Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Virpi oli kirurgi, joka joi paljon ja teki työtään päihdepöhnässä. Hän määräsi itselleen lääkkeitä selvitäkseen pitkistä päivystysvuoroista. Viime vuonna 30 lääkäriä menetti kokonaan tai osin ammattioikeutensa. Taustalla on usein ongelmien vyyhti kotona ja työpaikalla.
Tilaajille
Anni Pasanen, Tuomo Pietiläinen HS, kuvitus Klaus Welp Julkaistu: 16.9. 2:00 , Päivitetty: 17.9. 7:18
Äitienpäivänä Virpi ilmoitti lähtevänsä aamulla vankilaan. He istuivat autossa matkalla juhlapäivän lounaalle baariravintolaan: Virpi ja hänen isänsä. Ravintolassa seuraan liittyisivät vielä sisko ja isän naisystävä. Isä oli uutisesta kauhuissaan. Vankilaan! Myöhemmin siskokin järkyttyi. TILAAJILLE
Olisi mielenkiintoinen juttu, mutta muurattuna. Jos joku viitsisi kaivaa?
Otsikkoa muutettu vastaamaan aihetta paremmin ja ketju siirretty kyselyistä Vapaaseen keskusteluun
-NILS-
Virpi oli kirurgi, joka joi paljon ja teki työtään päihdepöhnässä. Hän määräsi itselleen lääkkeitä selvitäkseen pitkistä päivystysvuoroista. Viime vuonna 30 lääkäriä menetti kokonaan tai osin ammattioikeutensa. Taustalla on usein ongelmien vyyhti kotona ja työpaikalla.
Tilaajille
Anni Pasanen, Tuomo Pietiläinen HS, kuvitus Klaus Welp
Julkaistu: 16.9. 2:00 , Päivitetty: 17.9. 7:18
ÄITIENPÄIVÄNÄ Virpi ilmoitti lähtevänsä aamulla vankilaan.
He istuivat autossa matkalla juhlapäivän lounaalle baariravintolaan: Virpi ja hänen isänsä. Ravintolassa seuraan liittyisivät vielä sisko ja isän naisystävä.
Isä oli uutisesta kauhuissaan. Vankilaan!
Myöhemmin siskokin järkyttyi. Meidän Virpikö?
Aiemmin samana päivänä kotiovelle oli ilmestynyt kaksi poliisia. He olivat tulleet hakemaan Virpiä Hämeenlinnaan Vanajan avovankilaan. Ilmeisesti jotain oli mennyt pieleen, koska Virpi ei muistanut saaneensa tietoa rangaistuksen alkamisajasta. Vankilaan pitäisi mennä itse sinä päivänä, joka on etukäteen ilmoitettu.
Virpi sai puhuttua poliisit ympäri. Hän lupasi olla seuraavana päivänä valmiina aamukymmeneltä, laukut pakattuina, jos vain saisi nyt lähteä syömään läheisten kanssa. Lupaus myös piti.
Vankeustuomio oli seurausta toistuneista, törkeistä rattijuopumuksista. Neljä kuukautta, joista ensikertalainen istuisi puolet.
Avovankilassa Virpi sai oman huoneen kodinomaisesta talosta ja oveen oman avaimen. Hän alkoi työskennellä ompelimossa, jossa neuloi sukkia ja ompeli paitoja, mitä milloinkin.
Muille vangeille hän varoi visusti kertomasta ammattiaan: hän oli lääkäri, tarkemmin ottaen yleiskirurgi. Virpi ei halunnut, että toiset alkaisivat kysellä kaikenlaista. Vaikkapa nyt reseptejä päihdyttäviin lääkkeisiin.
Tosin ei hän olisi voinut niitä määrätäkään. Ammattioikeutensa hän oli jo menettänyt.
PÖYTÄÄN istuu huoliteltu viisikymppinen nainen, joka pahoittelee flunssan karheuttamaa ääntään. Pian virkkeisiin alkaa pujahdella latinaa ja lääketieteen erikoissanastoa. Primum non nocere, älä vahingoita. Arteria eli valtimo, usuraatio eli kuluma. Periartikulaarinen abskessi, paise.
Lääkärinoikeuksien menettämisestä on seitsemän vuotta, vankilatuomiostakin neljä. Ennen oikeuksien epäämistä Virpi ehti työskennellä kirurgina viitisentoista vuotta useissa pääkaupunkiseudun sairaaloissa.
Oikeus harjoittaa ammattia lähti samasta syystä kuin muilla pahoihin ongelmiin ajautuneilla lääkäreillä, joista englannin kielessä on käytetty tylyä termiä bad apples, mädät omenat.
Virpi oli riski potilaiden turvallisuudelle. Niin arvioi sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira, jolla on valta poistaa lääkäriltä ammattioikeus tai rajoittaa sitä.
Lääkäri kuuluu esimerkiksi sairaanhoitajan ja sosiaalityöntekijän ohella ammatteihin, joiden harjoittaminen vaatii paitsi koulutuksen, myös viranomaiselta haettavan luvan. Sääntely on tapa varmistaa, että potilaat voivat todella luottaa auttajiinsa.
Virpin kohtalotovereiden joukko on kirjava: esimerkiksi dementiaa, skitsofreniaa ja vaikeaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavia lääkäreitä. Tavallisin peruste oikeuksien menettämiselle on paha päihdeongelma. Joukkoon mahtuu silti myös monta yltiötunnollista täydellisyydentavoittelijaa.
Kokonaiskuvassa lääkärit, jotka kiinnittävät valvontaviraston huomion, ovat tietysti häviävän pieni ryhmä. Suomessa on yli 20 000 työikäistä lääkäriä, ja esimerkiksi viime vuonna ammattioikeutensa menetti seitsemän. 23 lääkäriltä Valvira rajoitti osaa oikeuksista, kuten mahdollisuutta määrätä huumaavia lääkkeitä.
Helsinkiläisen lähiöravintolan pöydässä Virpi haluaa tähdentää, että osasyy lääkärinoikeuksien menettämiseen oli itse työssä, jossa on paljon sudenkuoppia. Ne pahensivat yksityiselämän ongelmia ja toisin päin, kunnes lähes kaikki oli solmussa.
”Olen menettänyt urani ja avioliittoni, koko sen elämän, joka näkyy kuvissa.”
Virpi on tuonut nipun valokuvia, joita hän alkaa esitellä. Ylioppilasjuhlat, lukiovuosien ensirakkaus ja lääketieteilijöiden opiskelijabileet. Yhdessä kuvassa on joulu kolmekymppisenä kahden lapsen äitinä.
”Katso noita hymyjä! Ihmiset ovat niin onnellisia. Mutta näetkö, miten väsyneeltä näytän? Mustat renkaat silmien alla. Ja aivan langanlaiha”, hän sanoo.
”Olen menettänyt urani ja avioliittoni, koko sen elämän, joka näkyy kuvissa.”
ÄLÄ vain hae lääketieteelliseen!
Vanhemmat tiesivät, mistä varoittivat, sillä kumpikin oli erikoisalallaan menestynyt lääkäri. Isä arveli, että kauppakorkeakoulusta saisi leivän helpommalla.
Virpi ei neuvoa noudattanut. Kuten moni lääkäriksi päätyvä, myös hän oli luokkansa priimus ja perheensä kultahippu, jolle epäonnistuminen oli vierasta. Ylioppilaskirjoituksista tuli viisi laudaturia ja keskiarvoksi lukion päättötodistukseen 9,7. Pääsy lääketieteelliseen tiedekuntaan vaati silti kaksi yritystä.
Ennen yliopistoa Virpi ei käytännössä koskenut päihteisiin, mutta opiskeluvuosina hän oppi juhlimaan railakkaasti. Kandidaattiseuran kerhohuoneistolla, tanssilattian kulmalla, oli juhlissa suuri saavillinen sekamehulla lantrattua pirtuboolia. Joskus sitä vietiin tuliaisiksi, kun oikeustieteilijät kutsuivat omiin illanviettoihinsa.
Opinnoissa etenkin aluksi koville otti kuoleman kohtaaminen. Kun opiskelijat tutustuivat patologiaan, makasi ruumiinavauspöydällä kaunis, kuollut vauva. Patologin avustaja avasi rintaontelon ja vatsan, veti kallon päälaen yli ja nosti aivot ulos.
Virpi pyysi anteeksi. Oli päästävä vessaan oksentamaan.
Kirurgiasta hän sen sijaan innostui. Virpi piti erikoisalan suoraviivaisuudesta: ”Siitä, että asiat tehdään eikä jäädä miettimään vartiksi, lisätäänkö lääkitystä puolikkaalla annoksella vai ei.”
Kun suomalaisilta kysytään arvostetuinta ammattia, on kirurgi usein listausten kärjessä. Mutta lääkärikunnan sisäinen arvoasteikko on toisenlainen.
Ammattipiireissä kirurgeihin liitetään vahvoja stereotypioita: he ovat äksyjä ja koppavia, tekevät fyysistä käsityötä eivätkä mieti syviä syy-seuraussuhteita. Virpin äitikin puhui kirurgeista halveksuvaan sävyyn.
Osin mielikuvat juontuvat keskiajalta, jolloin kirurgi oli ammatillisesti lähempänä karskia teurastajaa kuin akateemisesti koulutettua lääkäriä. Tuskallisia amputaatioita saattoi tehdä parturi, jolla oli jo valmiiksi tarkoitukseen sopiva partaveitsi.
VIRPI oli nukahtanut sohvalle, kun puhelin soi.
Lääkärinopinnot olivat loppusuoralla. Virpi oli katsonut jalkapallon MM-kisoja kotonaan kihlattunsa kanssa. Häihin oli kolme viikkoa, kutsukortit lähetetty ja kiinalaisesta silkistä tehty häämekko hankittu.
Puhelimessa oli isä. Sananvaihdosta tuli hyvin lyhyt.
Kun Virpi ajoi lapsuudenkotinsa pihaan ja astui sisään, talossa parveili siviilipukuisia poliiseja. Äidin ruumis oli yläkerrassa. Itsemurha.
Virpin vanhempien parisuhde oli ollut pitkään toraisa. Äiti oli työlleen omistautunut lääkäri ja tutkija, jonka nimellä verkosta löytyy yhä tieteellisiä artikkeleita.
Kun Virpi oli teini-ikäinen, äidille kehittyi paha päihdeongelma. Alkoholia ja rauhoittavia, yhdessä ja erikseen. Tuli raivokohtauksia, joissa tavarat lentelivät, välillä leipäveitsetkin.
Nyt äidin kuolema sai Virpi paitsi surulliseksi, myös raivostumaan. Häitä ei itsemurhan takia peruttaisi!
Juhlat pidettiin alkuperäisen suunnitelman mukaan, viikko hautajaisten jälkeen.
LÄÄKÄRIEN suuret itsemurhaluvut ovat saaneet maailmalla paljon huomiota.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa media kertoo kauhutarinoita tavoista, joilla lääkärit tappavat itsensä työpaikallaan. Myös Suomessa havaittiin 1990-luvulla, että erityisesti naislääkärien itsemurhariski oli moninkertainen verrattuna muihin korkeakoulutettuihin naisiin. Asiantuntijat arvioivat, että tilanne olisi jonkin verran parantunut viime vuosina, koska apua haetaan rohkeammin.
Yhdeksi syyksi itsemurha-alttiuteen on esitetty työn rankkuutta.
Virpi ei mennyt koskaan yhtä pitkälle kuin äitinsä, mutta ennen pitkää hän luisui samankaltaisiin ongelmiin. Vuosituhannen vaihteessa aviomies rakensi perheelle omakotitaloa ja viipyi siksi kotona vain vähän. Sisko sairastui pahasti, mikä huoletti Virpiä. Siskon teini-ikäinen poika muutti kesäksi Virpin perheen luo, ja Virpi yritti yksin pitää kovapäistä teiniä kurissa.
Ensin riitti puolikas pilleri. Sitten tarvittiin kokonainen. Lopulta tabletteja meni kerralla viisi.
Töissä sairaalassa oli vuorokauden mittainen päivystysvuoro kuusi kertaa kuukaudessa. Lääkärit ovat perinteisesti tehneet ensin täyden työpäivän ja jääneet sen jälkeen sairaalaan koko yöksi päivystämään. Öiset rupeamat tulevat ylityönä normaalin viikoittaisen työajan päälle.
Virpi oli rättiväsynyt muttei saanut öisin unta. Hän alkoi määrätä itselleen unilääkkeitä eikä kertonut niiden käytöstä edes miehelleen.
Ensin riitti puolikas pilleri. Sitten tarvittiin kokonainen. Lopulta tabletteja meni kerralla viisi.
Ennen pitkää Virpi tajusi: tässä ei ole enää mitään järkeä! Hän päätti lopettaa bentsodiatsepiinijohdannaisen käytön kuin seinään.
Se oli tietysti virhe. Vieroitusoireena tuli kouristuskohtaus. Virpi kaatui keittiön laattalattialle ja sai ison haavan päähänsä.
Töissä esimies ilmoitti Virpille, että nyt lähdettäisiin yhdessä työterveyslääkärille. Sieltä tuli passitus pariksi viikoksi Lapinlahden mielisairaalaan päihdevieroitukseen.
Virpi käveli päivisin pitkin puiden reunustamaa sairaalan rantaa. Lääkeannosta pienennettiin vähin erin. Käyttö loppui siihen.
REKKAKUSKEILLE on säädetty vähintään yhdeksän tunnin yhtäjaksoinen lepo vuorokaudessa, jotta he eivät rysäytä nuutuneina päin vastaantulijaa.
Kirurgi voi kävellä leikkaussaliin ja tarttua veitseen valvottuaan sairaalassa lähes vuorokauden, eikä sitä estä mikään säädös.
Ei, vaikka vuorokauden valvominen on tarkkaavaisuudelle kuin promillen humala. Se tuntuu vähän krapulalta. Sydän takoo, ajatus sutii tyhjää, on vaikea keskittyä ja helppo hutiloida.
Lääkärikunnassa pitkistä päivystysvuoroista on väännetty vuosikausia. Vanhemman polven lääkärit muistavat 1980-luvun, jolloin sairaalassa päivystetty yö vaihtui vuorokauden vuoron jälkeen lennosta seuraavaksi työpäiväksi. Silloin oli kuitenkin nykyistä parempi mahdollisuus lepotaukoihin. Enää nokosia ei välttämättä ehdi yöllä ottaa, koska päivystyksiä on keskitetty ja ruuhkat niissä ovat kasvaneet.
Nyttemmin sairaaloissa on paikoin pilkottu vuorokauden urakkaa kahteen osaan, mutta 24–26 tunnin työvuoroja on yhä paljon.
Miksi? Ensinnäkin lääkärinvirkojen määrä on mitoitettu niin, että pitkät öiset ylityöt ovat oletus.
Työtaakan keventäminen tarkoittaisi, että tarvittaisiin enemmän lääkäreitä. Tai vaihtoehtoisesti lyhyempiä päivystyksiä tulisi lukumääräisesti nykyistä enemmän, mikä ei kaikkia lääkäreitä miellytä.
Päivystysvuorot ovat myös – etenkin nuorille lääkäreille – haluttuja, koska ne voivat tuoda sairaalassa työskentelevälle suuren osan ansioista.
VIRPILLE valvominen oli vaikeaa. Yön vilkkaimpina tunteina adrenaliini virtasi, eikä leikkaussalissa tuntenut väsymystä. Mutta kun sieltä käveli ulos, oli tyhjiin rutistettu olo.
Aamulla kotiin päästyään Virpi saattoi siivota koko talon, koska ei pystynyt nukkumaan. Keho kävi yhä ylikierroksilla. Kun uni lopulta tuli ja siitä heräsi seuraavaan työpäivään, olo tuntui vieläkin kamalalta. Vilutti ja päätä särki.
Virpi ei halua syyttää ongelmistaan ketään tai mitään yksittäistä tekijää, mutta hänen mukaansa pitkät sairaalapäivystykset olivat osaselitys loppuun palamiseen.
Tosin hänen vaikeutensa ovat kaikessa syvyydessään yksittäistapaus. Päivystävät lääkärit eivät ole Valviran selvitettäviksi tulevissa tapauksissa määräänsä nähden yliedustettuina.
Virpi alkoi voida paremmin, kun pääsi unilääkeriippuvuudesta. Töissä luisti taas kymmenisen vuotta.
Sitten riittämättömyyden tunne palasi. Syitä oli jälleen monta. Päivystykset, runsaat paperityöt ja ajoittainen neuvottomuus moniongelmaisten potilaiden kanssa. Parisuhde, joka alkoi rakoilla.
Lopulta Virpi huomasi olevansa masentunut ja kertakaikkisen puhki. Tällä kertaa hän ei turvautunut unilääkkeisiin. Hän keksi jotain muuta.
PUHDAS aine muistuttaa sokerikiteitä. Se on amfetamiinin sukuinen, euforiaa tuova piriste, jota saadaan ikivihreistä efedrapensaista.
Efedriinillä on lääkitty esimerkiksi yskää, astmaa ja muita hengitystieoireita jo vuosituhansien ajan. Laihdutuslääkkeenäkin sitä on käytetty. Huumebisneksessä siitä valmistetaan metamfetamiinia ja muuntohuumeita. Kilpaurheilussa se on kielletty dopingaine, joka muistetaan Suomessa parhaiten maalivahti Stig Wetzellin surullisenkuuluisasta kärystä jääkiekon MM-kisoissa vuonna 1974.
Virpi alkoi kirjoittaa itselleen efedriiniä sisältävää Sir. Ephedrin -yskänlääkettä. Pakkausselosteen mukaan aikuisen tavallinen annos on korkeintaan kaksi ruokalusikallista vuorokaudessa.
Virpi joi lääkettä suoraan pullosta. Sen voimin totta vie jaksoi!
Kunnes hän nukahti työpöytänsä ääreen. Olisi pitänyt sanella nauhalle potilasasiakirjoja, mutta väsytti niin, ettei siitä tullut mitään. Efedriinikään ei enää auttanut, sillä aineeseen kehittyy sietokyky.
Hoitaja löysi Virpin nukkumasta. Ilmeisesti Virpi vaikutti sekavalta, koska joutui puhallutukseen. Verinäyte paljasti efedriinin.
Järjestettiin palaveri, johon osallistuivat työterveyslääkäri ja -hoitaja, Virpi ja ylilääkäri. Esimies totesi napakasti, ettei voisi ottaa vastuuta siitä, että Virpin kaltainen huumelääkäri jatkaisi talossa. Hän nousi pöydästä ja ilmoitti, ettei muuta sanottavaa ollut. Sitten hän käveli ulos ovesta.
Virpi jäi istumaan hiljaa. Ei hänkään tiennyt, mitä sanoa.
Myöhemmin yksi sairaanhoitajista kertoi Virpille, että oli epäillyt jotain jo pitkään. Virpi oli vaikuttanut välillä töissä turhankin lennokkaalta.
Lähiöravintolan pöydässä Virpi näyttää totiselta.
Luuletko, että potilaiden turvallisuus vaarantui, kun olit yskänlääkepäissäsi töissä?
”On se mahdollista. Onneksi mitään ei sattunut.”
Omissa ongelmissaan rämpivät lääkärit ehtivät vain harvoin vahingoittaa potilaita, koska työpaikkojen sisäinen valvonta toimii yleensä hyvin.
Sitä ovat vuosien varrella valpastuttaneet muun muassa karut julkisuuteen nousseet tapaukset.
Myrkkyhoitaja Aino Nykopp-Koski, joka tappoi viisi potilasta viime vuosikymmenellä. Insuliinisurmaaja Katariina Pantila, joka murhasi kehitysvammaisen vanhuksen ollessaan hoitajana ylöjärveläisessä kuntoutuskeskuksessa vuonna 2007. Valelääkäri Esa Laiho, jonka kasvot olivat nuorena mallitoimistojen listoilla mutta tulivat laajasti tutuiksi uutiskuvista 2011, kun paljastui, että hänen tutkintopaperinsa olivat väärennetyt.
Virpi kaivaa laukustaan huulipunan ja sipaisee sitä huulilleen. Hän haluaa selittää, miksi päätyi lääkitsemään itseään kyseenalaisilla tavoilla.
”Yritin vain tehdä kaikkeni, jotta pärjäisin päivästä toiseen. Hirveän monet lääkärit ovat pedantteja ja haluavat hoitaa asiat, vaikka leikata, juuri eikä melkein. Niin pitääkin olla, koska potilas on tärkein. Se ajatus on ollut minunkin johtotähteni.”
Potkut saatuaan Virpi lopetti efedriinin käytön, piti sairauslomaa ja vaihtoi työpaikkaa lähikaupungin sairaalaan, jossa aiemmista ongelmista ei tiedetty. Kului vuosi tai pari, mutta masennus jatkui. Yhtenä iltana Virpi lähti parin ystävän kanssa ulos. Tyhjennettiin muutama viinipullo.
Seuraavana päivänä oli töitä. Aamulla Virpi tunsi itsensä paitsi krapulaiseksi, myös flunssaiseksi. Hän meni työterveyshuoltoon hakemaan sairauslomaa.
Ensimmäisenä suuhun työnnettiin alkometrin pilli.
VALVIRA on toffeenvärinen virastolaatikko Helsingin Ruskeasuolla, Teboil-huoltoaseman ja Hesburger-pikaravintolan välissä. Siellä käsitellään ilmiannot terveydenhuollon ammattilaisista, joiden epäillään vaarantavan potilaiden turvallisuuden.
Ilmoitus voi tulla esimerkiksi esimieheltä, joka huomaa työntekijän hoippuvan toistuvasti tokkuraisena töissä. Tai sen voivat tehdä Kela tai apteekit, joissa huomataan, että lääkäri on kirjoittanut itselleen tai muille arveluttavia määriä väärinkäyttöön soveltuvia lääkkeitä. Ilmoitus voi lähteä myös poliisilta tai tuomioistuimilta, jos lääkäri on tehnyt törkeitä rikoksia, tai vaikkapa päihdeklinikalta, jonka potilaana oleva lääkäri pyrkii itsepintaisesti töihin.
Potilaiden tai omaisten kantelut johtavat vain ani harvoin ammattioikeuksien rajoittamiseen tai poistamiseen.
Kaikki lääkärit tekevät työssään virheitä, eikä yksittäinen epäonnistuminen, edes kuolemaan johtava, vie käytännössä koskaan oikeuksia. Tarvitaan näyttöä systemaattisista väärinkäytöksistä.
Kun Valvira saa ilmoituksen, se aloittaa perinpohjaiset selvitykset, joissa esimerkiksi käydään läpi lääkärin menneisyys potilaana ja pyydetään lausuntoa työnantajalta.
Siihen mankeliin joutui myös Virpi. Jo unilääkeriippuvuutensa aikoihin eli vuonna 2003 hän oli menettänyt oikeutensa määrätä keskushermostoon vaikuttavia ja huumaavia lääkkeitä, koska oli kirjoittanut niitä itselleen valtavia määriä.
Kun Virpi jäi kiinni krapulaisena työterveyshuollon puhallutuksessa 2010-luvun alussa, hänet passitettiin kotiin sairauslomalle. Jälleen Valvira puuttui peliin. Se passitti Virpin Hesperian mielisairaalan osastolle noin viikon mittaisiin, perusteellisiin tutkimuksiin, joiden tarkoitus oli selvittää, pystyykö hän työhönsä.
Päätös lääkärinoikeuksien poistamisesta tuli kirjattuna kirjeenä kesäkuussa 2011.
Virpin piti osallistua työpajoihin, keskustella psykologin kanssa ja tehdä sarja neuropsykologisia ja muita testejä. Kuten toistaa kertomus, jonka oli hetkeä aiemmin kuullut.
Testit menivät kehnosti. Virpi itse arvelee, että osaselitys oli hänen syvä masennuksensa. Ei jaksanut keskittyä eikä ottaa mitään tietoa vastaan.
Päätös lääkärinoikeuksien poistamisesta tuli kirjattuna kirjeenä kesäkuussa 2011.
Sitä seurasi avioero. Virpi oli viikkokausia alamaissa, makasi sängyssä ja itki. Pian hän alkoi istua lähibaarissa ja lohduttautua yhä enemmän alkoholilla.
TOISINAAN lehdistä saa lukea uutisia hoitajista, jotka kähveltävät sairaan lapsen morfiinit tai kätilöistä, jotka hengittävät ilokaasua synnytyssalissa kesken työvuoron.
Päihdeongelmaisilla lääkäreillä sellainen on paljon harvinaisempaa. Miksi varastaa lääkkeitä, kun voi määrätä niitä itselleen? Tosin on lääkäreissäkin niitä, jotka ovat piikittäneet itseensä sairaalassa opioideja tai nukutusaineena käytettävää propofolia, jonka yliannostukseen poptähti Michael Jackson kuoli vuonna 2009. Muutama vuosi sitten Valviran tietoon tuli päihderiippuvainen lääkäri, joka löytyi päivystyshuoneesta tajuttomana, koska oli pistänyt itseensä huumaavia lääkkeitä.
Riippuvuudesta kärsiessään Virpi yritti harhauttaa apteekkeja hakemalla lääkkeensä useasta paikasta. Enää se ei kävisi helposti, koska reseptit ovat vaihtuneet sähköisiksi ja näkyvät kaikkien apteekkien tietojärjestelmissä.
Paperireseptien aikaan Valvirassa saatiin lukea mitä mielikuvituksellisimpia selityksiä sille, että lääkkeitä oli määrätty itselle tai potilaille epäilyttävän paljon. Oli myrskyävällä merellä soutavia potilaita, joiden käsistä lääkemääräys äkkiarvaamatta tempautui, ja lemmikkejä, joiden herkkua rauhoittavien lääkkeiden paperireseptit näyttivät jostain syystä olevan.
Lääkärien oikeutta kirjoittaa reseptejä itselleen ja tuttavilleen myös vastaanoton ulkopuolella ei ole laajasti kyseenalaistettu, koska ylivoimaisella valtaosalla oikeus on toiminut moitteetta. Vapauttaahan se vastaanotolta tilaa toisille potilaille.
Virpi kertoo asiasta oman näkemyksensä: hänestä on hiukan hölmöä, että lääkärit saavat määrätä itselleen myös väärinkäyttöön soveltuvia lääkkeitä.
”Niiden reseptien olisi viisasta mennä aina toisen lääkärin kautta.”
Usein ne menevätkin, ja siihen myös ohjeistetaan. Mutta olisiko Virpillä yhä ammattioikeudet, jos näin pitäisi toimia poikkeuksetta?
”Voisi ollakin. Ei lääkärikään osaa aina arvioida itseään oikein.”
OSALLA ammattioikeutensa menettäneistä lääkäreistä on muiden vaikeuksien lisäksi kontollaan myös rikoksia. Yhdellä on tuomio pahoinpitelystä, toisella lähestymiskiellon rikkomisesta, kolmannella salakuljetuksesta. Eräällä oikeutensa menettäneellä lääkärillä on pökerryttävä lista varkauksia ja näpistyksiä sekä niiden yrityksiä.
Virpiä haastateltiin tätä kirjoitusta varten yhdeksän tuntia. Ensimmäisessä tapaamisessa hän puhui elämästään vuolaasti muttei maininnut rikoksiaan saati vankeusrangaistustaan. Toisessa häneltä kysyttiin mahdollisista tuomioista. Hän katsoi silmiin ja sanoi, että kerran tulivat sakot rattijuopumuksesta, joka oli seurausta edellisenä iltana juoduista parista siideristä.
Lääkeriippuvaisista kollegoista, jotka ovat syyllistyneet reseptiväärennöksiin, hän sanoi:
”En usko, että kovin moni alentuu tuommoiseen. Minusta se on big time low life.” Siis kerrassaan alhaista.
Hetkinen. Nyt Virpi taitaa kaunistella. Oikeudesta saadut asiakirjat nimittäin kertovat enemmän kuin hän itse. Katsotaanpa:
Vuosilta 2010–2013 on sarja rattijuopumuksia pahimmillaan kahden promillen humalassa. Niistä seurasi ehdotonta vankeutta. Vuodelta 2004 on lääkereseptiväärennöksiä. Oikeuden asiakirjojen mukaan Virpi oli soittanut apteekkiin, esittänyt toista lääkäriä ja yrittänyt määrätä itselleen unilääkkeitä puhelinreseptillä. Siitä tulivat sakot.
Juuri tällaista hän itse paheksui toisessa tapaamisessa.
Tulee kolmas haastattelukerta. On pakko kysyä tuomioista suoraan.
Virpi muuttuu harvasanaiseksi. Katse vajoaa makkaraperunoihin, joita hän on tilannut lounaakseen.
”Kyllä. Pitää paikkansa.”
Hän selittää, että rattijuopumukset ajoittuivat erokriisiin ja masennukseen, jolloin alkoholinkäyttö riistäytyi hallinnasta.
”Tuntui, että kaikki oli aivan hemmetin sama.”
Reseptiväärennöksiin hän turvautui ollessaan unilääkekoukussa 2000-luvun alussa, koska oikeutta määrätä lääkkeitä oli rajoitettu.
Hän ei saanut pillereitä muuten, ja unettomuus tuntui vievän järjen.
Tuntuu hämmästyttävältä, ettei hän hakenut apua ennen kuin ongelmat olivat paisuneet poliisiasiaksi.
”Oli niin hirveä häpeä. Olisi pitänyt lääkärinä tietää näistä, ja silti toimi väärin”, Virpi selittää.
Häpeä lienee myös osasyy sille, että kymmenkunta oikeutensa menettänyttä lääkäriä kieltäytyi haastattelusta tätä kirjoitusta varten.
Jos esimerkiksi päihdehoitoon hakeutuminen on useimmille maallikoille hankalaa, voi se olla lääkärille erityisen leimaavaa.
Lääkärikunnassa vallitsee kilpailuhenkinen pärjäämiskulttuuri, jossa vaikeuksista vaietaan herkästi. Lisäksi oman, usein tutun kollegan hoitoon hakeutuminen voi olla kiusallista. Joku saattaa pelätä sitäkin, että hoitoon hakeutuessa tieto ongelmista kulkeutuu Valviralle.
Lääkäriliitolla on kollegoiden auttamiseen kehitetty luottamuslääkäriverkosto, johon lääkärit voivat turvautua arkaluontoisissa asioissa. Sitä Virpikin lopulta hyödynsi, kun unilääkeriippuvuus tuli ilmi.
Ravintolassa Virpi on jättänyt osan perunoistaan syömättä. Äkkiä hän sanoo:
”Varmaan ajattelet, että olen surkea, epäonnistunut hylkiö. Etkö?”
LÄÄKÄRIN työn kutsuminen elannonlähteeksi on vähättelyä. Useimmille alan valinneille kyse on isosta järkäleestä minuutta: kutsumus ja innostus, lukion tarkoin harkitut ainevalinnat, kuusi vuotta opiskelua yliopistossa ja kenties toinen mokoma erikoistumista työpaikalla, juhlallinen vala ja maallikolle käsittämätön, lääkärikoulutuksessa puheeseen omaksuttu nomenklatuuri. Mitä tehdä, kun se osa identiteettiä otetaan pois?
Moni ammattioikeutensa menettänyt on pitkällä sairauslomalla eikä toivu koskaan työkuntoon. Joku voi tehdä lääketieteellistä tutkimusta, johon ei kuulu potilaiden hoitoa. Toinen vaihtaa kokonaan alaa.
Virpi on ollut työnsä menettämisestä saakka sairauslomalla tai kuntoutustuella, ensin psyykkisistä syistä ja sitten murtuneen jalan takia. Viime aikoina hän on pohtinut, voisiko alkaa vaikkapa henkilökohtaiseksi avustajaksi liikkumisrajoitteiselle. Lääkärin tiedot ja taidot voisivat olla tehtävässä hyödyksi.
Ennen kaikkea hän tahtoisi lääkärinoikeutensa takaisin.
Se ei käy helposti. Valvira hyväksyy alle puolet hakemuksista, joissa pyydetään oikeuksien palauttamista. Tarvitaan riittävän pitkä seuranta ja luotettava näyttö kuntoutumisesta.
Nyt Virpi käy A-klinikan päihdetesteissä, joihin hänet voidaan kutsua yllättäen. Kuntoutumista seuraa psykiatri.
”Juoksen huumeseuloissa vaikka viisi vuotta, jotta saan oikeuteni takaisin. Olen päättänyt niin”, Virpi sanoo.
Vaikka hän ei ole vuosiin hoitanut potilaita, saattaa hän edelleen tehdä mielessään diagnooseja bussissa. Kappas, pullottavat silmät, voisikohan kanssamatkustajalla olla kilpirauhasen liikatoiminta?
Joskus mielessä käyvät myös työn raskaimmat hetket: Kun pitää ilmoittaa omalle ystävälle, että tällä on vaikea syöpä. Kun pitää kertoa oven ulkopuolella odottaville teineille, että heidän isänsä kuoli juuri leikkauspöydälle.
Lääkärin osa sekin, Virpi sanoo. Siinä missä arteria, usuraatio tai periartikulaarinen abskessi.
Virpin nimi on muutettu asian arkaluonteisuuden takia. Kirjoitusta varten on haastateltu myös ylijohtaja Markus Henrikssonia, terveydenhuollon valvontaosaston johtajaa Tarja Holia ja ylilääkäri Annika Takalaa Valvirasta, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin lääkärien pääluottamusmiestä Risto Avelaa ja Lääkäriliiton toiminnanjohtajaa Kati Myllymäkeä.
Drebin! kirjoitti: Ma Loka 21, 2024 10:50 pm
jäikö tämä koskaan kiikkiin
Toimiiko siis lääkärinäkö?
Itsenäisen Suomen Kansallisen Taistelujoukon Rintaman kunniajäsen jo vuodesta 1997. Tarkemmin alkukesästä, kun Captain Jack soi listahittinä radioaalloilla ja maailmassa oli vielä kaikki hyvin.
