viime syksynä heräsin keskellä yötä omasta sängystäni enkä kyennyt liikkumaan. uni katkesi ja tunsin olevani täysin valppaana. kuulin askelia, lattian narahduksia, mutten kyennyt kääntämään päätäni katsoakseni (makasin selälläni). silmien avaaminenkaan ei onnistunut ja olin tosi peloissani että joku oikeasti hiipparoi asunnossani. sitten tunsin kuinka joku kosketti kättäni, kosketus oli jotenkin lämmin, jopa kuuman tuntuinen. hetken kuluttua sain silmäni avatuksi. huone oli tyhjä.
muutama yö myöhemmin heräsin uudelleen kesken unien. nousin istumaan ja katsoin ikkunasta ulos. näin tumman ihmishahmon seisomassa ikkunassa ja hämmästyin koska asun neljännessä kerroksessa. sitten tajusin ettei hahmo seisokaan ulkona, vaan heijastui lasiin sisältäpäin. käännyin ja näin ovensuussa valoa vasten jonkun. en tunnistanut sitä mieheksi tai naiseksi, ainoa asia minkä huomasin oli sininen vyötärönmittanen toppatakki. sellainen untuvatakki jossa meni tikkaukset vaakatasossa. outoa että näin takin tikkaukset mutten kasvoja! yritin sano ääneen että "kuka?" mutten saanut sanaa suustani. hahmo katosi.
puhuin asiasta äitini kanssa, joka leimasi minut skitsofreenikoksi. aika outoa skitsoilua kyllä kun en muuten koskaan ole harhoja nähnyt (muuta kuin itse aiheutettuna
). en ole myöhemmin enää nähnyt hahmoja tai heräillyt yöllä liikuntakyvyttömänä. outo tunne tuosta kuitenkin jäi.
)
