Silminnäkijähavaintojen luotettavuus

[Jaguar]

Seurasin Karoliina Kestin katoamisketjua ja löysin yhtäkkiä tuntomerkkini Murha.infosta Karoliina Kesti -ketjuun on kopioitu Facebookista ilmeisesti samana päivänä käytyä keskustelua, jossa yksi käyttäjä kertoo kiinnittäneensä huomiota Mustavuoressa ulkomaalaiseen "jaguaariin". Olen täysin varma, että kirjoittaja kuvailee tuossa juuri minut ja autoni. Vaikka osa tuntomerkeistä onkin pahasti väärin, ne ovat minun näkökulmastani katsoen hyvin ymmärrettävällä tavalla väärin. Tiedän siis jokaisen väärän havainnon syyn. Lisäksi muistan tarpeettomankin hyvin jonkun "silmäilleen" minua (eli tuijottaneen murhaavasti sen näköisenä kuin yrittäisi pysäyttää ja tulla ovesta sisään ).

Periaatteessa Facebook-höpinät voi ja pitäisi jättää omaan arvoonsa, mutta on mielenkiintoista huomata miten hämäävän epätarkkoja silminnäkijähavainnot voivat olla. Aihe ansaitsee varmasti oman ketjunsa, koska silminnäkijähavainnot ovat edelleen tärkeä osa melkein minkä tahansa rikos- tai katoamistapauksen tutkintaa. Äkkiseltään en löytänyt aikaisempaa ketjua havaintojen arvioinnista yleensä.

Kopioidussa pätkässä "Pertti Perza Piirto" luettelee laskujeni mukaan 18 yksityiskohtaa havainnostaan, jonka hän teki katselemalla korkeintaan juoksuvauhtia liikkunutta tai jopa pysäköityä autoa ja kuljettajaa kirkkaassa päivänvalossa hyvin läheltä. Näistä 18:ta yksityiskohdasta 9 on oikein, 7 väärin ja 2 on makuasioita. Jos tulkinnanvaraisetkin lasketaan oikeiksi, on noin 60% yksityiskohdista oikein. Ei huono suoritus sinänsä. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että oikein olevat asiat ovat aika pieniä yksityiskohtia, kun taas neljä hyvin oleellista seikkaa on päin seiniä. Sen vuoksi on erittäin epätodennäköistä, että minua olisi ikinä tavoitettu tuon sinänsä tarkan tuntuisen kuvauksen perusteella. Lisäksi PPP:ltä jäi huomaamatta kolme tunnistamisen kannalta oleellista asiaa, enkä edes laske niihin mukaan auton rekisteritunnusta. Ainakin näistä kolmesta ylivoimaisesti tärkeimmän hän on täysin varmasti nähnyt (koska mainitsee siitä tavallaan osan), mutta ei ole ymmärtänyt sen merkitystä. Mahdollinen etsintä olisi siksi ohjautunut väärään suuntaan. Havainto kuitenkin tehtiin optimiolosuhteissa ainakin kolmelta puolelta autoa. Kyse ei myöskään ollut mistään ohi kiitävästä hetkestä, vaan aikaa oli varmasti tarpeeksi luotettavien havaintojen tekemiseen.

KK-ketjun sivulla 927 on "Joeyn" kirjoituksessa hyvä huomio:

Paineen alla muisti voi tehdä kepposet ja ihminen muistaa asioita, joita haluaisi muistaa.

Näin varmasti käy, varsinkin jos kuultavalla on jo valittu näkemys tapahtumien kulusta tai sopivia ennakkoluuloja jotakin asiaan liittyvää kohtaan. Lisäksi monet pienet visuaaliset vihjeet voivat ohjata näkemään kokonaisuuden jonakin muuna kuin mitä se on.

Ihmisen havainnointikyvyn vajavaisuuden ei pitäisi olla mikään yllätys. Rikostutkijat aivan varmasti ymmärtävät silminnäkijähavaintojen epävarmuuden ja yrittävät varmentaa niitä eri lähteistä. Silti käytännössä tapahtuu tämän kaltaisia tutkinnallisia harharetkiä. Silminnäkijähavaintoihin on yksinkertaisesti pakko nojata, jos muuta ei ole. Karoliina Kestin tapauksessa poliisi etsi pitkään tummaa BMW Compactia. Lopulta havainto osoittautui olleen eri yöltä kuin katoaminen, eikä BMW liittynyt tapaukseen mitenkään. Se ehti silti ohjata tutkintaa jonkin aikaa, ehkä pari viikkoa.

Oma lukunsa on sitten vielä se, että rikollinen voi joskus syöttää tarkoituksella vääriä vihjeitä tutkijoille. Ilman sitäkin vaihtoehtoa herää epäilys siitä, miten paljon rikostutkinnassa mennään harhaan yksityiskohtaisten, tarkkojen ja umpiväärien silminnäkijähavaintojen vuoksi. Vähemmän tarkka, mutta oikea havainto ohjaisi oikeille jäljille paljon todennäköisemmin kuin tarkka jä väärä.

Mitä tästä opimme? Luultavasti emme mitään. Ehkä tässä olisi silti mietittävää kaikille, jotka täällä ratkovat rikoksia mm. juuri silminnäkijöiden havaintojen perusteella.

[MEG]

Silminnäkijöiden lausuntoihin uskotaan täällä minfokeskusteluissakin yllättävän kritiikittömästi. vaikka ovat monasti osoittautuneet perin virheellisiksi tai vajaavaisiksi.
Poliisikuulusteluissa nonet tuntevat velvollisuudekseen antaa tuntomerkkejä ja kertoa muistikuvia, joita ei paikallaolosta huolimatta ole juurikaan aivoihin muodostunut. Alitajunta voi tällöin muodostaa sen kaltaisia "kuvia" joita on esim. tiedotusvälineissä kuullut muiden nähneen. Tämä ilmiö on tuttu erityisesti hypnoosikuulusteluissa.
Aiheesta on kirjoittanut m.m Hannu Lauerma: "Usko,toivo ja huijaus".

[mipa74]

Itse osuin hiljattain tilanteeseen, jossa olin teoriassa "silminnäkijänä". Pää kuitenkin teki tepposet, ja jouduin rehellisesti sanomaan poliisille, että en juurikaan muista asioita varmaksi. Moneen asiaan minulla oli näkökulma, mutta kun sitä muistikuvana yritin miettiä, niin ei se niin varmaa ollutkaan. Kyse oli ennemminkin olettamuksista ja "yleensä tapahtuu näin" ajatuksista, kuin realistisista näköhavainnoista.

Kuulemani mukaan eräässä vartijoiden koulutustilaisuudessa luokkaan tuli yllättäen näyttelijä, joka oli huutanut ja mesonnut aikansa etuosassa ja poistunut tämän jälkeen ulos. Sitten vartijoita pyydettiin kirjoittamaan ylös tuntomerkit vierailijasta. Ei olisi kuulemma ollut pelkoa, että tuntomerkkien perusteella olisi kiinni jäänyt. Monestakaan kohtaa eivät havainnot olleet yhteneväisiä, vaikka kyseessä oli "ammattilaiset" joiden pitäisi osata tuollaiset katsoa.

[On Anoi Kaa]

Jopa 70 prosenttia silminnäkijähavainnoista on vääriä – pahin seuraus kuolemantuomio

UUTISET 5.7.2017 11:00
Päivän Lehti


Tunnistustarkkuus huononee 50 metrin jälkeen, mutta tarkkoja raja-arvoja ei ole vielä määritetty. (Kuva Heureka)

Suomalaistutkimus haluaa määrittää luotettavan tunnistuksen rajat.

TIEDE Silminnäkijähavainnot ovat usein epäluotettavia, mutta niillä on edelleen merkittävä rooli rikosten ratkaisemisessa. Lukuisia syyttömiä tuomitaan joka vuosi väärien silminnäkijätunnistusten perusteella.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa väärät tunnistukset ovat johtaneet pahimmillaan jopa kuolemantuomioihin. Vaikka silminnäkijähavainnot ovat usein muistinvaraisia eikä niiden luotettavuutta ole voinut määrittää tieteellisesti, niillä on edelleen merkittävä rooli oikeusprosesseissa ympäri maailman. Myös Suomessa silminnäkijähavainnot ratkaisevat vuosittain useita rikoksia.

Modernien DNA-analyysien kehittyminen on paljastanut, että valtaosa vääristä tuomioista perustuu ainakin osittain silminnäkijöiden tekemiin virheellisiin tunnistuksiin. Esimerkiksi vuonna 1992 perustetun Innocence Projectin avulla 349 ihmistä on tähän mennessä vapautettu syytteestä Yhdysvalloissa uusien DNA-tutkimusmenetelmien ansiosta. Vapautetuista 247 henkilön kohdalla – 71 prosenttia – väärä tuomio perustui ainakin osittain silminnäkijän tekemään virheelliseen tunnistukseen.

Nyt suomalainen tutkijaryhmä haluaa korjata epäkohdan ja selvittää luotettavan silminnäkijätunnistuksen rajat, joihin voitaisiin jatkossa nojata oikeusprosesseissa ympäri maailman. Havainnoinnin tarkkuutta eri etäisyyksiltä tutkitaan heinäkuun ajan Silminnäkijä-radalla Heurekan tiedepuisto Galileissa, jossa kaikki tiedekeskuskävijät saavat osallistua tutkimuksen tekemiseen.

Åbo Akademin tutkija Thomas Nyman toteaa, että Heurekassa tehtävä silminnäkijätutkimus on äärimmäisen tärkeää, sillä vastaavaa ei ole koskaan aikaisemmin tehty.

– Jo aiempien tulosten perusteella tiedetään, että tunnistustarkkuus huononee 50 metrin jälkeen, mutta tarkkoja raja-arvoja ei ole vielä määritetty. Heurekassa havainnoinnin testirata on yli sata metriä. Tiedekeskuksesta tavoitamme hyvin myös lapset, joiden tekemät tunnistukset ovat meille erityisen arvokkaita.

Heurekan kävijöillä on mahdollista osallistua tutkimuksen tekemiseen eläytymällä silminnnäkijän rooliin heinäkuun ajan. Testissä kävijät pääsevät kokeilemaan omaa havainnointikykyään tunnistamalla ja analysoimalla koehenkilöitä livetilanteessa eri etäisyyksiltä. Testissä tehdään samankaltainen digitaalinen kuvantunnistus, mitä poliisi käyttää epäiltyjen tunnistamisessa.

Silminnäkijä on osa Suomen Akatemian rahoittamaa Åbo Akademin tutkimusta, jossa pyritään selvittämään luotettavan silminnäkijätunnistuksen maksimietäisyys. Aiemmin sama tutkimusryhmä on perehtynyt siihen, millaisissa valaistusolosuhteissa luotettava silminnäkijähavainto on mahdollinen.

• Silminnäkijä-testiin pääsee osallistumaan Heurekan tiedepuisto Galileissa heinäkuun loppuun asti pääsylipun hinnalla. Lue lisää Silminnäkijästä täältä.

LÄHDE: Päivän Lehti


Tuolla polkupyöräilijä puukotti Porissa -ketjussa on tätä touhua mukavasti, että yks väittää tietävänsä kuinka uhri pystyy puukottajansa kuvailemaan. Kun ei pysty, niin on valehtelija huomiohoratsu, tätä toistetaan vielä usein.

Esimerkkinä tää, kun eka yks kertoo asiallisesti omakohtaisesta kokemuksestaan:

Onko sua koskaan puukotettu tai yritetty ryöstää? Kuinka hyvin sait kuvattua tuntomerkit? Mut on yritetty ryöstää. Tekijöitä oli kaksi enkä hetkeä myöhemmin enää pystynyt sanomaan, minkä näköisiä ne oli tai kokoisia muuta kuin vaalea ja tumma. Vaatetuksen värikin hävisi mielestä välittömästi, vaikka varmasti sen näin. Sä varmaan väittäisit, että olen kuvitellut sen, koska silminnäkijöitä ei ollut ja koska en pysty kuvaamaan tarkemmin. Muistan, että tumma kysyi, että mitä mulla mun kassissa ennen kuin tarttui kassiin kiinni. Aloin huutaa niin ne pelästy. Epäilen, että sulle ei ole tapahtunut jotain vastaavaa ja kuvittelet, että sä muistaisit kaiken kirkkaasti, koska olihan silloin valoisaakin. Kuvitelmat hyvin katoaa siihen, kun joutuu itse kohteeksi. Eipä se niin menekään kuin luulisi kotona tietokoneen ääressä istuessa.

Sitten yks pätee tiedoillaan:

Kyllä oikeat uhrit osaavat yleensä sanoa jotain muutakin kuin että oli mustat vaatteet. Nainen väittää, että on myös edestä päin puukotettu. Kyllä silloin tekijän näkee.

Ei ole vastaavaa kokemusta, mutta esim itsensä paljastaneen vierestä pyöräilleen miehen olisin osannut kuvata tarkkaan, jos olisin poliisille ilmoituksen tehnyt. En usko hetkeäkään, että vaikka olisi järkyttävämpikin tapahtuma, niin mitään muuta tuntomerkkiä ei osaisi antaa kuin vaatteiden väri. Miettikääpä vaikka USA:n tapauksia, joissa järkyttäviä rikoksia kokeneiden tai nähneiden havainnoista tehdään tarkkoja kuvia, joiden perusteella rikollisia jää kiinni.
...

Oma mielipide on se, että tilanteesta ja henkilöstä riippuu se mitä pystyy kertomaan tekijästä. Myös tekijän vaatetuksella on merkityksensä.