Gustafssonin vammat

[awa]

Juttu vain on yksinkertaisesti niin Awa, että sinua on joko vedätetty, tai olet riittävän tyhmä tajutaksesi itseksesi, että on olemassa varmuus.

Nyt on yksinkertaisesti niin, että joku valehtelee ja vedättää, siitä on olemassa varmuus. Nämä vedätykset on fiksut ihmiset tiennet jo pitkään - mutta joillekin vedätys ja valehtelu on täyttä totta.

[Hessu52]

Kun et osaa sanoa faktaa siitä, kuka lääkäri on pitänyt lehdistötilaisuuden Gussen vammoista, niin eipä sinulta sitten voi vaatia oikein mitään.

Onko sitä faktatietoa, kerrottiinko jo silloin -60, Gussella olleen aivoruhje ja kuka sen on kertonut, sen minä haluaisin tietää.

Oliko nyt tarpeeksi yksinkertaiseti kysytty?

Sehän tässä ottaa pahkaan, kun sinä ja laisesi vaaditte toisilta todisteita selvistäkin asioista ja käännätte sillä tavalla asiat päälaelleen, ettei alkuperäisestä asiasta saa mitään tolkkua.

Omia lausuntojanne pidätte faktoina, jättämällä tiettyjä sanoja pois, kuten, "näyttää vahvasti, saattaa olla, luultavasti", ym. samanlaisia sanoja lauseistanne pois, jolloin lukija luulee, että asiat on jollain lailla todistettu, vaikka niin ei kirjoituksissanne ole tapahtunutkaan.

Näin te teette, konsta, skoone, sekä muutama muukin "moninikke".

[awa]

^ Tuosta moninikkien "nikittämisestä" olen minäkin huolissani. On päivän selvää, että joku näitä moninikkejä käyttää. Näitä nikkejä ei ole kovinkaan vaikea löytää, kun kirjoituksia on lueskellut.

Joillakin on vain tarve "monistaa itseään" - ilmeisesti heille ei tosiasioiden tunnustaminen riitä - vaan heille "totuus" on heidän omien valheiden tukemista.

Ilmeisesti heidän tapa toimia on, jonkinlaista kirjoitelma terapiaa. Kirjoittamallahan se on lähes yhtä tehokasta "aivopesua" omaan pussiin - kuin johdattelevassa hypnoosissakin.

- hymm -

[Sariola]

Täällähän keskustelu senkun jatkuu... Muutama kommentti.

Tietysti vammojen vakavuusaste ja sairaalassa hoitoaika korreloivat keskenään - se on selvä. Yksittäisiä poikkeuksia on, niinkuin esim. Tapio Rautavaara. Hän kolautti päänsä uimahallisssa, kävi lääkärissä, lähetettiin tutkimusten jälkeen kotiin, ja kuoli kotonaan seuraavana yönä. Sitä on vaikea mennä sanomaan, milloin aivovamma syntyy ja milloin ei. Se riippuu tapauksesta. Joskus syntyy, joskus ei.

Hessu52 ja awa edustavat näkemystä, että todetut vammat eivät voi aiheuttaa mitään aivovammaa. Tuollainen puhe on ilman muuta täysin vailla mitään perää. Tottakai voivat. Ja hoitava lääkäri on kirjoittanut silloin potilaskorttiin diagnoosin. Hän on varmasti ollut pätevä ja kokenut alan ammattilainen. Diagnoosi tehdään usein juuri oireista, niinkuin minunkin umpisuolen leikkaustapauksessa. Se venyi vain viimeisille mahdollisille hetkille. Itse vielä sanoin lääkärille, että leikatkaa heti, eikä lähdetä kuljettelemaan. Naapurin isäntä oli kuollut matkalla, kun oli lähdetty kuljettamaan 150 km:n päähän leikattavaksi, niinikään umpisuolitapauksessa. Se oli minulla tiedossa. Lääkäri pani minut valitsemaan, vaikka olin jatkuvien kipujen heikentämä ja lopen väsynyt.

Jostakin olen lukenut, että tutkimuksia johtanut poliisimies oli antanut lausunnon lehdistölle NG:n vammoista silloin ensimmäisinä päivinä. Hän oli pitänyt vammoja hyvin vakavina. Voidaan päätellä, että hän oli saanut tietonsa sairaalan lääkäreiltä. Se olisi luonnollinen tapahtumain kulku.

Tiistaina NG:n äiti sai tavata poikaansa, mutta potilas ei aluksi tuntenut omaa äitiään. Siis oli vielä silloin sekavuutta. Luuli äitiään ensin poliisiksi. ?

Kyllä tuossa syntyy kuva tyypillisestä aivovammapotilaasta. Muistiaukko, 4 päivää, sopii siihen täydellisesti. Toisena päivänä, eli tiistaina potilas siirrettiinkin neurologiselle osastolle. Varmaan oikea toimenpide ja oikea havainto. Myös potilaskortin merkintä "aivoruhje" pitänee paikkansa, olihan merkinnän tekijä todennäköisesti oman alansa hyvä asiantuntija, kokenut erikoislääkäri.

[Hessu52]

Vai niin, luuli äitiään ensin poliisiksi ja minkähän vuoksi?

On se kumma, että poliisin tunnistaa siviilipuvusta, mutta aitiään ei, jonka kanssa on viettänyt suurimman osan elämäänsä.

Kun sairaalassa herää, niin kait sitä tajuaa makaavansa sairaalassa ja silloin jonkun henkilön nähdessään, vaikkapa oman äitinsä, niin luulee tätä hoitohenkilökuntaan kuuluvaksi, eikä poliisiksi, joita tuohon aikaan ei tainnut naisina olla yhtään.

Mistä siis tämä poliisin pelko, sillä hänhän oli luullut ajaneensa pöheikköön.

Höh ja Höh, sanon minä.

[papillon]

En tunne näitä loukkaantuneiden tavallisia käytöstapoja, mutta semmoinen tulisi mieleen että jo heti ensimmäisestä päivästä lähtien Nilssi poliiseja näki ja tapasi, olletikin että hänen tajunnantasonsa oli enemmän ja vähemmän alentunut, ei suinkaan on-off tilassa kuten täälläkin innolla yritetään ajoittain esittää.
Siis enemmän ja vähemmän tolkussaan....joten saattaapi olla niinkin että on tavannut Vainiota ja kumppaneita alkupäivinä, sekä tietenkin valkotakkisia, eikä sitten juuri muita.
Joten ei se nyt niin kummallista taida olla jos " ei valkotakkinen " osuu näkökenttään, joka saattaa hieman harittaa ankarista päätälleistä johtuen, tätä arvelee poliisiksi?
Kunnes sitten okulääri kirkastuu jne.
Jotenkin kummeksuttaa se ajatus johon silloin tällöin törmää että Nils olisi ollut täysin klaaripää tai täysin tajuton, kun ei niin nyt ole kumminkaan ollut. Siltä väliltä, aallottain, pitkän ajan...
Nyt tietysti parahtavat tietyt tahot että joo, aaltoili sopivasti kysymysten tahtiin, vielä 2000 luvullakin.

Niin se vielä muljahti mieleen että nilssi myöhemmin kertoi että poliisi kyseli ja kyseli, toimenpide joka saattoi olla ja olikin varsin rasittavaa toipilaalle... ehkäpä juuri tästä syystä arveli taas alkavan tentin...siis kun mutsinsa saapasteli paikalle.
Kuinka pian mutsi oli katsomassa ekaa kertaa poikaa, onko tarkkaa tietoa?

[Sariola]

..... kertoi että poliisi kyseli ja kyseli, toimenpide joka saattoi olla ja olikin varsin rasittavaa toipilaalle... ehkäpä juuri tästä syystä arveli taas alkavan tentin...siis kun mutsinsa saapasteli paikalle.
Kuinka pian mutsi oli katsomassa ekaa kertaa poikaa, onko tarkkaa tietoa?

Minä muistelen, että tuolloin tiistaina, noin 2 vuorokautta sairaalaan tulosta, oli ensimmäinen kerta, jolloin äiti pääsi tapaamaan potilasta.

Lisäksi muistelen, että kun amanuenssi Hassinen ompeli sairaalaan tulopäivänä NG:n haavoja, oli pikalla myös poliisi, joka yritti tehdä kysymyksiä. Niihin NG oli vastannut örähdellen tai ei lainkaan. Poliisi oli siis ilmeisesti melko alusta lähtien yrittänyt tehdä kysymyksiä potilaalle. Aluksihan potilas sijoitettiin tavalliselle vuodeosastolle, mutta siirrettiin 2:n päivän kuluttua neurokirurgiselle osastolle. Ilmeisesti "vikaa päässä" oli myös havaittu, eli viitteitä aivovammasta.

[Mariacka]

Aluksihan potilas sijoitettiin tavalliselle vuodeosastolle, mutta siirrettiin 2:n päivän kuluttua neurokirurgiselle osastolle. Ilmeisesti "vikaa päässä" oli myös havaittu, eli viitteitä aivovammasta.

Tai sitten havaittiin esitietojen, löydösten ja potilaan subjektiivisten oireiden välinen epäsuhta, jota haluttiin tutkia tarkemmin. Neurologiassa siksi, että siellä oli siihen parhaat mahdollisuudet. Vammautumisen jälkeinen tarkkailu voitiin lopettaa ja siirtää potilas neurologin vastuulle.

Vakavista neurologisista vammoista puheenollen: vakava aivovamma on sellainen, jonka jälkeen ei puhuta tai kävellä. Tai molempia. Vuodelevolla paraneva, entiselleen palautuva aivovamma ei ole vakava.

Ja ettei väärinkäsitystä syntyisi, tarkoitukseni ei ole ottaa kantaa syyllisyyteen vaan vammoihin ketjun aiheen mukaisesti.

[awa]

^^Juuri noin Mariacka.

Tähän keskusteluun liittyen , ETPK johdannosta http://www.mtv3.fi/bodom/krp_esitutkintapoytakirja.pdf (s.31)
todistaja, röntgenlääkäri Antti Servon , kuulustelusta -04 on kirjattu mm. seuraavaa :

"....Viitaten Gustafssonille tutkimuksen tehneen röntgenlääkärin lausuntoon todistaja toteaa lausunnon olevan huolellinen ja hoitokirjoista ilmenevän, että mahdollista aivovauriota on monella tapaa etsitty, mutta mitään viitteitä sellaisesta ei ole havaittu..."

Liitän tämän tänne - tietysti ottamatta kantaa syyllisyyteen tai syyttömyyteen.

[Ihraponnari]

Aluksihan potilas sijoitettiin tavalliselle vuodeosastolle, mutta siirrettiin 2:n päivän kuluttua neurokirurgiselle osastolle. Ilmeisesti "vikaa päässä" oli myös havaittu, eli viitteitä aivovammasta.

Vakavista neurologisista vammoista puheenollen: vakava aivovamma on sellainen, jonka jälkeen ei puhuta tai kävellä. Tai molempia. Vuodelevolla paraneva, entiselleen palautuva aivovamma ei ole vakava.

.

Juuri näin

Tuohon aikaan diagnosointi tehtiin pitkälti ulkoisten merkkien perusteella. Tänä päivänä viipalekuvaus olisi tuonut asiaan varmuutta. Tavalliselta vuodeosastolta siirto neurokirurgiselle osastolle ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että keskityttiin enempi mahd. neurokirurgiseen ongelmaan. Potilaan neurokirurgisesta tilasta, yleisestä tilasta tai sen vakavuudesta osastosiirto ei kerro yhtään mitään ts osastosiirto ei vahvista mitenkään diagnoosia.

[Sariola]

..... Vakavista neurologisista vammoista puheenollen: vakava aivovamma on sellainen, jonka jälkeen ei puhuta tai kävellä. Tai molempia. Vuodelevolla paraneva, entiselleen palautuva aivovamma ei ole vakava. .....

Ja ettei väärinkäsitystä syntyisi, tarkoitukseni ei ole ottaa kantaa syyllisyyteen vaan vammoihin ketjun aiheen mukaisesti.

Mutta Mariacka tekee kuitenkin aivan uudet ja aivan omat määritelmänsä aivovammojen luokitteluun. Onkohan hän sellaiseen pätevä?

Mitenkäs muualla luokitellaan? Aivovammaliiton sivuilla:


LIEVÄ AIVOVAMMA on jo astetta vakavampi tila, johon voi liittyä tajunnan menetyskin. Puolen tunnin kuluttua vammasta tajunta saa kuitenkin olla enintään vähän alentunut (potilas voi olla hieman unelias tai sekava) ja muistiaukko ei saa kestää yli vuorokautta. Aivokuvausten löydösten tulee tässäkin olla normaaleita, ja vamma ei saa olla edellyttänyt neurokirurgisia toimenpiteitä. Suurin osa lievän vamman saaneista toipuu ennalleen, yleensä muutamassa päivässä tai viikossa. Arviolta noin 15 %:lle jää kuitenkin pitkäaikaisia tai pysyviä oireita. Näiden todennäköisyys on tietysti suurin lievän vamman vakavimmissa muodoissa, eli niissä joissa tajunta on vielä puolen tunnin kuluttua hieman alentunut tai muistiaukko kestää useita tunteja.

KESKIVAIKEASSA AIVOVAMMASSA potilas on puolen tunnin kuluttua vammasta tajunnaltaan usein selvästi alentunut, mutta ei tajuton, tai hänen muistiaukkonsa kestää yli vuorokauden, mutta kuitenkin alle viikon. Vammaa pidetään vähintään keskivaikeana aina myös silloin, jos aivojen kuvauksissa on vamman aiheuttamia kallonsisäisiä muutoksia. Suurelle osalle keskivaikean vamman saaneista jää pysyviä oireita, mutta myös täysin oireettomaksi toipuminen on hyvinkin mahdollista.

VAIKEASSA AIVOVAMMASSA potilas on puolen tunnin kuluttua vammasta edelleen tajuton, tai hänen muistiaukkonsa kestää yli viikon. Samoin vammaa pidetään vaikeana, jos se on edellyttänyt neurokirurgista leikkausta. Vaikeasta vammasta jää lähes aina pysyviä oireita, mutta oireettomaksi toipuminenkin on joskus mahdollista. Jos potilas on yli viikon tajuttomana tai hänen muistiaukkonsa kestää yli kuukauden, vammaa pidetään erittäin vaikeana. Tämän asteisesta vammasta oireettomaksi ei käytännössä toivu kukaan, ja pieni osa saattaa jäädä pysyvästi tajuttomaksi.


Tässä tapauksessa NG:n vamma näyttäisi kuuluvan ryhmään "Keskivaikea aivovamma". Minä en ole arvellutkaan NG:n vammaa "vaikeaksi aivovammaksi", vaan huippuasiantuntijoita peesaten "keskivaikeaksi aivovammaksi".

Tuosta luokittelusta huomataan, että myös vaikeasta aivovammasta oireettomaksi toipuminen on joskus mahdollista. Keskivaikeasta aivovammasta noin puolet toipuu oireettomiksi asiantuntijan mukaan. Eli ei näytä myöskään Mariacka olevan kovin hyvä lausunnon antaja tässä asiassa, vaan puhuu asiantuntemuksen syvällä rintaäänellä selvää soopaa. Parempi tyytyä huippuasiantuntijoiden arvioihin.

[konsta]

"....Viitaten Gustafssonille tutkimuksen tehneen röntgenlääkärin lausuntoon todistaja toteaa lausunnon olevan huolellinen ja hoitokirjoista ilmenevän, että mahdollista aivovauriota on monella tapaa etsitty, mutta mitään viitteitä sellaisesta ei ole havaittu..."

Siis hän ei pitänyt aivosähkökäyrässä näkyviä selviä häiriöitä viitteenä aivovammasta? Oliko röntgenlääkärillä riittävä pätevyys sanoa tällaista? Vai luuletko että sittenkin tässä tarkoitetaan kuvantamisen yhteydessä etsittyjä viitteitä? Olisitkohan viitannut lausuntoon vähän huolimattomasti/tarkoitushakuisesti?

Jos et taaskaan tajunnut, niin kysy.

[awa]

Siis hän ei pitänyt aivosähkökäyrässä näkyviä selviä häiriöitä viitteenä aivovammasta?

Jos et taaskaan tajunnut, niin kysy.

Mitä yksittäinen EEG-tutkimus kertoo ?

Kertooko pieni häiriö EEG-käyrässä lievästä aivommasta ?

Miksi kontrolli EEG:stä ei ole merkintää vaikka se olisi oleellista, vamman dignoosia määriteltäessä ?

Onko tuo ko. tutkimus erityisen häiriöherkkä ja antaa näin hyvin epäluotettavan tuloksen - juuri tämän kaltaisessa vammatutkimuksessa ?

Käytetäänkö EEG-tutkimusta lähinnä - ilman vammaa tapahtuvien aivoissa tapahtuvien häiriöiden, kuten epilepsian diagnostiikassa ?

Konsta - aloitetaan nyt aluksi näillä kysymyksillä.

[konsta]

Taas samaa kiemurtelua, eli vastaat pelkästään kysymyksillä. Etkä vastaa minun esittämääni kysymykseen.

Eli jään odottelemaan vastusta siihen alkuperäiseen kysymykseen: olitko lainannut röntgenlääkärin lausuntoa ihan vedätysmielessä?

[awa]

Taas samaa kiemurtelua, eli vastaat pelkästään kysymyksillä. Etkä vastaa minun esittämääni kysymykseen.

Eli jään odottelemaan vastusta siihen alkuperäiseen kysymykseen: olitko lainannut röntgenlääkärin lausuntoa ihan vedätysmielessä?

Siihen sinun kysymykseesi on vastaus siinä minun postauksessa täydellisenä. Linkki ETPK johdantoon sivulle 31 lue sieltä.

Niin - laitoin kysymyksiä, koska itse pyysit.

Laita nämä chattaily-viestit yv nä - turha täyttää palstaa turhanpäiväisillä postauksilla. Autan sinua luetun ymmärtämisessä ihan mielelläni - mutta se ei ketään muita palstalaisia kiinnosta.