Siis Auerin Murhalesken muistelmista:
Kun yksi lapsista oli ensimmäisissä haastatteluissa maininnut Jensin nimen, Tapio Santaoja oli pyytänyt sijaisvanhempia kyselemään Jensistä ja etenkin nukkumajärjestelyistämme.
"Yksi lapsista", joka "mainitsi nimen" on siis mahdollisesti ollut poika,jota kuultiin 18.8.2011 tai tyttö, jota kuultiin 17.8. (jolloin kuultiin myös poikaa, mutta joka ei tuolloin maininnut Jensiä) sekä 19.8. Santaoja on tod. näk. ollut kuulemisissa läsnä.
Tämän jälkeen siis Santaoja on kääntynyt sijaisvanhempien puoleen ja pyytänyt kyselemään
Jensistä ja "etenkin nukkumisjärjestelyistä". Ja sijaisvanhemmat ovat ryhtyneet toimiin:
Elokuun loppu 2011: Ari ja Minna Auer sekä Auerin nuorimmat lapset lomailevat hotellissa Salossa. Siellä lapset alkavat kertoa tarinoita seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Minna Auer ehdottaa, että asiasta puhuttaisiin seuraavana päivänä mökillä, koska hotellihuoneessa oli huono äänieristys. Lapset nimeävät hyväksikäyttäjiksi Jens Kukan, Anneli Auerin ja Amanda-siskon. (Kuolemannakka: Ulvilan tapahtumien aikajana – lähdettä tiedolle ei mainita.)
Todennäköisesti Santaojassa on herännyt epäilys - tarkemmin määrittelemättmästä syystä, koska Jensin nimen mainitseminen ei tällaiseen riitä - seksuaalisesta hyväksikäytöstä Auerin
perheessä. Miten tällaisessa tilanteessa tulee toimia?
Käypähoito-ohjeet antavat hyvän käsityksen asiasta - ohjeita on laadittu terveydenhoidon eri aloille vuosituhannen lopulta, joten 2011 on varmasti ollut käytössä ohjeet koskien lasten hyväksikäyttötapauksia. Mitä ohjeissa sanotaan esim. 2013? Pdf saatavilla netissä:
http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/hoi/hoi34040.pdf
Älä altista lasta kuulemaan aikuisten selvittelyjä tai haastatteluja asiasta. Vältä keskustelemasta epäilystä ja siihen liittyvistä asioista vanhempien tai muiden kanssa lapsen kuullen.
Neuvo myös vanhempia kirjaamaan ylös lapsen spontaanisti heille kertomat asiat ja toisaalta välttämään kysymästä asiasta lapselta [38].
Santaoja on toiminut päinvastoin: hän on neuvonut sijaisvanhempia "kysymään Jensistä ja
erityisesti nukkumisjärjestelyistä". Paha rikkomus.
Lsh-epäilyn herätessä on myös kirjattava tarkasti asiat muistiin - onko näin tehty?
– Kirjaa tarkka tapahtumakuvaus siitä, kuka asiasta kertoi, mitä hän kertoi, kenelle hän kertoi, miten hän kertoi, missä hän kertoi ja milloin epäily on syntynyt.
– Kirjaa mahdollisimman tarkat kuvaukset siitä, ketkä ovat kysyneet lapselta tai nuorelta asiasta, kuinka monta kertaa häneltä on kysytty asiasta, mitä häneltä on kysytty asiasta ja mitä hän on vastannut ja kertonut.
– Käytä kertojan omia ilmaisuja. Älä tulkitse.
– Kirjaa, mitkä eri tekijät ovat vaikuttaneet epäilyn syntyyn ja puheeksi ottoon, mitä konkreettisia havaintoja epäilyn syntyyn liittyy ja tuleeko ilmi muita mahdollisia selittäviä tekijöitä, jotka voivat olla syynä epäilyn syntyyn ja puheeksi ottoon.
Oikeudelle on varmasti siis esitetty, että "Santaoja kertoi asiasta sijaisvanhemmille
mielessään hyväksikäyttötulkinta, puhelimessa tai kasvotusten, kun 18.8 lapsi oli maininnut
Jensin nimen, ja pyysi näitä kuulustelemaan lapsia."
Ja sitten on oikeudelle varmasti esitetty, että sijaisvanhemmat ovat toistuvasti kyselleet lapsilta hyväksikäyttöön liittyvistä asioista - "ohessa transkriptio siitä, mitä lapset heille vastasivat". Eipä taida olla selvitystä.
Oikeudelle tiedoksi: Epäilyn syntyyn vaikutti se, että lapsi siis mainitsi Jensin nimen
psykologin kuulemisessa, muita seikkoja ei "epäilyn syntyyn ja puheeksi ottoon" tarvittu.
Poliisi - Santaoja - siis delegoi lasten haastattelun sijaisperheelle, vaikka lapset kävivät
parhaillaan tiiviissä kuulemisisssa oikeuspsykologisessa yksikössä - ehkä poliisi siis
evästi sijaisperhettä neuvoilla ja tarvittavalla aineistolla:
- - haastattelu tulee toteuttaa puolistrukturoidun NICHDhaastattelurungon mukaisesti [42, 45, 47]. Haastattelurunkoja on useita, mutta NICHD on niistä eniten tutkittu [42, 44, 47].
Haastattelu etenee avoimista kysymyksistä ja teemoista yksityiskohtaisempiin.
Lapsen psykologiset valmiudet toimia haastattelussa pitää arvioida, ennen kuin siirrytään osuuteen, jossa käydään läpi varsinaiseen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyyn liittyviä asioita.
No, lasten ensimmäisten haastattelujen kanssa kävi niin kuin kävi - mitäpä sitä epäillyn
oikeuksista sen jälkeenkään välittämään:
Rikoksesta epäillyllä on oikeus haastattelijan välityksellä esittää kysymyksiä lapselle. Epäilyllä on niin sanotun kontradiktorisen periaatteen eli kuulemisperiaatteen mukaisesti oikeus tulla kuulluksi ja hänelle on varattava tilaisuus esittää omat näkemyksensä, väitteiden tueksi tarvittavat todisteet ja näkemys vastapuolen väitteistä ja todisteista.
Siitä vaan lapset gynekologin (joka ei erota extragenitaalista aluetta external genitaaleista) tutkimukseen ja käyttää uv-valoa, joka on mustelmien osalta todettu tieteellisillä menetelmillä oikeudessa pätemättömäksi ja jonka kykyä paljastaa ihonsisäisiä arpia ei ole tutkittu lainkaan.
Jens Kukka vannoi jossakin perheensä ja läheistensä (jotka lienevät rehellisiä ja kunnon ihmisiä) kunnian kautta syyttömyyttään lsh-rikoksiin.
Kun katsoo tietyn hämärätahon operaatioita esim. Auer/Kukka lsh-prosessissa - joka sattuu olemaan myös virassa toimiva poliisi kaikkine valtuuksineen ja toimii hyvin suurella varmuudella vastoin parempaa tietoaan - ihmettelee miksi toimintaa oikeudenkin taholta voidaan jatkuvasti katsoa "läpi sormien"?
.