Pienviljelijä Unto Briskin murha Karkkilassa 1993

[minävazz]

Ilmakuvasta päätelleen tuo on raivattu tuo pihapiiri. Asuukon tilalla nykyään joku?

Joskus vuonna 1999-2000 käytiin kattomassa tuota paikkaa. Oli tie niin kasvanut umpeen että mopoillakin oli vaikea päästä perille. Pihapiiri oli myös kasvanut aika hyvin umpeen. Mitään ei tietenkään rikottu eikä varastettu. Muistan että tuossa isommassa piharakennuksessa oli PW merkkinen crossimopo silloin.

[Oikeus ennen kaikkea]

Vähän lisää kuvitusta PPK 1995

Keittiön lattialla näkyi runsaasti verta ja laahausjälkiä.jpg (167.55 KiB) Katsottu 1064 kertaa

Surma-ase - 22 kaliberinen Smith & Wesson-merkkinen pistooli.jpg (106.63 KiB) Katsottu 1064 kertaa

Neljä osumaa kasvoihin.jpg (61.43 KiB) Katsottu 1064 kertaa

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 1995

Surmatyö Karkkilassa
Varatuomari Lauri Lausmaa

Toukokuun 25. päivänä 1993 surmattiin asunnossaan Karkkilassa ampumalla eronnut 39-vuotias pienviljelijä. Surma todettiin tehdyksi vainajan serkun omistamalla pistoolilla. Surmailtana surmatun luona oli vieraillut seurue, johon kuului kaksi tämän miespuolista serkkua sekä kaksi virolaista syntyperää olevaa naista, joista toinen oli serkun vaimo ja toinen tämän sisarpuoli.
Kihlakunnanoikeuden aikanaan syylliseksi tuomitsema henkilö ei tunnustanut syyllisyyttään. Kihlakunnanoikeus katsoi syyllisyyden selvitetyksi asiassa suoritetun poliisin teknisen tutkinnan, sekä syyttäjän tekijäkumppaniksi ja kihlakunnanoikeuden avunantajaksi katsoman henkilön ja surmapaikalla olleiden kahden muun henkilön kertomusten perusteella.

Kadonnut naapuri
Karkkilan nimismiespiirin poliisiasemalla kävi aamulla maanantaina, 31. päivänä toukokuuta 1993 Paavo Yli-Anttila-niminen henkilö ilmoittamassa, että hänen naapurissaan asuva Unto Olavi Johannes Brisk oli ilmeisesti kadonnut, koska tämä ei ollut syytä ilmoittamatta saapunut hänen luokseen keskiviikoksi, 26. päiväksi toukokuuta 1993 sovittuun perunanistutukseen. Yli-Anttila kertoi nähneensä Unto Briskin viimeksi sovittuna perunanistutuspäivää edellisenä iltana eli tiistaina, 25. päivänä toukokuuta 1993, kun tämä oli ajanut asuntonsa suunnasta hänen ohitseen Nissan-merkkisellä harmaalla avopakettiautollaan. Briskin autoa oli seurannut valkoinen Lada-henkilöauto, jossa Yli-Anttila oli nähnyt kaksi miestä. Sunnuntaina, 30. päivänä toukokuuta 1993 Yli-Anttila oli nähnyt vuorostaan punaisen Lada-henkilöauton ajaneen Briskin asunnon suuntaan. Tässä autossa hän oli nähnyt kaksi miestä ja vanhan naisen. Unto Briskin henkilöstä Yli-Anttila kertoi tämän olevan tunnollisen ja tarkan miehen, joka ei käyttänyt juuri lainkaan alkoholia. Brisk oli kertonut Yli-Anttilalle käyneensä 3–4 kertaa Tallinnassa ja että hän aikoi hankkia itselleen vaimon Virosta. Brisk oli myös kertonut aikovansa mennä jälleen Tallinnaan seuraavana syksynä.

Löytyy ammuttuna asunnostaan
Yli-Anttilan ilmoituksen takia Karkkilan nimismiespiirin poliisin toimesta lähdettiin Briskin asunnolle, jonka ulko-ovi murrettiin auki. Asunnon keittiössä todettiin verijälkiä ja raahausjälkiä, joita oli yritetty peittää vuodevaattein ja matoin. Ikkunan eteen oli vedetty verhot. Unto Brisk löytyi eteisen komerosta surmattuna ampumalla ainakin kerran päähän pienikaliiberisella aseella

Palanut avolavapakettiauto
Surmatyöhön ilmeisesti liittyväksi todettiin aluehälytyskeskuksen poliisipiirien yhteistoiminta-alueen keskuspaikaan, Vihdin nimismiespiiriin perjantaina, 28. päivänä toukokuuta 1993 tehty ilmoitus, jonka mukaan tuona päivänä Nummi-Pusulassa Antiaisentiellä oli noin kello 11.40 aikaan nähty tulessa oleva pakettiauto ojassa. Myös auton ympärillä oleva metsä oli tulessa. Paikalle menneen Vihdin nimismies- piirin partion suorittamissa alustavissa rikospaikka- tutkimuksissa todettiin palavan pakettiauton olleen Nissan-merkkinen avolavapakettiauto. Auto oli täysin palanut etuosastaan aina lavan puoliväliin saakka. Autosta oli poistettu molemmat rekisterikilvet. Myös auton runkopalkissa ollut valmistusnumero oli ilmeisesti kulmahiomakoneella hangattu pois. Auton moottoritilassa ollut tyyppikilpi oli ilmeisesti kuumuudessa sulanut. Näin ollen mitään auton tunnistamistietoja ei palopaikalla pystytty löytämään. Palanut Nissan-avolavapakettiauto oli dieselkäyttöinen ja väriltään harmaa. Auton ympärillä paloi metsikköä n. 0,5 hehtaarin alueella. Paloa sammuttamassa oli kolme sammutusyksikköä Nummi-Pusulan palokunnasta. Surmateon ja siihen ilmeisellä varmuudella liittyvän, todennäköisesti Unton omistaman auton, palonsyyntutkinta siirrettiin keskusrikospoliisille.

Havainnot surmapaikalla
Teknisen rikostutkinnan surmapaikalla, Unto Briskin asunnossa, suorittivat Länsi-Uudenmaan rikostutkimuskeskuksen tutkijat. Siinä todettiin, että asunnon keittiön ja eteisen välisen oven sekä eteisen komeron oven karmeissa oli ylhäältäpäin valunutta verta noin 70 cm korkeudelta. Keittiön lattiassa oli yhtenäinen verinen laahausjälki, joka oli peitetty matolla, vuodevaatteilla ja pyyheliinalla. Laahausjälki johti keittiön komeron ja ruokapöydän välistä eteisen ovelle. Komeron ja pöydän välissä lattialla oli verta ja verta oli myös ikkunaverhossa. Komeron seinän puoleisessa oven karmilaudassa oli 130 cm korkeudella luodin sisäänmenoaukko. Jääkaapin päällä ole van seinäpuhelimen kuuloke oli jääkaapin päällä ja puhelimen seinäkosketin oli irrotettu. Keittiön viereisessä makuuhuoneessa olevan kirjoituspöydän laatikostot olivat osittain auki ja vuoteesta puuttuivat vuodevaatteet.
Vainaja, Unto Brisk, makasi eteisen komeron lattialla pölynimurin päällä vatsallaan jalat suorina, polvet lievästi koukussa. Pää oli painunut voimakkaasti oikealle olkapäähän seinän painamana. Vainajan kasvot ja vasen puoli päätä olivat kuivuneen veren peittämät. Myös vainajan vasen käsi ja vasen hartianseutu olivat veriset. Vainajan päässä oli runsaasti verta.

Ammuttu neljä kertaa päähän
Unto Briskin oikeuslääketieteellisessä ruumiin avauksessa oikeuslääkäri poisti Briskin pääkallosta neljän lyijyluodin jäänteet.
Briskille toimitettuun oikeuslääketieteelliseen ruumiinavaukseen liittyneen oikeuskemiallisen ja mikroskooppisen tutkimuksen jälkeen voitiin todeta, että Briskiä oli ammuttu neljä kertaa melko pienelle alueelle otsaan ja kasvoihin. Kaksi luodeista oli vaurioittanut aivoja. Kaksi muuta luotia olivat tunkeutuneet kasvojen alueelle. Aivokudokseen tunkeutuneet luodit olivat kuolettavia. Ampumavammoissa ei ollut todettavissa kosketuslaukaukselle ominaisia piirteitä. Oikeuslääketieteellisestä ruumiinavauksesta laaditun lausunnon mukaan Unto Briskin kuolema oli johtunut neljästä pään ja kasvojen alueen ampuma- vammasta ja näihin liittyneistä aivokudoksen vaurioista.

Surma-aseen mahdollinen omistaja löytyy
Kun oli ilmeistä, että Unto Briskiä oli ammuttu pienikaliiberisella aseella, keskusrikospoliisissa tarkistettiin Karkkilan nimismiespiirin ampuma-ase kortisto sen selvittämiseksi, löytyisikö piirin alueelta mahdollisesti henkilöä, jolla oli surmateossa käytetynlainen ase. Kortistosta todettiin, että lupa tällaiseen 22 kaliiberiseen Smith & Wesson-pistooliin oli hiljattain myönnetty Unto Briskin serkulle Juha Kruusille.

Neljä pidätystä
Keskusrikospoliisi otti kiinni ja pidätti 4. päivänä kesäkuuta 1993 Unto Briskin surmaamiseen syylliseksi epäiltynä tämän serkun Juha Kruusin ent. Vartiaisen ja hänen vaimonsa Inga Kruusin, Juha Kruusin veljen Tapio Vartiaisen, sekä Inga Kruusin sisarpuolen Lidia Mendesin ja aloitti näiden kuulustelut.

Juha Kruus kertoo
Juha Kruusiä kuulusteltiin Karkkilan nimismiespiirissä jo toukokuun 31. päivänä 1993 eli samana päivänä, kun Unto Briskin ruumis oli löydetty, tällöin kuitenkin todistajana Unto Briskin menemisten ja tulemisten selvittämiseksi, olihan Juha Kruus Unto Briskin serkku. Tässä kuulustelussa Juha Kruus kertoi tavanneensa Unto Briskin viimeksi toukokuun alkupuolella aikaa tarkemmin kuitenkaan muistamatta. Todistajana kuultu Juha Kruus kertoi olevansa naimisissa Virosta Tallinnan Kallaverestä olevan Inga Kruusin kanssa. Heidät oli vihitty siviiliavioliittoon Tallinnassa vuonna 1991. Heillä oli yksi maaliskuussa 1993 syntynyt yhteinen lapsi, sekä vaimolla kaksi omaa lasta. Kuulustelijan tiedustellessa, oliko Unto Briskillä mahdollisesti tyttöystäviä Tallinnassa, Juha Kruus kertoi, ettei Unto ollut hänelle mitään tähän viittaavaa kertonut. Sen sijaan Juha Kruus oli kuullut vanhemmiltaan Unton näille kertoneen jotakin tähän viittaavaa. Juha Kruus kertoi tosin tietävänsä, että Unto oli vuoden aikana käynyt useampana viikonloppuna Tallinnassa ja kerran Viipurissa. Mahdollisista Unton tyttöystävistä sen paremmin Suomessa kuin Virossa tai Venäjällä Juha Kruus ei osannut sanoa mitään. Hän kertoi kuitenkin yhdessä vaimonsa Ingan kanssa antaneensa Untolle vaimon sisaren Lidian osoitteen Tallinnassa. Juha Kruusin käsityksen mukaan Unto ja Lidia olivat myös tavanneet kulumassa olleen vuoden aikana Tallinnassa. Juha Kruus arveli, ettei tapaaminen ollut johtanut sen pitempään ystävyyssuhteeseen.
Kun Karkkilan nimismiespiirin ampuma-asekortistosta oli havaittu, että Juha Kruusille oli hiljattain myönnetty lupa samanlaiseen aseeseen, jolla Unto Brisk ilmeisesti oli surmattu, ase otettiin poliisin haltuun tutkimuksia varten 2. päivänä kesäkuuta 1993.

Kun Juha Kruus oli 4. päivänä kesäkuuta 1993 pidätetty aloitettiin hänen kuulustelunsa välittömästi. Tällöin Juha Kruus muutti aikaisempaa kertomustaan ja kertoi tavanneensa Unto Briskin viimeksi kuitenkin tiistaina, toukokuun 25. päivänä 1993. Tapahtumista tuona iltana Juha Kruus kertoi, että kun Unto Brisk ja Kruusin vaimon sisar Lidia olivat tavanneet toisensa Tallinnassa, niin ehkä tästä syystä Lidia, joka oli poikansa kanssa käymässä Karkkilassa, halusi nähdä minkälaisissa oloissa Unto Suomessa asui.
Niinpä seurue, johon kuuluivat Juha Kruus, hänen vaimonsa Inga, tämän sisar, oikeastaan sisarpuoli Lidia Mendes ja Juha Kruusin veli Tapio Vartiainen lähtivät kyläilemään Tuoma Briskin luokse. Matka tehtiin Juha Kruusin omistamalla valkoisella Toyota Carina -merkkisellä henkilöautolla, jota Juha Kruus kuljetti.
Juha Kruus kertoi huomanneensa veljellään Tapiolla mustat nahkakäsineet, mihin hän ei tuolloin osannut kiinnittää sen suurempaa huomiota. Seurue saapui Unton talon pihaan noin kello 20.00–21.00 aikaan. Lidia ja Tapio olivat menneet heti sisään taloon Juhan ja Ingan jäädessä vielä ulos tupakalle.
Juha Kruus ei ollut ehtinyt polttaa savukettaan loppuun, kun hän oli kuullut sisältä laukauksia. Hän oli tajunnut heti, että Tapio oli varmasti ottanut hänen, Juhan, asunnon puolella olevasta lukitusta kassakaapista hänen noin kuukausi aikaisemmin ostaman Smith & Wesson-merkkisen 22 kaliiberin tarkkuuspistoolin. Juha ja Inga olivat menneet yhtä aikaa sisään. Sisälle päästyään Juha, tajuttuaan mitä asunnossa oli tapahtunut, oli mennyt näkemästään aivan sekaisin. Hänelle oli jäänyt sellainen muistikuva, että hän oli nähnyt veljensä Tapion raahaavan Untoa ja loista keittiöstä poispäin. Sen hän muisti nähneensä varmasti, että Tapio oli laittanut Unton eteisen komeroon ja sen jälkeen sulkenut oven. Seuraavaksi Tapio oli alkanut pyyhkiä mahdollisia sormenjälkiä talosta ja pakottanut Juhan ja tämän vaimon Ingan avukseen. Siivouksesta ja jälkien peittelystä Juha muisti vielä sen, että Lidia peitteli lattialla olleita verijälkiä vuodevaatteilla. Viivyttyään Unton talolla noin puoli tuntia he kaikki lähtivät sieltä pois. Tapiolla oli hallussaan Unton auton avaimet, mitkä Tapio antoi Jukalle talon sisällä ja pakotti hänet ajamaan Unton auton pois paikalta. Samaten Tapio pakotti Ingan ottamaan Juhan auton ja käski tämän ajaa Juhan ohjaaman Unton auton perässä, missä autossa Juhan lisäksi oli Tapio.
Matkan aikana Juha oli nähnyt Tapion tutkivan Unton talosta ottamansa lompakon sisältöä. Juhan käsityksen mukaan Tapio ja Lidia piilottivat Unton lompakon jonnekin metsään, mihin myös jätettiin Unton auto. Tapio oli ottanut Jukalta Unton auton avaimet ja käskenyt hänen ajaa omalla autollaan koko seurue kotiin. Heidän oltuaan jonkin aikaa kotona Tapio oli sanonut, että nyt täytyy mennä hävittämään Unton talolta otettuja tavaroita. Seurue lähti matkalle kolmisin Juhan autolla. Juha ja Inga istuivat edessä ja Tapio yksin takana. Ajettiin Tapion ohjeiden mukaan ja tämä heitteli matkan aikana oikeanpuoleisesta takasivuikkunasta tavaroita ulos. Tavaroista Juha muisti kahvinkeittimen ja joitakin lusikoita. Paikalta, mihin Unton auto oli jätetty, Tapio vei joitakin pokaaleja metsään. Seurue oli matkalla ehkä noin tunnin verran ja palasi sen jälkeen kotiin. Kotiin tultua Tapio oli tuonut Juhan aseen tällejä sanonut, että mikäli tämä puhuu asiasta jollekin, Tapio tulee kostamaan sen tämän lapsille.
Torstaina, toukokuun 27. päivänä 1993 iltapäivällä Juha oli kysynyt Tapiolta, mitä tämä oli aikonut tehdä Unton autolle, koska joku varmasti löytäisi sen liian näkyvältä paikalta. Tapio oli tähän sanonut, että auto täytyi hoidella siten, että näyttäisi, kuin olisi joku autovaras vienyt sen sinne. Tapio käski Juhan ja Ingan suorittamaan auton tuhoamisen. Juha ja Inga olivat kahdestaan menneet Juhan autolla Unton autolle. Juha oli irrottanut autosta osittain kojelaudan, kattopeilin ja rekisterikilvet sekä moottoritilasta kaksi akkua. Juha Kruus muisteli ottaneensa autosta joitakin muitakin osia, muttei jaksanut muistaa mitä. Lopuksi Inga sytytti kojelaudan alta tupakan sytyttimellä auton tuleen. He eivät olleet jääneet katsomaan, miten auto paloi, vaan poistuivat heti sytyttämisen jälkeen ja ajoivat suoraan kotiin.
Pidätettynä olevaa Juha Kruusiä kuulusteltiin jälleen kesäkuun 5. päivänä 1993, jolloin hän pysyi aikaisemmin kertomassaan ja yksityiskohtaisti sitä. Tapion käytöksestä ennen Unton talolle saapumista hän oli huomannut tämän olleen hyvin hiljaisen ja naureskelleen jotenkin omituisesti. Tämä oli tuoksunut hieman alkoholille. Auton polttamisesta Juha Kruus kertoi nyt, että Inga teki sen sytyttämällä hanskalokerossa olleet paperit tuleen. Tämän Inga teki hänen neuvostaan, sillä hän halusi jäljen näyttävän siltä, että auto oli yritetty tahallaan sytyttää. Juha Kruus ei uskonut, että auto olisi syttynyt kokonaan palamaan, mutta muisti vielä, että kun he olivat lähdössä Unton luokse, Tapio ei ensin ollut lainkaan halukas lähtemään toisten mukaan. Kuultuaan sitten, että he olivat heti lähdössä, Tapiokin ilmoitti lähtevänsä. Toiset joutuivat odottelemaan Tapiota autossa jonkin aikaa, jotta tämä ehti mukaan.

Inga Kruus kertoo
Inga Kruus otettiin kiinni ja pidätettiin keskusrikos poliisin toimesta kesäkuun 4. päivänä 1993, jolloin myös häntä kuulusteltiin.
Inga Kruus kertoi, ettei hänellä ollut mitään tietoa Unto Briskin surmasta, eikä hänellä tietenkään ollut siihen mitään osuutta.
Inga Kruus kertoi tavanneensa Unto Briskin viimeksi pari päivää ennen viimeistä Tallinnan matkaansa 13.–20. toukokuuta 1993. Tuolloin Unto oli käynyt Virtasilla ja myös Juhan ja hänen puolellaan. Unto oli pyytänyt Jukalta apua talonsa remonttiin. Heillä ei ollut kuitenkaan mahdollisuutta auttaa häntä, koska Inga oli lähdössä Tallinnaan ja Juhan autossa oli jotakin korjattavaa.
Inga Kruus kertoi aikanaan antaneensa Untolle kahden naisen osoitteen Tallinnassa. Toinen osoite oli hänen sisarensa Lidia Mendesin ja toinen hänen entisen naapurinsa Valentinan, joka oli venäläinen, mutta jonka sukunimeä hän ei muistanut. Unto oli nimenomaan pyytänyt Hiideltä tällaisia osoitteita. Inga tiesi, että Unto ja Lidia olivat tavanneet toisensa ja olivat olleet jonkin aikaa kirjeenvaihdossa kin keskenään, mutta kirjeenvaihto oli päättynyt.
Tiistain, toukokuun 25. päivän 1993 tapahtumista Inga Kruus kertoi, että tuona iltana heillä oli käynyt pappi, jonka kanssa oli keskusteltu hänen ja Juhan kirkollisesta vihkimisestä Suomessa. Tämän jälkeen Juha oli vienyt autollaan äitinsä Kiljavan sairaalaan katsomaan sairaalassa olevaa miestään, eli Juhan isää. Juha oli tullut takaisin, mutta samana iltana he olivat lähteneet yhdessä Juhan kanssa hakemaan tämän äidin pois Kiljavalta joskus kello 19.30 aikaan, kun Tapio ja Lidia olivat tulleet kotiin. Sairaalasta paluun jälkeen Juha ja Inga lapsineen, Juhan ja Tapion äiti sekä Tapio ja Lidia olivat kaikki koko illan olleet kotona ja saunoneet.
Kysyttäessä, milloin Inga oli viimeksi käynyt Unton asunnolla, hän kertoi sen tapahtuneen joskus talvella, jolloin he olivat käyneet katsomassa tämän talon remonttia. Unton välejä Juhan ja Tapion kanssa Inga piti normaaleina. Juhan hallussa olleella aseella Inga Kruus kiisti koskaan ampuneensa. Juhan hän tiesi ampuneen, sillä joskus sisäradalla korjaten kuitenkin, että ampuminen sisäradalla olikin tapahtunut ilmapistoolilla. Ampuma-aseella Juha oli ampunut ulkona jossakin paikassa, jossa oli romua. Kysyttäessä, milloin Juha oli ampunut viimeksi Inga Kruus ilmoitti, että se oli voinut tapahtua toukokuun puolivälissä sillä aikaa, kun hän itse oli Tallinnassa. Inga Kruus kertoi myös, että Juha säilytti asettaan kassakaapissa ja sen avainta korkealla tietyssä paikassa. Hän lisäsi vielä, ettei hän ollut kiinnostunut aseesta, eikä Juhan ampumaharrastuksesta. Hän ei uskonut, että Juha olisi lainannut asettaan kenellekään. Inga Kruus halusi vielä kuulustelun lopuksi korostaa sitä, ettei hänellä tai hänen miehellään Jukalla ollut mitään tekemistä Unto Briskin surman kanssa. Heillä oli hyvä elämä, eikä ollut mitään syytä pilata elämäänsä millään tyhmyyksillä.
Kun Inga Kruusiä jälleen kuulusteltiin kesäkuun 5. päivänä 1993 hän halusi muuttaa kertomustaan siltä osin, kuin se koski toukokuun 25. päivän 1993 tapahtumia. Hän kertoi nyt, että he menivät tuon päivän illalla johonkin aikaan Unto Briskin luokse kylään. Hänen sisarensa Lidia Mendes, joka oli tavannut kerran Unton ja ollut hänen kanssaan kirjeenvaihdossa, halusi nähdä miten Unto eli ja asui. Lidian oli tehtävä valinta Unton ja Tapion välillä. Inga oli suositellut kallistumista Unton suuntaan, jolla oli asunto ja kaikki, kun taas Tapiolla ei ollut mitään. Untolle ei ennakolta ilmoitettu hänen luokseen tulosta. Inga oli yhdessä Lidian kanssa yrittänyt soittaa Untolle Tallinnasta 13.–20. toukokuuta 1993 välisenä aikana Ingan ollessa siellä käymässä, mutta Unto ei ollut vastannut puhelimeen.
Inga halusi kuitenkin korostaa sitä, ettei hän tiennyt, oliko Tapio tietoinen siitä, että Lidia oli valintatilanteessa Tapion ja Unton suhteen. Ennen tiistaina, toukokuun 25. päivänä 1993 tapahtunutta lähtöä Unton luokse Juha oli ollut ampumassa aseellaan. Inga ei tiennyt, oliko ase jäänyt autoon, jolla he olivat menneet Unton luokse. Auto oli Juhan ja tämä toimi kuljettajana. Inga istui hänen vieressään. Lidia ja Tapio istuivat takana. Kun oli saavuttu Unton pihaan Inga ja Juha olivat jääneet polttamaan savuketta portaiden luokse, kun taas Tapio ja Lidia olivat menneet sisälle taloon. He koputtivat ovelle ja kun sitä ei ollut avattu, he avasivat oven ja menivät sisään.
Ei ehtinyt kulua kauankaan, kun talosta kuului laukauksia. Inga oli kuullut Juhan aseen äänen ollessaan joskus tämän kanssa ampumassa. Niinpä Inga aavisti jotakin kauheata tapahtuneen. Kun he menivät Juhan kanssa sisälle, Inga näki Tapion nahkakäsineet kädessä vetävän jotakin rättejä keittiöön. Lidia nojasi eteisessä keittiöön johtavan oven pieleen. Verta oli joka puolella. Inga oli ollut järkyttynyt, eikä hänellä ollut Untosta minkäänlaista mielikuvaa. Inga lähti Juhan kanssa ulos ja pian sinne tuli myös Lidia. Jonkin ajan kuluttua myös Tapio tuli ulos ja potkaisi Ingaa reiteen sanoen ”mitä siinä tuijotat, nuija”, tai vastaavaa. Inga ei muistanut nähneensä Tapiolla missään vaiheessa asetta, eikä tiennyt millä aseella Unto ammuttiin. Saattoi olla niin, että kun Juhan ase oli autossa, niin Tapio otti sen sieltä. Inga ei ollut koskaan nähnyt Tapiolla mitään asetta. Seurue oli lähtenyt Unton talolta pois siten, että Juha ajoi Unton autoa ja Tapio istui hänen vieressään. Luultavasti hänellä oli ase kädessään. Tästä Inga ei ollut varma, mutta hän pelkäsi kovasti. Tapio määräsi Ingan ajamaan Juhan autolla perässä. Inga oli ajanut autoa aikaisemmin vain pihalla harjoittelumielessä, mutta hän sai auton kuitenkin juuri ja juuri liikkeelle. Inga sanoi toimineensa kuin robotti. Lidia tuli samaan autoon. Inga ei tiennyt minne he ajoivat. Hän ajoi vain edellä kulkevan Juhan ohjaaman Unton auton perässä. Lopulta he päätyivät johonkin mäkeen, jonne Unton auto jätettiin. Siellä Tapio heitti pois nahkakäsineensä ja jotain muutakin, minkä jälkeen he olivat matkanneet kotiin Juhan autolla tämän toimiessa kuljettajana. Inga oli Juhan kanssa miettinyt, että he kertoisivat asiasta Juhan ja Tapion äidille ja tämä ilmiantaisi sitten Tapion. He eivät olleet kuitenkaan uskaltaneet tätä tehdä, koska he arvelivat äidin puhuvan asiasta ensin Tapion kanssa ja Tapio saisi täten tietää heidän puhuneen.
Inga oli ollut hyvin peloissaan, olihan hänellä kolme lasta, joihin Tapio voisi kostonsa kohdistaa, minkä vuoksi Inga päätti olla puhumatta asiasta mitään niin kauan, kuin Tapio oli vapaana. Muutama päivä surman jälkeen Inga ja Juha päättivät yhdessä mennä hävittämään Unton auton, jotta sillä ei pääsisi kukaan pakenemaan. He olivat menneet yöllä kello 03.00 aikaan paikalle, missä auto oli. Inga oli ottanut auton hansikaslokerosta paperia, laittanut sen istuimen eteen ja sytyttänyt palamaan tarkoituksella, että auto palaisi. He eivät seuranneet miten palo lähti etenemään, vaan poistuivat paikalta. Kysyttäessä, oliko Inga käynyt Unton kaupunkiasunnossa tämän kuoleman jälkeen Inga vastasi, ettei hän osannut sitä sanoa, sillä hän oli kuulustelu tilaisuudessa niin hermostunut, että tarvitsi rauhoittavan tabletin. Inga muisti Lidian kertoneen hänelle, että Tapio oli laittanut Lidian tyynyn alle ison veitsen yönä, joka seurasi surmailtaa. Lidia oli löytänyt veitsen seuraavana aamuna. Inga katsoi, ettei hän ollut syyllistynyt asiassa mihinkään rikokseen, vaan joutunut tapahtumiin mukaan omaan syyttään. Pelätessään Tapion uhkauksien toteutumista ei hän ollut uskaltanut asioista mitään puhua.

Tapio Vartiainen kertoo
Tapio Vartiaistakin kuulusteltiin jo 31. päivänä toukokuuta 1993 todistajana Unto Briskin viimeaikaisten liikkumisten ja yhteyksien selvittämiseksi. Tässä kuulustelussa Tapio Vartiainen kertoi kuulustelupäivänä saaneensa poliisilta kuulla, että hänen serkkunsa Unto Brisk oli kuollut. Sen enempää hän ei serkkunsa kuolemasta tiennyt. Unto oli käynyt hänen kotonaan, mutta harvoin. Tapio Vartiaisen muistaman mukaan Unton äiti oli kuollut vuonna 1983 tai 1984. Äitinsä kuoleman jälkeen Unto oli käynyt Vartiaisilla silloin tällöin. Luultavasti Unto oli ollut avun tarpeessa joskus, jolloin Tapio Vartiaisen vanhemmat antoivat tarpeen vaatiessa hänelle neuvoja.
Unto oli mennyt naimisiin äitinsä kuoleman jälkeen, mutta avioliitto ei ollut kestänyt, vaan Unto oli eronnut. Unton vaimolla oli ollut poika ennestään. Poika oli tällä hetkellä noin 25-vuotias. Tapio oli tavannut Unton vaimon ja tämän pojan, muttei tuntenut heitä tarkemmin.
Unto ei ollut Tapion mielestä viinamiehiä, eikä hän ollut nähnyt tätä koskaan humalassa. Unton kavereista ja tyttöystävistä Tapio ei tiennyt mitään. Tapion mielestä Unto eli sellaista elämää ja käyttäytyi siten, ettei hänellä pitänyt olla vihamiehiä missään tapauksessa. Tapio tiesi myös, että Unto oli usein paikallisten invalidien kanssa tekemisissä. Hän oli nimittäin käynyt jonkin kurssin ja toimi jonkinlaisena invalidien ohjaajana.
Tapio Vartiaisen vanhemmat olivat kertoneet, että Unto oli käynyt kuluvan vuoden aikana Virossa tyttöystävää hakemassa, mutta oli matkan jälkeen ollut kuitenkin hyvin pettynyt. Tapio Vartiainen kertoi itse seurustelevansa erään virolaisen tytön kanssa. Tämän nimi oli Lidia Mendes, ja tämä oli asunut hänen luonaan kaksi viikkoa.
Veljensä Juhan hän kertoi olevan naimisissa virolaisen tytön kanssa, jonka nimi oli Inga Kruus. Inga oli asunut Suomessa edellisestä vuodesta lähtien. Tapio ei tiennyt, oliko Lidia tai Inga yrittänyt hankkia Virosta tyttöystävää Untolle. Tapio kertoi nähneensä Unton noin 3 viikkoa sitten. Inga lähti Tapion muistaman mukaan Viroon melko pian sen jälkeen. Tapio muisti, että Untolla oli avopakettiauto, väriltään harmaa, mutta merkkiä Tapio ei tiennyt. Tämän auton Tapio oli nähnyt Unton käytössä Karkkilassa noin 2–3 kuukautta sitten. Noin vajaa viikko sitten Lidia oli kertonut Tapiolle, että hän oli aikaisemmin seurustellut Unton kanssa. Tapio ymmärsi, että tämä oli tapahtunut silloin, kun Unto oli käynyt Virossa. Tämä suhde ei kiinnostanut Tapiota ollenkaan, sillä kaikki, mitä aikaisemmin oli ollut ja tapahtunut ei kuulunut hänelle.

Kun Tapio Vartiainen oli 4. päivänä kesäkuuta 1993 pidätetty häntä kuulusteltiin jälleen, mutta ei enää todistajana, vaan syylliseksi epäiltynä, kuten hänen veljeään Juhaakin. Tällöin hän tarkensi sukulaisuussuhteitaan Unto Briskiin. Unto oli hänen isänsä Toivo Vartiaisen sisaren poika. Unto oli koko ikänsä asunut Karkkilassa Haaviston Alakylässä. Tapio oli itse myös paria kolmea vuotta lukuun ottamatta asunut Karkkilassa. Nämä välivuodet Tapio oli asunut Kalajoella yhdessä silloisen vaimonsa kanssa. Avioeron astuttua voimaan vuonna 1982 hän oli muuttanut takaisin Karkkilaan. Tapio kertoi viimeisten kymmenen vuoden aikana tavanneensa Untoa hyvin harvoin, yleensä vain silloin, kun tämä oli käynyt heidän asunnollaan Karkkilassa Kaskikadulla. Tällöinkin Unto oli ollut lähinnä Juhan ja hänen vanhempiensa vieraana. Näissä yhteyksissä Unto oli saattanut vaihtaa muutaman sanan hänen kanssaan, mutta mitään syvällisempää he eivät olleet keskustelleet. Nähdessään Unton viimeksi joskus huhtikuussa Kaskikadulla heidän kotonaan, ei Tapio ollut ollut hänen juttusillaan. Tapio ei tiennyt, millä tavoin Unto oli tutustunut virolaisiin tyttöihin tai miten hän oli pitänyt yhteyttä näihin. Tapion veljellä on myös virolainen vaimo, mutta hänen käsityksensä mukaan tämän kautta Unto ei ollut yhteyksiään hoitanut. Tapio kertoi itse kirjeenvaihdon kautta hankkineensa Virosta tyttöystävän, joka oli Juhan vaimon Ingan sisarpuoli Lidia Mendes. Lidia tuli Suomeen ensimmäisen kerran touko kuun 20. päivänä 1993 samalla, kun Juhan vaimo Inga palasi matkaltaan Tallinnasta lastensa kanssa. He asettuivat asumaan Kaskikadulle. Tapio ja Lidia eivät paljon liikkuneet asunnon ulkopuolella. Vasta toukokuun 25. päivänä 1993, eli tiistaina Tapio ja Lidia olivat yhdessä menneet Karkkilan terveyskeskukseen, jossa Tapion äidillä oli kahvila, jota Tapio oli hoitanut kuusi vuotta lukuun ottamatta viimeistä puoltatoista viikkoa, jolloin hän oli ollut sairaslomalla. Kahvilassa he olivat viipyneet noin kello 07.00–14.30. Tapio vakuutti, ettei hänellä ollut mitään tietoa Unton surmaamiseen liittyvistä asioista ja ihmetteli myös sitä, miksi joku olisi Unton surmannut. Hän ei tiennyt Untolla olleen mitään vihamiehiä. Tapio Virtaselta erikseen tiedusteltaessa hän ilmoitti, ettei hänellä ollut koskaan ollut mitään aseita.
Epilepsiaa sairastavana hän ei ollut käynyt armeijaa, joten hän ei osaisi aseita edes kunnolla käyttää. Sen sijaan hän kertoi, että hänen veljellään oli edelleen ilmapistooli ja noin kuukausi sitten tämä oli ostanut käsiaseen. Tapio ei tiennyt, miksi Juha aseen osti, ilmeisesti ampumaharrastusta varten. Tapio oli nähnyt aseen muutaman kerran, muttei ollut itse pitänyt sitä edes kädessään koskaan, koska Juha ei ollut sitä hänelle luovuttanut. Asetta Juha säilytti ilmeisesti makuuhuoneensa lukitussa kaapissa, Tapio oletti. Juha oli kertonut veljelleen ampuneensa aseellaan toukokuun alussa.
Tapio halusi vielä lisätä, että silloin kun Lidia oli hänen kanssaan terveyskeskuksen kahvilassa, Lidia kertoi, että hän oli tavannut Unton joskus Viru-hotellissa Tallinnassa. Lisäksi Unto oli tämän jälkeen soitellut tälle kotiin useita kertoja. Tapio vakuutti, ettei hänellä ollut ollut mitään riitaa Unton kanssa, eikä missään tapauksessa mitään syytä surmata tätä ja kiisti ehdottomasti syyllistyneensä Unto Briskin surmaamiseen.

Tapio Vartiaista kuulusteltiin jälleen kesäkuun 6. päivänä 1993, jolloin hän uudisti aikaisemmin kertomansa. Tiistain, toukokuun 25. päivän 1993 tapahtumista hän kertoi tarkemmin, että oltuaan Lidian kanssa terveyskeskuksen kahvilassa noin kello 14.30 saakka he olivat käyneet kaupassa Siwassa, minkä jälkeen he olivat menneet kotiin Kaskikadulle. Kotona olivat silloin olleet Juha, Inga ja lapset. Äiti oli isää katsomassa Kiljavalla. Kaikki olivat olleet kotona koko illan ja käyneet saunassa. Ennen saunaan menoa Tapio kertoi juoneensa 3/4 litran pullollisen kuohuviiniä. Omasta mielestään Tapio oli ollut hiukan päihtynyt, mutta muut eivät sitä huomanneet. Saunassa he olivat käyneet siinä järjestyksessä, että ensin oli käynyt Tapio, sitten joko äiti taikka Juha ja Inga. Viimeisenä oli saunassa käynyt Lidia poikansa kanssa. Muistamansa mukaan Tapio meni saunaan noin kello 19.00 aikaan ja Lidia tuli saunasta ehkä noin kello 22.00 maissa. Tämän jälkeen he olivat kaikki yhdessä juoneet kahvit. Sen jälkeen äiti, Tapio ja Lidia olivat menneet yläkertaan, missä he asuivat. Myöhäisillan kuluessa Tapio ja Lidia olivat tulleet alakertaan, missä Juha ja Inga asuivat. Nämä olivat silloin vielä olleet hereillä ja katselleet ilmeisesti satelliittikanavalta jotakin ohjelmaa. Tällä käynnillä Tapio ja Juha olivat juoneet 5 cl-pullot whiskyä, sekä Lidia ja Inga tällaisen pullon puoliksi kumpikin. Tämän jälkeen Tapio ja Lidia olivat poistuneet yläkertaan nukkumaan. Kello oli tällöin Tapion arvion mukaan noin 24.00. Tämän enempää Tapio ei muistanut tiistai-illan tapahtumista. Tapio Vartiainen kiisti jälleen ehdottomasti syyllistyneensä Unto Briskin surmaamiseen. Hän ihmetteli myös sitä, miksi häntä kuulustellaan rikoksesta epäiltynä ja pidetään pidätettynä, vaikka hänellä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Lidia Mendes kertoo
Kun Lidia Mendes otettiin kiinni ja pidätettiin keskusrikospoliisin toimesta, suoritettiin myös hänen kuulustelunsa. Tällöin hän kiisti jyrkästi tietävänsä mitään Unto Briskin surmasta, hänellä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa. Lidia Mendes kertoi kyllä tunteneensa Unto Briskin ja oli kerran hänet tavannutkin. Tämä tapahtui Tallinnassa 19. tai 20. päivänä tammikuuta 1993. Unto oli kirjoittanut etukäteen tulevansa Tallinnaan ja niin he olivat sopineet tapaamisen hotelli Viruun. Unto Brisk oli saanut Lidian osoitteen tämän sisarelta Inga Kruusilta, joka on naimisissa Karkkilassa Juha Kruusin kanssa, joka on Unto Briskin serkku. Lidialla oli ollut vaikeuksia miehensä kanssa Tallinnassa ja siksi hän oli antanut Hiidelle luvan antaa osoitteensa suomalaiselle miehelle. Inga oli tavannut sitten Unton serkkujensa luona ja näyttänyt Lidian kuvaa Untolle ja antanut hänelle Lidian osoitteen. Unto oli kertonut hänellä olevan naisia, mutta oli luvannut kirjoittaa Lidialle, kuten sitten tekikin. Unto oli viipynyt pari päivää Tallinnassa. Unton kanssa ei ollut ollut puhetta siitä, että Lidia tulisi tapaamaan häntä Suomeen. Tallinnan tapaamisen jälkeen Unto ja Lidia olivat vaihtaneet pari kirjettä. Juha Kruus oli helmikuussa 1993 käynyt Tallinnassa ja tuonut silloin Lidialle veljensä Tapio Vartiaisen kutsun Lidialle saapua Suomeen.
Kutsun perusteella Lidia tuli sitten Suomeen toukokuun 20. päivänä 1993 yhdessä sisarensa Ingan kanssa. Ingalla oli mukanaan lapsensa ja Lidialla oma lapsensa. Inga oli ollut käymässä passiasioiden vuoksi Tallinnassa. Tullessaan Suomeen Hiidellä oli kahden viikon viisumi, jota oli jatkettu viikolla. Lidialla oli jo valmiina Tapion kutsu uudelle matkalle ja hän aikoikin tulla uudelleen yhdessä nyt koulussa olevan poikansa kanssa.
Tiistain, toukokuun 25. päivän 1993 tapahtumista Lidia Mendes kertoi, että hän muisti tuon päivän hyvin, koska se oli saunapäivä. Hän oli ollut Suomessa viisi päivää, kun he menivät saunaan. Saunavuorot alkoivat kello 20.00. Ensin kävi saunassa Inga perheineen, sitten äiti Vartiainen ja noin kello 21.00 hän, Lidia, sekä Tapio. Koko perhe oli tuon illan kotona. Koko sen kahden viikon aikana, jonka Lidia oli ollut Karkkilassa, hän ei ollut tavannut Untoa, koska oli tullut Suomeen Tapion kutsusta ja tätä tapaamaan. Lidia kiisti tietävänsä, oliko Juha Kruus käynyt ampumassa aseellaan sinä aikana, kun hän oli ollut Virtasilla. Sen sijaan hän tiesi, että poliisi oli hakenut Juhan aseen tutkimuksiinsa. Lidia kertoi tulleensa tietämään Unto Briskin surmasta, kun poliisit tulivat Vartiaisille ja kertoivat asiasta.

Lidia Mendesia kuulusteltiin jälleen kesäkuun 5. päivänä 1993. Tällöin hän kertoi, että hänellä oli muutettavaa aikaisempaan kertomukseensa. Lidia Mendes kertoi nyt toukokuun 25. päivän 1993 tapahtumista ensinnäkin, että hän oli ollut yhdessä Tapio Vartiaisen kanssa sairaalan kioskissa ja palannut sieltä Virtasten asunnolle noin kello 15.00 aikaan. Asunnolla oli kahvipöytä katettuna, siellä oli käynyt pappi tapaamassa Juha ja Inga Kruusiä. Johonkin aikaan Inga ja Juha alkoivat puhua, että he lähtisivät tapaamaan Unto Briskiä. Tarkoitus oli, että he menisivät sinne kolmisin, koska Tapio ei ollut halukas lähtemään. Lidia itsekään ei ollut erityisen halukas lähtemään, muttei ollut vastaankaan. Ilmeisesti joko Inga tai Juha sai suostuteltua Tapionkin mukaan ja niin he ajoivat Unton talolle Juhan autolla. Juha toimi kuljettajana ja Inga istui hänen vieressään. Lidia ja Tapio istuivat takana. Juha pysäköi autonsa Unton auton viereen. Kaikki menivät sitten talon ovelle. Sitä ennen Inga oli huomannut Unton liikkuvan asunnossaan ja kertoi siitä muille. Juha koputti ovelle, mutta sitä ei avattu. Kun he huomasivat, että ovi oli lukitsematon, he menivät sisälle. Juha meni ensimmäisenä, sitten Inga perässään Lidia ja viimeisenä Tapio. Lidia näki vilauksen Untosta. Tämä hymyili. Unto oli tuolloin ilmeisesti ollut keittiössä. Juha meni myös keittiöön ja yhtäkkiä alkoi kuulua ampumista. Lidia pelästyi ja laittoi kädet korvilleen. Tuossa vaiheessa Lidia oli eteisessä ja hänen mielestään Inga hänen vierellään. Myös Tapio oli eteisessä. Kysyttäessä montako laukausta ammuttiin Lidia vastasi, että viisi. Ampuja oli Juha. Laukauksista Lidia kertoi vielä, että ensin tuli yksi laukaus ja pienen pieni tauko. Sen jälkeen ammuttiin peräkkäin neljä laukausta. Lidia ei ollut nähnyt ampumista, vaan vain kuullut ne. Lidia ei ollut myöskään nähnyt Untoa, eikä voinut sanoa mikä laukaus osui häneen. Myöskään hän ei voinut tietää, istuiko vai seisoiko Unto, kun häntä ammuttiin. Ampumisen jälkeen Lidia totesi Unton makaa van lattialla ikkunan lähellä. Ampumista ei edeltänyt minkäänlaista sanaharkkaa eikä riitaa. Lidia kertoi, ettei hän voinut tietää, missä Juha oli kuljettanut aseen Unton asunnolle. Jos Lidia olisi tiennyt Jukalla olleen aseen hän ei olisi lähtenyt mukaan lainkaan. Lidia kertoi, ettei hän todella halunnut olla mukana missään rikollisessa toiminnassa. Heti ampumisen jälkeen Juha ja Inga alkoivat etsiä asunnosta rahaa. He tiesivät Unton olleen rikas mies. Rahaa etsittiin vaatteiden taskuista. Jostakin löytyi lompakko, jossa oli 30 markkaa. Unton yllä olleiden vaatteiden taskusta löytyivät auton avaimet ja jostakin myös ajokortti. Lidia ja Inga olivat toisessa huoneessa, kun ilmeisesti molemmat miehet siirsivät Unto-vainajan eteisen komeroon. Verijälkiä ei siivottu, mutta ne peitettiin matoilla ja peitoilla. Sitä ennen Inga ja Juha keräsivät hylsyt. Puhelin irrotettiin seinästä. Verhoista Lidia ei muistanut mitään. Lidia itse ei uskaltanut koskea mihinkään. Tämän jälkeen he kaikki lähtivät Unton talolta. Juha asettui ajamaan Unton autoa ja Tapio meni hänen viereensä. Inga ryhtyi kuljettamaan Juhan autoa ja Lidia halusi auton takaistuimelle, mutta Inga vaati hänet viereensä. Poistuminen talolta tapahtui niin, että Juha ajoi edeltä ja Inga perässä. Ajo kesti Lidian mielestä pitkään, eikä hän tuntenut paikkoja. Lopulta auto pysäytettiin metsään. Juha pyyhki autosta sormenjäljet. Samoin hän kätki auton lähelle kiven alle Unton paperit, jotka olivat olleet lompakossa tai vastaavassa. Tämän jälkeen he kaikki palasivat Karkkilaan Juhan toimiessa kuljettajana. Lidia kertoi, että tapahtumahetkellä he kaikki olivat selvin päin. Kukaan ei ollut nauttinut alkoholia, lääkkeitä tai huumeita. Pari kolme päivää surman jälkeen Inga oli kertonut Lidialle, että hän oli käynyt Juhan kanssa polttamassa Unton auton. Se oli tapahtunut yöllä kolmen aikaan. He olivat keränneet autoon paperia ja sytyttäneet sen näin palamaan. Kysyttäessä, miksi Juha ampui serkkunsa Unton Lidia vastasi, ettei hän tiedä sitä. Lidia oli ajatellut, että kyseessä oli voinut olla jokin vanha viha tai sitten Juha halusi Ingan edessä näyttää, miten rohkea hän oli. Kertomaansa viitaten Lidia vakuutti, ettei hänellä ollut mitään tekemistä Unton surman kanssa, vaan oli vastoin omaa tahtoaan joutunut mukaan surmatyön tapahtumapaikalle ja seuraamaan jälkien hävittämistä.
Lidia Mendes halusi vielä kertoa, että kun he olivat tulleet kotiin tapahtumapaikoilta, muut lähtivät vielä käymään Unton kaupunkiasunnolla. He olivat tahtoneet Lidiankin mukaansa, muttei tämä ollut lähtenyt. Kaupunkiasunnolla käynti oli tapahtunut noin kello 24.00–01.00 aikoihin.
Edelleen Lidia halusi mainita, että kun poliisit hakivat Juhan aseen tutkimuksiin, niin Juha piilotti sen jälkeen kaikki patruunansa. Lopuksi Lidia Mendes selitti, miksi hän ei aikaisemmassa kuulustelussa ollut kertonut asioita niin kuin nyt, että hän pelkäsi Juhaa ja Ingaa.

Vangitsemispäätökset
Lohjan kihlakunnanoikeus määräsi päätöksillään kesäkuun 8. päivänä 1993 Juha Kruusin, Inga Kruusin, Tapio Vartiaisen ja Lidia Mendesin pidettäviksi vangittuina.

Tapio Vartiaisen kertomus muuttuu
Tapio Vartiaista kuulusteltiin jälleen kesäkuun 8. päivänä 1993. Tällöin hän kertoi saaneensa kuulustelupäivänä ennen vangitsemisoikeudenkäyntiä oikeudenkäyntiavustajaltaan kuulla, että hänen veljensä Juha ja tämän vaimo Inga olisivat kertoneet hänen surmanneen Unto Briskin. Koska tämä ei missään tapauksessa pitänyt paikkaansa, Tapio Vartiainen halusi nyt kertoa kaiken sen, mitä hän tiesi tiistain, toukokuun 25. päivän 1993 tapahtumista. Tapio Vartiainen ilmoitti, ettei hän aikaisemmissa kuulusteluissaan ollut uskaltanut kertoa totuutta, koska hän oli pelännyt Juhan tai Ingan tekevän Lidialle tai tämän lapselle jotakin. Aikaisemmassa kuulustelussaan Tapio Vartiainen oli kertonut, että he kävivät illan aikana saunassa. Tapio Vartiainen ei nyt kuitenkaan ollut varma saunassa käynnistä, koska hän saattoi sotkea sen maanantaihin tai keskiviikkoon. Sen hän kuitenkin muisti, että hän joi tiistai-iltana puolikkaan pullon kuohu viiniä Joskus kello 19.00 aikaan Inga oli pyytänyt Lidiaa mukaansa lenkille. Tapiolle ei siinä vaiheessa selvinnyt, mihin näiden piti mennä. Tapio oli halunnut lähteä Lidian seuraksi. Tapio ja Lidia olivat olleet vielä lastenhuoneessa, kun Tapion äiti oli tullut sanomaan, että Juha ja Inga odottivat heitä. Tässä vaiheessa oli selvinnyt, että myös Juha oli lähdössä mukaan ja että he lähtisivät autolla. Pihasta lähdettiin Juhan omistamalla Toyota Carina-merkkisellä henkilöautolla Juhan toimiessa kuljettajana. Inga istui edessä Juhan vieressä ja Tapio ja Lidia takapenkillä. Juha oli lähtenyt ajamaan Karkkilasta suoraan Haaviston suuntaan ja jossakin vaiheessa Tapio oli tajunnut, että he olivat ilmeisesti menossa Haaviston Alakylään hänen ja Juhan serkun, Unto Briskin, luokse.
Tapion muistaman mukaan joku oli kysynyt matkan aikana, että "mennäänkö Untolla käymään". Tapio ei muistanut kenenkään vastanneen tähän kysymykseen. Tapio ei tietänyt kenen ehdotuksesta Alakylään mentiin. Juha oli pysäköinyt autonsa Unton pihassa olleiden traktorin ja paketti auton viereen. Autosta noustuaan kaikki olivat jääneet hetkeksi pihalle ja Tapion muistaman mukaan ainakin miehet olivat polttaneet tupakat. Tämän jälkeen Inga oli koputtanut ulko-oveen, minkä jälkeen hän oli avannut sen Juhan pyynnöstä. Sen jälkeen Inga oli koputtanut eteisen oveen ja jatkanut matkaansa eteisaulaa pitkin keittiön ovelle. Muut olivat tulleet Ingan perässä niin, että Juha meni ensin, sitten Lidia ja Tapio oli viimeisenä. Ingan koputtaessa keittiön oveen kaikki olivat eteisaulassa. Keittiön oven avasi Unto, joka vaikutti hyvin iloiselta nähdessään heidän tulevan kylään. He eivät olleet ehtineet keskustella mitään, kun Tapio oli huomannut Ingan ja Juhan menevän keittiöön. Tapio muisti selvästi, että Juha hymyili leveästi sisään mennessään. Unto oli samanaikaisesti poistunut johonkin keittiön nurkkaukseen niin, että Tapio ei ollut nähnyt tämän sijaintia. Hän oli tällöin ollut Lidian kanssa niin kaukana eteisaulassa, etteivät he kunnolla nähneet keittiöön.
Muutaman sekunnin kuluttua siitä, kun Juha ja Inga olivat astuneet keittiöön, Tapio oli nähnyt Juhan ilmeen muuttuvan tuimaksi ja samalla hän oli nähnyt tämän vetävän aseen oikeanpuoleisesta housuntaskustaan. Välittömästi tämän jälkeen Tapio oli kuullut yhden laukauksen, minkä jälkeen oli muutaman sekunnin hiljaisuus ja tämän jälkeen 4–5 perättäistä laukausta. Laukausten jälkeen Juha kääntyi Tapiota ja Lidiaa päin aseella osoittaen ja pyysi heitä etsimään lattialle pudonneita hylsyjä. He olivat Lidian kanssa hyvin järkyttyneitä ja pelokkaita, mutta koska Juha osoitteli heitä aseella, heidän oli pakko mennä keittiöön etsimään hylsyjä. Tapio muisti Juhan laittaneen heti laukausten jälkeen keittiön seinällä olleesta puhelimesta luurin sen alapuolella olleen jääkaapin päälle. Keittiöön astuessaan Tapio oli todennut Unton makaavan osittain tuolin päällä selällään lämpöpatteria vasten ja hänen päänsä yläpuolella seinässä oli veritahroja. Tapio ja Inga löysivät keittiön pöydän alta viisi hylsyä, jotka he laittoivat keittiön hellan päälle. Tämän jälkeen Juha käski Tapiota siirtämään Unton keittiön vieressä olevan eteisen komeroon. Tapio oli avannut eteisen komeron oven, minkä jälkeen hän alkoi jaloista vetämällä raahata elottoman tuntuista Untoa komeroon. Unton päästä tuli runsaasti verta koko matkan ajan keittiön nurkasta eteisen ovelle saakka. Matkan aikana Juha käski Tapion tarkistaa Unton taskut, joista piti etsiä Unton auton sekä kaupunkiasunnon avaimet ja lompakko. Tapio löysi Unton taskuista kaikki nämä tavarat ja luovutti ne Jukalle. Saatuaan raahattua Unton komeroon Tapio sulki komeron oven ja meni takaisin keittiöön. Sillä aikaa Juha ja Inga olivat keränneet asunnossa olleita tavaroita kahteen muovikassiin, jotka he sitten olivat antaneet Lidialle. Siinä vaiheessa Tapiolla ei ollut vielä tietoa, mitä kaikkea kasseissa oli. Jossakin vaiheessa Tapio näki Ingan peittävän matoilla ja peitoilla keittiön lattialla olleita verijälkiä. Ilmeisesti hän halusi tällä estää sen, ettei vereen tulisi jalkineen jälkiä. Lisäksi Juha pyysi Tapiota pyyhkimään keittiössä olleella talouspaperilla mahdolliset sormenjäljet mm. puhelimen luurista, kaappien ovista sekä oven kahvoista. Tämän jälkeen kaikki poistuivat pihalle Juhan tullessa viimeisenä. Juha lukitsi eteisen oven ja otti avaimen itselleen. Juhan käskystä kaikki menivät pihalla olleisiin autoihin siten, että Inga ja Lidia menivät Juhan Toyotaan ja Tapio Juhan kanssa Unton Nissan-merkkiseen pakettiautoon. Inga ryhtyi toisen auton kuljettajaksi ja Juha toisen. Juha lähti ajamaan edellä ja Inga tuli Lidian kanssa perässä. Tapiolla ei tässä vaiheessa ollut tietoa siitä, mihin oltiin menossa. Matkan aikana ei juurikaan keskusteltu, mutta jossakin vaiheessa Juha totesi hylsyjen jääneen hellan päälle. Auto pysäytettiin Antiaisissa mäen päällä olevalle pysäköimispaikalle. Pysähdyspaikalla Juha kävi kysymässä Ingalta hylsyistä. Inga oli ilmoittanut Jukalle, että hän oli ottanut hylsyt mukaansa ja heittänyt ne sitten matkan aikana jonnekin tien varteen. Juha ja Inga tutkivat Unton auton hansikaslokeroa, josta he ottivat ilmeisesti auton rekisteriotteen. Lisäksi Juha antoi Tapiolle toisen muovikasseista, asunnon avaimen ja lompakon, jotka hän käski Tapion hävittää. Tapio oli sitten heittänyt avaimen ja muovikassissa olleet pokaalit läheiseen metsään noin 30–50 metrin päähän autosta. Lompakon Tapio oli laittanut erään kiven alle samalle alueelle. Tämän jälkeen Juha oli siirtänyt Unton auton pysähdyspaikalle niin, että auton perä tuli metsään päin. Juha pyyhki mahdolliset sormenjäljet autosta, minkä jälkeen hän lukitsi auton ovet. Auton avaimet hän otti ilmeisesti itselleen. Kaikki menivät sitten Juhan autoon Juhan ryhtyessä kuljettajaksi. Inga istui Juhan viereen ja Tapio meni Lidian kanssa takapenkille. He ajoivat Karkkilaan ja siellä suoraan kotiin Kaskikadulle. Kello oli noin 22.00. Asunnolla oli veljesten äiti vielä hereillä ja oli vihainen heidän viipymisestään. Kotona oli juotu vielä kahvit ja syöty hieman välipalaa äidin ollessa läsnä. Kun äiti Ingan pikkutytön kanssa oli poistunut nukkumaan, Tapio oli hakenut Juhan pyynnöstä talon yläkerrasta kolme pientä 5-cl pulloa whiskyä. Juha ja naiset joivat hieman kahdesta pullosta, ja Tapio joi niistä loput sekä yhden kokonaisen. Omasta mielestään Tapio oli päihtynyt. Joskus puolen yön aikoihin Juha halusi, että he lähtisivät vielä käymään Unton kaupunkiasunnolla. Lidiaa lukuun ottamatta he menivätkin noin kolmen kilometrin päässä olevalle asunnolle ja pääsivät sisään Jukalla tai Hiidellä olleella avaimella. Asunnossa Juha ja Inga olivat penkoneet kaikki kaapit ja laatikot. He eivät kertoneet Tapiolle, mitä he etsivät niistä, eikä Tapio sitä heiltä kysynytkään. Keittiön kaapista he ottivat wc-paperia ja talous- pyyhkeitä isot paketit sekä keittiön toisesta kaapista kaksi pulloa venäläistä vodkaa ja yhden vajaan pullon Tallink-vodkaa. Lisäksi Juha ja Inga ottivat huoneistosta karamellipussin, palkintolusikoita kolme kappaletta, pullon huuhteluainetta ja vaatehuoneesta siniharmaan nahkatakin. Juhan käskystä nämä tavarat vietiin hänen asuntoonsa. Ennen asunnosta poistumista Tapio oli pyyhkinyt Juhan käskystä asunnosta löytyneellä sukalla mahdolliset sormenjäljet ovista, kaapeista ym., mihin he mahdollisesti olivat koskeneet. Paluumatkalla Tapio oli heittänyt Juhan käskystä erääseen ojaan Unton Alakylän asunnolta otetusta toisesta muovikassista matkaradion. Matkan edelleen jatkuessa erään joen kohdalla Juha käski Tapion heittää auton ikkunasta muovi kassissa olleen kahvinkeittimen jokeen. Vähän matkaa tästä eteenpäin Tapio heitti Juhan käskystä niin ikään kahvinkeittimen kannun läheiseen ojaan. Jälleen noin kilometrin päässä Tapio heitti palkintolusikat yksitellen ikkunasta ulos tien viereen. Noin puolen kilometrin kuluttua Juha oli käskenyt Tapiota heittämään tämän jalassa olleet lenkkitossut auton ikkunasta ulos. Loppumatkalla Juha oli antanut Ingalle Unton kaupunkiasunnon avaimen, jonka Inga heitti auton ikkunasta ulos. Tämän jälkeen he olivat ajaneet suorinta tietä Kaskikadulle. Kello oli tällöin noin 01.00–01.30. Kotiin saavuttuaan he olivat keskustelleet siitä, mitä kerrotaan poliisille, jos heiltä asiaa tiedustellaan. Juhan ehdotuksesta sovittiin asiasta erilaisia versioita ja myöhemmin päädyttiin siihen, että asiat kerrotaan niin kuin Tapio oli ne edellisissä kuulusteluissa kertonut. Nukkumaan he kävivät keskiviikon puolella joskus kello 02.00–02.30 aikoihin. Vasta jälkeenpäin Tapio oli saanut Jukalta ja Ingalta kuulla, että he olivat polttaneet Unton auton Antiaisentien varrella. Tarkemmin he eivät olleet asiasta Tapiolle kertoneet, eikä hän ole sitä heiltä tiedustellutkaan. Tapio vakuutti, ettei hänellä ollut mitään osuutta auton polttamiseen. Juha oli kertonut lisäksi, että hän oli ottanut autosta joitakin tarvikkeita, mm. mittareita, aurinkolipat sekä joitakin muita osia. Osat Juha oli laittanut heidän pihallaan olleeseen Fordiin.
Erikseen tiedusteltaessa, milloin Tapio oli nähnyt Juhan aseen viimeksi, hän kertoi nähneensä sen kesäkuun alussa ennen kuin poliisit olivat hakeneet sen pois Jukalta. Tällöin Juha kertoi ampuneensa Karkkilan ampumaradalla. Tapiolla oli matkalla Unton luokse Alakylään ollut mustat nahkahansikkaat. Hän kertoi laittaneensa ne käteensä siksi, että silloin oli kylmä ja hänen käsiään paleli. Hansikkaat hän oli heittänyt Juhan käskystä Unton auton viereen samalla kertaa muiden tavaroiden kanssa. Tapio ei osannut sanoa, miksi Juha surmasi Unton. Yksi syy Tapion mielestä saattoi olla, että Juha luuli Untolla olevan käteistä rahaa kotonaan. Kertomukseensa viitaten Tapio Vartiainen halusi vielä todeta, että Juha oli yksin tai yhdessä Ingan kanssa syyllinen asiaan. Hänet ja Lidia oli heidän tahtomattaan sotkettu asiaan.

Lidia Mendesin käsitys ampujasta horjuu
Kun Lidia Mendesia kuulusteltiin jälleen toukokuun 10. päivänä 1993 hän kertoi pitävänsä mahdollisena, että Tapio oli ollut mustasukkainen hänen tavatessaan Unton. Vangitsemisoikeudenkäynnin yhteydessä Tapio oli päässyt sanomaan Lidialle, että hän oli pahoillaan, kun Lidia joutui olemaan täällä hänen takiaan, mutta Lidia ei osannut ottaa mitään kantaa tähän. Lidia katsoi, ettei hän ollut kuitenkaan aiheuttanut mitään sellaista syytä Tapiolle, että tämän olisi pitänyt surmata serkkunsa Unto Brisk. Mustasukkaisuuteen ei siis ollut mitään aihetta. Unton talolla tapahtuneesta Lidia halusi nyt kertoa, ettei hän enää ollut täysin vakuuttunut siitä, että ampuja oli Juha Kruus. Kun Lidia oli kuullut laukaukset, hän kertoi olleensa eteisessä yhdessä Ingan kanssa. He olivat tulleet ulkoeteisen läpi ja olivat sisäeteisessä lähellä ulkoeteisen ovea, kun laukaukset kajahtivat. Lidia piti mahdollisena, että sekä Tapio että Juha olivat tuossa vaiheessa kumpikin keittiössä, mistä laukaukset kuuluivat. Puhelin oli irrotettu seinästä jo ennen kuin Lidia oli tullut huoneeseen. Lidia ei tiennyt, kuka sen oli irrottanut. Hän oli ollut yhdessä Ingan kanssa ma kuuhuoneessa, kun vainaja siirrettiin pois keittiöstä eikä hän siten kyennyt sanomaan kumpi miehistä siirsi vainajan vai siirsivätkö he sen yhdessä. Kun kolmikko oli palannut Unton kaupunkiasunnolta, Lidia oli huomannut, kuinka Juha laittoi pöydälle kaksi viinapulloa, joista toinen oli puolillaan ja toinen täysi. Puolillaan olleesta pullosta he kaikki neljä nauttivat noin puolet. Kysyttäessä Lidia vakuutti, etteivät he olleet jälkeenpäin sopineet mitään sellaista, mitä poliisille mahdollisesti tultaisiin kertomaan, jos heitä alettaisiin epäillä Unton surmasta. Tuona päivänä olleesta säästä Lidia kertoi, että häntä paleli ainakin metsässä, jonne Unton auto jätettiin. Se saattoi johtua myös pelosta. Tapiolla oli tuona iltana mukanaan nahkakäsineet, ja ne olivat ai nakin olleet hänen käsissään Unton asunnolla. Toukokuun 25. päivänä 1993 Unto Briskin luona tapahtuneen käynnin mahdollisesta tarkoituksesta Lidia sanoi, että he menivät vain kyläilemään sukulaisen luo. Lidialle ei ollut selvinnyt, miksi Tapio ei ollut aluksi ollut halukas lähtemään mukaan.

Inga Kruus kertoo edelleen
Inga Kruus kertoi jälleen häntä kesäkuun 10. päivänä 1993 kuulusteltaessa kuten aikaisemminkin, että hän oli ollut Juhan kanssa vielä tupakalla portailla, kun he kuulivat laukauksia Unton talosta, jonne Lidia ja Tapio olivat menneet edeltä. Unton auton polttamisen tarkoitukseksi Inga Kruus kertoi sen, että Tapio Vartiainen ei voisi käyttää sitä mahdolliseen pakoon. Auto oli jätetty Tapion määräyksestä metsään, jotta hän voisi paeta sillä. Auton polttaminen oli sekä Ingan että Juhan ajatus. Siitä, kuka irrotti Unton autosta ennen sen sytyttämistä osia, jotka sitten oli laitettu heillä olevaan Ford-merkkiseen autoon, Inga ei sanonut tietävänsä mitään. Inga kertoi, että ollessaan kesäkuun 8. päivänä 1993 Lohjan poliisin pidätyssuojassa vangitsemisoikeudenkäynnin takia Lidia oli ollut viereisessä sellissä. Lidia oli tällöin ehdottanut Hiidelle, että tämä ottaisi syyn päälleen ja että Lidia pitäisi sitten huolta hänen lapsistaan. Toisena vaihtoehtona Lidia oli esittänyt, että Inga kertoisi Jukalle, että oli tapahtunut vahinko. Inga kertoi vastanneensa Lidialle, että ”älä valehtele” ja kehottanut tätä puhumaan totta. Inga Kruus katsoi, ettei asiassa ollut muuta mahdollisuutta kuin se, että Tapio Vartiainen surmasi Unto Briskin. Inga oli tapahtuma-aikana ulkona yhdessä Juhan kanssa. Sisällä talossa olivat vain Lidia, Tapio ja Unto. Lidia ei pienenä ihmisenä pystyisi ketään surmaamaan. Surmaajaksi ei siis ollut muita mahdollisuuksia kuin Tapio. Lopuksi Inga halusi todeta, ettei hän ollut surmannut Untoa, ei yllyttänyt ketään sellaista tekemään, ei anastanut mitään hänen omaisuuttaan tai hävittänyt ja peitellyt jälkiä. Ainoa rikos hänen kohdallaan oli Unton auton polttaminen. Omasta menneisyydestään Inga Kruus kertoi, että hän oli joskus teini-ikäisenä syyllistynyt omaisuusrikoksiin ja joutunut olemaan vuoden vankilassa. Ingan mielestä nämä asiat eivät kuitenkaan kuuluneet tähän ja siksi hän ei ollut kertonut vankilassaolostaan Lohjan kihlakunnanoikeudessa vangitsemisoikeudenkäynnissä puheenjohtajan sitä kysyessä.

Tapio Vartiainen kertoo edelleen
Tapio Vartiaista kuulusteltiin jälleen kesäkuun 10. päivänä 1993, jolloin hän kertoi, että edellisen kuulustelun jälkeen hänen mieleensä oli palautunut joitakin tiistai-illan asioita, joita hän nyt halusi lisätä kuulusteluunsa. Hieman ennen kuin he olivat saapuneet Alakylään Unton pihaan, Juha näytti mukanaan ollutta asetta. Tapion muistaman mukaan hän ei ollut puhunut mitään, vaan oli ainoastaan ottanut aseen hetkeksi käteensä. Tapio ei nähnyt, mistä hän aseen käteensä otti, eikä myöskään sitä, mihin hän sen, sen jälkeen laittoi. Syytä siihen, miksi Juha oli aseen esille ottanut, ei Tapio myöskään tiennyt. Tämä oli tapahtunut ajon aikana. Tapio ei tuolloin kiinnittänyt asiaan kovinkaan paljon huomiota, koska hän oli nähnyt aseen Jukalla aikaisemminkin. Juha oli pitänyt sitä usein kotonakin kainalokotelossa, joka oli ollut hänen takkinsa alla. Tapio oli myös nähnyt Juhan pitävän asetta kainalokotelossa takkinsa alla silloinkin, kun hän oli lähtenyt Ingan kanssa ulos. Tapio halusi myös tarkentaa saapumistaan Unton talon pihaan. Sen jälkeen, kun he olivat nousseet autosta, Juha oli kävellyt auton ns. apukuljettajan puolelle auton viereen ja sanonut heille, että "ollaan rauhallisia ja hyvällä mielellä”. Samanaikaisesti hän oli laittanut kätensä housujensa oikeanpuoleiseen taskuun. Tapio oli täysin varma, että Juha oli mennyt ensimmäisenä keittiöön ja hänen jälkeensä Inga. Näin ollen keittiössä ampumahetkellä ei ollut Unton lisäksi ollut muita kuin Juha ja Inga. Siitä Tapio oli myös varma, että Juha ja Inga antoivat Lidialle muovikassit, joissa olleet tavarat sitten myöhemmin hävitettiin. Jossakin vaiheessa matkan aikana Unton talolta Tapio muisti Juhan sanoneen, ettei olisi pitänyt vielä tappaa Untoa. Lisäksi hän oli maininnut, että tämän takia hän ei mene linnaan. Niin kuin Tapio oli aikaisemminkin todennut, hän uskoi Juhan surmanneen Unton siksi, että hän halusi Unton rahoja. Sitä, miten Juha olisi päässyt Unton muihin kuin lompakossa olleisiin rahoihin käsiksi, ei Tapio osannut sanoa. Ilmeisesti Jukalla oli asian suhteen omat suunnitelmansa. Tapio halusi lisäksi todeta, että kun hän oli antanut Unton lompakon Jukalle Unton asunnossa hän muisti, että Juha oli manaillut, koska lompakossa oli hänen kertomansa mukaan ollut vain 30 markkaa. Lisäksi Juha oli todennut, että nämä 30 markkaa korvaavat vain patruunat. Ilmeisesti hän oli tarkoittanut hetkeä aikaisemmin ammuttuja laukauksia. Ampuminen oli tapahtunut niin kuin Tapio oli aikaisemmassa kuulustelussa kertonut. Juha oli ottanut taskustaan aseen ja ojentanut sen Untoa kohti. Untoa ei Tapio tällöin nähnyt, mutta Untoa kohti Juhan täytyi ase ojentaa. Juhan etäisyyttä Untosta Tapio ei osannut arvioida, mutta arveli sen olleen noin kaksi metriä. Ensimmäisen laukauksen tapahtuessa Juhan käsi oli melkein vaakasuorassa taikka hieman alaviistoon aseeseen katsottuna. Loput, joko neljä tai viisi laukausta, tulivat pienen, arviolta korkeintaan kahden sekunnin tauon jälkeen peräkkäin. Laukausten välillä Juha ei liikkunut minnekään, mutta hän saattoi laukausten aikana suunnata aseen hieman alemmaksi. Juha oli laukausten aikana Tapion mukaan seissyt koko ajan paikallaan. Ingaa ei Tapio ollut tällöin nähnyt eikä tiennyt, oliko tämä istumassa vai seisoiko hänkin. Tapio vakuutti jälleen, ettei hänellä ollut mitään osuutta Unton surmaamiseen eikä surmaamisen jälkeisiin tapahtumiin. Kaikki, mitä hän oli tehnyt Unton asunnolla Alakylässä taikka kaupunkiasunnolla Karkkilassa, oli tapahtunut pelon vallassa ja Juhan määräyksestä.

Jtk.

[Oikeus ennen kaikkea]

Juha Kruus muuttaa kertomustaan
Juha Kruusia kuulusteltiin jälleen kesäkuun 11. päivänä 1993, jolloin hän ilmoitti, että hän halusi nyt kertoa kaiken Unto Briskin kuolemaan liittyvän omalta osaltaan niin tarkasti kuin hän sen muistaa. Hän ilmoitti, ettei hän aikaisemmissa kuulusteluissa ollut kertonut tapahtumien kulkua täysin rehellisesti. Hän halusi nyt tunnustaa, että hän oli yksin syyllinen Unton kuolemaan. Kaikki oli saanut alkunsa joskus helmikuussa 1993, jolloin hän oli ollut yhdessä vaimonsa Ingan ja veljensä Tapion kanssa käymässä Unton talolla Alakylässä. Unton talossa oli ollut kylmä, kun tämä ei ollut sitä lämmittänyt. Inga oli palellut koko ajan ja pyytänyt kolme kertaa Untoa keittämään kahvit lämmikkeeksi taikka edes lämmittämään tee vettä. Unto ei ollut suostunut kuitenkaan heille mitään tarjoamaan. He olivat olleet Unton luona kylässä muutaman tunnin. Tänä aikana Ingan jalat olivat palelleet niin, että hän oli vilustunut ja sairastunut influenssaan.

Surmailtana Unton luokse lähteminen oli tapahtunut Lidian aloitteesta, kuten Juha oli aikaisemminkin kertonut. Kun lähdöstä oli yhdessä päätetty, Juha oli keksinyt, että nyt hän voi kostaa Untolle vaimon vilustumisen. Juha oli ottanut kaikkien neljän läsnä ollessa aseensa kassakaapista ja sanonut, että nyt pelotellaan Untoa. Ottaessaan aseen hän oli varma, että siinä ei ollut yhtään panosta. Ollessaan matkalla Unton luokse Juha oli ottanut aseen esille takkinsa taskusta ja irrottanut lippaan sekä näyttänyt toisille, ettei lippaassa ollut yhtään patruunoita. He olivat tulleet Unton pihaan kuten hän oli aikaisemminkin kertonut ja sisälle olivat Inga ja Lidia menneet ensin ja Juha ja Tapio olivat jääneet ulos tupakalle. Poltettuaan savukkeet loppuun Tapio ja Juha olivat myös menneet sisälle, jolloin he tapasivat Unton ja naiset keittiön pöydän äärestä keskustelemasta. Unto oli istunut ovelta katsoen pöydän takana nurkassa ja Inga pöydän toisella puolella selkä ovelle päin. Lidian sijainnista hän ei ollut varma ja oletti Tapion olleen aivan hänen takanaan tai vierellä eteisen puolella. Juha oli kysynyt Untolta sisään mennessään, miten hänellä meneillään ollut remontti oli menestynyt. Heti sen jälkeen hän oli ottanut aseensa takkinsa taskusta ja ojentanut sen kohti Untoa. Kun Unto oli nähnyt aseen, tämä oli naureskellut Juhalle.

Ase oli aivan Ingan pään vieressä vasemmalla puolella, korvan korkeudella, kun Juha oli vetänyt liipaisimesta ja odottanut aseesta tyhjää napsausta. Juhan yllätykseksi ase kuitenkin laukesi ja luoti osui Untoa keskelle otsaa ja Unto retkahti taaksepäin. Matkaa Jukasta Untoon oli Juhan arvion mukaan 1,5–2 metriä. Nähtyään Unton retkahtaneen taaksepäin Juha oli mennyt heti puhelimeen ja aikonut soittaa ambulanssin, mutta katsottuaan kuitenkin vielä tarkemmin Untoa, hän uskoi tämän kuolleen. Juha oli jättänyt puhelimen luurin roikkumaan johdon varaan ja mennyt ulos autolle, josta oli hakenut neljä patruunaa, mitkä oli laittanut aseen lippaaseen heti auton luona. Juha oli juossut takaisin sisälle ja ampunut siellä kaikki neljä patruunaa Untoa kohti. Juha ei siinä vaiheessa ollut tiennyt, mihin kohtaan Untoa hän osui, sillä hän ei voinut katsoa Untoon päin. Vasta vangitsemisoikeudenkäynnissä Juha oli saanut tietää, että yksi laukaus oli mennyt ohi. Käyttämistään patruunoista Juha kertoi, että piippuun unohtunut patruuna oli ollut ilmeisesti kuparipäällysteinen Laser-merkkinen patruuna ja hänen autostaan hakemat patruunat olivat Winchester Super x-patruunoita. Ampumisen jälkeen he kaikki neljä olivat seisoneet keittiössä järkyttyneinä, eivätkä olleet tienneet mitä tehdä. Sitten Juha oli pyytänyt Tapiota siirtämään Unton ruumiin pois, ja tämä oli vetänyt Unton eteisen komeroon. Sen jälkeen ainakin Tapio ja Juha olivat siivonneet jälkiä. Juha ei ollut varma, kuinka paljon naiset osallistuivat siivoamiseen. Siivoamisen aikana Juhan ase oli hänen muistamansa mukaan ollut kamarin puolella jollain pöydällä. Siivoamisen jälkeen Juha oli mennyt ensimmäisenä ulos ja kääntänyt autonsa siten, että Ingan oli helpompi lähteä sillä ajamaan. Juha oli ajatellut, että veisi Unton auton pois pihasta, jotta naapurit luulisivat Unton olevan jossakin matkoilla. Tämän jälkeen he olivat ajaneet sitten peräkkäin hänen aikaisemmin kertomallaan tavalla ja jättäneet auton paikkaan, missä se myöhemmin poltettiin. Myöhemmin yöllä he olivat menneet kolmisin Tapion ja Ingan kanssa Unton kaupunkiasunnolle. Sinne meno oli ollut Juhan ajatus, sillä hän tiesi Untolla olevan siellä viinaa ja hän halusi juoda itsensä humalaan. Juha oli ottanut Unton asunnolta mukaansa puolikkaan pullon Viru Valgee-vodkaa ja kaksi täyttä pulloa jotakin venäläistä vodkaa. Lisäksi he ottivat asunnolta kolme palkintolusikkaa, jonkin verran wc-paperia ja kaapista nahkatakin. He olivat palanneet kotiin ehkä noin kello 01.00–01.30 aikaan. Juha oli alkanut juoda Unton asunnosta haettuja viinoja. Ainakin Inga oli juonut jonkin verran, Tapion ja Lidian juomisesta Juha ei osannut sanoa. Juomistaan viinoista Juha kertoi tulleensa niin humalaan, että hän oli sammunut.
He eivät juurikaan olleet keskustelleet tapahtuneesta ennen kuin Juha oli torstai-iltana, kesäkuun 2. päivänä 1993, pohdiskellut Ingan kanssa sitä, miten Unton auton kanssa pitäisi toimia. Inga oli tällöin saanut ajatuksen, että auton voisi polttaa siellä, missä se oli. He lähtivät sitten puolen yön jälkeen toteuttamaan polttamista, mikä tapahtuikin sitten siten, kuin Juha oli aikaisemmin kertonut. Seuraavan kerran Juha oli muiden mukana olleiden kanssa keskustellut tiistai-illan tapahtumista seuraavana sunnuntaina. Paikalla olivat olleet Juha, Inga ja Tapio, kun he olivat pohtineet, mitä heidän olisi syytä kertoa, jos poliisi tulee kyselemään asiasta. He päättivät silloin, että oli parasta, kun he eivät olisi tietävinänsä asiasta mitään ainakaan aluksi, mutta jos kuulustelut jatkuivat, olisi kerrottava koko totuus asiasta. Sen, ettei Juha aikaisemmissa kuu lusteluissa ollut kertonut asioita totuudenmukaisesti hän kertoi johtuneen siitä, että hän oli vielä halunnut miettiä asiaa yksiksensä. Juha halusi korostaa vielä sitä, ettei hänellä missään vaiheessa ollut tarkoitus tappaa Untoa, vaan kyseessä oli täysin vahingonlaukaus. Hän kertoi olevansa tapahtuneesta hyvin harmissaan ja häntä harmitti koko aseen hankkiminen. Tapahtuneen takia kaikki hänen suunnitelmansa perheen suhteen olivat menneet pieleen.

Juha Kruusiä kuulusteltiin jälleen kesäkuun 14. päivänä 1993, jolloin hän kertoi muistaneensa edellisessä kuulustelussa väärin sen, miten hän oli ottanut aseensa kassakaapista Unton surmailtana. Tuolloin hän oli kertonut, että aseen ottamisen olivat näkemässä molemmat naiset ja Tapio. Hän muisti kuitenkin kuulustelun jälkeen, ettei Tapio ollut ollut huoneessa, vaan omalla puolellaan vaihtamassa vaatteita. Juha kertoi hankkineensa aseen toukokuussa 1993 karkkilalaisesta aseliikkeestä. Jukalla oli ollut Karkkilan piirin nimismiehen myöntämä ostolupa aseelle. Luvan saantia varten hän oli aikaisemmin liittynyt Karkkilan Ampujiin. Juha oli juuri joutunut pysyväiseläkkeelle ja häntä hoitaneet lääkärit olivat kehottaneet häntä hankkimaan itselleen uuden harrastuksen. Juha oli aikaisemmin harrastanut eri lajien urheilua, mutta selkänsä vuoksi hän oli joutunut jättämään nämä urheiluharrastuksensa. Viimeisen kerran ennen Unton luona tapahtunutta ampumista Juha oli ollut metsässä Karkkilassa ampumassa vanhoja auton romuja. Silloin hän oli ladannut lippaaseen 10 Laser-merkkistä kuparipäällysteistä patruunaa. Lopetettuaan ampumisen Juha oli ottanut lippaasta pois kaksi patruunaa. Hän oli uskonut ampuneensa loput kahdeksan kappaletta. Hän ei ollut kuitenkaan laskenut laukauksia, joten aseeseen oli täytynyt jäädä yksi patruuna piippuun. Unton luona ampumisesta Juha halusi edellisen kuulustelun kertomustaan muuttaa siten, että hän olikin saattanut ottaa neljä Winchester-patruunaa taskuunsa heti autolta lähtiessään. Tästä hän ei kuitenkaan ollut täysin varma. Joka tapauksessa ensimmäisen laukauksen jälkeen, oli ollut pieni tauko ja loput neljä laukausta hän oli ampunut yhtä kyytiä. Unton luota vietiin Juhan aikaisemmin kertoman omaisuuden lisäksi myös Unton lompakossa ollutta rahaa. Rahaa oli joitakin Viron kolikoita, jotka Lidia piti itsellään ja 30 markkaa Suomen rahaa, jotka Inga oli laittanut yöllä metsässä Juhan auton keskikonsoliin. Luultavasti rahat oli myöhemmin käytetty, muttei Juha tiennyt kuka ne oli käyttänyt. Juha oli edellisessä kuulustelussa kertonut Ingan vilustuttaneen itsensä helmikuussa heidän vieraillessaan Unton luona. Lisäksi Juha kertoi pahoittaneensa mielensä Unton käytöksen takia vähän ennen Ingan synnytystä. Unto oli yrittänyt lähennellä Ingaa ollessaan heillä kylässä. He olivat istuneet kolmisin olohuoneen sohvalla siten, että Inga istui keskellä, kun Unto otti Ingaa reidestä kiinni. Juha oli tällöin suuttunut tästä niin, että hän oli potkaissut Untoa ohimoon ja sitten kantanut hänet ovelle ja heittänyt hänet ulos. Vielä tuon tapauksen jälkeen Juha oli Hiideltä kuullut, että Unto oli yrittänyt tätä lähennellä. Inga oli ottanut lähentelyt niin raskaasti, että olisi halunnut muuttaa pois Karkkilasta takaisin kotiin Viroon. Juha ja Inga olivat keskustelleet asiasta usein ja he molemmat olivat sitä mieltä, että Untoa pitäisi säikäyttää niin paljon, että tämä lopettaisi Ingan kiusaamisen. Viimeksi säikäyttämisestä oli ollut puhetta samana päivänä, kun Juha sitten ampui Unton.

Juha Kruusin kertomus muuttuu jälleen
Juha Kruusia kuulusteltiin jälleen kesäkuun 15. päivänä 1993. Tällöin hän ilmoitti aikaisemmin kertoneensa tiistain, toukokuun 25. päivän 1993 tapahtumista joiltain osin totuudenvastaisesti. Todellisuudessa aseen mukaan ottaminen oli tapahtunut hänen vaimonsa Inga Kruusin pyynnöstä. Juha oli aikaisemmin päivällä, toukokuun 25. päivänä 1993 ollut ampumassa ilmapistoolilla metsässä Karkkilassa. Juhan tultua kotiin Inga oli ottanut puheeksi, että Untolle pitäisi kostaa tämän lähentely-yritykset ja siten saada Unto jättämään Inga rauhaan. Kotona tiistaina Inga oli sitten pyytänyt Juhaa lataamaan aseensa. Juha oli ladannutkin aseensa joskus päivällä yhdellä Laser-patruunalla ja neljällä Super x -patruunalla. Juha oli virittänyt aseen ja laittanut sen laatikkoon. Ennen sitä Juha oli vielä näyttänyt Hiidelle, miten varmistus poistetaan. Heillä oli Ingan kanssa ollut jo jonkin aikaa puhetta Unton luona käymisestä. Juha ei varmasti tiennyt, missä vaiheessa Lidia sitten tuli kuulemaan suunnitelmasta, mutta kuultuaan tuona iltana heidän olevan lähdössä hän halusi tulla mukaan. Juha oli ottanut lähtiessään aseen yöpöydän laatikosta ja antanut sen Ingalle. He olivat olleet silloin kahdestaan asunnolla, joten kukaan muu ei asetta siinä vaiheessa nähnyt. Juhalla ei ollut selvää käsitystä siitä, mihin Inga aseen kotoa lähtiessä laittoi, mutta Juha piti mahdollisena, että ase oli jossain matkan vaiheessa ollut esillä ennen Unton talolle tuloa.

Perillä sisäänmenon Juha kertoi nyt tapahtuneen niin, että naiset olivat menneet ensin ulko-ovesta sisälle. Juha ja Tapio olivat jääneet ulos tupakalle. Juha oli mennyt pian naisten jälkeen sisälle. Juhan muistaman mukaan Lidia oli ollut vielä eteisessä Juhan tullessa sisälle. Unto oli istunut keittiössä pöydän takana Ingan istuessa siinä vaiheessa pöydän toisella puolella selkä kamarin ovea kohti. Juhan ollessa eteisestä keittiöön johtavalla ovella hän oli nähnyt Unton nauraa hohottavan tuolillaan. Juha oli ehtinyt noin metrin, puolentoista päähän Hiidestä, kun hän huomasi Ingan nousevan ylös ja ottavan aseen esiin. Juha ei ollut nähnyt, mistä Inga oli aseen ottanut, mutta se tapahtui niin nopeasti, että aseen oli täytynyt olla jo valmiiksi hänen kädessään. Juhan mielestä Inga oli alkanut ampua Untoa heti noustuaan. Inga ampui ensin yhden laukauksen ja Juhan arvion mukaan sen jälkeen oli taukoa noin 5–6 sekuntia, minkä jälkeen hän oli ampunut kaikki jäljellä olleet neljä patruunaa aivan peräjälkeen. Juhan käsityksen mukaan heti ensimmäinen laukaus oli osunut Untoa keskelle otsaan. Juha oli todennut Unton otsaan tulleen tumman jäljen. Aseen tyhjennyttyä Inga oli jäänyt seisomaan paikoilleen, ja Juha oli mennyt heti hänen viereensä. Juha oli ottanut aseen pois Ingan oikeasta kädestä ja laittanut sen takkinsa taskuun. Tämän jälkeen Inga oli todennut, että heidän täytyi siivota jälkiä ja pian sen jälkeen tulivat myös Tapio ja Lidia keittiöön. Juha oli jostakin syystä ottanut puhelimen luurin irti. Tapio keräsi eteisen oven suuntaan lentäneet hylsyt lattialta ja laittoi ne hellan päälle. Sitten Tapio raahasi Unton eteisen komeroon, ja naiset peittelivät lattialla olleita verijälkiä vuodevaatteilla. Ennen komeroon menoa Tapio oli tutkinut vielä Unton taskut ja löytänyt sieltä ainakin lompakon ja todennäköisesti Unton kaupunkiasunnon ja auton avaimet. Juha oli ottanut tavarat Tapiolta haltuunsa ja laittanut ne muovikassiin. Auton avaimet hän oli ottanut kassista ulos ennen Unton autolle menoa. Jätettäessä auto Antiaisentielle Juha oli sanonut Ingalle, että Tapion ja hänen täytyi mennä takaisin hakemaan hylsyt, jolloin Inga oli sanonut ottaneensa ne mukaansa ja heittäneensä ne matkan aikana autosta ulos. Unton kaupunkiasunnolla he olivat käyneet, kuten Juha oli aikaisemminkin kertonut. Nahkatakin he olivat ottaneet mukaansa siksi, etteivät he halunneet kenenkään näkevän, mitä he kantoivat keskellä yötä ulos asunnosta. Viinat olivat jääneet Jukalle, mutta nahkatakin Juha oli antanut Lidialle. Takkia ei Juha ollut sen jälkeen nähnyt. Aseen käytöstä Juha kertoi yleensä ampuneensa sillä yksin. Kerran hän oli ollut ampumassa vanhoja autoromuja veljensä Karin kanssa Toivikkeen maastossa. Kerran oli myös Inga ollut Juhan mukana samassa paikassa, mutta tämä ei ollut ampunut yhtään laukausta. Inga oli ollut mukana vain nähdäkseen aseen ja miten sillä ammutaan. Juha vakuutti, että hänen nyt kertomansa tapahtumien kulku oli juuri sellainen, kuin se oli ollut Unton talolla.
Juha katsoi kuitenkin, että vaikka itse ampumisen suoritti hänen vaimonsa Inga, oli hän, Juha, pääsyyllinen tapahtumiin, koska hän oli luovuttanut aseen Ingalle ennen Untolle lähtöä. Juha halusi korostaa vielä, ettei hän missään vaiheessa uskonut, että Unto tultaisiin tappamaan, vaan oli uskonut koko ajan, että tarkoitus oli vain säikytellä. Aseen perheeseen hankkimisesta Juha kertoi vielä, että joskus alkuvuodesta 1993 Inga oli kysellyt ilmeisesti joltain Virossa asuvalta sisareltaan mahdollisuutta ostaa ase. Virosta olikin tullut tarjous, jonka mukaan olisi ollut mahdollisuus ostaa sotilaspistooli hintaan 450 dollaria. Samaan hintaan olisi kuulunut 50 patruunaa ja aseen kuljetus Suomeen. Inga oli ollut jo valmis tekemään kaupat aseesta ja oli pyytänyt, että Juha olisi käynyt tarkistamassa vielä, minkälainen ase oikein oli kysymyksessä. Juhan piti katsoa asetta maaliskuussa käydessään Tallinnassa. Hän ei kuitenkaan ollut käynyt katsomassa mitään asetta Tallinnan matkallaan. Inga oli vielä myöhemminkin pyytänyt Juhaa käymään Tallinnassa asetta katsomassa, mutta tämä ei ollut tällaiseen matkaan suostunut, eikä ole käy nytkään Tallinnassa tuon maaliskuisen matkan jälkeen.


Tapio Vartiaista kuulustellaan jälleen
Tapio Vartiaista kuulusteltiin jälleen kesäkuun 16. päivänä 1993. Tällöin hän ilmoitti uudistavansa aikaisemmat kertomuksensa, eikä hänellä ollut niihin mitään lisättävää tai muutettavaa. Tapio Vartiaiselta tiedusteltiin erikseen sitä seikkaa, kenen kädessä ase oli silloin, kun hän oli nähnyt sen autossa ennen Unton asunnolle menoa. Hän totesi, että hän oli olettanut aseen olleen Juhan kädessä aivan niin kuin hän oli aikaisemmin kertonut. Hänen mieleensä ei ollut tullut, että ase olisi voinut olla myös Ingan kädessä, koska hän oli pitänyt asiaa itsestään selvänä. Kun hän nyt mietti asiaa hän muisti, että hän oli nähnyt aseen etupenkillä istuneiden Juan ja Ingan välissä hartioiden korkeudella. Näin ollen ase oli saattanut olla myös Ingan kädessä, mutta Tapio oli uskonut sen olleen Juhan kädessä. Unton asuntoon menoon Tapiolla ei ollut mitään lisättävää tai muutettavaa.
Ampumishetkestä Tapio totesi, että niin kuin hän aikaisemmin oli kertonut, hän oli nähnyt Juhan ojentavan kätensä ilmeisesti Untoa kohti, minkä jälkeen hän oli kuullut 5–6 laukausta. Tapio oli aikaisemmin kertonut, että hän oli nähnyt Juhan ottavan aseen oikeanpuoleisesta housunsa taskusta ennen käden ojentamista. Tapio ei pystynyt enää varmuudella sanomaan, näkikö hän Juhan ottavan aseen taskustaan. Siitä hän oli varma, että Juha kyllä otti käden taskustaan ja ojensi sen, minkä jälkeen laukaukset kuuluivat. Asetta Tapio ei kuitenkaan nähnyt silloin, eikä laukaustenkaan aikana. Juhan käsi oli osittain, ehkä kyynärtaipeen ja ranteen puolivälistä asti oven ja oven karmin takana pois Tapion näkökentästä. Tapio ei siis nähnyt asetta Juhan kädessä ennen kuin vasta, kun hän oli mennyt ampumisen jälkeen keittiöön. Ampumisesta oli kulunut tällöin noin minuutti. Näin pitkä aika kului siksi, että Tapio oli ollut niin järkyttynyt tapauksesta, että hän oli ollut täysin lamaantunut. Tapion mielestä Lidia oli ollut ampumishetkellä noin 1,5–2 metriä Tapion edellä. Tapio oli kuitenkin nähnyt keittiöön melko hyvin, koska Lidia oli vain noin 150 cm pitkä ja Tapio näki hänen ylitseen. Tapio uskoi myös, että Lidia oli nähnyt tilan teen keittiössä ampumishetkellä. Inga oli ollut pois hänen näköpiiristään silloin, kun laukaukset ammut tiin. Vaikka Tapio ei ollut laukausten aikana nähnytkään asetta Juhan kädessä hän oli sitä mieltä, että ampuja oli ollut Juha. Tapion mielipide oli muodostunut kaikista tapahtumiin liittyvistä asioista, eikä hänen mieleensäkään ollut tullut missään vaiheessa, että ampuja olisi ollut joku muu, eli tässä tapauksessa Inga. Unton suhteesta Juhaan ja Ingaan Tapio kertoi, että Ingan tullessa asumaan Kaskikadulle Unto oli käynyt entistä useammin heillä. Tapio ei ollut koskaan nähnyt Unton lähentelevän Ingaa, mutta hän oli nähnyt joskus Unton pitävän silmäpeliä Ingan kanssa. Samoin hän oli nähnyt tämän joskus olleen Ingan lähellä niin, että Tapio oli tulkinnut sen lähentelyksi, vaikka mitään käsin koskettelua hän ei ollut havainnut. Tapio uskoi myös Juhan havainneen em. tapahtumat, eikä tämä ilmeisesti niistä pitänyt. Tapio ei koskaan ollut kuullut Juhan kieltävän Untoa, mutta hän oli nähnyt tämän ilmeestä, ettei tämä pitänyt Unton käyttäytymisestä. Yhteenvetona Tapio Vartiainen totesi, että jos ampuja oli ollut Juha, niin kuin Tapio itse oletti, syy oli saattanut olla mustasukkaisuus hänen aikaisemmin mainitsemansa rahan lisäksi. Jos taas ampuja olisi ollut Inga, saattaisi syy olla Unton lähentely-yritykset, joista Inga ei pitänyt. Tämän enempää syitä tapahtumalle Tapio ei osannut kertoa.

Lidia Mendes kertoo ja muuttaa jälleen kertomustaan
Lidia Mendesia kuulusteltiin jälleen kesäkuun 21. päivänä 1993, jolloin hän kertoi olleensa peloissaan ja siksi hän ei ollut aikaisemmin kertonut koko totuutta asiassa. Hän oli sanonut Juhan ampuneen, vaikka todellisuudessa ampuja olikin Tapio Vartiainen. Henkilön vaihtaminen oli ollut pelkästään seurausta pelosta ja siitä uhasta, jonka Tapio oli kohdistanut häneen ja lapsiin. Lidia Mendes oli pelännyt nimenomaan lasten puolesta. Lidia Mendes halusi kertoa tarkemmin vielä Untolle menosta tiistaina, toukokuun 25. päivänä 1993. Aluksi oli tarkoitus lähteä sinne kolmisin eli Lidia, Inga ja Juha. Lidia oli Ingan kanssa sopinut jo aikaisemmin, että he kävisivät katsomassa, miten Unto elää. Jo aikaisemmin Tallinnassa Inga oli suositellut Lidialle Untoa ja siksi he olivat yrittäneet soittaa Untolle jo sieltä. He eivät kuitenkaan olleet tavoittaneet Untoa puhelimeen. Ollessaan aikaisemmin tapahtumapäivänä sairaalan kahviossa Tapion kanssa, mistä hän oli jo aikaisemmassa kuulustelussaan kertonut, he olivat keskustelleet Untosta, jolloin Tapio väitti, että Unto oli tyhmä. Unton taloon menosta Lidia kertoi nyt, että hänen mennessään Tapion perässä sisälle, hän oli nähnyt eteisen ovelle Unton olevan keittiössä ja hymyilevän heille. Tämä lienee ollut hyvillään, kun näki hänet, Lidian, jälleen.
Saman tien Tapio oli vetänyt esiin aseen oikeanpuoleisesta taskusta ja ampui Untoa. Laukauksia oli ollut enemmän kuin yksi. Määrää Lidia ei muistanut. Lidia oli pelästynyt kovasti ampumisesta ja alkanut huutaa ja itkeä. Saman tien olivat Juha ja Inga tulleet ulkoa hänen luokseen ja myös Inga oli alkanut itkeä. Tapio oli alkanut määräillä heitä. Tämä oli komentanut mm. Lidiaa ja Ingaa etsimään Lidian aikoinaan Untolle lähettämiä kirjeitä. Itse Tapio oli laittanut verijälkien päälle peitteitä. Sitä ennen Tapio oli komentanut heidät pois tieltään, koska hänen piti siirtää ruumis pois. Siirtoa Lidia ei ollut nähnyt. Sen hän oli ehtinyt huomata, että puhelin oli otettu pois seinästä. Lidia ei ollut kyennyt etsimään mitään, eikä hän koskenut mihinkään. Heidän palattuaan kotiin Inga oli nauttinut puoli pulloa viiniä rauhoittuakseen. Hän oli tarjonnut sitä Lidiallekin. Lidia oli todella peloissaan, koska Tapio oli sanonut, että lastenkin edun mukaista olisi, etteivät he puhuisi asiasta mitään. Myöhemmin yöllä Tapio oli kertonut katuvansa tekoaan. Syytä tekoon Lidia ei ole pystynyt selvittämään. Syy saattoi olla mustasukkaisuus, mutta myös vanha kauna. Aamulla, toukokuun 26. päivänä 1993 Tapio oli lähtenyt normaalisti kahvioon työhön, ja kun Lidia oli sijannut heidän vuoteitaan, hän oli huomannut tyynynsä alla veitsen. Lidia oli pelännyt edelleen Tapiota ja kertonut veitsestä myös Ingalle. Puhuttuaan veitsestä Tapiolle, tämä väitti veitsen aina olleen siellä, koska hänellä oli aikaisemmin ollut koiranpentu, joka oli pureskellut tuolinjalkoja ja Tapio oli veitsellä veistellyt näitä puremajälkiä. Lidia ei kuitenkaan ollut nähnyt veistä aikaisemmin vuodetta sijatessaan. Myöhemmin Tapio oli ehdottanut Lidialle pakenemista, mutta hän oli sen torjunut. Kuten Lidia oli aikaisemmin kertonut, Inga oli kertonut hänelle pari päivää surman jälkeen, että hän ja Juha olivat käyneet polttamassa Unton auton, jotta Tapio ei pääsisi sillä pakenemaan. Lidia halusi vakuuttaa lopuksi, että hän oli nyt kertonut koko totuuden tässä asiassa. Unton surmasi Tapio eikä Juha, kuten hän valheellisesti aikaisemmassa kuulustelussa oli kertonut. Kun Lidialle oli ilmoitettu, että tutkijoiden saaman selvityksen mukaan ampuja olisikin Inga hän vastasi, että näin ei varmasti ollut, vaan ampuja oli varmasti Tapio Vartiainen. Suuressa pelossaan hän ei vain ollut uskaltanut sitä kertoa. Ollessaan tutkintovankeudessa vankilassa hän oli kerrannut asioita rauhassa ja oli nyt päättänyt kertoa asiat niin kuin ne olivat.

Miksi nimesi ensiksi veljensä
Juha Kruusiä kuulusteltiin jälleen kesäkuun 22. päivänä 1993. Tällöin hän palasi siihen, että hän oli kesäkuun 4. päivänä 1993 toimitetussa kuulustelussa kertonut, että hänen veljensä Tapio Vartiainen olisi heidän serkkunsa, Unto Briskin, surmaaja. Lisäksi hän oli kertonut, että Tapio oli uhkaillut hänen perhettään, jos hän kertoisi poliisille tapahtumat, niin kuin hän oli ne kesäkuun 4. päivänä 1993 suoritetussa kuulustelussa kertonut. Tämän kaiken Juha Kruus kertoi olleen täyttä "puppua”, sillä Tapio ei ollut mitään tekemistä itse ampumisen kanssa. Juha Kruus ei uskonut edes, että Tapio oli tietoinen siitäkään, että heidän autossaan kellään oli asetta mukana. Juha Kruusin mukaan aseen mukanaolo paljastui Tapiolle vasta siinä vaiheessa, kun sisällä alet tiin ampua. Juha Kruus vakuutti kertoneensa kuulustelussa kesäkuun 15. päivänä 1993 rehellisesti järjestyksen Unton taloon mentäessä eli Inga ja Lidia menivät ensin ja Juha ja Tapio viimeisenä.
Juha Kruus antoi kuulustelun liitteeksi Unton talon eteisestä ja keittiöstä laatimansa pohjapiirustuksen, johon hän oli merkinnyt kunkin talossa olleiden paikat hetkellä, jolloin Inga ampui Untoa. Kuten Juha oli aikaisemmin kertonut, hän oli ohittanut Lidian eteisessä, mihin tämä oli jäänyt siksi, että oli liian ujo mennäkseen heti Unton asuntoon. Juhan mennessä keittiöön Tapio oli jäänyt Lidian taakse eteiseen, ja Juhan käsityksen mukaan tämä ei voinut sieltä nähdä keittiön tapahtumia ennen ampumista, eikä vielä ampumisen aikanakaan. Tapio ja Lidia olivat tulleet keittiöön selvästi vasta ampumisen jo lakattua. Mikäli Tapio oli nähnyt aseen jollakin Unton keittiössä, hänen oli täytynyt nähdä se Juhan kädessä, kun tämä oli ottanut aseen pois Hiideltä ja oli laittamassa sitä omaan taskuunsa.
Syynä siihen, että Juha oli aikaisemmin kertonut ampujaksi Tapion, oli se, että tällä tavoin hän oli uskonut pystyvänsä lopulta kääntämään syyn itselleen ja pelastamaan Ingan siten vankilatuomiolta. Hän oli halunnut Ingan vapaaksi siksi, että heillä oli kolme lasta. Hänen mielestään Ingan olisi äitinä ollut helpompi huolehtia lapsista hänen ollessaan kärsimässä rangaistusta. Lisäksi hänen mielessään oli se, että Inga saatettaisiin karkottaa Suomesta, jos tämä todetaan syylliseksi Unton surmaamiseen.
Kun Juhalle ilmoitettiin, että sekä Inga että Lidia olivat kuulusteluissa kertoneet Tapion olleen ampuja, hän voi tähän vain sanoa, että jostakin syystä he valehtelevat. Juha toivoi, ettei Tapio menisi tunnustamaan sellaista, mitä tämä varmasti ei ollut tehnyt.
Juhalta kysyttiin, oliko hän sopinut naisten kanssa siitä, että syylliseksi pitäisi kertoa Tapio. Hän vastasi, ettei ainakaan hänen läsnä ollessaan puhetta sellaisesta ollut ollut. Itse tapahtumasta he olivat keskustelleet, mutta mitään sopimusta kertomuksista ei ollut tehty. Myöskään Juha tai Inga eivät olleet kertoneet muille todellista ampujaa, joten Tapio ja Lidia eivät varmaankaan tienneet asiasta koko totuutta. Juha halusi edelleenkin painottaa, että hän itse oli varsinainen syyllinen Unton kuolemaan, vaikka itse ampumisen suorittikin Inga. Hän piti itseään vastuunalaisena tapahtuneesta siksi, että ase oli hänen ja hän latasi sen sekä antoi sen Hiidelle tietoisena, että tämä tulisi käyttämään sitä Unton säikäyttämiseen. Hän oli uskonut todellakin tarkoituksen olleen vain säikytellä Untoa, jotta tämä jättäisi Ingan rauhaan. Tappamisesta ei varmasti ollut ollut puhetta eikä hän olisi antanut asetta Ingalle, jos hän olisi tiennyt tappamistarkoituksesta.

Inga Kruus kiistää syyllisyytensä
Inga Kruusia kuulusteltiin jälleen kesäkuun 23. päivänä 1993. Tällöin hän ilmoitti, ettei hänellä ollut mitään lisättävää aikaisempaan kuulusteluun. Kun Inga Kruusilta kysyttiin, oliko Unto Brisk koskaan lähennellyt häntä, hän vastasi kieltävästi. Inga kertoi, että kerran Juhan läsnä ollessa Unto oli kysynyt häneltä, tietäisikö hän jonkun yhtä kauniin tytön Virossa ja voisiko hän hommata sellaisen tälle. Inga oli kertonut tuolloin Untolle naapurin tytöstä ja sisarestaan. Omasta mielestään Inga ei myöskään ollut käyt täytynyt niin, että hän olisi antanut Jukalle aihetta mustasukkaisuuteen. Ingasta oli tuntunut, ettei Juha mitenkään välittänyt hänen tekemisistään. Inga kiisti olleensa aikeissa hankkia Virosta asetta itselleen tai Juhalle. Sellaista ei ollut tapahtunut, eikä hänellä sellaisesta ollut mitään tietoa. Kun Ingalle luettiin katkelma Juhan kuulustelusta, jossa tämä oli kertonut Ingan ampuneen Unton, tämä totesi vain, että Juha sai puhua, mitä haluaa. Inga Kruus kiisti ampuneensa Unto Briskiä, sen oli tehnyt Tapio Vartiainen, kuten hän oli jo moneen kertaan sanonut. Inga ja Juha olivat olleet ampumisen aikaan ulkoportailla, ja heidän rynnätessään sisälle Lidia oli ollut eteisessä ja Tapio keittiössä, jossa tämä pyöri ympäriinsä.

Tapio Vartiainen ja Lidia Mendes vapaiksi
Lohjan kihlakunnanoikeus määräsi päätöksellään kesäkuun 28. päivänä 1993 Tapio Vartiaisen ja Lidia Mendesin heti päästettäviksi vapaiksi, koska asiassa ei enää ollut perustetta heidän pitämiseensä vangittuina.

Asian käsittely kihlakunnanoikeudessa pääpiirteittäin
Asia tuli esille Lohjan kihlakunnanoikeudessa heinä kuun 6. päivänä 1993. Tällöin virallinen syyttäjä katsoi Inga ja Juha Kruusin yksissä tuumin vakaasta harkinnasta ja oman voiton pyynnöstä surmanneen Juha Kruusin serkun Unto Briskin ja kun surmaamista oli pidettävä ottaen huomioon rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan erityisen törkeänä, syyttäjä katsoi heidän syyllistyneen murhaan ja vaati tästä rikoksesta heille rangaistusta. Syyttäjä katsoi Inga ja Juha Kruusin sekä Tapio Vartiaisen yhdessä ja yksissä tuumin tunkeutunen Unto Briskin Alakylässä sijaitsevasta asunnosta ottamiaan avaimia käyttäen Briskin Harjukadulla sijaitsevaan huoneistoon ja anastaneen sieltä 2,5 pullollista alkoholijuomaa, nahkatakin, 3 palkintolusikkaa, wc- ja talouspaperia, pesuainepullon ja makeispussin, joten syyttäjä katsoi heidän syyllistyneen varkauteen ja vaati tästä rikoksesta heille rangaistusta.
Syyttäjä katsoi Lidia Mendesin nauttineen edellä mainittua alkoholijuomaa tietoisena siitä, että alkoholi oli varkausrikoksella saatua ja vaati hänelle rangaistusta kätkemisrikoksesta. Edelleen syyttäjä katsoi Inga ja Juha Kruusin yhdessä ja yksissä tuumin Juha Kruusin irrotettua ajoneuvosta ainakin kojetaulun, kaksi akkua, rekisterikilvet ja kattopeilin oikeudettomasti hävittäneen Unto Briskille kuulunutta omaisuutta, Nissan Pick Up -merkkisen avolavapakettiauton siten, että Inga Kruus on sytyttänyt aiemmin välittömästi surmateon jälkeen Juha Kruusin Alakylästä Antiaisentien varrella olevaan metsikköön kuljettaman pakettiauton hansikaslokerossa ollutta paperia tuleen. Kruusien menettelyn seurauksena syttyneessä tuli palossa pakettiauton moottoritila, ohjaamo, lavarakenteen puinen pohjakansi ja eturenkaat olivat tuhoutuneet sekä auton lavalla olleet jäähdyttimen säleikkö, ilmanpuhdistin, kaksi valaisinumpiota ja lannoitesäkki olivat vaurioituneet. Tulipalossa oli lisäksi tuhoutunut palopaikan ympäristöä, Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Suomen omistamaa istutustaimikkoa noin puolen hehtaarin alueelta.
Tätä vahingontekoa oli pidettävä törkeänä ottaen huomioon, että teolla oli aiheutettu taloudellista vahinkoa, minkä vuoksi syyttäjä katsoi Inga ja Juha Kruusin syyllistyneen törkeään vahingontekoon ja vaati heille myös tästä rikoksesta rangaistusta.
Asiaa käsiteltiin kaiken kaikkiaan viidessä kihlakunnanoikeuden/käräjäoikeuden istunnossa. Kuten esitutkinnassa niin myös oikeuskäsittelyssä kertomukset jälleen muuttuivat. Niinpä asian ensimmäisessä käsittelyssä heinäkuun 6. päivänä 1993 Juha Kruus kertoikin, että hän itse oli ampunut Unto Briskin eikä Inga Kruus, kuten hän viimeksi esitutkinnassa oli kertonut.

Lidia Mendes, joka viimeksi esitutkinnassa oli väittänyt ampujan olleen Tapio Vartiainen, muutti jälleen myös vuorostaan kertomustaan siten, ettei Tapio Vartiainen ollut kuitenkaan voinut ampua Unto Briskiä, koska laukausten kuuluessa ainoastaan Inga ja Juha Kruus olivat olleet keittiössä. Itse ampumista hän ei ollut nähnyt eikä hän näin ollen voinut esittää käsitystään siitä, kuka oli ampunut Unto Briskin.
Lidia Mendes kertoi myös, että Inga Kruus oli käskenyt Lidiaa vierittämään syyn Tapio Vartiaisen niskaan ja lohduttanut Lidia Mendesia sillä, että koska Tapio Vartiainen oli sairas tätä ei siten voitu vangita, vaan tämä joutuu sairaalaan.

Inga Kruus vuorostaan, ensimmäisessä oikeuskäsittelyssä oman syyllisyytensä edelleen kiistäen, muutti myös esitutkinnassa antamaansa kertomusta, jossa hän vakaasti oli ilmoittanut ampujaksi Tapio Vartiaisen siten, että Unto Briskin ampuikin Juha Kruus.
Kun asiaa seuraavan kerran käsiteltiin Lohjan kihlakunnanoikeudessa heinäkuun 16. päivänä 1993 poliisin toimesta oli suoritettu rekonstruktiokuvaus Unto Briskin asunnolla. Tämä teknisen lisätutkimuksen sisältänyt kuvaus esitettiin kihlakunnanoikeudelle. Tutkimuksessa oli selvitetty, että todetulta ampua-alueelta tähdätyt laukaukset oli ampunut suorana seisonut henkilö, joka oli ollut Inga Kruusin pituinen. Uhriin pienelle alueelle osuneet laukaukset oli saman ampujan pitänyt ampua nopeassa tahdissa huomioon ottaen uhrin nopea vajoaminen. Tässä oikeudenkäynnissä todistajana kuullun Tapio Vartiaisen ja Juha Kruusin äidin mukaan myös Inga Kruus oli ollut kiinnostunut ampumaharrastuksesta ja oli ollut hankkimassa luvatonta asetta Virosta.
Tässä istunnossa kihlakunnanoikeus määräsi, että Juha ja Inga Kruusille suoritetaan täydelliset mielentilatutkimukset.

Asiaa käsiteltiin kolmannen kerran Lohjan käräjäoikeudessa joulukuun 8. päivänä 1993. Käräjäoikeudessa oli tällöin esillä Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunnot Juha Kruusin ja Inga Kruusin mielentiloista. Lausuntojen mukaan kumpikin oli ollut kysymyksessä olevien tekojen aikana täydessä ymmärryksessä. Kun tässä oikeudenkäyntitilaisuudessa kysyttiin, kuka oli ampunut Unto Briskin, niin Inga Kruus vastasi, että ampuja oli Juha Kruus. Juha Kruus puolestaan ilmoitti ampujaksi Inga Kruusin. Lidia Mendes taas kertoi, ettei hän ollut ampumista nähnyt eikä sen vuoksi tiennyt, kuka ampui Unto Briskin. Tapio Vartiainen vastasi tähän kysymykseen, ettei hän ollut varma siitä, oliko Unto Briskin ampuja Inga vai Juha Kruus.

Asiaa käsiteltiin seuraavan kerran joulukuun 21. päivänä 1993. Tapio Virtasta ja Lidia Mendesia nyt kuultaessa heidän kertomuksistaan todettiin, että ampuja oli voinut olla yhtä hyvin Inga kuin Juha Kruuskin.
Asia oli viimeisen kerran esillä Lohjan käräjäoikeudessa tammikuun 4. päivänä 1994. Tällöin kuultiin todistajana psykiatrian ja oikeus psykiatrian erikoislääkäriä lisäselvitykseksi Juha Kruusin mielentilasta. Hänen alustava lausuntonsa Juha Kruusin terveydentilasta oli edellisessä oikeudenkäyntitilaisuudessa jätetty oikeudelle. Todistaja lausui käsityksenään, että Juha Kruus oli teon aikana ollut täyttä ymmärrystä vailla olevassa tilassa ja oli sitä vieläkin.

Käräjäoikeuden päätös
Lohjan käräjäoikeus tuomitsi päätöksellään tammikuun 4. päivänä 1994 Inga Randi Kruusin murhasta, varkaudesta ja törkeästä vahingonteosta yhteiseen, elinkautiseen vankeusrangaistukseen, ja Juha Kruusin ent. Vartiaisen täyttä ymmärrystä vailla tehdyistä avunannosta murhaan, varkaudesta ja törkeästä vahingonteosta yhteiseen kuuden vuoden vankeusrangaistukseen. Tapio Vartiainen sai varkaudesta 60kpl 20 markan suuruista päiväsakkoa, sekä Lidia Mendes 20kpl 20 markan suuruista päiväsakkoa. Tuomioista valitettiin hovioikeuteen.

Hovioikeuden päätös
Hovioikeus antoi päätöksensä asiassa syyskuun lopussa 1994. Hovioikeus päätyi siihen, että ampujan täytyi olla Inga Kruus ja perusti näkemyksensä poliisin suorittamaan tekniseen tutkimukseen, joka oli jätetty oikeudelle edellisessä oikeusasteessa. Teon motiivista oikeudenkäynnissä ei päästy varmuuteen, mutta hovioikeuden mielestä luonnollisin selitys oli taloudellisen hyödyn tavoittelu.
Kysymykseen tuli myös kosto, koska tekijän ja tämän sisarpuolen aiottu avioituminen ei toteutunut.
Mahdollista oli myös, että Juha Kruus oli mustasukkainen surmatulle. Syyttäjä oli vaatinut Juha Kruusille vastuuta mm. murhasta, mutta hovioikeus katsoi, kuten alioikeuskin, että tämän osuus jutussa ei ollut niin merkittävä, että hänet olisi voitu tuomita varsinaisena tekijänä ja siksi hänen, huomioon ottaen mm. hänestä annetut lääkärinlausunnot, katsottiin syyllistyneen, paitsi muuta, täyttä ymmärrystä vailla tehdystä avunannosta murhaan. Kaikkiin jutussa esille tulleisiin seikkoihin viitaten hovioikeus pysytti siten alioikeuden antamat tuomiot ennallaan.

[A]

PPK 1995
...

Kiitokset näistä. Kirja löytyy hyllystä, mutta mukavaa saada nämä digitaaliseenkin muotoon.