teppo kirjoitti:Nicht schuldig kirjoitti:
Se on muotoiltu monissa kohdin käräjäoikeuden tuomiota näin, jotain sellaista, mitä ei voi viedä lentokoneessa. Sitä ei ehkä sanota aivan suoraan, mutta tulee kyllä esille jo pelkästään siinä, että Aarnio olisi tavannut Bheganin ja antanut tälle tämän kassin. Se on oletuksena siinä miksi Aarnio tapaisi Bheganin, hän maksaisi ensimmäisen tynnyrin sillä rahalla.
Kritisoit Keisari Aarnio -kirjaa ja esität sen sisältöä koskevia väitteitä mutta niiden tueksi esittämäsi viitteet eivät ole kirjasta vaan tuomiosta. Siitä taas on oma ketjunsa. Mikä idea tässä sotkemisessa on?
Sivulta 244 Keisari Aarnio kirjasta:
Vilhunen kertoi myös tapahtumasarjasta, joka liittyi mahdollisesti yhden hasistynnyrin vastaanottoon. Aarnio oli pyytänyt häntä etsimään vastaanottajan jollekin lähetykselle vuonna 2011. Vilhunen hankki vastaanottajan muttei tiennyt lähetyksen sisältöä. Hän luuli asian kuuluvan Aarnion virkatehtäviin.
”Uskoisin, että olen lähtenyt hoitamaan tätä Aarnion toimeksiantoa saman päivän aikana. Muistaisin, että tähän on mennyt päivä tai kaksi aikaa, kun olen löytänyt henkilön, joka on suostunut tehtävään.”
Myöhemmissä tapaamisissa Aarnio ilmoitti, että vastaanottaja saisi 5 000 euron palkkion. Hän antoi prepaidliittymän sekä ohjeet vastaanottoa varten. Lähetyksen jälkeen Vilhunen kertoi saaneensa Aarniolta rahat ja välittäneensä ne vastaanottajalle.
”Tällä neljännellä tapaamisella sain tämän 5 000 euroa käteistä paljaaltaan ja muistan, että siinä oli nippu seteleitä, mikä koostui 50 euron seteleistä ja suuremmista. Nämä olen taas toimittanut vastaanottajalle.” Vilhunen ymmärsi vasta esitutkinnan aikana, että lähetys oli luultavasti yksi tutkinnassa selvitetyistä hasistynnyreistä. ”Silloin tapahtumahetkellä, kun Aarnio tätä toimeksiantoa antoi, niin minä en ole ollut tietoinen mistään tynnyristä, vaan on puhuttu lähetyksestä”, Vilhunen kertoi. Hän ei halunnut nimetä henkilöä, jolle oli Aarnion tehtävän välittänyt. ”En halua nimetä tällaiseen asiaan ketään ulkopuolista, koska olen huomannut sen, että Jari Aarnio on käyttänyt kaikkia hyväkseen tehdessään omia rikoksia.”
246
Vilhunen sanoi hankkineensa Aarniolle lainaan ”puhtaan” auton jonkin paketin kuljetukseen vuonna 2011. ”Tiesin, että autoa tarvitaan paketin viemiseen lentokentän lähelle Holiday Inn hotelliin. En tiedä, kuka autoa kuljetti. Sain auton takaisin sovitun mukaisesti lyhyen käytön jälkeen, ja autoa käytettiin parisen tuntia. Palautin auton tämän jälkeen. En saanut Aarniolta tästä mitään korvausta.”
Vilhusta vastaan nostettiin syytteet kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta, törkeästä todistusaineiston vääristelemisestä ja oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta. Hän kiisti kaikki syytteet.
”Vilhunen ei ole tietoisesti osallistunut tynnyreiden maahantuontiin tai vastaanottamiseen, mutta ei ole poissuljettua, että häntä on tietämättään käytetty apuna salakuljetuksessa”, Vilhusen asianajaja Markku Fredman sanoi oikeudenkäynnin alussa kesäkuussa 2015.
Myöhemmin marraskuussa Vilhunen kumosi kaikki aiemmat kertomuksensa. Hän kertoi käräjäoikeudelle, että koko tarina oli mielikuvituksen tuotetta. Hän sanoi rakennelleensa sen esitutkintaaineiston ja jutun tutkijan kanssa käytyjen keskustelujen perusteella.
246
Aarniolle Vilhusta koskeneet kysymykset olivat alusta asti kiusallisia, ja hän joutui muuttamaan kertomustaan, kun näyttöä alkoi kertyä.
247
”Lopuksi tahdon todeta, että pidän täysin mahdottomana, että Keijo Vilhunen voisi vastoin omaa tahtoaan olla kenenkään määrättävissä."
252
Oikeudenkäynnissä Vilhusen ja huumepoliisin väleistä piirtyi erilainen kuva. Yleisölle kuvio tosin avautui vasta joulukuussa 2016, kun käräjäoikeus antoi tuomionsa ja paljasti myös suljettujen ovien takana kuultuja asioita.
Käräjäoikeus päätteli, että yhteydenpito huumepoliisin ja Vilhusen välillä ei ole ollut tiivistä. Sen sijaan Vilhunen ja Aarnio olivat olleet paljon yhteyksissä. Se ei tosin liittynyt poliisitoimintaan vaan yhteisiin bisneksiin.
Käräjäoikeus totesi, että Vilhusen esitutkintakertomus oli lähtökohtaisesti luotettava. Tuomarit huomauttivat, että jokaisessa kuulustelussa oli ollut läsnä Vilhusen asianajaja Markku Fredman, joka on kokenut ja hyvin perillä epäillyn oikeuksista.
Oikeus ei pitänyt sitäkään uskottavana, että Vilhusta huomattavasti nuorempi krp:n tutkija olisi saanut Vilhusen uunotettua puhumaan kuulusteluissa jotakin vastoin omaa tahtoaan.