti puppua - todistettu puppupitoisuus oli siis kohtalaisen korkea.

Kansan keskuudessa kyseisenlaista henkilöä pidetään "puppugeneraattorina", oikeus on
avaramielisempi - se pitää tätä "luotettavana todistajana". Hyvä tietää.

Oikeuden tuomarit - yhtä lukuunottamatta - kuitenkin luottivat siis henkilöön, jonka
kertomuksista yli 3/4 ei todetusti ole pitänyt paikkaansa. Perinteisesti - ainakin jenkeissä -
todistajan tulee kerto "totuus ja vain totuus". Ei ilmeisesti meillä.

[Nicht schuldig]

http://www.fruehehilfen.de/fileadmin/us ... rrmann.pdf

Tässä artikkelissa kirjoitetaan tutkimuksen tilasta lasten hyväksikäyttötapauksissa:

"Für akzeptierte Lehrmeinungen sei teilweise die wissenschaftliche Basis beschränkt, es ergäben sich Probleme durch unterschiedliche Definitionen von Misshandlung und durch mangelnde Vergleichbarkeit der Studien."

Hyväksyttävien opetusta antavien lausuntojen perusta on osittain tieteellisesti rajoitettu, ongelmia syntyy erilaisista käsitteen hyväksikäyttö tulkinnoista ja puutteellisesta tutkimuksien vertailukelpoisuuksista.

"Ein wesentliches Problem stelle der fehlende Goldstandard dar, sodass in vielen Fällen eine Misshandlungsdiagnose aufgrund fehlender Plausibilität beziehungsweise aufgrund der Einschätzung eines multiprofessionellen Kinderschutzteams erfolge. Dies berge die Gefahr von Zirkelschlüssen [22]: So kann die Diagnose einer Misshandlung aufgrund aktuell akzeptierter Kriterien getroffen werden, die dann beispielsweise zu einer gerichtlichen Verurteilung führt. Bei einer späteren Betrachtung wird die gerichtliche Verurteilung wiederum als Kriterium für die Gültigkeit der Diagnose und der angewandten diagnostischen Kriterien gewertet. Dies ist ein methodischer Vorwurf, der beispielsweise einer viel zitierten Arbeit von Adams gemacht wurde [23]."

Oleellinen ongelma on puuttuva ”golden standard”, jolloin hyväksikäyttödiagnoosi syntyy puutteellisesta uskottavuudesta tai moniammatillisen lastensuojelutiimin arvioinnin perusteella.

Tämä sisältää riskin kehäpäättelystä:

Näin hyväksikäyttödiagnoosi syntyy voimassa olevien kriteerien perusteella, jotka johtavat tuomioon oikeudessa. Myöhemmässä tarkastelussa otetaan voimassa oleva rikostuomio kriteeriksi diagnoosin ja käytettyjen kriteereiden pätevyydestä.

Tätä metodeihin liittyvää kritiikkiä on sovellettu myös esimerkiksi Adamsin paljon siteerattuun työhön (23. AdamsJA, Harper K, Knudson S, Revilla J (1994) Examination findingsin legally confirmed child sexual abuse: It’s normal to be normal. Pediatrics 94:310–317).

Oma lisäys: Erittäin mielenkiintoista yllä olevassa tekstissä on se, että puhutaan "diagnoosista", eli se ei ole enää vain klassisessa mielessä lääkärin tekemä vammadiagnoosi, vaan samaan asiaan vaikuttaa siis myös lasten kertomus, josta tulee sitten osa tätä "hyväksikäyttödiagnoosia", jonka siis lääkäri tekee vaikka hänellä ei ole näihin vammakriteereihin (esim. Adams III) perustuvaa näyttöä tai todistetta.

"Die wissenschaftliche evidenzbasierte Betrachtung der Studienlage bei Kindesmisshandlung und -vernachlässigung krankt daran, dass an die Thematik kaum klassische Evidenzkriterien angelegt werden können: Randomisierte, kontrollierte Studien sind aufgrund fehlenden Konsenses und fehlender Kontrollgruppen für diagnostische Zwecke nicht möglich und in der Konzeption schlicht unethisch."

Tutkimuksen tila koskien lasten hyväksikäyttöä- ja laiminlyöntiä on tieteellisen tosiseikkoihin perustuvan tavan kriteereillä tarkastellen sairas, koska klassisia todistekriteereitä voidaan tuskin käyttää:

Randomisoidut, kontrolloidut tutkimukset puuttuvan konsensuksen ja puuttuvien kontrolliryhmien takia eivät ole mahdollisia diagnostisia tarkoituksia varten ja omassa konseptissaan puhtaasti epäeettisiä.

Samaan ongelmaan viittasi ZEM taulukossa ”Trend: Häufigkeit von Normalbefunden hoch!”) – eli normaalilöydöksien määrä on korkea!.

Hän ihmetteli näitä lukemia:
"On siis yhdistetty "normaalilöydökset" (joiden alkuperä tiedetään) yhdeksi luokaksi "ei-spesifisten (eli määrittelemätöntä alkuperää olevien) löydösten kanssa - tämä kategoria on asetettu vastakkain "definitiivisten löydösten" luokan kanssa.

Sitten kirjoitetaan: "Häufigkeit Normalbefunden hoch!" - eli "normaalilöydösten aste on
korkea!" Vaikka tuo 90 - 95 % kokoinen luokka sisältää sekä "normaalilöydökset" että
"ei-spesifiset löydökset" (tekisi mieli panna huutomerkki perään).

Jotenkin tuntuu, että tässä on tendenssi - pyritään osoittamaan, että vain vaivaisella
2 - 6 %:lla lsh-tapauksista jää jälkiä immenkalvoon. Tosiasiassa kyseisellä prosenttiosuudella
jää penetraatiosta "definitiivisiä jälkiä".


Juuri tämä on malliesimerkki siitä, mitä tapahtuu jos heittää samaan pataan kaiken mahdollisen, syntyy itseasiassa kuva siitä, että aivan kuin osa tutkijoista ei löytäisi todellakaan mitään eroa oikeiden ”neitsyiden” ja esim. raskaana olevien naisten genitaalisen välillä.

Tosiasiassa esim. tämä väite, että vain 5.6 % näistä raskaana olevista naisista omaisi sitten rikosoikeudellista näyttöä hyväksikäytöstä ja 94.4 % ei omaisi, herättää kysymyksen, että mihin aineistoon tämä tutkimus loppujen lopuksi liittyy. Kyseinen tutkimus on tehty kontekstissa hyväksikäyttöön, se jo yksistään rajaa tätä aluetta erittäin voimakkaasti.

Uskon, että tässä on kysymyksessä juuri tällainen yllä kuvailtu ongelma. Tämä tutkimus ei ole nk. random, mikä siis tarkoittaa yksinkertaistaen sitä, että kyseessä ei ole satunnainen otos. Joten nämä henkilöt on täytynyt valita jostakin ja johonkin tietoon perustuen.

Jos näin ei olisi, siinä tapauksessa voisimme toistaa tämän tutkimuksen Suomessa vuoden aikana keräämillämme tiedoilla, jossa alaikäinen (tärkeä: ei lapsi vaan alaikäinen) on tullut raskaaksi, jonka jälkeen normaalin lääkärintarkastuksen yhteydessä kuvaamme koko alueen ja tutkimme näiden Adams III kriteereiden perusteella tämän tilanteen ja vertaamme sen jälkeen tekemäämme tutkimusta Kelloggin tutkimukseen.

Jos tämä olisi todellakin näin helppoa, voisimme siis kerätä 36 ensimmäisen lääkärinvastaanotolle tulleen raskaana olevan teinin tiedot, jolloin otanta olisi varmasti satunnainen.

Eikö olekin ihmeellistä, ettei vastaavaa ole jo suoritettu muissakin maissa?

[zem]

Nicht Schuldig valaisee tutkimuksen nykytilaa - ja paljon kehitystä on tapahtunut
erityisesti kuvausmenetelmissä - kaikki tämä on hyvä tietää. Mitä tulee Nancy Kelloggin
metodeihin ja otoksen valintaan, hänen tutkimuksensa 2005 antanee viitteitä myös
kuuluisan ja vaikutusvaltaisen tutkimuksen 2004 menetelmistä (en nyt ehdi siihen perehtyä):

https://depts.washington.edu/hcsats/cd/ ... 202005.pdf

NS:n kyselemä Kelloggin 2004 tutkimusaineiston valintaperuste oli sinänsä selkeä: kaikki
tutkitut alaikäiset olivat raskaana, eli rikollinen penetraatio oli todistetusti tapahtunut.
Jos tutkimus toisettaisiin, "definitiivisiä löydöksiä" (tai vastaavaa päivitettyä kategoriaa)
edustavia löydöksiä voisi olla samassa määrin - tosin kolposkopiakuvauksen ottaminen
käyttöön epäilemättä tarkeintaisi tuloksia myös ja nimenomaan ei-spesifisten löydösten
osalta (joiden määrää Kellogg ei 2004 tutkimuksen abstraktissa kerro).

Tärkeintä Auer/Kukka -tapauksen kohdalla on kuitenkin osoittaa, että Minna Joki-Erkkilä on
sekä lsh-lausunnossaan (missä hän Mikko Niskasaaren mukaan viittaa tutkimukseen Kellogg
2004) että väitöskirjassaan 2015 ymmärtänyt väärin sekä Kelloggin että paljon viittamansa Anderstin tutkimukset. Viittauksia Kellogg 2004 on tutkimustekstissä kuusi (6) klp, Anderst
2009 viittauksia on yhdeksän (9) kpl.

Ote Joki-Erkkilän väitöksestä osoittaa miten hän tulkitsee Anderstia:

Missing part of the posterior hymen from 4-8 o’clock has been reported in CSA cases after vaginal penetration (Adams et al. 1994, Heger et al. 2000a), but the majority of girls with a disclosure of sexual abuse don’t have any residual hymenal findings in non-acute gynecological examinations in CSA research reports (Heger et al. 2002a, Kellogg et al. 2004, Anderst et al. 2009).

Katsotaan sitten, mitä Anderst esittää kyseisen tutkimuksen vuodelta 2009 abstraktissa:

OBJECTIVES:
The goals were to evaluate the association of definitive hymenal findings with the number of reported episodes of penile-genital penetration, pain, bleeding, dysuria, and time since assault for girls presenting for nonacute, sexual assault examinations.

RESULTS:

Five hundred six patients were included in the study.
- -
Eighty-seven percent of victims who provided a history of >10 penetrative events had no definitive evidence of penetration.
- -
Children <10 years of age were twice as likely to report >10 penetrative events, although none had definitive findings on examination.

CONCLUSIONS:

Most victims who reported repetitive penile-genital contact that involved some degree of perceived penetration had no definitive evidence of penetration on examination of the hymen. Similar results were seen for victims of repetitive assaults involving perceived penetration over long periods of time, as well as victims with a history of consensual sex.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19661051

Siinä missä Joki-Erkkilä tulkitsee, että tutkituilla ei ollut "mitään jälkiä immenkalvoilla ("any residual hymenal findings"), Anderst puhuu tutkimuksessaan koko ajan "penetraation osoittavista definitiivisistä todisteista ("definitive evidence of penetration"). Iso
ero, iso virhe.

Anderstin ja Kelloggin "definitiivisillä todisteilla" on selvä Adamsin luokitukseen III viittaava
merkityksensä - eli kyseessä on penetraation oikeudellisesti todistava transektio, eikä se
missään tapauksessa tarkoita, että "immenkalvoilla ei ollut mitään jälkiä" suoritetusta
penetraatiosta (koska esim. Adamsin luokituksen non-spesifisiä jälkiä ei Anderstin ja Kelloggin tutkimuksissa ole luettu mukaan, ja tämä luokka voi käsittää eriasteisesti parentuneita jälkiä).

Sama virhe toistuu kautta Joki-Erkkilän tutkimuksen, lukemattomia kertoja (tai no, kyllä
kaikki olisivat yllä kuvatulla tavalla yksilöitävissä).

Sama virhe on saanut Joki-Erkkilän toteamaan Auer/Kukka -tapauksessa:

[J]opa raskaana olevilla teini-ikäisillä on todettu immenkalvolla emättimeen työntymiseen viittaava objektiivinen löydös vain 5,6 %". (Mikko Niskasaaren blogi:

http://www.mikkoniskasaari.fi/node/154)

"Objektiivinen löydös" po. "definitiivinen löydös" - myös ei-spesifinen löydös on
objektiivinen, eli koska tahansa ja kenen tahansa todennettavissa.

Myöhempi tutkimus ja korjatut kriteerit ovat mitä ovat - ja jatkuva "päivittämisen" tarve
kertonee tutkimuksen keskeneräisyydestä. Ja kuitenkin on kulloisiinkin tutkimuksiin
viitaten on tuomittu pitkiä vankeusrangaistuksia - ei ole ihme, että nimenomaan
lsh-tapauksia koskevien kokemusten kohdalla yhdeksi tuomioiden purkuperusteeksi on tullut ”roskatieteen” kategoria...

Kaksinkertaisen roskatieteen arvon ansaitsee sellainen tutkimus, missä ei olla edes
ymmärretty oikein aikaisemman tutkimuksen mahdollisesti sinänsä jo virheellisiä tuloksia.

[sisotalo]

NS ja Zemi osoittavat, että tämä koko ala on roskatutkimuksen temmellyskenttä.

On valitettavaa, että Ulvilan murhan selvittäminen johti tällaiseen. Se olis kyllä voitu hoitaa kirkkaasti jos olisi saatu jossain vaiheessa kunnollinen puolustusasianajaja. Kun poliisin puolella vaihdettiin heikompaan väkeen olisi puolustukseen pitänyt vastata ottamalla maan kokenein murha tutkija. Silloin ei näihin Seri käräjiin ei olisi koskaan jouduttu. Aivan ihmeellistä on että puolustuksen valitsi Annelin veli, joka vei asiat siihen mihin ne ajautuivat.

[Nicht schuldig]

NS ja Zemi osoittavat, että tämä koko ala on roskatutkimuksen temmellyskenttä.

On valitettavaa, että Ulvilan murhan selvittäminen johti tällaiseen. Se olis kyllä voitu hoitaa kirkkaasti jos olisi saatu jossain vaiheessa kunnollinen puolustusasianajaja. Kun poliisin puolella vaihdettiin heikompaan väkeen olisi puolustukseen pitänyt vastata ottamalla maan kokenein murha tutkija. Silloin ei näihin Seri käräjiin ei olisi koskaan jouduttu. Aivan ihmeellistä on että puolustuksen valitsi Annelin veli, joka vei asiat siihen mihin ne ajautuivat.

Mutta eikö ole kuitenkin hieman ihmeellistä, jos ajatellaan, että korkeimmassa oikeudessa on yksi tuomareista Päivi Hirvelä nimenomaan perehtynyt myös tohtorinväitöskirjansa muodossa lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, nimittäin mitä enemmän perehdyn tähän teemaan sitä todennäköisemmältä näyttää, että ZEM on oikeassa tämän käsitteen "definitive" kanssa.

Tutkin tätä myös muiden maiden kannalta katsottuna ja näyttäisi siltä, että ainakin Saksassa ja Itävallassa ja muissakin maissa on käytössä tämä kriteeri Adams III, jolla tarkoitetaan restriktiivistä näytön evidenssiä oikeudessa. Selkokielellä tämä tarkoittaa, että tarkoitus on ollut ajan mittaan rajoittaa sellaista näyttöä, joka perustuu lääketieteellisiin (somaattisiin) löydöksiin. On ilmeistä, että tätä näyttöä on joskus väärinkäytetty joissain oikeustapauksissa ja sitten on tuomittu pitkiä vankeusrangaistuksia.

Itseasiassa tässä kategoriassa Adams III on raskaus yhtäpitävä näyttö kuin on tämä immenkalvon katkeaminen ja näytteet esim. siemennesteestä.

Tämä tarkoittaa sitä, että jos tuomarit eivät esim. hovi- tai korkeimmassa oikeudessa tiedä tai ymmärrä tästä mitään, niin millä perusteella he luokittelevat somaattista näyttöä todisteena oikeudessa lapsen seksuaalisissa hyväksikäyttötapauksissa?