- Kuva googlemaps.
- Kaisaniemen_puisto.jpg (78.6 KiB) Katsottu 8382 kertaa
-Joillekin Kaisaniemen puistosta on jäänyt ikuinen muisto; se oli viimeinen omin jaloin suoritettu kävely – loppuelämä menikin sitten pyörätuolissa tai hengityskoneessa.
Raiskauksien kohteeksi ovat kelvanneet lähes kaikki puistossa kulkijat. Pusikot ovat tarjonneet raiskaajille oivalliset kyttäämis- ja tekopaikat. Myös paikalta poistumiseen kasvillisuus ja puusto ovat tarjonneet rikollisille mitä parhainta suojaa. Vain muutama kymmenen metriä ja pahantekijä on tavoittamattomissa.
Hengestään päässeitä on heitäkin. Jo aiemmin mainittu liian pitkä ryyppy kaverin pullosta on pidemmälle jalostettuna kiivastumisena johtanut joko puukolla lyömiseen, tai sitten viimeisen ryyppynsä ottanutta on hakattu niin kauan, että surkea elämä on saanut vielä surkeamman lopun. Jopa toisen vaimoa, tai tyttöystävää, pari sekuntia liikaa tuijottanut on saatettu puiston kautta ennenaikaiseen hautaan.
- Silloin kun Suomessa ja Kaisaniemen puistossa oli pääosin suomalaisia, olivat tietysti niin uhrit kuin tekijätkin suomalaisia.
Ei tässä ole mitään uutta; jo 60-luvulla tapettiin ihmisiä
Puistoon kuuluu erottamattomana osana rähinät jo heti aamusta. Vuoden 1966 heinäkuussa aggressiivinen mies uhosi teräaseen kanssa. Tarkoitus oli tappaa ja aamukävelyllä puistoon erehtynyt nuori mies sai puukosta vesialtaan kohdalla - osumatarkkuus ei vaan ollut kohdallaan
- Sillä kertaa selvittiin vatsaontelon operoinnilla.
Huonommin kävi elokuussa 1968; Jyväskylästä kotoisin ollut 21-vuotias mies erehtyi juttusille puistossa aikaa viettäneen miesseurueen kanssa. Huonostihan siinä kävi. Puukonisku suoraan sydämeen lopetti nuoren sorvarin elämän.
On olemassa myös ulkomaalainen mies, joka selvisi puiston läpi kävelystä hengissä. Ilonsa oli kuitenkin ennenaikainen, sillä hänet ammuttiin Tokoinrannassa, noin 150 metriä Kaisaniemen puiston jälkeen. Ilmeisesti puiston siimeksessä vaaninut ampuja myöhästyi ja kiiruhti Pitkänsillan kautta Linnunlauluun miestä vastaan – ja onnistui. Mies kuoli. Ampujaa ei koskaan tavoitettu.
Tätä varhaisempia selvittämättömiä tapauksia ovat surmat vuosilta 1969 ja 1970. Kummassakin tapauksessa uhrina oli mieshenkilö, laitapuolen kulkija. Puisto sinetöi kummankin miehen kohtalon.
Elokuussa 1987 ravintolasta tullutta ja puiston kautta oikaissutta miestä viilleltiin puukolla ja muassaan ollut omaisuutensa siirtyi ryöstäjien haltuun.
Kesä ja syksy 1991 oli houkutuslinnun aikaa. Rapajuoppo ämmä sai jollain ihmeen tavalla suostuteltua muutaman miehen kanssaan puistoon. Luvassa olisi ollut seksiä. Heti puistoon päästyään kiimaiset seksinostaja saivatkin nyrkistä. Sitä tarjosi mies, joka samaisen vuoden syyskuun lopulla surmasi toisen miehen VR:n makasiineilla.
- Tarkennetaan sen verran, että tuo nyrkki ei siis tullut nyrkki-kyllikin muodossa, vaan iskuina - uhrit hakattiin ja ryöstettiin.
Monikulttuuri muuttaa puistoon
Kolmisenkymmentä vuotta sitten, poliittisella päätöksellä Helsingistä (ja Suomesta) haluttiin monikulttuurinen – tämä ei myöskään voi olla näkymättä Kaisaniemen puiston kansainvälistymisessä.
- Otsikko HS 30.8.1997
- Kaisaniemi_päästä_meidät_pahasta.jpg (19.13 KiB) Katsottu 8382 kertaa
-Jostain syystä feministit ja erilaiset anarkiajärjestöt ovat sittemmin vaihtaneet tuon raiskauksien vastustamisen "metoo-kampanjaan", sekä äärioikeiston uhkasta puhumiseen. Liekö näissä nykyään eniten raiskaavissa jotain niin erityisen herkkää ja haavoittuvaa, että heidän aiheuttamiinsa ongelmiin ei feministijärjestöillä enää riitä tahtoa eikä halua?
- Kuva googlemaps.
- Kaisaniemi_monikulttuuria.jpg (49.37 KiB) Katsottu 8382 kertaa
Hyväuskoiset suomalaiset ovat auliisti lähteneet mukaan, kun esimerkiksi ulkomaalainen henkilö on rautatieasemalla kysynyt 12-vuotiaalta tytöltä tietä Kaisaniemen puistoon, sekä voisiko tyttö lähteä hänelle oppaaksi, koska hän on ensimmäistä kertaa ulkomailla ja haluaisi katsella nähtävyyksiä. Tyttö, jonka vanhemmat ja koulu ovat tietysti opettaneet suvaitsevaiseksi, lähtee kivan oloisen ja tosi hyvää englantia puhuvan mukaan, koska ei halua olla yksinäiselle turistille ilkeä.
- Puistossa olikin sitten sattumalta turistin kavereita ja kaikki yksin sekä yhdessä katsoivat mitä nähtävyyksiä 12-vuotiaalla oli heille tarjota.
Jos jäikin yksi heistä kiinni, niin tietenkään hän ei tuntenut muita, eikä hän tiennyt, että tyttö oli alaikäinen ja että Suomessa on raiskaaminen sekä alaikäiseen sekaantuminen kielletty.
- Toki ulkomaalainen poika näyttää 17-vuotiaana 42-vuotiaalta ja 12-vuotias suomalainen tyttö näyttää 24-vuotiaalta, joten oikeudessa koko asetelma keikahtaa päälaelleen.
Tuhannet ja taas tuhannet seksuaalisen suuntautumisensa johdosta kotimaansa kiireellä jättäneet, ovat päässeet toteuttamaan tuota suuntautumistaan Kaisaniemen puistossa. Ahdistelut, kopeloinnit ja suuseksiin pakottamiset ovat tuoneet tekijöille hyvän mielen. Mielihyvää on lisännyt tieto siitä, että kiinnijäämisriski on olematon ja se, että mahdollinen tuomio on yleensä leikkivankilaa muutama kuukausi.
- Parhaassa tapauksessa pääsee yhdyskuntapalveluun Kaisaniemen puistoon.
Jos nyt niin ikävästi sattuu, että rasistinen oikeuslaitos ei ymmärrä sotatrauman raunioittamaa tekijää ja tämä joutuu vankilaan, niin kappas vaan; vankilat kunnioittavat erityistarpeita, eikä siellä tarvitse olla kuin puolet ajasta – ja taas pääsee Kaisaniemen puiston kulmille. Siellä ovat kaverit. Siellä on elämä.
Puisto 2000-luvulla; väkivalta arkipäiväistyi ja sen myönnettiin kuuluvan kaupunkikuvaan
Uusi vuosituhat on muuttanut tilanteen aina vaan pahemmaksi. Lukuisat ylinopeuskamerat ja niiden luvattu vaikutus meidän kaikkien turvallisuuteen eivät ole vaikuttaneet Kaisaniemen puistossa tapahtuviin raiskauksiin.
Vuodesta 2005 lähtien Kaisaniemen puistoa on hallinnut tummahipiäisten nuorukaisten joukkio. He saivat sen "ampumatta laukaustakaan". Vuoden 2005 tulee ikänsä muistamaan mm. eräs silloin 14-vuotias tyttönen, joka erehtyi kulkemaan puistossa. Ehkä tytön muistikuvissa oli eduskunnan silloisen puhemiehen Paavo Lipposen (sd) lausahdus vuodelta 2004, jonka mukaan Helsinki on erittäin turvallinen – ei pidä vaan mennä tyrkyttämään itseään jokaiseen pusikkoon. Tyttö ei tyrkyttänyt itseään, mutta siitä huolimatta hänet ryöstettiin ja raiskattiin.
- Tekijät saivat tuomiot lukuisista ryöstöistä ja törkeistä pahoinpitelyistä, mutta raiskaus jäi tuomitsematta, sillä oikeaa syyllistä ei voitu osoittaa.
Samana vuonna, kun somalijengi otti puiston lopullisesti valtaansa, siis 2005, oli nähtävyyksiä katselemassa myös 22-vuotias kenialainen mies. Eräs nähtävyys oli kolmekymppinen nainen, jonka Kenian mies raiskasi. Monikulttuurisuus oli tullut puistoon. Lopullisesti.
- Ilmankos Kaisaniemen puistossa järjestetään nykyään Maailma kylässä -niminen hörhöilyfestivaali.
Monikulttuurisuus on siitä erikoinen ilmiö, että sen kerrotaan olevan rikkaus, mutta silti se ei ole sopuisaa. Vuonna 2008 Kaisaniemen puistossa myös joukkotapeltiin. Iranilaiset saivat osumia, mutta aivan erityisesti media muisti mainita, että suurin osa tappelijoista oli suomalaisia.
Vuosi 2009 oli kuten mikä tahansa muukin vuosi. Puistossa ryösteltiin ihmisiä. Kaava oli aina sama; useamman ulkomaalaistaustaisen nuoren miehen ryhmä käy yhden päälle ja omaisuus viedään. Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla. Useimmiten pahalla.
Vuosi 2010 oli sekin kuin mikä tahansa muukin vuosi puistossa. Väkivaltaa lähes joka päivä. Syyskuussa 18-vuotias neitonen lähti tapaamaan ystävätärtään puistoon. Matkaan lyöttäytyi 28-vuotias romanialainen mies. Neitonen uskoi, ettei hänelle voi julkisella paikalla tapahtua mitään pahaa. Vaan kuinkas sitten kävikään. Miehen kaksi ystävää liittyivät mukaan ja vastusteluistaan huolimatta neitonen joutui kolmen miehen raiskaamaksi. Ei auttanut julkisella paikalla olo. Vapaa liikkuvuus teki jälleen tehtävänsä.
- Ei auttanut Lipposen vakuuttelu Helsingin turvallisuudesta (mihin hän muuten itse tarvitsi turvamiehiä ollessaan pääministeri ja eduskunnanpuhemies, jos kerran Helsinki on erittäin turvallinen?).
Kyse oli kuitenkin Kaisaniemen puistosta. Siellä voi vapaasti liikkua - koska vapaa liikkuvuus. Siellä on mahdollista raiskata suomityttöjä ja -naisia. Heidän omassa kaupungissaan ulkomaalaisten toimesta. Samaan aikaan poliisi kyttää ylinopeuksia Tarvontiellä sekä äärioikeistoa ja netin vihapuhetta.
- Raiskaajista kaksi kaksi jäi kiinni. Yksi ei.
Ei 2000-luku ole sujunut pelkästään ulkomaalaisvahvistusten turvin. Vuoden 2011 kesällä oli kännykän omistussuhteet syynä tappoon. Suomalaismiehet riitaantuivat puistossa. Lyönnin seurauksena iskun saanut kaatui, löi päänsä ja kuoli.
Vuonna 2011 monikulttuurisuus otti taas yhteen. Tällä kertaa olivat vuorossa puiston herrat, somalit ja heidän ohitseen heitä kumartamatta kulkeneet venäläiset nuoret. Tappeluhan siitä syntyi. Puukkoa esiteltiin. Nyrkkiä näytettiin ja käytettiin.
Kesällä 2015 Suomeen jostain syystä päätynyt albaani vietti aikaansa rautatieasemalla. Siellä hän tapasi 14-vuotiaan tytön, joka lähti näyttämään albaanille Kaisaniemen puiston nähtävyyksiä ja kertomaan miten upea Helsinki on. Albaanille Helsingin kauneus on ihan se ja sama, mutta se mikä kiinnosti, oli väkivallan kohdistaminen alaikäiseen. Kaikkien hämmästykseksi albaani jäi kiinni. Tuomio oli 2 vuotta täysihoitoa.
Vuoden 2015 marraskuussa puistossa ryöstettiin törkeästi 20-vuotias mies pirikauppojen yhteydessä. Ryöstäjät olivat 15-17 -vuotiaita monikulttuurin lähettiläitä. Kovimman tuomion sai afgaani, jolla oli rikollista taustaa jo Ruotsista. Nyt oli kiva tulla mellastamaan Suomeen – ja mihinkäpä muualle sitä kansainvälistä suojelun tarpeessa oleva rikollinen menisi kuin Kaisaniemen puistoon. Sen maine kantaa kauas. Myös uhri oli turvapaikanhakija.
-Outoa, että kauhua sekä terroria paenneet menivät Kaisaniemen puistoon! Sehän on – kuten otsikko kertookin – väkivallan tyyssija Suomessa.
Heinäkuussa 2017 muuan mies istahti naisen viereen puiston penkille. Mitään häpeilemätön mies pyysi naiselta oraaliseksiä ja painoi naisen pään kohden sukukalleuksiaan. Nainen ajatteli, että jos tästä suihinotolla selviää, niin hyvähän se. Mutta ei, mies vaati myös yhdyntää. Se luokiteltiin raiskaukseksi ja viimeisen sanan sanoi Helsingin hovioikeus, joka tuomitsi miehen kahdeksi vuodeksi vankeuteen.
- Puistossa on siis syytä varautua ”ullatuksiin”. Ehkä penkillä istuminen tulkitaan joissain kulttuureissa itsensä tyrkyttämiseksi?
Seurapuistosta piripuistoksi
Myös narkomaanit ovat vallanneet puiston. Nykyisellään he ovat jo varsin merkittävä käyttäjäryhmä helsinkiläisten olohuoneessa. Käytettyjä neuloja, zombien oloisia ihmisraunioita, aggressiivisia myyjiä sekä ostajia, verisiä tuppoja, muovihansikkaita, vesipulloja… Kaikesta tästä rakentuu omalta osaltaan Kaisaniemen puisto.
Koska itsensä piikittäminen tai muun kielletyn aineen käyttäminen katsotaan nykyään ihmisoikeudeksi, niin kaupunki tai jokin säätiö tarjoaa usein jopa tilat, missä kiellettyjä aineita voi ja saa käyttää. Tässä olisi puistolla merkittävä osuus olla osaltaan tukemassa tämän itse aiheutetun sairauden jatkamista ja muka-hoitoa.
Myös roskaaminen ja roskat ovat osa Kaisaniemen puistoa. Kaupunki on epäonnistunut tehtävässään sijoittaa alueelle roska-astioita. Ne ovat asennetut aivan väärään paikkaan. Jokainen roskis sijaitsee muutaman metrin sivussa siitä mihin ihmiset roskansa heittävät. Roska-astioita on myös aivan liian vähän. Jos niitä olisi enemmän ne tarjoaisivat suojaa raiskaajille. Ei tarvitsisi ihan jokaista raiskausta varten mennä viittä metriä sivuun puistotieltä pusikon suojaan, vaan asian, jonka tekijä luulee olevan laillista Suomessa, voi suorittaa tuon kummallisen näköisen ison muoviastian takana, jossa hämmästyttävän usein nukkuu joku.
Harvassa ovat nykyään ne iltapäivälehdet, joissa ei ole uutista Kaisaniemen puistossa tehdystä ryöstöstä, pahoinpitelystä tai raiskauksesta. Poliisi toteaa, että tilanne on hallinnassa – ja mitä muuta poliisi voikaan todeta, sillä tunnetustihan Suomen poliisilla ei ole resursseja, tai että ”ainahan puistossa on ihmisiä hakattu ja väkisin nussittu, ei tässä ole mitään uutta”.
- On poliisi toki panostanut kameravalvontaan, mutta vain liikenteeseen ja erityisesti ylinopeuksien valvontaan. Täytyyhän asioilla nyt jonkinlainen prioriteetti olla.
Poliisin lisäksi on myös muitakin tahoja, jotka vähättelevät puiston vaarallisuutta. Vuonna 2009 eräs pelkotutkija sanoi, että "puiston huone maine on perusteetonta" ja kehotti ihmisiä lähtemään öiselle kävelylle puistoon hälventääkseen ennakkoluulojaan ja saamaan siedätyshoitoa pelolleen.
- Se, että joku yliopiston tutkija sanoo jotakin reaalielämästä täysin irrallista ja hassun oloista, ei tietenkään ole mitenkään ainutlaatuista.
Kaisaniemen puiston väkivaltaisuuksilla on kuitenkin yksi yhteinen nimittäjä; ne ovat yksittäistapauksia, joista ei missään nimessä pidä mennä tekemään yleistyksiä. Väkivalta ikään kuin kuuluu kaupunkikuvaan.
Joissakin sivistysvaltioissa moinen puisto olisi näiden häiriötekijöiden vuoksi jo aikaa sitten suljettu ja alue myyty kaupunginjohtajan kaverin omistamalle rakennusliikkeelle. Se taasen olisi ulkomaisen työvoiman avulla ja yhteiskunnan tuella rakentanut siihen joko kansainväliset vaatimukset täyttävän vastaanottokeskuksen, tai Guggenheim-museon – kuitenkin jotain sellaista millä poliitikot voisivat kehua, että ”me tienataan tällä”.
Siinä hellän satiirisesti tarkasteluna Kaisaniemen puiston sattumia ja osumia. Kaikki se on mahdollistunut, koska poliitikot ja kaupunginisät ovat niin halunneet.
Tuskaa kaikkialla. Mihin ikinä katsookin.
Otsikkoon lisätty sanat; ja päihteiden käytön. Puistosta oli avattu toinenkin ketju. Se yhdistetty tähän alkuperäiseen ketjuun
-NILS-
