Olen valinnut matkakohteekseni erään järven Sipoonkorven maisemista. Kutsuttakoon tätä järveä nimellä "Katronträsk". En ole menossa kyseiselle järvelle vaan taktisen harhauttamisen vuoksi mainitsen kyseisen järven. Järveä ympäröivä maasto on hyvin perinteistä etelä-suomalaista maastoa, jossa nousee esiin välillä kalliota ja jossain synkkien kuusien keskellä on upottavaa suota, joka saattaa kätkeä sisäänsä vaikka ihmisiä
Luonnonläheisenä ja vanhaan aikaan jämähtäneenä vintage-harrastajana minä pidän kirjoittamisesta, jossa tarina rustataan ensin paperille lyijykynällä luonnon keskellä. Mahdollisesti iltanuotiolla pienessä humalassa, kun on ensin syvennetty ympäröivään metsään ja vanhoihin selvittämättömiin rikostapauksiin, samalla kun edessä heijastuu järven pintaan auringonlasku punaisena kuin monta päivää valvoneen sarjamurhaajan silmät, jotka ovat vaanineet uhriaan yön pimeydessä, odottaen kuinka pääsee iskemään J.Marttiinin Kromijätkän uhrin kurkusta läpi, vetäen kaulavaltimot poikki ja piikaten jokaisen sisäelimen täyteen kuolettavia reikiä!
Minä aijon käyttää jokamiehenoikeuksiani ja kalastaa mato-ongella, majoittua valtion maille teltalla ilman lupaa ja tehdä avotulta paikkaan, jossa se ei ole sallittu. Tuossa leirissä olen piilossa metsän siimeksessä kuin vanhojen aikojen gangsterit ja muut lainsuojattomat. Pääsen jälleen olemaan paikassa josta ei voi aistia nykyaikaa muutoin kuin taivaalla halkovien lentokoneiden toimesta. Kenties tuossa samassa paikassa on ennen muinoin tiputettu korpikuusen kyyneliä kieltolain aikaan ja jälkimainingeissa kruununtodistajan kurkku on aukaistu jonkun kauhavalaisen puukkosepän tekeleellä kun on päästy suomenlinnasta.
Samoihin aikoihin keskisessä suomessa hevosella kestikievariin siirtynyt mustalainen, joka tunnettiin taitavana korttipelihuijarina, katsoi eteensä viimeistä kertaa, kun pokeripelissä huijatuksi tullut Juukalaisisäntä tyhjensi nallilukkoisen revolverinsa pelikaveriinsa. Pihkalle tuoksuvat erämiehet nostavat väkipyssynsä ja kuuluu kauhistuttava pamaus, kun sadat haulit uppoavat salakaadon seurauksena ihmiseen eikä lintuun. Syvällä keiteleen sisään kätkeytyvässä saaristossa isä yhtyy salaa tyttäreensä, kirkon puisessa soutuveneessä.
Se aika ei enää koskaan palaa sellaisenaan kuin se oli. Samoin kuin eivät -70 ja -80 lukujen VHS nauhurit joissa pyöri villeinä mitä erilaisempia esityksiä syösten ne televisiovastaanottimen kuvaputkelle.
Metsässä aika on kuin pysähtyneenä, vailla menneisyyttä, ollen osa koko aika nykyhetkeä, kunnes luonto taas kuolee, kun syksy saapuu vesisateineen ja kulkutauteineen, tehden ihmiset harmaiksi ja kalmankalpeiksi kuin olisivat kuolemassa johonkin salaperäiseen virustautiin.
Jos en itse pääse osaksi suomalaista rikosmaailmaa saaden hetkellisen huomion mediassa, kun ruumiini löydetään paloiteltuna jonkun sarjamurhaajaksi himoitsevan viiksivallun toimesta, jonka jälkeen tämä luopio surmaa itsensä saaden koko tapauksen pysyvästi selvittämättömäksi, lupaan kirjoittaa tähän metsäretkestäni ja etenkin siitä kehkeytyvän tarinan, jonka rustaan ruutupaperille kun olen ensin samaiselta ruutupaperivihkoltani jättänyt leiripaikkaani tavanomaisen viestin, jonka suojaan tyhjäksi juodulla jaloviinapullolla (3tähden).
Minun tapani kun on jättää jälkeeni pullopostia, jossa kerron hieman itsestäni ja siitä mitä tein, tuliko kalaa ja millainen sää oli. Kerron myös kuinka kyseinen leiripaikka on hyvinkin vaarallinen, eikä siinä pidä yöpyä ellei ole itsetuhoinen. Edellinen oli tietenkin karua tukkimiehen huumoria.
Rakkaudella Dark Tetra. Teidän nokipannujen kuumentaja.