Ivalon naissurma 1978

[joona.linna]

IVALO! Kuka on käynyt ? Muistissa on kesät "teininä" -82,84 ja "aikuisena" 1997 eli kotvan on aikaa mennyt, silti muistan Ivalonjoen ja tuon eriskummallisen kirkon, joka muistutti hyppyrimäkeä !

Vanha rikos tai Rikoshistorian kätköistä on Alibi- lehti julkaissut vanhoja tapauksia.Muistan lukeeneeni Ivalon naissurmasta aikoinaan Alibista , nimiä ei julkaistu ja tuomiotakaan en muista,murha.info antoi haulla Antti Hanhivaara katoamisen, jossa tuntuu, että sitä viimeistä korttia ei ole käännetty.

Ivalon naissurma -78 jäi ja päättyi unholaan, näin luulin!

Tämän vuoden elokuussa tuttuni mainitsi lehdestä, jossa oli joku murhajuttu.
Ullavan ritamamiestalon vinttiltä oli löytynnyt suur SEURA no:o 41 vuodelta 1978, se "joku juttu" oli Ivalon naismurha !

Alla seurasta lainattu aloitus jutulle:

Minun oli pakko tappaa-kertoo syytetty

Miksi Ivalon kaunein tyttö kuristi ja hukutti pöytätoverinsa, kysyi Seura 22. syyskuuta.Surmatyön motiivi ei selvinnyt vielä ensimmäisessä oikeudenistunnosa Ivalossa 2. lokakuuta.Sen sijaan oikeudessa kuultiin syytetyn, Onerva Mikkolan ,oma kertomus tapahtumien kulusta sekä todistajien selonteot.
Syyttäjä sekä surmatun omaiset vaativat Onerva Mikkolalle tuomiota murhasta.Syytetty sen sijaan kiisti murhan,mutta tunnusti tapon.

Lapin kauneimpaan ruska-aikaan syyskuun 12 päivänä 1978 löytyi Ivalonjoesta surmattu nainen.Surmattu nainen oli Annikki Tiemann (31) joka oli kotoisin Utsjoelta.Ivalon poliisiasemalle käveli samana iltapäivänä nainen, joka kertoi olleen joesta löytyneen surmatun naisen teon tekijä, Ivalosta kotoisin 26-vuotias Onerva Mikkola..

Mikkolan ja Tiemannin kohtaaminen Ivalon majalla

Onerva saapui maanantaina kl.20 aikoihina Ivalon majalle (huoneistohotelli), ennen tuloaan Onerva oli käynnyt siskollaan ja myöhenmin eräässä paikalisessa baarissa ja juonnut pari olutta.Olessan yksi ravintolan pöydässä samaan pöytään ohjattiin Onervalle tuntematon nainen.Nainen kertoi Onervalle olevansa Utsjoelta kotoisin ja naimisissa saksalaisen miehen kanssa, nainen kertoi myös, että hän oli vielä illalla lähdössä bussila Utsjoelle.Nainen tilasi oluen ja poistui eteiseen, Onerva huomasi, että naisen savukerasia oli jäänyt pöydälle ja lähti perään toimittamaan savukkeita naiselle, ravintolan eteiseen nainen oli kertonnut tunteneesa pimeän paikan kammoa ravintolassa.Onerva kummaksui naisen käytöstä,sillä salissa oli hyvä valaistus eikä mitenkään pimeän oloista, Onerva ei muistannut kuulusteluissa, mistä hän oli jutellut uhrin kanssa eteisessä,humalassa hän ei ollut.Naiset päätivät yhdessä lähteä vilvoittelemaan ulos kello oli tuolloin yli 22.

Ivalon kirkko "se on kuin hyppyrimäki"

Naiset kävelivät verkaisesti hotelilta joen rannlle, jossa oli vene, molenmat naiset katselivat vastarannalla olevaa Ivalon kirkon erikoista ulkomuotoa Annikki totesi Onervalle "se on kuin hyppyrimäki".
Annikki käänsi katseensa sillan suntaan.Onerva otti oman käsilaukun ja pujotti käsilaukun remmit naisen kaulan ympäri ja alkoi kuristaa Annikkia takaapäin, mitään syytä Onerva ei osannuta kertoa oikeudesa mistä tämä tunne tuli sillä nainen ei millään tavalla ärsyttänyt eikä heillä ollut mistään riitaa keskenään.
"Kuristin tällä tavalla hetken molenpien seistessä.Nainen ei rimpuilut eikä pistänyt vastaan sillä laukun remmit olivat naisen niskan takana ristissä.Nainen lyshäti maahan kasvoilleen ja kaaduin mukana polvillani jatkoin vielä hetken kuristamista kunes tunsin ruumiin elottomaksi.Otin hihnat kaulan ympäriltä pois ja löin maassa makaava naista kaksi kertaa niskaan kämmenellä"
Onerva ojensi vielä kerran kätensä Annikki Tiemannia kohden ja otti vasenmasta kädestä kiinni ja raahasi uhrinsa jokeen kasvot veteen päin veneen viereen, varmistaakseen että nainen kuolee varmasti eikä voi tehdä jälkikäteen ilmoitusta poliisille.

Runoja sekä Kihlakunnan tuomari

Surman jälkeen Onerva palasi ravintolaan ja kävi pesytymässä veeseesä ,veriseen sormeen portsari antoi laastarin.Onerva päätti vielä jäädä hetkeksi istumaan ja jäädä ravintolaan.Onerva istui samassa pöydässä jossa oli Annikin tavannut,eräs mies henkilö kiinniti yksinäiseen bruneteen huomion ja pyysi luvan tassimaan kaunista naista, Onerva vastasi myöntävästi. Mies tuli istumaan Onervan kanssa, keskustelu siirtyi runoihin ja niiden tekemiseen.Onerva pyysi, että mies katsoisi hänen käsilaukun remmiä joka oli rikkoutunnut,mies korjasi irroneen hihna tietämättä missä se oli vioittunnut !

Ilmeisesti ajatus kelluvasta ja kuristetusta ruumiista pimeässä joessa, tuli Onervan mieleen ja hän kertoi miehelle tehdeen jotain pahaa, mies ei uskonnut että kaunis Onerva voisi tehdä mitään pahaa.Onerva katsoi miestä silmiin ja kysyi;eikö ole paha teko jos on hirttänyt toisen ?,todistajana myöhenmin ollut mies päätti poistua Onervan seurasta todeten että nainen ei ole terve eli selkokielellä "kaikki astiat eivät ole kaapissa"

Onerva huomasi että ravintolassa oli tunnettu ja tuttu mies ammatiltaan kihlakunnantuomari (Sakari.t) jolta Onerva kysyi "uskoiko tuomari minun tekevän tai tehdeen murhan" ? johon tuomari vastasi että eihän Onerva semmoiseen pystyisi.

Murha vai Tappo - Motiivi "se on teidän silmien edessä"

Ensinmäisessä oikeuskäsitelyssä kuultiin Onerva Mikkolan kertomus, puolustus piti tekoa sairaan ihmisen mielisairauskohtauksena ja naiset menivät yhteistuumin joen rantaan, teko oli täysin ennaltasuuniteltamaton.Valkoisessa jakku takissaan "Ivalon kaunein tyttö" Onerva totesi;Syytä tekoon en osaa selitää.Minulla tuli tunne kuin aikaisenmin halu särkeä,repiä tai lyödä joitakin aivan silmittömästi"

Uhrin omaisten asianajaja piti tekoa suuniteltuna "Mikkola otti Tiemannin edelleen kadoksissa olevan laukun jossa oli rahaa ja lähti joen rantaa jossa hän piilotui veneen keulan taakse ,kun Tiemann alkoi katsella ympärille hyökkäsi Mikkolan Tiemannin kimppuun kuristaen tämän, todisteina Mikkolan haava sormessa ja Tiemannin haavaumat.
Teolle on motiivi se on silmien edessä !"

Loppupuheenvuorossa syytäjä ja surmatun asianajaja pysyivät murhasyyteissä ja ehdottivat mielentilatutkimusta ennen lopulista päätöstä.

Mikkolan puolustusasianajaja korosti motiivin osuutta teossa;
"On oikein ,että motiivia etsitään,mutta jos motiivia ei ole, ei sitä kannata väkisinkään tehdä"

Kadonnut Muovisalkku ?

Tuomiosta ei ole mitään hajua. Todennäköisesti pidän että tuolloin 26-vuotias Ivalon "puumanainen" joutui mielisairaalaan tahdosta riipumatta olevaan hoitoon, mutta kuinka kauaksi ja mitä sen jälkeen..?

Yksi kortti jäi kääntämättä ! Mihin muovisalkku ja rahakukkaro,joita ei koskaan löydetty. katosivat? Toisessa kuulustelussa Onerva teki "Annelit" ja perui tunnustuksen, kirjoitti paparille tuntemansa miehen, joka oli surmannut Tiemannin.Kuka oli tuo mies ?

Onerva kielsi aukaisseensa laukkua, jonka sanoi heittäneensä jokeen, kertoi silti sen sisältävän vain rahaa ja joitain kokouspapereita..?

Uusissa kuulusteluissa hän myönsi surman ja toisti ;"kiistän yhä, että kysymyksessä olisi ollut omaisuuden tavoittelu eikä asiaa myöskään liity seksuaalisia tekijöitä"

Annikki Tiemann istui väärään pöytään syyskuun 11 päivänä. 12 päivää myöhenmin hänet haudattiin Utsjoen kirkkomaahan.

Annikki Tiemannin surma paikka ja taustalla Ivalon "Hyppyrimäki"
https://www.google.fi/maps/place/Ivalo, ... 27.5397058




Kuvan kolmikko; keskellä valkoinen jakku yllään Onerva Mikkola "moni kakku päältä kaunis"mutta missä käsilaukku ?, vasenmalla puolustusasianajaja ja laukkukuristajan vieressä koltta myssykkä päässä lapsensa mentännyt (K.V) Annikki Tiemannin äiti! Ei sitten tosiaan järjestynyt mitään muuta paikkaa salista oikeuden toimesta ?

Aikoinaan opettaja, kotoisin Etelä-pohjanmaalta, sanoi meille ;
"Lappalaiset ovat sääriltään kieroja,mutta sydämeltään rehtejä ja kivoja"

Onervan kohdalla ei osunut kumpikaan kohdalle.

LÄHDE: "sensaatiolehti" Seura no:41 13.10 1978.

Hyvää Syksyä !

[paccasucco]

Kiitän erinomaisesta yhteenvedostasi ja toivottelen hyvää syksyä sinnekin päin!

Ivalossa en ole koskaan käynyt.Oulu on taitaa olla pohjoisin paikka.

Minulla on sellainen vaikutelma/ mielikuva, että Ivalon naissurmasta on murha.infossa ennenkin puhuttu- ei tosin välttämättä Henkirikokset kotimaa- osiossa.Ailarin pätevässä naissurmalistassa on tähänkin tapaukseen viitattu.

Jos sinulla joona on hallussasi Poliisi kertoo- teos vuodelta 1980, niin lue sivut 103- 108!

Meille tuli entiseen kotiimme Seura- lehti melkein koko 1970- luvun ajan.Yhtään kokonaista lehteä ei niiltä ajoilta ole säilynyt.Jälkeen päin se onkin harmittanut.Sen verran hyviä ja kiinnostavia rikosjuttuja siellä oli.

Muutamia silloisista Seura- lehdistä irtileikaamania sivuja on yllätyksekseni säilynyt näihin päiviin asti. Kuten nämäkin:

[On Anoi Kaa]

Nainen kertoi Onervalle olevansa Utsjoelta kotoisin ja naimisissa saksalaisen miehen kanssa, nainen kertoi myös, että hän oli vielä illalla lähdössä bussilla Utsjoelle.

Saksalaiset olivat vielä 80-luvullakin todella vihattuja monessa talossa tuolla. Mistäkähän Onerva lie tuon ei-niin-lappalaisen ulkomuodon perinyt? Synnyinvuosi ei vaan tue tätä ajatusta.
Toinen syy saksalaisvihaan(huom. rasismista ei puhuta koskaan tässä yhteydessä), ovat teot joita saksalaiset suorittivat ikäänkuin läksiäislahjaksi: ihmisiä ammuttiin, taloja&navettoja poltettiin.
Mutta kaippa noin pätevä oikeuslaitos kuin meillä tuolloin oli, sulki tällaiset motiivit pois. Siis ettei ketään Onervan lähipiiristä oltu raiskattu tai tapettu sakujen toimesta tai kärsinyt muuten merkittäviä menetyksiä. Tai ketään laitettu synnyttämään aviotonta lasta saksalaiselle Itä-Lappiin sodanjälkeiseen Suomeen. Eivät ole aina kauniita tarinoita.

[Ailar]

Tämä juttu todella oli mainittu tuossa naislistassani, ainakin alun perin, liekö pudonnut sittemmin pois, en ole tarkistanut. Luettuani joonan kuvauksen tapahtumista, se tuntuukin tutulta. Olipa mielenkiintoista lukea siitä tarkempi kuvaus. Kiitokset!

[Martti Kyttä]

Alla Ilta-Sanomien artikkeli lento-onnettomuudesta, johon viitataan paccasucon postaamassa Seuran lehtileikkeessä.

Aika rankka 70-luku Vestin perheelle; ensin isä Jouni Vest katoaa jäljettömiin ja muutama vuosi sen jälkeen tytär Annikki Tiemann tapetaan.

Suomen oma lentomysteeri – 6 katosi jäljettömiin 40 vuotta sitten

Julkaistu: 18.3.2014 8:22

KADONNUT KONE Suomessa on oma lentokonemysteeri. Saamelaisvaltuuskunta katosi kesällä 1974.
Saamelaiskodissa ei asiasta paljon puhuttu.

Suvi West ymmärsi, että isoisän kuolemaan liittyy arvoitus. Suru piti perheen jäsenet hiljaisina.

Isoisä Jouni Vest oli kadonnut salaperäisesti kesällä 1974, kun tämä lensi saamelaisvaltuuskunnan mukana Ivalosta Norjaan.

Yksityiskoneessa oli lentäjän lisäksi viisi matkustajaa, jotka olivat tärkeitä saamelaispoliitikkoja.

Mysteerikone ja isoisän kohtalo kiehtoivat Suvi Westin mieltä niin, että Märät säpikkäät -televisio-ohjelmasta tunnettu juontaja teki isoisän katoamisesta tv-dokumentin.

- Muistan, että mummovainaja odotti elämänsä loppuun asti, että ukki olisi palanut kotiin. Aina kun hän kuuli lentokoneen äänen, hän odotti, että ukki tulee.

Koneturma sattui kahdeksan vuotta ennen Suvi Westin syntymää. Saamelaisvaikuttajat lähtivät kesällä 1974 Ivalosta pienellä yksityiskoneella Norjaan, saamelaisten kokoukseen.

Kone teki välilaskun Norjan Altaan ja otti polttoainetta. Seuraava tankkauspaikka olisi Bodö.

Viimeinen havainto koneesta oli, kun lentäjä otti yhteyttä Bodön lennonjohtoon ja pyysi laskeutumislupaa.

- Minulle on kerrottu, että lentäjä ei saanut heti laskeutumislupaa. Kone teki ympyrän meren yllä ja kesken ympyrän kone katosi, Suvi West kertoo.



Lentokone katosi jäljettömiin.

Kadonnutta lentokonetta etsittiin mereltä ja tuntureilta. Koneesta ei ole löytynyt jälkeäkään.

- Omaisille kaikkein pahinta on varmaankin se, ettei tiedä, mitä on tapahtunut.

Onnettomuudesta pelastui saamelaisvaikuttaja Matti Morottaja. Hänen oli tarkoitus lähteä muiden saamelaisvaikuttajien kanssa Norjaan kokoukseen.

Morottaja perui viime hetkellä matkansa. Hän luotti terveeseen järkeensä.

- Kun kuulin, millaisella koneella valtuuskunta lähti ja että lentäjä oli nuori poika, jätin menemättä koneeseen, 71-vuotias Morottaja muistelee.

Kone oli yksimoottorinen Beecheraft V35A Bonanza.



- Pieni kone olisi joutunut lentämään pitkin Norjan rannikkoa, jossa sää voi olla mitä tahansa. Katsoin viisaimmaksi jättäytyä koneesta.

Jälkeenpäin Morottaja kuuli, mitä koneelle ja matkustajille kävi.

- Se oli järkytys, tunsin melkein kaikki ihmiset.

Koneesta jäi onnellisen sattuman ansiosta pois myös Eljas Aikio.

- Kiitos saksalaisten, Aikio sanoi lehtihaastatteluissa.

Hän halusi kovasti mennä Norjaan, mutta jalka rupesi vaivaamaan lähtöaattona.

Alkio oli menettänyt toisen jalkateränsä astuttuaan Lapissa sodan jälkeen saksalaisten miinaan.

Saamelaisten erikoislennon muistaa Ivalossa 70-luvulla taksilentoja tehnyt lentäjä Esa Kaunisvaara.

- Minua pyydettiin kovasti lentäjäksi ja olin vieressä katsomassa, kun kone lähti Ivalosta.



Kaunisvaara kieltäytyi pyynnöstä. Hänellä oli Cessna 185 -vesikone. Koneessa olivat kellukkeet, siihen ei olisi voinut ottaa viittä matkustajaa.

Kaunisvaara muistaa vieläkin, miten hän katseli Ivalon kentällä koneen lähtöä.

- Se oli normaali lähtö, siinä ei näkynyt mitään ihmeellistä. Sitten se vain häipyi jonnekin.

Kaunisvaara kuuli seuraavaksi uutisista, että kone oli kadonnut. Onnettomuus oli järkytys. Turmakoneen 20-vuotias lentäjä oli kurssikaveri.

Kaunisvaara uskoo, että lentäjäkaveri oli perillä sääoloista. Säätiedot olivat lentoasemalla hyvin saatavilla.

- Säät ovat arvaamattomat. Ivalossa aurinko paistaa, mutta Norjassa voi olla toinen tilanne.

Norjassa on merta ja vuoria.

Isoisänsä kadottanut Suvi West uskoo, että lentokone syöksyi mereen.

Dokumenttia tehdessään hän matkusti tapahtumapaikoille Bodön alueelle. Hänen mukanaan oli saamelaisleski, joka oli menettänyt miehensä turmassa.

Naiset laskivat merellä seppeleen oletetulle onnettomuuspaikalle.

- Tuli helpottunut olo, Suvi West muistelee.

Attentaatti?

Koneen katoamisen jälkeen Lapissa alkoi liikkua villejä huhuja saamelaisten kohtalosta.

Suvi West kertoo, että yhden teorian mukaan kone olisi eksynyt lentoreitiltä ja joutunut silloisen Neuvostoliiton puolelle. Elettiin kylmän sodan jälkimaininkeja.

- Puhuttiin, että saamelaiset olisivat vankeina Neuvostoliitossa.

Lapissa huhuttiin myös, että koneen katoaminen liittyy Naton sotaharjoituksiin. Natolla oli Norjassa tukikohta. Huhujen mukaan Naton joukot olivat ampuneet koneen.

Yksi teoria oli, että kyseessä oli attentaatti: koneessa oli saamelaisten avainhenkilöitä, heidät olisi haluttu eliminoida.

- Teoriaan liittyy se, että tällä hetkellä Suomen saamelaispolitiikka on jämähtänyt 1970-luvulle, West sanoo.

Nuorempi polvi ei ole pystynyt täyttämään legendaaristen hahmojen saappaita.

[Destiny]

Mikkola sai seitsemän vuoden tuomion täyttä ymmärrystä vailla tehdystä taposta.

Lähde: Poliisi kertoo: Suomalaisia rikostapauksia 6

[Helluby]

Seitsemän vuoden tuomio taisi lopulta mennä puolikkailla eli 3,5 vuotta istui? Pääsi sitten pois vankilasta joskus 1981/-82?

Noilla nurkilla asustelevat Mikkolat taitavat olla alkujaan lähtöisin Karjalan kannakselta, evakkoina Lappiin menneet. Joten ei Onerva ole "lappulainen" millään tapaa.

[L'amourha]

Kuten Destiny totesikin jo vuosia sitten:

HS 08.05.1979 Onerva Mikkola tuomio Annikki Tiemann 11.09.1978.jpg (58.92 KiB) Katsottu 5112 kertaa

[Oikeus ennen kaikkea]

Ivalossa näkyy asuvan vieläkin Onerva Mikkola niminen henkilö. Jos on sama, niin on tällä hetkellä n. 70-vuotias.

[Oikeus ennen kaikkea]

Enempää syyllistämättä kyseistä henkilöä osoite näyttää olevan pieni mökki osoitteessa Ryynenpolku 5.
Jos joku paikallinen tuntee hänet ja muuten sopisi tekijäksi voisi hienovaraisesti käydä haastattelemassa teosta.
Motiivit kiinnostaisivat tietää, muuten rauha hänelle.

[L'amourha]

Enempää syyllistämättä kyseistä henkilöä osoite näyttää olevan pieni mökki osoitteessa Ryynenpolku 5.
Jos joku paikallinen tuntee hänet ja muuten sopisi tekijäksi voisi hienovaraisesti käydä haastattelemassa teosta.
Motiivit kiinnostaisivat tietää, muuten rauha hänelle.

Siitähän tuo pystyy kätevästi silmäilemään elämänsä tähtihetkien temmellyskenttää, vähän rantapuustoa välissä mutta äkkiäkös sinne rantaan hipsii muistelemaan. Jos siis on sama henkilö.
Jutun matkailuhotelli on uudistusten jälkeen nykyinen Kultahippu, Ryynenpolku vitosta vastapäätä joen toisella puolen.

[Oikeus ennen kaikkea]

Laitanpa nyt tämänkin tekstin tänne, vaikka ei se taida sisältää mitään, jota ei tässä ketjussa jo olisi kerrottu.

PPK 1980

Minun oli pakko tappaa
Nimismies Risto Lampela

Kaukana pohjoisessa, Inarissa, kihlakunnanoikeus oli tavanomaiseen tapaan aloittanut syyskäräjät tiistaina, syyskuun 12 päivänä 1978. Juttuja käräjille oli kertynyt lähes kolmeksi viikoksi. Ne olivat kaikkialla maailmassa tavanomaisia juttuja, rattijuoppouksia, varkauksia, pahoinpitelyitä.
Seuraavana päivänä aamupäivällä, juuri kun oli päästy hyvään vauhtiin ja käräjien toiseen juttuun ylikonstaapeli tuli ilmoittamaan, että Ivalojoen rannassa oli naisen ruumis...

Inarin nimismiespiiri, johon paitsi Inaria kuuluu myös Utsjoki, on pinta-alaltaan Suomen suurin poliisipiiri.
Sen maantieteellisen sijainnin vuoksi piirille ovat ominaisia Lapin erämaiden tyypilliset rikokset, porovarkaudet, luvattomat karhunkaadot jne. Lapin ihminen ei luonteeltaan ole väkivaltainen. Tilastojen mukaan väkivaltarikosten keskiarvo on täällä kuitenkin melko korkea, mutta oman värinsä tällaiseen tilastoon antavat eri suunnista tulevat turistit sekä muualta Lappiin muuttaneet ja sinne jääneet ihmiset, jotka aikoinaan olivat Neuvostoliiton puolella voimalaitosrakennustöissä.
Ensimmäinen käräjäpäivä sujui lykättyjen juttujen parissa iltaan saakka. Kun seuraavana aamuna aloitettiin uusi tasaisen harmaa käräjäpäivä ja oli jo päästy toiseen juttuun, tuli paikkakunnan ylikonstaapeli ilmoittamaan nimismiehelle, että Ivalojoen rannassa, hotellin edustalta, oli löydetty naisen ruumis. Taidettiinpa saada suurempikin juttu käräjille, nimismies totesi uutisen kuultuaan tuomarille.

Ivalon matkailuhotelli ja kaistale Ivalonjoen rantaa.jpg (164.41 KiB) Katsottu 4192 kertaa

Tiistaitanssit
Ensimmäisen käräjäpäivän päätyttyä käräjiä istuva tuomari, Lapin tuomiokunnan ”ukkotuomari” meni tapansa mukaan työpäivänsä jälkeen majoituspaikkaansa ”Ivalon matkailuhotelliin”, jossa — tiistaipäivä kun oli — tuona iltana oli ympäri Lappia tunnetuksi tulleet tiistaitanssit.
Aterioidessaan hotellin ravintolassa tuomari sai ennen pitkää kutsun erään neitosen pöytään, neitosella oli tuomarille asiaa. Tämä neitonen, jota kutsuttiin "mustaksi surmaksi” halusi tietää, paljonko murhasta voi saada! Tuomari pani asian tietenkin leikiksi, puheenaihe oli hieman outo tanssiaisiin. Neitonen kysyi vielä, kestäisivätkö käräjät vielä kauan. Kun tuomari vastasi, että kolmisen viikkoa vielä aherretaan, neitonen sanoi:
— Sitä ennen te kyllä kuulette minusta.

Matkailuhotellin ja rannan välinen tapahtumapaikka, raahausjäljet näkyvät..jpg (243.21 KiB) Katsottu 4192 kertaa

Vainaja
Kun tieto ruumiista Ivalonjoen rantavedessä oli tullut, paikkakunnan ylikonstaapeli lähti viipymättä paikalle.
Asiasta ei tiedetty mitään muuta vielä, ja oli kiirehdittävä eristämään löytöpaikka ja hankkimaan lisätietoja.
Nimismieshän oli käräjillä, eikä siis voinut ryhtyä juttua välittömästi tutkimaan. Ruumis oli veden rajassa kasvot vedessä. Paikalla oli havaittavissa rannassa jalkojen jättämiä laahausjälkiä ja niiden vieressä hyvin tiheässä naisten korkeiden piikkikorkoisten kenkien jälkiä. Samanlaisia jälkiä oli myös hotellista rantaan johtavalla tiellä. Lisäksi paikalla näkyi auton jälkiä, niistä yhdet aivan ruumiin löytöpaikan lähellä. Kaikki jäljet valokuvattiin ja niistä otettiin kipsivalokset. Paikalle kutsuttu terveyskeskuslääkäri suoritti vainajan ulkoisen tarkastuksen. Lääkärikin totesi ruumiin ympärillä hiekassa piikkikorkoisten kenkien jälkiä. Vainajan henkilöllisyys selvitettiin. Hän oli utsjokelainen 31-vuotias nainen Kirsi Annikki Tieman, syntyperäinen saamelainen, joka oli naimisissa ulkomaalaisen miehen kanssa, josta avioliitosta oli kaksi lasta, 3 ja 6-vuotiaat.
Nainen oli ollut työssä Utsjoen kunnantoimistossa kanslistina. Hänen isänsä oli kuollut muutama vuosi aikaisemmin lento-onnettomuudessa Norjassa Bodössä, mistä murheellisesta tapahtumasta aikanaan paljonkin puhuttiin.

Todistajat
Kun ilmoitus naisen ruumiista Ivalonjoessa ehti käräjille, tuomari muisti heti edellisen illan tapahtumat ja oudosti käyttäytyneen ”mustan surman”, nuoren tumman naisen. Oliko kyse nyt juuri hänestä?
Ruumiin löytöpaikalle kutsuttu terveyskeskus lääkäri oli hänkin edellisenä iltana ollut eräässä matkailuhotellissa pidetyssä kokouksessa osanottajana. Illan mittaan hän oli ravintolan puolella nähnyt tumman naisen, jolla oli ollut korkeat piikkikantaiset kengät. Keillään muilla ei sellaisia ollut.
Nyt vainajaa tarkastellessaan ja todetessaan hiekassa juuri sellaisten kenkien jättämiä jälkiä hänkin ajatteli, että olikohan kyseessä saman naisen kenkien jäljet. Ylikonstaapeli kuulusteli tiistaitansseissa olleita henkilöitä ja epäilykset määrättyyn suuntaan vahvistuivat edelleen. ”Mustan surman” kanssa samassa pöydässä aikaisemmin illalla oli istunut juuri se nainen, jonka ruumis nyt oli löydetty rantavedestä. Myöhemmin illalla tämän naisen poistuttua nyt vahvasti syylliseksi epäilty neitonen oli istunut jonkun mieshenkilön seurassa. Tämä oli korjaillut neitosen rikkimennyttä olkalaukun hihnaa. Ja viimeiseksi. Neitosen entiseltä opettajalta saatiin tieto, että tämä oli käynyt hänen luonaan myöhään tiistaina kertomassa, että hän oli surmannut ihmisen.

Rikosväline, tekijän olkalaukku.jpg (85.39 KiB) Katsottu 4192 kertaa

Onerva
”Miksi Ivalon kaunein tyttö kuristi ja hukutti pöytätoverinsa, vai tunnustiko hän murhan suojellakseen jotakuta?” kirjoitti muuan aikakauslehti.
Poliisi oli tullut aivan varmaksi epäilyksissään, että surmatyön tekijä oli Onerva, joka oli istunut ainakin jonkin aikaa uhrinsa kanssa samassa pöydässä Matkailuhotellin ravintolassa.
Pidätys oltiin valmiit suorittamaan, mutta siinä kävikin niin, että Onerva ilmoittautui itse poliisille. Onervan kertomus tapahtuneesta oli yksinkertainen ja vailla teatraalisuutta. Tietenkin tällainen tapahtuma aina on tragedia sekä uhrin että tekijän kannalta katsottuna.
Onerva kertoi: ”Menin kyseisenä tiistai-iltana Matkailuhotelliin tansseihin. Istuin ensin baarin puolella ja siirryin sitten ravintolasaliin. Ennen pitkää pöytääni ohjattiin minulle aikaisemmin tuntematon nainen. Nainen tilasi itselleen yhden oluen, joi ja maksoi sen ja poistui sitten. Ennen tätä ehdittiin sen verran jutella, että nainen kertoi olevansa utsjokelainen ja lähtevänsä kotiinsa vielä samana iltana linja-autolla. Naisen maksettua laskunsa ja poistuttua ravintolan eteiseen menin hänen perässään. Sitten me molemmat naiset lähdimme yhdessä ulos vilvoittelemaan. Kävelimme verkkaisesti Ivalon joen rantaan ja pysähdyimme muutaman metrin päähän vesirajasta. Katselimme vastapäätä olevaa kirkkoa, ja tuntematon nainen sanoi, että se muistutti hyppyrimäkeä.
Juuri sillä hetkellä minulle tuli voittamaton halu heittää mukanani olleen nahkaisen olkalaukun remmi naisen kaulaan ja kuristaa...
Tämän tunteen vallassa heitin remmin naisen kaulaan ja aloin kuristaa. Nainen lysähti maahan elottoman näköisenä. Ajattelin, että naisen täytyy kuolla ja löin häntä kaksi kertaa kämmensyrjällä niskaan. Varmistaakseni hänen kuolemansa raahasin hänet veteen, niin että kasvot olivat veden peitossa.
Tämän jälkeen palasin takaisin hotelliin. Istuin sitten hotellin ravintolassa erään ”viiksimiehen” kanssa samassa pöydässä ja join pari viskiä, jotka mies minulle tarjosi. Tapasin ravintolassa myös kihlakunnantuomarin. Viiksimies korjasi myös olkalaukkuni remmiä, joka jotenkin oli mennyt rikki. Lähdin sitten erään miehen kanssa pois hotellista ja menin joen toiselle puolelle, missä entinen opettajani asuu. Menin hänen asunnolleen kertomaan hänelle, että minä oli tappanut ihmisen.”
Sekä hotellin henkilökunta, että Onervan mainitsemat henkilöt voivat vahvistaa asiain kulun. Uhrilla oli kuitenkin ollut musta asiakirjasalkku, josta Onerva ei maininnut mitään.

Uusi versio
Onerva oli kertonut kertomuksensa ja todistajien kuulustelut vahvistivat sitä. Siksi tutkijoille tuli suurena yllätyksenä se, että Onerva yhtäkkiä muuttikin kertomustaan. Onerva laati sellissään totuudenmukaisen” kirjeen, jossa hän selitti, että surmaaja olikin ollut eräs mies. Onerva oli saanut mieheltä kirjeen, jossa oli ehdotettu tapaamista, juuri tuoksi tiistai-illaksi.
Suoritetuissa kuulusteluissa ilmeni, että Onervakin tiesi uhrillaan olleesta asiakirjasalkusta ja että juuri sen kohtalo tuotti hänelle vaikeuksia. Hän ei pystynyt selvittämään, minne se oli joutunut. Eikä siihen pystynyt poliisikaan. Vielä ollessaan vangittuna Onerva toisti teorian mukanaan olleesta miehestä, mutta kaikilla tekijöiksi väitetyillä henkilöillä oli veden pitävät alibit.
Oltuaan kahdeksan päivää pidätettynä Onerva julistettiin vangituksi ja juttu määrättiin tulevaksi esille Inarin kihlakunnanoikeudessa lokakuun 2 päivänä 1978.

Ruumiinavaus
Lapin läänin oikeuslääkäri suoritti vainajan ruumiinavauksen. Lääkärin lausunnon mukaan välitön kuolemansyy oli hukkuminen ja vasta toissijainen syy kuristaminen. Lausunnolla on tietenkin merkitystä lähinnä lääketieteellisesti, mutta lausunnon antajankaan mielestä tähän tulokseen päätyminen ei ollut aivan selvä.

Oikeudenkäynti
Kun oikeudenkäynti lokakuun 2 päivänä 1978 aloitettiin, esitettiin oikeudessa tietenkin kaikki seikat syytetyn puolesta ja häntä vastaan. Nimismies katsoi syytteessään, että Onerva oli syyllistynyt harkittuun murhaan. Asianomistajien puolella oltiin sitä mieltä, että teko oli tehty rahan vuoksi. Uhrin salkkuhan oli joutunut käteisiin ja asianomistajapuoli katsoi Onervan anastaneen sen ja siinä olleet rahat.
Salkun kohtaloa ei kuitenkaan koskaan voitu selvittää.
Onervan puolustusasianajaja puolestaan piti tekoa tappona ja katsoi, että koko tapahtumain kulku ja syytetyn käyttäytyminen osoitti tilapäistä mielenhäiriötä. Onerva itse myönsi, että hänen ensimmäinen kertomuksensa oli oikea ja siis tunnusti teon. Motiivi puhutti oikeutta paljonkin. Kun sitä ei kuitenkaan järkisyillä löytynyt, lausahti Onervan asianajaja:
— On tietenkin oikein, että motiivia etsitään, mutta jos sitä ei ole, ei sitä kannata väkisinkään tehdä.
Ennen kuin oikeus katsoi voivansa päättää jutun, se määräsi Onervan mielentilatutkimukseen. Tutkimuksissa tultiin siihen tulokseen, että Onerva oli tekoa tehdessään ollut tilapäisessä mielenhäiriössä ja siis täyttä ymmärrystä vailla.
Inarin kihlakunnanoikeus antoi päätöksensä jutussa toukokuun 4 päivänä 1979. Se katsoi Onerva Mikkolan syyllistyneen tappoon täyttä ymmärrystä vailla olevana ja määräsi rangaistukseksi seitsemän vuotta vankeutta. Päätöksessään kihlakunnanoikeus katsoi murhan tunnusmerkistön jääneen täyttämättä, eikä maininnut mitään motiivistakaan. oliko hänellä motiivia vai ei. Meidän lieneekin sen vuoksi hyväksyttävä Onervan oma käsitys tekonsa syistä:
— Minun oli pakko tappaa...

[Oikeus ennen kaikkea]

Tekijän kenkä, johon on tarttunut rannan hiekkaa ja kuraa.jpg (82.42 KiB) Katsottu 4192 kertaa

[mikko1979]

"Minun oli pakko..." – Ivalon hotellisurman hyytävä tausta
Syyskuun ilta Ivalossa vuonna 1978 piti olla täynnä ruskan värejä ja tanssia. Mutta kun aamu valkeni, Ivalojoesta löytyi kahden lapsen äidin ruumis. Vielä järkyttävämpää oli se, mitä tapahtui hotellin ravintolassa samaan aikaan, kun uhri makasi vedessä.

Tässä jaksossa palaamme "Ivalon kauneimman tytön" ja täysin tuntemattoman perheenäidin kohtalokkaaseen tapaamiseen. Miksi ilta päättyi kuristamiseen rannalla? Mihin katosi uhrin salkku? Ja miksi tekijä kysyi tuomarilta tuomiosta vain hetki teon jälkeen?
https://www.youtube.com/watch?v=RpizGUrJ_4k