Anneli Auer medioissa

[sisotalo]

Villiksi on keskustelu sos.mediassa mennyt. Lehdistö vaikenee kuin muuri. Anneli kirjoittaa pakinoita, joissa aina on sama sanoma, samat kommentoijat Susku ja Anu Suomela. Täsmälleen samat argumentit

Täällä PL huolestuu siitä, että vääriä tuomioitaan aletaan nyt antaa järjestään. Mahdollisesti niin käykin jo liikejuristi Juha Mannerin tapaisia puolustajia käytetään

Pahinta on, että Anneli, joka istuu valtavan aineiston päällä ei avaa sitä mistä oli kysymys Seri-tuomiossa.

[Päämiäs]

Nyt ke aamu/16 Yle Puhe Rikosjournalismin roolista ja tehtävästä
Juuso Pekkisen kanssa ovat keskustelemassa Alibi-lehden päätoimittaja Mika Lahtonen ja MTV3:n rikos- ja oikeustoimittaja Päivi Hannula. 55min
http://areena.yle.fi/1-3955169 Jos tuhlaat kuunteluun, lataa ensin 51M esim kännyysi.
Alku 8min turhaa löpinää, sitten vähän Ulvilan seuraamisesta mikä Hannulan eka juttu (tietysti meni virran mukana, mutta jatkossa ei puolueellisimpia.) Päinvastoin kuin Aueria edelleenkin vainonnut MTV lähteensä poliisitappaja Salla Vuorikoski, joka pääsi Yleen josta nyt Terranovasotkun jälkeen pelastui pomonsa kanssa Ville Pernaan Kuvalehteen.
Ei mitään substanssia eikä (oikeita) johtopäätöksiä, joten siksi ei tarvitse kuunnella.

Mainitaan stadin autoräjäytys, Vilja-Eerika, Oulun insesti, sarjahukuttaja, huumekaupan leviämisestä mm. albanialainen jengi tuli itä-stadiin, uhrien haastattelemisesta, poliisin mediatoiminnasta.
Pääosin vain toimittajien työtä ja tunteita.
45min lynkkauksista mm. Ulvila, Aarnio mainiten, vetoavat "epäilystä" mainitseminen poistaa oman vastuunsa, syyttävät (meitä) harrastelijoita somessa nimien ja tietojen paljastamisesta ja raivoamisesta (kuten pedofiilimetsästäjä vanhemmat.com).
Eivät keksi lopulta tuomittua, jota yleisö olisikin pitänyt syyttömänä.
Jää täysin käsittelemättä ainoa alan tutkimus Syylliseksi kirjoitettu.

[email protected] saa ehdottaa aamuhaastateltavia ja aiheita, kukas olisikaan parempi kuin syyttömäksi todistettu Auer tai Jens?

[sisotalo]

Aivan oikein, täysin turhanpäiväinen ohjelma. Ehdotin radiolla, että tarkasteltaisiin kuinka Auerin puolustus on toiminut. Kuinka on mahdollista, että selvästi syytön ihminen voidaan tuomita hyvin vakavista rikoksista.

[Pieni liekki]

Aivan oikein, täysin turhanpäiväinen ohjelma. Ehdotin radiolla, että tarkasteltaisiin kuinka Auerin puolustus on toiminut. Kuinka on mahdollista, että selvästi syytön ihminen voidaan tuomita hyvin vakavista rikoksista.

Ihmettelen, miten sinua tutkijana ei kiinnosta syyttäjän toiminta. Syyttäjän toimista johtuen Ulvilan murhaoikeudenkäynnit pitkittyivät monella vuodella. Puolustus on toiminut niin hyvin kuin minimaalisilla resursseilla suhteessa valtakoneistoon pystyy toimimaan. Minua kiinnostaa, mikä taho on poliisin virallisen totuuden takana, koska virallinen totuus Ulvilan murha-asiassa (siis se mikä käy selväksi esimerkiksi "Poliisi kertoo 2011"-kirjasta) on edelleen jotain muuta kuin oikea totuus. Ja on ollut pelottavaa huomata, että Mtv3:n, Hesarin ja Yle:n varteenotettavat oikeustoimittajat seisovat yhtenä rintamana virallisen totuuden takana, vaikka Anneli Auer on syytön ihminen.

[On Anoi Kaa]

...'Päinvastoin kuin Aueria edelleenkin vainonnut MTV lähteensä poliisitappaja Salla Vuorikoski, joka pääsi Yleen josta nyt Terranovasotkun jälkeen pelastui pomonsa kanssa Ville Pernaan Kuvalehteen.
Ei mitään substanssia eikä (oikeita) johtopäätöksiä, joten siksi ei tarvitse kuunnella.
...

Tuo toimittaja on varmasti varsinainen kiipijä sekä ilmiselvästi varsin häikäilemätön yksilö, mutta että poliisintappaja ihan, häh häh! Tuo kuulostaa aika rajulle väitteelle, kun tilanne oli se, että itsensä jo aiemmin(ihan omin pikku kätösin) syvälle kuseen uittanut poliisi hlökohtaisine ongelmineen oli vuotamassa mahdollisesti erittäin tärkeitä tietoja mainetta keräävälle ja huomiosta pitävälle toimittajalle, johon hän epätoivoisessa rahapulassaan otti yhteyttä.

Hän oppi kantapään kautta, ettei tähän naiseen ole luottaminen. Työpaikkahan häneltä olisi lähtenyt, sakkoakin ehkä annettu. Kuitenkin jo julkisuudessa olevan toimintansa kautta(tavallisten ihmisten on hyvä huomata, ettei kaikkiin poliiseihin ole luottaminen, kuten moni yhä uskoo) oli selvää, että mies oli poliisin ongelmapesäke ja valmis myymään periaatteensa ja pettämään poliisiveljeskuntansa pikkusummista.

Tässä tapauksessa toimittaja Vuorikoski paljasti ties mitä tietoja ties minne jo vuotaneen likaisen poliisin, siis rikollisen! Mitä lie paljastui lokitiedoista, kun tietovuotokäryn jälkeen vähän pöyhäistiin miehen puuhia. Likaisilla poliiseilla, kun vaikuttaa olevan tapana pistää se lusikka myös toisten soppaan, joidenkin poliisien nimellisestä rehellisyydestä hyvä esimerkki täälläkin esitellystä jutusta krp:n mieheltä. Valitettavasti kyseinen mies oli vielä niin raukka, että päätyi omaan ratkaisuun. Vai onko tällekin kuolemalle olemassa vaihtoehtoteoria?

[Pieni liekki]

Millaisia ajatuksia teillä muilla heräsi seuraavasta artikkelista:

http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikke ... ta/6328550

Tietoja hakenut rikosylikomisario on myös ollut aktiivinen toimija Jari Aarnion tapauksen selvittelemisessä.

[Pieni liekki]

Ottamatta kantaa poliisien tietojen katselun mahdolliseen moitittavuuteen, niin lainasin tänne nimimerkin Susku London kommentin oheiseen Satakunnan Kansassa eilen olleeseen juttuun:

http://www.satakunnankansa.fi/kotimaa/k ... -14089012/

Tuomas Rimpiläinen:
Keskusrikospoliisin rikosylikomisario Rabbe von Hertzen on tuomittu Anneli Auerin tietojen urkkimisesta. Helsingin hovioikeus tuomitsi hänet viiteentoista päiväsakkoon virkavelvollisuuden rikkomisesta. Vantaan käräjäoikeus oli aiemmin hylännyt syytteen.

Syytteen mukaan von Hertzen haki poliisin RikiTrip-järjestelmän kautta 28.9.2011 tietoja Anneli Aueriin liittyvien seksuaalirikoksien ja henkirikoksen esitutkinnan tutkintailmoituksia. RikiTrip on ohjelma, joka helpottaa poliisiasiain tietojärjestelmän (patja) käyttämistä.

Syyttäjän mukaan von Hertzenillä ei ollut virkatehtäviin perustuvaa syytä hakea tietoa Aueriin kohdistuvien rikosten tutkintailmoituksista. Von Hertzenin mukaan hänellä oli tällainen peruste, sillä hän pyrki saamaan tietoa Auerin mahdollisesta muutosta Espanjaan, josta Iltalehti oli uutisoinut.

Tuolloin KRP:n rikoskomisarion virassa toiminut von Hertzen työskenteli tuolloin KRP:n yhdysmiehenä Espanjan Malagassa. Von Hertzenin mukaan hän osallistui menossa olleisiin rikostutkintoihin, joissa oli kytkös Espanjaan. Tämän lisäksi hänen tehtäviinsä kuului oma-aloitteinen rikostiedustelu asioissa, joissa esiintyi Espanjaan ja Pohjoismaihin liittyviä seikkoja.

Syyttäjän mukaan oli epäuskottavaa, että ennalta ehkäisevää työtä tekevä poliisimies olisi tutkinut Auerin tietoja tällä perusteella varsinkin, kun ottaa huomioon sen, että von Hertzenin tehtävänä oli vakavan huumausaine- ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta.

Tuomio äänestyksen jälkeen
Helsingin hovioikeuden mukaan von Hertzenin toimivalta virkatehtävissä oikeuttaa hänet säännösten mukaan laillisesti käyttämään poliisiasiain tietojärjestelmän rekisteritietoja ainoastaan silloin, kun kysymyksessä oli hänen virka- tai työtehtävänsä. Hovioikeuden mukaan hän ei laajasta tehtävänkuvastaan huolimatta pystynyt oikeudessa ilmoittamaan sellaista tehtävää, joka olisi oikeuttanut häntä avaamaan Aueria koskevat tiedot.

Hovioikeuden tuomio syntyi äänestyksen jälkeen äänin 2–1. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos piti von Hertzenin esittämää syytä haulle mahdollisena ja uskottavana.

Von Hertzen kertoo Aamulehdelle, että hän on pettynyt tulokseen ja harkitsee nyt, hakeeko valituslupaa korkeimpaan oikeuteen.

Kymmeniä poliiseja tuomittu
Eri puolilla Suomea on käsitelty kymmeniä samankaltaisia syytteitä. Yhteensä 55 poliisia vastaan nostettiin syytteet Auerin tietojen urkinnasta. Valtaosa syytetyistä on tuomittu sakkorangaistuksiin. Muutamia syytteitä on hylätty.

Von Hertzen on tiettävästi ainoa Auerin tietojen urkinnasta tuomittu poliisi, joka kuuluu poliisipäällystöön. Aamulehti ei ole julkaissut muiden poliisien nimiä aiheesta kertovissa jutuissaan. Von Hertzenin nimi julkaistaan siksi, että hänen korkea virka-asemansa ja merkittävä tehtävänsä järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa tekee hänestä merkittävää julkista valtaa käyttävän henkilön.

SUSKU LONDON
Olisiko Rabbe Von Hertzenin ja muutaman muun uteliaan poliisin aika lukea Anneli Auerin kirja ”Murhalesken muistelmat”? Kirjassa kerrotaan Auerin Espanjan matkasta ennen Jukka S. Lahden murhaa ja perheen haaveesta muuttaa joskus tulevaisuudessa Espanjaan.

28.09.2011 Anneli Auer istui kuitenkin Porin poliisin putkassa pidätettynä omien lastensa kauhukertomuksista saatanan palvonnasta, eläinrääkkäyksistä, myymälävarkauksista ja lastensa hyväksikäytöstä. Näillä epäilyillä ei ole mitään tekoa järjestäytyneen rikollisuuden, tai huumekaupan kanssa. Vai liittyykö Jukka S. Lahden murha jotenkin niihin? Mielenkiintoista olisi myös tietää liittyikö Rabben uteliaisuus jotenkin Murha.info-sivustoon, jota pyöritetään tiettävästi Espanjan Malagan lähettyviltä?

On oikein, että poliiseja ojennetaan laittomasta urkinnasta, sillä samalla estetään laiton juoruilu ja juttujen vuotaminen. Oikeastaan kyse on vielä isommasta asiasta, eli kansalaisten oikeusturvasta, sillä poliisin on noudatettava lakia. Anneli Auerin karmaiseva tapaus on esimerkki siitä miten ihmisen koko elämä tuhottiin, koska poliisi ei noudattanut lakia.

1.3.2017 | 12:22 |

Toivon poliiseilta tervettä uteliaisuutta Anneli Auerin kirjaa kohtaan ja ennakkoluulottomuutta lukea kyseinen kirja. Sen jälkeen toivon omilla aivoillaan ajattelevilta ja rehellisiltä poliiseilta rohkeita tekoja. Yhteistyöllä pieleen menneitä asioita on mahdollista korjata ja lopettaa syyttömien henkilöiden oikeusmurhaaminen niin täällä netissä kuin reaalielämässäkin.

[Pieni liekki]

http://www.iltalehti.fi/kuntavaalit-201 ... 6_wa.shtml:

Auerin puolustusasianajaja kunnallisvaaliehdokkaana kristillisdemokraattien listoilla

Toivotan onnea kunnallisvaaleihin, Juha! Toivottavasti virtaa riittää vielä hoitaa Annelin keskeneräiset asiat järjestykseen. Sen jälkeen me kaikki pääsemme muiden askareiden pariin.

[Nicht schuldig]

http://www.iltalehti.fi/kuntavaalit-201 ... 6_wa.shtml:
Taisi olla eilen Kulttuuritalolla olleessa keskustelutilaisuudessa suurin osa yleisöstä oikeustieteen opiskelijoita. Hienoa huomata, että nuoria aikuisia näyttää kiinnostavan oikeusmurhien jälkipuinti. Ilmeisesti nämä eilen Helsingissä esiintyneet huippujuristit olivat itsekin vierailuunsa tyytyväisiä:

Jerome Buting‏ @JButing 2 t2 tuntia sitten
Fantastic interview with @StanSaanila in Helsinki last night with a very smart audience interested in justice. #MakingAMurderer.


https://pbs.twimg.com/media/C7svnxmVYAA8Aej.jpg

Minusta tilaisuus oli onnistunut ja sain parituntisesta esityksestä useamman ahaa-elämyksen. Olisi mahtavaa, jos nämä kaksi herrasmiestä kiinnostuisivat Anneli Auerin tapauksesta. Innocence-projekti pitäisi saada käyntiin myös Suomessa.
[

Saksalainen Zeit-lehti kirjoittanut artikkelin vuosi sitten Steven Avery -sarjan jälkimainingeista. Käänsin vain lopun artikkelista.

http://www.zeit.de/digital/internet/201 ... ry/seite-2


Noch entscheidender für den Erfolg aber ist, dass die Diskussion über die Serie und ihre Protagonisten nicht mit der letzten Folge endet. Ähnlich wie bei Serial ist kurz nach der Veröffentlichung von Making a Murderer eine Diskussion im Netz entstanden, die sich in den vergangenen zwei Wochen zunehmend aufgeschaukelt hat.

Vielä tärkeämpää (sarjan Making on murderer) menestykselle oli se, että keskustelu sarjasta tai sen esittäjistä ei päättynyt viimeiseen osaan. Samoin kuin Serial –sarjan kohdalla ilmestyi nettiin nopeasti Making a murderer – sarjan julkaisemisen jälkeen keskustelu, joka vain lisääntyi viimeisen kahden viikon aikana.

Die Yelp-Seite des damaligen Staatsanwaltes Kenneth Kratz wurde mit negativen Bewertungen geflutet, während Averys charismatische Anwälte Liebesbriefe bekamen. Auf der entsprechenden Reddit-Seite treffen interessierte Zuschauer auf engagierte Hobbydetektive, die versuchen, neue Indizien zu finden oder auf Lücken hinzuweisen. Mittlerweile gibt es eine ganze Reihe möglicher Theorien über den Mord an Teresa Halbach und ähnlich viele Verdächtige. So soll ein inzwischen gelöschter Blogeintrag aus dem Jahr 2009 Hinweise auf einen Verdächtigen liefern, der inzwischen als "German Man" bekannt ist.

Silloisen syyttäjän Kenneth Kratzin Yelp-sivuille ilmestyi negatiivia arvioita kun taasen Averyn karismaattiset asianajajat saivat rakkauskirjeitä. Vastaavalla heidän Reddit-sivuilla tapasivat kiinnostuneet katsojat aktiivisia harrastelijaetsiviä, jotka yrittivät löytää uusia todisteita tai aukkoja todistelussa. Tällä välin oli jo syntynyt erilaisia teorioita Teresa Halbachin murhasta ja samoin useita eri epäilyttäviä henkilöitä. Vuonna 2009 poistettu blogikirjoitus olisi antanut viitteitä murhaajasta, joka tunnettiin nimellä „German man“.

An anderer Stelle werden die Juroren und ihre Unabhängigkeit hinterfragt und alternative Abläufe des Falls erstellt. Mutmaßliche Mitglieder von Anonymous wollten zwischenzeitlich neue Informationen gefunden haben, die Avery entlasten, und am Rande eines Football-Spiels wurde der gesamte Fall inzwischen zum Meme, als auf einem Fanplakat die Schiedsrichter mit den Polizisten von Manitowoc County verglichen wurden. Nicht zuletzt haben die obligatorischen Onlinepetitionen inzwischen Hunderttausende Mitzeichner gewonnen. Erreichen sie bis Mitte Januar eine gewisse Zahl, muss das Weiße Haus sich öffentlich dazu äußern. "Die Petitionen lesen sich wie Liebesbriefe an Netflix", schreibt das Filmportal Deadline. Besseres Marketing als die Reaktionen der Zuschauer hätte das Unternehmen nicht bekommen können.

Toisaalla kyseenalaistettiin asianajajien riippumattomuus ja esitettiin vaihtoehtoisia tapahtumankulkuja. Anonymousin (saksalainen murha-info) jäsenet olisivat löytäneet uutta tietoa, joka vapauttaisi Averyn ja eräässä jalkapallopelissä eräällä faniplakaatilla vertailtiin pelin erotuomareita Manitowoc Countyn poliiseihin. Sadat tuhannet ihmiset lähettivät onlinevetoomuksia. Mikäli ne saavuttaisivat puoliväliin tammikuuta mennessä tietyn määrän, täytyisi valkoisen talon ottaa asiaan julkisuudessa kantaa. „Nämä vetoomukset ovat kuin rakkauskirjeitä Netflixille,“ kirjoitti filmiportaali Deadline. Mitään parempaa markkiointia ei yritys olisi voinut saada kuin katselijoiden reaktiot.

Die Aufmerksamkeit hat auch die Betroffenen zu Reaktionen gezwungen. So sagte etwa Kenneth Kratz dem Magazin People, dass die Filmemacherinnen in der Serie bewusst einige Beweise ausgelassen hätten, die Steven Averys Täterschaft belegten. Ricciardi und Demos verteidigen sich und sagen, sie hätten die Staatsanwaltschaft und Richter immer wieder um Interviews gebeten und seien stets abgewiesen worden. Wie sie im Gespräch mit Buzzfeed sagten, sei die Serie eine den Umständen entsprechend faire Dokumentation eines komplizierten Falls. Gleichzeitig sei es "aufregend", dass die Zuschauer selbst aktiv werden, aber in erster Linie ginge es ihnen bei dem Projekt darum, den Dialog auf die größeren Fragen zu werfen. Etwa, weshalb das amerikanische Justizsystem an vielen Stellen versagt.

Valtava huomio pakotti myös asiaan liittyvät henkilöt reagoimaan. Näin sanoi Kenneth Kratz People –lehdelle, että filmintekijät olisivat tietoisesti jättäneet kertomatta muutamista todisteista, jotka todistaisivat Averyn tekijyydestä. Ricciardi ja Demon (filmin tekijät) puolustautuivat ja sanoivat, että he olisivat pyytäneet yhä uudelleen sekä syyttäjää että tuomareita saada haastattelua ja heidät torjuttiin yhä uudelleen. Kuten he sanoivat Buzzfeedissa, sarja oli näissä olosuhteissa oikeudenmukainen dokumentti monimutkaisessa tapauksessa. Samalla se on jännittävä ja katsojat ryhtyvät itse aktiivisiksi, mutta tässä projektissa oli erityisesti tarkoitus saada dialogia suuremmista kysymyksistä. Esimerkiksi miksi amerikkalainen oikeusjärjestelmä pettää monelta osin.


PRIVATPERSONEN WERDEN ZUR ÖFFENTLICHEN DISKUSSION

Dass Fragen wie diese in der Empörung vieler Zuschauer verloren gehen, ist ein Dilemma von True-Crime-Inhalten: Sie wollen auf ein wichtiges Thema hinweisen, können aber die darauffolgende Rezeption nicht steuern. Ähnliches musste Sarah Koenig, die Autorin von Serial, nach dem Ende ihrer Serie feststellen, als plötzlich Menschen auf Reddit versuchten, die Identität einiger anonymer Personen in der Serie öffentlich zu machen.

YKSITYISHENKILÖITÄ VEDETÄÄN JULKISEN KESKUSTELUN AIHEEKSI

Katsojien tuohtumuksessa unohtuu todellinen dilemma True-Crime sisällöissä. Ne haluavat osoittaa tärkeää asiaa, mutta eivät kykene ohjaamaan sen palautetta. Saman joutui kokemaan Serial-sarjan kirjoittaja Sarah Koenig. Sarjan lopussa hän joutui toteamaan, että yhtäkkiä Redditissä ihmiset yrittivät saada anonyymejä henkilöitä julkisuuteen.

Die Faszination mit echten Mordfällen, je komplexer und undurchsichtiger, desto besser, wird durch digitale Angebote wie Soziale Netzwerke noch verstärkt. Hätte man früher über solche Inhalte vielleicht am nächsten Tag beim Mittagessen mit Kollegen diskutiert, wird die Diskussion heute im Netz weitergeführt, auf Reddit, auf Facebook, auf Twitter. Mit dem Unterschied, dass im Gegensatz zu fiktiven Inhalten wie dem Tatort eben nicht Til Schweiger für seine Rolle kritisiert wird, sondern Privatpersonen zum allgemeinen Diskussionsgegenstand werden, die Theorien anonymer Nutzer plötzlich von Medien aufgegriffen werden. Das kann hilfreich sein, um im Sinne einer allgemeinen Debatte auf Missstände hinzuweisen. Es kann aber auch unschuldige Dritte öffentlich bloßstellen.

Mitä monimutkaisempia ja vähemmän läpikuultavia ne ovatkaan, sitä enemmän kasvaa sosiaalisen verkostoitumisen kautta viehätys aitoihin murhatapauksiin. Aiemmin tällaisista olisi ehkä keskusteltu kollegoiden kanssa seuraavan päivän lounaalla. Nyt keskustelua jatketaan Redditissä, Facebookissa tai Twitterissä. Sillä erotuksella, että toisin kuin fiktiivisissä rikosfilmeissä ei kritisoida näyttelijän roolia vaan yksityishenkilöt tulevat yleisen keskustelun aiheeksi, media ottaa yksityishenkilöiden teoriat omakseen. Siitä voi olla apua osoittaa epäkohtia, mutta samalla se voi asettaa syyttömiä ihmisiä julkisuudelle alttiiksi.

Der Spieledesigner Sam Barlow hat dieses Phänomen in seinem exzellenten Spiel Her Story im vergangenen Jahr aufgegriffen. Die Idee hatte er, nachdem er Videos von Polizeiverhören auf YouTube entdeckte und er unweigerlich damit begann, sie zu interpretieren. Making a Murderer funktioniert ähnlich. Wer die Serie guckt, bekommt einen faszinierenden und bisweilen erdrückenden Einblick in ein offensichtlich kaputtes Rechtssystem. Gleichzeitig bleibt die bittere Erkenntnis, dass man – ebenso wie die Filmemacherinnen – auch nach zehn Stunden nicht weiß, ob Steven Avery nun schuldig ist oder nicht. Und ob man am Ende nicht selbst das Opfer seiner eigenen Interpretation ist.

Pelisuunnittelija Sam Barlow on kuvaillut tätä ilmiötä upeassa pelissään „Her story“ edellisenä vuonna. Hän sai idean sen jälkeen, kun hän oli nähnyt videoita poliisien kuulusteluista ja hän alkoi tulkita niitä. Making a murderer toimii samalla tavalla. Katsoja saa lumoavan ja toisaalta ahdistavan katsauksen ilmeisesti rikkonaiseen oikeusjärjestelmään. Samalla katsoja joutuu katkeraan tunteeseen kuten jäivät filmintekijätkin, kymmenen tunnin jälkeen ei tiedä, onko Steven Avery syyllinen vai syytön. Lopulta katsoja voi olla oman tulkintansa uhri.

[Nicht schuldig]

Luulen, että HS:n sanomien rikostoimittaja Susanna Reinbothilla on sama ongelma kuin oli aikoinaan syyttäjä Jorma Valkamalla ja mitä ilmeisimmin myös amerikkalaisen Steven Averyn syyttäjillä ja häntä jahdanneilla poliiseilla. Savuava ase puuttuu.

Steven Averyn asianajajat kertoivat rakenteellisesta ongelmasta, jossa kukaan ei lähde purkamaan prosessin aikana väärää tutkintaa. Aletaan vimmatusti tutkia lisää ja aina vain enemmän ja enemmän, koska jossain vaiheessa joku tai jotkut ovat päättäneet, että tämä henkilö on tekijä, hän on sitä tavalla tai toisella. Se pitää vain "todistaa" oikeaksi, ja silloin tehdään sitten mitä vaan, kuinka "pieni todiste" tahansa voi saada järjettömältä tuntuvat mittasuhteet.

Jos syntyy epäily henkilön syyllisyydestä ja tietty määrä toimenpiteitä on jo tehty, niin järjestelmä lähtee taisteluun, jossa kaikki osapuolet, jotka ovat tätä rakennelmaa olleet tekemässä taistelevat omasta asemastaan. Heille ei välttämättä syyttömyyskysymyksillä ole enää mitään merkitystä. Ehkä tällaisen rakennelman olemassaolo kannattaisi muistaa myös tapaus Aarniossa? Ketään ei epäilytä se, etteikö huumepoliisissa ole eletty railakkaasti. Mutta todisteen arvo on sittenkin suurempi kuin oletusten summa.

Luulen, että tämä syyttömänä syytetyn tai tuomitun problematiikka on paljon enemmän kuin vain kysymys todellisesta tiedosta. Jos ajatellaan valtakunnan syyttäjä Matti Nissistä, niin hän olisi voinut laittaa pelin poikki jo vuonna 2011. Kaikki oli siinä vaiheessa hänen käsissään. Hän teki toisen ratkaisun ja se johti tämän Anneli Auerin tapauksen kohdalta siihen, että prosessia ei pystynyt enää pysäyttämään ilman omien tai jonkun toisen kasvojen menetystä. Ja siitä syystä Nissinen oli valmis jopa siihen, että tapaus vietiin korkeimman oikeuden päätettäväksi käytännössä muutamasta henkilöstä kootun "orkesterin" voimin. Tämä osoittaa sitä epätoivoa, jos tilannetta ei saada järkevässä hetkessä purettua jo aiemmin.

On mielenkiintoista kuinka Helsingin sanomien rikostoimittaja Susanna Reinboth yhdistelee Matti Nissisen virkasotkuja ja Jari Aarniota keskenään.
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005139755.html

Ideana artikkelissa oli kohdistaa huomio todellisuudessa vihjeen antajaan eli Susanna Reinbothin mielestä Jari Aarnioon vaikutuspiiriin. Tosiasiallisesti Susanna Reinbothin olisi kannattanut olla tasapuolinen ja kertoa, että Matti Nissinen oli tapaus Anneli Auerin taustalla hyvin voimakkaasti. Se, ettei hän ollut ainakaan yksinään eikä siinä määrin paljoa tapaus Aarnion taustalla, ei tietenkään vähennä sitä seikkaa, että hän epäonnistui yhdessä tapauksessa. Se ei tee hänestä parempaa eikä pahempaa.
Susanna Reinbothin mielestä yhtäläisyys Nissisen ja Aarnion välillä on se, että Aarnion "lähipiiri", jonka Reinboth on siis itse määritellyt, haluaa kostaa Nissisen kautta ilmiantamalla hänet. Tosiasiallinen yhtäläisyys on se, että molempia on syytetty jostakin ja molemmat ovat viranomaisia. Eikö silloin molempia pitäisi kohdella samalla tavalla?

Suomi tarvitsee oman Innocence -järjestön, se voi olla ainut keino pysäyttää tällaisia prosesseja, jotka ovat hyvin tuhoisia sekä oikeuden ja poliisin ja myös median uskottavuuden kannalta katsottuna.

[sisotalo]

Anneli Auerin tapausta ei voi rinnastaa amerikkalaiseen tapaukseen. Sen pohjana on voitettu oikeudenkäynti murhasta ja sen tulos on kuitenkin murskaava tappio siinä pahemmassa asiassa, omien lasten raiskauksessa. Peruskivi Serijutulle oli, että Nissinen päästi syyttäjät valittamaan murhasta perustein, jotka siten yksimielisesti hylättiin jo käräjillä, vaikka käräjät antoivat vielä elinkautisen vanhoilla todisteilla.

Anneli on taistellut murha juttussa vapautumisensa jälkeen, mutta Serissä ottanut tuomion vastaan esittämättä todistusten heppoisuutta. Me jotka totuutta etsimme jäimme riitelemään keskenämme, siitä kuka on Annelin todellinen puolustaja ja kuka taas puolustaa häntä niin, että syyllisyys vaan kasvaa. Aineiston puutteessa on kaikki koskenut vain murhaa. Eräät ovat päätyneet haukkumaan virkamiehiä, mutta Serijutussa hekin ovat päässeet vähällä. NS mielenkiintoiset tiedot muista maista eivät auta meitä kun tilanne täällä olisi huikeasti parempi. Motiivi Serituomioihin on murhajutun jatkaminen, joka on matkan varrella hävinnyt.

[Pieni liekki]

Luulen, että HS:n sanomien rikostoimittaja Susanna Reinbothilla on sama ongelma kuin oli aikoinaan syyttäjä Jorma Valkamalla ja mitä ilmeisimmin myös amerikkalaisen Steven Averyn syyttäjillä ja häntä jahdanneilla poliiseilla. Savuava ase puuttuu.

Steven Averyn asianajajat kertoivat rakenteellisesta ongelmasta, jossa kukaan ei lähde purkamaan prosessin aikana väärää tutkintaa. Aletaan vimmatusti tutkia lisää ja aina vain enemmän ja enemmän, koska jossain vaiheessa joku tai jotkut ovat päättäneet, että tämä henkilö on tekijä, hän on sitä tavalla tai toisella. Se pitää vain "todistaa" oikeaksi, ja silloin tehdään sitten mitä vaan, kuinka "pieni todiste" tahansa voi saada järjettömältä tuntuvat mittasuhteet.

Jos syntyy epäily henkilön syyllisyydestä ja tietty määrä toimenpiteitä on jo tehty, niin järjestelmä lähtee taisteluun, jossa kaikki osapuolet, jotka ovat tätä rakennelmaa olleet tekemässä taistelevat omasta asemastaan. Heille ei välttämättä syyttömyyskysymyksillä ole enää mitään merkitystä. Ehkä tällaisen rakennelman olemassaolo kannattaisi muistaa myös tapaus Aarniossa? Ketään ei epäilytä se, etteikö huumepoliisissa ole eletty railakkaasti. Mutta todisteen arvo on sittenkin suurempi kuin oletusten summa.

Luulen, että tämä syyttömänä syytetyn tai tuomitun problematiikka on paljon enemmän kuin vain kysymys todellisesta tiedosta. Jos ajatellaan valtakunnan syyttäjä Matti Nissistä, niin hän olisi voinut laittaa pelin poikki jo vuonna 2011. Kaikki oli siinä vaiheessa hänen käsissään. Hän teki toisen ratkaisun ja se johti tämän Anneli Auerin tapauksen kohdalta siihen, että prosessia ei pystynyt enää pysäyttämään ilman omien tai jonkun toisen kasvojen menetystä. Ja siitä syystä Nissinen oli valmis jopa siihen, että tapaus vietiin korkeimman oikeuden päätettäväksi käytännössä muutamasta henkilöstä kootun "orkesterin" voimin. Tämä osoittaa sitä epätoivoa, jos tilannetta ei saada järkevässä hetkessä purettua jo aiemmin.

On mielenkiintoista kuinka Helsingin sanomien rikostoimittaja Susanna Reinboth yhdistelee Matti Nissisen virkasotkuja ja Jari Aarniota keskenään.
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005139755.html

Ideana artikkelissa oli kohdistaa huomio todellisuudessa vihjeen antajaan eli Susanna Reinbothin mielestä Jari Aarnioon vaikutuspiiriin. Tosiasiallisesti Susanna Reinbothin olisi kannattanut olla tasapuolinen ja kertoa, että Matti Nissinen oli tapaus Anneli Auerin taustalla hyvin voimakkaasti. Se, ettei hän ollut ainakaan yksinään eikä siinä määrin paljoa tapaus Aarnion taustalla, ei tietenkään vähennä sitä seikkaa, että hän epäonnistui yhdessä tapauksessa. Se ei tee hänestä parempaa eikä pahempaa.
Susanna Reinbothin mielestä yhtäläisyys Nissisen ja Aarnion välillä on se, että Aarnion "lähipiiri", jonka Reinboth on siis itse määritellyt, haluaa kostaa Nissisen kautta ilmiantamalla hänet. Tosiasiallinen yhtäläisyys on se, että molempia on syytetty jostakin ja molemmat ovat viranomaisia. Eikö silloin molempia pitäisi kohdella samalla tavalla?

Suomi tarvitsee oman Innocence -järjestön, se voi olla ainut keino pysäyttää tällaisia prosesseja, jotka ovat hyvin tuhoisia sekä oikeuden ja poliisin ja myös median uskottavuuden kannalta katsottuna.

Olet mielestäni löytänyt jotain todella oleellista edellä olevissa pohdinnoissasi. Annelin tapaus on karmea esimerkki siitä, kun viranomaiskoneisto on saatu väärin perustein liikkeelle ja kuinka virheet ovat lähteneet kertaantumaan. Ihmettelen yhä vielä sitä, kuinka poliisissa on voitu aikanaan kävellä kokeneiden ja ammattitaitoisten poliisitutkijoiden yli ja mitätöidä täysin heidän työpanoksensa ajanjaksolla 1.12.2006-1.8.2008.

Ilmeisesti ensimmäinen tutkinnanjohtaja Joutsenlahti sekä hänen tiimiinsä kuuluneet tekninen tutkija Mäkinen ja taktinen tutkija Koskinen ovat yhä edelleen vakuuttuneita siitä, että Anneli Auerin aviomiehen murhasi ulkopuolinen tekijä. Myös minä voin pistää oman ammattitaitoni pantiksi siitä, että Anneli Auer on syytön Ulvilan murhaan ja että hän on törkeän oikeusmurhan ja järkyttävän nettivainoamisen uhri. Minusta tuo mainitsemani poliisikolmikko on tehnyt työnsä hyvin ja uskon heidän olleen oikean miespuolisen tekijän jäljillä.

Ammattitaitoisina itseään pitävät oikeustoimittajat varmaan osaisivat kertoa, mikä taho heitä on vedättänyt uskomaan Auerista ihan karmeita juttuja. Kuka on heidän joukostaan se rohkea, joka uskaltaa myöntää tehneensä virhearviointeja ja lähtee tätä juttua perkaamaan? Kannatan lämpimästi Innocence-järjestön perustamista Suomeen. Aikaa ei Auerin ja hänen lastensa tapauksessa voida kääntää taaksepäin, mutta tästä tapauksesta voidaan ottaa opiksi.

[Nicht schuldig]

Olet mielestäni löytänyt jotain todella oleellista edellä olevissa pohdinnoissasi. Annelin tapaus on karmea esimerkki siitä, kun viranomaiskoneisto on saatu väärin perustein liikkeelle ja kuinka virheet ovat lähteneet kertaantumaan. Ihmettelen yhä vielä sitä, kuinka poliisissa on voitu aikanaan kävellä kokeneiden ja ammattitaitoisten poliisitutkijoiden yli ja mitätöidä täysin heidän työpanoksensa ajanjaksolla 1.12.2006-1.8.2008.

Ilmeisesti ensimmäinen tutkinnanjohtaja Joutsenlahti sekä hänen tiimiinsä kuuluneet tekninen tutkija Mäkinen ja taktinen tutkija Koskinen ovat yhä edelleen vakuuttuneita siitä, että Anneli Auerin aviomiehen murhasi ulkopuolinen tekijä. Myös minä voin pistää oman ammattitaitoni pantiksi siitä, että Anneli Auer on syytön Ulvilan murhaan ja että hän on törkeän oikeusmurhan ja järkyttävän nettivainoamisen uhri. Minusta tuo mainitsemani poliisikolmikko on tehnyt työnsä hyvin ja uskon heidän olleen oikean miespuolisen tekijän jäljillä.

Ammattitaitoisina itseään pitävät oikeustoimittajat varmaan osaisivat kertoa, mikä taho heitä on vedättänyt uskomaan Auerista ihan karmeita juttuja. Kuka on heidän joukostaan se rohkea, joka uskaltaa myöntää tehneensä virhearviointeja ja lähtee tätä juttua perkaamaan? Kannatan lämpimästi Innocence-järjestön perustamista Suomeen. Aikaa ei Auerin ja hänen lastensa tapauksessa voida kääntää taaksepäin, mutta tästä tapauksesta voidaan ottaa opiksi.

Löysin mielenkiintoisen esimerkin Keisari Aarnio kirjasta, miten uskomattomalla tavalla oikeus voi päätyä johtopäätökseen. Otan tämän tähän vain esimerkin vuoksi en itse tapauksen vuoksi.

Tässä pähkinänkuoressa ajatus ja reippaasti lyhennettynä:

Vuonna 1996 tapahtui kranaatti-isku. Aarnion asianajaja väitti, että huumepoliisi ei tutkinut asiaa vaan KRP. Oikeudessa kävi ilmi, että huumepoliisi tutki asiaa.

Ongelma: Tapasiko Aarnio helsinkiläisen prostituoidun Saaran tämän kranaattijutun tutkinnan yhteydessä? Johtopäätös, johon oikeus päätyi oli se, että tapasi ja Aarnio valehteli. Sivulla 311 kerrotaan, että "oikeustalolla kiehui heti aamusta". "Uskomattominta kuitenkin oli, että Aarnion puolustus unohti kertoneensa Aarnion ja Saaran ensitapaamisesta totuuden jo esitutkinnassa."

Johtopäätös:
Oikeus totesi Aarnion valehdelleen siitä, että koska tapasi ensimmäisen kerran Mari Romano nimisen naisen, josta myöhemmin käytettiin nimeä Saara.

Tähän mennessä kaikki on loogista.

Mutta sitten alkavat ongelmat:

Sivulla 129 Reinboth kertoo Saaran ja Aarnion ensitapaamisesta vuodelta 1998, jossa Saaraa epäiltiin huumerikoksesta. Hän muistaa jopa päivän, joka oli pitkäperjantai ja hänen entinen poikaystävänsä Make oli poliisin hoivissa. Muistelu tapahtuu keväällä 2016 yhdessä toimittaja Susanna Reinbothin kanssa. Saara muistaa kaiken kuin eilisen päivän hyvin tarkkoja yksityiskohtia aina ilmeitä myöten.
Sivulla 213 kerrotaan Saaran esitutkintakertomuksesta. "Aarnio oli häneen ensimmäistä kertaa yhteydessä välikäden kautta 2000-luvun alussa. Hän sai eräältä tyypiltä Aarnion numeron paperilapulla. "Painoin numeron mieleeni ja soitin siihen arviolta vuoden päästä"
Sivulla 310: Saara kertoi oikeudelle tavanneensa Aarnion ensi kerran 1990-luvun lopulla, kun Helsingin huumepoliisi tutki poliisien tappolistaa. Tappolista liittyi Aarnion pihamaalla tehtyyn kranaatti-iskuun."

Eli toimittaja Reinboth on onnistunut kirjoittamaan kirjaansa kolme versiota ensitapaamisesta Make, tappolista ja tyyppi antoi puhelinnumeron. Versiot poikkeavat kirjan mukaan sekä HS:n haastattelussa, esitutkinnassa ja oikeudessa ja ne sisältyvät noin 4 vuoden ajanjaksoon.

"Tuomarit toteavat sivulla 230, että hänen (Saara) kertomiaan asioita olisi ollut haasteellista keksiä ilman niiden totuuspohjaa."

Tosiasiassa olisi tietenkin täytynyt kyseenalaistaa nämä yksityiskohtaiset kertomukset lähes 20 vuoden takaa, koska eihän meistäkään kukaan voi muistaa, että mitä teimme parikymppisenä, kun olemme nelikymppisiä? Tietenkin todistaja, joka kertoo eri versioita tapahtumista, on kelvoton todistaja. Mutta oikeasti mielenkiintoista tässä vertailukohtana tapaus Anneli Aueriin on se, että suurin osa henkilöitä, jotka olivat mukana Anneli Auerin eri oikeudenkäynneissä tai esitutkinnassa eivät "läpivalaisseet" sitä, että miten tarinan juoni kehittyy ja mikä on heidän oma roolinsa siinä. Ihmisiä oli kymmeniä itse asiassa satoja. Mistä se oikeastaan kertoo?

Loogiset ristiriitaisuudet kyetään ohittamaan käytännössä lähes kokonaan. Loppupeleissä tuomari voi selektoida ja käytännössä valita sen mihin vaihtoehtoon haluaa itse uskoa ja mikä sopii siihen suureen kuvaan. Syyttäjä tarjoaa vain vaihtoehtoja, jos jokin palasista ei sovi tähän kokonaiskuvaan, tilalle voidaan laittaa paremmin sopiva kappale.

Tarina alkaa elää omaa elämäänsä, kukaan ei läpivalaise sitä ennenkuin tuomioistuin on jo langettanut tuomionsa, jos itse tuomioistuin ei siihen jostain syystä kykene. Sen jälkeen jokainen voi vedota siihen, että tuomioistuin teki päätöksensä.

Järjestelmä myös palkitsee ne henkilöt, jotka ovat olleet mukana saattamassa pahantekijää vastaamaan teoistaan oikeudessa.

[Nicht schuldig]

Johtopäätös:
Oikeus totesi Aarnion valehdelleen siitä, että koska tapasi ensimmäisen kerran Mari Romano nimisen naisen, josta myöhemmin käytettiin nimeä Saara.

Tässä lauseessa on virhe. Nimi on väärä ja oikeaa ei tarvitse mainitakaan. Kysymys ei ole tässä itse tapauksesta vaan tarkoitukseni oli tuoda esille esimerkki, joka on mielenkiintoinen ja herättää kysymyksiä. Ylipäätään on hienoa, että Susanna Reinboth ja Minna Passi kirjoittivat näin kattavan teoksen asiasta, koska vain sillä tavalla saadaan se kokonaiskuva. Kysymys ei ole omasta mielestäni siitä kuka on oikeassa ja kuka on väärässä, kuka on syytön ja kuka on syyllinen, vaan siitä järjestelmästä, joka saattaa monimutkaisissa ja useita henkilöitä mukaan vetävissä tilanteissa johtaa hyvin erikoisiin johtopäätöksiin, joiden rakennuspalikat eli alkuolettamat saattavat olla alun perin hyvin hataria.

[Pieni liekki]

Seuraavassa esimerkki niistä lehtiartikkeleista, joita saimme lukea Anneli Auerin väitettyjen (mutta todellisuudessa tekemättömien) lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosepäilyjen oikeuskäsittelyn aikaan:

http://www.ksml.fi/kotimaa/T%C3%A4ss%C3 ... ksi/206906:

Kotimaa Julkaistu 04.05.2013 18:32
Tässä uusi keino seksuaalirikollisten nappaamiseksi

Ultravioletti eli UV-valosta voi olla tulevaisuudessa apua seksuaalirikollisten nappaamiseen. Tuore Lääkärilehti kertoo, miten jo nykyään poliisin käyttämä UV-valo saattaa soveltua myös lääkäreiden suorittamaan oikeuslääketieteelliseen tutkimukseen.

UV-valo auttaa näkemään paremmin gynekologisia eli naisen sukupuolielimiin liittyviä vammoja.

UV-valon käyttöä tutkinut naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Minna Joki-Erkkilä Tampereen yliopistollisesta keskussairaalasta toteaa, että UV-valolla voidaan havaita esimerkiksi mustelmia ja arpia, jotka eivät erotu tavallisella valolla.

Poliisi on jo aiemmin etsinyt rikostutkinnassa UV-valolla siemenneste- ja verijälkiä.

Joki-Erkkilän tutkimuksessa oli mukana 88 aikuista, jotka olivat olleet vapaaehtoisessa yhdynnässä ennen gynekologista tutkimusta.

Joki-Erkkilän mukaan naisten papa-kokeista tuttu niin sanottu harjanäyte voisi soveltua seksuaalirikosten tutkintaan. Harja kampaa kohdunkaulaa pumpulipuikkoa tarkemmin, ja sen avulla saatetaan saada todisteita vielä jopa kuusi vuorokautta yhdynnän jälkeen.

Keijo Lehto

Jokainen voi siellä omassa pääkopassaan miettiä, minkälaisia ajatuksia tällaiset ylistykset uudesta mullistavasta UV-valotekniikan käytöstä seksuaalirikosepäilyjen varmistamisessa ovat herättäneet, kun taustalla ovat vaikuttaneet yhteiskunnan voimakkaat auktoriteettitahot. Tuomarit ovat varmaan olleet haltioituneita saadessaan Auerin oikeudenkäyntiin todistajaksi lääkärin, joka on ollut tekemässä pioneerityötä Obelux-UV-valolaitteen hyödyntämisessä pahoinpitely- ja seksuaalirikosepäilyjen tutkinnassa, jolla on ollut viimeisin tietämys aiheesta ja jolla on itsellään ollut suuri usko UV-valon näkymättömän näkyväksi tuoviin jälkiin. Voin hyvin ymmärtää, että lääkäri on saanut todistuksellaan tuomarit vakuuttuneiksi omasta asiantuntijuudestaan ja pätevyydestään UV-valotutkimuksiin ilman, että kukaan olisi kyseenalaistanut lääkärin käyttämän UV-valotutkimusmenetelmän käyttökelpoisuutta Auerin lasten tutkimuksissa tai muissakaan sillä tehdyissä tutkimuksissa.

Lopputulos syyttömän ihmisen syylliseksi kirjoittamisessa on luettavissa seuraavasta Turun hovioikeuden 27.6.2013 antamasta julkisesta selosteesta (diaarinumero R 12/1625) koskien törkeää raiskausta ym.:

http://etkirja.pp.fi/Julkinen%20seloste ... 5%20vs.pdf

Ei tässä voi kuin harmitella sitä, ettei korkeimmalla oikeudella ollut rohkeutta ottaa käsiteltäväkseen päivänselvää väärin perustein annettua tuomiota tekemättömistä seksuaalirikoksista. Se myös ihmetyttää, etteivät oikeustoimittajat ole lähteneet tekemään yhteistyötä keskenään ja selvittämään, mitä kaikkea tuon Turun hovioikeuden antaman virheellisen tuomion taustalta löytyy. Onko aiheesta mahtanut edes kukaan herättää keskustelua paikallisissa Lepo-kerhoissa tai lääkäreiden keskinäisissä tapaamisissa?