Bob Crane ja tuleva vaimo Sigrid Valdis
Bob syntyi Waterburyssa, Connecticutissa. 16-vuotiaana hän lopetti koulun ja ryhtyi rumpaliksi paikallisissa bändeissä ja jopa sinfoniaorkesterissa. Jälkimmäisestä hän sai potkut vuotta myöhemmin koska ei ollut "tarpeeksi vakava". Samana vuonna hän meni naimisiin lukiorakkaansa Anne Terzianin kanssa, ja he saivat yhdessä kolme lasta, vaikka olivatkin välillä erossa.
Vuonna 1950 Bob aloitti uransa radiossa, WLEA-kanavalla New Yorkissa. Sieltä hän siirtyi takaisin Connecticutiin, ja , parin asemanvaihdoksen jälkeen, Bob perheineen muutti Los Angelesiin, Californiaan, ja ryhtyi juontamaan omaa ohjelmaansa KNX-kanavalla. Bobin nokkela huumori, rummuttelu ja nimekkäät vieraat (mm. Marilyn Monroe, Frank Sinatra, Ronald Regan, Bob Hope, Jayne Mansfield, Mary Tyler Moore) nostivat hänen ohjelmansa nopeasti LA:n suosituimmaksi aamuradio-ohjelmaksi ja Bobia kutsuttiin "Los Angelesin radioaaltojen kuninkaaksi". Bobista tuli itsekin kuuluisuus ja hän alkoi vierailla suosituissa tv-ohjelmissa (kuten The Dick Van Dyke Show). Ei kauaakaan kun hän sai vakituisen roolin The Donna Reed Show'ssa. Parin tuotantokauden hänen hahmonsa kuitenkin hyllytettin, koska se oli liian flirttaileva. Sitten vuonna 1965, Bobille tarjottiin roolia hyvin riskaabelissa tv-pilotissa joka kertoi sotavangeista saksalaisella vankileirillä. Sarjasta Hogan's Heroes tuli yllättäen yksi kaikkien aikojen suosituimmista tilannekomedioista.
Hogan's Heroesin kuvauksissa Bob tapasi Patricia Olsenin, joka esitti sarjassa Hildaa nimellä Sigrid Valdis. Bob erosi lähes 20 vuotta kestäneestä avioliitostaan ja meni naimisiin Olsenin kanssa sarjan kulisseissa vuonna 1970. He saivat yhdessä pojan ja adoptoivat tyttären.
Bob Crane sai Emmy-ehdokkuudet roolistaan vuosina 1966-67. Vuonna 1971 sarja lopetettiin kuuden vuoden jälkeen kun yhtiön (CBS) johto päätti viedä koko kanavan imagoa aivan toiseen suuntaan. Seuraavina vuosina Bob kiirehti elokuvasta ja tv-sarjasta toiseen, mukaanlukien kaksi Disney-elokuvaa. Hän esiintyi myös säännöllisesti eri talk show -ohjelmissa, kuten Johhny Carsonin The Tonight Show'ssa. Vuonna 1975 hän sai oman ohjelmansa, The Bob Crane Show'n. Se ei kuitenkaan menestynyt ja lopetettiin 13. jakson jälkeen.
Bob oli aktiivinen Hollywoodin yöelämässä. Tiedossa oli että hän tykkäsi uhkeista naisista ja oli vakioasiakas topless-baareissa ja strippiklubeilla. Hän löysikin tavan yhdistää rakkaat harrastuksensa, kameran ja seksin: hän alkoi videoida seksiaktinsa. Kollega Richard Dawson esitteli Bobin elektroniikkamyyjä John Carpenterille, jolla oli samat mielenkiinnon kohteet (kamerat ja seksi).
Kesäkuun 29. 1978 näyttelijätär Victoria Berry koputti ovelle osoitteessa 132 A, Winfield Apartments. Hän odotti entistä tv-kuuluisuutta avaamaan oven, mutta ketään ei kuulunut. Ovi oli lukitsematon ja Victoria meni sisälle asuntoon. Sieltä hän löysi Bob Cranen puolialastomana sängyltä. Miehen naama oli hakattu niin pahasti ettei häntä meinannut tunnistaa. Sähköjohto oli kiedottu hänen kaulansa ympärille.
Asunnosta löytyi videokameroita ja lukuisia videokasetteja. Nauhoilla esiintyi Bob Crane harrastamassa seksiä monien eri naisten kanssa, myös ryhmäseksiä. Vierailevana tähtenä John Carpenter.
Asunnon pohjapiirros
Ruumista kannetaan ulos
Murhatutkimus keskittyi alusta asti Carpenteriin. Tällä oli tapana vierailla kaupungeissa joissa Bob oli kiertueella. Parivaljakko kierteli baareja iskeäkseen naisia, jotka he sitten toivat takaisin Cranen asunnolle esiintymään kotivideoissa. Komea, personallinen ja kuuluisa Bob Crane oli Carpenterin keino saada naisia. Mutta Bob oli maininnut haluavansa katkaista ystävyyden ja ehkä jopa yölliset seikkailunsa.
Miehet olivat olleet baarikierroksella myös murhailtana. He olivat iskeneet itselleen naiset ja hengailleet Safari Cafessa. Bob lähti kotiin yksin, Carpenter taas vei naisen motelliinsa noin korttelin päähän. Carpenterin vuokra-autosta löytyi verta joka sopi Bobin harvinaiseen veriryhmään (siihen aikaan ei ollut tarkempia DNA-testejä). Murha-asetta ei löydetty. Ketään ei asetettu syytteeseen murhasta.
Kuva rikospaikalta.
Vuonna 1992, 14 vuotta murhan jälkeen, juttu avattiin uudelleen. Tutkijoiden mielestä valokuvissa Carpenterin vuokra-autosta ja murha-asunnosta näkyvät rasvakudospalat tämäsivät. Koska todisteita ei ollut säilytetty oikein, verikokeista ei saatu uusia vastauksia. Vahvistettiin kuitenkin että murha-ase oli toinen kolmijalka joka näkyi videoilla mutta puuttui itse asunnosta. Carpenter pidätettiin ja asetettiin syytteeseen. Kahden kuukauden oikeudenkäynnin jälkeen hänet todettiin syyttömäksi. Carpenter vannoi syyttömyyttään kuolemaansa (04.09.1998) asti.
Tapauksesta on tehty elokuva Auto Focus (2002) jossa Bob Cranea esittää Greg Kinnear.
Hogan's Heroes.