Eläinsuojelurikoksia

[Annie W]

Aiemmassa viestissäni kommentoin vain pesukonetappajan miehen puolustusta, jonka mukaan maaseudulla on tapettu kissoja erilaisin menetelmin. Tiedän, että hukuttamista on käytetty/käytetään (mutta miksi?), mutta enpä vertaisi sitä suoraan kokonaisen pesukoneohjelman läpikäymiseen. Jos nyt kerran on ihan pakko eläin tappaa, se tulee tehdä mahdollisimman nopeasti ja kärsimystä aiheuttamatta.

Ylipäänsä en ymmärrä, miksi kissoja tai muitakaan eläimiä pitäisi tappaa vain huvikseen/ilman syytä. Silloin asia on eri, jos lemmikki on parantumattomasti sairas tai on joutunut onnettomuuteen tms. Noita tilanteita varten on sitten eläinlääkärit. Lemmikkien omistajien pitäisi alunperin huolehtia, että kissa leikataan, ettei sitten tarvitse "ylimääräisiä" eliminoida. Se kertoo jo jotain eläimestä huolehtimisesta, että hoitaa nuo lisääntymättömyysasiat kuntoon, jos ei ole tarkoitus pentuja hankkia. Ja monesti tuo leikkaaminen rauhoittaa vapaana ulkoilevaa kissaa, ettei se lähdekään kovin kauas kotoaan.

Riippuu paikasta, tulisiko kissojen saada kulkea vapaana vai ei. Maaseudulla siihen voi olla hyvät puitteet, mutta taajamissa ja kaupungeissa ei. Siksi eläimen omistajan on itse käytettävä omaa harkintakykyään, että eläimen elinympäristö olisi mahdollisimman turvallinen. Samarinan kissoilla on varmaan optimaaliset oltavat, tilaa liikkua mutta silti turvassa.

Mielestäni lemmikkieläimiä ei voi verrata metsästettäviin/syötäviin eläimiin. Lemmikkieläimen tarkoitus on tuottaa ihmiselle iloa ja olla seurana ym., joten silloin sitä kohdellaan sen mukaisesti. Myös muita eläimiä tulee tietysti kohdella hyvin, riippumatta siitä, missä tarkoituksessa ne ihmisen elinpiirissä ovat.

Eikä lemmikkejä pitäisi ottaa tuosta vaan, ajattelematta, kuinka pitkäksi aikaa siihen tulee sitoutua. Niin kuin nyt tämä pesukonetappaja, oli jo viidessä kuukaudessa kyllästynyt eläimeen. Itse pidän eläimiä perheenjäseninä, joten niitä tulee mielestäni kohdella mahdollisimman hyvin, kuten muitakin perheeseen kuuluvia.

Tämä keskustelu on varmaan loputon, koska mielipiteitä ja arvostuksen kohteita on niin monia. Itse olen kuitenkin huomannut, että tapa, jolla ihminen kohtelee eläimiä, on suoraan verrattavissa siihen, kuinka empaattinen hän on/ei ole muita ihmisiä kohtaan.

[Katsa]

Minä kyllä vähän vastustan Eläinsuojeluyhdistyksen tapaa paikkauttaa ja herättää henkiin ja sen jälkeen elättää kissatalolla jokainen kissanraato mitä vain suinkin löytävät. Eikö leikkuupuimurin alle jäänyt 16-vuotias kolmijalkainen resupekka olisi armeliaampaa ja halvempaa vain lopettaa? Tai jotkut aitan alle syntyneet täysvillit sukurutsauspennut? Hivenen kaipaisin järkeä ESY:ltäkin, kun ei niitä kaikkia saada kuitenkaan sijoitettua koskaan ja muutenkin rahasta on pulaa, niin kannattaisiko välillä satsata vaikka armeliaaseen kuolemaan?
Itsekin olen kissan tappanut/tapattanut, se oli puoliksi karvaton, yksisilmäinen, siinä oli paiseita ja haavoja ja se alkoi viihtymään lapseni vaunuissa kusemispuuhissa hieman turhan usein. Ei muuta sitten kuin hirvenlihaa loukkuun ja seuraavana aamuna kuulaa perään. Loppui sekin ongelma.
Penikseni koosta en nyt tässä ala puhumaan, mutta minkäänlaista seksuaalista kiihotusta en ainakaan tuntenut. Mieluiten tietysti ampuisin kissan omistajia, mutta niistä kun saa saman kuin ihmisestä, niin täytyy jatkossakin käyttää lyijyt näihin rakkaisiin lemmikkeihin, jos tarvetta ilmenee. Toisaalta kyllä toimitin ESY:lle lastenvaunuihini ilmestyneen, komean, punaisen angoran. Olen siis vain semimulkku?

[Doctor Lecter]

^Ihan asiaa puhut. Joku tolkku ja järki toki pitää olla. Jossain osiossa kritisoin koiria ja vielä enemmän koiranomistajia. En suinkaan ole vaatimassa koirien (enkä niiden omistajien, siitäkin saa saman kuin ihmisestä) lopettamista, mutta kohtuus kaikessa.

Se kuka on vieraillut itäystävän maassa, on nähnyt millaiseksi ongelmaksi kulkukoirat ja kissat voivat muodostua. Suurimpana syynä ihmisten täydellinen välinpitämättömyys kaikesta mahdollisesta. Kuten siinä maassa on aina ollut tapana, vaikka esim. sosialidemokraatit muuta väittävätkin.

Eläimiä siinä käy sääli. Eivät he ole voineet omistajiaan valita. Mutta en jummarra sitäkään, että Suomesta pitää lähettää rahaa Viipurin kodittomien koirien yhdistykselle ja rahdata niitä hurttia tänne.

Yleensä kaikkinainen apu itäystävälle olisi syytä lopettaa ja pikaisesti.

[Spider]

Mikä on ESY?

Kissojen katastrofiyhdistys ei mun käsittääkseni kyllä ota hoteisiinsa sairaita tai vanhuudesta huonokuntoisia kissoja. Päinvastoin, joutuvat lopetuttamaan paljon täysin hyväkuntoisia ja nuoria kissoja.



muok. Piti vielä sanomani aikaisempaan keskusteluun, että suurin osa metsästäjistä on kyllä luontoa rakastavia ja eläimiä kunnioittavia ihmisiä - jopa suuremmassa määrin kuin ne eläinrakkaiksi itseään tituleeraavat luonnosta vieraantuneet kaupunkilaiset, jotka kaupassa leveä perse pystyssä kahmivat laareista ostoskärryjään täyteen tiesmilläkeinointuotettuja el(ä)intarvikkeita.
Ainakaan minä en ole koskaan kuullut metsästäjien puhuvan lyijyhoidosta tai muutenkaan barbaarimaiseen tyyliin retostelevan nimenomaan eläimen tappamisella ("minäpoika se ammuin hirveä päähän viisi kertaa ja viidennellä vasta tippui - vähänkö lensi veri").

[Samarina]

Yhdyn edellisiin puheenvuoroihin. Suomalaisilla tuntuu olevan hirveä hinku auttaa ja pelastaa viron ja venäjän kulkokoiria/kissoja ja samalla monia suomalaisia koiria ja kissoja odottelee löytäeläinkodeissa uusia koteja. Miksi se suomalainen kodinvaihtaja ei kelpaisi? Vai onko se vaan sitä, että saa kiillottaa omaa sädekehää ja kehuskella miten tuli pelastettua tämänkin rekun elämä? Helppohan se veli venäläisen on dumpata koiransa kyllästyttyään kadulle, kun joku typerä suomalainen se pelastaa kuitenkin, jopa ne vanhimmat sydänvikaisetkin, joiden olisi armeliaampaa päästää jo autuaammille metsästysmaille. Eläinhän ei osaa ihmisen lailla ajatella tulevaisuutta, eikä se näin ollen sure elämättä jäänyttä aikaa.

Ainakaan minä en ole koskaan kuullut metsästäjien puhuvan lyijyhoidosta tai muutenkaan barbaarimaiseen tyyliin retostelevan nimenomaan eläimen tappamisella ("minäpoika se ammuin hirveä päähän viisi kertaa ja viidennellä vasta tippui - vähänkö lensi veri").

Joo, ei kuulu vastuuntuntoisen metsästäjän juttuihin moiset. Sitäpaitsi pitää olla melko surkea ampuja, jos pitää hirveen viisi laukausta tuhlata . Hirvestä puheenollen, meidän seurassa (ja parissa muussakin tietääkseni) muuten on ihan yleinen tapa, että joka ampuu hirven haavakoksi, saa jättää aseen seuraavalla kerralla kotiin, eli joutuu ajomieheksi. Ja se on tosimiehelle sen verran kunnian päälle käyvä paikka, että kaikki on varmasti viimeisen päälle tarkkana..

[karvakemoni]

No kauanko kestää vetäistä haulikko olalta, tähdätä ja ampua viis kertaa? Jos keskellä korpea on kissa puussa joka rupeaa sähisemään niin tuskin se kenenkään karannut kotikissa on. Elinpiiriki viittaa vahvasti villikisaan. Enkä minä sitä ampunut joten turhaan vittuilet mun harrastuksista.

Kissathan ovat tunnetusti sieltä elikkokunnan sosiaalisimmasta päästä... ? Sähinä ja puussanököttäminenkö riittivät analyysiin, ei käytettykään googlea? Onneksi olkoon, sinä ja ystäväsi onnistuitte lopettamaan, vieläpä ammattitaidottomasti, jonkun kotikissan. Jos jouduitte ampumaan viisi kertaa haulikolla noinkin pientä eläintä, lukeutuu tapaus jo eläinrääkkäykseksi. Mitä Sadie tuossa sanoikin jo oikeastaan, kyse itseasiassa on nimenomaan juuri siitä, ettei kaverisi ampunut huvikseen. Kun eläimen lopettaa, se täytyy tehdä niin, että eläimelle ei koidu suurta tuskaa ja kärsimystä ko. toimituksesta. Eli toisinsanoen: nappi otsaan. Jos kissan kokoinen eläin kuolee tosiaan vasta viidennellä laukauksella, on kissa taatusti kärsinyt, ja paljon.

Siis kaverini ja minä onnistuttiin lopettamaan? Minä en ampunut. Ja puuhun päin ei välttämättä ole helpoin osua, jos olet ikinä puuhun edes ampunut. Joo tää riittää kyllä mun osalta aiheesta, kissat on persiistä

[Rousku]

Miksi koiria ei saisi samalla lailla pitää irrallaan? Kai luontoon nyt vielä muutama petoeläin sopii? Tai hevosia, nautoja?

Luontoon sopii mitä vain, mutta ihmisten pasmoihin ei sovi. Eihän ne sovi luonnonvaraiset sudetkaan.

Lapsuudessani 60 - 70 -luvuilla noita irrallaan juoksentelevia koiria näki paljonkin, maaseudulla varsinkin mutta kyllä kaupungeissakin. En tiedä, miksei enää saisi olla niin, mutta eiköhän se lain perusteluissa kerrota. Lienee niitä vieläkin syrjäseuduilla, ja osa lisääntyy susien kanssa. Muutamakin kotieläintappo, joista susia on syytetty, lienee koirien tai koirasusien tekosia.

Vielä 70-luvun alussa muistan nähneeni metsässä aitaamattomalla avolaitumella pidettyjä lehmiä. Erilliset aidatut laitumet ovat oikeastaan aika myöhäinen keksintö. Lampaat vietiin kesäksi saareen, jossa ne ajan myötä villiintyivät, ja kova työ niitä sitten kuulemma oli syysmyöhällä kerätä takaisin lampolan lämpöön. Tunnetuin esimerkki koti- ja villieläimen välimuodosta on tietenkin poro.

Nykyiset hevoset ja naudat taitaa olla sen verran arvokkaita, että ne kerätään takaisin, jos irti pääsevät. Suomen luonnossa muutenkaan ei oikein villihevosille sopivia aromaita taida paljon olla? Viljelijät tuskin tykkäävät, jos heppalauma ilmaantuu pellolle kirjaamaan. Pienemmistä eläimistä puheenollen, Helsingissä elää lemmikeistä alkunsa saanut elinvoimainen kanikanta. Ovat ihmisille kuulemma suoranainen riesa, kun kaivavat kolojaan rakennusten perustusten alle.

Periaatteessa Suomessa voisi menestyä villikissakantakin, tosin se luultavasti olisi jossain määrin riippuvainen ihmisen tarjoamista rakenteista (eli että löytyy rakennuksen kolo, johon pääsee pahimmilla pakkasilla suojaan). Mutta niinhän moni luonnonvaraiseksikin mielletty laji on ihmisestä riippuvainen, tai ainakin hyötyy ihmisen toimista, ja on ihmisen tänne joko tarkoituksella tai vahingossa tuoma. Ei sitä luonnon ja ei-luonnon rajaa niin helppo ole vetää.

[Rousku]

Tiedän, että hukuttamista on käytetty/käytetään (mutta miksi?), mutta enpä vertaisi sitä suoraan kokonaisen pesukoneohjelman läpikäymiseen. Jos nyt kerran on ihan pakko eläin tappaa, se tulee tehdä mahdollisimman nopeasti ja kärsimystä aiheuttamatta.

Noinhan se lain mukaan on, mitä viimeisessä lauseessa sanot. Ja toki muutenkin olen samaa mieltä. En silti ihmettelisi, jos pesukoneen käyttö olisi juolahtanut mieleen hukuttamisesta. Kissa kun on sitkeähenkinen ja tapellessaan täynnä kynsiä, voi pesukone jopa olla siistein ja helpoin tapa hoitaa asia kotioloissa. Ja tietenkin täysin lainvastainen ja pöyristyttävän julma! (Hitto, saisin sen muijan käsiini, niin se saisi kokea pikku hukkumiskidutusta, paitsi että kun on itselläni noita hoidettavia eläimiä niin ei ole oikein varaa vankilareissuun juuri nyt.)

Olen muuten itsekin ihmetellyt, miksi kissoja on tapettu juuri hukuttamalla. Kissahan on vaikea saada pussiin ja vielä pussin suu sidottua kiinni kissanpitävästi. Ja onhan sitä kertomuksia kissoista, jotka hukuttamisyrityksen päätteeksi ovat olleet kotiportailla hukuttajaansa vastassa...

Mielestäni lemmikkieläimiä ei voi verrata metsästettäviin/syötäviin eläimiin. Lemmikkieläimen tarkoitus on tuottaa ihmiselle iloa ja olla seurana ym., joten silloin sitä kohdellaan sen mukaisesti.

Mielestäni ihminen ei voi määritellä minkään eläimen olemassaolon tarkoitusta. Kyllä ne on olemassa ihan itseään varten.

Olen miettinyt, tuleeko ero siitä, että lemmikkiin muodostuu henkilökohtainen luottamussuhde: kyllä nuo omat kissani odottavat saavansa minulta hoitoa ja huomiota, ja vastaavasti osoittavat ystävyyttään minulle. Villieläin joko pelkää minua tai koettaa hyötyä minusta (itikat!), tai ei kiinnitä mitään huomiota, kunnes häiritsen (useimmat hyönteiset). Jos yhtäkkiä rupeaisin rääkkäämään kissaani, aiheuttaisin paitsi fyysistä kärsimystä, myös petetyn luottamuksen aiheuttamaa henkistä tuskaa. (Koiran olettaisin tässä suhteessa kärsivän vielä enemmän.)

Eikä lemmikkejä pitäisi ottaa tuosta vaan, ajattelematta, kuinka pitkäksi aikaa siihen tulee sitoutua.

Jep. Toivoisin, että asian tätä puolta voitaisiin enemmän ottaa huomioon lainsäädännössäkin, myös siten, että jos tappaa toisen lemmikin, tappaa muuta kuin omaisuutta - tappaa ystävän.

Itse olen kuitenkin huomannut, että tapa, jolla ihminen kohtelee eläimiä, on suoraan verrattavissa siihen, kuinka empaattinen hän on/ei ole muita ihmisiä kohtaan.

No jaa... itse en ole ihmisiä kohtaan järin empaattinen, mutta mitään muuta en rakasta niin kuin noita kissojani. Ja ovat leikattuja ja käytetään säännöllisesti eläinlääkärissä ja lääkitään asianmukaisesti ja ulkoilevat aidatulla pihalla ja kun aika (valitettavasti) tulee niin päätyvät eläinlääkärin lopetettavaksi.

[Rousku]

Minä kyllä vähän vastustan Eläinsuojeluyhdistyksen tapaa paikkauttaa ja herättää henkiin ja sen jälkeen elättää kissatalolla jokainen kissanraato mitä vain suinkin löytävät. Eikö leikkuupuimurin alle jäänyt 16-vuotias kolmijalkainen resupekka olisi armeliaampaa ja halvempaa vain lopettaa?

Ainakin halvempaa... Kolmijalkaisuus ei muuten välttämättä noita eläimiä haittaa ollenkaan niin pahasti kuin ihminen saattaisi kuvitella, ei myöskään sokeus. Itse olen joskus ollut tilapäiskaitsemassa muuatta sokeasta nälkiintyneestä löytörääpäleestä oikein viehättäväksi kotikissaksi hoidettua otusta. Sen hoidon maksoi kyllä löytäjäpariskunta omasta pussistaan.

Missä tuommoinen eläinsuojeluyhdistys mahtaa olla? Erilaisia käytäntöjähän eri yhdistyksillä on, mutta olen luullut, että useimmat kyllä ovat valmiita sairaat kissat lopettamaankin.

suurin osa metsästäjistä on kyllä luontoa rakastavia ja eläimiä kunnioittavia ihmisiä - jopa suuremmassa määrin kuin ne eläinrakkaiksi itseään tituleeraavat luonnosta vieraantuneet kaupunkilaiset, jotka kaupassa leveä perse pystyssä kahmivat laareista ostoskärryjään täyteen tiesmilläkeinointuotettuja el(ä)intarvikkeita.

Riistaa minäkin mieluummin söisin kuin luomupossua, johon nyt on tyytyminen, kun ei ole metsästäjiä lähipiirissä. Mutta vaikka riistaa söisin, enpä sitä saadakseni haluaisi, että villikissan tai mäyrän kaltaisia "haittaeläimiä" pitäisi tappaa. Ehkä suurin osa metsästäjistä on ihan asiallista sakkia, mutta joukkoon (kuten mihin tahansa joukkoon) mahtuu myös laista piittaamattomia. Linnustajilla etenkin tuntuu joskus tuo lajintuntemus olevan vähän heikkoa, pamautellaan heinäsorsina jos mitäkin rauhoitettua elikkoa.

[ABC]

Mutta en jummarra sitäkään, että Suomesta pitää lähettää rahaa Viipurin kodittomien koirien yhdistykselle ja rahdata niitä hurttia tänne.

OT: Ekologisempaa touhua se on, kuin syytää rahaa Afrikan nälkäänäkeville, kun ihmisiä, maapallon tuholaislajia nro 1, on jo kohta 7 miljardia yksilöä, joista jokainen haluaisi koko Maan omaisuudekseen jos vain voisi...

[Doctor Lecter]

Mutta en jummarra sitäkään, että Suomesta pitää lähettää rahaa Viipurin kodittomien koirien yhdistykselle ja rahdata niitä hurttia tänne.

OT: Ekologisempaa touhua se on, kuin syytää rahaa Afrikan nälkäänäkeville, kun ihmisiä, maapallon tuholaislajia nro 1, on jo kohta 7 miljardia yksilöä, joista jokainen haluaisi koko Maan omaisuudekseen jos vain voisi...

Niin, tämä lajimme joka järjestää metsästyssafareita Afrikkaan ja joka lähettää myös rahaa Afrikkaan puhdistaakseen omaatuntoaan. Afrikassa on selvitty useampi miljoona vuotta, mutta jostain syystä juuri nyt siellä on sota, nälänhätä, katovuosi, tulva, heinäsirkkaparvi, tutut ja hutsut...

Mielestäni jokaisen metsästyssafarilaisen (= huvikseen ammuskeleva ja tappava), voisi laittaa juoksemaan savannille ilman asetta kissapetojen kanssa. Tai sitten laittaa juoksemaan savannille ja häntä ammuttaisiin helikopterista. Sitten tämän "urhean metsästäjän" omaisuuden voisi käyttää Afrikan eläinten hyväksi.

[Samarina]

Periaatteessa Suomessa voisi menestyä villikissakantakin, tosin se luultavasti olisi jossain määrin riippuvainen ihmisen tarjoamista rakenteista (eli että löytyy rakennuksen kolo, johon pääsee pahimmilla pakkasilla suojaan). Mutta niinhän moni luonnonvaraiseksikin mielletty laji on ihmisestä riippuvainen, tai ainakin hyötyy ihmisen toimista, ja on ihmisen tänne joko tarkoituksella tai vahingossa tuoma. Ei sitä luonnon ja ei-luonnon rajaa niin helppo ole vetää.

En kyllä keksi yhtään luonnonvaraista lajia, joka olisi riippuvainen ihmisestä. Päinvastaisia esimerkkejä kyllä löytyy pilvin pimein, mm. kanalinnut. Ihmisestä hyötyviä löytyy kyllä, kuten esim. rotat, lokit jne. Mielestäni myöskään se, että ihmisen toimesta luontoon on levinnyt vahingossa sinne kuulumattomia lajeja, ei tarkoita, että se olisi jotenkin hyväksyttävää ja siihen pitäisi pyrkiä luonnon alkuperäisen monimuotoisuuden kustannuksella. Miksi sutta sitten suojellaan? Eikö senkin kuuluisi hävitä koska se ei sopeudu muuttuneisiin olosuhteisiin (pienentyneet reviirialueet)? Ero on siinä muokkaako olosuhteet luonto itse vain ihminen ja ihmisen toiminta. Ihmisen mukana kulkeutuneet lajit on mielestäni ihan ok, kunhan ne eivät vaaranna alkuperäisten lajien olemassaoloa.

[Rousku]

En kyllä keksi yhtään luonnonvaraista lajia, joka olisi riippuvainen ihmisestä.

Suomen oloissa mm. kotisirkka, sokeritoukka, pölypunkki, käytännössä myös siili. Monet ihmisen (tietämättäänkin) mukana tuomat avomaiden kasvilajit olisivat luultavasti äärimmäisen harvinaisia ilman ihmistoiminnan luomia aukioita ja saattaisivat hävitä kokonaankin. (En tosin ole aivan varma, mitä tarkoitat luonnonvaraisella; ehkä sellaista, jota ihminen ei tarkoituksella ruoki tai asuta tai lisäännytä?)

Mielestäni myöskään se, että ihmisen toimesta luontoon on levinnyt vahingossa sinne kuulumattomia lajeja, ei tarkoita, että se olisi jotenkin hyväksyttävää ja siihen pitäisi pyrkiä luonnon alkuperäisen monimuotoisuuden kustannuksella.

Edelleenkään en kykene ajattelemaan, että olisi lajeja, jotka eivät "kuulu luontoon". Miten sellaisia olisi päässyt kehittymäänkään?

Mutta jos Suomeen johonkin aikaan jääkauden jälkeen (milloin se "alkuperäinen monimuotoisuus" sitten lienee vallinnut) tulleita lajeja tarkoitat, niin pakko ne vain on hyväksyä, kun ei niitä lajeja täältä poiskaan saa kitkettyä. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että niiden levittämiseen tulisi tarkoituksella pyrkiä. Toisekseen eikö ole sama, saapuuko laji maahan ihmisen mukaan takertuneena vai vaikka hirven turkissa? Miksi asettaa ihminen eliöiden joukossa poikkeusasemaan?

Miksi sutta sitten suojellaan? Eikö senkin kuuluisi hävitä koska se ei sopeudu muuttuneisiin olosuhteisiin

Kannattaisi ehkä kysyä niiltä suojelijoilta. Eikä sen kuulu hävitä; se häviää jos on hävitäkseen.

Itseäni kiinnostaa, miksi sutta suojellaan niin kovasti, mutta monia paljon pienempiä mönkiäisiä ei lainkaan. Ehkä siksi, että monella lajintuntemus juuri ja juuri kattaa muutaman nisäkkään ja linnun, ja siihen se sitten jääkin. Oikeasti jos vaikka geneettistä monimuotoisuutta haluaa pitää yllä niin pitäisi olla kiinnostunut ennen muuta hyönteisten suojelusta.

Ihmisen mukana kulkeutuneet lajit on mielestäni ihan ok, kunhan ne eivät vaaranna alkuperäisten lajien olemassaoloa.

Entä onko okei, jos muun lajin kuin ihmisen mukana tullut tai ihan itsekseen tullut laji vaarantaa "alkuperäisten" lajien olemassaolon? Eivät kaikki sukupuuttoon kuolleet lajit ihmisen toimien vuoksi ole kadonneet, saati että ihminen olisi saanut aikaan kaikki suppeampien alueiden populaatiomuutokset.

Minusta on virhe ajatella, että kullakin alueella olisi olemassa jokin "alkuperäinen" luonto, joka olisi jonkinmoinen ihannetila. Samoin, että ihmisen vaikutukset luontoon olisivat jotenkin laadullisesti erilaisia kuin muiden lajien, ja sen takia ei-hyväksyttäviä, vaikka muiden lajien aiheuttamat muutokset hyväksytäänkin. Määrällisesti suurempia ihmisen aikaansaamat muutokset kyllä ovat. -Erikoisinta minusta on, että tuota ihminen ei saa muuttaa luontoa, vaikka muut lajit saa -ajattelua tuntuu kannattavan nimenomaan moni sellainen ihminen, joka toisaalta hokee, että ihminen on osa luontoa.

[joey]

Mielestäni lemmikkieläimiä ei voi verrata metsästettäviin/syötäviin eläimiin. Lemmikkieläimen tarkoitus on tuottaa ihmiselle iloa ja olla seurana ym., joten silloin sitä kohdellaan sen mukaisesti.

Mielestäni ihminen ei voi määritellä minkään eläimen olemassaolon tarkoitusta. Kyllä ne on olemassa ihan itseään varten.

Samaa mieltä Rouskun kanssa sinänsä. Meidän koiria kohdellaan juuri tuon mukaan, eikä ihmisiä varten olemassaolevina viihdyttäjinä. Uutisiinkin saakka pääsi tässä taannoin, kuinka nykyään monet rakastavat koiransa pilalle - ne eivät olekaan olemassa itseään, vaan nimenomaan ihmisen moninaisia tarkoituksia varten. Monet koirat ovat perheessä aivan kuin lapsen asemassa, jossa ne varmasti saavat toisaalta hyvää hoitoa muuten, mutta niiden perustarpeita ei välttämättä oteta huomioon. "Kyllä meidän Musti sitten tykkää kattoa äitin kanssa telkkaria!", esimerkiksi kontakti muihin koiriin saattaa jäädä kokonaan kokematta, puhumattakaan sitten virikkeellisestä tekemisestä.

Kuitenkin, Annien pointti on mielestäni erittäin hyvä jo sitä ajatellen, että lemmikkien ja esimerkiksi riistaeläinten (kaikki syötävät eläimet eivät tähän vastakkainasetteluun sovi, sillä niitäkin kasvatetaan paljon ihmisten toimesta) ominaisuudet ovat hyvin erilaiset sellaisen mielenkiintoisen asian ansiosta kuin: jalostus. Tiedän että hirvimetsälläkin saatetaan ampua tietynlaisia hirviä, jonka tavallaan voisi ehkä laskea sitten jonkinnäköiseksi jalostukseksikin.. Mutta se on silti erittäin kaukana siitä, mitä koiraparoille on tehty vuosikymmenten kuluessa ihan vain, jotta ne sopisivat paremmin ihmisten käyttötarkoituksiin. Nuo jalostukselliset asiat ovat juurikin niitä, jotka usein estävät esimerkiksi juuri koiraa selviytymästä luonnossa - jotkut koirarodut on tuotu erittäin kauas sudesta, villikoirista ja muista koirien esi-isistä. Esimerkiksi nyt vaikka chihuahua, mopsi ja mäyräkoira, jotka ovat mielestäni kaikki itsensä Saatanan tekosia, ihan eläimiä itseään ajatellen.

Omat koiramme ovat vuosisatoja vanhoja rodultaan ja omaavat näin viehkoja "alkukoiran" piirteitä, kuten luupäisyyden ja vahvat vietit. Haastetta siis on kerrakseen, mutta en koskaan ottaisi chihua, mopsia tai muuta "huippuunsa" jalostettua jalostussivuoirehirviötä, joissa ei ole mitään muuta koiramaista kuin häntä... Eikä aina sekään.

Jos johonkin eläinrääkkäykseen tulisi puuttua, niin jalostukseen. Eivät tietenkään eläinrääkkäyksen tunnusmerkit aina nykyään täyty, kun mäyräkoiria astutetaan keskenään hyvissä kotikenneleissä, mutta kuinka monella koirarodulla on erittäin kivuliaita rodulle ominaisia sairauksia, jotka ovat aiheutuneet nimenomaan jalostuksesta?

[Annie W]

Mielestäni lemmikkieläimiä ei voi verrata metsästettäviin/syötäviin eläimiin. Lemmikkieläimen tarkoitus on tuottaa ihmiselle iloa ja olla seurana ym., joten silloin sitä kohdellaan sen mukaisesti.

Mielestäni ihminen ei voi määritellä minkään eläimen olemassaolon tarkoitusta. Kyllä ne on olemassa ihan itseään varten.

Toi mun lause oli ehkä huonosti sanottu, tarkoitin siis tuota nimenomaan ihmisen näkökulmasta, eli syytä, miksi ihmiset ottavat itselleen lemmikkejä ja haluavat niistä huolehtia. Pidän itse lemmikkieläimiä perheessä tasavertaisina ihmisten kanssa, eli kaikki hyväksytään sellaisina kuin ovat, eli eläimen näkökulmasta katsottuna olen täysin samaa mieltä kanssasi.