Murha.infon oma rikosnovelli - Nimeä ei ole

[Destiny]

(Painovirhepaholainen ed. tekstissäni. Pauli on tietysti Kasi-lehden toimittaja, ei Kaksi-lehdestä, mikään vauvalehden toimittaja ole ) Asiaan:

Pena kaivoi puhelimen farkkupaitansa rintataskusta ja painoi Anteron numeron "Missä saatanassa se kuppaa", jupisi Pena, puhelimen hälyyttäessä korvallaan.

[miesasiamies]

"Mitäs nyt tehdään?", Langertropf kysyi Purolalta tenkkapoo-ilmeellä.
Purola mietti vähän aikaa ja aprikoi: "Catahan teki syksyllä jutun Joonaksesta ja on ainoo meistä, jolla on joku tatsi tohon ihailijakuvioon. Muut ei puhunu Joonaksen kanssa siitä lapinreissusta mitään. Pyydettäskö et Cata jututtas sitä jäkälänpurijaa, jos siit irtois jotain?"
"Mainiota, Pauliseni!", Langertropf ilostui ja hieroi karvattomia käsiään yhteen. Langertropf erittäin mielellään delegoi tätä haisevaa pohjoisen sotkua muille, ja jos solmu jostain kohtaa voisi osoittaa edes jonkinlaisia aukeamisen mahdollisuuksia, se voisi pelastaa päivän, ellei kaksikin.

Purola oli jo kävelemässä poispäin Langertropfin huoneesta, mutta kääntyi takaisin ja pisti ovenkarmin vierestä päänsä Langertropfin huoneeseen ja kysyi: "Onko aula tänään töissä?
Ei ollu äsken tossa mut kysyisin sitä avainta.."
"On töissä..", Langertropf sanoi hajamielisesti, samalla ruutua tuijottaen. Hän oli jo siirtynyt seuraavaan hommaan, eli vastaamaan myöntävästi MEM (MiesEtsiiMiestä) -deittisivustolta tulleeseen karvattomaan treffikutsuun tälle illalle. "..löytyy siitä sen lokerosta sieltä välistä...siinon semmonen rako, näkyy kun kurottaa pöydän yli", Langertropf opasti vierastaan löytämään etsimänsä siltä varalta, jos aulaneiti sattuisi olemaan vaikka käymässä materiaalihuoneessa tai jossain. Langertropfin ajatukset olivat jo miesvartalon erogeenisilla alueilla.

Penan puhelin soi. Ei ollut Antero, jota ei tuntunut saavan kiinni millään. Pena vastasi silti.
"No Reidar tässä hei...kuule..olisiko sinulla kohta aikaa?", Langertropf asetteli sanojaan.
"Heikonlaisesti", Pena sanoi ja kippasi puoli tuoppia kurkustaan alas.
"Jos haluaisit tavata erään henkilön. Teillä voisi olla jotain annettavaa toisillenne."
"Kuten esimerkiks?", Pena örähti.
"Etkö pidä yllätyksistä?", Langertropf kaivoi viimeisen korttinsa esiin.

Ripa ei pitänyt yllätyksistä, ja varautui tapaamiseen ottamalla kainalokotelostaan Smith & Wesson -revolverin ja tunki sen housunkauluksestaan sisään. Aseen piippu herätti ohikulkevan poikaporukan huomion, ja kaksi poikaa hidasti muusta porukasta jälkeen, katsoen Ripaa. Toinen pojista lähti juoksemaan pääjoukkoa kiinni ja huusi. "Vittu näitteks te! Satavarmast stondas tol äijäl!"

Toisesta suunnasta Ripaa kohti käveli pitkähkö nainen, jonka ikää ei ollut helppo arvioida. Naisella oli tummat saappaat, siniset farkut ja toppatakki.
"Hei!", nainen sanoi iloisesti hymyillen ja jatkoi: "Sä olet varmaan Pentti."

[miesasiamies]

"Meillä ei ole kovin kummosia juttelutiloja, mutta jos tuo varaston takahuone välttää", Catrina sanoi olkansa yli ja hymyili tyttömäisesti. "Saadaankin olla kahdestaan kun kaikki on koulutuksessa", nainen jatkoi kävellessään lyhyen kapean käytävänpätkän Ripan edellä.

"Kahvia, teetä?", Catrina kysyi.
"Olut maistuisi", Ripa sanoi.
"Hih, kaikki oluet juotiin pois pikkujouluissa", Catrina nauroi, näkien asiassa yllättävänkin paljon hauskaa.
"No sit kahvia kiitos", Ripa sanoi.

Ripa meni oma-aloitteisesti ottamaan pahvista kertakäyttökahvikuppia keittimen vieressä olevasta pakasta.
"Odota mä annan sulle", Catrina kiirehti avaamaan astiakaapin oven, mutta hetken pengottuaan ei löytänyt etsimäänsä.
"Tääl piti olla Iittalan kuppi, mut joku on kai tunkenu sen jonnekki..", Catrina sanoi kuin maansa myyneenä, kääntyen seisomaan Ripaan päin.
"Ei haittaa mitään", Ripa sanoi.
"Kiva", Catrina sanoi ja hymyili.

"Niin sä asut pohjosessa vai?", Catrina kysäisi, hörppäsi kahvia ja katsoi Ripaa silmiin ystävällisesti.
"Juu siellähän mä", Ripa vastasi kertakäyttökuppia käsissään pyöritellen.
"Onko teillä eläimiä?", Catrina kysyi.
"Kylässä on muutama possu ja yks sika", Ripa vastasi.
"Ai mite ihanaa!", Catrina huudahti, "Et ihmisil on viel karjaa ja kaikkee...voi vitsit...",
nainen sanoi arvostavasti, otti alahuulensa kevyesti ylähampaidensa alle ja napitti Ripaa sinisillä silmillään.
"Just yks tuttu lähti joulun alla lomalle sinne suunnalle", Catrina sanoi ja jatkoi kohta:
"Ois tosi ihanaa lähtee itekki jos vaan ehtis...oisko teil muuten vuokramökkei tai jotain?"
"Ei.", Ripa sanoi.
"Varmaan mukavaa seutua", Catrina sanoi hetken päästä, otettuaan pitkän kulauksen kahvia, ja jäi hymyilemään tyttömäistä hymyään juodessaan kuppinsa kokonaan tyhjäksi.

"Hei kiitos, tää oli tosi mukava juttutuokio!", Catrina sanoi ulkona iloisesti ja toivotti vielä: "Hyvää matkaa pohjoiseen, milloin lähdetkin!"
"Kiitti, varmaan tässä joutuu joku päivä lähtee kapuamaan sinne suuntaan", Ripa sanoi.
"Moikka!"
"Terve."

Ripa siirsi revolverin kainalokoteloon ja lähti kävelemään kohti baaria, jossa Pena lupasi tarjota kaljat. "Ne se on taatusti velkaaki kaikista takavuosien sotkuista, nykysissä ei oo onneks tarvinnu ite olla enää mukana. Toisaalta kuitenki kiva että siitä örkistä oli ekaa kertaa vuoteen kuulunu jotain.", Ripa mietti kävellessään. Tänään Ripan ei tarvitsisi ottaa taksia kotiin, koska sijainti oli jo valmiiksi keskustassa.