^Valinta kenkien säilyttämisen ja palauttamisen suhteen lienee tehty omana päätöksenään vuosi murhien jälkeen. Siten ei tarvitse hakea mitään yhteistä nimittäjää 6.6.1960 ja v. 1961 tehtyjen palautusten välillä.
Voi kuvitella, että alunperin murhaajan on otaksuttu koskeneen kenkiin, muttei olleen teltassa sisällä, kun ei osattu riittävästi epäillä Gustafssonia itseään heti uutuuttaan. Näin tulivat tavarat annetuiksi pois. Perusteluita ei kuitenkaan tiedetä vaan ihmetellään yhä.
Todellisuudessa en käsitä sitä, miksi niinkin tärkeät todisteet kuin uhrien vaatteet annettiin pois. Ketjussa "mitä puuttuu - mitä voisi olla on" esitetty melkoinen aukko tutkimusmateriaalissa kokonaisuutena. En osaa sanoa olisiko toiminta ollut riittämättömästi ohjeistettua tai huonosti organisoitua tai molempia. Vielä myöhemminkin, Lars Heikkilän jäädessä eläkkeelle, suuri määrä Bodom-muistiinpanoja päätyi silppuriin. Olisiko siitä pitänyt kaiken muun jälkeen olla hämmästynyt vai ei?
Bodomjärven murhat ei ollut ainoa selvittämätön tapaus 1960-luvun taitteessa. Suomen Kuvalehti osoitti KRP:n murhanselvitystaitoa sormella kaksi kuukautta Bodomjärven murhien jälkeen, vertasi KRP:n ja Helsingin rikospoliisin toimintaa toisiinsa ja vaati toimenpiteitä.
NELJÄSKYMMENES-
NELJÄS VUOSIKERTA
PÄÄTOIMITTAJA
ENSIO RISLAKKI
SUOMEN KUVALEHTI
Nro 32 1960
HELSINGISSÄ
ELOKUUN 6. p:nä
++
On kulunut vuosi Tulilahden kaksoismurhasta; yksi mies on siitä syytettynä, mutta oikeudenkäynti on vielä kesken.
+++
On kulunut kaksi kuukautta Bodomin kolmoismurhasta, ja vasta nyt kuulutetaan murhasta epäiltynä näppyläkasvoista pyöreäposkista, nuorehkoa mieshenkilöä.
++
On kulunut pian kaksi vuotta äiti ja tytär Lampisen kaksoismurhasta Lammilla, eikä tekijästä ole tietoa.
+
On kulunut kohta viisi vuotta Kemin Elli Immon murhasta, eikä tekijää ole tavoitettu.
+
On kulunut seitsemän vuotta Isojoen Kyllikki Saaren murhasta, joka yhä on selvittämättä.
MISSÄ
VIKA?
Murheellinen tilasto. Rikospoliisi kyllä etsii mutta ei löydä murhaajaa ja turvaton yleisö seuraa jännittyneenä poliisiraportteja ja pettyy kerta kerran jälkeen: ei vieläkään mitään tulosta.
Näitten törkeitten henkirikosten selvittelyssä rikospoliisi on siis ollut voimaton ellei aluksi saamatonkin.
Tämän vuoksi on lupa tehdä muutamia kysymyksiä.
Onko läänin-ja keskusrikospoliisin organisaatio kyllin tehokas ja tarkoituksenmukainen, vai mistä johtuu että tällaiset rikokset ovat selvittämättä? Vai ovatko rikoksentekijät liian taitavia rikospoliisikunnallemme?
Onko keskusrikospoliisilla ollut kylliksi varoja palkatakseen riittävästi ja parhaita voimia murharyhmäänsä? Ellei ole varoja, on siitä nostettava kova huuto, sillä kansalaisen turvallisuudesta on huolehdittava; sehän on poliisikunnan tärkein tehtävä. Äskettäin valtioneuvosto tuki erästä vähäistä ulkomaankauppahanketta lähes 150 miljoonalla markalla,, ja asiasta riitti vain muutaman rivin uutinen veronmaksajille. Eikö nyt ole pyydettävä ainakin vastaavansuuruinen määräraha, jolla voitaisiin taata veronmaksajan henki ja elämä, joka lienee aina yhden ulkomaankauppatoimen arvoinen?
Onko keskusrikospoliisi käyttänyt tehokkaasti hyväkseen nykyaikaista tiedotusvälineistöä? Onko keskeytetty radion normaali lähetys ja luettu tuoreeltaan uutinen murhasta sekä heti annettu yleisölle ohjeet murhamiehen tarkkailemisesta? Onko käytetty melko laajaa ulataksi- ja ularadiopuhelinverkostoa? Nythän monien yhtiöitten sekä tie- ja vesirakennushallituksen kuormavaunuilla on ularadiopuhelimet, ja autot liikkuessaan maanteillä eri puolilla maata ovat varsin hyviä tähystysasemia. Onko keskeytetty elokuvanäytäntöjä ja luettu murhauutinen sekä annettu elokuvayleisölle ohjeita? Näinhän menetellään ulkomailla.
Onko keskusrikospoliisi hankkinut tänne ulkomaalaisia murhaeksperttejä avustamaan murhajutun selvittelyssä? Omien virkamiestemme kunnianarkuussyyt eivät saa painaa yhtään mitään, kun kansalaisen henki on kysymyksessä.
Tässä on joukko kysymyksiä.
Ja vastauksena näihin on keskusrikospoliisi esittänyt tiedonantoja, joissa kerrotaan miten monta poliisia on tapausta selvittämässä, montako henkilöä on kuulusteltu, montako sivua on kertynyt tutkimuspöytäkirjoja ja minkälaista henkilöä epäillään jne. Kaikki sopivaa lukemista lapsille mutta ei aikuisille, jotka odottavat vain yhtä ainoaa tietoa: murhaajan kiinnisaamista. Mutta sitä näyttää saavan odottaa.
Sitä vastoin pääkaupunkimme rikospoliisin murharyhmällä tuntuu olevan parempi onni töissään, sillä sen kirjoissa lienee viidentoista viime vuoden ajalta vain yksi selvittämätön murhatapaus. Sopisikohan tätä murharyhmää lainata valtion töihin, kun erityisen törkeä henkirikos on selvitettävänä? Lieneekö se hallinnollisesti mahdollista, mutta tarpeellista se ainakin näyttäisi olevan.
Kenraali MacArthurilla oli tapana sanoa: ei ole mitään turvallisuutta maan päällä; on vain mahdollisuuksia. Pian kansalaisella ei ole enää mahdollisuuksiakaan - mahdollisuuksia säilyä hengissä - jos murhaajat saavat vapaana mellastaa, ja rikospoliisi on jatkuvasti yhtä tehoton.
Olisikohan valtion ensi vuoden talousarvioon poliisimenojen kohdalle merkittävä kokonaan uusi momentti: kansalaisen turvallisuuden suojeleminen. Ja siihen riittävän suuri määräraha.
Mitä sanotte Herra Sisäasianministeri?
Lainaus on Muuralasta, nimimerkki a:n viestistä Hei 26, 2004 4:16 am
