Staffan Sevónin murha Sipoossa 23.7.2018

[tötterö]

Ei tollaiset johtoporsaat halua näyttää ulkopuolisille heikoilta.
Loppuun asti valehdellaan että sitä ja tätä viritystä on meneillään ihan kuin sinkutkin et aina on vipinää.
Katteettomia valheita mutta eihän ystäväpiirille voi näyttää että nyt menee heikosti.
Ihmiset on kummallisia kun tykkäävät elää valheessa vaikka vahvuutta olisi kertoa asiat niinkuin ne on, värittämättä.

[TavanTallaaja]

Ei tollaiset johtoporsaat halua näyttää ulkopuolisille heikoilta.
Loppuun asti valehdellaan että sitä ja tätä viritystä on meneillään ihan kuin sinkutkin et aina on vipinää.
Katteettomia valheita mutta eihän ystäväpiirille voi näyttää että nyt menee heikosti.
Ihmiset on kummallisia kun tykkäävät elää valheessa vaikka vahvuutta olisi kertoa asiat niinkuin ne on, värittämättä.

Tätähän se juuri. Myös yksinäinen ihminen rakentaa itsestään usein päällepäin komeammalta näyttävän kulissin, kuin mitä todellisuus pitää sisällään. Ihmiset ovat vuorovaikutussuhteessa kulissiin, eikä ihmiseen itseensä. Kulissi luo kehittäjälleen vahvan harhan siitä, että mitään kulissia ei edes ole, vaan keskustelua käydään "ulkoisen" minän kanssa. Silloin kun asiat ovat kunnossa, sellainen teatteri usein kantaakin, mutta kun ne alkavat menemään poskelleen, niin silloin ihmistä alkaa nakertamaan sisältä päin.
Mitä suurempi on ristiriita kulissin ja todellisuuden välissä, sen hankalampi siitä on jatkaa, etenkään jos ei luonne anna periksi. Lopuksi voi käydä niin, että mieli murtuu ja ottaa vallan.

[Terra]

Täällä on niin paljon spekulointia kiusaamisesta, että haluan kertoa oman kokemukseni uhrin käytöksestä.

Olen pienyrittäjä finanssialalla, ja olin muutamaan otteeseen puhelimitse ja sähköpostitse yhteydessä Staffaniin hänen ollessa ensin Veritaksen ja sitten Ilmarisen leivissä. Viimeisestä kontaktistamme on 3 vuotta aikaa.

Staffan jäi erityisesti mieleeni siitä, että vaikka kauppoja ei tullut, korkeasta asemastaan huolimatta hän vastasi aina puhelimeen ja sähköposteihini, vieläpä todella ystävällisesti ja ajan kanssa. Tämä on "myyntitykin" työssäni suhteellisen harvinaista; suurin osa Staffanin "tasoisista" ihmisistä ei vastaa useinkaan tuntemattomista numeroista tuleviin puhelinsoittoihin, eikä varsinkaan sähköposteihin, ja jos vastaa, niin eivät todellakaan jaksa kuunnella/lukea myyntipuhetta. Hän laittoi myös ystävälliseen sävyyn ja pyytämättäni tietoa eteenpäin alaisilleen (olin kopiona sähköposteissa).

Staffan oli yksi miellyttävimmistä tällä alalla kohtaamistani tyypeistä. Hän kohteli pientä myyntitykkiä kaikella kunnioituksella saamatta siitä itselleen mitään hyötyä. Mielestäni se kertoi paljon hänen luonteestaan.

"Yksi pääsky" ei kyllä kesää tee. Ja asema on eri. Et ollut alainen vaan asiakas. En ole huomannut uhrista mitään sellaisia kommentteja, että olisi häntä kuvailtu ns. ruudinkeksijäksi toisin kuin epäillystä on infottu. Kusipäisyys ja epäystävällisyys eivät ole synonyymejä. Kuin ei myöskään älykkyys ja ystävällisyys. Siinäpä sitä eroa ja kadehtimisen aihetta sitten onkin, kun alamainen hoksaa esimiestä paremmin joka mutkassa. Ihan hyvin tämä uhri on voinut ottaa bonukset epäillyn onnistumisista samalla painaen epäiltyä yhä syvemmälle henkiseen pahoinvointiin. Siks toisekseen työyhteisössä ns. niljakkeille riittää ihan hyvin yksi uhri kerrallaan, joten välttämättä kenelläkään muulla ei ole tästä uhrista samanlaisia traumatisoivia kokemuksia. Kuviota rasittaa tässä vielä se, että uhri on varmuudella saanut ansiotonta arvonnousua siviilitaustastaan, kun taas tämä epäilty on varmaankin saanut kaiken saamisensa omana itsenään omilla avuillaan.

[nti_etsiva]

Boun kommentissa on perää, vaikkakaan emme voi tietää missä määin uhri oli syyllinen kohtaloonsa. Joka tapauksessa uhrihan sai yt-neuvotteluissa kenkää. Joku syyhän siihenkin oli. Oliko sitten yleisesti ongelmia henkilöstöjohtamisessa vai epäpätevyyttä. Mistään tuotannollistaloudellisista syistähän ei aidosti ole ollut kyse, sijoitustoimintahan on ko puljun tärkein tehtävä, tehtävät vaan sitten järjestellään uudelleen ja otetaan paremmat tekijät tilalle kun johdosta on kyse.

Toivottavasti tästä casesta otetaan jtn opiksi, edes jossain.

Muokkausta: huomasinkin vasta että Ilmarisen toimarihan vaihtui samalla kun uhri sai kenkää, toimareilla on tapana laittaa johto uusiksi. Saattoi johtua ihan vaan siitäkin. Oli Ritakallion kaveri, ehkei sitten Pölösen.

Kannattaisi ehkä ottaa asioista selvää eikä väittää/olettaa perättömiä (=mistään tuotannollistaloudellisista syistähän ei aidosti ole ollut kyse). Etera ja Ilmarinen ilmoittivat syksyllä 2017 yhdistyvänsä ja säästöjä haettiin 20 miljoonan edestä. Ilmarinen piti keväällä normaalit yt-neuvottelut, joissa uhri sai niin sanotusti kenkää ja kultaisen kädenpuristuksen.

Uhri työllistyi nopeasti ja löysi työpaikan Inspirasta, joka on pieni paja Ilmariseen verrattuna. Palkka ainakin puolittui tai tippui kolmannekseen Ilmarisen 330 000 euron vuositasosta.

Sevon tuli taloon, kun Harri Sailas oli toimarina, Ritakallio oli toimarina 2015-2018 ja hänellä ei ole osaa eikä arpaa Sevonin palkkaamiseen/fuduihin. Pölönen taas aloitti Ilmarisissa 1.8.2018, jolloin uhri oli jo kuollut. Aaargghh, v---tu näitä tietäviä.

Yt-neuvotteluissa todella pitää irtisanoa tuotannollistaloudellista syistä, jotkut irtisanotaan ja joitakin toisia ei. Tehtävät järjestellään uudelleen. Sevonin tehtävätkin varmaan sitten jollekin toiselle. Yt-neuvotteluissa pyritään halutut työntekijät pitämään talossa.

Kun Ritakallion seuraaja oli valittu uuteen tehtäväänsä jo 2017. Ehkä jollain tavalla kiinnostunut uudesta johdosta jo 2018 alussa. Mutta eihän syitä yleisölle avata.

Olisi kovin mukavaa jos täällä pysyisi keskustelu asiallisena, ei käytettäisi v-sanoja eikä nimiteltäisi.

[tötterö]

YT-neuvottelut on yhtiön tapa päästä ei toivotusta (laiskat, hankalat, sairaat tai yhteistyökyvyttömät) eroon "kauniisti".
Hetken kuluttua palkataan lisää eli ei mitään tekemistä aina taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä.
Onneksi tätäkään ei kaikki tajua vaan luulevat että arpa sattui vain osumaan minuun tällä kertaa .

[lech]

Boun kommentissa on perää, vaikkakaan emme voi tietää missä määin uhri oli syyllinen kohtaloonsa. Joka tapauksessa uhrihan sai yt-neuvotteluissa kenkää. Joku syyhän siihenkin oli. Oliko sitten yleisesti ongelmia henkilöstöjohtamisessa vai epäpätevyyttä. Mistään tuotannollistaloudellisista syistähän ei aidosti ole ollut kyse, sijoitustoimintahan on ko puljun tärkein tehtävä, tehtävät vaan sitten järjestellään uudelleen ja otetaan paremmat tekijät tilalle kun johdosta on kyse.

Toivottavasti tästä casesta otetaan jtn opiksi, edes jossain.

Muokkausta: huomasinkin vasta että Ilmarisen toimarihan vaihtui samalla kun uhri sai kenkää, toimareilla on tapana laittaa johto uusiksi. Saattoi johtua ihan vaan siitäkin. Oli Ritakallion kaveri, ehkei sitten Pölösen.

Kannattaisi ehkä ottaa asioista selvää eikä väittää/olettaa perättömiä (=mistään tuotannollistaloudellisista syistähän ei aidosti ole ollut kyse). Etera ja Ilmarinen ilmoittivat syksyllä 2017 yhdistyvänsä ja säästöjä haettiin 20 miljoonan edestä. Ilmarinen piti keväällä normaalit yt-neuvottelut, joissa uhri sai niin sanotusti kenkää ja kultaisen kädenpuristuksen.

Uhri työllistyi nopeasti ja löysi työpaikan Inspirasta, joka on pieni paja Ilmariseen verrattuna. Palkka ainakin puolittui tai tippui kolmannekseen Ilmarisen 330 000 euron vuositasosta.

Sevon tuli taloon, kun Harri Sailas oli toimarina, Ritakallio oli toimarina 2015-2018 ja hänellä ei ole osaa eikä arpaa Sevonin palkkaamiseen/fuduihin. Pölönen taas aloitti Ilmarisissa 1.8.2018, jolloin uhri oli jo kuollut. Aaargghh, v---tu näitä tietäviä.

Yt-neuvotteluissa todella pitää irtisanoa tuotannollistaloudellista syistä, jotkut irtisanotaan ja joitakin toisia ei. Tehtävät järjestellään uudelleen. Sevonin tehtävätkin varmaan sitten jollekin toiselle. Yt-neuvotteluissa pyritään halutut työntekijät pitämään talossa.

Kun Ritakallion seuraaja oli valittu uuteen tehtäväänsä jo 2017. Ehkä jollain tavalla kiinnostunut uudesta johdosta jo 2018 alussa. Mutta eihän syitä yleisölle avata.

Olisi kovin mukavaa jos täällä pysyisi keskustelu asiallisena, ei käytettäisi v-sanoja eikä nimiteltäisi.

Pidetään keskustelu asiallisena. Ritakallio ei ollut Sevonin kaveri, ei edes tuntenut koko miestä. Sevon ei kuulunut koskaan LähiTapiolan johtoon, hän oli yhden ryhmän esimies.

[Bou]

Täällä on niin paljon spekulointia kiusaamisesta, että haluan kertoa oman kokemukseni uhrin käytöksestä.

Olen pienyrittäjä finanssialalla, ja olin muutamaan otteeseen puhelimitse ja sähköpostitse yhteydessä Staffaniin hänen ollessa ensin Veritaksen ja sitten Ilmarisen leivissä. Viimeisestä kontaktistamme on 3 vuotta aikaa.

Staffan jäi erityisesti mieleeni siitä, että vaikka kauppoja ei tullut, korkeasta asemastaan huolimatta hän vastasi aina puhelimeen ja sähköposteihini, vieläpä todella ystävällisesti ja ajan kanssa. Tämä on "myyntitykin" työssäni suhteellisen harvinaista; suurin osa Staffanin "tasoisista" ihmisistä ei vastaa useinkaan tuntemattomista numeroista tuleviin puhelinsoittoihin, eikä varsinkaan sähköposteihin, ja jos vastaa, niin eivät todellakaan jaksa kuunnella/lukea myyntipuhetta. Hän laittoi myös ystävälliseen sävyyn ja pyytämättäni tietoa eteenpäin alaisilleen (olin kopiona sähköposteissa).

Staffan oli yksi miellyttävimmistä tällä alalla kohtaamistani tyypeistä. Hän kohteli pientä myyntitykkiä kaikella kunnioituksella saamatta siitä itselleen mitään hyötyä. Mielestäni se kertoi paljon hänen luonteestaan.

"Yksi pääsky" ei kyllä kesää tee. Ja asema on eri. Et ollut alainen vaan asiakas. En ole huomannut uhrista mitään sellaisia kommentteja, että olisi häntä kuvailtu ns. ruudinkeksijäksi toisin kuin epäillystä on infottu. Kusipäisyys ja epäystävällisyys eivät ole synonyymejä. Kuin ei myöskään älykkyys ja ystävällisyys. Siinäpä sitä eroa ja kadehtimisen aihetta sitten onkin, kun alamainen hoksaa esimiestä paremmin joka mutkassa. Ihan hyvin tämä uhri on voinut ottaa bonukset epäillyn onnistumisista samalla painaen epäiltyä yhä syvemmälle henkiseen pahoinvointiin. Siks toisekseen työyhteisössä ns. niljakkeille riittää ihan hyvin yksi uhri kerrallaan, joten välttämättä kenelläkään muulla ei ole tästä uhrista samanlaisia traumatisoivia kokemuksia. Kuviota rasittaa tässä vielä se, että uhri on varmuudella saanut ansiotonta arvonnousua siviilitaustastaan, kun taas tämä epäilty on varmaankin saanut kaiken saamisensa omana itsenään omilla avuillaan.

Juuri näin. Eihän nyt hitokseen asiakkaalle olla epäystävällisiä. Päinvastoin. Sieltähän ne palautteet omalle esimiehelle äkkiä tulevat eikä semmoinen huono palaute ole kiva. Alaisiahan ei niin tarvitse kuunnella. Varsinkaan, jos eivät ylistä kuorossa. Tilanteen pitää olla jo äärimmäisen hankala ja tulehtunut, että alainen ottaa riskin ja lähestyy johtajaa epäkohdasta. Tässä tapauksessako oli niin, ettei ollut lähestynyt vaan oli itse lähtenyt tai lähetetty. Kyllähän me kaikki haluamme antaa illuusion siitä, että kyllä paineensietokykyä riittää. Mutta annahan olla kun vastaan tulee pesunkestävä psykopaatti. Harva pärjää jos kukaan.

[Kaisa-Kerttuli]

Täällä on niin paljon spekulointia kiusaamisesta, että haluan kertoa oman kokemukseni uhrin käytöksestä.

Olen pienyrittäjä finanssialalla, ja olin muutamaan otteeseen puhelimitse ja sähköpostitse yhteydessä Staffaniin hänen ollessa ensin Veritaksen ja sitten Ilmarisen leivissä. Viimeisestä kontaktistamme on 3 vuotta aikaa.

Staffan jäi erityisesti mieleeni siitä, että vaikka kauppoja ei tullut, korkeasta asemastaan huolimatta hän vastasi aina puhelimeen ja sähköposteihini, vieläpä todella ystävällisesti ja ajan kanssa. Tämä on "myyntitykin" työssäni suhteellisen harvinaista; suurin osa Staffanin "tasoisista" ihmisistä ei vastaa useinkaan tuntemattomista numeroista tuleviin puhelinsoittoihin, eikä varsinkaan sähköposteihin, ja jos vastaa, niin eivät todellakaan jaksa kuunnella/lukea myyntipuhetta. Hän laittoi myös ystävälliseen sävyyn ja pyytämättäni tietoa eteenpäin alaisilleen (olin kopiona sähköposteissa).

Staffan oli yksi miellyttävimmistä tällä alalla kohtaamistani tyypeistä. Hän kohteli pientä myyntitykkiä kaikella kunnioituksella saamatta siitä itselleen mitään hyötyä. Mielestäni se kertoi paljon hänen luonteestaan.

"Yksi pääsky" ei kyllä kesää tee. Ja asema on eri. Et ollut alainen vaan asiakas. En ole huomannut uhrista mitään sellaisia kommentteja, että olisi häntä kuvailtu ns. ruudinkeksijäksi toisin kuin epäillystä on infottu. Kusipäisyys ja epäystävällisyys eivät ole synonyymejä. Kuin ei myöskään älykkyys ja ystävällisyys. Siinäpä sitä eroa ja kadehtimisen aihetta sitten onkin, kun alamainen hoksaa esimiestä paremmin joka mutkassa. Ihan hyvin tämä uhri on voinut ottaa bonukset epäillyn onnistumisista samalla painaen epäiltyä yhä syvemmälle henkiseen pahoinvointiin. Siks toisekseen työyhteisössä ns. niljakkeille riittää ihan hyvin yksi uhri kerrallaan, joten välttämättä kenelläkään muulla ei ole tästä uhrista samanlaisia traumatisoivia kokemuksia. Kuviota rasittaa tässä vielä se, että uhri on varmuudella saanut ansiotonta arvonnousua siviilitaustastaan, kun taas tämä epäilty on varmaankin saanut kaiken saamisensa omana itsenään omilla avuillaan.

Juuri näin. Eihän nyt hitokseen asiakkaalle olla epäystävällisiä. Päinvastoin. Sieltähän ne palautteet omalle esimiehelle äkkiä tulevat eikä semmoinen huono palaute ole kiva. Alaisiahan ei niin tarvitse kuunnella. Varsinkaan, jos eivät ylistä kuorossa. Tilanteen pitää olla jo äärimmäisen hankala ja tulehtunut, että alainen ottaa riskin ja lähestyy johtajaa epäkohdasta. Tässä tapauksessako oli niin, ettei ollut lähestynyt vaan oli itse lähtenyt tai lähetetty. Kyllähän me kaikki haluamme antaa illuusion siitä, että kyllä paineensietokykyä riittää. Mutta annahan olla kun vastaan tulee pesunkestävä psykopaatti. Harva pärjää jos kukaan.

En ollut alainen, mutta en kyllä asiakaskaan. Yritin päin vastoin saada uhria asiakkaakseni. Jos olisin saanut hyvää kohtelua asiakkaana, en siitä varmaankaan olisi kirjoittanut, sillä "kaikkihan" asiakkaitaan hyvin kohtelevat.

[nti_etsiva]

Ehkä uhri valikoitui miltei satunnaisesti. Huono tuuri kun tuli valittua, syystä tai toisesta. Yleisellä tasolla se on pelottavampi vaihtoehto kuin se että olisi edes jotenkin vaikuttanut kohtaloonsa. Miltei sarjassamme 'tapan ekan vastaantulijan ja aseita on vaikka muille jakaa'. Onko ihmisillä niin paha olla?

[ktaina]

Ehkä uhri valikoitui miltei satunnaisesti. Huono tuuri kun tuli valittua, syystä tai toisesta. Yleisellä tasolla se on pelottavampi vaihtoehto kuin se että olisi edes jotenkin vaikuttanut kohtaloonsa. Miltei sarjassamme 'tapan ekan vastaantulijan ja aseita on vaikka muille jakaa'. Onko ihmisillä niin paha olla?

Oikeesti ootko tosissas"miltei satunnaisesti"no onhan tuossa sentään sana "miltei".

[nti_etsiva]

Miltei on joo mukana

[Zipe]

Jonkin verran on spekua työpaikkakiusaamisesta. Lopullista selvyyttä ei asiaan tulla saamaankaan, kun kaksi on kuollut ja muut kuvioista mahdollisesti tietävät laittavat suut suppuun.

Työpaikkakiusaaminen, siis on noin y l e i s e s t i , on muuten todella tehokas väkivallan muoto. Sen avulla voi tuhota ihmisen terveyden, maineen, ammatillisen tulevaisuuden ja taloudellisen toimeentulon. Kerrannaisvaikutuksena myös uhrin läheiset joutuvat kärsimään. Tuhon täydellisyys riippuu uhrin persoonallisuudesta sekä tietysti kiusaajan taidoista ja vaikutusvaltaisuudesta. Tekoon ei tarvita välineitä, vaan homma järjestyy juttelemalla ja kohdistamalla uhriin suoraa sekä epäsuoraa vaikuttamista. Työpaikkakiusaaja voi suunnitella ja tehdä tekojaan levollisin mielin. On näet ainakin 95%:n varmaa, ettei hänelle koidu käytännössä merkittäviä seuraamuksia, rangaistuksista puhumattakaan.

[Tabula Rasa]

Joo-o. Tekijällä on eittämättä iso ratas jäänyt jumiin, mutta onko SS jotenkin yhteisen työhistorian aikana myötävaikuttanut tekijän alamäen alkamiseen. Siis ihan aikuisten oikeasti myötävaikuttanut... on sekin mahdollista.

Voisin kuvitella, että vastaavanlaisessa tilanteessa yhdestä entisestä pomostani puhuttaisiin samoin, kuin SS:stä. "Pidetty, mukava ja pätevä työssään". Todellisuus olikin sitten ihan muuta. Tuosta ihmisestä harva tykkää, mutta sitäkin useampi pelkää. Osaa näet kameleontin lailla vaihtaa väriä aina sen mukaan, kenelle esiintyy... Mutta kun on kaveri ja osaa esiintyä oikeille ihmisille niin se riittää.

Näitä kameleontteja löytyy työelämästä pomoina. Hyvin keksitty nimim. Leskeltä tuo sana ”kameleontti”, sillä se kuvaa hyvin tätä ihmistyyppiä.

Tiedän erään tapauksen vuosien takaa, miespuolinen bosse, firmansa entinen omistaja (oli myynyt ivt-pumppulafkansa Ruotsiin) ja oli”silloinen” nykyinen toimari.

Jätkä oli saanut potkut entisestä työpaikastaan viinan takia. Kuivilla sittemmin, mutta alkoholisti on aina alkoholisti, liekö rankka juominen aiheuttanut jätkässä tuon luonnehäiriön. Oli tietyille alaisilleen ”turvallinen nallekarhu” (syystä, että todellisuus olikin sitten ihan muuta. Tuosta ihmisestä harva tykkää, mutta sitäkin useampi pelkää), mutta eräälle naispuoliselle alaiselleen täysi vittupää. Työntekijä oli erittäin pätevä, mutta toimari ei esimerkiksi työskennellyt millään tavoin normaalisti hänen kanssaan, vaan dissasi häntä kaikessa. Yhden kerran kuitenkin osoitti työntekijäänsä kohtaan mielenkiintoa, ja se tapahtui Ike-Tuksu-kohun aikoihin. Rinnasti itsensä tähän kohuun ja Ike Kanervaan ja lähetti naiselle sähköpostilla jostain netistä kaivamansa ”Iken tekstarit Tuksulle”-tiedoston.

Mielestäni ei ollut asiallista käytöstä esimieheltä alaistaan kohtaan. Löysinkin sitten itse muuta tekemistä mielekkäämmässä firmassa, mutta olen vieläkin joskus yhteyksissä tämän naistyöntekijän kanssa, ja hän ei keksi dissaukselle muuta järkevää selitystä, kun että muistuttaa ilmeisesti jotakuta naista, joka on pistänyt jäppisen ulkoruokintaan juoppoaikoinaan.

Mietin, olikohan SS:ssä pieni Ike Kanerva sisällään? En tarkoita siis kirjaimellisesti juuri edellä mainitsemani tapauksen kaltaista Ikeä, vaan jotain vähän samaa kaavaa noudattavaa juttua, jolloin Mikko Loimula alaisena on kokenut tulleensa aliarvostetuksi.

SS:n tapausta voi pohtia monelta kannalta, mutta kun emme tiedä pikkudetaljeja, joita asiaan liittyy, niin voi mennä pahasti metsään. Kuten Leski totesikin; ne osaa näet kameleontin lailla vaihtaa väriä aina sen mukaan, kenelle esiintyy...

[Kissankello]

Edellisissä viesteissä työpaikkakiusaamisesta on kirjoiteltu valitettavan hyvin paikkansapitäviä asioita, siis yleisellä tasolla. Työpaikkakiusaajat ovat äärimmäisen taitavia salailemaan toimintaansa ja valikoimaan tilanteet ja kiusaamistavat niin, että niissä ei ole ulkopuolisia todistajia. Tämä juuri vaikeuttaa uhrin oikeuden saamista, koska todistelu on niin hankalaa. Lisäksi uhrille kiusaaminen saattaa olla niin häpeällistä, että sitä pyritään salailemaan viimeiseen asti, näyttämään iloista naamaa ja piilottelemaan pahan olon tunteita, jotka sitten ehkä jossain vaiheessa purkautuvat sairauslomalle jäämisenä. Edes samassa organisaatiossa työskentelevät eivät välttämättä tajua mitä on tekeillään, koska kiusaaja osaa salata toimintansa muilta kuin kiusaamisen kohteelta niin hyvin. Puhumattakaan asiakkaista tai yhteistyökumppaneista, joilla ei todellakaan ole mitään hajua siitä, millaisia osaavat, pätevät, mukavat ja hauskatkin työpaikkakiusaavat henkilöt saattavat omassa organisaatiossaan esim. alaisilleen tai työkavereilleen olla.

[Tabula Rasa]

Jonkin verran on spekua työpaikkakiusaamisesta. Lopullista selvyyttä ei asiaan tulla saamaankaan, kun kaksi on kuollut ja muut kuvioista mahdollisesti tietävät laittavat suut suppuun.

Työpaikkakiusaaminen, siis on noin y l e i s e s t i , on muuten todella tehokas väkivallan muoto. Sen avulla voi tuhota ihmisen terveyden, maineen, ammatillisen tulevaisuuden ja taloudellisen toimeentulon. Kerrannaisvaikutuksena myös uhrin läheiset joutuvat kärsimään. Tuhon täydellisyys riippuu uhrin persoonallisuudesta sekä tietysti kiusaajan taidoista ja vaikutusvaltaisuudesta. Tekoon ei tarvita välineitä, vaan homma järjestyy juttelemalla ja kohdistamalla uhriin suoraa sekä epäsuoraa vaikuttamista. Työpaikkakiusaaja voi suunnitella ja tehdä tekojaan levollisin mielin. On näet ainakin 95%:n varmaa, ettei hänelle koidu käytännössä merkittäviä seuraamuksia, rangaistuksista puhumattakaan.

Zipe, hyvin otat kantaa asiaan. ehdin juuri samaan aikaan kirjoittaa samaa asiaa sivuten eräästä tuntemastani tapauksesta.

Ei kohdistu rangaistuksia ei. Palkintoja pikemminkin. Loput alaiset alkavat kaveerata pelottavan bossin kanssa ja kehua maasta taivaaseen ”ihanaa pomoaan”, kun pomo on ensin ripustanut yhden alaisensa hirteen pelottavaksi esimerkiksi muille.