Ammattilaismedian rikokset ja väärinkäytökset

[jepulis82]

Ei minua muuten hirveästi kiinnosta mitä mieltä joku jostakin asiasta on, mutta tekopyhyys saa minut raivon valtaan.

Nämä tekopyhät ”miehet” yleensä ovat just niitä pahimpia himoraiskaajia ja suhmureita jotka säälimättä käyttävät heikompiaan hyväksi, samalla kun sitä omaa kilpeä kiillotetaan mediassa raivokkaasti.

[Tracker]

1989 oli uutispimento joulun aikaan kun Romaniassa tapahtui vallankumous. Täällä uutistoimistot olivat joululomalla kun Ceauseskuja jahdattiin. Ulkomaisilta radio ja tv-kanavilta sai tietoa. 1986 Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta tuli tieto suomen kansalle Ruotsin kautta. 2004 Tapaninpäivän tsunami katastrofin tietoliikenne hoitui twitterin ja Thaimaassa asuvien suomalaisten sukeltaja-yrittäjien kautta kun uutistoimistot olivat joululomalla.
2015 maahanmuutto aallon uutisointi taas hoitui Ruotsin PT-median ja MV-lehden kautta (MV-lehdellä vaan pirullinen tapa lisätä uutisiin omiaan) ja riekkua jostakin Jessikka Arosta loputtomiin.
Facebook onkin sitten melko avuton esim. maahanmuutto tiedottamisen saralla, siellä kyllä huhut leviävät mutta jos niihin kantaa rupeaa ottamaan niin saa nopeasti rasistin leiman vaikka vaan kirjoittaisi tosiasioista. Johtuen tietysti osittain omasta kaveripiiristä
Venäjän VK-sivusto onkin sitten varsin vapaamielinen

[holmesin haamu]

^
Yleensä olen pitänyt paljon pahempana uutisoimattomuutta eli tietoista asioiden pimittämistä kuin vääränlaista uutisointia. Hyvin moni näkee kuitenkin vääränlaisen uutisoinnin tai parin yksityiskohdan jättämisen pahempana tekona.

[holmesin haamu]

Media taas hyötyy klikkauksista, joten medialle on äärimmäisen hyödyllistä ylläpitää tällaista vastakkainasettelua. Eipähän kukaan pääse keskustelemaan aiheesta asiallisesti, kun ääripäät mesoavat sen verran kovaäänisesti. Välillä joku Sauli poseeraa "tolkun ihmisenä", vaikka varmasti ymmärtää hyvin koko kuvion.

Maahanmuuttopolitiikka on tuonut perinteiseen politiikkaan uuden ulottuvuuden ja paljon sellaisia toimijoita, jotka eivät muutoin olisi koskaan lähteneet ehdolle vaaleihin. Se on siis hyödyttänyt hyvin monia tahoja, iso osa rahastaa sillä ja toinen osa rahastaa vastustamisella.

Kuitenkin nuo ääripäät käyvät aiheeseen liittyvän keskustelun, kun muita ei kiinnosta.

Alunperin ei puhuttu ääripäistä. Oikeastaan ei haluttu edes kuunnella mitä sanottavaa on kriittisillä tahoilla. Pikku hiljaa alettiin tajuta kriittisten tahojen olleen liiankin oikeassa. Tämän jälkeen alkoi kuuluisa puhu "kahdesta ääripäästä". Tuo oli siis lähinnä myönnytys sille, että niitä faktoja ongelmiin liittyen ei olisi pitänyt sivuuttaa kokonaan pois keskustelusta.

[Silli]

Muistakaa tyypit, että mediasta käydään yleistä keskustelua Vapaa keskustelu -alueen ketjussa "Media ja totuus"! Tässä ketjussa voitaisiin yrittää pysyä sellaisissa konkreettisissa tapauksissa, jotka ovat selvästi yksilöitävissä. Eli jos haluatte ottaa jonkun mediatapauksen esiin, niin tehkää siitä pieni kooste, kopioikaa tänne joku artikkeli tai esimerkiksi lehtien yhdessä olevaa lukijakeskustelun moderointia kritisoidessanne, kertokaa tarkasti, mitä juttua yrititte kommentoida ja mikä siinä meni pieleen jne. Ympäripyöreät mediaa koskevat ajatuksenne voitte suoltaa mieluummin tänne: https://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=10&t=20395

1989 oli uutispimento joulun aikaan kun Romaniassa tapahtui vallankumous. Täällä uutistoimistot olivat joululomalla kun Ceauseskuja jahdattiin. Ulkomaisilta radio ja tv-kanavilta sai tietoa. 1986 Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta tuli tieto suomen kansalle Ruotsin kautta. 2004 Tapaninpäivän tsunami katastrofin tietoliikenne hoitui twitterin ja Thaimaassa asuvien suomalaisten sukeltaja-yrittäjien kautta kun uutistoimistot olivat joululomalla. 2015 maahanmuutto aallon uutisointi taas hoitui Ruotsin PT-median ja MV-lehden kautta (MV-lehdellä vaan pirullinen tapa lisätä uutisiin omiaan) ja riekkua jostakin Jessikka Arosta loputtomiin.

Trackerilla on tässä hienosti mainittuna historiallisia tapauksia, joiden uutisoinnista voisi lukea enemmänkin, jos vaan materiaalia jostain löytyisi. Jospa joku jossain vaiheessa tekee meille hieman koostetta tai löytää jotain materiaali, jota voi kopioida tänne.

Hesarissa oli tänään rikos-/oikeustoimittajien juhlakirjan esittely. Kirjan ovat laatineet toimittajat Päivi Happonen, Minna Passi & Susanna Reinboth. He nostavat esiin toimittajien ammattikunnan sisällekin pesiytyneen vaikuttamiskulttuurin, jonka kautta mm. puolustusvoimat ja poliisi ovat yrittäneet vaikuttaa toimittajien tekemiin juttuihin. Lukekaa itse alta.

Toimittajien kokemukset kertovat, miten Puolustus­voimat ja poliisi ovat saaneet niska­lenkin osasta suomalaisia toimittajia

Oikeustoimittajat-yhdistyksen juhlakirja kertoo vaikutusyrityksistä, joita kohdistetaan toimittajiin. Viranomaisten ja muiden vallankäyttäjien hankkimat luottotoimittajat ovat vaarallinen ilmiö länsimaisessa demokratiassa.

Etusivun rikokset – Näin kovat uutiset syntyivät Oikeustoimittajat 30 vuotta, 199 s. Crime Time.

”YLEN uutistoimittaja ei luovuta. Hän soittaa illan aikana useita kertoja tuottajalle ja vaatii tätä poistamaan Jelenan jutun pääuutislähetyksestä.” Näin kirjoittaa kollegansa toiminnasta Ylen oikeustoimittaja Päivi Happonen kirjassa Etusivun rikokset - Näin kovat uutiset syntyivät.

Ylen toimittajan puhelinsoitossa juuri ennen kello 20.30 alkavaa lähetystä oli kyse Päivi Happosen jutusta, jossa hän kertoi Suomen ja Venäjän kansalaisesta ”Jelenasta”, joka ei päässyt töihin Vekaranjärven varuskuntaravintolaan.

Pääuutislähetyksen juttu Jelenasta oli jatkoa oikeustoimittaja Happosen uutisvoitolle, jossa hän oli kertonut Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen antamasta salaisesta ohjeesta, joka estää kaksoiskansalaisten pääsyn armeijan kriittisimpiin tehtäviin. Ohjeistus rikkoi lakia, joten se välitettiin Puolustusvoimien yksiköille yleensä suullisesti, Happonen kertoo Oikeustoimittajat ry:n 30-vuotisjuhlakirjassa.

Kirjassa 18 suomalaista rikos- ja oikeustoimittajaa kertoo, miten heidän uutisensa ovat syntyneet.

ENNEN yhteydenottoa pääuutislähetykseen sama Ylen uutistoimittaja oli lähettänyt sähköpostia Happoselle ja väittänyt Happosen tietojen olevan virheellisiä.

Yle lähetti toimittaja Happosen jutun normaalisti pääuutislähetyksessään ja hänen kollegansa tiettävästi joutui esimiehensä puhutteluun.

YLEN oikeustoimittajan Päivi Happosen jälkeen Etusivun rikokset -kirjassa kirjoittavat Helsingin Sanomien toimittaja Susanna Reinboth ja silloinen HS:n toimittaja Minna Passi. Myös heillä on kokemuksia kollegojen oudosta suhtautumisesta tutkivaan journalismiin – tällä kertaa oman toimituksen ulkopuolelta.

Happonen, Reinboth ja Passi ovat saaneet muilta toimittajilta palautetta, jonka mukaan he ovat väärässä omissa selvityksissään. Reinbothin ja Passin saaman palautteen mukaan huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio oli viaton salaliiton uhri ja HS:n toimittajien tiedonhankintamenetelmät epäeettisiä.

Osa Reinbothin ja Passin kollegoista kilpailevissa lehdissä vieläpä levitti halventavia juoruja heidän yksityiselämästään.

MIKSI näiden tapausten esiin nostaminen on tärkeää?

Siksi, että molemmat kertovat vaarallisesta ilmiöstä, jossa toimittaja kokee olevansa vastuussa jollekin muulle taholle kuin yleisölle. Päivi Happoseen vaikuttanut toimittaja lähti mukaan Puolustusvoimien vaikuttamisoperaatioon ja Reinbothiin ja Passiin vaikuttaneet toimittajat olivat Jari Aarnion ja muun Helsingin huumepoliisin koukussa.

Toimittajat ovat tottuneita siihen, että juttujen kohteet yrittävät vaikuttaa voimalla heidän journalismiinsa. Näin tapahtui myös Ylen Happoselle ja Helsingin Sanomien Reinbothille ja Passille.

Uutta on se, että kollegat kilpailevista medioista ja jopa oman median sisältä yrittävät kampittaa ja potkia nilkkaan.

TOIMITTAJA on vastuussa vain yleisölleen eikä hänellä ole vastuuta millekään muulle ylemmälle asialle tai periaatteelle. Toimittajan integriteetti eli riippumattomuus alkaa rapistua heti, kun hän siirtyy jonkin muun päämäärän palvelukseen.

Eri valtiomahdit –ja vaikkapa yritykset – yrittävät jatkuvasti ottaa journalistista päätösvaltaa itselleen. Se on inhimillisesti ymmärrettävää, mutta toimittajien ehdoton velvollisuus on torjua se.

NÄIN onneksi tapahtui Yleisradiossa ja Helsingin Sanomissa: kollegojen pelotteluyritykset eivät johtaneet tavoitteeseensa.

Sen sijaan jonkinlaista kiilaa toimittajakunnan sisälle nämä vaikutusyritykset ovat lyöneet. Kun toimittajat saman median sisällä tai ulkopuolelle eivät luota toisiinsa, on syytä huolestua.

Oikeustoimittajien yhdistyksen juhlakirja ja HS:n toimittajien kokemukset kertovat, että Puolustusvoimat ja poliisi ovat saaneet niskalenkin osasta journalisteja. Viranomaisten ja kenen tahansa hankkimat luottotoimittajat ovat vaarallinen ilmiö länsimaisessa demokratiassa.

KYSEESSÄ voi olla viestintäväen uusi tapa toimia: ensin asia yritetään kiistää itse ja jos ei onnistuta, niin turvaudutaan oman luottotoimittajan apuun ja operaatioihin. Osa luottotoimittajista onkin alkanut ajaa jotakin journalismin ulkopuolista piiloagendaa.

Jos toimittajat eivät ponnekkaasti torju tätä kiilanlyömistä, asiasta kärsii suuri yleisö.


Kirjoittaja on Oikeustoimittajat ry:n jäsen, mutta ei ole osallistunut kirjan tekemiseen.

Tuomo Pietiläinen / HS
29.12.2018 klo 15:42
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005949923.html

[Marokonsoturi]

Hieman asioita toisesta lehdestä, joista mikään muu lehti ei kirjoita. Jostain syystä tällä foorumilla ei kuvien kokoa voi määrittää oikeaksi.

[yama99]

Jaa että valtionvelasta ja sen kehityksestä ei ole kirjoitettu? Ei nyt heti tule mieleen mediaa, jossa niitä EI olisi kirjoitettu/puhuttu.

Ja Soinin venkoiluista on kirjoitettu - tosin niistä puhuminen aiheuttaa armottoman uhriutumisreaktion ja syytteen punavihreästä ajojahdista.

[Marokonsoturi]

Jaa että valtionvelasta ja sen kehityksestä ei ole kirjoitettu? Ei nyt heti tule mieleen mediaa, jossa niitä EI olisi kirjoitettu/puhuttu.

Siitä ei ole puhuttu ketkä sen räjähdysmäisen kasvun ovat aiheuttaneet.

Ja Soinin venkoiluista on kirjoitettu - tosin niistä puhuminen aiheuttaa armottoman uhriutumisreaktion ja syytteen punavihreästä ajojahdista.

Ei kovinkaan paljon eikä myöskään siitä, että hallituksessa on puolue, jota kukaan ei ole äänestänyt ja, jolla ei edes ollut puolueeksi tarvittavia kannattajakortteja, kun se puolue hallitukseen yksimielisesti sisään otettiin.

[yama99]

Niin, kiitos kokkareiden ja kepun hallitukseen vaan otettiin tuollainen jengi, jolla in kannattajia ja ministereitä suunnilleen yhtä paljon. Ja antavat vielä noiden kiristää itseään, koska sotesta tehdyt sullemulle lehmänkaupat piti saada varmistettua hinnalla millä hyvänsä. Tosin melko lähellä soten ydintä olevat ovat sitä mieltä, siis oikeasti vaikka virallisesti muuta väittävät, että taitaa kaatua koko pska.

[Tracker]

Aika puhua myös rikosten uhreista – parempi vaaliteema kuin maahanmuutto
Oman lapsen, vanhemman tai nuoremman, väkivaltaisesta kuolemasta rikoksen uhrina ei pääse yli.

Julkaistu: 31.12. 8:45

PÄÄKIRJOITUS Tulevissa vaalipuheissa voisi pohtia myös rikosten uhrien ja heidän omaistensa asemaa ja kohtaloa, kirjoittaa pääkirjoitustoimittaja Timo Paunonen.
JÄRKYTTÄVIÄ uutisia Helsingistä ja Oulusta.

Seksuaalista hyväksikäyttöä.

Väkivaltaa. Kuolema.

Helsingin Arabianrannassa alakouluikäisen pojan elämä päättyi jouluaattoiltana. Väkivallan kohde, puolustuskyvytön 7-vuotias lapsi, tekee murhana tutkittavasta rikoksesta käsittämättömän, tyrmistyttävän ja ennen kaikkea surullisen. Miksi? Kysymys on viime päivinä liikkunut monen kansalaisen huulilla.

Poliisi tutkii, syyttäjä syyttää ja aikanaan he saavat oikeuslaitoksesta lainmukaiset tuomionsa.

Näin toimii oikeusvaltio.


SITTEN ON sosiaalisen median inkvisiittoreiden ylläpitämä järjestelmä. Mahdollisia tekijöitä arvuutellaan, henkilöitä tuomitaan heti – vaikka oltaisiin aivan väärillä jäljillä. Tässä poliisin pitäisi olla paremmin hereillä. Vaikka sosiaalinen media kävi kuumana ja noitarovioita poltettiin, poliisi kertoi Arabianrannan epäillyn taustan ja sukulaisuussuhteen vasta perjantaina vangitsemisoikeudenkäynnin yhteydessä – useita päiviä tapahtuman jälkeen.

Tiedottaessaan niukasti poliisi vetoaa omiin tutkinnallisiin syihinsä.

Tutkinnallisia syitäkin varmasti on. Silti nykyaikana vaikeneminen ei voi olla vaihtoehto, kun on vakavista rikoksista kyse. Ei ole tiedon tyhjiötä: se täyttyy huhuilla. Poliisi on somessa kiitettävästi, mutta ei poliisin some voi olla olemassa vain liikennetiedotteiden ja virkavallan arjesta kertovien hauskojen kuvien jakamista varten.

Nyt kun poliisia olisi todella tarvittu jakamassa informaatiota Arabianrannan rikoksesta, sitä ei tullut. Sen sijaan poliisi jätti areenan somen kasvottomille mestaajille, jotka levittivät mitä järkyttävämpiä huhuja esimerkiksi uhrin perheestä – huhuja, jotka poliisi olisi nopealla ja paremmalla tiedottamisella voinut estää.

Tässä on poliisiylijohdolle pähkinää purtavaksi. Poliisin tiedotusohjeet kaipaavatkin nykyaikaistamista ja yhtenäistämistä.

Nyt ne tuntuvat vaihtelevan tilanteen mukaan.

Arabianrannan murhan tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Kirsi Kanth kertoi medialle epäillyn tekijän sukulaisuussuhteesta uhriin perjantaina heti vangitsemisoikeudenkäynnin jälkeen.
Arabianrannan murhan tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Kirsi Kanth kertoi medialle epäillyn tekijän sukulaisuussuhteesta uhriin perjantaina heti vangitsemisoikeudenkäynnin jälkeen.

KOKO yhteiskunnalla on vieläkin isompi kysymys, jota pitäisi myös uskaltaa käsitellä: uhrit. Sekä Oulun että Helsingin tapauksissa keskustelu velloo tekijöissä ja heidän taustoissaan. Poliitikkojen ja tutkijoiden kommenteissa arvioidaan, että nämä tuoreet rikokset vaikuttavat jopa kevään vaaleihin.

Tekijöistäkin on tärkeää keskustella, mutta miksi uhrit unohdetaan kokonaan? Eikö väkivallan teon tai seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneen uhrin tai uhrin omaisen asema olisi yhtä tärkeä ellei jopa tärkeämpi vaaliteema? Saavatko uhrit apua vai joutuvatko nuolemaan haavansa yksin, hiljaa ja syrjässä, seuranaan muistiin tarrautuneet kauhukuvat? Ikuisesti.

Jos olet rikoksen uhri tai uhrin omainen, koko prosessin seuraaminen on piinaavaa, mutta – mikä pahinta – heidän kärsimyksensä ei lopu oikeudessa. Seksuaalisen hyväksikäytön, raiskauksen tai väkivallan kohteeksi joutunut ei toivu kokemastaan ehkä koskaan, ja siinä eivät poliitikkojen juhlapuheet turvallisesta yhteiskunnasta juuri auta tai lohduta.

Oman lapsen, vanhemman tai nuoremman, väkivaltaisesta kuolemasta rikoksen uhrina ei pääse yli. Paluuta arkeen ei ole. Menetetty lapsi on omaisen elämässä, mielessä ja muistoissa läsnä: lähtee kouluun, päiväkotiin, naapuriin tai harrastuksiin – tai lähtisi, jos olisi elossa.

KUN ME muut lopetamme kysymästä miksi, uhrin lähiomaiset kysyvät sitä aina.

Muistetaan ensi vuonna paremmin myös rikosten uhreja.

https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000005950706.html

[holmesin haamu]

^
Muutama vuosi (tai useampi sitten) lähetettiin Ylellä A-teeman ohjelma, jossa keskusteltiin raiskauksista. Siinä tuli selville, ettei uhrilla ole oikeusoppineiden näkökulmasta mitään sen kummempaa virkaa, vaan ainoastaan tekijällä. Tekijä on tärkeää saada kuntoutettua nopeasti yhteiskuntaan ja kaikkien oikeusoppineiden toiminta perustuukin lähinnä siihen virkaan.

Isompiin rangaistuksiin liittyen todettiin, ettei ole mitään niin kovaa rangaistusta, joka korvaisi uhrin kärsimykset. Ei olisi sen takia järkevää antaa isoja rangaistuksia, koska se tuo vain lisää kustannuksia ja vaarantaa sopeutumisen takaisin yhteiskuntaan…

Rangaistusasteikon käyttäminen asteikon alapäähän liittyykin ennen kaikkea oikeusoppineiden näkökantoihin, ei niinkään säädettyjen lakien rangaistusasteikoihin jotka mahdollistaisivat paljon kovemmat tuomiot. Erittäin törkeistä raiskauksista saattoi saada minimituomin.

Uhrin virka jääkin helposti hyvin toissijaiseksi koko yhteiskunnassa. Uhri maksaa kaikista kalleimman laskun, kun tekijät ovat vapaalla parin kuukauden – vuoden jälkeen.

[jepulis82]

Näihin lyhyisiin ja pitkiin tuomiohin liittyen:

Aika vaikeeta sen raiskaajan on vankilasta käsin raiskailla uusia naisia. Aika helppoa sen raiskaajan on uusia raiskailunsa jos tuomio on luokkaa ehdollinen.

Myöskään sen vankilan ei ole PAKKO olla lepokoti joka maksaa vuorokaudessa enemmän kuin esimerkiksi vanhustenhoito. Ei ole PAKKO olla pleikkareita ja taulutelkkareita ja nettiä ja puhelimia ja hyvää ruokaa ja suihkut selleissä ja kuntosalit.

Kirja vangeille käteen ja lukemaan. Ristikoita tekemään. Sudokua. Vittu siihen mitään telkkaria ja pleikkaria tarvita.

[holmesin haamu]

Nyt on menneillään iso valeuutiskohu Yhdysvalloista, johon kaikki valtamediat ovat langenneet Suomessa asti.

Yksi HSn uutinen aiheesta:

Kommentti: Poika­koulun oppilaat nöyryyttivät alkuperäis­kansan aktivistia – Video tapauksesta on herättänyt järkytystä, koska se kertoo Yhdys­valtojen poliittisesta ilmapiiristä
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005971840.html

Kohuun liittyy musta viharyhä "heprealaiset israeliitit", alkuperäiskansaa edustava aktiivinen miekkarikävijäintiaani ja Trump-lippiksiin pukeutuneet koulupojat ja tytöt (valtaosa valkoisia, mutta mukana oli mustiakin).

Kopioin kommentista kohdan, joka on valetta alusta loppuun asti. Samantyylistä valeuutisointia levitetään nyt kaikissa valtamedioissa, yksilöin valheet ja kerron mitä oikeasti tapahtui:

1. POIKIEN käytöstä Phillipsiä kohtaan on vaikea kuvailla muuksi kuin puhtaaksi ilkeydeksi. Muuta motiivia ei ole kuin puolustuskyvyttömän miehen nöyryyttäminen joukolla.

2. Tilanne sai ilmeisesti alkunsa, kun abortinvastaisesta mielenosoituksesta tulleet koulupojat ajautuivat sanaharkkaan neljän mustan nuoren kanssa.

3. Philips alkoi esittää Omaha-kansan parannusrukousta joukkoa rauhoittaakseen. Kävi päinvastoin. Yksi poika ei väistänyt Phillipsiä, ja joukko riehaantui.

4. Phillips ei murtunut, mutta lauantaina hän kertoi nöyryytyksestä kyyneleet silmissä.

Kuulin, kuinka he huusivat ’rakentakaa muuri, rakentakaa muuri’. Nämä ovat alkuperäiskansojen maita, ei näille rakenneta mitään muureja. Toivoisin, että nuorten miesten energia voitaisiin panna siihen, että maasta tehtäisiin todella, todella suurenmoinen ja autettaisiin niitä, jotka ovat nälkäisiä”, Phillips sanoi.

Mitä tapahtui alunperin.

Musta viharyhä ja alkuperäisväestö taisteli sanallisesti toistensa kanssa. Lähinnä mustat haukkuivat intiaaneja. Lopulta he huomasivat kauempana Trump-lippiksiin pukeutuneen nuorisoryhmän. Mustat olivat menneet haukkumaan lippisnuoria ja pian alkuperäisväestö seurasi rummuttaen perässä.

Mitä ovat siis valheet?
1. Phillips tuli tietoisesti provosoiden yli 100m päästä rummuttaen rumpuunsa täysin koulupoikien eteen (mukana oli myös tyttöjä ja mustia poikia, joita ei videolla näy). Tarkoituksena oli saada konflikti aikaan, mutta koululaiset eivät reagoineet tilanteeseen mitenkään.

2. Neljä mustaa "nuorta" olivat itse solvanneet aluksi alkuperäisväestöä (eli samaa Phillipsin porukkaa) ja tulivat tämän jälkeen solvaamaan koululaisia. Nämä mustat "nuoret" olivat myös todellisuudessa n. 30-50v, kun koululaiset olivat lähempänä 18v.

3. Phillipsin ideana oli tulla provosoimaan tilannetta. Phillips pyrki tulemaan bussia odottaneen koululaisryhmä iholle. Ajatteli saavan jonkun reaktion esiin, mutta mitään ei tapahtunut.

4. Oikeasti bussia odottaneet koululaiset eivät huutaneet mitään "rakentakaa muuri!". He huusivat oman kouluryhmänsä tunnushuutoja. Tämä on täysin aktiivisen miekkarikävijän Phillipsin tietoista valehtelua.

Toisin sanoen valtamedioiden toimittajat valehtelevat tietoisesti tapahtumista, koska se sopii paremmin heidän ajamaansa agendaan. Suomessa lähinnä toistellaan samoja valheita.

Härskiä toiminnasta tekee sekin, että videot paikan päältä kertovat aivan toista sanomaa. Videoita pyritään myös poistamaan netistä, ettei tosiasiat paljastuisi.

[Tracker]

Ruotsi.
Oikeusministeri Johansson jäi kiinni valeuutisen levittämisestä

Oikeiden puhtaiden valeuutisten teko ja jakaminen sosiaalisessa mediassa on tosiasiassa hyvin helppoa eikä se vaadi muuta kuin halun vääristellä asioita. Esimerkiksi Ruotsin kohta entinen oikeusministeri Morgan Johansson on tällainen valeautomaatti, joka suoltaa mm. Twitteriin jatkuvalla syötöllä epätosia totuuksia.
Esimerkiksi torstaina Johansson twiittasi, että Malmössä ilmoitetut rikokset ovat laskeneet voimakkaasti ja ovat alimmalla tasolla sitten 17 vuoteen. ”Tämä voi olla merkki, että nyt mennään oikeaan suuntaan, mutta työtä toki vielä on”, Johansson veisteli twiitissään.

Mutta heti ensimmäisessä vastauksessa tulee vastakuittaus kun Malmössä poliisina työskentelevä henkilö kyselee, että mistä Johansson on saanut tietonsa. Tutkijana hän ei voi olla Johanssonin kanssa samaa mieltä, sillä heille sataa rikosilmoituksia. ”Se jos joku on varmaa, nyt ei todellakaan mennä oikeaan suuntaan”, poliisi twiittasi.


Morgan Johansson
@johanssonmorgan
Antalet anmälda brott minskar kraftigt i Malmö, och är lägst på 17 år. Det kan vara ett tecken på att det nu går åt rätt håll, men mycket arbete återstår. https://www.sydsvenskan.se/2019-01-17/a ... lt-i-malmo …

210
21.46 - 17. tammik. 2019



Morgan Johansson twiittaa tästä aiheesta usein. Twiitit poikkeavat sanakäänteiltään, mutta sisältö on sama. Sosiaalidemokraatit ovat tehneet paljon hyvää yhteiskuntakehityksen eteen ja nyt tulos alkaa näkyä mm. rikosten määrän vähenemisenä. Johansson ei koskaan vastaa hänelle esitettyyn kritiikkiin eikä vastannut tässäkään mistä luvut tulevat. Luultavasti hän on vain lukenut tässä tapauksessa vain Sydsvenskanin artikkelin otsikon ja vetänyt siitä johtopäätöksen. Johanssonkin kannattajakunnalle hänen twiittinsä kuitenkin jää elämään totuutena.