Kesäilta pysähtyi kello 23.29
HS kävi läpi poliisin tutkinta-aineiston kesäillalta 2015. Näin ilta eteni.
SYYSKUU oli vain parin päivän päässä, mutta sinä lauantaina tarkeni vielä t-paidassa. Elettiin kesän viimeistä viikonloppua.
Kun aurinko laski ja repusta oli jo kaivettava ylle hupparia, mäennyppylälle mäntyjen katveeseen ilmaantui vapaapäivistä iloitsevaa nuorisoa. Äänekästä ja ehtiväistä, kuten nuoriso tavallisesti. Kaikki eivät tunteneet toisiaan, mutta K46:n ympärillä tutustuttiin, ja saattoivatpa jotkut vähän ihastuakin toisiinsa.
K46 on Helsingin Herttoniemessä vuosikymmeniä seissyt puinen hyppyrimäki. Toni Nieminen loikkasi sen nokalta ennen olympiavoittojaan mäkiennätyksen: 49 metriä.
K46:lle ei olisi pitänyt olla mitään asiaa ilman mäkisuksia. Silti nuorisoa kerääntyi sinne harva se viikonloppu. Vuonna 1936 – samana vuonna kuin Herttoniemen ensimmäinen hyppyrimäki – syntynyt mäkihyppyaktiivi löysi usein paikalta luvattoman oleskelun jälkiä, kuten rikottuja ja tukittuja lukkoja sekä säpäleiksi pistettyjä rakenteita.
Eräänä aamuna tuo mäkikeskuksen ylläpitäjiin kuulunut mies oli kerännyt noin 60 tölkkiä ja pulloa nykyisen mäen alla nököttävästä huoltokopista. Niiden kauppaan kantamiseen tarvittiin kolme muovikassia.
Alueella oli vuosien saatossa myös rällätty mopoilla ja muilla ajoneuvoilla. Ajelun estämiseksi alastulorinteeseen viritettiin jo 1970-luvun lopussa tai 1980-luvun alussa kaksi teräsvaijeria. Keinon keksijästä tai vaijerien alkuperäisistä asentajista ei ole tietoa.
Herttoniemen hyppyrimäkialueen isoin torni on Helsingissä ainoa laatuaan. Ei pelkästään kokonsa puolesta vaan myös siksi, että muovitetun alastulorinteen ansiosta siinä on mahdollista hyppiä kesälläkin. Lauantain 29. elokuuta 2015 jälkeen siitä ei ole juurikaan hypätty.
”Hei, lasketaan perseellä mäkeä alas.”
ILTAYHDENTOISTA jälkeen K46:lla, noin kilometrin päässä Siilitien metroasemasta, parveili jo ainakin parikymmentä nuorta. Herttoniemen urheilupuiston pysäköintialueelta piti kävellä enää muutaman kymmenen metrin pituinen ylämäki, ja sitten saattoikin jo avata suojassa aikuisten katseilta vaikkapa siiderin.
Nuorison ryypiskelyn ja rellestämisen sekä monenlaisen ilkivallan takia mäkialue oli jo suurelta osin ympäröity korkealla metalliaidalla, mutta kaupungin määrärahojen loppumisen vuoksi K46:n takaa pääsi astelemaan ilman esteitä erikoissuorituspaikalle.
”Hei, lasketaan perseellä mäkeä alas”, ehdotti joku kesken illanvieton 17-vuotiaalle Nooralle.
Noora oli hyppyrimäellä jo toista kertaa saman illan aikana. Siellä oli ollut ensivierailulla tylsää, joten hän päätti käydä kaveriporukkansa kanssa katsastamassa Helsingin päärautatieaseman meiningin. K46 veti kuitenkin puoleensa, ja Noora palasi sinne parin tunnin päästä.
Hieman ennen puolta kahtatoista Noora istui muovitetun alastulorinteen yläosassa. Kaste oli hieman kostuttanut vihreää alustaa. Se tuntui ruoholta.
Tuohon kohtaan päästäkseen Nooran ja monen muun nuoren oli täytynyt kiivetä pimeässä matalahkon puuaidan yli. Heidän selkänsä taakse kummulle jäi lisäksi teräsvaijeri, joka esti esimerkiksi mopolla ajon rinteeseen.
NOORAN eteen mäkeen istuutui kolme 16–17-vuotiasta tyttöä: Sofia, Emilia ja Sara. Pyllymäen laskeminen nauratti heitä, eikä touhusta tahtonut tulla aluksi mitään. Kitkaa oli rinteen jyrkkyydestä huolimatta niin paljon, että ilman itsensä eteenpäin hilaamista liuku ei lähtenyt vauhtiin.
Sen jälkeen alkoi kuitenkin tapahtua. Kun liike-energia vei voiton, mäenlasku muuttui matelusta erittäin vauhdikkaaksi. Kiihdytys jatkui 30 metriä.
- stolpe_hertonäs.jpg (79.21 KiB) Katsottu 4264 kertaa
Sitten tuli äkkipysähdys. Sen aiheutti seitsemän millimetrin paksuinen teräsvaijeri, ihan samanlainen kuin ylempänä kummulla.
Vaijeri osui istualtaan laskeneita tyttöjä kaulaan. Sara laski sitä päin ensimmäisenä.
- vaijer_hertonäs.jpg (57.68 KiB) Katsottu 4264 kertaa
Teräsvaijeri oli jo katkennut kolmen edellä laskeneen törmäysten voimasta, kun Noora liukui kohtaan, jossa vaijeri oli vielä muutama sekunti sitten ollut pingotettuna. Vauhdin pysähdyttyä hän näki ympärillään hahmoja siellä täällä.
Sara makasi maassa ja haukkoi henkeä. Hän nousi hetkeksi pystyyn mutta kaatui uudestaan maahan ja menetti tajuntansa.
”En olisi ikinä voinut kuvitella, että tässä voisi näin pahasti käydä.”
ILOINEN tunnelma oli muuttunut silmänräpäyksessä paniikiksi mäkimontussa. Vaijeriin törmänneiden tyttöjen ympärille kerääntyneet nuoret osoittelivat ympäriinsä kännyköiden valoilla. 17-vuotias poika soitti hätäkeskukseen kello 23.29.
Hätäpuhelun soittanut poika tunnusteli hätäkeskuksesta annettujen ohjeiden mukaisesti Saran pulssia. Sitä ei tuntunut, eikä hengityksen kulkemisestakaan ollut varmuutta.
Toinen montussa ollut poika ryhtyi antamaan Saralle suusta suuhun -elvytystä. Vammoitta mäenlaskusta selvinnyt Noorakin osallistui siihen ja paineli lisäksi Saran rintakehää.
Ensihoitajat saapuivat alastulorinteen tyveen kahdeksan minuuttia hätäpuhelun alkamisesta. Kaulavammoja oli Saran lisäksi Sofialla ja Emilialla.
”EN OLISI ikinä voinut kuvitella, että tässä voisi näin pahasti käydä”, kertoi avunhuutojen jälkeen loukkaantuneiden luokse kiirehtinyt 15-vuotias tyttö myöhemmin todistajana poliisikuulusteluissa.
Sama tyttö tiesi vaijereista ja oli aiemmin illalla varoittanut kaveriaan niistä. Kaveri jättikin lopulta rinteessä liukumisen väliin.
”Sofia, Emilia ja Sara eivät olleet tässä vaiheessa luonani, eli he eivät kuulleet, mitä olin sanonut.”
VAIJERI vahingoitti siihen ensimmäisenä iskeytyneen Saran kaulaa vakavasti. Hän kuoli onnettomuuspaikalle Herttoniemen mäkimonttuun.
Asiaa käsitellään parhaillaan Helsingin käräjäoikeudessa.
Viisi hyppyrimäen ylläpidosta vastuussa ollutta miestä syytettyinä oikeudessa
Loppukesästä 2015 sattuneessa Herttoniemen hyppyrimäkiturmassa kuoli 16-vuotias tyttö ja loukkaantui kaksi muuta tyttöä.
Käräjäoikeus selvittää, johtuiko traaginen onnettomuus Herttoniemen hyppyrimäkeä ylläpitäneiden henkilöiden tekemistä ratkaisuista. Syytteessä on kaikkiaan viisi miestä.
Keskeisin kysymys on se, miksi ilkivaltaa ja asiatonta oleskelua yritettiin estää halki alastulorinteen pingotettujen teräsvaijerien avulla. Vaijereista ilmoitettiin varoituskyltillä, mutta turmasta loukkaantumisilla selvinneet nuoret naiset kiistävät nähneensä pimeässä mitään varoituksia.
- skylt_hertonäs.jpg (109.74 KiB) Katsottu 4264 kertaa
Hyppyrimäkialueella ei palanut tapahtumahetkellä ainuttakaan lamppua. Hyppyrimäen omat valot olivat tarkoituksella poissa käytöstä, koska niitä käytettiin vain silloin, kun mäkihyppääjät harjoittelivat tai kilpailivat. Huoltoalueella olevat kantaverkon katulamput olivat puolestaan pimeinä teknisen vian vuoksi.
SYYTETTYJEN JOUKOSSA ovat 81- ja 84-vuotiaat Helsingin Mäkihyppääjät ry:n vastuuhenkilöt, joiden tehtäviin kuului muun muassa vaijereiden irrottaminen ja kiinnittäminen. Hyppyseura piti vaijerit kiinnitettyinä aina kun mäessä ei ollut hyppääjiä.
Kolme muuta syytettyä ovat turman aikaan Helsingin liikuntavirastossa työskennelleitä miehiä.
Kaikille syytetyille vaaditaan rangaistusta kuolemantuottamuksesta ja kahdesta vammantuottamuksesta. Lisäksi johtotehtävissä toiminutta liikuntaviraston virkamiestä syytetään tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.
Kuolleen tytön isä vaatii 10 000 euron kärsimyskorvauksia ja hautauskulujen maksamista. Myös muilla asianosaisilla on tuhansien eurojen korvausvaateita.
Asian käsittely on vielä kesken Helsingin käräjäoikeudessa. Kaikki syytetyt kiistävät syytteet.
1970- ja 1980-lukujen vaihteessa asennettuja vaijereita päin oli laskettu aiemminkin. Tiedossa ovat ainakin vuosina 2011 ja 2014 sattuneet turmat.
Ensin mainitussa loukkaantui 7-vuotias poika, myöhemmässä 16-vuotias nuorukainen. Nämä onnettomuudet eivät johtaneet vakaviin vammoihin tai vaijereiden poistamiseen.
Herttoniemen K46-hyppyrimäki on ollut turman jälkeen käyttökiellossa. Mäki on jo niin huonokuntoinen, että sen purkamistakin on suunniteltu.
Pian viimeisen turman jälkeen koko hyppyrimäkialueen ympärille rakennettiin korkea metalliaita.
Asianomistajien ja todistajien nimet on muutettu. Kirjoituksessa on käytetty lähteinä poliisin esitutkintapöytäkirjoja ja asian käräjäoikeuskäsittelyssä ilmi tulleita tietoja.[/i]
Helsingin Sanomat
3.2. 2:00 , Päivitetty: 3.2. 9:56
Hankala tilanne oikeudellisesti. Valaistusta olisi pitänyt ja voinut olla enemmän, sekä kyltti isompi ja asennettu vaikka pariinkin paikkaan.
Onhan tapauksia, joissa joku on saanut päähänpiston kiivetä sähköveturin katolle ja aiheuttanut toimillaan valokaaren, palanut pahasti tai jopa saanut surmansa. Ei näistä ole VR syytteitä saanut. Ratapihalle ei saa sivulliset mennä, veturin sivussa on kyltti, jossa varoitetaan menemästä jännitteisen ajojohtimen alle. Kaikki eivät näistä piittaa.
EDIT: Huom! kyltin teksti "suojaketju". Mitä sillä oli tarkoitus suojata? Suojata*
* taata, turvata, vakuuttaa, varjella, vahtia, varmistaa, varjella
. Meitä vanhempia, lapsia ja elämäntilanteita on kuitenkin niin paljon erilaisia.
Silti kukaan vanhempi ei ilmeisesti ole tehnyt asialle mitään vaan teinien on annettu jatkaa hengailuaan ko. paikassa. 
