Nuoren opiskelijan muilutussurma Porissa, toukokuu 2006

[vellamo]

Voi toki leikkiä uskovaa mutta Kristian oli sekopää jo kouluaikoina ja täysin arvaamaton. Kukaan ei uskaltanut sanoa sanaakaan hänelle vastaan. Viimeisen kerran näin Kristianin kun sai meiltä kyydin Porissa kun olin kaksikymppinen. Hän tunnisti minut mutta vasta kun oli avannut auton takaoven ja hypännyt autoon sanoen määränpään mihin haluaa, mun mies ei häntä tuntenut ja meinasi jo nousta ja kiikuttaa miehen ulos kun sanoin että anna olla, viedään vaan jolloin mies takana sanoi että just niin, kiva likka oot ollut aina. Samaan aikaan toiselta puolelta tuli toinen mies sisälle autoon ja lähdettiin. Jossain vaiheessa kuulin kuinka toinen mies kysyi jotain Kristianilta ja Kristian vastas tyyliin että "piip" on aina ollut fiksu likka, annetaan mennä tällä kertaa ja miehelleni sanoi vielä kun pysähdyttiin ja hyppäsivät autosta että naises pelasti sut tällä kertaa. Ehkä ihan sanasta sanaan ei mennyt noin mutta pääpiirteittäin. En missään universumissa usko hänen parantaneen tapojaan vaan paha on hänessä sisällä, tosin se enviromentti jossa kasvoi ei sekään ollut kovin sopiva lapselle...Kuinka monta pahoinpitelyä ja ryöstöä Ravantilla on takanaan...sitä ei mistään lainkirjoista löydy.

[Kuolemannaakka]

En huomannut kenenkään mainitsevan seuraava seikkaa:

Kristian Ravantti oli käräjäoikeudessa syytettynä viime huhtikuun 3. päivänä. Tuolloin käsiteltiin vuoden 2001 tapahtumia Sampolassa. Tuomio tuli huhtikuun 19. päivänä: Ravantti tuomittiin seitsemän kuukauden vankeuteen mm. lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja kavalluksesta.

Sampolassa kuoli vuonna 2001 eräs 47-vuotias sairaseläkeläinen. Syyttäjä Kalle Kyhä katsoi sairaseläkeläisen kuoleman tapaturmaksi, mutta apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske hakee muutosta asiaan korkeimmalta oikeudelta. Ravantti saattaa siis saada syytteen toisestakin taposta.

Tietääkö kukaan tuliko syytettä vai onko se vielä harkinnan alla?

Tästä aikaisemmasta tappotapauksesta en tiennytkään.

Nimittäin sama mies, Kalle Kyhä, oli se joka myös tämän Ravantin muilutus-jutun oli haudannut tapaturmana! Juttua tutki Juha Joutsenlahti ja hän teki Kyhästä valituksen. Tapaus liittyy Ulvilan surmatapahtumiin sikäli, että Joutsenlahti kertoi tämän Ravantin tapauksen tehneen hänestä syyttäjien ja poliisipomojen silmissä hyvin epäsuositun, vaikka hän olikin oikeassa ("Jouduin asian vuoksi silloisen lääninjohdon, poliisilaitoksen johdon ja syyttäjien puhutteluun, jossa minut lähes ”lynkattiin””.), mikä vaikutti hänen kohtaloonsa myöhemmin Ulvilan tutkinnanjohtajana. Häntähän piinattiin virkarikossyytteillä aina vuoteen 2016, jolloin syytteet lopulta kaatuivat.


Joutsenlahti kertoo ns. avoimessa kirjeessään vuonna 2012:
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/136

"Puhelujen jälkeen assosioin noin viiden vuoden takaisen tilanteen, jossa ollessani tutkinnanjohtajana Porissa sattuneessa ns. opiskelijasurmassa, syyttäjä kutsui minut poikkeuksellisesti luokseen neuvotteluun. Syyttäjän mukaan syynä oli toisen epäillyn vankilassa lähettämät ns. mutkakirjeet, joista meidän pitäisi puhua. Ihmettelin, että miksi näistä asioista ei voisi puhua puhelimitse ja otin varmuuden vuoksi mukaani kaksi jutun tutkijaa. Epäilykseni osuivat oikeaan. Kyse ei ollutkaan ns. mutkakirjeistä, vaan syyttäjän itse hankkimasta (esitutkinnan ulkopuolisesta) kuolemansyyntutkijan raportista, jonka mukaan teko ei ollut tappo, vaan tapaturma. Tyrmistyimme, kun syyttäjä ilmoitti, että hän ei aio nostaa syytettä kahdesta tutkimastamme taposta. Ilmoitin heti, että jos syyttäjä jättää syyttämättä, kantelen hänen toiminnastaan. Syyttäjän päätöksellä toinen epäillyistä pääsi vapaaksi ja minä kantelin syyttämättäjättämispäätöksestä. Jouduin asian vuoksi silloisin lääninjohdon, poliisilaitoksen johdon ja syyttäjien puhutteluun, jossa minut lähes ”lynkattiin”. Asia eteni oikeusistuimissa ja lopputulos oli, että molemmat tekijät saivat ns. opiskelijasurmassa taposta sekä HO:ssa että KKO:ssa 10 vuotta vankeutta. Toista tappojuttua KKO ei ottanut käsittelyyn. Vaikka olin tuolloin ollut ko. asiassa ”oikeassa”, eipä minua jälkeenpäin juuri kiitelty (paitsi opiskelijauhrin omaiset). Maksan edelleen laskua tuosta uhmakkaasta kantelutoimenpiteestäni."


Onko tuo toinen tappojuttu mahdollisesti tuo Sampolan 2001 tapaus, vai mitä tuossa tarkoitetaan?
Kalle Kyhä oli Ulvilan syyttäjäkaksikon Jarmo Valkaman ja Kalle Kulmalan vapaamuurariveli.

[poikani]

Opiskelijapoika Lauri, 23, joutui tuntemattomien pahoinpitelemäksi ja muiluttamaksi Porissa – kuoli vaikeaan kallovammaan

JULKAISTU 9 TUNTIA SITTEN

23-vuotias opiskelija Lauri Vuohijoki joutui täysin sattumanvaraisesti voimakkaan väkivallan uhriksi Porin rautatieaseman kupeessa 7. toukokuuta 2006. Kaksi miestä ajoi autolla paikalle kännipäissään ja ryhtyi pian pahoinpitelemään Lauria.

Katso Rikospaikan video opiskelijan muilutussurmasta Porissa 2006

Lauri muilutettiin ja myöhemmin heitettiin ulos autosta kerrostalon pihaan.

Lauri sai väkivallan seurauksena vaikean kallovamman ja kuoli kymmenen päivää myöhemmin. Tekijät olivat poliisin hyvin tuntemia taparikollisia.

– Tekijät väittivät, että Lauri olisi itse hypännyt autosta ja saanut vamman. Todistajien mukaan se ei ollut mahdollista. He totesivat suoraan, että Lauria on potkittu päähän kiinteää alustaa vastaan, tapauksen tutkinnanjohtajana ollut Juha Joutsenlahti kertoi Rikospaikan haastattelussa.

Luulivatko Lauria toiseksi?

Vuosina 1974 ja 1978 syntyneet tekijät olivat poliisin hyvin tuntemia taparikollisia. Heistä toinen oli aiemmin kuvaillut väkivaltansa kohteeksi joutuneita uhreja kaadoiksi.

– Motiivia ei tiedetä tarkkaan. Se saattoi liittyä tapahtumiin baarissa, jossa tekijät olivat kohdanneet Laurin kaltaisen kaverin. Baarissa oli ollut illan aikana riitaa naisesta. Lauri saattoi vain muistuttaa tuota kaveria, ja se laukaisi tilanteen ja väkivallan.

Tapauksen tutkinta osoittautui kaikkiaan haasteelliseksi – ei vähiten siksi, että poliisi ja syyttäjä olivat tuolloin Porin henkirikostutkinnoissa olleet eri linjoilla. Syyte Laurin asiassa nostettiin vasta sen jälkeen, kun Joutsenlahti oli tehnyt poikkeuksellisen kantelun valtakunnansyyttäjänvirastoon.

Käräjäoikeus määräsi tekijät törkeästä kuolemantuottamuksesta kolmeksi vuodeksi vankeuteen, mutta omaiset ja syyttäjä eivät tyytyneet tähän. Lopulta syyskuussa 2007 hovioikeus tuomitsi molemmat miehet Laurin taposta kymmeneksi vuodeksi vankeuteen.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/opi ... an/7166802

Artikkelissa mainittu video (n. 7 min) löytyy siis tuon antamani linkin takaa.

[Porin]

Ravantti löytyy FB:stä. Oisko uskoon hurahtanut.

Kiva. Taas yks jeesusmustalainen. Pian taas joku kuolee, koska jessus antaa anteeksi.

[Raimond]

Ravantti löytyy FB:stä. Oisko uskoon hurahtanut.

Kiva. Taas yks jeesusmustalainen. Pian taas joku kuolee, koska jessus antaa anteeksi.

Kyllä Kristian on tainnut viimeisen tapponsa tehdä. Sen verran vilpittömältä kaverin touhu tuntuu jonkin verran läheltä seuranneena. Tästä toisesta vempulasta ei kyllä ole mitään hajua, joten sieltä suunnalta ei välttämättä ole viimeistä sanaa sanottu?

[Muppe]

Jaa,tämä Ravantti on oikeen lapsiseksiäijäki.Näkyy kuvissa usiampia lapsia,liekkö tekee kohta mieli kiksauttaa jotaki 7 vuotiasta poikaa perseeseen rakkaudesta.TAAS.Väkisin.

" Ravantti tuomittiin seitsemän kuukauden vankeuteen mm. lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä"

[tokkaukko]

Kristian Ravantin poika on ainakin ykkös ja kakkososassa(en oo kattonu kolmost vielä) joissa myös Kristian itse on vähän,poika kertoo että isä oli aina vankilassa.
Ykkönen:Pilluralli - itsenäistymisen vuosi
Jakso 1: Paska raha-asioissa Alex, 18, luo uudelleen välejä vankilasta vapautuneen isänsä kanssa.

Kakkonen:Pilluralli - itsenäistymisen vuosi
Jakso 2: Meitä on kusetettu


https://areena.yle.fi/1-50780148

[häirikkö]

Juu joku jo kerkesikin. Tuli myös silmäiltyä tuota "Pilluralli"-ohjelmaa Areenasta, ja siinähän tämä venkula pelailee poikansa kanssa ja antaa isällisiä neuvoja Aikas ylläri oli

[tokkaukko]

Oli kolmos osassa enempiki esillä,poika kerto isän ottavan lokeroa toisinaan eli ei kai enää ole Jeesuksen kyydissä? Eikait ne saa jurrissa olla?

Poika sano että isä on erittäin mukava ku alkanu oppiin tuntemaan sitä ja pojan kaveritki kehu "teän iskä on sitten tosi mukava mies ja hauskat jutut ku lähtee joskus mukaan viihteelle " pojan välit on alkanu parantumaan isään.

Ehkäpä se siitä sitten vielä...

[Mänttähood]

Läheltä sivusta seuranneena pilleri sekä huumekauppaa pyörittää ahkerasti, ajelee kännissä sekä muissa piristeissä autolla. Autot taitaa olla kaikki vaimon nimissä, välillä on pelti rytyssä ja laseja isketty sisään.. Poliisilla seurannassa mutta eipä ne noille taida mitään tehdä Muutama päivä sitten varasti koiran paikallisen S-Marketin pihasta aivan sekaisin, koira pisti hanttiin joten joutui jättämään Piilan liikkeen eteen.. Selvää päivää ei oo tainnut taas hetkeen olla, ohjelma antoi täysin fiktiivisen kuvan heidän perheestä..

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 2008

Laurin tarina
Juha Joutsenlahti, rikoskomisario, Pori.

Ilosilmäinen pikkupoika heitti aran tervehdyksen ja päätti häipyä omiin leikkeihinsä jättäen meidät ai kuiset juomaan kahvia keskenämme.
Oli maanantai 5. päivä tammikuuta 1987. Tein ensimmäistä työvuoroani Porin liikkuvan poliisin yksikössä. Partiokaverikseni olin saanut kokeneen ja reippaan poliisin, Matin, joka opetti keltanokalle liikenteenvalvonnan perusperiaatteita.
Iltapäivällä Saabin keula suuntasi Nakkilaan Matin kotiin, jossa hänen vaimonsa oli keittänyt meillekahvit.
Matti esitteli minulle ylpeänä perheensä. Jostakin syystä tuosta mukavasta kahvihetkestä mieleeni jäi juuri mustahiuksinen nelivuotias pikkumies Lauri, jolle mielessäni hyräilin vanhaa laulua ”Pikku, pikku Lauri”.
Lukuisten yhteisten partiovuorojenjälkeen tiemme Matin kanssa erosivat siirtyessäni rikostutkijaksi Porin poliisilaitokselle 1. helmikuuta 1988.

Sunnuntaina 7. päivänä toukokuuta 2006 aamupäivällä päivystyspuhelimeni soi.
Työskentelin kahdeksatta vuotta rikoskomisariona, lähinnä huumerikostutkinnan ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnanjohtajana.
Päällystöpäivystysvuorossa otetaan vastaan tiedot kaikista vakavimmista tai pakkokeinoja vaativista rikoksista.
- Ehditkö tulla laitokselle? Väinölän kaupungin osasta on löytynyt vakavasti pahoinpidelty mies, kertoi tuttu rikostutkija.
- Miten pahasti?
- Mies reagoi kipuun, mutta hänen silmänsä eivät reagoi mitenkään ärsykkeisiin. Hänen suustaan ja nenästään tulee verta. Ambulanssin kuljettaja löysi kallovamman miehen takaraivosta. Kaksi miestä oli heittänyt uhrin ulos autosta ja jättänyt hänet makaamaan kerrostalon pihaan. Tapahtumalla on ainakin kaksi todistajaa, kertoi tutkija.
- Tiedetäänkö miehen henkilöllisyys? kysyin.
- Pahoinpidellyn miehen taskusta löytyi lompakko. jossa oli Lauri Vuohijoen ajokortti.
Ajatukseni pysähtyi.
- Onko Laurin isä Matti liikkuvasta poliisista? kysyin epäluuloisesti.
- On. Isä ja äiti ovat pojan luona sairaalassa.
Meillä on myös kiinni kaksi epäiltyä tekijää, sanoi tutkija rauhallisesti.
- Olen vartin päästä laitoksella. Pyydätkö paikalla olevat poliisit palaveriin, tehdään alustava työnjako ja tutkintasuunnitelma, sanoin jo vetäessäni paitaa ylleni.
Kirosin ääneen ja ajattelin Matin perheen tuskaa. Samalla kun mietin tekijöiden mahdollista motiivia, muistelin hämärästi yli 19 vuotta aikaisemmin tapahtunutta kohtaamista Laurin kanssa.
Lapsesta oli kasvanut mies, jonka olin nähnyt vain vilaukselta muutaman kerran.
Minkä näköinen Lauri olisi nyt?
Tapahtumien alkutiedot
- taparikolliset versus opiskelijat
Neuvotteluhuoneessa olivat lähes kaikki vuorossa olevat poliisit. Yksi tutkijoista kertoi minulle ja muille paikalla oleville tapahtumien kulusta seuraavaa:
Aamuyöllä kello viiden jälkeen Latokartanontie 18 pihassa olleet kaksi miestä olivat kuulleet pitkän ja voimakkaan äänen.
Ääni oli kuulostanut siltä, kuin se olisi lähtöisin auton äänitorvesta.
He olivat menneet tarkistamaan asiaa ja havainneet, että kaksi miestä heitti jonkun ulos auton takapenkiltä.
Auto oli valkoinen farmari Opel Astra, jonka rekisterinumeron todistajat saivat painetuksi mieleensä.
Molemmat ulosheittoon osallistuneet miehet olivat päihtyneen oloisia. Toisella oli pitkät hiukset. Ulosheiton jälkeen miehet olivat nousseet autoon ja poistuneet paikalta.
Autosta ulos revitty mies jäi makaamaan kerrostalojen väliselle pihamaalle.
Tapahtuman nähneet miehet soittivat hätäkeskukseen ja ilmoittivat asiasta.
Ilmoituksen vastaanottanut hätäkeskuspäivystäjä tulkitsi saamansa puhelun siten, että jotkut humalaiset olivat ottaneet jonkun toisen humalaisen ulos autosta jättäen hänet siihen pihalle makaamaan.
Tämän perusteella hätäkeskus päivystäjä antoi poliisipartiolle tehtävän kello 05.08 tehtävälajin ollessa "päihtynyt henkilö”.
Olikin huonoa tuuria, ettei päivystäjä katsonut tarpeelliseksi ilmoittaa Opel Astran tietoja, sillä myöhemmin selvisi, että auto tuli poliisipartiota vastaan partion ajaessa tapahtumapaikalle.
Poliisipartio saapui Latokartanontien tapahtumapaikalle kello 05.16.
Paikalla olivat tapauksen silminnäkijät, jotka kertoivat partiolle, mitä olivat havainneet.
Maassa makaavan miehen taskusta löytyi lompakko ja ajokortti, jolloin hänet tunnistettiin Lauri Vuohijoeksi. Lauri ei reagoinut puheeseen. Hän reagoi kipuun, mutta hänen silmänsä eivät mitenkään reagoineet ärsykkeisiin.
Poliisin tarkastaessa nuorta miestä tämä teki käsillään vaistonvaraisia lyöntiliikkeitä aivan kuin olisi jatkanut itsensä puolustamista.
Poliisipartio totesi hyvin nopeasti, että Lauri tarvitsi lääkärin apua ja pyysi paikalle ambulanssin.
Tapauksen silminnäkijät kertoivat poliisipartiolle tuntomerkit niistä kahdesta miehestä, jotka olivat jättäneet Laurin maahan makaamaan ja lisäksi he kuvailivat miesten käyttämää autoa kertoen muun muassa auton rekisteritunnuksen.
Satakunnan pelastuslaitoksen ambulanssi saapui paikalle kello 05.26. Sairasauton henkilöstö suoritti tilannearvioinnin ja toimenpiteitä tapahtumapaikalla, minkä jälkeen Lauri otettiin ambulanssin kyytiin kello 05.40 ja toimitettiin Satakunnan keskussairaalaan. Ambulanssin sairaankuljettaja löysi tunnustelemalla kallovamman Laurin takaraivosta.
Tapahtuman jälkeen, noin kaksi tuntia myöhemmin kello 07.41 Satakunnan hätäkeskukseen ilmoitettiin, että Pihlavassa osoitteessa Uusitalontie 3 ajelee valkoinen farmarimallinen Opel pitkin pihoja ja pyöräteitä.
Kello 07.50 ilmoitettiin hätäkeskukseen, että Pihlavan Vanhalla tiellä on ojaan ajettuna farmariauto. Rekisteritunnus oli saman auton, josta Lauri oli vedetty asfalttiin noin kolme tuntia aiemmin.
Ensimmäinen poliisipartio oli ojaanajopaikalla kello 07.59 ja sieltä otettiin kiinni kaksi miestä, Viki ja Pera.
Ojaanajosta ilmoittaneen todistajan mukaan paikalta oli poistunut kolmas mies, joka saatiin poliisipartion toimesta kiinni läheisestä metsästä kello 08.45.
Mies ei totellut poliisin käskytystä, minkä vuoksi häntä kohtaan jouduttiin käyttämään OC-sumutetta. Miehen takataskussa oli kiinniottohetkellä sakset. Kolmannen miehen nimi oli Tepi.
Nämä kaikki, yli kolmekymmenvuotiaat miehet olivat poliisien tuntemia rikollisia jo vuosien takaa. Kiinni otetut miehet tuotiin Porin poliisilaitokselle.

Laurin yllä olleet vaatteet.jpg (216.18 KiB) Katsottu 2297 kertaa

Rikostutkinta käynnistyy
Neuvotteluhuoneessa olevat poliisit näyttivät vakavilta. Paikalla oli paitsi rikostutkijoita, myös kaikki irrotettavat poliisit järjestysosastosta ja liikkuvasta poliisista.
Yksi tutkijoista oli ollut sairaalassa selvittämässä Laurin tilaa, joka oli erittäin vakava.
Meillä oli kiinni kolme, aikaisemmin muun muassa väkivalta-, huumausaine- ja omaisuusrikoksiin syyllistynyttä miestä, joiden voitiin epäillä tehneet Laurille jotakin, mikä oli aiheuttanut vakavat vammat. Mutta missä, milloin, miten ja kenen toimesta Laurin hengenvaarallinen vamma oli syntynyt?
Tunsin kaikkien kiinniotettujen rikoshistorian ja tiesin, että miehet eivät tulisi kovin herkästi kertomaan tekemisistään.
Nyt olisi saatava kerätyksi kaikki tiedonmuruset, joiden avulla voisimme selvittää, mitä Laurille oli sattunut. Jaoin paikalla oleville tehtävät ja sovimme seuraavasta palaverista. Päätin auttaa tutkinnassa ja kuulustella Vikin, koska tunsin hänet kiinniotetusta kolmikosta parhaiten. Poliisivankilan sellissä oli Hermostunut mies.
Viki näytti tuskaiselta eikä hän pystynyt katsomaan minua silmiin. Siirryimme kuulusteluhuoneeseen, jossa puhuttelin Vikiä selvittääkseni, mitä oli tapahtunut.
Viki ei ollut halukas kertomaan tapahtumista vedoten muistamattomuuteensa. Hän oli hikinen ja liikehti hermostuneesti katsoen koko ajan lattiaan. Viki kertoi olleensa liikkeellä autolla kaverinsa kanssa.
He olivat ottaneet kyytiin miehen, joka kuitenkin oli halunnut pian autosta ulos, koska kuljettajana toiminut Tepi oli niin aggressiivinen ja mies huomasi Teukan olevan humalassa.
Jossain vaiheessa mies oli hypännyt autosta asfalttiin ja jäänyt makaamaan ajoradalle.
Vikin elekieli ei tukenut hänen sekavaa kertomustaan. Tivasin mitä he olivat miehelle tehneet.
Kymmenissä, ehkä sadoissa kuulusteluissa ollut Viki väisteli kysymystä myöntäen, että Tepi oli kyllä jotenkin lyönyt ja potkinut kyytiin otettua miestä.
Kutsuin paikalle kuulustelutodistajan ja päätin kuulustella Vikin "paperille”, koska häntä oli todennäköistä syytä epäillä tapon yrityksestä. Kuulustelussa Viki oli entistäkin niukkasanaisempi. Hän kertoi tummahiuksisen miehen tulleen kyytiin vapaaehtoisesti "jostakin Porin keskustasta”, mutta kesken matkan mies olikin halunnut pois kyydistä. Viki kertoi, että he pyysivät miehen lopettamaan valittamisen eivätkä pysäyttäneet autoa, minkä vuoksi mies hyppäsi takapenkiltä vasemman puolen takaovesta asfalttiin.
Mies oli jäänyt makaamaan liikkumattomana keskelle tietä.
Viki ei kuitenkaan osannut kertoa paikkaa, jossa hyppääminen tapahtui. Viki kertoi, että he peruuttivat auton miehen luokse ja nostivat velton miehen auton takapenkille.
Tepi ajoi Väinölään, jossa takapenkillä maannut mies jätettiin pihamaalle makaamaan.
Teukan kuljettamana he poistuivat paikalta, hakivat Peran ja jatkoivat matkaansa, kunnes poliisi otti heidän kiinni.
Vikin tarina asfalttiin hyppäämisestä tuntui epäuskottavalta, mutta nyt meillä joka tapauksessa olivat oikeat tekijät kiinni.
Lauri siirrettiin sunnuntaina 7. toukokuuta 2006 Turun Yliopistollisen keskussairaalan teho-osastolle vakavien kallovammojen vuoksi. Samaan aikaan tapahtumien kulku alkoi vähitellen tarkentua.
Seuraavana päivänä keskustelin tapahtumasta esimiesteni ja kollegoiden kanssa.
Tapahtuma kuohutti poliisien mieltä, koska uhrina oli poliisin poika.
Onnistuneen esitutkinnan suorittaminen vaatii kuitenkin rauhallista, tarkkaa ja objektiivista rikostutkintaa. Rikososaston johtaja asetti tutkintaryhmän ja määräsi minut juttuun tutkinnanjohtajaksi.
Tapahtumasta laadittiin lehdistötiedote todistajahavaintojen keräämiseksi.
Asiasta syntyi valtava julkisuus, koska nuhteeton opiskelija- ja urheilijanuorukainen oli joutunut kahden taparikollisen uhriksi muutoinkin väkivaltaisesta maineesta kärsivässä kaupungissa.

Tekijöiden käyttämä auto tallentui valvontakameran kuvaan. Lauri on otettu kyytiin vajaa kilometri rautatieasemalle päin.jpg (90.68 KiB) Katsottu 2297 kertaa

Tapahtumien kulku täydentyy
Viki ja Tepi olivat tapahtumia edeltävän päivän ryypänneet ja viettäneet iltaa useissa paikallisissa baareissa.
He olivat yrittäneet iskeä naisia ja saada näitä mukaansa noin kymmenen kilometrin päähän Yyteriin, jossa he olivat mökkeilemässä.
Viki saikin puhuttua mukaansa naisen ja seurueen matka jatkui öiseen Yyteriin.

Lauri lähti lauantaina 6. toukokuuta 2006 hieman ennen puolta yötä taksilla asunnoltaan Tiilimäentieltä kaverinsa Masan kanssa.
He kävivät pankkiautomaatilla, josta molemmat nostivat rahaa. Sen jälkeen miehet menivät samalla kadulla sijaitsevaan ravintolaan. Lauri poistui ravintolasta Masan kanssa kello 03.43. Ravintolasta ystävykset kävelivät yhdessä torin suuntaan Laurin puhuessa matkapuhelimeensa.
Matka jatkui kävellen Antinkatua pitkin kohti Itä puistoa. Itäpuistossa Lauri ja Masa kävelivät keskellä olevalla puistoväylällä. Puistossa Lauri istui kaiteelle ja Masa jatkoi matkaansa Laurin asunnolle, jossa hän tulisi yöpymään.
Masan poistuessa Lauri puhui edelleen matkapuhelimeensa.
Se oli Masan viimeinen havainto Laurista. Masa kertoi, että Lauri oli varmuudella siinä kunnossa, että pystyi huolehtimaan itsestään.
Lauri oli puhelimitse yhteydessä läheiseen ystäväänsä Hannaan. Puhelu alkoi kello 03.57:54 ja päättyi kello 04.22:11. Puhelun aikana Lauri oli kävellyt asuntoaan kohti puhuen koko ajan Hannan kanssa.
Hannan kertoman mukaan Laurilla oli tapana soittaa hänelle tullessaan ravintolasta ja puhua koko kotimatkansa ajan aina siihen asti, kunnes oli kotona.
Hannan puhelimen akku ”loppui” puhelun aikana, mutta puhelua jatkettiin kello 04.27:34.
Puheluiden aikana Hanna kuuli normaaleja kaupungin ääniä puhelun taustalta eli liikenteen hälinää ja ihmisten ääniä.

Viki ja Tepi eivät viihtyneetkään Yyterin mökillä, vaan päättivät ottaa luvatta käyttöön kaverinsa omistaman Opel Astran ja palata vielä takaisin Porin keskustaan. Kuljettajaksi halusi humalainen Tepi.
Porin keskustassa miehet yrittivät päästä naistuttujensa luo, mutta turhaan. Turhautuneet miehet ajoivat Tiilimäen Neste-huoltoasemalle tankkaamaan auton.
Vikin tankkaus tallentui valvontakameraan kello 04.08.
Tepi sai puhelimellaan kiinni Väinölässä asuvan Saijan, jonka oli aiemmin yöllä tavannut baarissa. Naistenkipeä mieskaksikko sai tietää, että Saijan luona oli myös toinen nainen, minkä vuoksi Viki ja Tepi lähtivät ajamaan keskustasta Väinölän suuntaan.
Samaan aikaan taksinkuljettaja havaitsi valkoisen Opel Astran Satakunnankadun Asema-aukion edustalla suojatien korokkeen tuntumassa. Auto oli ajanut suojatien ohi ja oli pysähdyksissä, mutta äkkiä Opel lähti liikkeelle renkaat vinkuen kääntyen Satakunnankadulta oikealle kohti rautatieasemaa.
Taksinkuljettaja kuvaili Opel Astran kulkua siten, että auton kuljettajan ajo oli aggressiivista ja kovaa ajoa.
Auto ei missään vaiheessa liikkunut hiljaa. Humalainen ja aggressiivinen pari kiihdytti autoa rautatieaseman tuntumassa, kun he näkivät rautatieasemaa kohti kävelevän miehen. Mies muistutti kovasti Jamia, joka yritti iskeä Saijaa aikaisemmin yöllä baarissa, jossa myös Tepi ja Viki olivat viihtyneet.
Lauri jatkoi puheluaan Hannan kanssa kävellessään kotiaan kohti Tiilimäelle. Keskustelu sujui leppoisasti, mutta äkkiä puhelu sai yllättävän käänteen.
Hanna kuuli Laurin toteavan:
- Oho! Nyt otti pohja kiinni!
Tämän jälkeen Lauri ei puhunut puhelimeensa enää mitään. Linja oli kuitenkin auki ja Hanna kuuli
puhelimestaan, miten joku auto lähestyi Lauria auton äänitorven ollessa päällä.
Kyseessä oli valkoinen farmarimallinen Opel Astra, jota kuljetti Tepi ja jonka kyydissä oli Viki.
Viki ja Tepi ajoivat Laurin eteen. Laurin kanssa puhunut Hanna kuuli kahden miehen äänet, jotka esittivät Laurille kysymyksiä.
Hanna kuuli miesäänen kysyvän Laurilta:
- Tarvitsetko kyydin?
Lauri vastasi miehelle lakonisesti:
- Tiilimäelle?
- Tiilimäelle vai? tarkensi miesääni ja Lauri vastasi vain:
-Joo?
Heti tämän jälkeen aivan Laurin vierestä kuului toisen miehen matala ääni, joka kysyi Laurilta:
- Onko tupakkaa?
Lauri ei enää vastannut mitään kysymykseen tupakasta. Viimeisen Hannan kuuleman kysymyksen Laurille esitti Viki, minkä jälkeen Laurin puhelimesta alkoi kuulua vain ”hirveää rohinaa”.
Laurin puhelimesta tuleva korvia särkevä ääni kuulosti siltä, kuin puhelin ”hinkkaisi” koko ajan jotakin vasten.
Ääni kuului välillä kovempana ja välillä se tavallaan hiljeni. Tätä epämääräistä rohinaa kuului kaikkiaan alle minuutin ajan, jonka jälkeen puhelu katkesi. Televalvontatiedoista kävi ilmi, että puhelun kesto oli 7 min 42 sekuntia puhelun päättyessä kello 04.35.
Mitä tilanteessa todella tapahtui? Voimakkaan väkivallan uhriksi joutunut Lauri ei ennen kuolemaansa enää pystynyt kertomaan tapahtumista poliisille.
Tutkinnassa kuitenkin paljastui seikkoja, joiden perusteella voitiin päätellä seuraavaa: Sairaanhoitajaksi opiskeleva Lauri oli jäntevä urheilijanuorukainen, jonka lähipiiri tunsi ystävällisestä, mutta sinnikkäästä luonteestaan.
Laurilla ei ollut mitään syytä astua kahden tuntemattoman, ventovieraan humalaisen auton kyytiin.
Hänellä oli kotiinsa matkaa enää muutaman minuutin verran; alle 400 metriä, suora reitti rautatien alitse Porttaalitunnelia pitkin Tiilimäentiellä sijaitsevalle asunnolleen.
Lauri ei Hannan kertoman mukaan olisi missään tilanteessa noussut vieraaseen autoon eikä Lauri myöskään ollut koskaan aikaisemmin lopettanut puhelua tällä tavalla.
Lauri oli nähnyt uhkaavan tilanteen ja jättänyt puhelimensa auki. Hän laittoi puhelimensa puolipitkän nahkatakkinsa oikeaan taskuun, josta puhelin toimintakuntoisena myöhemmin sairaalassa löydettiin.
Syntyi armoton taistelu: Lauri vastaan kokeneet katutappelijat Viki ja Tepi.
Hanna kuuli kamppailun äänet, "kovana rohinana” Laurin puhelimesta, kunnes puhelu katkesi.
Taistelu käytiin rautatieaseman edustalla olevalla parkkipaikalla, jonka hiekkapinnassa on hiilimäistä pölyä. Löydettäessä Laurin molemmat kädet sekä hänen vaatteensa olivat hiilimäisen pölyn peitossa.
Laurin farkkujen taskuista löytyi hiekkaa ja pieniä kiviä, jollaisia on rautatieaseman edustalla olevalla pysäköintialueella.
Laurin päähän kohdistettiin voimakasta väkivaltaa, sellaista, joka mursi hänen kallonsa. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Viki ja Tepi repivät Laurin autoa takapenkille, kuin voitonmerkkinä "kaadoistaan”, kuten Vikillä oli tapana kerskua väkivallanteoistaan.
Rautatieaseman edustalta Viki ja Tepi lähtivät autollaan hurjaa vauhtia kohti Väinölän kaupunginosaa tajuttoman Laurin maatessa auton takapenkillä.
Tepi ajoi Lounaista linjakatua pitkin, ylitti Itäisen alikäytävän risteyksen jatkaen eteenpäin pitkin Mikkolantietä.
Mikkolantiellä sijaitsevan Talousmarkan keskusvaraston valvontakameran ottamassa tallenteessa näkyy vaalea farmariauto kello 04.36 ajamassa Mikkolantietä. Tepi ajoi Väinölän kaupan pphamaalle, jossa kerrostalosta katsonut todistaja teki autosta havainnon. Seurue jatkoi matkaansa Latokartanontie 16 kerrostalon edustalle. Paikalle saapui kuitenkin miehiä, joista yksi näki auton takapenkillä makaavan Laurin. Miehet havaitsivat myös auton roikkuvat virtajohdot sekä humalaiset Vikin ja Teukan, minkä vuoksi he päättivät poistua paikalta ennen suurempia vaikeuksia. Viki ja Tepi eivät voineetkaan mennä katsomaan naisia ja jättää Lauria auton takaistuimelle.
Paikalla oli liikaa näkijöitä ja riski kiinnijäämisestä alkoi kasvaa. Pahoinpidellystä Laurista oli päästävä eroon.
Paikalta poistuessaan yksi todistajista vilkaisi taaksensa ja havaitsi kuinka Viki ja Tepi repivät Laurin ulos oikeanpuoleisesta takaovesta ja jättivät hänet makaamaan kerrostalon pihamaalle. Tämän jälkeen miehet poistuivat autolla paikalta.

Tekijöiden auto suistui ojaan myöhemmin tapahtuman jälkeen.jpg (375.51 KiB) Katsottu 2297 kertaa

Tekijöiden kertomukset menevät ristiin
Ensimmäisissä kuulusteluissaan Tepi kertoi, että Lauri tuli auton kyytiin vapaaehtoisesti ja hyppäsi auton kyydistä auton nopeuden ollessa 50–60 kilo metriä tunnissa. Tepin mukaan Lauri nousi itse ylös tieltä kävellen omilla jaloillaan takaisin autoon.
Viki taas kertoi, että Lauri hyppäsi ulos autosta auton nopeuden ollessa 60–70 kilometriä tunnissa ja jäi makaamaan liikkumattomana tielle. Viki kertoi nostaneensa tajuttoman Laurin takaisin autoon yhdessä Tepin kanssa.
Poliisin käsitys asiasta oli se, että Viki ja Tepi olivat ennen kiinniottoa ehtineet sopia vain sen, että Lauri olisi hypännyt/pudonnut autosta loukaten itsensä, mutta ei juuri tarkemmin mitään muuta. Kuultuaan vangitsemisoikeudenkäynnissä Vikin kertomuksen, Tepi muutti kertomustaan. Hän myötäili Vikiä sanoen, että Lauri ei ollutkaan tajuissaan enää sen jälkeen, kun hän oli hypännyt autosta ulos ja että
Lauri nostettiin hänen ja Vikin toimesta takaisin autoon.
Viki ja Tepi eivät pystyneet osoittamaan paikkaa, missä Lauri heidän kertomansa mukaan olisi pudonnut/hypännyt auton kyydistä.
Vikiä ja Tepia kuulusteltiin lukuisia eri kertoja, mutta vaikka heidän kertomuksensa koko ajan muuttuivat, he pitivät kiinni tarinastaan: Lauri hyppäsi autosta, minkä seurauksena hänen vammansa syntyivät.

Lauri kuolee tajuihinsa tulematta
Lauri menehtyi Turun Yliopistollisessa keskussairaalassa keskiviikkona 17. toukokuuta 2006 maksimaalisesta hoidosta huolimatta. Hän ei tullut tajuihinsa enää sen jälkeen, kun poliisipartio oli hänet löytänyt 7. toukokuuta 2006 kello 05.16 Latokartanontie 16 piha-alueelta.
Oikeuslääketieteen erikoislääkäri suoritti Laurin ulkoisten vammojen tutkimuksen jo 8. toukokuuta 2006 ja oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen 18. toukokuuta 2006.
Ruumiinavauksessa oikeuslääkäri totesi, että Laurin kuolema on aiheutunut voimakkaasta pään alueelle kohdistuneesta väkivallasta ja sen seurauksena syntyneestä kalloaivovammasta.
Todistajana kuultu oikeuslääkäri lausuu johtopäätöksenään, että mikäli Lauri olisi pudonnut/hypännyt liikkuvan auton kyydistä, niin on äärimmäisen epätodennäköistä, ettei hänelle olisi syntynyt/aiheutunut muita vammoja, kuin todetut vammat. Oikeuslääkäri oli johtopäätöksessään huomioinut myös sen, että Laurin vaatetus on voinut tapahtumahetkellä omalta osaltaan suojata ihoa.
Vakavien vammojen puuttuminen vartalon muista osista viittaa vahvasti ainoastaan pään alueelle kohdistuneeseen ulkoiseen voimaan. Myös Laurin yllä olevissa vaatteissa ei voitu todeta sellaisia merkkejä, jotka olisivat voineet syntyä asfaltille putoamisesta.
Laurin vaatteet olivat ehjät ja niissä oli havaittavissa vain normaalissa käytössä syntyvää kulumisjälkeä.
Laurin kuoleman jälkeen rikosnimike muuttui tapon yrityksestä tapoksi.
Rikostutkinnassa oli käynyt ilmi, että vedettyään Laurin autosta, Viki ja Tepi ajoivat Peran asunnolle Kalevanpuistoon.
Kuulusteluissa Peran vaimo Janika kertoi, että erityisesti Tepi käyttäytyi erityisen aggressiivisesti. Janikan mukaan Tepillä oli mukanaan katkaistu haulikko, jolla hän uhkaili Janikaa ja ampui aseella pihamaalla.
Viki ja Tepi söivät asunnolla Peran huumaus aineiksi luokiteltavia Tenox-tabletteja noin 20 kappaletta ja pakottivat Peran mukaansa.
Pera ei uskaltanut vastustella aggressiivisia kavereitaan. Hän tunsi erityisesti Vikin väkivaltaisen taustan jo vuosien takaa.
Lokakuussa 2002 Viki valeli sammuneen Peran pään pirtulla ja sytytti sen tupakansytyttimellä palamaan. Pera sai touhusta ensimmäisen ja toisen asteen palovammoja, Viki puolestaan tuomittiin kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen törkeästä pahoinpitelystä.
Voimakkaasti päihteiden vaikutusten alainen kolmikko poistui Peran ja Janikan asunnosta suunnaten matkansa kohti Yyteriä.
Vasta kello 08 aikaan poliisi otti kiinni Vikin ja Perna, Teukan onnistuessa paeta metsään.
Tepi otettiin kiinni 45 minuuttia myöhemmin eikä hänen hallustaan enää luonnollisestikaan löydetty katkaistua haulikkoa.
Poliisi yritti etsiä haulikkoa lähialueilta muun muassa koiraa hyväksi käyttäen, mutta tuloksetta. Kuulusteluissa Viki, Tepi ja Pera kiistivät tietävänsä haulikostakaan mitään.

Viki vihjaa vanhaan henkirikokseen
Laurin jutun rikostutkinta jatkui tiiviinä Vikin ja Tepin ollessa vangittuna todennäköisin syin taposta. Heinäkuun 10. päivänä palasin lomalta. Poliisivankilan vartija otti minuun yhteyttä ja kertoi, että Vikillä olisi asiaa, jonka hän haluaisi kertoa ainoastaan minulle.
Kävelin Vikin vankiselliin ja kyselin kuulumisia.
Viki vaikutti taas jotenkin kummalliselta; toisaalta ilkkuvasti naureskelevalta ja toisaalta hermostuneelta.
Hän ei ollut kiinnostunut keskustelemaan Laurin asiasta, vaan kertoi tulleensa uskoon ja tämän vuoksi haluaisi kertoa osuuttaan yhteen vanhaan asiaan. Viki kysyi, muistaisinko vuonna 2001 sattuneen kuolemantapauksen Sampolassa, jossa uhrina oli muuan Masa.
Näyttelin muistamatonta, vaikka mieleeni tulivat epämääräisissä olosuhteissa sattunut kuolema, johon Vikin osuutta tuolloinkin vahvasti tutkittiin.
Juttu ei ollut minun ryhmäni tutkinnassa, mutta tapahtuma sai kuitenkin tutkinnassa laajaa huomiota ja jotkut epäilivät tekoa tahallaan aiheutetuksi.
Tuolloin, 20. toukokuuta 2001 joku ulkopuolinen oli nähnyt Hillervontien kerrostaloasunnon postiluukusta miehen makaavan samassa asennossa eteisen lattialla kahtena päivänä peräkkäin.
Hän oli soittanut paikalle sairasauton, jonka miehistö oli todennut miehen kuolleeksi.
Asunnon runsaiden verijälkien vuoksi paikalle kutsuttiin myös poliisi. Kuollut mies oli asunnon haltija, 57-vuotias, alkoholisoitunut Masa.
Asunnon kaikissa huoneissa havaittiin veriroiskeita. Masa makasi lattialla selällään vain pikkuhousut jalassaan.
Hänen kasvoissaan ja muualla vartalossa oli ruhjeita.
Tapahtumien kulkua selvitettäessä kävi ilmi, että Vikiä, hänen ystäviänsä Jakea, Veijoa ja Anitaa epäiltiin kuolemantuottamuksesta, koska he olivat jättäneet vakavasti loukkaantuneen Masan vaille tämän tarvitsemaan hoitoa. Tutkimusten mukaan Viki, Jake ja Anita olivat olleet Masan asunnolla ja nähneet tämän kaatuilevan ja loukkaantuneen asunnollaan.
Vikin ja hänen kumppaniensa mukaan Masa oli jäänyt asuntoonsa makaamaan verissään.
Myöhemmin Viki, Jake, Veijo ja Anita olivat käyneet asunnon oven postilaatikosta katsoneet Masaa, joka maannut eteisen lattialla.
Kukaan ei ole kuitenkaan hälyttänyt apua paikalle, minkä vuoksi poliisi epäili näitä henkilöitä kuolemantuottamuksesta.
Kihlakunnansyyttäjä teki päätöksen toukokuussa 2002 syyttämättä jättämisestä koskien mainittuja henkilöitä.
Syytäjän päätöksen perusteluina oli se, ettei asiassa ollut näyttöä rikoksesta.
Kaikkien neljän henkilön osalta epäiltynä rikoksena oli kuolemantuottamus.
Tapahtuneen johdosta nostettiin kuitenkin syyte pelastustoimen laiminlyönnistä, minkä seurauksena Viki, Jake ja Anita saivat tammikuussa
2003 rangaistuksena päiväsakkoja laiminlyönnistään.
- Mitä sinulle olisi asiasta kerrottavana, kysyin.
- No ne asiat eivät menneet aivan niin kuin olen aikaisemmin kertonut. Mä löin kerran sitä Masaa, sanoi Viki reaktiotani tarkkaillen.
- Löit. Miten?
- Mä löin sitä kerran pään seudulle.
Yritin kysellä Vikiltä tarkemmin viiden vuoden takaisten tapahtumien kulusta, mutta jälleen kerran hän vaikeni salaperäisesti virnistelemällä ja halusi puhua vain omasta osuudestaan. Vikin osuus oli ollut ”vain yksi lyönti pään alueelle”.
- Kyseessähän on korkeintaan pahoinpitely? kysyi Viki.
Suljin sellin oven ja kävelin keskustelemaan saamastani tiedosta Laurin jutun päätutkijan kanssa.
Mitä Viki tällä kertomuksellaan halusi minulle viestittää? Halusiko hän haastaa minut; oman osaamisensa oikeusjärjestelmien huiputtamisessa ja poliisin osaamisen rikosten selvittämisessä ja näytön saamisessa.
Soitin laitoksemme poliisivankilan vartijoille, joiden ammattitaitoa ja monipuolista osaamista arvostan todella korkealle.
He olivat olleet päivittäin kahden kuukauden ajan tekemisissä Vikin kanssa. Olisiko Viki kertonut heille jotakin asiasta?
Yksi vartijoista kertoi Vikin kyselleen pahoinpitelyn vanhentumisajasta, onko se varmasti viisi vuotta?
Masan kuolemastahan tuli kuluneeksi toukokuussa viisi vuotta. Mihin Viki oikein pyrkii? Oliko Masan toukokuussa 2001 ja Laurin kuolemalla toukokuussa 2006 jotakin yhteistä?
Laurin jutun päätutkija haki arkistosta Masan jutun esitutkintapöytäkirjan. Pöytäkirjassa ei ollut minkäänlaista mainintaa Vikin kertomasta pahoinpitelystä. Pitäisikö vanha juttu ottaa uudelleen tutkintaan? Soitin Laurin juttuun määrätylle syyttäjälle, jonka tunsin ammattitaitoiseksi ja arvostetuksi asiantuntijaksi.
Syyttäjän näkemys oli yhdenmukainen oman näkemykseni kanssa. Viki pitää kuulustella ja jutun tutkinta pitää käynnistää uudelleen.
Olin saanut Laurin juttuun yhden yksikkömme parhaista miehistä, jonka pyysin kuulustelemaan Vikin törkeästä pahoinpitelystä epäiltynä. Puhuttelussa Viki oli kertonut tutkijalle saman asian kuin aiemmin minulle; hän oli lyönyt Masaa yhden kerran pään alueelle. Kuulustelijan kertoessa Vikille rikosnimikkeen muuttuneen törkeäksi pahoinpitelyksi, oli Viki alkanut ”vetää sanojansa takaisin”.
Viki tajusi, että törkeä pahoinpitely ei vanhenisikaan viidessä vuodessa ja asian tutkintaa olisikin mahdollista jatkaa.
Viki kuitenkin kertoi tekonsa ”paperille” ja vanhan jutun tutkinta käynnistettiin uudelleen.

Laurilla ja Masalla samankaltaiset kallovammat
Sama parin, kolmen henkilön tutkintaryhmä, joka tutki Laurin juttua, alkoi tutkia rinnalla myös Masan juttua.
Ensin ryhmän piti perehtyä Masan jutun esitutkinta-aineistoon. Esitutkintapöytäkirjan aineistosta paljastui muun muassa seuraavaa:
Eteisen lattialta löydetyltä Masalla todettiin useita eri-ikäisiä pinnallisia ruhjevammoja kasvoissa, vartalolla ja raajoissa. Lisäksi takaraivossa ihon pinnalla oli ruhjevamma. Lääkärinlausunnosta kävi ilmi, että Masan kallovamma oli samankaltainen kuin Laurillakin todettiin.
Lääninoikeuslääkäri kirjoitti 13. marraskuuta 2001 oikeuslääketieteellisen asiantuntijalausunnon, jonka mukaan Masa oli kuollut takaraivoon osuneen tylpän iskun- iskeytymisen aiheuttamaan kovakalvonalaiseen verenvuotoon.
Rikostutkijoiden mieleen nousi kysymys, oliko kaksi viiden vuoden välein tapahtunutta tekoa tehnyt sama henkilö, samankaltaisen tekotavan mukaisesti.
Vuoden 2001 esitutkintapöytäkirjasta kävi ilmi, että Viki, Jake ja Anita eivät kertoneet pahoinpidelleensä mitenkään Masaa ja todistajia mahdolliselle pahoinpitelylle ei ollut löytynyt. Viki, Jake ja Anita kuitenkin myönsivät olleensa viettämässä iltaa Masan asunnolla keskiviikkona 16. toukokuuta 2001, ja juuri sinä illanviettopäivänä Masa oli heidän kertomansa mukaan kaatuillut asunnossaan loukaten
päätään siten, että siitä tuli verta. Lisäksi Jake kertoi Masan kaatuneen myös aiemmin ulkona, mikä ei kuitenkaan ilmennyt Vikin ja Anitan kuulustelukertomuksista.
Heinäkuussa 2006 tilanne kuitenkin muuttui. Vikin tunnustuksen myötä juttuun liittyvät henkilöt oli tavoitettava ja kuulusteltava uudelleen.

Masa jätetään kuolemaan
Vikin vihjauksen perusteella poliisi alkoi kuulustella uudelleen Jakea, Anitaa ja lukuisia muita Masan kuolemasta tietäviä ihmisiä.
Vikin lailla myös Jake myönsi pahoinpidelleensä Masaa, minkä vuoksi Jake vangittiin epäiltynä törkeästä pahoinpitelystä.
Tutkimuksissa kuultiin useita uusia todistajia, joiden kertomuksista koostuvat palaset alkoivat paljastaa yli viiden vuoden takaista tapahtumasarjaa.
Mutta mitä oikein tapahtui 16. ja 17. toukokuuta 2001 välisenä yönä kerrostaloasunnossa Sampolan kaupunginosassa?
Merkillinen yhteensattuma oli ainakin se, että päivälleen viisi vuotta myöhemmin, 17. toukokuuta 2006 Lauri kuolee päähän kohdistuneen väkivallan seurauksena tajuihinsa tulematta.
Keskiviikkona 16. toukokuuta 2001 Masa, Viki, Jake ja Anita olivat kokoontuneet viettämään iltaa Masan kerrostaloasunnolle.
Kyseisen illan aikana seurue käytti runsaasti alkoholia ja huumausaineiksi luokiteltavia lääkkeitä.
Jake kertoo Masan asunnossa tapahtuneesta seuraavaa. Jossakin vaiheessa iltaa Viki ja Jake alkoivat pahoinpidellä aikanaan onnettomuudessa vammautunutta Masaa. Viki oli lyönyt vasemmalla kädellään Masaa suoraan kasvojen alueelle. Isku oli voimakas sivukoukku ja se lähti siten, että Vikin vartalo tuli puoli kierrosta mukaan.
Masa kaatui Vikin lyönnin voimasta suoraan selälleen sohvalle.
Tämän jälkeen Viki ja Jake jatkoivat yhdessä Masan pahoinpitelyä, muun muassa lyöden seinältä ottamallaan koristemiekan lappeella Masaa selkään.
Pahoinpitelyn seurauksen Masa makasi olohuoneen lattialle mahallaan vasemman ohimonseudun ollessa lattiaa vasten.
Viki alkoi survoa jalallaan Masaa päähän niin, että jalkaterä osui voimakkaasti Masan pään takaraivon seudulle. Viki polki useita kertoja eikä Masan pää noussut missään vaiheessa lattialta.
Vikin ”potkukäsittelyn” jälkeen Jake kertoi kuulleensa jonkinlaista ”pulputusta” äänen tullessa siitä, kun Masa hengitti päänsä alla olevaan verilammikkoon.
Myös Anita kertoi Masan asunnossa tapahtuneesta väkivallasta, jossa Viki löi ja potki Masaa.
Vikin aggressiivisuutta pelästynyt Anita oli juossut asunnosta pakoon rappukäytävään. Masan jäädessä makaamaan liikkumatta olohuoneen lattialle poistuivat Viki, Jake ja Anita asunnosta kävellen viereisessä kerrostalossa asuvan Paven luokse.
Kertomansa mukaan Jake oli torstaina 17. toukokuuta 2001, vähän ennen iltapäivää yhdessä Vikin ja Peran kanssa yrittänyt epäonnistuneesti murtautua Masan asuntoon muun muassa ruuvimeisseliä käyttäen (asunnon ovessa murtojäljet).
Lopulta Viki tekeytyi Masaksi ja sai huoltomiehen avaamaan asunnon oven seurueelle.
Uutena todistajana kuultu huoltomies vahvisti Jaken kertomuksen ja Vikin oma allekirjoitus löytyi pöytäkirjasta, jolla oven avaus oli kuitattu kello 19.30 aikaan. Todistajan mukaan eteiskäytävä oli tyhjä siinä vaiheessa, kun hän avasi oven näille kolmelle miehelle.
Jaken mukaan Masa makasi vatsallaan olohuoneessa, täsmälleen samassa paikassa kuin mihin hänet oli edellisyönä jätetty.
Seurue totesi Masan olevan henkitoreissaan. Jaken kertoman mukaan Masa oli hengissä pitäen sellaista ääntä, jota hän kuvaili korinaksi.
Miehet riisuivat Masan alushousuilleen ja kantoivat hänet olohuoneesta eteisen lattialle. Tämän jälkeen he lavastivat asunnon sellaiseksi, että Masan vammat olisivat näyttäneet johtuvan pikemminkin tapaturmasta kuin ulkopuolisesta väkivallasta.
Asunnossa levitettiin verta siten kuin Masa olisi kulkenut verta vuotavana asunnossaan, kaatuillut ja lopulta jäänyt makaamaan eteisen lattialle. Jaken mukaan Viki pyyhki sormenjälkiä ja muita jälkiä, joita he olivat illan aikana jättäneet Masan asunnolle.
Ennen poistumistaan Viki ja Jake anastivat asunnosta muun muassa koristemiekan, kameran, kiikarin, matkapuhelimen, nahkatakin ja ristiriipuskaulaketjun.
Lavastuksen jälkeen Masalle ei hankittu minkäänlaista apua, vaan hänet jätettiin vakavasti loukkaantuneena makaamaan eteisen lattialle.
Perjantaina 18. toukokuuta 2001 Anita kävi kertomansa mukaan yksin Masan asunnon oven takana tarkoituksenaan noutaa asunnolle keskiviikkona jäänyt omaisuutensa (vaatteita ja kaksi CD-levyä). Katsoessaan postiluukusta Anita näki Masan makaamassa eteisessä. Myöhemmin samana päivänä Anita kävi myös yhdessä Vikin ja Jaken kanssa Masan oven takana, jolloin Masa edelleen makasi samassa paikassa kuin aikaisemmin.
Lääninoikeuslääkärin mukaan Masan ruumiissa havaittujen toisaikaisten kuolemanmerkkien perusteella on todennäköistä, että Masa kuoli lauantaina 19. toukokuuta 2001 puolenpäivän aikaan. Kovakalvonalainen verenvuoto voi aiheuttaa kuoleman vasta usean vuorokauden kuluttua, joskin useimmiten hoitamaton verenvuoto johtaa kuolemaan muutamissa tunneissa.
Sunnuntaina 20. toukokuuta 2001 kello 08.47 poliisille tuli ilmoitus kerrostaloasunnossa olevasta kuolleesta miehestä, minkä jälkeen aloitettiin Masan kuolemaan liittyvä tutkinta.
Ilmoituksen teki ulkopuolinen henkilö, joka oli nähnyt oven postiluuksta miehen makaavan eteisen lattialla.
Kuulusteluissa Viki kiisti potkineensa Masaa, vaikka hermostuksissaan näytti kuulustelijalle samanlaisen potkusarjan, minkä Jake oli videorekonstruoinnin yhteydessä esittänyt.
Hän kertoi vain lyöneensä sohvan oikealla puolellaan istunutta Masaa kyynärpäällään siten, että isku osui Masan leukaperän tuntumaan vasemmalle puolelle kasvoja. Masan kallovamma oli Vikin mukaan syntynyt kaatumisen seurauksena.
Uskoon tulemisensa vuoksi Viki halusi kertoa vain omista "synneistään”. Hän ei halunnut kertoa kenestäkään muusta tai kenenkään muiden tekemisistä yhtään mitään.
Myöskään tarina Laurista ei muuttunut; Lauri oli hypännyt autosta asfalttiin ja saanut vakavan kallovamman, joka johti kuolemaan.
Esitutkinnan edistyessä ja Masan jutun selviämisen myötä Viki tuli juttujen tutkinnanjohtajalle katkeraksi. Hän teki allekirjoittaneesta rikosilmoituksia ja kanteluja milloin mistäkin syystä. Ymmärsin, että hänen tavoitteensa oli jäävätä minut ja jutun päätutkijat pois Laurin ja Masan henkirikostutkinnasta.
Tilanne oli käynyt Vikille tukalaksi. Media oli kiinnostunut molemmista henkirikoksista, joista tiedotin sitä mukaa kuin se rikostutkintaa sotkematta oli tarpeellista.
Yhtenä tiedottamisen tarkoituksena oli saada jutuille lisää todistajia, mikä aivan esitutkinnan loppuun asti onnistuikin.
Laurin kuoleman jälkeisenä lauantaina, 20. toukokuuta 2006 Porissa järjestettiin hiljainen mielenosoitus väkivaltaa vastaan. 1500 ihmisen muodostama sanaton väkijoukko kulki hiljalleen halki kaupungin.
Tunnelmaa voi kuvata paikallista maakuntalehteä siteeraten: "Musertava hiljaisuus kertoi järkytyksestä ja kaupunkilaisten surusta. Viesti oli selkeä sanattakin: Järjetön väkivalta on kitkettävä, porilaisilla on oikeus liikkua turvallisessa, väkivallattomassa kaupungissa. Tällä hetkellä oikeus ei toteudu."

Yllättävä käänne - Viki pääsee vapaaksi
Jutussa vaihtui syyttäjä. Poliisilla oli tutkittavanaan kaksi henkirikosta, joita tutkittiin tappona ja joissa molemmissa epäiltynä oli Viki.
Vikin lisäksi vangittuina olivat Laurin juttuun Tepi ja Masan juttuun Jake. Viki oli ensin vangittuna Laurin jutusta, mutta koska Masan juttuun tuli esitutkinnassa vahvempi näyttö, vangittiin Viki syyttäjän esityksestä Masan juttuun.
Esitutkintapöytäkirjat valmistuivat ja jutut siirtyivät syyteharkintaan.
21. marraskuuta 2006 jutun syyttäjä kutsui minut luokseen neuvotteluun, jonne otin mukaani kaksi jutuissa ollutta tutkijaa. Yllätykseksemme syyttäjä kertoi, ettei aio nostaa syytettä vuoden 2001 Masan henkirikoksesta, vaan tulee tekemään jutusta syyttämättäjättämispäätöksen.
Hän oli sitä mieltä, että Masan kuolema Sampolassa oli tapaturma.
Me poliisin edustajat emme voineet ymmärtää syyttäjän ratkaisua, joka perustui oikeuslääkärin lausuntoon, jota emme olleet koskaan nähneet. Olimme perehtyneet juttuun perin juurin ja ratkaisu tuntui meistä kertakaikkisen väärältä.
Mielestämme Masan tapon "todennäköiset syyt" täyttyivät ja erittäin painava yleinen etu vaati asian saattamista tuomioistuimen ratkaistavaksi. Ilmoitin syyttäjälle, että tulisin kantelemaan hänen ratkaisustaan.
Syyttäjän esityksestä Viki vapautettiin. Marraskuun 24. päivänä 2006 syytäjä totesi päätöksessään:
"Asiassa ei ole todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi. Jätän asiassa syytteen nostamatta."
Syntyi melkoinen mediamylläkkä, mikä ei ollut kenenkään etujen mukaista. Muun muassa Ylen MOT-televisiolähetys käsitteli asiaa seuraavin teemoin: "Poliisi ja syyttäjä törmäsivät henkirikostutkinnassa. Missä vika, jos syyttäjä ei käykään päälle kuin yleinen syyttäjä? MOT tutki syyttäjätoimintaa kahden Porissa tapahtuneen rikosjutun valossa."
Olin todella pahoillani tapahtuneesta. Kahteen henkirikokseen epäilty Viki oli vapaana; Masan jutusta oli tullut syyttämättäjättämispäätös ja Laurin juttu oli vielä kokonaan käsittelemättä.
Välit kallisarvoisiin yhteistyökumppaneihin, syyttäjiin olivat ristiriidan vuoksi kärjistyneet. Mitä olisi viisasta tehdä? Olin kuitenkin varma asiastani ja 27. marraskuuta 2006 lähetin valtakunnansyyttäjävirastoon 16-sivuisen kantelukirjeen, jossa esitin näkemykseni syyttäjän perustelujen virheellisyydestä. En ollut koskaan ennen kannellut mistään, vaikka itse olin joutunut virkani puolesta vastaamaan lukuisiin kanteluihin. Kantelu ei mielestäni ole paha asia, vaan sen johdosta ylimmät päättäjät joutuvat ottamaan kantaa vaikeasti ratkaistavaan asiaan, josta osapuolet ovat eri mieltä. Tältä pohjalta arvelin syyttäjienkin ymmärtävän näkemystäni. Minulle oli tärkeää, että arvostamani esimiehet ymmärsivät tavanomaisesta poikkeavaa käyttäytymistäni, ja he antoivatkin minulle täyden tukensa, aina ylintä lääninpoliisijohtoa
myöten.

Syyte ja tuomio
Joulukuun 14. päivänä 2006 sain lehdestä lukea, että syyttäjä lukee Vikille ja Tepille syytteet ensisijaisesti taposta ja toissijaisesti törkeästä kuolemantuottamuksesta ja heitteillepanosta.
Olin helpottunut ja tyytyväinen syyttäjän toimintaan. Paria päivää aikaisemmin olimme käyneet syyttäjien kanssa hedelmällisen keskustelun, jossa totesimme yhteistyömme toimivuuden jatkumon.
Laurin jutun ollessa syyteharkinnassa tapahtui 1. päivänä joulukuuta 2006 Ulvilassa raaka murha, jossa perheenisä surmattiin vaimonsa ja lastensa silmien edessä. Minut määrättiin tähänkin juttuun tutkinnanjohtajaksi. Se oli minulle jo kolmas henkirikostutkinta puolen vuoden sisällä.
Viki vastasi käräjäoikeudessa syytteisiin vapaalta Tepin suorittaessa vankeustuomiota muista rikoksista. Käytiin mielenkiintoinen ja vaiherikas oikeudenkäynti. Lopulta Porin käräjäoikeus päätyi ratkaisuun , ettei Lauri kuollut väkivallan seurauksena, vaan hän sai kohtalokkaan aivovamman pudottuaan liikkuvasta autosta.
Oikeus piti mahdollisena Vikin ja Tepin kertomusta siitä, että Lauri olisi itse vapaaehtoisesti noussut autoon ollessaan vain noin 350 metrin päässä kotoaan. Omaisten asiamiehen mukaan oli ilmiselvää, että Viki ja Tepi surmasivat tahallaan Laurin, joka ei mennyt vapaaehtoisesti mieskaksikon kyytiin. Oikeuslääkärin mukaan Lauri kuoli henkirikoksesta saamiinsa vammoihin, koska häntä oli lyöty voimakkaasti tylpällä esineellä pää hän. Käräjäoikeuden mielestä oikeuslääkärin lausunnon todistusarvoa heikensi se, että hän sai ennen ruumiinavausta poliisilta esitietoja tapahtumasta.
Mielestäni käräjäoikeuden olisi pitänyt tietää, että poliisi ja oikeuslääkäri konsultoivat aina henkirikostapauksissa, mutta molemmat tekevät omat ammatilliset johtopäätöksensä aina itsenäisesti. Käräjäoikeus hylkäsi Vikin ja Tepin tapposyytteet ja tuomitsi heidät törkeästä kuolemantuottamuksesta kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Vankeustuomiota pakoileva Viki lähetti avustajansa välityksellä tiedotteen,
jossa hän kertoi järkyttyneensä kovasta tuomiosta.
Hän pakoili poliisia yli viikon, kunnes jäi kiinni kotietsinnässä läheistensä luota.
Maaliskuisen käräjäoikeuden ratkaisun jälkeen tunnettu porilainen juristi kritisoi voimakkaasti toimiani paikallisen maakuntalehden kolumnissaan "Oikeuslaitos yleisen mielipiteen paineessa". Hän kirjoitti Laurin tapauksen uutisoinnista, jossa hän näki antamieni tiedotteiden olleen enemmänkin "lynkkaukseen kiihotusta kuin asiallista uutisointia". "Opiskelijanuorukaisen jutussa esitetty tapposyyte on lopullisesti hylätty”, asioista perillä oleva asianajaja kirjoitti. Hän myös ihmetteli "poliisin pyrkyä syyttäjän tontille”, moittien valtakunnansyyttäjävirastoon tekemästäni kantelusta.
Kolumnissaan asianajaja ”kaipasi aikoja, jolloin poliisi oli tiukasti ohjattu käskyorganisaatio, joka määräsi kuumakallet jäähtymään osoitetoimistoon”.
Niinpä niin - niin moni olisi toivonut tutkintatiimini epäonnistuvan.
Ehkäpä oli tarkoitettu, että ”rikosasiantuntijan” ajatukset julkaistiin aprillipäivän lehdessä, 1. huhtikuuta 2007.

Valtakunnansyyttäjäviraston kanta
Huhtikuun 17. päivänä 2007 valtakunnansyyttäjävirastolta tuli päätös, jonka syyteharkintaratkaisussa todettiin referoidusti seuraavaa: ”Edellä olevan johdosta olen tänään tekemälläni hakemuksella pyytänyt korkeinta oikeutta purkamaan Porin käräjäoikeuden 8. tammikuuta 2003 antaman tuomion, jolla Viki on tuomittu rangaistukseen 17.–20. toukokuuta 2001 tapahtuneesta pelastustoimen laiminlyönnistä,
ja Turun hovioikeuden 12. helmikuuta 2004 antaman tuomion siltä osin kuin Viki on tuomittu rangaistukseen 17.–20. toukokuuta 2001 sattuneesta pelastustoimen laiminlyönnistä.
Jos korkein oikeus suostuu tuomion purkamista koskevaan hakemukseen, määrään syyttäjän nostamaan syytteen ja ajamaan syytettä Jakea ja Vikiä vastaan Porin käräjäoikeudessa ensisijaisesti 16.–20. toukokuuta 2001 tapahtuneesta taposta ja toissijaisesti törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta.” Päätöksen olivat allekirjoittaneet korkea-arvoiset apulaisvaltakunnansyyttäjä ja valtionsyyttäjä, jotka tukivat näkemystäni siitä, että kanteluni ei ollut perusteeton ja syyte pitää nostaa. Tätä juttua kirjoittaessani, korkein oikeus ei ollut tehnyt purkupäätöstä pelastustoimen laiminlyönnistä, joten jää nähtäväksi, miten juttu etenee. Myöhemmin Korkein oikeus kieltäytyi tuomion purusta ja juttu jäi sillensä

Hovioikeuden ratkaisu
Laurin omaiset eivät halunneet antaa periksi. Käräjäoikeuden päätöksen jälkeen keskustelin useaan otteeseen sekä Laurin isän ja äidin kanssa. Muistan isän lausuneen:
- Tuska, ikävä ja kaipaus eivät häivy koskaan, mutta haluamme puolustaa Laurin oikeutta - olemme sen pojallemme velkaa.
Laurin tohtoriäiti kävi hedelmällisen keskustelun muun muassa oikeuslääkärin kanssa ja alkoi uskoa menestymismahdollisuuksiin ylemmissä oikeusasteissa. On muistettava, että Laurin vanhemmat ovat suuren surunsa keskellä kärsineet myös taloudellisesti taistellessaan poikansa oikeuden puolesta. Laurin perheellä kävi kohtalokas onni heidän saadessaan taitavan ja peräänantamattoman lakimiehen, joka uskoi asiaansa ja oikeuden voittoon.
Laurin jutussa hovioikeuden suullinen käsittely käytiin 27.–28. elokuuta 2007.
Omaisten aloittaman ja myöhemmin syyttäjän yhtymän vaatimuksen perusteella Vikille ja Tepille vaadittiin törkeän kuolemantuottamuksen asemasta taposta vähintään kahdeksan vuoden vankeusrangaistusta. Laurin vammojen syntytavasta kuultiin muun muassa ruumiinavauksen suorittanutta oikeuslääkäriä ja neuropatologian professoria, joka oli laatinut ruumiinavauspöytäkirjan liitteenä olevan aivoleikkelykertomuksen. Molemmat mainitut todistajat pitivät epätodennäköisenä sitä, että uhrin vammat olisivat voineet syntyä autosta putoamisen tai pudottautumisen johdosta, vaan Lauriin oli kohdistunut isku tai iskuja pään ollessa tuettuna kiinteää alustaa vasten. Molemmat pitivät vammoja ulkopuolisen henkilön aiheuttamina.
Syyskuun 28. päivänä 2007 Vaasan hovioikeus totesi päätöksessään seuraavaa: ”Tepi ja Viki on molemmat tuomittu aikaisemmin väkivaltarikoksista. Puheena olevan teon vaarallisuuteen ja vahingollisuuteen nähden oikeudenmukaisena rangaistuksena on pidettävä kymmentä vuotta vankeutta.” Molemmat tuomittiin törkeän kuolemantuottamuksen sijasta rangaistukseen taposta.
Viki ja Tepi ovat molemmat luvanneet valittaa hovioikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen.

Korkein oikeus antoi asiassa valitusluvan ja järjesti varsin poikkeuksellisen suullisen käsittelyn. Tämän tuloksena ”Viki” eli Kristian Ravantti ja ”Tepi” eli Teemu Saarikalle tuomittiin molemmat 10 vuoden vankeusrangaistukseen

Laurin sisar päätti kevään 2007 ylioppilasaineensa näin:
”Sattumaa vai suunnitelmaa?” seuraavin lausein.
”0letko koskaan kuullut, kun sydän huutaa? Se ääni vihloo korvia ja salpaa hengityksen. Näitkö, että annoin Sinulle kaikkeni? Annoin Sinulle veljeni, rakkaani ja sieluntoverini. Enempää minulla ei ole. Vain Sinä tiedät, oliko kyse sattumasta vai suunnittelitko Sinä kaiken. Sillä ei ole enää merkitystä, koska hän ei enää palaa. En tiedä, mihin suuntaan tänään lähden. En tiedä missä on ikävän pää. Edelleen itken kaipaamani perään. Onneksi hän jätti minulle lähtiessään rakkauden. Sen avulla jaksan katsoa, mihin sattumat ja suunnitelmat ohjaavat minut. Silti kaiken tämän jälkeen on autuasta huokaista helpotuksesta todeten sen kaiken olevan ohi. Vaikka olo on kevyt, en silti ole tyhjä. Olen valmis johonkin uuteen, valmis elämään.”