Staffan Sevónin murha Sipoossa 23.7.2018

[Tuomion Pasuuna]

Onko tästä työpaikkakiusaamisesta nyt mitään todisteita tai edes viitteitä?

On muuten sellaisiakin tapauksia, että henkilö irtisanotaan juuri siksi, että hän on henkisesti epätasapainoinen eikä suoriudu työtehtävistä. Ja tämän jälkeen hän kokee, että syy on esimiehissä ja/tai työtovereissa, jotka ovat pahuuttaan salaliitossa häntä vastaan.

[MissMallard]

Ei ole suoraa viitettä. Kuin tekijän katkeruus syystä tuntematon ja jonkun kommentti tässä ketjussa että tietäisi jotakin kritisoitavaa uhrista tai hänen johtamismetodeistaan. Ilmeisesti se tieto oli kuultu joltakin jostakin.

[Kissankello]

Aalto yliopistosta kertoo paljon se, että siellä toimii professorina kissantappaja Teemu Mäki.

Onhan siellä toiminut opettajana myös pedofiili Kristian Hursti (https://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=5&t=25022 ), muttei sen perusteella nyt koko isoa organisaatiota voi tuomita, että joukkoon mahtuu kaikenlaista. Niin henkilökuntaan kuin opiskelijoihinkin. Niinhän mahtuu eduskuntaankin, porukkaan jonka kansa on sentään valinnut itseään edustamaan...

Surullinen juttu kaiken kaikkiaan, olipa taustat mitkä tahansa.

[Hedelmätarhaaja]

Aalto yliopistosta kertoo paljon se, että siellä toimii professorina kissantappaja Teemu Mäki.

Onhan siellä toiminut opettajana myös pedofiili Kristian Hursti (https://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=5&t=25022 ), muttei sen perusteella nyt koko isoa organisaatiota voi tuomita, että joukkoon mahtuu kaikenlaista. Niin henkilökuntaan kuin opiskelijoihinkin. Niinhän mahtuu eduskuntaankin, porukkaan jonka kansa on sentään valinnut itseään edustamaan...

Surullinen juttu kaiken kaikkiaan, olipa taustat mitkä tahansa.

Onhan siellä tekussa juu kaikenlaista porukkaa, eikös mm. Mankkaan perhemurhaaja viimeistellyt väitöskirjaansa siellä. Lopulta elinkautisen saatuaan osallistui väitöstilaisuuteen vartijat seuranaan. Mutta ei toki kaikki samanlaisia!

Tarkoitan vaan, että niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, näitä murhamiehiä löytyy kaikista yhteiskuntaluokista.

[Kissankello]

Aalto yliopistosta kertoo paljon se, että siellä toimii professorina kissantappaja Teemu Mäki.

Onhan siellä toiminut opettajana myös pedofiili Kristian Hursti (https://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=5&t=25022 ), muttei sen perusteella nyt koko isoa organisaatiota voi tuomita, että joukkoon mahtuu kaikenlaista. Niin henkilökuntaan kuin opiskelijoihinkin. Niinhän mahtuu eduskuntaankin, porukkaan jonka kansa on sentään valinnut itseään edustamaan...

Surullinen juttu kaiken kaikkiaan, olipa taustat mitkä tahansa.

Onhan siellä tekussa juu kaikenlaista porukkaa, eikös mm. Mankkaan perhemurhaaja viimeistellyt väitöskirjaansa siellä. Lopulta elinkautisen saatuaan osallistui väitöstilaisuuteen vartijat seuranaan. Mutta ei toki kaikki samanlaisia!

Tarkoitan vaan, että niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, näitä murhamiehiä löytyy kaikista yhteiskuntaluokista.

No Hursti on vaikuttanut kauppiksen puolella. Kaikenlaista porukkaa löytyy ihan kaikkialta, ihan eduskunnasta lähtien, näin se vaan on.

[Saigo]

Bou juttelee viisaita. Minäkin kiinnitin huomiota siihen, että miten ihmeessä rehti ja rehellinen maakari voisi saada moisen kohtalon. Noin niinku oikeesti.

Eli eiköhän mustamaalata kaikki henkirikoksen uhrit sitten samalla, kun Saigolla on vaikeuksia käyttää mielikuvitustaan.

Tackleberryllä on mielipide.

Kyllähän se pimahtaminenkin on tietysti vaihtoehto, tai jopa molemmat. Se lienee fakta, että neuvonpitoa on käyty ennen surmaamista. Ihan eri asia kuin ampua toinen etäisyyden päästä tai tempaista kadulla käkättimeen.

Jokainen TÄYSIPÄINEN, joka on toisen asuntoon astunut badass-housut jalassa tietää, että se on oikeasti kovaa hommaa. Se on tottumattomalta sellainen ponnistus, että jää lähtökohtaisesti puhetasolle. Kiinnijäämisen riski kummittelee ja toimintavaiheessa pelaat uhkapeliä isoilla panoksilla.

[Bou]

Ymmärrän, että työpaikkakiusaaminen on aiheena vakava ja koskettaa meistä monia, mutta siitäkään huolimatta Suomessa ei vielä toistaiseksi ole hyväksyttyä tuomita ihmistä kuolemaan sen enempää oikeusteitse kuin oman käden oikeudella. Periaatteessahan meillä on täällä Suomessa erinäisiä virallisia väyliä ristiriitatilanteiden selvittämistä varten. Ja sitten, jos oma mieli järkkyy työpaikkakiusaamisen tai muiden elämäntapahtumien seurauksena, on mahdollista saada keskusteluapua ja jopa terapiaa. Toki niiden hankkiminen edellyttää jonkin verran sinnikkyyttä.

Suosittelen kaikkia työpaikkakiusaamisesta yms hankalista asioista kärsiviä etsimään itselleen asianmukaista tukea. Työpaikkakiusaajan tappaminen ei ole oikea vaihtoehto.

On hienoa yrittää ymmärtää teon takana vaikuttaneita ilmiöitä, mutta ei edes pahin työpaikkakiusaaja ansaitse tulla tapetuksi, eikä tällaista toimintaa pidä hyväksyä tai vähätellä.

Eipä kai kukaan oikeuta tai hyväksy tekoa, pohditaan syitä tekoon. Henkirikoksia ei tehtäisi lainkaan jos kaikissa ongelmatilanteissa toimittaisiin järkevästi ja haettaisiin apua.

Niinpä. Ja aina apua ei edes kunnolla saa vaikka hakisikin ja silloin tilanne voi joskus olla kiusatulle todella lohduton. Näistä olisi hyvä puhua reilusti mutta asiallisesti, se ei silti tarkoita että hyväksyy tappamisen tai mustamaalaa uhria. Hyvää pohdintaa monilla tuossa ylempänä, samoilla linjoilla itsekin olen.

Kommenteista huokuu ainakin minulle, että on yksistään kiusatun heikkoutta se, että henkisen väkivallan kohteeksi ja kaikenlaisen kiusaamisen ja epäasiallisen kohtelun kohteeksi joutuneena ei jaksa hakeutua ja etsiytyä avun piiriin, joka sekään ei välttämättä ole kyllä takuuvarma ratkaisu näistä tämänlaatuisista traumoista palautumiseksi. Mikä siitä tekee niin vaikean, että ei kohdisteta kritiikkiä ja tuomiota kiusaajien ja henkisen väkivallan harjoittajiin ja siihen, että miten jokaisella meistä on vastuu siitä, miten kohtelemme lähimmäisiämme olipa sitten kysymys työelämästä tai vapaa-ajasta. Yleinen julkinen halveksunta näitä henkisiä traumoja aiheuttavia niljakkeita kohtaan puuttuu kokonaan.

Sehän ei ole mikään oma valinta, että mieli sairastuu. Sitä yrittää ensin ymmärtää ja ihmettelee kuinka yhtäkkiä kaikki mitä teet saa murskakritiikkiä. Unettomuus hiipii pikkuhiljaa kun pohtii mikä on vikana. Koettaa tehdä kaiken vielä tarkemin, tehokkaammin ja paremmin. Kestää aikaa ennen kuin ymmärtää, ettei olekaan tekemisissä ihan normaalin ihmisen kanssa. Ja sitten kun sen tajuaa, niin on liian myöhäistä. Kun viimein tajuat nauhoittaa mitä sairaimpia kahdenkeskisiä alistuskokouksia huutamisineen ja olet nukkunut viikon aikana kolme tuntia on aika soittaa juristille. Joka kertoo sinulle, että vaikka tuomio tulisikin, on kustannusriski oikeudenkäynnistä melkoinen ja tuomio 40 naurettavaa päiväsakkoa. Kun elämäsi on tuhottu. Ikävä kyllä ennustan, että tämä ei jää ainoaksi nujerretun ihmisen mielenilmaisuksi. Ei meillä kaikilla ole ympärillä tukijoukkoja ja rakkaita jotka auttavat ylös sieltä pimeästä. Näin käy kun ei ole.

[sörsse]

Oiskohan tää hurri ollut edellämainitunlainen kusipää ja tavallaan itse kerjännyt todella suuria vaikeuksia?
Ja tiedossahan on, että yleensä sitä myös saa mitä tilaa,,, joskus jopa enemmänkin.

[Kotipoliisi]

Yhteisiä kontakteja on minulla jonkin verran LinkedInissä. Sen verran vilkaisin epäillyn profiilia, että siellä kyllä näkyy SS:n ”suositukset” hänelle. Tällä alalla ne ovat kyllä aika merkittäviä.
Että onko sittenkään kyse mistään ”työpaikan torppaamisesta”?

[lech]

Boun kommentissa on perää, vaikkakaan emme voi tietää missä määin uhri oli syyllinen kohtaloonsa. Joka tapauksessa uhrihan sai yt-neuvotteluissa kenkää. Joku syyhän siihenkin oli. Oliko sitten yleisesti ongelmia henkilöstöjohtamisessa vai epäpätevyyttä. Mistään tuotannollistaloudellisista syistähän ei aidosti ole ollut kyse, sijoitustoimintahan on ko puljun tärkein tehtävä, tehtävät vaan sitten järjestellään uudelleen ja otetaan paremmat tekijät tilalle kun johdosta on kyse.

Toivottavasti tästä casesta otetaan jtn opiksi, edes jossain.

Muokkausta: huomasinkin vasta että Ilmarisen toimarihan vaihtui samalla kun uhri sai kenkää, toimareilla on tapana laittaa johto uusiksi. Saattoi johtua ihan vaan siitäkin. Oli Ritakallion kaveri, ehkei sitten Pölösen.

Kannattaisi ehkä ottaa asioista selvää eikä väittää/olettaa perättömiä (=mistään tuotannollistaloudellisista syistähän ei aidosti ole ollut kyse). Etera ja Ilmarinen ilmoittivat syksyllä 2017 yhdistyvänsä ja säästöjä haettiin 20 miljoonan edestä. Ilmarinen piti keväällä normaalit yt-neuvottelut, joissa uhri sai niin sanotusti kenkää ja kultaisen kädenpuristuksen.

Uhri työllistyi nopeasti ja löysi työpaikan Inspirasta, joka on pieni paja Ilmariseen verrattuna. Palkka ainakin puolittui tai tippui kolmannekseen Ilmarisen 330 000 euron vuositasosta.

Sevon tuli taloon, kun Harri Sailas oli toimarina, Ritakallio oli toimarina 2015-2018 ja hänellä ei ole osaa eikä arpaa Sevonin palkkaamiseen/fuduihin. Pölönen taas aloitti Ilmarisissa 1.8.2018, jolloin uhri oli jo kuollut. Aaargghh, v---tu näitä tietäviä.

[PiikkiSika]

Yhteisiä kontakteja on minulla jonkin verran LinkedInissä. Sen verran vilkaisin epäillyn profiilia, että siellä kyllä näkyy SS:n ”suositukset” hänelle. Tällä alalla ne ovat kyllä aika merkittäviä.
Että onko sittenkään kyse mistään ”työpaikan torppaamisesta”?

Tunteet ovat järkeä voimakkaammat - jos rakkaus ei saanutkaan vastakaikua - täyttänyt annettuja lupauksia - silloin kuolemme molemmat, dramaattista - ugh

[Kaisa-Kerttuli]

Täällä on niin paljon spekulointia kiusaamisesta, että haluan kertoa oman kokemukseni uhrin käytöksestä.

Olen pienyrittäjä finanssialalla, ja olin muutamaan otteeseen puhelimitse ja sähköpostitse yhteydessä Staffaniin hänen ollessa ensin Veritaksen ja sitten Ilmarisen leivissä. Viimeisestä kontaktistamme on 3 vuotta aikaa.

Staffan jäi erityisesti mieleeni siitä, että vaikka kauppoja ei tullut, korkeasta asemastaan huolimatta hän vastasi aina puhelimeen ja sähköposteihini, vieläpä todella ystävällisesti ja ajan kanssa. Tämä on "myyntitykin" työssäni suhteellisen harvinaista; suurin osa Staffanin "tasoisista" ihmisistä ei vastaa useinkaan tuntemattomista numeroista tuleviin puhelinsoittoihin, eikä varsinkaan sähköposteihin, ja jos vastaa, niin eivät todellakaan jaksa kuunnella/lukea myyntipuhetta. Hän laittoi myös ystävälliseen sävyyn ja pyytämättäni tietoa eteenpäin alaisilleen (olin kopiona sähköposteissa).

Staffan oli yksi miellyttävimmistä tällä alalla kohtaamistani tyypeistä. Hän kohteli pientä myyntitykkiä kaikella kunnioituksella saamatta siitä itselleen mitään hyötyä. Mielestäni se kertoi paljon hänen luonteestaan.

[Dinker]

Olikos se niin, että Staffan tuli Ilmariselle Mikon jälkeen? Jospa Mikko katsoi tulleensa syrjäytetyksi, eteneminen alalla pystähtyi? Mahdollisesti olisi halunnut olla se isoin kiho?
Ja yt-neuvotteluidenkin jälkeen Staffanilla pyyhki hyvin, mutta Mikko ei vaan edennyt urallaan.

Pienestä se ihminen katkeroitua voi, ei siinä sen ihmeempiä tarvitse olla. Varsinkin jos taustalla on jo ennestään ollut jonkinlaisia "ohittamisia".

[MissMallard]

Täällä on niin paljon spekulointia kiusaamisesta, että haluan kertoa oman kokemukseni uhrin käytöksestä.

Olen pienyrittäjä finanssialalla, ja olin muutamaan otteeseen puhelimitse ja sähköpostitse yhteydessä Staffaniin hänen ollessa ensin Veritaksen ja sitten Ilmarisen leivissä. Viimeisestä kontaktistamme on 3 vuotta aikaa.

Staffan jäi erityisesti mieleeni siitä, että vaikka kauppoja ei tullut, korkeasta asemastaan huolimatta hän vastasi aina puhelimeen ja sähköposteihini, vieläpä todella ystävällisesti ja ajan kanssa. Tämä on "myyntitykin" työssäni suhteellisen harvinaista; suurin osa Staffanin "tasoisista" ihmisistä ei vastaa useinkaan tuntemattomista numeroista tuleviin puhelinsoittoihin, eikä varsinkaan sähköposteihin, ja jos vastaa, niin eivät todellakaan jaksa kuunnella/lukea myyntipuhetta. Hän laittoi myös ystävälliseen sävyyn ja pyytämättäni tietoa eteenpäin alaisilleen (olin kopiona sähköposteissa).

Staffan oli yksi miellyttävimmistä tällä alalla kohtaamistani tyypeistä. Hän kohteli pientä myyntitykkiä kaikella kunnioituksella saamatta siitä itselleen mitään hyötyä. Mielestäni se kertoi paljon hänen luonteestaan.

Ei kuullosta kertomasi perusteella ollenkaan 'kuspäältä' eikä muutenkaan miltään päähän kihahtaneelta johtajalta. Tosin tekijästäkään ei ole kukaan mitään pahaa sanonut. Eli kumpikin kuullostaa varsin miellyttäviltä henkilöiltä lähipiirin perusteella sillä erolla että toinen päätti kajauttaa toisen hengiltä.

Jotenkin kuitenkin vaikuttaa että SS:n elämä oli ainakin ulospäin perheineen ja töineen jne hyvinkin seesteistä ja uomilleen asettunutta. Tekijän elämä oli jotenkin 'vaiheessa' tai jäänyt junnaamaan paikoilleen. Toki heillä on paljonkin ikäeroa mikä vaikuttaa siihen elämäntilanteen muotoutumiseen noin yleensä että tietyssä iässä alkaa olla sitä ja tätä elmässä yleensä. Tosin jokaisen elämä ja elämäntilanne on omanlaisensa.
Tekijä ei ole päässyt jotenkin 'ylitse' niistä Ilmarisen ajoista. En tiedä sitten onko hänestä mainintaa esim. terapiasta tms ja onko ne tiedot edes poliisille mahdollisia avata että onko käynyt juttelemassa elämästään ja katkeruuksistaan jossain ammatti-ihmisen luona vai elikö tuon katkeruuden tunteen kanssa päivästä toiseen ilman mitään ammattiapua. Mutta jotenkin tekijä ei onnistunut jatkamaan elämäänsä etiäpäin vaan jäi pyörimään ja vellomaan noihin katkeruuden tunteisiin.

[utelias_etsivä]

Ei kuullosta kertomasi perusteella ollenkaan 'kuspäältä' eikä muutenkaan miltään päähän kihahtaneelta johtajalta. Tosin tekijästäkään ei ole kukaan mitään pahaa sanonut. Eli kumpikin kuullostaa varsin miellyttäviltä henkilöiltä lähipiirin perusteella sillä erolla että toinen päätti kajauttaa toisen hengiltä.

Jotenkin kuitenkin vaikuttaa että SS:n elämä oli ainakin ulospäin perheineen ja töineen jne hyvinkin seesteistä ja uomilleen asettunutta. Tekijän elämä oli jotenkin 'vaiheessa' tai jäänyt junnaamaan paikoilleen. Toki heillä on paljonkin ikäeroa mikä vaikuttaa siihen elämäntilanteen muotoutumiseen noin yleensä että tietyssä iässä alkaa olla sitä ja tätä elmässä yleensä. Tosin jokaisen elämä ja elämäntilanne on omanlaisensa.
Tekijä ei ole päässyt jotenkin 'ylitse' niistä Ilmarisen ajoista. En tiedä sitten onko hänestä mainintaa esim. terapiasta tms ja onko ne tiedot edes poliisille mahdollisia avata että onko käynyt juttelemassa elämästään ja katkeruuksistaan jossain ammatti-ihmisen luona vai elikö tuon katkeruuden tunteen kanssa päivästä toiseen ilman mitään ammattiapua. Mutta jotenkin tekijä ei onnistunut jatkamaan elämäänsä etiäpäin vaan jäi pyörimään ja vellomaan noihin katkeruuden tunteisiin.

Niskalenkki oli jo kopioinut sivulle 35 Hesarin jutusta pätkän, jossa oli haastateltu epäillyn lapsuudentuttua, joka oli törmännyt häneen noin kuukautta ennen tekoa. Epäilty oli kertonut jonkinlaisesta työuupumuksesta, joka oli ollut ainakin osasyy irtisanoutumiseen. Samoihin aikoihin myös parisuhde oli kariutunut ja jonkin aikaa sen jälkeen myös muutto omasta kodista vuokralle. Lapsuudentutun mukaan kaiken piti nyt olla kunnossa ja tekijä suunnitteli omaa businestä ja muuttoa kotiseudulleen. Hänhän oli hallituksen varajäsenenä perheomisteisessa yhtiössä.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta vaikuttiko työstressi/uupumus parisuhteeseen vai päinvastoin?
Spekulointiin siihen miten SS päästi mahdollisesti tekijän sisään: todennäköisesti uhrilla ei ollut pienintäkään hajua siitä että tekijä kantaa häntä kohtaan kaunaa ja katkeruutta, joten miksi ei olisi päästänyt sisälle jos vanha tuttu ilmaantuu ovelle.

Tuskin on olemassa yhtään isoa pomoa jonka tekemisiin kaikki alaiset ovat tyytyväisiä. Muutaman vuoden töissä ollut ja hyvin urallaan edennyt kolmekymppinen saattaa uskoa osaavansa kaiken ja paremmin kuin kukaan muu. Jos kuitenkin firman strategia on ollut jotain muuta, on hän voinut katkeroitua viestin tuojalle eli esimiehelleen.

OT: tätä juttua seuranneena on monesti tullut mieleen Keplerin kirja Kaniininmetsästäjä, jossa murhaaja kostaa vanhoja kaunoja pitkittämällä kuolemaa kiduttamalla.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005779244.html