Eric Harris & Dylan Klebold

[Arlene]

Ainakaan minä en ole löytänyt mistään suunnitelma b:n luonnosta. Lienee ollut pitkälti improvisaatiota. Ihmettelen vaan, että mitä ovat tuumineet siinä vaiheessa kun huomasivat, että pommit eivät räjähtäneetkään.

[VoDKa]

Muistin juuri, että minullahan oli suomentaminen täällä kesken. Köh köh. Brooksin kirjalla jatketaan.

Jatketaanpa vaikka Cassiesta.

197
(Do you believe in God-sananvaihdosta poikien ja Cassien välillä: ) Kuitenkin, Rocky Mountain Newsin mukaan, oppilas nimeltä Emily Wyant - joka oli ryöminyt Cassiesta seuraavan pöydän alle - sanoi ettei sellaista sananvaihtoa koskaan tapahtunut.

197
Kirjailija P. Solomon Banda Associated Pressistä kirjoitti 27. joulukuuta 1999 artikkelin "Kuka sanoi "kyllä" Columbinen asemiehille?". Artikkelissa Schnurr (Valeen Schnurr, oppilas joka kuuli sananvaihdon) kertoo että hänet (Cassie) pakotettiin pöydän alta pois haulikon laukauksella, joko Ericin tai Dylanin toimesta.
"Yksi ampujista kysyi häneltä uskooko hän Jumalaan ja hän sanoi kyllä samaan aikaan ryömien poispäin kun ampuja latasi asettaan," Banda kirjoittaa.
Time Magazine jakoi kuitenkin erilaisen näkemyksen jutussaan "The Columbine tapes" 20. joulukuuta 1999. Kirjoittaja Tim Roche kirjoitti, "Kun Harris löysi Cassie Bernallin, hän kumartui alas. Hän sanoi 'Peekaboo,' (kukkuu) ja ampui hänet. Hänen haulikkonsa potkaisi, osuen häneen ja mursi hänen nenänsä.

Rachel Scottista:

155
Hautajaisten lopuksi kun ihmiset olivat valmiita lähtemään ulos, pyydettiin (Rachelin) perhettä lähtemään. Kukaan ei osannut odottaa mitä tapahtui seuraavaksi. He avasivat Rachelin arkun.
Rachel oli siinä. Kuolleena. Hänen ruumiinsa, juuri siinä, arkussa kaikkien nähtävänä. En tiedä mitä he yrittivät näyttää ihmisille tekemällä tämän, mutta jos halusi kävellä ulos, ei ollut mitään muuta keinoa kuin kävellä sen ohitse.
Kun järjestyimme lähteäksemme pois, Doug oli ensimmäinen joka näki hänet. Hän alkoi itkemään. Se oli vaikeata katsella. Steve oli seuraavana. Hän näki Rachelin ruumiin ja romahti lattialle kyynelissä. Siinä oli hänen entinen tyttöystävänsä, joka merkitsi yhä koko maailmaa hänelle ja hänen ruumiinsa ei ollut vain kestänyt. Doug ja minä jouduimme nostamaan Steven ylös ja auttamaan hänet ulos. Tietenkin, kun näin Steven järkytyksen, olin suoraan hänen takanaan. Kaikki kyyneleet joita en ollut itkenyt tulvivat ulos, juuri kuten kaikilla muillakin, kun näin Rachelin ruumiin siinä arkussa.
Kun kävelimme ulos, Steveä pidellen, ulkona odotti suorastaan seinämä kameroita ja reporttereita. Kuvia ottaen, tuijottaen meitä, videokuvaten meitä.
Me halusimme sen vain olevan ohitse.

Robynista (nainen joka hommasi heille aseita asemessuilta):

116
En koskaan pitänyt Robynista. En puhunut hänelle paljoa. Tiesin että hän oli romanttisesti kiinnostunut Dylanista, mutta Dylan ei koskaan ollut kiinnostunut hänestä.

162
Saiko hän syytteet, kuten Mark ja Philip? Ei. Ei yhtäkään. Tähän päivään mennessä, Robynia ei ole koskaan syytetty mistään. Mark myi Ericille ja Dylanille yhden aseen ja hän joutui vankilaan vuoteen 2005 asti. Robyn hankki heille kolme asetta ja hän on kotonaan.
Hassua, miten systeemi toimii.

Ericistä ja Dylanista yleisesti:

70
Ensimmäisen vuoden alkupuolella, pikkuveljeni ja minä pelasimme tietokoneella. Zach Heckler oli tullut käymään ja me kolmistaan tuijotimme monitorista uutta ohjelmaa, kun kuulimme koputuksen ikkunaan.
Vilkaisin kelloani. Se oli melkein kolme yöllä. Silti, ikkunan ulkopuolella, täysin mustiin pukeutuneita ja reppua kantaen seisoivat Eric ja Dylan. En voinut uskoa sitä. Me päästimme heidät sisälle ja he istuivat alas ja kertoivat hiippailleensa ulos "toteuttamaan tehtäviä" naapurustossa.

110
Eric ja Dylan saivat minut molemmat nauramaan. He olivat mukavaa seuraa noina viimeisinä kuukausina. Olimme ystäviä kuten joskus aikoinaan - vain tällä kertaa viha joka oli ollut mukana aiemmin oli kadonnut ja tilalla oli näsäviisastelua ja toiveita valmistua koulusta jotta he voisivat jatkaa eteenpäin elämässään. Se oli tervetullut muutos - tai niin ainakin tunsin sen silloin.

Brooksista itsestään:

99-100
Senioriopiskelijat osallistuivat uusien oppilaiden kanssa tutustumisohjelmaan joka vuosi, ohjatakseen heitä; minun ohjattavani oli uusi oppilas nimeltä Daniel Mauser. Hän oli fiksu lapsi ja minä pidin hänestä välittömästi, joten kerroin hänelle kaiken mitä pystyin.

Brooks & Brooksin perhe vs. Eric:

93
Koko perheemme eli jonkun aikaa reunalla sen jälkeen kun löysimme Ericin nettisivut. Pidimme pesäpallomailaa oven vieressä sen varalta, että Eric yrittäisi murtautua taloomme. Jos näimme auton ajavan ohi hitaasti tai kuulimme ihmisten pitävän meteliä ulkona, veljeni ja minä hiivimme ulos isämme kanssa ja piilouduimme pensaiden taakse, odottaen. Isäni asensi kirkkaammat valot etupihalle ja lisäsi liikkeentunnistimella varustetun valon.
Elimme niin pitkän aikaa.
Kaikenlaista tapahtui siitäkin huolimatta. Huhtikuun 11. pvä 1998 sain lyhyen sähköpostiviestin tuntemattomalta lähettäjältä. Siinä sanottiin jotain sellaista kuin "Tiedän että olet Ericin vihollinen. Tiedän missä asut ja mitä autoa ajat." Ilmoitimme siitä poliisille mutta valitettavasti sähköpostiviesti tuhoutui vahingossa ennen kuin kerkesimme antaa heille kopion siitä.
Erään kerran isäni avasi oven sopivasti nähdäkseen papatteja räjähtävän kuistillamme. Tietenkin, ei ollut keinoa osoittaa kuka oli tehnyt tämän, mutta kun on lukenut Ericin kuvaukset heidän "kapinallisista tehtävistään", se näytti melko selvältä.
Eräänä iltana istuimme olohuoneessa puoli kahdentoista maissa illalla kun Aaron yhtäkkiä katsoi ylös ja sanoi, "kuulitteko tuota? Kuulin lasin särkyvän tai jotain." Menimme ulos ja katselimme ympärillemme, mutta emme huomanneet mitään.
Seuraavana aamuna isäni meni autotalliin ja huomasi että hänen autonsa oli täynnä pieniä punaisia pisteitä. Niin oli myös puoli autotallia. Sen jälkeen katsoimme autotallin oven ikkunoita ja huomasimme pienen reiän yhdessä niissä, vajaan tuuman halkaisijaltaan. Joku oli ampunut värikuulan ikkunan läpi.
Poliisi tuli ja katsoi autoa, mutta tietenkään ei ollut mitään keinoa todistaa kuka oli syyllinen. Kuitenkin, vanhempani ja minä nousimme autoon ja ajoimme naapurustossa. Huomasimme että useita taloja oli ammuttu värikuulaseilla. Polku päättyi sopivasti juuri siihen mistä alkoi Ericin katu.

89
Brownien mukaan etsivä Hicks toi mukanaan kaksi pommiryhmän jäsentä selittämään Browneille, miten he huomaisivat putkipommin. Hän myös pyysi pommiryhmää tarkastamaan, oliko alueella ollut jonkinlaista räjäyttelyä viime aikoina. Kun he tarkistivat sen, vastaus oli kyllä, alueella oli räjäytelty.

111
(Brooksin ja Ericin solmittua rauhan): Kuitenkin, maaliskuuhun mennessä tajusin että kaikki oli okei. Päätin kertoa vanhemmilleni että hän (Eric) ja minä olimme päässeet eroon erimielisyyksistämme.
Se ei mennyt hyvin.
Olimme istumassa ruokapöydän ääressä, puhumassa koulusta ja päätin vain tuoda aiheen esille.
"Kuulkaa, ette varmaa kenen kanssa olen sopinut," sanoin.
Jotenkin äitini tiesi tismalleen ketä tarkoitan. "Älä sano sitä," hän vastasi.
"Se on Eric," sanoin. Nauroin kuinka outoa se oli ja odotin, että vanhempani nauraisivat myös.
He eivät nauraneet. Päinvastoin, äitini tuijotti minua kasvot ilmeettöminä.
"Se on temppu," hän sanoi.

113
Mitä en tiennyt, oli että äitini oli oikeassa. Eric piti yllä esitystä, eikä vain minulle. Hän ja Dylan eivät nauraneet ongelmilleen luokassa koska he olivat kasvaneet ja oppineet käsittelemään niitä. He nauroivat koska he tiesivät, että vain muutaman kuukauden päästä he tulisivat järkyttämään kaikkia kostollaan.

Poikien suunnitelmasta:

118
Nicole Markham, joka seurusteli Chris Morrisin kanssa ja kävi myös Columbinea, kertoi poliisille että hän näki Ericin ja Dylanin seisomassa koulun ruokalassa paperinpalan kanssa, jota he tutkivat tarkkaan. Kun hän kysyi mikä se oli, he kieltäytyivät kertomasta hänelle, joten hän leikkisästi nappasi sen pois heiltä. Hän näki paperissa olevan itsepiirretyn kartan ruokalasta, kaikkien turvakameroiden ollessa merkittynä selkeästi.

119
Jotkut väittävät, että Eric ja Dylan eivät koskaan aikoneet vakavissaan toteuttaa suunnitelmaansa ennen kuin vain hetkeä ennen kuin he tekivät sen. En ole samaa mieltä. He tiesivät tismalleen mitä olivat tekemässä. Osa minusta haluaa uskoa, että Dylan erotti itsensä emotionaalisesti siitä mitä oli tulossa tapahtumaan. Realistisesti ajateltuna se ei kuitenkaan voi pitää paikkaansa. Hän ja Eric halusivat kostoa. He olivat odottaneet huhtikuun 20. päivää pitkän, pitkän aikaa.

125
Joskus kello 10.30 ja 11.00 aamupäivällä Eric ja Dylan olivat Ericin kotona, tekemässä viimeisiä valmisteluja. Heidän aseensa olivat valmiit ja kunnossa, heidän pomminsa pakattuina laukkuihin ja ainoa mitä piti tehdä, oli nauhoittaa viimeinen videonauha.
Kun itse nauhaa ei ole julkaistu koskaan yleisölle, median jäsenet saivat nähdä sen kuitenkin ja paljon heidän kirjoittamistaan jutuista oli myös poliisien raporteissa.
"On noin puoli tuntia jäljellä tuomion päiväämme," Dylan sanoo kameralle. "Tiedän vain, että olen menossa parempaan paikkaan kuin tämä. En koskaan tykännyt elämästä niin paljoa ja tiedän olevani onnellisempi missä se sitten ikinä onkaan minne menen. Joten, olen poissa."
Dylan piteli kameraa seuraavaksi Ericiä kohden, jolla oli myös omat sanansa sanottavanaan.
"Halusin vain pyytää anteeksi teiltä kaikkea paskaa," Eric sanoi. "Kaikille joita rakastan, olen todella pahoillani tästä kaikesta. Tiedän että äitini ja isäni tulevat olemaan vitun järkyttyneitä jälkeenpäin."
Kameran takaa, Dylan puhuu. "Me teimme mitä meidän täytyi tehdä."
He tekevät viimeiset kommenttinsa ystävilleen, sen jälkeen Eric päättää nauhan. "Se siitä," hän sanoi. "Hyvästi."

182
Samana päivänä kun ammuskelut tapahtuivat, Stone ilmoitti että siellä oli "ehkä jopa 25 kuollutta," vaikka vanhemmat yhä odottelivat Leawoodin koulussa sanaa lapsistaan. Stone väitti myös, että Eric ja Dylan olivat yrittäneet paeta kolme kertaa, mutta heidät oli pakotettu takaisin koululle ampumalla. Myöhemmin virallinen reportti ilmoitti, ettei mitään tuollaista ollut koskaan tapahtunut.

Columbinen toiminnasta tapahtuneen jälkeen:

170
Vähemmän kuin kaksi viikkoa ammuskelujen jälkeen perheeni sai soiton Columbinen koulun kuraattorilta, herra Collinsilta. Kaikki olivat valmiita suuntaamaan Chatfieldin koululle suoittamaan lukuvuotemme loppuun. Suunnitelma oli, että Columbinen oppilaat viettivät koulussa puoli päivää ja Chatfieldin oppilaat toisen puolen. Kuitenkin, joitakin oppilaita ei haluttu takaisin ollenkaan.
"Me luulemme, että olisi Brooksin parhaaksi jos hän ei palaisi kouluun," Collins kertoi meille vastaajamme kautta.
Äitini soitti takaisin, vaatien tietää miksi. Kun hän viimein sai yhteyden Collinsiin, hän ei voinut selvittää koulun toiveita. Collins vain toisteli, yksinkertaisesti, "meistä olisi Brooksin parhaaksi jos hän ei palaisi."
En ollut ainoa joka sai tuon viestin. Noin tusina oppilasta, kaikki Ericin ja Dylanin ystäviä, pyydettiin olemaan palaamatta kouluun. Suurin osa noudatti neuvoa.

Ericin päiväkirjoista:

95
Jossain vaiheessa huhtikuussa minä ja V saamme kostomme ja potkaisemme luonnonvalintaa pari astetta ylemmäksi... Olemme kokonaan mustissa. Dusterit, mustat armeijan housut ja meillä on teetetyt paidat joissa sanotaan R tai V selässä yhdellä isolla kirjaimella ja NBK [Ericin lempinimi suunnitellut hyökkäykselle, nimi tuli elokuvasta Natural Born Killers] edessä pienemmällä fontilla...
Ensin me menemme... Brooksin taloon aamulla ennen kuin koulu alkaa ennen kuin kukaan on hereillä. Menemme sisään ja tapamme jokaisen asukkaan ja sitten kiinnitämme huomion Brooksiin... Sen jälkeen vietämme aikaa kusten heidän päälleen, sylkien heidän päälleen ja kiduttaen heitä. Kun olemme valmiit, laitamme aikapommeja polttaaksemme talon maan tasalle ja keräämme kaikki aseet jotka voimme löytää, kuka tietää vaikka olisin [sic] onnekkaita. Sen jälkeen valmistaudumme ja ruokatauon aikana menemme valmiiksi paikoillemme. Aurinkolasit päässä alamme kantamaan terrorismin ja anarkismin laukkujamme pöytäämme. Olemme hyvin asiallisia ja hiljaisia siitä, se kaikki on tiede/yhtye/englannin projektia varten tai jotain...
Kun ensimmäinen aalto käynnistyy ja kaaos alkaa V avaa tulen ja minä alan käyttämään pommeja. Sen jälkeen minä avaan tulen ja V käyttää lisää pommeja. Sen jälkeen jos voimme, menemme yläkertaan ja jokaiseen luokkahuoneeseen ja nitistämme kusipäitä oman tahtomme mukaan. Jos yhä voimme, me kaappamme jonkun upean auton ja ajamme jonnekin naapurustoon oman tahtomme mukaan ja ajamme heittelemään taloja molotovin cocktaileilla. Siihen mennessä poliisit ovat perässämme ja aloitamme tappamaan heitä myös! Käytämme pommeja, tulipommeja ja kaikkea mitä me vain voimme tappaaksemme ja tuhotaksemme niin vitun paljon kuin vain voimme... Me haluamme jättää pysyvän muiston maailmaan.

122-123
Huhtikuun 3. 1999 Eric kirjoitti tämän viimeisen päivityksensä päiväkirjaansa:

Kuukausia on mennyt. On ensimmäinen perjantai-ilta viimeisenä kuukautena. Paljon paskaa on tapahtunut. VoDkAlla on TEC-9 me kokeilimme ampua kaikilla kultasillamme, meillä on 6 aikapommia valmiina, 39 pientä pommia, 24 putkipommia ja napalmi on valmistumassa... Ironian ja ennakoimisen määrä on vitun uskomatonta. Kaikki mitä näen, kaikki mitä kuulun, liittyy jotenkin NBK:hon. Joko pommit, kellot, aseet, napalmi, ihmisten tappaminen kaikki ja jokainen liittyy jotenkin siihen. Tuntuu kuin helvetin elokuvalta välillä. Haluan yrittää räjäyttää joitakin pommeja ja miinoja tässä kaupungissa myös, ehkä. Saisi muutaman ylimääräisen tulostaululle. Vihaan teitä ihmisiä kun jätitte minut pois niin monesta mukavasta jutusta. Ja ei, älkää vittu sanoko "No se oli sinun vikasi", koska se ei ole, teillä oli minun puhelin #, ja pyysin ja kaikkea, mutta ei ei ei ei älä anna sen oudon näköisen Eric pennun tulla mukaan, ei helvetti eiiiii...

Ja viimein, basementit tapesit ja poikien viimeiset sanat:

202
Harris muistelee kuinka hän muutti ympäriinsä monta kertaa armeijaperheensä kanssa ja joutui aina aloittamaan "pahnan pohjimmaisena". Ihmiset jatkuvasti tekivät pilaa hänestä - "kasvoistani, hiuksistani, paidoistani." Klebold taasen sanoo "Jos voisitte nähdä vihan minkä olen kerännyt kaikkien näiden vitun vuosien aikana..." Aina niihin aikoihin Foothillsin päiväkodissa, hän vihasi "jumittuneita" lapsia joiden hän tunsi vihaavan itseään. "Ujona oleminen ei auttanut yhtään", hän myöntää. "Minä aion tappaa teidät kaikki. Olette antaneet niin paljon paskaa meille vuosien ajan."

204
Ensimmäisellä nauhalla Eric ja Dylan ovat istumassa Ericin talon kellarissa ja Eric pitelee haulikkoaan jota kutsuu Arleneksi Doomissa esiintyneen hahmon mukaan. Ericillä on päällään Rammsteinin paita, jossa lukee "Wilder Wein". Hän ja Dylan juovat Jack Danielsia samalla kun puhuvat.
Aluksi he puhuvat aseista. "Kiitos Mark John Doen ja Philip John Doen," he sanovat, tarkoittaen Mark Manesia ja Philip Durania, jotka hankkivat heille TEC-9:n. "Me käytimme heitä; heillä ei ollut aavistustakaan. Jos se ei olisi ollut he, se olisi ollut joku muu yli 21-vuotias."
Eric kertoo kuinka lähellä hän oli jäädä kiinni kun Green Mountain Guns-liikkeestä soitettiin heille kotiin. Hänen isänsä vastasi ja myyjä sanoi, "teidän lippaanne ovat tulleet." Hänen isänsä vastasi ettei hän ole tilannut yhtään lippaita ja jättää asian sikseen. Eric nauraa kun hän kertoo tarinaa. Hän myös mainitsee sen kun hänen vanhempansa löysivät yhden putkipommin, mutta eivät etsineet niitä lisää. Hän mustaa hetken kun hänen haulikkonsa "pilkisti ulos hänen terroristilaukustaan". Hän luuli että se oli hänen ilmakiväärinsä.
Molemmat ovat yhä vihaisia rangaistuksestaan murtauduttuaan pakettiautoon vuosi aiemmin. "Haista vittu, Walsh," Dylan sanoo, tarkoittaen poliisia joka pidätti heidät.
Eric ja Dylan nousevat ylös ja esittelevät Ericin makuuhuoneen, "näyttääkseen kaikkea laitonta paskaa." Eric näyttää hänen aseidensa kokoelman; "Kiitos kaikille asenäyttelyille ja Robynille," hän sanoo. "Robyn on tosi siisti."
Eric näyttää sitten kuinka hän on onnistunut pitämään kaikki aseet piilossa. Äitini muistaa erityisesti kuinka Eric veti auki pöydän laatikon, joka oli täynnä kaikenlaisia kelloja, pattereita ja muita tarvikkeita joita Eric oli suunnitellut käyttävänsä propaanipommeissa. Ericillä oli putkipommeja piilotettuna cd-kokoelmansa taakse; Demon Knight-cd -kotelon sisällä oli hänen ostolappunsa Green Mountain Gunsiin yhdeksästä ampumalehdestä.
Eric pitelee joitakin luoteja kameran edessä. "Mitä te löydätte ruumiistani huhtikuussa," hän sanoo.
He kaksi esiintyvät seuraavassa videossa, joka on kuvattu maaliskuun 18., jälleen kellarissa istuen. Kirjoittajat Karen Abbott ja Dan Luzadder Denverin Rocky Mountain Newsistä näkivät nauhat median esittelytilaisuudessa ja kirjoittivat seuraavan heidän joulukuun 13. 1999 ilmestyneeseen juttuunsa, "War is War":

He kertovat yhä uudelleen ja uudelleen miksi aikovat tappaa niin monta ihmistä kuin vain pystyvät. Lapset kiusasivat heitä ala-asteella, yläasteella, high schoolissa. Aikuiset eivät antaneet heidän panna vastaan, antaneet hyökätä kiduttajiensa kimppuun, sillä tavalla kuin koulun pihalla yleensä tapahtuu. Joten he purivat hammasta. Ha heidän raivonsa kasvoi. "Se on ihmisyyttä," Klebold sanoo, viittoillen kameralle. "Katsokaa mitä te olette tehneet," hän kertoo maailmalle. "Olette vitun paskaa, te ihmiset, ja ansaitsette kuolla."
He puhuvat pitkään ihmisistä jotka tekivät väärin heitä kohtaan. "Olette antaneet niin paljon paskaa meille vuosien ajan," Klebold sanoo. "Te vittu tulette maksamaan kaikesta paskasta. Me emme välitä paskaakaan, koska kuolemme tehdessämme sen."

Dylan kysyy Ericiltä luuleeko tämä poliisien katsovan videota kokonaan. Eric vastaa että hän uskoo poliisien pätkivän videon pieniksi paloiksi "ja poliisi näyttää yleisölle vain sen miltä he haluavat sen näyttävän." He harkitsevat videon toimittamista tv-asemille hieman ennen hyökkäyksen aloitusta. Loppujen lopuksi, he haluavat ihmisten tietävän mitkä olivat heidän syynsä.
"Me olemme, mutta emme ole psykoja," he sanovat.
Toisella nauhalla, Dylanin kotona, Eric videokuvaa Dylania kokeilemassa aseitaan. Dylanilla on päällään musta t-paita jossa lukee teksti "Wrath" - sama paita joka hänellä oli päällään hyökkäyspäivänä.
Dylan lupaa vanhemmilleen, ettei ole mitään millä he olisivat voineet estää häntä. Rocky Mountain Newsin artikkelin War is War:in mukaan "Te ette voi ymmärtää mitä tunnen," hän sanoo. "Ette voi ymmärtää, vaikka kuinka paljon yrittäisitte."
Rocky Mountain Newsin myös lainaa Ericiä ylistämässä vanhempiaan. "Vanhempani ovat parhaat helvetin vanhemmat jotka olen koskaan tuntenut," hän sanoo. "Isäni on mahtava. Toivon, että olisin sosiopaatti, ettei tarvitsisi tuntea yhtään katumusta, mutta tunnen. Tämä repii heidät hajalle. He eivät tule koskaan unohtamaan sitä."
Poliisiraporttien mukaan Eric esittää katumusta myös toisellakin nauhalla. Hän nauhoitti yhden pätkän samalla kun ajoi yksinään autolla. "Se on outo tunne, kun tietää että kuolee kahden ja puolen viikon kuluttua," hän sanoo kameralle. Hän puhuu työkavereista joita tulee kaipaamaan ja sanoo toivovansa, että olisi käynyt Michiganissa tapaamassa "vanhoja tuttuja." Poliisi joka näki nauhan kirjoittaa "hänen tässä vaiheessa muuttuneen hiljaiseksi ja näyttäisi alkavan itkemään, pyyhkien kyyneleitä kasvojensa sivulta... Hän kurkottaa kameraa kohden ja sulkee sen."
Viimeinen nauha ei ole edes kahta minuuttia pitkä. Eric, kameran takana, käskee Dylania "sanomaan sen nyt."
"Hei äiti. Täytyy mennä," Dylan sanoo kameralle. "Enää vain noin puoli tuntia tuomion päiväämme. Halusin vain pyytää anteeksi teiltä kaikkea sontaa mitä tämä saattaa tuottaa tai jotain. Tietäkää, että olen paremmassa paikassa kuin täällä nyt. En koskaan tykännyt elämästä niin paljoa ja tiedän olevani onnellisempi missä se sitten ikinä onkaan minne menen. Joten, olen poissa."

[Elephant]

Robynista (nainen joka hommasi heille aseita asemessuilta):

116
En koskaan pitänyt Robynista. En puhunut hänelle paljoa. Tiesin että hän oli romanttisesti kiinnostunut Dylanista, mutta Dylan ei koskaan ollut kiinnostunut hänestä.

162
Saiko hän syytteet, kuten Mark ja Philip? Ei. Ei yhtäkään. Tähän päivään mennessä, Robynia ei ole koskaan syytetty mistään. Mark myi Ericille ja Dylanille yhden aseen ja hän joutui vankilaan vuoteen 2005 asti. Robyn hankki heille kolme asetta ja hän on kotonaan.
Hassua, miten systeemi toimii.

En vieläkään ymmärrä tätä.. !! Miten mahdollista ettei saanut mitään syytteitä?

[VoDKa]

Robynista (nainen joka hommasi heille aseita asemessuilta):

116
En koskaan pitänyt Robynista. En puhunut hänelle paljoa. Tiesin että hän oli romanttisesti kiinnostunut Dylanista, mutta Dylan ei koskaan ollut kiinnostunut hänestä.

162
Saiko hän syytteet, kuten Mark ja Philip? Ei. Ei yhtäkään. Tähän päivään mennessä, Robynia ei ole koskaan syytetty mistään. Mark myi Ericille ja Dylanille yhden aseen ja hän joutui vankilaan vuoteen 2005 asti. Robyn hankki heille kolme asetta ja hän on kotonaan.
Hassua, miten systeemi toimii.

En vieläkään ymmärrä tätä.. !! Miten mahdollista ettei saanut mitään syytteitä?

Se on taas tätä jenkkien käsittämätöntä logiikkaa. Robyn lienee sanonut että joo, me oltiin Dylanin kanssa in löve, ja ne lupas että käyttää aseita vain tarkkuusammuntaan! Olin harhaan johdettu nuori nainen, rakkaus sokaisi minut, oih ja aih, dramaattista huokailua jne jne.

Ja sitten tuomariltakin on kyynel vierähtänyt silmäkulmaan, alaleuka vapissut ja äkkiä on hän nuijinut Robynin vapaaksi, tuon harhaan johdetun onnettoman sielun.

[Arlene]

Jossain noilla netin lukuisilla paikallislehti sivuilla oli, että tässä oli joku porsaanreikä laissa. Siksi ei Anderssonia syytetty.

[sorsake]

Toi Robynin juttu on kyllä outo. En ole kyllä myöskään sitä mieltä, että hänen toimintansa oli kovinkaan fiksua. Nimittäin olisiko sittenkin kannattanut epäillä jotain kummaa, siksikin että esim. Ericin omaan 18-vuotissynttäriin oli kuitenkin niin vähän aikaa, että olisi voinut miettiä miksi pojilla oli niin hirmuinen kiire... Toisaalta, ehkä siellä päin on hyvinkin tavallista ostella alaikäisille kavereille aseita (kuten täällä kaljaa)?

Robynhan oli tosi ylpeä siitä, että oli saanut Dylanin houkuteltua promiin (vaan tiesikö että Dylanin vanhemmat olivat maksaneet hänelle, että menisi). Tässäkin muuten kiinnostava juttu: Dylanin mielestä "kaikki" hyljeksivät häntä, mutta kuitenkin esim. Robyn oli häneen ihastunut (ehkä joku muukin jossain vaiheessa)? En toki väitä, että pitäisi ottaa kuka tahansa tarjoutuva, ehkä Dylan ei kuitenkaan kokenut Robynin kanssa mitään kummempaa henkistä yhteyttä?

Minullakin on se käsitys, että tuo do you belive in god juttu on tiettyjen kristittyjen tahojen keksimää marttyyripropagandaa...

Brooksin kirjasta on tuosta Ericin viimeisestä päiväkirjamerkinnästä mielestäni jätetty pois kohta, jossa että hän suunnittelee "get f__ed" (pommien viimeistelyn lisäksi) ja ihmettelee miksei onnistu siinä...

[Howler]

Selailin tässä nettiä tylsistyneenä (ei kiinnosta juuri nyt tehdä ohjelmoinnin tehtäviä) ja selailin vanhoja lehtiartikkeleja Columbineen liittyen. Löysin sivuston, mihin en ole aiemmin törmännyt ja ajattelin jakaa sen kanssanne (ja laittaa itselleni ylös, että löydän sen myöhemmin): http://www.salon.com/news/special/colum ... index.html
Sivustolta löytyy kasapäin linkkejä videoihin, audioon ja paljon tekstejä. Anteeksi, jos joku tuon on jo löytänyt ja lukenut, mutta ehkä siitä on parille ihmiselle edes hyötyä.

[Elephant]

Kiitti Howler, minulle ainakin uusi sivusto.

Tulin nyt kevyesti ilmaisemaan hieman mielipidettä tuosta Brooksin kirjasta. En ole laskenut sitä kädestäni koko päivänä!
Brooks mainitsee tästä Ericin sairaudesta ainakin alkuvaiheessa kirjaa, miten Ericiä kiusattiin liikuntatunneilla esim. hänen ottaessa paidan pois. Ja kyseessä sairaus mille ei itse voi mitään, silti pitää kiusata, käsittämätöntä! Kyseiset kerrat, kun Brooks puhuu kiusaamisesta, saavat minulla nousemaan sympatiat täysin sekä hänelle, että Dylanille ja Ericille, (laskevat kyllä taas kun lukee monstereista naapurioventakana).
Kirja oli kyllä ostamisen arvoinen!

Ja sain vielä eilen illalla niin mahtavat naurut, selatessani jälleen näitä kyseisiä sivuja. En voi sille mitään, mutta tämä naurattaa:

YOU KNOW WHAT I LOVE!!?

---Making fun of stupid people doing stupid things! Like one time when i was watching this freshman try to get on a computer that needed a password....he typed in the password........and waited. The retard didnt press enter or anything. He just waited. Then he started cussing at the computer saying it was screwed up. Then the freshman went and got a teacher and the fucking teacher could not figure out why it wasnt going anywhere!!! JESUS!! Personaly i think they should be shot.

Varmaan jo hyvinkin tuttu sivu kaikille, mutta laitanpa vielä linkin missä tuo oli: http://acolumbinesite.com/wisdom2.html
Niin, ja tuo aijempi Robynin ihastus Dylaniin oli minulle uutta, mitenhän se on mennyt niinkin ohi minulta.. Saa kertoa lisää?

[Natural_Selector]

UUUUUUUUUUUUUU

[Elephant]

Onko totta, että Ericillä murtu nenä kun se ampu Cassien, kun haulikko potkas?

On. Kaipa se vielä oli sanonut Dylanille asiasta. Oli vain niin tohkeissaan ettei sinänsä tuntenut kipua.
Taidettiin aikaisemminkin palsatalla asiasta puhua..

[VoDKa]

Onko totta, että Ericillä murtu nenä kun se ampu Cassien, kun haulikko potkas?

On. Kaipa se vielä oli sanonut Dylanille asiasta. Oli vain niin tohkeissaan ettei sinänsä tuntenut kipua.
Taidettiin aikaisemminkin palsatalla asiasta puhua..

Äkkiseltään mainittu ainakin neljä kertaa.

[Arlene]

Niin, ja tuo aijempi Robynin ihastus Dylaniin oli minulle uutta, mitenhän se on mennyt niinkin ohi minulta.. Saa kertoa lisää?

Robynin ihastuminen Dylaniin oli havaittu muutamilla tahoilla. Nate Dykeman kertoi, että Robyn oli "koko ajan" Dylanin perässä (vapaa käännös alkuperäisestä kommentista) ja luokassa oli havaittu muutamaa kuukautta ennen 20.4.1999 Robynin flirttailevan Dylanin kanssa, mutta tiedettiin myös, että he eivät seurustele. Dylanillahan oli tämä one true love, liekö ollut sama tyttö koko lukioajan, siis tämä my first love, josta hän kirjoittaa päiväkirjassaan.

[Arlene]

Noita Rebel-kukkulalle alunperin pystytettyjä ristejä on täällä jo vähän käsitelty, mutta käännän tässä pienen tietopaketin niihin liittyen. Eli kirja on Comprehending Columbine ja tekstiä on lyhennetty alkuperäisestä.

Columbinen ristien outo matka

Greg Zanis, puuseppä Napervillestä, Illinois'in osavaltiosta, syvästi uskonnollinen mies, ryhtyi pystyttämään ristejä ympäri Yhdysvaltoja väkivallan uhrien muistoksi löydettyään appensa murhattuna vuonna 1996. Zanisin appi oli opettanut puusepän taidot Zanisille ja he olivat hyvin läheisiä. Ensimmäisen ristinsä Zanis pystytti appensa muistolle. Columbinen ampumisten sattuessa Zanis oli pystyttänyt 200 ristiä ympäri Yhdysvaltoja.
Brian Anderson, opiskelija, joka sattui olemaan juuri ampumisten alkaessa läntisen sisäänkäynnin tuulikaapissa, oli kuullut Zanisista. Anderson ja hänen ystävänsä pyysivät Zanisia pystyttämään 15 ristiä Rebel-kukkulalle, yksi kullekin uhrille, myös Harrisille ja Kleboldille.
Heti pyynnön saatuaan Zanis poikansa kanssa valmistivat ristit ja ajoivat Floridasta, jossa he olivat viettämässä lomaa, 16 tuntia Coloradoon.
27.4. Zanis pystytti ristit kukkulalle siten, että Harrisin ja Kleboldin ristit sijoitettiin rivin päihin.
Ristit symboloivat kristillistä anteeksiantoa. Risteihin kiinnitettiin kuhunkin uhrin nimi ja lisäksi kynä, että surijat saisivat kirjoittaa tuntojaan. Seuraavien päivien aikana 125 000 ihmistä kävi niitä katsomassa, vaikka satoi suurin piirtein koko ajan ja kukkulasta tuli mutainen ja liukas.
Harrisin ja Kleboldin ristit, ei mitenkään yllättävästi, aiheuttivat kiistaa surijoiden joukossa. Risteihin kirjoitettiin viestejä kuten "paholainen" ja toisaalta "anteeksianto on alkanut".
Brian Rohrbough, Daniel Rohrboughin isä, repi Harrisin ja Kleboldin ristit alas. Rohrbough oli raivostunut kuullessaan risteistä ja pyysi kaupunkia poistamaan ne. Kun mitään ei tapahtunut, 30.4. tv-kanava CNN:n ollessa paikalla, Rohrbough repi ristit alas.
Zanis oli järkyttynyt ristien aiheuttamasta kiistelystä. Zanis ajoi välittömästi Illinois'ta Coloradoon, otti ristit mukaansa ja palasi kotiinsa. Kotiin palattuaan, sadat ihmiset soittivat Zanisille ja pyysivät häntä palauttamaan ristit. Tämä raivostutti Brian Rohrboughia vielä enemmän, koska hänen mielestään Zanisin olisi pitänyt jättää 13 ristiä paikoilleen.
Zanis ajoi 18 tuntia takaisin Coloradoon ja pystytti uudelleen 13 ristiä. Kaupunki poisti ristit melkein välittömästi turvallisuussyistä. Kukkula on jyrkkä ja tuohon vuodenaikaan mutainen.
Zanis tapasi Rohrboughin ja pyysi Rohrboughilta anteeksi televisioidussa lähetyksessä. Rohrbough, joka oli tuohduksissaan, ei ensin hyväksynyt Zanisin anteeksipyyntöä. Rohrbough huusi Zanisille ja väitti Zanisia hulluksi, koska tappajille oli pystytetty ristit. Lopulta Zanis sanoi Rohrboughille:
"Olen pyytänyt sinua kristyttynä veljenä antamaan anteeksi minulle ja sinä et ole antanut anteeksi. Olen väsynyt huutamiseesi. Otan ristit ja palaan Illinois'in. Mutta kysyn sinulta vielä kerran, oletko vai et kristitty veli? Annatko anteeksi vai et?"

Miehet syleilivät ja Rohrbough antoi anteeksi Zanisille.

Loppujen lopuksi Zanisin alkuperäiset 13 ristiä sijoitettiin pysyvästi Littletonissa sijaitsevalle hautausmaalle.

[VoDKa]

Noita Rebel-kukkulalle alunperin pystytettyjä ristejä on täällä jo vähän käsitelty, mutta käännän tässä pienen tietopaketin niihin liittyen. Eli kirja on Comprehending Columbine ja tekstiä on lyhennetty alkuperäisestä....

Kiitos, Arlene, tuosta.

Rohrbough on minusta ollut todella outo tapaus. Totta kai se on järkyttänyt, että juuri oma poika on kuollut tuossa, mutta olisi ne ristit voinut jättää silti rauhaan. Ei se tuo sitä omaa poikaa takaisin, vaikka kuinka tuhoaisi poikien ristit. Tosin, totuushan varmasti on, että jos hän ei olisi sitä tehnyt, olisi joku muu tuhonnut ne ristit tähän päivään mennessä.

Jos asiaa taasen ajattelee Ericin ja Dylanin kannalta, niin heitä tuskin kiinnostaisi tippaakaan, onko heille ristit vai ei. Uskonnollisuus ei tainnut olla kumminkaan kovimpia valtteja ja hyvinhän he itsekin tiesivät, että heitä kohdeltiin täysin eri tavalla kuin muita siellä (kiusattuja tietenkin oli varmasti enemmän kuin he vain, mutta jos ajatellaan yleisellä tasolla).

Niin tai näin, ei ole varmasti poikien vanhemmista hyvältä tuntunut, kun ensin pojat tekee jotain tuollaista ja sitten muut vielä syyttelee sekä heitä, että tuhoaa poikien muistomerkkejä. Rohrbough olisi voinut tässä asiassa ajatella hieman sitä, ettei hän pysty kostamaan enää pojille millään tavalla, vaikka tekisi mitä, vaan ainoa ketä hän pystyy satuttamaan tuolla ristien tuhoamisella oli ja on poikien vanhemmat. Miltä hänestä vanhempana tuntuisi, jos Daniel olisikin se, joka olisi tehnyt jotain tuollaista ja hänen poikansa muistoa häpäistäisiin vielä sen jälkeen?

Olisi ihan mukavaa tietää mitä hän nykyisellään ajattelee, nyt kun alkaa olla se 9 vuotta jo mennyt tapahtuneesta.

[Elephant]

Onko kukaan saanut selvää / selvittänyt jostain mitä Dylanin ja Ericin risteissä lukee? Ainakin Dylanilla on paljon tekstiä, Ericillä vähemmän.
Heillä on kuitenkin ehkä hieman erilaiset ilmaukset kuin uhreilla.

Josko näitä edes missään lukee.. ?