Rouva Routier matkalla oikeuteen ystäviensä vartijoiden kanssa
Kun puolustus otti esille argumenttejaan, näytti siltä, että he tekivät turhaa työtä - että Darlien kohtalo oli jo sinetöity. Mutta Doug Mulder ja hänen tiiminsä tekivät parhaansa kieltäessään hurjia syytöksiä ja torjuakseen matkalipun hirttolavalle, jota syyttäjä Greg Davis kaavaili ja puheissaan viljeli.
Puolustus veteli naruja raahaamalla oikeuteen todistajia ystävistä, naapureista ja sukulaisista, jotka olivat tunteneet Darlien vuosien takaa ja puhuivat kauniita sanoja hänen luonteestaan. Pastori David Rogers, joka toimitti hautajaiset, ajatteli Darlien "surevan asianmukaisesti".
Ystävä Cara Byford puhui Darlien ystävällisyydestä ja siitä, kuinka tämä oli poikien kuoleman jälkeen tullut lohduttamaan häntä, hänen, Caran, 4:n kuukauden ikäisen poikansa menetyksestä. Lähinaapuri Karen Neal oli sitä mieltä, että Darlien suru oli aitoa - ei teennäistä, kuten syyttäjät julistivat.
Aviomies Darin Routier astui todistajanaitioon, jossa hän myönsi perheongelmat ja taloudelliset vaikeudet. Mutta hänestä Darlie ei aivan varmasti ollut vahingoittanut poikia. Itku kurkussa hän palautteli mieleensä murha-aamua ja yrityksiään elvyttää Damonia painelupuhallustekniikalla.
"Darlie ryntäili ees taas märkien pyyheliinojen kanssa - 'Voi hyvä Jumala! Voi hyvä Jumala, hän on kuollut!' Minä puhalsin kaksi tai kolme kertaa. Hän oli kumartunut pojan ylle myös yrittäen auttaa. Tiesin kolmessa minuutissa, että hän oli kuollut. Huusin virkailija Waddelille ja Darlie yritti saada häntä menemään autotalliin. Kaikki me kolme olimme shokissa."
Tärkeä isku syyttäjien tapauksessa oli ollut "epäröintihaavat" Darlien kurkussa.
Mutta Bexar piirikunnan lääketieteellinen tutkija tohtori Vincent DiMaio, rikosteknillisen patologian ammattilainen, yritti laannuttaa epäilyksiä, että naisen haavat olivat itseaiheutettuja ja "pintapuolisia". Tohtorin mukaan Darlien kurkkua oli viilletty kaksi millimetriä. Hän diagnosoi käsivarren mustelmat jonkin tylpän esineen aiheuttamiksi, ja hänestä nainen ei ollut tehnyt niitä itse.
Koska syyttäjät olivat revitelleet paljon Darlien ristiriitaisella todistuksella ennen ja jälkeen hänen pidätyksensä, asianajaja Mulder tarvitsi luotettavamman todistajan lausunnon siitä, että psyykkisen trauman kohtaaminen aiheuttaa usein muistin temppuilua - ja hän löysinkin sopivan todistajan; oikeuslääketieteellisen psykologin tohtori Lisa Claytonin. Claytonille murhanhimoinen mieli on tuttu juttu.
Tohtori Clayton oli haastatellut Darlieta ja uskoi tämän olevan syytön, sanoen, että tämä oli näyttänyt merkkejä muistikatkoksesta ja muistin vääristymästä, jotka ovat tyypillisiä oireita trauman kokeneille, joita on pakotettu antamaan tarkka kuvaus kokemuksestaan.
Puolustuksen viimeinen todistaja tuli 29. tammikuuta kaikille yllätyksenä - ja kääntyi puolustusta itseään vastaan; nimittäin Darlie Lynn Routier. Mulder oli yrittänyt puhua asiakkaalleen tästä todistajaksi tulemisesta, vannoen, että hän panisi itsensä tappelemaan syyttäjätiimin armotonta ristikuulustelua vastaan - syyttäjätiimin, joka saattoi tehdä jauhelihaa kaikesta mitä hän sanoi. Mutta Darlien päätä ei pyörretty, hän pysyi itsepintaisesti aikeessaan tulla todistamaan.
Kaikki alkoi hyvin Mulderin ohjatessa häntä läpi elämäntarinan, kun hän kertoi äitiydelle omistautumisestaan ja perhe-elämän ylä- ja alamäistä. Darlie luki poimintoja päiväkirjastaan, jotka tunkivat läpi sen kuoren, jota syyttäjät olivat kutsuneet häijyksi naiseksi, ja näytti ajattelevaisen, joskus syvällisen persoonan, joka tunsi elämän arvot ja vaali niitä. Hän selitti, että Silly String-spraymaalin, jota oli käyttänyt hautausmaalla Devonin syntymäpäivissä (joissa hän ei itse ollut elävänä mukana), oli tuonut hänen nuori siskonsa Dana, ei hän, symbolina siitä hauskuudesta, josta pojat olisivat pitäneet. Hän muisti murhien yön, painottaen, että jos hänen tarinansa oli muuttunut matkan varrella, se johtui siitä, ettei hän vain kyennyt muistamaan kaikkea selkeästi. Shokki oli kietonut heidät sekasortoon.
Mutta kun puolustus astui sivuun, syyttäjät näivettivät epäillyn kasvonsa hänen omalla lausunnollaan; he ahdistelivat ja ärjyivät ja tuomitsivat häntä. He eivät voineet hyväksyä muistinmenetystä, he eivät hyväksyneet alibia, he eivät voineet hyväksyä sanaakaan hänen puheistaan. He kysyivät, miksi hän oli kertonut yhdelle poliisimiehelle yhtä, toiselle toista; he kysyivät, miksei koira ollut haukkunut tunkeilijan tullessa sisään, he kysyivät, miksi keittiön lavuaari oli pesty verestä; he kysyivät, miksi hän valehteli, valehteli, valehteli - ja kun he jättivät hänet yksin, tuomaristo näki nyyhkivän naispolon.
Tuntikausien pohdinnan jälkeen, tuomaristo päätti 1. helmikuuta, että Darlie Lynn Routier oli murhannut poikansa Damon Christianin.
Kolme päivää myöhemmin tuomari Tolle tiiraili synkästi alas työpöydältänsä takaa valkokasvoista Darlieta, ja luki oikeuden päätöksen rangaistuksesta - kuolema.
Mutta onko Darlie syyllinen?
Kaikessa rehellisyydestä, Darlie Lynn Routier - huolimatta joistain raskaista todisteista - saattaa olla syytön, sanovat monet. 3. helmikuuta 2000 tv:stä näytettiin ohjelma Her Flesh and Blood, jossa tutkittiin aihetta ja kerrottiin uusimmat tiedot, kuten se, ettei tuomaristolle ehkä oltu näytetty valokuvia Darlien käsistä (joiden mustelmat viittasivat vahvasti siihen, että hän oli tapellut jonkun kanssa). Ja toisekseen tuomaristo
oli tehnyt lopullisen päätöksensä näkemättä kokonaisuudessaan pöytäkirjoja oikeuden tiedonannoista. Itseasiassa jälkeen päin kävi ilmi, että niissä pöytäkirjoissa, jotka he katsoivat läpi, oli 33 000 virhettä tai poisjätettyä kohtaa. Tuomariston kuulemat ääninauhatkin olivat puutteelliset.
Yksi valamiehistä myönsi, että häntä oli painostettu äänestämään Darlien syyllisyyden puolesta. Televisio-ohjelmassa hän väitti, ettei ollut koskaan nähnyt valokuvia Darlien mustelmista, eikä valamiehille näytetty poliisin kuvaamaa videota Devonin synkistä syntymäpäivistä hautausmaalla.
Precious Angelsin kirjoittanut Barbara Davis, joka ennen uskoi Darlien syyllisyyteen, muutti mielensä käytyään läpi viimeisimmän kehityksen tapauksessa, ja saatuaan selville, että Routiersien keittiötasolta löytyi piilevä, verinen sormenjälki. Kahden New York Cityn poliisin sormenjälkiekspertin mukaan jälki ei voinut olla Darlien eikä Darinin. Olisiko talossa sittenkin saattanut olla ulkopuolinen murhaaja?
25. kesäkuuta 2001 Holly Becka raportoi Dallas Morning Newsissa, että Darlien lakimiehet hakevat muutosta oikeudenpäätökseen väitteiden, että oikeudessa tehtiin 13 virhettä, vuoksi (lawyers filed an appeal for her charging conflict of interest and 13 claims of trial errors). Valituksessa seisoo: "hän ansaitsee uuden oikeudenkäynnin, koska tuomari ei käsittellyt asianmukaisesti hänen puolustusasianajansa toivetta esittää ainoa toinen epäilty rikoksessa - hänen aviomiehensä." Valituksessa ei sanota suoraan, että Darin Routier on syyllinen, mutta siinä tuodaan esiin, että epäjohdonmukaisuus Darinin todistuksessa estää Darlien oikeusavustajaa antamasta täsmällistä tietoa tuomaristolle.
Vuoden 2002 kesäkuun alussa tohtori Richard Jantz, sormenjälkiekspertti, antoi ymmärtää, että rikospaikalle jäänyt tunnistamaton sormenjälki on "yhtenäinen aikuisen kanssa" pikemminkin kuin lapsen. Tämä todistus tukee Darlie Routierin väitettä, että murhien aikaan talossa oli ulkopuolinen hyökkääjä.
Yli kuukausi myöhemmin Dallas Morning News Holly Becka raportoi, että "Darin Routier kysyi appiukoltaan (Robbie Gene Keeltä), tiesikä tämä ketään, joka murtautuisi hänen kotiinsa osana vakuutuspetosta, kuukausia ennen poikien murhia... Rouva Routierin perhe pelkää, että herra Routier kertoi - Mr. Routier mentioned the plot to others, who broke in on their own. He sanovat pitävänsä mahdollisena syynä sille, että hyökkääjä otti kohteekseen heidän talonsa." Itseasiassa naapurit näkivät mustan auton tarkkailevan taloa ennen kuin Routiersin pojat kuolivat.
Heinäkuussa 2002 Darlien lakimiehet väänsivät syyttäjille, että todistusaineistoille pitäisi tehdä uudet rikosteknilliset testit. Yksi noista esineistä oli Darlien Victoria's Secret-yöpaita, joka hänellä oli murhayönä. Lakimiehet haluaisivat johtaa testejä, joiden toivovat osoittavan, etteivät Darlien haavat olleet itseaiheutettuja. Puolustusasianajajat haluavat myös tehdä testit murhaveitselle, ikkunaruudulle ja talon matoista otetuille näytteille.
Tällä välin Darin Routier myönsi epäilleensä, että joku murtautuisi heidän kotiinsa hyötyäkseen vakuutuspetoksesta. Mutta hän oletti, että ryöstö sattuisi, kun perhe ei olisi talossa, paikalla.
Oikeudella on 6 kuukautta aika miettiä vastausta Darlie Routierin muutoksenhakuun.
Tällä hetkellä hän istuu Texasin kuolinrivissä, odottaen.
Onko hän Texasin historian sydämettömin rikollinen vai yliaggressiivisten syyttäjäviranomaisten uhri?
