Tutkimusta rikoksesta ja rikoksen tekijöistä!
Tutkimusta rikoksesta ja rikoksen tekijöistä!
Stanfordin vankilakoe
Stanfordin vankilakoe oli psykologinen koe, jossa tutkittiin ihmisen reagointia valtasuhteisiin vankilanomaisessa ympäristössä. Koe toteutettiin vuonna 1971 kalifornialaisessa Stanfordin yliopistossa tutkija Philip Zimbardon johdolla.
Koehenkilöiksi valittiin 24 nuorta vapaaehtoista miesopiskelijaa, jotka oli kaikki ennen hyväksymistä testattu ja todettu henkisesti normaaleiksi. Kaikki osallistujat tulivat keskiluokkaisista, koulutetuista perheistä, eikä kenenkään taustalla ollut mielenterveysongelmia eikä päihteiden väärinkäyttöä.
Koehenkilöt jaettiin arpomalla kahteen ryhmään: puolet määrättiin esittämään vanginvartijoita, puolet vankeja. Koe toteutettiin yliopiston kellarikerroksen laboratoriossa, joka oli lavastettu vankilaksi.
Vankeja esittävät nuoret miehet riisuttiin alastomaksi, suihkutettiin desinfioivalla aineella, ja heidät puettiin täsmälleen samanlaisiin, kaapumaisiin vanginasuihin, joiden rintaan oli kiinnitetty tunnusnumero. Oikeita nimiä ei käytetty. Myös vartijoilla oli yhtenäiset khaki-univormut, jonka varustuksiin kuuluivat aurinkolasit, kumipamppu ja pilli. Vartijoille ei annettu mitään erityisiä ohjeita eikä koulutusta. Vartijoita neuvottiin pelkästään huolehtimaan siitä, että vankilassa säilyy yllä kuri ja järjestys ja että vangit käyttäytyivät heitä kohtaan kunnioittavasti. Väkivallan käyttö kuitenkin kiellettiin.
Stanfordin vankilakokeen oli määrä kestää kaksi viikkoa, mutta se jouduttiin keskeyttämään jo kuuden päivän kuluttua. Kävi ilmi, että vanginvartijoina toimivat nuoret miehet alkoivat nopeasti kohdella vankeja yhä raaemmin. Vangeille määrättiin fyysisiä rangaistuksia ja heitä nöyryytettiin. Vartijat alkoivat myös manipuloida vankeja toimimaan toisiaan vastaan jakamalla suosionosoituksia ja rangaistuksia. Koe keskeytettiin erityisesti jatko-opiskelija Christina Maslachin vaatimuksesta; Maslachin tehtävänä oli haastatella kokeeseen osallistujia.[1]
Stanfordin vankilakoetta on pidetty osoituksena siitä, että kuka tahansa kykenee pahuuteen ja voi kohdella lähimmäisiään julmasti, jos hänelle annetaan siihen rajoittamaton valta. Koetta on myös arvosteltu paljon. Sitä on pidetty epäeettisenä, ja sen tieteellisyys on kyseenalaistettu.
Stanfordin vankilakoe oli psykologinen koe, jossa tutkittiin ihmisen reagointia valtasuhteisiin vankilanomaisessa ympäristössä. Koe toteutettiin vuonna 1971 kalifornialaisessa Stanfordin yliopistossa tutkija Philip Zimbardon johdolla.
Koehenkilöiksi valittiin 24 nuorta vapaaehtoista miesopiskelijaa, jotka oli kaikki ennen hyväksymistä testattu ja todettu henkisesti normaaleiksi. Kaikki osallistujat tulivat keskiluokkaisista, koulutetuista perheistä, eikä kenenkään taustalla ollut mielenterveysongelmia eikä päihteiden väärinkäyttöä.
Koehenkilöt jaettiin arpomalla kahteen ryhmään: puolet määrättiin esittämään vanginvartijoita, puolet vankeja. Koe toteutettiin yliopiston kellarikerroksen laboratoriossa, joka oli lavastettu vankilaksi.
Vankeja esittävät nuoret miehet riisuttiin alastomaksi, suihkutettiin desinfioivalla aineella, ja heidät puettiin täsmälleen samanlaisiin, kaapumaisiin vanginasuihin, joiden rintaan oli kiinnitetty tunnusnumero. Oikeita nimiä ei käytetty. Myös vartijoilla oli yhtenäiset khaki-univormut, jonka varustuksiin kuuluivat aurinkolasit, kumipamppu ja pilli. Vartijoille ei annettu mitään erityisiä ohjeita eikä koulutusta. Vartijoita neuvottiin pelkästään huolehtimaan siitä, että vankilassa säilyy yllä kuri ja järjestys ja että vangit käyttäytyivät heitä kohtaan kunnioittavasti. Väkivallan käyttö kuitenkin kiellettiin.
Stanfordin vankilakokeen oli määrä kestää kaksi viikkoa, mutta se jouduttiin keskeyttämään jo kuuden päivän kuluttua. Kävi ilmi, että vanginvartijoina toimivat nuoret miehet alkoivat nopeasti kohdella vankeja yhä raaemmin. Vangeille määrättiin fyysisiä rangaistuksia ja heitä nöyryytettiin. Vartijat alkoivat myös manipuloida vankeja toimimaan toisiaan vastaan jakamalla suosionosoituksia ja rangaistuksia. Koe keskeytettiin erityisesti jatko-opiskelija Christina Maslachin vaatimuksesta; Maslachin tehtävänä oli haastatella kokeeseen osallistujia.[1]
Stanfordin vankilakoetta on pidetty osoituksena siitä, että kuka tahansa kykenee pahuuteen ja voi kohdella lähimmäisiään julmasti, jos hänelle annetaan siihen rajoittamaton valta. Koetta on myös arvosteltu paljon. Sitä on pidetty epäeettisenä, ja sen tieteellisyys on kyseenalaistettu.
Toivottomia tapauksia?
Kyllä niitä on ja on ollut vuosien varrella. Tällaista leimaa en ainakaan itse anna mielelläni. Joitakin tapauksia tulee mieleen. Ovat valinneet tiensä ja heidän sopeutumisen yhteiskuntaan voi katsoa hyvissäkin olosuhteissa toivottomaksi. Sarjakuristaja Pentholm ja Sarjahukuttaja Seppänen ovat sellaisia. En ole koskaan livenä tavannut Pentholmia, mutta joitakin ystäviäni on. Nuo on aikoja kun Pentholm, silloinen Lindholm pystyi vielä asumaan tutkintolaisena kerroksilla. Tuskin enään koskaan muiden vankien seassa. En usko, että Pentholm koskaan muuttuu. Sarjahukuttaja Seppänen on samaa kastia.
Toivottomien joukkoon luen jo edesmenneen Jalo Seppäsen. Hänellä oli yksi henkirikos, mutta kukaan ei tiedä montako pimeää oli tilillä. Kakolassa oli pytty päällä, josta oli katkera. Hänellä oli ehdollinen väkivaltarikoksista, oliko raiskaus vai mikä, mutta Helena Mäntylän jutusta tuli pakkolaitos eli pytty. Kakolassa kaikki eivät oikein tykänneet Seppäsestä. Syy ei ollut ainoastaan rikos, vaan muutakin. Henkilön kanssa keskustelleena voin kertoa, että Seppänen oli lipevä ja hyvin dramaattinen henkilö. Aivan kuin koko elämä olisi ollut suurta teatteria. Ehkä hänellä sitä olikin.
Pentti Aalto oli toivottoman katkera. Loistava kynämies, jolla oli lahjoja vaikka enemmänkin. Kirjoituksista käy patologinen katkeruus esille. Livenäkin pienellä ukolla oli suuri ego. Lahti-Arttu oli samanlainen voi sanoa paatunut, kenessä ei ollut mitään sympaattista. Artun toilailuja kyllä naurettiin, mutta siinä kaikki. Liukaskielinen ukko oli mielentilatutkimuksessa hyvin lyhyen ajan. Mielentilatutkimuksia Artulle tehtiin Suomessa useita ja Ruotsissa. Joskus hyvin kauan sitten Arttu oli ollut Pelsossa ja siellä heinätöissä. Artun tehtävä oli jakaa jokaisen heinäseipään kohdalle sellainen pieni ristinmuotoinen suorakulmio, missä oli reikä keskellä. Kaksi vankia kinasteli jostain vankeuden yhdistystavasta. Toinen meni kysymään maalaisvartijalta miten asia on. Vartija sanoi; tämä mies on oikeassa ja sillä selvä. Arttu puuttui keskusteluun ja kysyi vartijalta: Anteeksi vain, mistä sinä voit noin vaikean asian tietää, kun olet täällä soilla asunut. Vartija oli hiljaa. Tuohon aikaan vartijaksi pääsi kun sattui ajamaan esimerkiksi mopolla vankilan ohi ja meni kysymään töitä. Kansakoulun käynti katsottiin eduksi. Määräaikainen lomitustyö muuttui vakinaiseksi. Tämän heinätyölepisodin Arttu kertoili minulle jossain muussa vankilassa.
En tunne tai ole nähnyt vankilassa puhumattakaan sivilissä montakaan nykyajan nimekästä. Joitain jo 60+ miehiä tunnen, mutta en montaa. Nuoremmista mistä olen lukenut en osaa sanoa yhtään mitään. N. 65 vuotias kuuluisuus kenen kanssa hengailtiin oli saletti. Jos hän oli kiinni jostain yhteisistä kolttosista, sai nukkua yönsä rauhassa, eikä tarvinnut pelätä poliisin tulevan ovelle. Eikä poliisi tullut. Sama oli itsellä näitä kohtaan. Joskus käyn kahvilla kohta
70 vuotiaan vanhan liiton miehen luona. Hänellä on hyvä ulosanti ja osaa kertoa lyhyen ilmeikkäästi tapahtuneet asiat.
Ehkä joskus aiheesta tai vankien kolttosista enemmänkin.
Toivottomien joukkoon luen jo edesmenneen Jalo Seppäsen. Hänellä oli yksi henkirikos, mutta kukaan ei tiedä montako pimeää oli tilillä. Kakolassa oli pytty päällä, josta oli katkera. Hänellä oli ehdollinen väkivaltarikoksista, oliko raiskaus vai mikä, mutta Helena Mäntylän jutusta tuli pakkolaitos eli pytty. Kakolassa kaikki eivät oikein tykänneet Seppäsestä. Syy ei ollut ainoastaan rikos, vaan muutakin. Henkilön kanssa keskustelleena voin kertoa, että Seppänen oli lipevä ja hyvin dramaattinen henkilö. Aivan kuin koko elämä olisi ollut suurta teatteria. Ehkä hänellä sitä olikin.
Pentti Aalto oli toivottoman katkera. Loistava kynämies, jolla oli lahjoja vaikka enemmänkin. Kirjoituksista käy patologinen katkeruus esille. Livenäkin pienellä ukolla oli suuri ego. Lahti-Arttu oli samanlainen voi sanoa paatunut, kenessä ei ollut mitään sympaattista. Artun toilailuja kyllä naurettiin, mutta siinä kaikki. Liukaskielinen ukko oli mielentilatutkimuksessa hyvin lyhyen ajan. Mielentilatutkimuksia Artulle tehtiin Suomessa useita ja Ruotsissa. Joskus hyvin kauan sitten Arttu oli ollut Pelsossa ja siellä heinätöissä. Artun tehtävä oli jakaa jokaisen heinäseipään kohdalle sellainen pieni ristinmuotoinen suorakulmio, missä oli reikä keskellä. Kaksi vankia kinasteli jostain vankeuden yhdistystavasta. Toinen meni kysymään maalaisvartijalta miten asia on. Vartija sanoi; tämä mies on oikeassa ja sillä selvä. Arttu puuttui keskusteluun ja kysyi vartijalta: Anteeksi vain, mistä sinä voit noin vaikean asian tietää, kun olet täällä soilla asunut. Vartija oli hiljaa. Tuohon aikaan vartijaksi pääsi kun sattui ajamaan esimerkiksi mopolla vankilan ohi ja meni kysymään töitä. Kansakoulun käynti katsottiin eduksi. Määräaikainen lomitustyö muuttui vakinaiseksi. Tämän heinätyölepisodin Arttu kertoili minulle jossain muussa vankilassa.
En tunne tai ole nähnyt vankilassa puhumattakaan sivilissä montakaan nykyajan nimekästä. Joitain jo 60+ miehiä tunnen, mutta en montaa. Nuoremmista mistä olen lukenut en osaa sanoa yhtään mitään. N. 65 vuotias kuuluisuus kenen kanssa hengailtiin oli saletti. Jos hän oli kiinni jostain yhteisistä kolttosista, sai nukkua yönsä rauhassa, eikä tarvinnut pelätä poliisin tulevan ovelle. Eikä poliisi tullut. Sama oli itsellä näitä kohtaan. Joskus käyn kahvilla kohta
70 vuotiaan vanhan liiton miehen luona. Hänellä on hyvä ulosanti ja osaa kertoa lyhyen ilmeikkäästi tapahtuneet asiat.
Ehkä joskus aiheesta tai vankien kolttosista enemmänkin.
Vaarallisuusarvio
Saahan noita tehdä vaikka kymmenen samalle, mutta Helsingin hovioikeus ei välttämättä usko niihin ja tekee itsenäisen päätöksen.
-
originalnightstalker
- Martin Beck
- Viestit: 769
- Liittynyt: Ke Huhti 25, 2018 7:10 pm
Re: Tutkimusta rikoksesta ja rikoksen tekijöistä!
Saiskoho tohon tutkimukseen jotain linkkiä? Sen vertan skeptikko oon kumminki
Re: Tutkimusta rikoksesta ja rikoksen tekijöistä!
Tarkoitako originalnightstalker tätä vakilakoetta?En usko, että siitä löytyy suomenkielisenä muuta kuin perusjutut.Ensimmäisessä linkissä on Philip Zimbardon (jonka koe tämä oli) kuvaus tapahtumista.
https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q ... jcSfp0FhFi
Toinen linkki on epävarmempi, mutta sanotaan, että tässä on filmimateriaalia kokeesta.
https://www.youtube.com/watch?v=760lwYmpXbc
Haluaisn tietää onko tämä koe pystytty myös toistamaan?Alapuolella on mielenkiintoinen juttu toistettavuudesta psykologisissa kokeissa
https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q ... jcSfp0FhFi
Toinen linkki on epävarmempi, mutta sanotaan, että tässä on filmimateriaalia kokeesta.
https://www.youtube.com/watch?v=760lwYmpXbc
Haluaisn tietää onko tämä koe pystytty myös toistamaan?Alapuolella on mielenkiintoinen juttu toistettavuudesta psykologisissa kokeissa
https://www.sciencealert.com/scientists ... -64-failedA landmark study involving 100 scientists from around the world has tried to replicate the findings of 270 recent findings from highly ranked psychology journals and by one measure, only 36 percent turned up the same results. That means that for over half the studies, when scientists used the same methodology, they could not come up with the same results.
-
originalnightstalker
- Martin Beck
- Viestit: 769
- Liittynyt: Ke Huhti 25, 2018 7:10 pm
Re: Tutkimusta rikoksesta ja rikoksen tekijöistä!
En uskonukkaa et suomen kielistä löytyy mut osaan mää englantia ihan tarpeeks hyvi lukeakseni, pitääpä lukasta illemmalla
-
originalnightstalker
- Martin Beck
- Viestit: 769
- Liittynyt: Ke Huhti 25, 2018 7:10 pm
Re: Tutkimusta rikoksesta ja rikoksen tekijöistä!
Katoin puolet tosta videosta, aika outoo menoo, pitää myöhemmi kattoo loput. Oon ollu ite kerran viikon vangittuna ja kyllä siinä alko vähän pää hajoo, tuntu et ois ollu kuukausi. Mutta jos ite oisin vanginvartija ni en kyllä haluas tietää mitä kukanenki o tehny ni pystysi työni hoitaa hyvin. Vissii tuosa videolla vähä valta nousee päähän
Tapaoppimista
Kun rattijuoppo tai joku muu pienen tuomion saanut kevyemmässä vankilassa pääsee maistamaan piippua, vetästen blossit huomaa, ettei lusiminen olekaan niin hankalaa. Tutustuessaan joihinkin sopiviin vankeihin, on pakka jo valmis. Joku saa pikku tuomion 20- vuotiaana, joku 50- vuotiaana, mutta lopputulos usein sama.
Amerikan malliin
Vuosikymmeniä sitten kolme miestä teki murron. Yksi alkoi tehdä poliisin kanssa yhteistyötä ja sai syytesuojan, todistettuaan kahta muuta vastaan. Toisen perhellä oli rahaa, jolla palkattiin hyvä asianajaja. Hän sai teostaan 10 vuotta. Kolmas varattomana joutui tyytymään oikeuden määräämään asianajajaan, jotka yleensä ovat ylityöllistettyjä. Porukan köyhin sai 20 vuotta samasta murrosta.
Lopuksi kirjasta otettuja lainauksia. Yhdellä asianajajalla oli vakituinen asiakaskunta Folsomin vankilassa. Erään toisen lempinimi oli Sähkötuoli- Slim.
Lopuksi kirjasta otettuja lainauksia. Yhdellä asianajajalla oli vakituinen asiakaskunta Folsomin vankilassa. Erään toisen lempinimi oli Sähkötuoli- Slim.
Amerikan malliin 2.
Unohtui kerrotusta tapauksesta sanoa, että se tapahtui USA: ssa.
-
originalnightstalker
- Martin Beck
- Viestit: 769
- Liittynyt: Ke Huhti 25, 2018 7:10 pm
Re: Amerikan malliin 2.
Jenkkeissä nyt on ihan oikeasti silleen että ku sulla on rahaa ni voit muuttaa varman kuolemantuomion 20 vuodeks linnaa ja jenkkeis on myös että naiset saa miehiä lievempiä tuomiota yleensäClarence kirjoitti:Unohtui kerrotusta tapauksesta sanoa, että se tapahtui USA: ssa.
Re: Tutkimusta rikoksesta ja rikoksen tekijöistä!
Jahas tuosta vankilakokeesta vielä.
The most famous psychology study of all time was a sham. Why can’t we escape the Stanford Prison Experiment?
https://medium.com/s/trustissues/the-li ... 69212b1f62
Silti tätä tutkimusta siteerataan ilman kritiikkiä.Stanfordin vankilakoe on myös päätynyt oppikirjoihin jne.
The most famous psychology study of all time was a sham. Why can’t we escape the Stanford Prison Experiment?
https://medium.com/s/trustissues/the-li ... 69212b1f62
Silti tätä tutkimusta siteerataan ilman kritiikkiä.Stanfordin vankilakoe on myös päätynyt oppikirjoihin jne.
- On Anoi Kaa
- James Bond (George Lazenby)
- Viestit: 11797
- Liittynyt: To Kesä 23, 2011 8:04 pm
- Paikkakunta: Syvä joki
Re: Tutkimusta rikoksesta ja rikoksen tekijöistä!
Tiede-lehdessä juttu samasta aiheesta:
Kuuluisa vankilakoe paljastui teatteriksi
klo 10:04 | 15.6.2018
Vartijoita ohjattiin käyttäytymään julmasti, ja kokeen johtaja hääri itse vankilanjohtajana.
Lähes jokainen on kuullut Stanfordin vankilakokeesta.
Vuonna 1971 yhdysvaltalainen psykologi Philip Zimbardo järjesti kuuluisan kokeen. Stanfordin yliopiston psykologian laitoksen kellariin rakennettiin ”vankila”. Kokeeseen värvättiin 24 keskiluokkaista, tervettä ja henkisesti vakaata vapaaehtoista nuorta miestä, joista puolet roolitettiin vangeiksi ja puolet vartijoiksi.
Tarkoitus oli selvittää, miten ihmiset käyttäytyvät vankilaoloissa ja sopeutuvat valtasuhteisiin. Kokeen piti kestää kaksi viikkoa, mutta se jouduttiin keskeyttämään jo kuuden päivän jälkeen, kun vartijan roolin omaksuneet alkoivat kohdella vankeja julman sadistisesti ja vangit ahdistuivat pahoin.
Koetta on käytetty vuosikymmenet oppikirjaesimerkkinä siitä, miten hyvästäkin ihmisestä voi tietyssä tilanteessa ja ympäristössä tulla paha. Se on epäilemättä yksi maailman kuuluisimmista tieteellisistä kokeista.
Ranskalainen taloustieteen tohtori ja elokuvaohjaaja Thibault Le Texier on nyt kirjoittanut kokeesta uuden paljastuskirjan. Se vetää yhteen jo aiemmin kokeesta esitettyä kritiikkiä ja osoittaa hiljattain julkaistujen dokumenttien pohjalta kokeen tieteellisen pohjan niin huteraksi, ettei siitä voi tehdä mitään mielekkäitä yleistyksiä.
Kokeen sadistisin vartija ja kuuluisan hermoromahduksen kokeessa saanut vanki ovat kertoneet oman käytöksensä olleen pelkkää teatteria.
Toisekseen moni asia kokeen toteutuksessa sai osallistuja sopeutumaan odotuksiin, joita he kuvittelivat tutkijoilla heitä kohtaan olevan. Vartijoita jopa kannustettiin käyttäytymään julmasti.
Lisäksi vangit eivät saaneet keskeyttää koetta, vaikka heidän oli näin annettu ymmärtää ennen kokeen alkua.
Zimbardo sotkeutui itse kokeeseen esittämällä vankilanjohtajaa, mikä saattoi vaikuttaa osallistujien käytökseen ja Zimbardon omiin tulkintoihin kokeen tuloksista.
Kaikkiaan tutkimusasetelmasta ei voida uskottavasti erottaa, mikä seikka tarkalleen ottaen aiheutti sen, että kokeessa kävi niin kuin kävi.
Toisin sanoen maailman kuuluisin psykologinen koe ei todista sitä, mitä sen on väitetty todistavan: että kenestä tahansa voi pahoissa olosuhteissa kuoriutua sadisti. Lisäksi kokeen toteutus oli eettisesti hyvin kyseenalainen.
Tutkimuksen tieteellisestä pätevyydestä ja metodeista on ylipäänsä kiistelty 1970-luvulta asti, mutta silti sitä esitellään edelleen melko kritiikittömästi lähes kaikissa psykologian perusoppikirjoissa.
Tietokirjailija Ben Blum summaa vankilakokeen ongelmia Medium-lehdessä ilmestyneessä artikkelissa, johon hän on myös haastatellut asianosaisia.
Yksi kuuluisimmista hetkistä vankilakokeessa koettiin vain 36 tunnin jälkeen, kun vanki numero 8612 sai hermoromahduksen komerossa, johon hänet oli erityisenä rangaistuksena suljettu. Kokeessa vankeja oli kielletty käyttämästä nimiään. Heidät tunnettiin vain numeroina.
”Ne eivät päästä minua pois. Minun on pakko päästä pois täältä! Lääkärille, mihin tahansa, en kestä enää, en yhtään yötä!” vanki 8612 huusi ja potki komeron ovea.
Vanki 8612 oli oikealta nimeltään Douglas Korpi, tuolloin 22-vuotias opiskelija. Hänet vapautettiin kokeesta ensimmäisenä vankina raivokohtauksen jälkeen.
Myöhemmin Korpi, nykyään psykologi itsekin, on kertonut vain näytelleensä.
”Kuka tahansa asiantuntija kuulisi, että se oli esitystä. En ole kovin hyvä näyttelijä. Minusta suoriuduin aika hyvin, mutta kuulostan siinä enemmän hysteeriseltä kuin psykoottiselta”, Korpi kertoi haastattelussa hiljattain.
Korpi kertoo, että hän nautti kokeesta kovasti ensimmäisenä päivänä. Vangit tiesivät, etteivät vartijat saa satuttaa heitä, ja koko poppoo koostui tavallisista, valkoihoisista college-opiskelijoista.
”Se oli vain työtä. Sain huutaa, kirkua ja esittää hysteeristä, leikkiä vankia. Se oli hyvä työ ja olin hyvä työntekijä.”
Korven paniikkikohtauksessa oli silti pohjaakin, mutta se ei johtunut vartijoiden käytöksestä. Korpi ei saanutkaan kokeen aikana lukea pääsykoekirjoja, kuten hän oli luullut. Pian selvisi, ettei kokeesta saa myöskään poistua, vaikka näin oli kerrottu.
Niinpä Korpi päätti näytellä päästäkseen pois. Aluksi hän yritti esittää pahoja vatsakipuja. Kun se ei tepsinyt, Korpi järjesti hermoromahduksen.
Moni muukin vanki järkyttyi siitä, että koetta ei voinut keskeyttää. Osallistujille oli aluksi sanottu, että he saisivat keskeyttää kokeen halutessaan, mutta kokeen alettua kävi ilmi, ettei tämä olekaan mahdollista.
Zimbardo on kiistänyt, että vangit olisi pakotettu jäämään, mutta Le Texierin löytämistä vanhoista nauhoitteista käy ilmi, että kokeesta poistuminen oli mahdollista ainoastaan lääketieteellisistä syistä.
Zimbardon mukaan kokeeseen osallistuvien allekirjoittamassa suostumuslomakkeessa oli kerrottu, että kokeesta pääsee pois, jos sanoo selkeästi ”haluan lopettaa kokeen”. Suostumuslomakkeessa mitään tällaista mainintaa ei kuitenkaan ole.
Tämä muuttaa radikaalisti sitä tulkintaa, että vangit ahdistuivat vartijoiden sadistisesta käytöksestä. He ahdistuivatkin luultavasti siitä, että tajusivat oikeasti olevansa vankeina.
Toinen kuuluisa hahmo kokeessa oli vanginvartijoista sadistisin, lempinimen ”John Wayne” saanut Dave Eshelman. Eshelman kohteli vankeja kaikista vartijoista rajuimmin ja julmimmin.
Hän on jo vuosia kertonut, että kaikki oli pelkkää näyttelyä.
”Otin sen improvisaatioharjoituksena. Koin tekeväni, mitä tutkijat halusivat minun tekevän, ja ajattelin onnistuvani roolissani paremmin, kun kehitän tällaisen todella inhottavan vartijan hahmon”, Eshelman kertoo Medium-lehdessä.
Eshelman oli harrastanut näyttelemistä lukiossa ja nähnyt hiljattain nähnyt elokuvan Cool Hand Luke, jonka hahmolta hän omaksui sadistisen vartijan rooliin sopivan etelävaltioiden aksentin.
Koetta johtanut Zimbardo tuli erikseen kiittämään Eshelmania kokeen jälkeen.
”Kävelin käytävällä ja hän tuli kertomaan, miten loistavaa työtä olin tehnyt. Minusta oikeasti tuntui siltä, että olin saavuttanut jotain hyvää, antanut panokseni ihmisluonnon ymmärtämiseen.”
Vartijoiden annettiin myös ymmärtää, että heidän tulee käyttäytyä tietyllä tavalla. Ei pidä paikkaansa, että he omaksuivat täysin itsenäisesti ja spontaanisti julmat tapansa kokeen edetessä.
Ennen koetta Zimbardon tutkimusapulainen, opiskelija David Jaffe oli järjestänyt kokoontumisen, jossa muiden opiskelijoiden kanssa pohdittiin erilaisia tapoja hankaloittaa vankien oloja ja kiusata näitä. Suuri osa näistä ideoista päätyi kokeeseen, ja kokeessa vankilanjohtajaa esittänyt Jaffe moitti vartijoita, jos nämä eivät käyttäytyneet tarpeeksi ankarasti.
”Vartijoiden täytyy ymmärtää, että heidän on oltava niin sanotusti kovia vartijoita. Toivottavasti saamme tästä kokeesta vahvoja suosituksia (Yhdysvaltain vankilajärjestelmän) uudistamiseksi, niin että pääsemme mediaan ja lehtiin”, Jaffe sanoo nauhalla eräälle vartijalle.
Koe sai alusta lähtien valtavasti mediahuomiota, mitä tekijät siis toivoivatkin. Ensimmäinen artikkeli tutkimuksesta julkaistiin poikkeuksellisesti The New York Timesissa eikä vertaisarvioidussa tiedejulkaisussa.
Uusi myllerrys vankilakokeen ympärillä on saanut osan psykologeista vaatimaan, että Stanfordin vankilakoe poistettaisiin oppikirjoista.
Nyt jo 85-vuotias Zimbardo vastaa tuoreeseen kritiikkiin myös itse.
”Ihmiset saavat sanoa kokeesta mitä haluavat. Se on psykologian historian kuuluisin koe. Ei ole toista koetta, josta ihmiset puhuvat vielä 50 vuoden päästä. Se elää jo omaa elämäänsä. Jos Le Texier haluaa sanoa, että se on huijaus, se on hänen asiansa. En aio puolustaa koetta enää. Kokeen puolustukseksi riittää sen pitkäikäisyys”, Zimbardo kertoo Mediumille.
Hän ilmoittaa, ettei halua enää antaa yhtään haastattelua aiheesta.
”Se on ajan haaskausta.”
https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/ ... eatteriksi
Ironiainjektio: Mitä enemmän injektiot, sitä enemmän infektoit (tuore tutkimus). Tästä syystä virustaudit ja syövät saavat usein vallan boostaamisen jälkeen. Olkaa viisaita ja pysähtykää hetkeksi.
-
ReissuLasse
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3214
- Liittynyt: To Touko 07, 2015 6:47 pm
Re: Tutkimusta rikoksesta ja rikoksen tekijöistä!
Korpi? Oisko suomalainen? Torille!
Ei kovin tieteellinen perustelu, että tutkimuksesta on riittänyt puhetta pitkää.
Ei kovin tieteellinen perustelu, että tutkimuksesta on riittänyt puhetta pitkää.
Re: Amerikan malliin 2.
Myös Suomessa naiset saavat lähes aina lievemmät tuomiot.originalnightstalker kirjoitti:Jenkkeissä nyt on ihan oikeasti silleen että ku sulla on rahaa ni voit muuttaa varman kuolemantuomion 20 vuodeks linnaa ja jenkkeis on myös että naiset saa miehiä lievempiä tuomiota yleensäClarence kirjoitti:Unohtui kerrotusta tapauksesta sanoa, että se tapahtui USA: ssa.