Ilta-Sanomat
Kangasalan rajussa palossa menehtyivät äiti ja poika – naapurin Sinikka: ”He olivat mukavia ihmisiä”
Vuonna 1988 syntynyt henkilö on otettu kiinni epäiltynä kahdesta murhasta.
Pyörätuoliin sidottu äiti ja hänen kehitysvammainen poikansa menehtyivät tulipalossa Kangasalla. Poliisi epäilee henkirikosta. Vuonna 1988 syntynyt henkilö on otettu kiinni epäiltynä kahdesta murhasta.
Omakotitalo paloi räjähdysmäisesti Kangasalan Vatialassa myöhään torstai-iltana.
– Vähän ennen kello yhtätoista katsoin ikkunasta, kun kuului jotain kolinaa. En nähnyt mitään. Viiden minuutin kuluttua katsoin uudestaan, ja talon katto oli täydessä tulessa. Talo paloi räjähdysmäisesti, kertoo naapuri Hilkka Klemola.
Talossa asui kolme henkilöä: vuonna 1934 syntynyt nainen, hänen aviomiehensä sekä pariskunnan vuonna 1954 syntynyt poika. Palon syttyessä aviomies ei ollut kotona.
– Olemme asuneet tässä 36 vuotta, ja he asuivat täällä jo kun me muutettiin. Rouva oli Karjalasta, niin kuin minäkin, ja sen takia meillä oli jotain yhteistä, Klemola kertoi.
Toinenkin naapuri havahtui palon ääniin.
– Katsoin, mikä ihmeen pamaus se oli, ja täältä näkyi kipunoita ja savua. Soitin heti 112:een, kertoo rajanaapuri Sinikka Järvinen.
– En ole ennen niin rajua paloa nähnyt. Tässä on puita ja männytkin paloi. Pelkäsin, että tuli leviää meidänkin taloon, Järvinen kertoi.
– Yö meni valvoessa. Päivällä oli kauheaa lukea murhapoltosta.
Poliisi otti nopeasti kiinni vuonna 1988 syntyneen henkilön, jota epäillään kahdesta murhasta.
Murhista epäilty tunsi uhrit. Rikosylikomisario Jari Kinnunen ei kuitenkaan kommentoi sitä, mikä yhteys murhista epäillyllä on ollut talossa asuneeseen perheeseen.
Uhreilla ei ilmeisesti ole ollut kovin hyviä mahdollisuuksia pelastua palosta. Muutaman vuoden yli 80-vuotias äiti oli pyörätuoliin sidottu, ja vähän päälle 60-vuotias poika oli kehitysvammainen.
Äiti saatiin pelastettua palavasta talosta elossa, mutta hän menehtyi saamiinsa vammoihin myöhemmin sairaalassa.
Lähinaapurit tunsivat hyvin epäillyn henkirikoksen uhrit.
– He olivat mukavia ihmisiä, mutta olihan heillä vaikeaa. Rouva oli viime aikoina pyörätuolissa ja poika oli kehitysvammainen. Aviomies hoiti kumpaakin, kertoo naapuri Sinikka Järvinen.
Eräs naapuri toi palaneen omakotitalon edustalle ensin yhden kynttilän. Se oli menehtyneelle pojalle.
– Hän oli aran oloinen, käveli tien päässä mutkan ja tuli takaisin kotiin. Hän oli lapsenoloinen, kiltti ja auttavainen, naapurit kertoivat.
Myöhemmin naapuri toi toisen kynttilän kun tuli tieto siitä, että äitikin on menehtynyt.
– Tämä on äidille, naapuri sanoi kynttilää sytyttäessään.