Irma Esteri Korsmanin tappo Turun Ruissalossa 1947

[Ailar]

Tämä on historiallinen tapaus Turun Ruissalosta vuodelta 1947. Teksti on lyhennelmä PPK-1994 -kirjasta, johon asianosaisten nimet on muutettu. Uhrin nimeksi mainitaan Elma Irmeli Forsman, mutta luotettavasta lähteestä (eli paccasucolta) olen saanut tietooni, että uhrin oikea nimi oli Irma Esteri Korsman. Käytän kuitenkin tekstissä nimeä Elma, koska en tiedä muiden asiaan liittyvien oikeita nimiä.

Elma Irmeli Forsman oli 16-vuotias. Häntä luonnehdittiin siivoksi ja luotettavaksi tytöksi.
9.4.1947 hän lähti Ruissalosta Turun keskustaan ostoksille aikomuksenaan sen jälkeen mennä suoraan työpaikalleen Pansion Laivateollisuuden työmaaruokalaan. Hänen vuoronsa alkoi klo 14.30.
Hänen äitinsäkin oli työssä samaisen firman palveluksessa siivoojana. Elman äiti ja isä olivat eronneet.
Elma päätti mennä hyvissä ajoin työhönsä, jotta ehtisi klo 21.30 lähtevään linja-autoon. Näin tapahtuikin. Tyttö nousi autoon uusi baskeri päässään ja olikin jo varttitunnin päästä Ruissalossa.

Elman äiti huolestui, kun tyttö ei tullut työstä kotiin. Hän kuitenkin epäili tämän jääneen yöpymään keittiöhenkilökunnalle varattuun asuntolaan Pansioon. Äiti kyseli heti aamulla työpaikalta tytärtä, mutta tämän kerrottiin illalla lähteneen puoli kymmenen autossa kotiinsa. Äiti pyysi vapaata työstään ja kiiruhti kotiin tarkistamaan, olisiko Elma saapunut sinne. Jo matkalla hän tapasi erään tutun maanviljelijän, joka kertoi löytäneensä Elman lompakon aamulla viiden aikaan Ruissalon tien ohesta, parin metrin päästä tiestä. Lompakossa oli 7 mk ja Elman uimaseuran kortti. Läheltä oli löytynyt myös punainen kampa. Tältä löytöpaikalta oli pieni polku sillan oikealla puolella olevalle jättömaalle.
Ei ollut Elma kotona, joten äiti säntäsi ilmoittamaan asiasta ensin Elman isälle tämän työpaikalle ja sitten poliisille.

Ylikonstaapeli Amuri sekä konstaapelit Kujala ja Axelin lähtivät seuraamaan tavaroiden löytöpaikalta johtavaa polkua kuvaaja August Aaltosen kanssa. Vain n. 47 m Ruissalontiestä näkyi turpeen alta naisten monokenkä, toisen kengän kärki sekä vaaleita hiuksia. Elma Forsman oli löytynyt. Tytön otsassa oli 15 cm:n pituinen haava sekä poikittainen pintanaarmu. Tytön suuhun oli tungettu sininen baskerilakki. Nilkkoihin valahtaneet pitkät sukat sekä monot olivat hänen jalassaan. Kaulassa oli kultaketju sekä huivi. Vasen käsi oli paljaana. Siinä oli kultasormus. Oikeassa kädessä oli villakäsine. Uhrin pusero oli vedetty ylös hartioihin. Muuta yläruumista peitti vaatemytty.

Eräs kirjaltaja oli löytänyt uhrin toisen villakäsineen läheltä surmapaikkaa. Käsineessä oli veritahra.
Eräs 14-vuotias poika oli löytänyt Juhana Herttuan puistotieltä selluloidikotelon, joka oli sisältänyt henkilöllisyystodistuksen puolikkaan. Siinä oli uhrin nimi ja valokuva. Poika kertoi ottaneensa valokuvan talteen ja heittäneensä henkilöllisyystodistuksen ja kotelon löytöpaikalle. Poliisi löysikin nämä, sekä Elman Ruotsista saaman kirjekortin.

Linja-autonkuljettaja muisti Elman tuntomerkkeihin sopivan tytön nousseen autoon Pansiosta ja jääneen pois Ruissalontien risteyksessä. Samalla pysäkillä oli jäänyt pois myös Laivateollisuuden työmiehiä, ehkä 3-4. Mitään muuta liikettä kuljettaja ei ollut havainnut mainitulla paikalla.
Ruissalon siltavahti sekä hänen vaimonsa kuitenkin kertoivat huomanneensa jonkin auton kokeilleen valojaan Ruissalontiellä. Jälkeenpäin todettiin, ettei auton kuljettajalla ollut mitään tekemistä Elman surman kanssa.
Oikeustieteellisessä ruumiinavauksessa kävi ilmi, että murhaaja oli toiminut raiskaustarkoituksessa ja että uhri oli kuollut tukehtumalla kielen työntyessä nieluun.

Yllättäen maaliskuussa 1949 surmaaja tunnusti itse hirvittävän tekonsa.
21-vuotias Clas Hjalmar Alfred Ilmala oli kotoisin ruotsinkielisestä perheestä. Hänen elämänsä alkoi vinoutua 14-vuotiaana. Vartuttuaan hänellä oli ollut muutama lyhytaikainen työsuhdekin, mutta yleensä ne päättyivät riitaantumiseen työpaikalla. Ilmala kierteli ympäri Suomea tehden törkeitä ja lievempiä varkauksia ja murtoja sekä murron yrityksiä. Näistä hänelle luettiin tuomioitakin, suurin osa täyttä ymmärrystä vailla olevana.
Hänet siirrettiin Köyliön varavankilasta 9.11.1948 Riihimäen keskusvankilaan. Siellä hän uskollisena raamattutunnilla kävijänä tuli tunnontuskiin ja tunnusti tahallisesti surmanneensa Elma Forsmanin.

Ilmalan elämästä on kirjassa pitkät selostukset. Hän oli ollut mm. poikakodissakin, josta kertoi karanneensa peräti 9-10 kertaa ja syyllistyneensä näillä kaikilla kerroilla varkausrikoksiin. Välillä hän oli istunut vankilassa ja välillä ollut töissäkin.
Syksyllä 1946 hän oli työskennellyt Vientihöyläämössä. Maaliskuun lopulla 1947 Ilmala kertoi saaneensa päähänpiston lähteä jäitä myöten Ruotsiin. Tutkiakseen toteuttamismahdollisuuksia Ilmala oli mennyt työajan päätyttyä jalkaisin Ruissaloon. Häntä vastaan oli tullut nuori tyttö, jonka hän oletti olleen jo aiemmin tapaamansa henkilö. Ilmala oli kysynyt, minne tyttö oli matkalla. Tämä ei ollut ryhtynyt selvittämään suunnitelmiaan, mutta oli jäänyt kuitenkin hetkeksi keskustelemaan hänen kanssaan. Kysyttäessä tyttö oli kertonut myös nimensä.
Keskustelun jälkeen tyttö oli lähtenyt kaupunkiin päin ja Ilmala Ruissalon lentoaseman suuntaan.
Ilmala oli todennut, ettei laivareitti ollut ylitettävissä ainakaan hänen suunnittelemastaan kohdasta. Paluumatkan hän kertoi matkanneensa linja-autolla.
Ilmala kielsi saaneensa tietää tytön asuinpaikkaa, vaan hän luuli tytön olleen vierailulla Ruissalossa.

Matkan toteuttamisesta Ilmalalle tuli eräänlainen pakkomielle. Hän päätti yrittää s/s Arcturuksen mukana Tanskaan 11.4. Mies ei tosin ollut luopunut täysin suunnitelmistaan lähteä jäitä myöten Ruotsiin.
Huhtikuun alkupäivinä hän riitaantui työpaikallaan ja jätti työt.
9.4. Ilmala oli viettänyt aikaansa vanhan kaverinsa kanssa ravintolassa, jossa hän kertoi viipyneensä klo 20.30-21.00 saakka. Tämän jälkeen hän kertoi käyneensä katsomassa oliko s/s Arcturus vartioitu ja mitä mahdollisuuksia olisi päästä laivaan. Hän oli ajanut raitiovaunulla Kanavaniemen poliisiaseman takaiselle pysäkille. Siitä hän kertoi menneensä jalan Vallihaudankatua ja Juhana Herttuan puistotietä Ruissalon maantielle ja sitä pitkin Ruissalon saareen tarkoituksenaan mennä jään yli Pansioon. Ruissaloon saavuttuaan hän kuitenkin luopui aikeistaan ja päätti palata Kanavaniemelle.
Miehen levähtäessä Ruissalon sillalla, häntä vastaan oli tullut noin 30-v nainen, jolta mies oli kysynyt kelloa. Ilmala ei muistanut, vastasiko nainen. Ilmala jatkoi Ruissalontien ja Pansiontien risteykseen, jossa kertoi väsyneenä istuneensa maahan kioskin seinustalle.

Kuljeskelleensa sitten Pansion suuntaan, vastaan tuli Elma F.
Ilmalan tiedustellessa Elmalta, mistä tämä oli tulossa, tyttö oli vastannut, että töistä. Ilmala oli ryhtynyt kulkemaan tytön vierellä. Hän oli kertonut tytölle olevansa merimies ja työskentelevänsä s/s Arcturuksessa, joka piakkoin lähtisi Tanskaan.
Ilmalan käden tyttö oli nyhtäissyt pois käsivarreltaan ja siirtynyt miltei keskelle tietä kävelemään. Ilmalalle oli tullut halu harjoittaa sukupuoliyhteyttä Elman kanssa ja hän oli ehdottanut tytölle, että he menisivät yhdessä vähän sivummalle. Tyttö oli kieltäytynyt jyrkästi.
Ilmala oli kysynyt:
-Oletko sinä vielä mammantyttö?
-Mitä se teille kuuluu, tyttö oli vastannut kiihdyttäen vauhtia saaden parin metrin etumatkan. Saavutettuaan tytön mies oli tarttunut tätä vasemmasta olkapäästä pysäyttäen tämän.
Tyttö oli riuhtaissut itsensä irti. Ilmala oli äkillisellä liikkeellä kiertänyt etukautta kätensä tytön kaulan ympäri vetäen tämän nurin maantielle. Elma oli lyönyt kaatuessaan päänsä ja jäänyt tajuttomana makaamaan tielle. Pelästyneenä Ilmala oli jäänyt hetkeksi seisomaan paikalleen, kunnes Elma oli noussut ylös ja korjaillut vaatetustaan. Tyttö oli lähtenyt välittömästi jatkamaan matkaansa.

Ensin Ilmala oli antanut tytön jatkaa matkaa, mutta oli sitten pelätessään joutuvansa äskeisestä teostaan kiinni, koska tyttö tiesi hänen nimensä, ottanut jälleen kiinni tämän.
Elma oli alkanut huutamaan apua jo nähdessään miehen lähtevän hänen peräänsä. Ilmala oli lyönyt tyttöä nyrkillä kasvoihin. Tytön huutaessa edelleen, Ilmala sulki kädellä tämän suun työntäen tytön äkillisellä liikkeellä asfaltille horjahtaen itse tämän päälle. Ilmala oli painanut polvillaan tytön olkapäitä maata vasten, tukkien edelleen kädellä tämän suun. Kun tyttö siitä huolimatta sai hiljaisella äänellä huudettua apua, mies tarttui tätä kurkkutorvesta lujalla kuristusotteella.
Ilmala sanoi, ettei hänen tarkoituksenaan ollut ottaa uhrinsa henkeä, vaan saada hänet pökerryksiin niin, ettei tämä muistaisi tapahtuneesta mitään.
Ilmala kertoi välillä helpottaneensa kuristusotetta ja huomanneensa Elman vaikuttavan täysin elottomalta, vaikka hän juuri hetkeä aiemmin oli tuntenut tytön hengityksen.

Ilmala oli siirtänyt pääpuolesta vetämällä Elman ojattoman pellon ja maantien laidan väliseen notkelmaan. Välillä hän oli piiloutunut ohi ajaneelta pyöräilijältä ja ottaneensa tällöin Elman ostoslaukun. Tämän jälkeen hän raahasi Elman syvemmälle maantien laitaan. Raahatessaan uhria hän oli huomannut tämän veltostuneen ja uhrin käsivarsien jäykistyneen. Hän oli olettanut uhrin kuolleeksi. Hän oli jättänyt ruumiin suurehkon kiven taakse ojaan tarkoituksenaan kätkeä ruumis siihen. Mies oli kuitenkin ajatellut, josko uhri sittenkin oli elossa ja työntänyt tytön baskerin tämän suuhun. Näin hän sanoi halunneensa estää uhriaan joutumasta enempää kärsimään.
Ilmala totesi ojan liian matalaksi ja ryhtyi siirtämään uhria parempaan paikkaan. Tällöin joku henkilö oli ohittanut paikan huomaamatta Ilmalaa.
Ilmala joutui piiloutumaan useampaan otteeseen tiellä liikuskellutta autoa. Auton valot olivat vilkkuneet, kuin se olisi ollut epäkunnossa.
Ilmala oli peittänyt uhrin lähistöllä olevilla turpeilla. Miehen päähän oli pälkähtänyt kuitenkin ajatus riisua vainaja. Ilmala kertoi tehneensä näin, jotta vainajan tunnistaminen olisi vaikeampaa, jos hän veisi vaatteet eri paikkaan.
Elman ruumis oli kuitenkin jo niin jäykkä, ettei riisuminen onnistunut. Ilmala huomasi puuttuvan hansikkaan ja lähti sitä etsimään löytämättä sitä. Hän palasi jälleen riisumaan tyttöä ja onnistui ottamaan tältä hameen alakautta.
Ilmala kielsi jyrkästi riisumisen tapahtuneen sukupuolityydytyksen vuoksi. Hän kuitenkin kuulusteluissa muisti hyvin tarkasti Elman vaatetuksen.

Ilmala lähti kulkemaan pitkin peltoa Vuoksenniska Oy:n tehdasalueelle johtavaa rautatietä kohti mukanaan uhrin kassi. Hän oli heittänyt kassin ojaan kaislikkoon, mutta panneensa taskuunsa selluloidikotelon. Myöhemmin kävellessään hän tarkasteli lähemmin henkilöllisyystodistusta ja uskoi, että kuva esitti jotakuta vanhempaa naista. Hän oli rypistänyt kotelon ja viskannut sen pois. Hän muisti nähneensä kirjeen, havainneensa siinä pohjois-ruotsalaisen leimankin, mutta ei muistanut mihin se joutui.

Ilmala oli yöllä käynyt kotinsa pihamaalla ja jättänyt ovenpieleen Amerikan pienoislipun, jota käytti nenäliinana. Hän oli aiemmin sopinut pikkusiskonsa kanssa, että se olisi merkki hänen merille lähdöstään. Lopun yötä hän kuljeskeli kaupungilla ja 10.4. aamulla hän meni Kanavaniemelle raitiovaunulla. Siellä hän nukkui puoleen päivään puutavaraliikkeen lautatapulin välissä.
Hän oli muistanut mahdollisesti hukanneensa puisen savukeholkkinsa Ruissaloon ruumista kätkiessään, niinpä hän lähti sitä etsimään. Ilmala oli kuitenkin kiireesti poistunut paikalta, kun oli huomannut, että ruumis oli jo löydetty.

Ilmala piiloutui s/s Arcturus-laivaan, mutta hänet huomattiin matkan aikana ja hänet luovutettiin Kööpenhaminassa poliisille. Tanskasta hänet palautettiin samassa aluksessa 21.4. Hankoon, jossa hänet luovutettiin valtiolliselle poliisille ja tuotiin Turkuun, jossa hänet vapautettiin.

Vainajan äiti vaati syytetylle kuolemantuomiota sekä korvauksia hautajaiskuluista yhteensä 50.000 mk.
Ilmala oli pyysi mielentilatutkimusta. Ilmala siirrettiin Pitkäniemen sairaalaan, josta hän tutkimusten aikana oli karannut kahdesti syyllistyen murtoon ja murtovarkauteen.
Ilmala todettiin pystyväksi kaikkeen rikolliseen toimintaan ja olevan siinä jopa älykäskin. Luonteeltaan hän oli reipas, vilkas, mutta omissa asioissaan umpimielinen. Tutkittavan kerrottiin olevan myös äkkipikainen, kylmä, salaileva, vilpillinen ja valehteleva.
Pitkäniemen sairaalassa hänet jouduttiin siirtämään levottomien valvontaosastolle epäluotettavuutensa vuoksi. Ajoittain hänet jouduttiin sitomaan vuoteeseen.
Suoritetuissa älykkyyskokeissa Simon-Binet'in kaavaa käyttäen tutkittavan todettiin olevan noin 10,5 vuotiaan älyllisellä tasolla. Hänet todettiin vajaamieliseksi, jolla oli psykopaattisia luonteen erikoisuuksia, mistä johtuen hänen katsottiin olleen rikoksen tapahtuessa täyttä ymmärrystä vailla.

Clas Ilmala tuomittiin täyttä ymmärrystä vailla olevana henkilönä tehdystä tahallisesta taposta 12 vuodeksi kuritushuoneeseen ja olemaan määräajan, 6 v, vailla kansalaisluottamusta.
Tähän lisättiin hänen muista rikoksista saamansa tuomio, jolloin rangaistukseksi tuli 13v 4 kk kuritushuonetta.
Forsmanin äidille Ilmala velvoitettiin maksamaan hautajaiskuluja 50.000 mk. Muita korvauksia hänen maksettavakseen tuli varkauksista ja murroista.

[L'amourha]

Tekijänä tässä oli Georg Fjalar Melford Viiala.

[krais]

Kauanpa tekijä oli uhrin kanssa tekemisissä, jos uhron kuolonkankeus alkoi jo haitata. Wikipedian mukaan kuolonkankeus alkaa ilmetä n. neljän tunnin jälkeen kuolemasta.

[Morgan Kane]

Melford on nimenä todellinen harvinaisuus. Ennen sotia on alle kymmenen ihmistä omannut kyseise nimen ja sen jälkeen ei yksikään.

Onko tietoa onko herra Viiala syyllistynyt vankeutensa jälkeen muihin rikoksiin?

[Chikatilo]

Tämä ei taida olla se tapaus, jossa uhri löydettiin Choraeuksenlähteeltä? Sellainenkin nousee mieleeni samoilta ajoilta.

Aikoinaan varoitettiin, että "kylmä kangistaa nopeasti", mutta tällä kertaa näköjään kuolema vielä nopeammin... Melford taisi puhua potaskaa ja puuhailla vainajan kimpussa pitempään.

[L'amourha]

Tämä ei taida olla se tapaus, jossa uhri löydettiin Choraeuksenlähteeltä? Sellainenkin nousee mieleeni samoilta ajoilta.

Aikoinaan varoitettiin, että "kylmä kangistaa nopeasti", mutta tällä kertaa näköjään kuolema vielä nopeammin... Melford taisi puhua potaskaa ja puuhailla vainajan kimpussa pitempään.

Ei selvinnyt Irma Esteri edes varsinaisesti Ruissaloon, hänen tiensä päättyi jo hieman ennen siltaa, Turusta päin tultaessa tien oikealle puolen.

[Chikatilo]

Ei selvinnyt Irma Esteri edes varsinaisesti Ruissaloon, hänen tiensä päättyi jo hieman ennen siltaa, Turusta päin tultaessa tien oikealle puolen.

Otsikon korjaus? Onko silta samassa paikassa nykyisin? Ainakin nykyisen Ruissalon sillan mantereen puoleisen pään "kaupunginosan" määrittäminen on varmaan hieman hankalaa, paitsi jos on pesunkestävä turkulainen...

[L'amourha]

Ei selvinnyt Irma Esteri edes varsinaisesti Ruissaloon, hänen tiensä päättyi jo hieman ennen siltaa, Turusta päin tultaessa tien oikealle puolen.

Otsikon korjaus? Onko silta samassa paikassa nykyisin? Ainakin nykyisen Ruissalon sillan mantereen puoleisen pään "kaupunginosan" määrittäminen on varmaan hieman hankalaa, paitsi jos on pesunkestävä turkulainen...

Tuossa on pala matkailukarttaa 1950, tuolloin Ruissalontie jatkui yhtenäisenä kylälle saakka. Ylitettävää vesistöäkin oli huomattavasti enemmän.
Uutisoinnissa tosiaan mainittiin Korsmanin tavaroita löytyneen 150 metriä ennen siltaa Turun puolelta ja ruumiin löytöpaikka oli löytyneiden tavaroiden lähellä turpeella peitettynä. Lähellä lienee ollut mittaluokkaa 50-100 metriä koska oli sen 47 metriä sivussakin. Missään tapauksessa lähellä ei ole voinut merkitä sillan ylitystä, tuon matkailukartan mittakaavan mukaan pelkästään vesistön ylitystä on ollut 500 metriä.

HS 08.05.1949.jpg (209.7 KiB) Katsottu 5635 kertaa

Turkua 1950.jpg (201.57 KiB) Katsottu 5635 kertaa

[Doctor Lecter]

Onko tietoa onko herra Viiala syyllistynyt vankeutensa jälkeen muihin rikoksiin?

Sitä en tiedä, mutta jo 15-vuotiaana häntä pidettiin vaarallisena rikollisena.

HS 20. tammikuuta 1944:

Melford.jpg (126.56 KiB) Katsottu 5221 kertaa

Pelkillä murtovarkauksilla ja karkaamisilla on tuolloin alaikäinen poika analysoitu vaaralliseksi rikolliseksi. Nythän moista sanaa luonnehdintaa varotaan käyttämästä, sillä a) se saattaa loukata ao. henkilön ihmisoikeuksia ja b) vaarallisia ihmisiä olisi noilla perusteella jo ihan liikaa, ja sellainenhan ei sovi sivistysvaltion maineessa olevalle maalle.

[Chikatilo]

Tuon ajan poliisia ei kuitenkaan voi moittia tuntomerkkien panttaamisesta, tosin yhdistelmä herättäisi huomiota nykyäänkin:
- sininen liituraitapuku
- lasten paita
- kravatti
- lippis
- jalassa pieksut tai kumisaappaat...

Ei helvetti...