L'amourha kirjoitti:paccasucco kirjoitti:Vuoden 1966 alussa Keskusrikospoliisin johtoon tuli poliisineuvos Pentti Ylösjoki.Häneltä kysyttiin mielipidettä Tulilahden murhien tekijästä:
Olen täysin varma tekijästä,niin lienevät muutkin , jotka ovat nähneet jutun pöytäkirjat.Syytös Holmströmiä vastaan ei ollut vain yhden narun varassa, vaan indisioita oli useita..
Anteeksi vaan Ailar, että olet ollut koko ajan väärässä unihiekkoinesi.
Kun nyt noihin jälkiviisastelijoihin mennään, mitäpä mieltä olivat jutun syyttäjä Laaksonen ja oikeuden puheenjohtaja Granfelt? Kumpikin piti jälkeen päin Runaria syyttömänä. Granfelt on todennut indisioita olleen mutta ei riittävästi.
Granfeltin puheista ei ilmene, että hän olisi pitänyt Runaria välttämättä syyttömänä, vaan puhui siitä, että todisteet eivät olisi luultavasti riittäneet tuomioon. On kaksi eri asiaa pitää syytettyä syyyllisenä, tai näyttöä riittämättömänä. Oikeudessahan näytön tyätyy olla aukoton, eikä järkevää epäilyä saa jäädä syyttömyydestä.
Jermon kirjassa vuonna 1975, Granfelt kertoo, että juttu vaivaa häntä edelleen lähes päivittäin. Olen lainannut tuon kirjan tutulleni, joten en nyt tähän saa sanatarkkaa lainauista, mutta sanoi suunnilleen niin, että on miettinyt päänsä puhki, olisiko tuominnut Runarin vai ei, eli oli hänen mukaansa siinä ja siinä, olisi näyttö riittävää. Indisioita Granfeltin mukaan tosiaan oli useitakin, mutta antaa ymmärtää, että luultavasti hän olisi lopulta antanut vapauttavan tuomion.
Granfelt sanoi kuitenkin, että mielestään tuli toteen näytetyksi, että Runar oli seuraillut tyttöjä Tulilahdelle asti, ja oli nähnyt heidät leirintäalueella tuokkospoikien kanssa. Tämä siis liittyi siihen Runarin poliisille kertomaan tunnustukseen paikallaolostaan, jonka myöshemmin veti takaisin. Sehän sisälsi asioita, joita vain paikalla ollut saattoi tietää, liittyen tyttöjen ja tuokkospoikien keskinäiseen toimintaan, joista tuokkospojat olivat jossain ylimääräisessä kuulustelussa kertoneet, mutta joista ei julkisuudessa ollut mitään tietoa. Siinähän oli kerrontaa, että ainakin toinen tuokkospoika (ilmeisesti Ruuskanen) olisi huonolla menestyksellä yrittänyt lähempää fyysistä tuttavuutta tehdä. Täytyy tästäkin laittaa tarkka lainaus, kun saan kirjan takaisin.
Tästä päästään omaan näkemykseeni tapahtumista, jonka kaltainen teoria tuossa vähän aikaisemminkin tässä ketjussa on kerrottu. Eli itse pidän todennäköisimpänä skenaariona sitä, että Runar on todellakin ollut tiirailemassa tyttöjä leirintäalueen läheisyydessä, mutta tuokkospojat ovat nuo murhat tehneet. Runarhan sanoi myöhemmin, kun kiisti aikaisemman tunnustuksensa paikalla olostaan, että jos hän vanhana väkivaltarikollisena tunnustaa seuranneensa tyttöjä Tulilahdelle, tuomitaan hänet varmasti myös murhista, joita hän ei ole tehnyt Hän on siis tiennyt, ettei hän voi tunnustaa Tulilahdella edes olleensa. Tämä on varmaan tottakin, se olisi ollut liian raskauttava asia, ja kääntänyt yleisen mielipiteen niin vahvasti häntä vastaan, että vaikea olisi oikeudenkin ollut hänelle vapauttavaa tuomiota antaa.
Tuokkospoikien osalta syyllisyyden puolesta taas puhuu vähän liiankin monta seikkaa. Siinä on nuo heidän itsensäkin tunnustamat lähentely-yritykset, paluu murhapaikalle, väärät nimikirjaimet tuokkosissa, puheet "ylpeistä hesalaislikoista", Ruuskasen myöhempi tuomio raiskauksesta tai raiskausyrityksestä? Olisi aikamoinen sattuma, että nuo kaksi vikittelijää olisivat nyt vain sattuneet juuri murhailtana siellä olemaan, ja vielä palanneet murhapaikalle ihan sattumalta hakemaan tuokkosia. Mielestäni vaikuttaa, että tuokkospojat ovat selkeästi sopineet, että poliisille tunnustetaan se, mikä on pakko kertoa, eli kokonaan paikalla käynnin kiistäminen olisi ollut liian riskialtista mahdollisten silminnäkijöiden takia.
Myös nuo ruumiiden ja tavaroiden piilotustoimet olisivat olleet nähdäkseni yhdelle ulkopaikkakuntalaiselle miehelle lähes mahdoton tehtävä, vaikka se poliisin rekonstruktiossa periaatteessa olisi voinutkin mahdollista olla. Paljon uskottavampaa on se, että kaksi paikallisen maaston tuntevaa henkilöä on tehnyt nuo jälkityöt. Esimerkiksi polkupyörien upottaminen syvään kohtaan, sekä ennen kaikkea lapion hakeminen satojen metrien päästä ovat vahvoja viitteitä tähän.
Toki poliisi on aikanaan tuokkospoikia useastikin kuulustellut, mutta siltikin uskon, että kun Runar löytyi, niin nuo muut tutkintalinjat unohdettiin liiaksi, ja myös tuokkospoikia koskeva linja pääsi kylmenemään. Kun vanhat selvittämättömät rikokset otettiin 2000-luvun alussa tehotutkintaan, on tuotakin linjaa varmasti taas tarkasteltu. Mutta varmaankin on niin, että mitään näyttöä ei ole enää ollut, kuten esimerkiksi Kyllikki Saaren tapauksessa, jossa syyllinen periaatteessa tiedettiin, mutta tekninen näyttö puuttui. Bodomissa taas oli teknistä näyttöä verisen teltan ja kenkien muodossa, vaikkakin tuo näyttö sitten kuivuikin pahasti kasaan. Mutta silti en voi välttyä ajatukselta, että H.P olisi voinut kokea saman kuin Nils Gustafsson.