erämaaetsivä kirjoitti:KN:
Ja syy on se, että kun Lahti huutaa apua, ei surmaaja voi olla hänen kimpussaan, eikä todennäköisesti edes hänen vieressään. Hovioikeus päätteli, ettei koko nauhan aikana Lahti saa puukosta, mikä nyt sinänsä on älytön päätelmä, mutta sisältää sen ajatuksen, että kun Lahti kerran huutaa apua, ei häntä puukoteta. Ja mielestäni se on juuri näin.
Mutta tärkein asia on tämä: mitä surmaaja teki 1:28-1:52 välisen ajan, mikäli ei hakenut astaloa?? Hän ei ollut Lahden kimpussa, eikä tämän käytöksestä päätellen myöskään tämän vieressä. Minusta hän haki astalon tuolloin, ja saattoi hakea sen vaikka ulkoa asti.
Tähän oli aivan pakko kommentoida. Uhrin huutamisesta tai huutamattomuudesta ei kyllä voi päätellä onko tekijä uhrin kimpussa vai ei. Tässävaiheessa uhrin ei tarvitse enää varoa sanojaan, tietää kohtalonsa sinetöityneen.
Tuosta ulkoa hakemisesta, niin kyllähän kuvista jo näkee, että aukosta on kuljettu verisenä vain sen yhden kerran. Tätä olen pitänyt kiistattomana ja selvänä aina.
Kyllä voi, ja teen sen
Muut saa olla eri mieltä, mutta itse en tästä luista.
Aatteles nyt: Lahti on huutanut tuskasta, välillä erittäin kovaa 0:23-1:15. Häntä selvästi lyödään puukolla, eikä hän voi mitään muuta kuin yrittää suojautua ja huutaa tuskasta aina kun suojaus pettää. Niinkuin nyt varmaan jokainen huutaisi, kun puukolla lyödään. Sänky liikkuu ja huuto on kovaa.
Sitten: 1:18-1:52 hän lakkaa huutamasta tuskasta. Sänky lakkaa liikkumasta. Hän alkaa kommunikoida toisessa huoneessa olevan vaimonsa kanssa ja pyytämään tätä pian paikalle. Eihän hän nyt tällä välillä taatusti saa puukosta. Mihin se tuska katosi? Mihin katosi nopea liike, sängyn siirtymiset ja kolinat? Mies huutelee vaimolleen, kun häntä pistetään puukolla kuoliaaksi? Miten ihmeessä mies, jota lyödään puukolla pystyy keskittymään johonkin toisen huoneen tapahtumiin niin stoalaisesti, ettei huuda kivusta, vaikka häntä lyödään puukolla, joka minuutti sitten tuotti hänelle valtavia kärsimyksiä?
Ja miten ihmeessä kukaan aviomies edes haluaisi tapattaa vaimonsakin, pyytämällä häntä nopeasti 190-senttisen puukkomiehen luokse? Tule tänne auttaan, pian pian! Mitä apua olisi ollut Annelilla tarjota? "Juokse ulos naapuriin, äkkiä!", eikös tämä olisi uskottavampi huuto, jos huutaa ehtisi? Mutta tuskinpa ehtii, jos hyökkääjä naputtelee veitsellä.
En tiedä, minusta on ihan selviö, ettei surmaaja ainakaan veitsellä tuossa vaiheessa töki, ja uhrin huudot sopivat siihen, että hän luuli surmaajan poistuneen. Mutta kaikki saa tietysti olla eri mieltäkin.
Sitten toinen juttu, mitä kaikkien tulee miettiä: valot. Kun huppumies tuli sisään, oli pimeää. Huoneessa ei ollut valoja, kaihtimet olivat ikkunoiden edessä ja ulkona oli joulukuinen lumeton yö. Takkahuoneen perällä on suurinpiirtein säkkipimeää. Surmaaja ei näe uhrinsa kasvoja, hyvä kun erottaa, kenen kimpussa on. Hän ei voi tehdä mitään tarkkoja viiltoja tai pistoja sun muita taisteluliikkeitä, koska hän ei näe juuri mitään. Jokainen voi tämän testata kodissaan. Surmaaja ja uhri riehuvat toisiaan näkemättä lähes pelkästään käsikopelolla, ja siksi haavat ovat ryppäinä ja osin vaarattomissa paikoissa: surmaaja on hakannut silmittömästi, silloin kun on onnistunut lyömään. Hän ei ole juurikaan nähnyt, minne lyö.
Ja tärkeä asia: surmaajan on laitettava huoneeseen valot, kunhan hän saa uhrin lamaannutettua. Surmaaja ei tiedä, missä valokatkaisin on, vaikka toki hän arvannee sen olevan oven pielessä. Elokuvissa surmaajat eivät haparoi pimeässä huoneessa valokatkaisijaa etsien ja lasinsiruilla liukastellen, mutta Ulvilan surmaajan oli vähän pakko haparoida. En usko, että hän oli talossa käynyt koskaan ennen.
Nauhan alussa uhri on hiljaa. Hän on ehkäpä pyörtynyt saamistaan kolmesta syvästä kylkeen osuneesta iskusta ja makaa sängyllä hiljaa mustana möykkynä. Surmaaja ei tiedä, onko hän kuollut. Surmaajan pitää poistua tai laittaa valot. Samalla hetkellä surmaaja kuulee, kun uhrin vaimo huutaa: "Tulkaa äkkiä, täällä on joku tappaja!". Surmaaja ei voi tietää, että vaimo on puhelimessa. Hän ei voi sillä hetkellä tietää, huutaako nainen repliikkinsä vaikka naapurin aikamiespojille, jotka seisovat eteisessä. Surmaajan on oltava valppaana. Vasta 0:06-0:10 surmaaja arvaa, että puhelimeen siellä huudetaan. Hän ei tiedä, missä puhelin on ja onko se kännykkä. Hän kuulee vain Annelin äänen, ei Häken repliikkejä. Hän ei tiedä, että Anneli kököttää keittiössä lankapuhelimessa. Hän ei tiedä, missä keittiö edes on. Ilman valoja hän on "altavastaaja", koska talossa asuvat tietävät pimeässäkin, missä ovat. Siksikään hän ei lähde rynnimään pimeään olohuoneeseen muita asukkaita hätyyttämään.
Luulen, että surmaaja tässä kohtaa hiljentyi kuuntelemaan, ja vasta kun tajusi, että Anneli on puhelimessa, eikä ketään muuta ole talossa, kohdisti huomion taas uhriin. Mutta laittoiko hän myös valot päälle tässä kohdassa, vai vasta silloin, kun kävi hakemassa astalon? Sillä valot on laitettava päälle ja astalo haettava jossain vaiheessa nauhaa. Nämä pitää teorioihin sovittaa. Vähintäänkin ovensuussa on pakko käydä. Jos astalo ei ollut mukana tullessa, missä se on ja miten se haetaan? Itse olen veikannut, että surmaaja pudotti sen sisääntullessaan arkun vieressä olleen vaatepinon päälle, koska pimeässä ei joku sorkkarauta kovin kummoinen taisteluase ole. Jos ei pudottanut, niin miten surmaaja sen käsiinsä sai, ja missä vaiheessa? Oikeastiko ripusti roikkumaan ikkunankarmiin? Vai tuolille terassille jätti, ylettyikö vielä ottamaan sen? Aavisteliko jättäessään, että tarvitsisi sitä vielä? Miksi aavisteli(si)?
Anneli sanoo häkelle 0:30, että "siel o pimeetä". Tämä tietysti voi kuvata sitä hetkeä, kun surmaaja tuli sisälle, koska hän kertoo, ettei nähnyt tulijan kasvoja/tuntenut häntä. Mutta voi olla, että huoneessa/talossa oli juuri tuolla hetkellä vielä pimeää, mikä tarkoittaisi sitä, että valot laitettiin päälle vasta tämän jälkeen. 0:23 ja 0:27 uhri valittaa, mutta aika vaimeasti. 0:50 hän huutaa kovaa, ja silloin ainakin todennäköisesti tulee puukosta, sänkykin liikkuu. Valot olisi voitu laittaa ennen 0:50 tai sitten vasta 1:25 maissa, jolloin mielestäni surmaaja kävelee pois uhrin luota. 0:50-1:25 valoja ei voida laittaa, koska surmaaja on uhrin kimpussa. 1:50 valot jo ovat, koska Anneli näkee surmaajan ja Jukan. Tällöin Jukka on vielä istumassa sängyn vieressä. 2:22 hän on jo lattialla, Annelin mukaan.
Tyttö kertoi, että valot olivat päällä ja Jukka vatsallaan maassa, kun hän näki tämän, surmaajaa näkemättä. Aluksi kun hän oli nähnyt Jukan seisomassa, oli ollut pimeää. Kaikesta päättäen tämän lattialla näkemisen, jos se totta oli, on täytynyt siis tapahtua 1:50 jälkeisenä aikana. Tyttö on puhelimessa 1:42-2:42, joten mielestäni kertomus ns. "uhrin toisesta näkemisestä lattialla elävänä" ei voi pitää paikkaansa. Ainoa uhrin näkeminen lattialla tapahtuu 3:15, jolloin tyttö kirkaisee. Se sopii tytön käytökseenkin.
ja ulkona pari osajälkeä.
