Uskottomuus
-
Loka
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5206
- Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 10:28 pm
- Paikkakunta: On The Edge
Jos suhteessa petetään, on petetyllä peiliin katsomisen paikka. Harva pettää jos kotona on kaikki hyvin. En tuomitse pettäjiä millään muotoa. Jokaisen oma valinta. Mua ei olla petetty, ainakaan en tiedä. Osaan lopettaa suhteen ennen kuin siihen pisteeseen pitää mennä. Osaan myös katsoa peiliin silloin kun olen ollut täysi biaatch.
^^ Käsitinkö tosiaan oikein, että sinun mielestäsi petetty on syyllinen siihen, että häntä petetään?
Salli minun nauraa. Show me the most beautiful woman in the world - and I'll show you a man who's bored to sick of her.
Ihmisen on voitava ajoittain olla heikko, masentunut, vittumainen ynnä muuta myös suhteessa ilman pelkoa petetyksi joutumisesta. Mikä suhde sellainen on, jossa ei voi luotta toisen tukeen silloin, kun on itse heikoimmillaan? Silloin kun alkaa mennä huonosti, asioista pitää puhua eikä loikata vieraaseen petiin. Ja jos asioita ei voida selvittää, sen, joka haluaa pettää, pitää tajuta erota.
Salli minun nauraa. Show me the most beautiful woman in the world - and I'll show you a man who's bored to sick of her.
Ihmisen on voitava ajoittain olla heikko, masentunut, vittumainen ynnä muuta myös suhteessa ilman pelkoa petetyksi joutumisesta. Mikä suhde sellainen on, jossa ei voi luotta toisen tukeen silloin, kun on itse heikoimmillaan? Silloin kun alkaa mennä huonosti, asioista pitää puhua eikä loikata vieraaseen petiin. Ja jos asioita ei voida selvittää, sen, joka haluaa pettää, pitää tajuta erota.
Viimeksi muokannut ABC, La Helmi 23, 2008 8:55 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Every ship must sail a world.
-
Loka
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5206
- Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 10:28 pm
- Paikkakunta: On The Edge
No en tarkoittanut tuota, yhtään. Yleisellä tasolla kirjoitin, että harva (toki jotkut muustakin syystä) pettää jos kotona on kaikki kunnossa. Olen samaa mieltä muutoin kuin sinä, kenelläkään ei pitäisi olla pelkoa petetyksi tulemisesta heikoimmillaankaan.ABC kirjoitti:Käsitinkö tosiaan oikein, että sinun mielestäsi petetty on syyllinen siihen, että häntä petetään?
Salli minun nauraa. Show me the most beautiful woman in the world - and I'll show you a man who's bored to sick of her.
Ihmisen on voitava ajoittain olla heikko, masentunut, vittumainen ynnä muuta myös suhteessa ilman pelkoa petetyksi joutumisesta. Mikä suhde sellainen on, jossa ei voi luotta toisen tukeen silloin, kun on itse heikoimmillaan? Silloin kun alkaa mennä huonosti, asioista pitää puhua eikä loikata vieraaseen petiin.
Oon ihan samaa mieltä. Puolisoni vakavan sairastumisen jälkeen kävimme tästä asiasta keskustelun kun puolisoni suurin pelko oli että pettäisin. Puolisoni on kuitenkin mulle maailman tärkein ihminen ja se että olisin pettämällä tuottanut hänelle vielä lisää surua olis ollut viimeinen temppuni...ABC kirjoitti: Ihmisen on voitava ajoittain olla heikko, masentunut, vittumainen ynnä muuta myös suhteessa ilman pelkoa petetyksi joutumisesta. Mikä suhde sellainen on, jossa ei voi luotta toisen tukeen silloin, kun on itse heikoimmillaan? Silloin kun alkaa mennä huonosti, asioista pitää puhua eikä loikata vieraaseen petiin. Ja jos asioita ei voida selvittää, sen, joka haluaa pettää, pitää tajuta erota.
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Ensiksi täytyy tietysti ottaa tarkasteltavaksi suhteen lähtökohdat. Jos nyt otetaan tämä klassinen esimerkki, missä tyttö ja poika tapaavat, vaihtavat puhelinnumeroita, menevät treffeille, ottavat muutaman drinksun liikaa ja sitten tapahtuu "vanhanaikainen sisään-ulos-temppu" yön tiimellyksessä ja ennenpitkää tämä uusitaan, herää kysymys, missä vaiheessa seurustelu oikein alkaa? Tästä on väännetty peistä porukoissa ja yleislausekkeeksi saimme: "seurustelu yleispätevästi voidaan laskea alkaneen siitä, että bylsiminen selvin päin on tullut mukaan kuvioon"
Okei hieman vakavemmin (yritän kovasti) otettuna toisiaan tapaava pari tekee yleensä keskinäisen "sopimuksen". Jos ei mitään ole sovittu, katson molempien olevan oikeutettu menemään ja tulemaan miten haluavat, olematta mitenkään tilivelvollisia toisilleen. Yleensä suhteen alkuvaiheessa kuitenkin tämä suullinen (kröhöm) sopimus tehdään rakastuneina (mielenhäiriön tila joka kestää n. 2 kk) ja leikkimielen varjolla aletaan vahdata toista. Siitähän se sitten aste asteelta muuttuu valtapeliksi, kun molemmat pelkäävät, että jollakulla muulla on yhtä huono nais/miesmaku kuin itsellä...
Jos nyt tosiaan on (olkoonkin mielenhäiriön eli ns. rakastumisen tilassa) tehty jonkinnäköisiä sopimuksia siitä, ettei jakoa muille tapahdu, on siitä tietysti pidettävä kiinni. Aivan kuten muistakin sopimuksista! Tämän takia kannattaakin olla puheissaan varovainen...
Kuviota tietysti mutkistaa ihan virallinenkin sopimus, missä pari menee naimisiin, eli tavallaan panee "rahaa pankkiin" tulevaisuuden varalta, vaikeuttaakseen eroprosessia. Tämä on eräänlainen suhteen "antabus", missä molemmat tietävät, mikä härdelli syntyy kun halutaan lähteä eri teille. Tällöin tulevaa eroa (matemaattisesti todennäköisintä) joudutetaan viimeiseen asti. Avioliiton ikeen aikana kannattaa pitää erityisen tarkasti kiinni sopimuksesta, koska suvulla ja läheisillä on tapana etsiä kaatuneen suhteen syntipukki ja kaataa kaikki loka (hah joutui käyttämään tätä sanaa) tämän niskaan. Tämä kaikki kannattaa pitää mielessään ennen avioliiton satamaan purjehtimista!
Okei hieman vakavemmin (yritän kovasti) otettuna toisiaan tapaava pari tekee yleensä keskinäisen "sopimuksen". Jos ei mitään ole sovittu, katson molempien olevan oikeutettu menemään ja tulemaan miten haluavat, olematta mitenkään tilivelvollisia toisilleen. Yleensä suhteen alkuvaiheessa kuitenkin tämä suullinen (kröhöm) sopimus tehdään rakastuneina (mielenhäiriön tila joka kestää n. 2 kk) ja leikkimielen varjolla aletaan vahdata toista. Siitähän se sitten aste asteelta muuttuu valtapeliksi, kun molemmat pelkäävät, että jollakulla muulla on yhtä huono nais/miesmaku kuin itsellä...
Jos nyt tosiaan on (olkoonkin mielenhäiriön eli ns. rakastumisen tilassa) tehty jonkinnäköisiä sopimuksia siitä, ettei jakoa muille tapahdu, on siitä tietysti pidettävä kiinni. Aivan kuten muistakin sopimuksista! Tämän takia kannattaakin olla puheissaan varovainen...
Kuviota tietysti mutkistaa ihan virallinenkin sopimus, missä pari menee naimisiin, eli tavallaan panee "rahaa pankkiin" tulevaisuuden varalta, vaikeuttaakseen eroprosessia. Tämä on eräänlainen suhteen "antabus", missä molemmat tietävät, mikä härdelli syntyy kun halutaan lähteä eri teille. Tällöin tulevaa eroa (matemaattisesti todennäköisintä) joudutetaan viimeiseen asti. Avioliiton ikeen aikana kannattaa pitää erityisen tarkasti kiinni sopimuksesta, koska suvulla ja läheisillä on tapana etsiä kaatuneen suhteen syntipukki ja kaataa kaikki loka (hah joutui käyttämään tätä sanaa) tämän niskaan. Tämä kaikki kannattaa pitää mielessään ennen avioliiton satamaan purjehtimista!
jos mua petetään niin tietää pettäneensä, suhde loppuu siihen mutta mä oonkin sika. Kiitos ja anteeks
Mariella on aika uskollista sorttia
Mariella on aika uskollista sorttia
Kaikki tämän nimimerkin kirjoittamat viestit ovat kyseisen
henkilön omia, yksityishenkilön mielipiteitä, eivätkä
minkään puolueen, yhteisön tai yrityksen mielipiteitä
tai kantoja. Oikeus perustuu PL 12§:ään.
UUSI TUNNUS! REALPITTI
henkilön omia, yksityishenkilön mielipiteitä, eivätkä
minkään puolueen, yhteisön tai yrityksen mielipiteitä
tai kantoja. Oikeus perustuu PL 12§:ään.
UUSI TUNNUS! REALPITTI
-
Katsa
Olen kerran teininä pettänyt. Se ei tuntunut hyvältä. Mua on petetty monesti, sekään ei tunnu hyvältä.
Olen/olen ollut uskollinen niin ihmeellisissä suhteissa ja tilanteissa, että olisi ollut sekä syytä että tilaisuus pettää, mutta en ole sitä tehnyt. En sitten tiedä mitä tällä kruunulla tekisin, saako tällä jostain infopisteestä tuopposen mustikoita tai jotakin?
Olen/olen ollut uskollinen niin ihmeellisissä suhteissa ja tilanteissa, että olisi ollut sekä syytä että tilaisuus pettää, mutta en ole sitä tehnyt. En sitten tiedä mitä tällä kruunulla tekisin, saako tällä jostain infopisteestä tuopposen mustikoita tai jotakin?
Oleppa hyvä mussukaniMariella kirjoitti:^ Voi kiitos kaunis!
Sama tarina, En petä koska en halua että mua petetään. Mutta tasan varmasti jos mua petetään niin osaan olla aika veemäinen, Suhdehan loppuu siihen mutta kyllä takaan että sitä muijaa kaduttaaKatsa kirjoitti:Olen kerran teininä pettänyt. Se ei tuntunut hyvältä. Mua on petetty monesti, sekään ei tunnu hyvältä.
Olen/olen ollut uskollinen niin ihmeellisissä suhteissa ja tilanteissa, että olisi ollut sekä syytä että tilaisuus pettää, mutta en ole sitä tehnyt. En sitten tiedä mitä tällä kruunulla tekisin, saako tällä jostain infopisteestä tuopposen mustikoita tai jotakin?
Sulle en viitti sanoo et mussukka, Alat kumminkin pervoilee
Kaikki tämän nimimerkin kirjoittamat viestit ovat kyseisen
henkilön omia, yksityishenkilön mielipiteitä, eivätkä
minkään puolueen, yhteisön tai yrityksen mielipiteitä
tai kantoja. Oikeus perustuu PL 12§:ään.
UUSI TUNNUS! REALPITTI
henkilön omia, yksityishenkilön mielipiteitä, eivätkä
minkään puolueen, yhteisön tai yrityksen mielipiteitä
tai kantoja. Oikeus perustuu PL 12§:ään.
UUSI TUNNUS! REALPITTI
-
kameleontti
- Lauri Hanhivaara
- Viestit: 120
- Liittynyt: Ke Touko 09, 2007 5:40 pm
Olen pettänyt, enkä voi vannoa ettei minua olisi koskaan petetty (en siis tiedä), mutta omasta kokemuksesta voin sanoa jotain... Pettäminen ei tuntunut minusta koskaan pahalta, se oli vain sellaista ylimääräistä hupia. Siinä vaiheessa, kun suhde muuten loppui sen tajusin, että pettäminen oli eräänlainen merkki sille, ettei kaikki suhteessa toiminut. Päätin ne suhteet "muista syistä", jotta en satuttaisi liikaa toista osapuolta... Eikä sekään onnistunut. Näistä pettämisistä hain milloin mitäkin; parempaa seksiä, vahvempaa kumppania tai toteutin vain omaa itseäni, sitä puolta, joka tavallisessa parisuhteessa pysytteli pinnan alla.
Nyt kun olen ensimmäistä kertaa sellaisessa suhteessa, jossa ei ole väliä olenko joka päivä yhtä rakastava ja hellä ja täydellinen voin olla oma itseni ja se todella merkitsee paljon. Siispä kaikki te nuoremmat, ottakaa opiksenne, itsensä tunteminen on tärkein asia parisuhteen luomisessa.
Nyt kun olen ensimmäistä kertaa sellaisessa suhteessa, jossa ei ole väliä olenko joka päivä yhtä rakastava ja hellä ja täydellinen voin olla oma itseni ja se todella merkitsee paljon. Siispä kaikki te nuoremmat, ottakaa opiksenne, itsensä tunteminen on tärkein asia parisuhteen luomisessa.
-
Katsa
PitBull kirjoitti:Sulle en viitti sanoo et mussukka, Alat kumminkin pervoilee
Ei mutta vakavasti ottaen, pettäminen on perseestä ja mulle ainakin on tärkeää olla hyvä tyyppi, sellainen, että voin elää itseni kanssa. Ihan aina en ymmärrä, mitä tällä kaikella saavutan, mutta ehkä joskus jotain. Ainakin aion pitää itsestäni jatkossakin, kusipään kumppanin voi aina heivata mutta itsensä kanssa on oikeasti elettävä aina.
Omalta kohdaltani on ainakin tunnustettava, että ei se kostamisen makeus ollut mitään sen pettämisen likaisuuteen verrattuna. Paha olohan siitä jäi ja lopetin molemmat suhteet. Ja minä sentään jotenkin "oikeutin" sen pettämisen itselleni.
Itseasiassa, kysynkin teiltä, jotka olette pettäneet muista syistä: vaivaako omatunto jälkeenpäin? Vai oletteko kenties tekin oikeuttaneet tekonne jotenkin itsellenne, jotta omantunnon kolkutukselta välttyisitte?
Itseasiassa, kysynkin teiltä, jotka olette pettäneet muista syistä: vaivaako omatunto jälkeenpäin? Vai oletteko kenties tekin oikeuttaneet tekonne jotenkin itsellenne, jotta omantunnon kolkutukselta välttyisitte?
-
kameleontti
- Lauri Hanhivaara
- Viestit: 120
- Liittynyt: Ke Touko 09, 2007 5:40 pm
En oikeuttanut sitä mitenkään, eihän kukaan voi sanoa pettämistä oikeutetuksi, mutta omatunto ei vaivannut missään vaiheessa. Siitä itse eniten huolestuinkin, koska oletin, että sen pitäisi tuntua joltain.joey kirjoitti:Itseasiassa, kysynkin teiltä, jotka olette pettäneet muista syistä: vaivaako omatunto jälkeenpäin? Vai oletteko kenties tekin oikeuttaneet tekonne jotenkin itsellenne, jotta omantunnon kolkutukselta välttyisitte?