Oletko pettänyt? Mikä ajaa ihmisen pettämään kumppaniaan? Onko rakastuneena pettäminen mahdotonta? Oletko antanut anteeksi jos sinua on petetty? Mikä lopulta on pettämistä: Suuteleminen? Naiminen? Yhteydenpito? Ajatukset toista kohtaan? Ylipäätänsä salailu ja valehtelu?
Omakohtainen kokemukseni: Seurustelin kymmenen vuotta hyvässä, tasapainoisessa suhteessa enkä kertaakaan sinä aikana edes pussannut kenenkään toisen kanssa. Pahin, jota tein, oli flirttihenkinen tekstiviestittely hetken aikaa, kunnes omantunnon tuskissani sen lopetin. Alitajunnassa kuitenkin olin miettinyt kauan omaa onnellisuuttani, ja jotain puuttui koko ajan. Ajauduin väärälle tielle ja petin. En pystynyt lopettamaan sitä, vaikka halusinkin. Se syy, miksi siihen lähdin, oli se ettei suhde antanut sitä mitä olisin kaivannut. Tietysti ensirakkauden huuma hälvenee vuosien myötä, ja Romeosta ja Juliasta tulee ns. kumppanit, ei niinkään 24/7 muhinoivat kiihkeät iilimadot, mutta silti, ihminen tunnistaa sen jos jotain puuttuu ja jos joka päivä kaipaa jotain muuta mitä on. Vaikka ulkopuolisesti katsottuna kaikki oli niin hyvin, ettei monella sen ikäisellä ollut edes mahdollisuuksia uneksia sellaisesta tilanteesta. Mutta jos sydän on puolillaan, niin se on..
Enkä ikinä puolustele tekoani. Mutta se opetti. Tästä lähtien, heti kun tuntuu että suhteessa ei ole kaikki kunnossa, on oltava rohkeutta ottaa asia esiin eikä uskotella itselleen mitään muuta. Sen jälkeen kun yksi asia on katsottu loppuun, voi miettiä seuraavaa.
Oma mielipiteeni: Vaikka tilanne olisi mikä, vaikka olosuhteet olisi mitkä, rakastunut ihminen joka on varma siitä että kumppaninsa kanssa haluaa jatkaa matkaa, ei halua muualle. Se ei petä. Jos näin käy, on omassa suhteessa ongelma.
Mutta mielipiteitä on monia. Kertokaa omia näkemyksiänne ja kokemuksianne!
Uskottomuus
Uskottomuus
Nerot hallitsevat kaaoksen
-
Cassie
- Armas Tammelin
- Viestit: 71
- Liittynyt: Su Helmi 17, 2008 1:42 pm
- Paikkakunta: Aidan paremmalla puolella
Re: Uskottomuus
Tälläisessä tilanteessa olin hetki sitten itse.Mariella kirjoitti: Vaikka ulkopuolisesti katsottuna kaikki oli niin hyvin, ettei monella sen ikäisellä ollut edes mahdollisuuksia uneksia sellaisesta tilanteesta. Mutta jos sydän on puolillaan, niin se on..
Se että on sellainen tunne että kaipaa jotain jonka olemassa olosta ei edes tiedä.
Olen pettänyt ja minua on petetty.
Salailu ja valehtelu on pettämisestä pahin, kaikki on toisaalta niin suhteellista.
Itse petin exää niin että otin bussin ja matkustin toiseen kaupunkiin erään ihmisen luokse, mitään mailmaa suurempaa ei tapahtunut mutta sain lämpöä, läheisyyttä ja minua kuunneltiin.
Lasken sen kumminkin pettämiseksi sillä jouduin toki valehtelemaan silloiselle miekkoselle sijainnistani yms.
Itse kadun lähinnä sitä että etten nauttinut reissustani täysillä, olinhan kumminkin jo lähtenyt... se kaduttaa.
Itse en enään petä, sen verran huono maku jäänyt suuhun
Se paha olo minkä se aiheuttaa. Pitää vaan puhaltaa siihen sammuvaan liekkiin jos asiat rupeavat kaatumaan 
Jes, se o Jeppiskamaa
En ole koskaan pettänyt, sen sijaan itse olen joutunut petetyksi useita kertoja. Mielessä on tietysti käynyt, kenelläpä ei. Ehkä joskus vielä tulee eteen tilanne, että itsekin sorrun pettämiseen; en tiedä. Mutta voisi olla vaikeaa sietää itseään sen jälkeen. Samaten en voisi tehdä kenellekään sitä, että yrittäisin viedä hänen kumppaninsa.
Kaikkein yleisin virhe, jonka pettäjät tekevät on kaiken kieltäminen, vaikka käry olisi jo käynyt. Se loukkaa syvästi petetyn älyä ja oikeudentajua: "tuo pitää minua niin tyhmänä, että uskon mitä tahansa". Jos haluaa jatkaa suhdetta, niin nimenomaan pitäisi kertoa heti kaikki ja pyytää anteeksi. Tosin useimmille suhteille pettäminen merkitsee lopun alkua joka tapauksessa, koska luottamuksen voi menettää vain kerran. Ehkä silloin, jos molemmat ovat pettäneet toisiaan, niin suhde voi selvitä, koska siinä ollaan ikäänkuin samalla viivalla.
On sanottu, että pettämistä on kaikki, mistä ei voi kertoa toiselle. Kaiken voi kuitenkin perua niin kauan, kun mitään fyysistä ei ole tapahtunut, eikä näitä satunnaisia kiusauksia edes pidä pitkässä suhteessa kaataa kumppanin niskaan. Mutta siinä vaiheessa kun aikoo jo hypätä aisan yli, niin pitäisi tietysti pysähtyä miettimään sitä omaa suhdetta yleensäkin, onko järkeä jatkaa.
Kaikkein yleisin virhe, jonka pettäjät tekevät on kaiken kieltäminen, vaikka käry olisi jo käynyt. Se loukkaa syvästi petetyn älyä ja oikeudentajua: "tuo pitää minua niin tyhmänä, että uskon mitä tahansa". Jos haluaa jatkaa suhdetta, niin nimenomaan pitäisi kertoa heti kaikki ja pyytää anteeksi. Tosin useimmille suhteille pettäminen merkitsee lopun alkua joka tapauksessa, koska luottamuksen voi menettää vain kerran. Ehkä silloin, jos molemmat ovat pettäneet toisiaan, niin suhde voi selvitä, koska siinä ollaan ikäänkuin samalla viivalla.
On sanottu, että pettämistä on kaikki, mistä ei voi kertoa toiselle. Kaiken voi kuitenkin perua niin kauan, kun mitään fyysistä ei ole tapahtunut, eikä näitä satunnaisia kiusauksia edes pidä pitkässä suhteessa kaataa kumppanin niskaan. Mutta siinä vaiheessa kun aikoo jo hypätä aisan yli, niin pitäisi tietysti pysähtyä miettimään sitä omaa suhdetta yleensäkin, onko järkeä jatkaa.
Every ship must sail a world.
Minua on petetty aikaisemmassa suhteessa ja jotenkin olin vaan niin sokeasti rakastunut että yritin ummistaa silmäni kaikilta niiltä merkeiltä joita siitä huomasin..Vaikka se tapahtui ihan silmien alla niin en sitä suostunut huomaamaan. Tuo suhde on onneksi ohi ja valitettavaa vaan on että minulle on jäänyt siitä ikuinen pelko että minua petetään taas. Se on jotakin niin kamalaa koettavaa että en tiedä miten selviytyisin siitä taas. Kuitenkaan en voi lopettaa pelkäämistä.
Ehkä pitäs vaan olla yksin eikä sitoutua..en minä tiiä.
Kenenkään ei pitäs joutua pelkäämään. Toisaalta taas jos suhteessa sattuu pettämistä niin se kertoo ettei kaikki oo ihan hyvin ja se on se viimeinen vaihe ennekun havahdutaan..joko siitä selvitään vahvempana tai päätetään yhteistuumin erota.
Toivottavasti voin itse joskus karistaa menneen suhteen aiheuttamat pelot pois ja antautua täysin tälle uudelle suhteelle.
"Musta tuntuu että tää on Se oikee".
Ehkä pitäs vaan olla yksin eikä sitoutua..en minä tiiä.
Kenenkään ei pitäs joutua pelkäämään. Toisaalta taas jos suhteessa sattuu pettämistä niin se kertoo ettei kaikki oo ihan hyvin ja se on se viimeinen vaihe ennekun havahdutaan..joko siitä selvitään vahvempana tai päätetään yhteistuumin erota.
Toivottavasti voin itse joskus karistaa menneen suhteen aiheuttamat pelot pois ja antautua täysin tälle uudelle suhteelle.
"Musta tuntuu että tää on Se oikee".
Kumpi on pahempi: totuus joka saa itkemään vai valhe joka saa hymyilemään?
век живи, век учись.
век живи, век учись.
-
maija turjukka
- Ainesta Watsoniksi
- Viestit: 4939
- Liittynyt: Ke Heinä 25, 2007 8:58 pm
^Minäkään en ole pettänyt, enkä (tietääkseni) tullut petetyksi, mutta ei se silti noin yksinkertaista ole... "kerrasta poikki" kuulostaa mielestäni uhkaukselta sitä toista osapuolta kohtaan. Itse olisin ehkä valmis hyväksymään/antamaan anteeksikin, jos saisin asian käytyä läpi perinpohjin.
Ehkä lapsellista, mutta perustuu siihen näkemykseen, että kasvaakseen ihmisenä täytyy pystyä myös vaikeisiin asioihin, esim. tunnustamaan oman suhteensa ongelmat ja niistä johtuvat seuraukset.
Jatkuva pettäminen on mielestäni eri asia kuin satunnainen hairahdus.
Ehkä lapsellista, mutta perustuu siihen näkemykseen, että kasvaakseen ihmisenä täytyy pystyä myös vaikeisiin asioihin, esim. tunnustamaan oman suhteensa ongelmat ja niistä johtuvat seuraukset.
Jatkuva pettäminen on mielestäni eri asia kuin satunnainen hairahdus.
-Suru on hinta, jonka maksamme rakkaudesta.-
Olen edellisessä suhteessa pettänyt kostoksi, ja voisin mahdollisesti kostomielessä pettää tässäkin suhteessa. Miehet ovat luonnostaan mielestäni hirveän omistushaluisia kaikessa reviiritietoisuudessaan. Olen tullut siihen tulokseen, että miestä voi siis satuttaa tehokkaimmin pettämällä, antamalla jonkun toisen tulla miehen reviirille, koskea miehen omaan.
Ja korostan, että kostolle oli kyllä aihetta silloin kun pettämiseen syyllistyin. Noin muuten en ole koskaan ollut suhteessa ollessani muista miehistä kiinnostunut. Ei vaan kiinnosta muut jos on valinnan tehnyt
Ja korostan, että kostolle oli kyllä aihetta silloin kun pettämiseen syyllistyin. Noin muuten en ole koskaan ollut suhteessa ollessani muista miehistä kiinnostunut. Ei vaan kiinnosta muut jos on valinnan tehnyt
Tästä asiasta olen puhunut nykyisen puolisoni kanssa joka joskus on itse syyllistynyt pettämiseen, ei (tietääkseni) kuitenkaan meidän yhdessä olon aikana. Ja tuo kerrasta poikki-juttu on molemmin puolinen... Jos pettämisestä jää kiinni niin se on kerrasta poikki, oli pettäjä kumpi tahansa. Mä vaan taidan olla ihminen joka ei pysty antamaan anteeksi tuollaista luottamuksen pettämistä. En ainakaan ole pystynyt antamaan anteeksi kun luottamukseni on petetty muissa tilanteissa... En tiedä, kai sitä pystyis opettelemaan tuota anteeksiantoa mutta silti luottamuksen uudelleen rakentaminen on niin raskas projekti etten tiedä kykenenkö siihen jos meillä petettäis...
Kummastuttaa miten kiihkeästi ihmiset suhtautuu tuohon nussimiseen... 
Siis heitetään vuosikausia rakennettu suhde menemään vain sen takia, että toinen on hairahtunut haluamaan jotakuta muutakin ja vielä toteuttamaan se... Aika itsekästä ja pikkusieluista minun mielestäni. Kun koko homma on kuitenkin vain muna pilluun ja useimmiten vielä aika tunteetonta kännisekoilua pettämishommissa... Millä tavalla se on sitten toiselta pois?
Kauheempaa musta on kuunnella, miten miehet ja naiset julkisesti esim. baareissa haukkuvat ja mollaavat kumppaneitaan ja asettavat nämä naurunalaisiksi. Tällaisesta itse loukkaantuisin enemmän, sillä se jos mies panisi jotakuta muuta, ei kuitenkaan tarkoita, ettei hän halua ja rakasta minua, mutta solvaaminen on jo sinne päin...
Ja siis, olen pettänyt ja minua on petetty. Erot on tulleet muista syistä.
Siis heitetään vuosikausia rakennettu suhde menemään vain sen takia, että toinen on hairahtunut haluamaan jotakuta muutakin ja vielä toteuttamaan se... Aika itsekästä ja pikkusieluista minun mielestäni. Kun koko homma on kuitenkin vain muna pilluun ja useimmiten vielä aika tunteetonta kännisekoilua pettämishommissa... Millä tavalla se on sitten toiselta pois?
Kauheempaa musta on kuunnella, miten miehet ja naiset julkisesti esim. baareissa haukkuvat ja mollaavat kumppaneitaan ja asettavat nämä naurunalaisiksi. Tällaisesta itse loukkaantuisin enemmän, sillä se jos mies panisi jotakuta muuta, ei kuitenkaan tarkoita, ettei hän halua ja rakasta minua, mutta solvaaminen on jo sinne päin...
Ja siis, olen pettänyt ja minua on petetty. Erot on tulleet muista syistä.
Mä oon Maijan kanssa samaa mieltä tästä. En usko että se olisi niin yksinkertaista heivata kaikki yhden hairahduksen takia. Aivan kuin ei se hairahduskaan ole välttämättä niin yksiselitteinen juttu. Asioilla on aina monta sävyä, kaikki ei ole mustavalkoista.maija turjukka kirjoitti:^Minäkään en ole pettänyt, enkä (tietääkseni) tullut petetyksi, mutta ei se silti noin yksinkertaista ole... "kerrasta poikki" kuulostaa mielestäni uhkaukselta sitä toista osapuolta kohtaan. Itse olisin ehkä valmis hyväksymään/antamaan anteeksikin, jos saisin asian käytyä läpi perinpohjin.
Ehkä lapsellista, mutta perustuu siihen näkemykseen, että kasvaakseen ihmisenä täytyy pystyä myös vaikeisiin asioihin, esim. tunnustamaan oman suhteensa ongelmat ja niistä johtuvat seuraukset.
Jatkuva pettäminen on mielestäni eri asia kuin satunnainen hairahdus.
Se on kuitenkin totta, että miten pitkään se tuntuu pahalta. Vaikka sovitaan, kadutaan, rakastetaan jne niin se mörkö jää pitkäksi aikaa mieleen ja sitä ei voi vaan käsittää miksi se toinen teki niin. En ihmettele, että on ihmisiä jotka ei pysty tästä enää jatkamaan. Ja pahinta on se, jos luottamus menee. Se pilaa koko suhteen ja se on ihan varma ettei kumpikaan ole onnellinen.
Mä itse yritän luottaa ihmiseen, että hän on mun kanssa omasta halustaan ja omasta valinnastaan. Jos ei olisi, niin reiluun peliin kuuluu että sanotaan että nyt ei nappaa ja tehdään asialle jotain. En saa onnellista puolisoa sillä että epäilen menemisiä, sanomisia, tutkin puhelinta, säännöstelen ja vahdin. Luotan siihen että niin kauan kun kiinnostan, niin ei muut kiinnosta. Tietysti matkan varrella tulee kaikenlaisia vaiheita, mutta periaatteessa näin. Väkisin ei voi ketään pitää. Ja toisaalta tyhmä on se, joka omaa elämäänsä tuhlaa huonossa suhteessa eikä ole rohkeutta tehdä asialle mitään joten käy sitten vaikka vieraissa.
Nerot hallitsevat kaaoksen
Musta on järkevämpää olla rakentamatta luottamusta, joka perustuu siihen, että "tuo toinen ei tule ikinä haluamaan/harrastamaan seksiä muiden kuin MINUN kanssani." Koska tällainen luottamus aika helposti menee... Varsinkin pidemmässä suhteessa.
Mieluummin rakennan luottamuksen sille oletukselle ja tiedolle, että "tuo toinen seisoo rinnallani tilanteessa kuin tilanteessa ja on puolellani."
Seksuaalisuus on niin iso asia ihmisessä, että tuntuu aikamoiselta pyrkimykseltä toisen omistamiseen ajatella, että kumppanin seksuaalisuuden tulisi toteutua vain MINUN kanssani ja vain tässä suhteessa. Ja jos itsetunto on kunnossa, ei tarvise miettiä, jäänkö jotenkin toiseksi tms. Parastahan seksi kuitenkin on rakastetun ihmisen kanssa. Pettämiseen on myös niin monia syitä. Toiset ovat aktiivisempia ja ihmisiä kiinnostavat eri asiat. Kaikki eivät voi toteuttaa (koko) seksuaalisuuttaan suhteessa, vaikka se ideaalia olisikin.
Itse asiassa tuntuu aika karmasevalta, että ihmiset menevät nuorina naimisiin, vaativat toisiltaan uskollisuutta ja molempien seksuaaliset kokemukset jäävät siihen yhteen aviovuoteeseen. Siis jos homma toimii, niin mikäs siinä, mutta...
En ole mikään vieraissajuoksija tai sellaisen kannattaja, ja jos vieraat sängyt kiinnostavat jatkuvasti enemmän kuin oma, lienee suhteessa kyllä jotain vikaa. Itse loukkaantuisin kovasti, jos toisella olisi pidempi suhde, johon kuuluisivat myös tunteet ja henkinen yhteys, ja kaiken salaaminen minulta. Silloin en haluaisi jatkaa suhdetta, enkä näkisi siinä mitään järkekään.
Väkisin ei toista kannata yrittääkään pitää. Uhkaukset tyyliin "kerrasta poikki" saisivat ainakin minut katselemaan aika pian sinne aidan toiselle puolelle...
Mieluummin rakennan luottamuksen sille oletukselle ja tiedolle, että "tuo toinen seisoo rinnallani tilanteessa kuin tilanteessa ja on puolellani."
Seksuaalisuus on niin iso asia ihmisessä, että tuntuu aikamoiselta pyrkimykseltä toisen omistamiseen ajatella, että kumppanin seksuaalisuuden tulisi toteutua vain MINUN kanssani ja vain tässä suhteessa. Ja jos itsetunto on kunnossa, ei tarvise miettiä, jäänkö jotenkin toiseksi tms. Parastahan seksi kuitenkin on rakastetun ihmisen kanssa. Pettämiseen on myös niin monia syitä. Toiset ovat aktiivisempia ja ihmisiä kiinnostavat eri asiat. Kaikki eivät voi toteuttaa (koko) seksuaalisuuttaan suhteessa, vaikka se ideaalia olisikin.
Itse asiassa tuntuu aika karmasevalta, että ihmiset menevät nuorina naimisiin, vaativat toisiltaan uskollisuutta ja molempien seksuaaliset kokemukset jäävät siihen yhteen aviovuoteeseen. Siis jos homma toimii, niin mikäs siinä, mutta...
En ole mikään vieraissajuoksija tai sellaisen kannattaja, ja jos vieraat sängyt kiinnostavat jatkuvasti enemmän kuin oma, lienee suhteessa kyllä jotain vikaa. Itse loukkaantuisin kovasti, jos toisella olisi pidempi suhde, johon kuuluisivat myös tunteet ja henkinen yhteys, ja kaiken salaaminen minulta. Silloin en haluaisi jatkaa suhdetta, enkä näkisi siinä mitään järkekään.
Väkisin ei toista kannata yrittääkään pitää. Uhkaukset tyyliin "kerrasta poikki" saisivat ainakin minut katselemaan aika pian sinne aidan toiselle puolelle...
Pettämisessä ei pohjimmiltaan ole kyse seksuaalisesta rajoittamisesta. Pettämistä sanotaan pettämiseksi, koska siinä petetään jotain, nimittäin kumppanin luottamus.
Koska eri ihmisillä on hyvin eri käsitykset siitä, mikä luetaan pettämiseksi ja mitä ei (kuten ylläkin käy ilmi, niin kaikki eivät lue edes seksiä ulkopuolisten kanssa kovin pahaksi asiaksi), niin olisi syytä keskustella nämä asiat heti suhteen alussa. Kysymys kai on - ja pitäisikin olla- siitä, ettei halua pahasti loukata kumppaniaan.
Koska eri ihmisillä on hyvin eri käsitykset siitä, mikä luetaan pettämiseksi ja mitä ei (kuten ylläkin käy ilmi, niin kaikki eivät lue edes seksiä ulkopuolisten kanssa kovin pahaksi asiaksi), niin olisi syytä keskustella nämä asiat heti suhteen alussa. Kysymys kai on - ja pitäisikin olla- siitä, ettei halua pahasti loukata kumppaniaan.
Every ship must sail a world.
En mä koe itseäni mitenkään pikkusieluiseksi, vaikka tiedän etten ikimaailmassa pystyisi antamaan pettämistä anteeksi. Mun mielestä ei vaan ole liikoja vaadittu, että jos toiseen ihmiseen sitoutuu, sitoutuu sitten täydellisesti sekä henkisesti että ruumiillisesti. Viimeistään siinä vaiheessa, kun tajuaa himoitsevansa työkaveria/muuta tarjollaolevaa, pitäisi muistua mieleen kotona odottava puoliso. Jos näin ei ole, on suhteessa mun mielestä jotakin vikaa ja puoliso on mahdollisesti valittu väärin. En tajua miksi olisi niin hirveän tärkeää päästä käymään vieraissa samalla kun on sitoutunut toiseen. Jos haluaa kokeilla uutta, voi sitä ihan yhtä hyvin kokeilla oman puolison kanssa. Jos oma puoliso ei tähän tarkoitukseen sovi, on puoliso jälleen valittu väärin.
Mutta itsekään en siis usko, että ekalla kerralla tulevan vaimonsa/miehensä löytäneet voisivat vaalia suhdetta kuolemaan saakka. Kyllä pitää olla kokemusta siitä, minkä näköistä jengiä on parisuhdemarkkinoilla liikenteessä, ennen kuin voi tehdä lopullisen valintansa.
Mutta itsekään en siis usko, että ekalla kerralla tulevan vaimonsa/miehensä löytäneet voisivat vaalia suhdetta kuolemaan saakka. Kyllä pitää olla kokemusta siitä, minkä näköistä jengiä on parisuhdemarkkinoilla liikenteessä, ennen kuin voi tehdä lopullisen valintansa.