PPK 1987
Laukaus Imatralla
Elokuinen yö on lämmin, mutta ei enää tukahduttavan kuuma. Perjantaina, elokuun 16. päivänä 1985 kello 00.30 aikaan kotiäiti Ulla Manninen herää Imatran Saareksiinmäen kodissaan. Hän on kuullut omakotitalon makuuhuoneeseensa voimakkaan pamahduksen. Samassa hän on nähnyt valoleimahduksen ikkunaan vedettyjen verhojen läpi.
Manninen nousee vuoteestaan ja kuulee raollaan olevasta tuuletusikkunasta kaksi-kolme kertaa miehen valittavaa ääntä ja sivusta hiljaista keskustelun ääntä. On 10 minuuttia hiljaista. Tämän jälkeen Manninen kuulee asuntoonsa raahauksen ääntä, ikään kuin jotakin taakkaa täisiin hietikolla. Noin 50 metrin etäisyydellä olevalle autoliikkeen takakulmalle ilmestyy kaksi miestä, jotka liikkuvat jalkaisin. Manninen herättää miehensä ja kertoo tälle havainnoistaan aikoen ilmoittaa asian poliisille.
Poliisi ei kuitenkaan tässä vaiheessa ilmoitusta saa. Mannisen aviomies tyrmää vaimonsa ilmoitusaikeet. ”Näet painajaisunia”, sanoo mies ja vaimo päättää myös käydä nukkumaan.
Rouva Manninen on kuitenkin tehnyt tärkeän havainnon. Hän on kuulemaansa ja näkemäänsä perustuen ajatellut, että autoliikkeen pihamaalla on ammuttu joku henkilö.
Näin todella oli tapahtunutkin. Autoliikkeen pihalla oli surmattu kyseisen autoliikkeen entinen johtaja Sakari Nikkanen, joka mainittuna yönä oli ollut liikkeessään pitämässä vahtia mahdollisten murtovarkaiden varalta.
Imatran nimismiespiirin päivystäjälle tulee puhelinsoitto noin kello 00.35 ja ilmoitus Saareksiinmäen suunnasta kuuluneesta laukauksesta. Ilmoittaja ei pysty suuntimaan ääntä tarkemmin ja kohdealue jää liian epämääräiseksi. Järjestyspäivystäjä lähettää kuitenkin ainoan työvuorossa olevan partionsa tarkastamaan asiaa, mutta joutuu pian ottamaan partion muuhun tehtävään — rattijuoppo on liikkeellä.
Partio tavoittaa rattijuopon ja suoritettuaan sen aiheuttamat tutkintatoimet partio palaa uudelleen perkaamaan oletettua aluetta, jolta laukaus oli kuultu. Yö on synkän pimeä ja hiljalleen tihuttava sade lisää pimeyttä entisestään. Partio kiertää autoliikkeiden pihat, mutta mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei ole todettavissa. Partio lopettaa tapaukseen liittyvän tutkinnan noin kello 03 aikaan.
- Autoliikkeen entinen johtaja oli vartiossa yöpyen liikkeessä.jpg (204.04 KiB) Katsottu 2965 kertaa
Laukaus Lappeenrannassa
Imatralta noin 35 kilometriä sisämaan suuntaan sijaitsee Lappeenrannan kaupunki. Kaupunkia sanotaan Etelä-Karjalan pääkaupungiksi. Kesäisin Lappeenranta on turistien suosima matkailukaupunki, jonka matkustajasatamasta on mahdollisuus nousta vanhanmalliseen tervahöyryyn ja matkustaa sillä Saimaan luonnonkauniissa maisemassa.
Vuorokauden ollessa jo perjantain puolella 16 päivänä elokuuta 1985 kirjapainotyöntekijä Simo Askare palaa töistään kotiin. Hän nousee kotipihalla autostaan ja kuulee samassa voimakkaan pamahduksen. Ääni vaikuttaa kiväärin laukaukselta. Askare katsoo kelloaan todeten sen olevan 02.30. Hän painaa kellonajan mieleensä, jos sitä vielä myöhemmin kysytään . . .
Samaan aikaan samassa kaupunginosassa asuva toimistovirkailija Aili Sulka ei saa nukutuksi ja avaa asuntonsa makuuhuoneen ikkunan. Noin kello 02.30 Sulka kuulee pamauksen. Ääni vaikuttaa aseella ammutulta laukaukselta.
Taksiauto sivutiellä
Askareen ja Sulan havaintopaikoista noin 1,5 kilo metrin etäisyydellä kulkee mm. valtatie no 6. Siitä eroaa Korkea-ahontien paikallistie. Tällä hiekka pintaisella sivutiellä lähellä valtatie 6:n liittymää on pysäköity taksi, jossa ovat kaukovalot kytkettyinä. Kello on suunnilleen 02.35 ja taksin keulan suunnasta tulee eriaikaisesti kaksi ajoneuvoa.
Toisessa autossa on postivirkailija Irma Siltanen, joka on menossa työpaikalleen. Toinen on taksiautoilija Heikki Hokkasen taksi. Hän on palaamassa kyydiltä takaisin keskustaan. Siltanen ohittaa paikan, koska ajattelee, että kyyditettävät ovat menneet tarpeilleen metsikköön.
Hokkasen ajatus on jokseenkin sama. Hän havaitsee taksiauton ovenpielessä mieshenkilön, joka viittilöi Hokkasta jatkamaan matkaansa. Hokkasen mielessä häivähtää aikomus pysähtyä, mutta hän ajaa paikan ohi pysähtymättä.
Askare ja Sulka eivät voineet luonnollisestikaan tietää, millaiseen tapahtumasarjaan heidän kuulohavaintonsa liittyivät. Laukauksen ääni tuli nimittäin katkaistusta haulikosta, jolla surmattiin imatralainen taksiautoilija Antero Nurminen. Surmatyö oli tapahtunut noin viisi minuuttia aikaisemmin juuri sillä paikalla, missä Siltanen ja Hokkanen olivat ajaneet sivutiellä pysähdyksissä olleen taksin ohi.
Vainaja löydetään
Elokuinen perjantaiaamu, 16. päivänä elokuuta 1985 on lämmin ja kaunis. Imatralaisen autoliikkeen henkilökunta alkaa saapua työpaikalleen.
Automyyjä Kettunen havaitsee autoliikkeen pihamaalla jotakin tavallisuudesta poikkeavaa ja kävelee autorivistön luo. Autojen edessä piha-asfaltissa on suuri lammikko verta, sen yli kulkevat auton pyörän jäljet. Verilammikosta kulkee leveä verijälki autorivistön takana olevan ojan reunaan.
Samalla kohdalla ojassa on vähissä vaatteissa ja verisenä autoliikkeen entinen johtaja Sakari Nikkanen. Kettunen huomaa, että Nikkanen on kuollut ja ajattelee, että asiaan liittyy rikos. Kettunen soittaa asiasta Imatran poliisille.
Ilmoitus poliisille
Imatran nimismiespiirin rikososaston henkilökunta on juuri saapunut töihin. Automyyjä Kettusen soitto, jolla hän ilmoittaa asiaan mahdollisesti liittyvästä rikoksesta tulee poliisille kello 08.07.
Ilmoitus aiheuttaa välittömiä ja nopeita poliisitoimia. Rikososaston komisario lähettää paikalle taktiset ja tekniset tutkijat ja mahdollisia eristystoimia varten järjestyspoliisin miehiä. Komisario ei tässä vaiheessa vielä paljoa tiedä tapahtumasta, mutta hän ilmoittaa asian läänin poliisitarkastajalle. Samoin hän tekee asiasta ilmoituksen keskusrikospoliisin lääninosastoon ja pyytää siltä tutkinta-apua.
Keskusrikospoliisi saa asiasta ilmoituksen kello 08.15. Lääninosaston päällikön sijaisena toimiva rikoskomisario lähettää välittömästi tutkijoita Imatralle ja lupaa tulla tapahtumapaikalle mahdollisimman nopeasti yhdessä läänin oikeuslääkärin kanssa.
Alustava tutkinta
Autoliikkeen piha Imatran Saareksiinmäellä saadaan eristettyä hyvin nopeasti. Rikospoliisin tekniset tutkijat aloittavat tarkkuutta vaativat tutkintatoimet. Paikallisen komisarion johdolla käynnistetään ympäristötiedustelut sekä laajempi tiedustelu- ja tiedottamistoiminta. Tapahtumapaikalta taltioidaan kaikki mahdollinen surmatyöhön viittaava aineisto.
Hyvin nopeasti pystytään selvittämään, että autoliikkeen entinen johtaja Nikkanen oli ollut yöllä pitämässä vartiota liikkeen sisätiloissa mahdollisten varkaiden varalta. Autoliikkeen pihamaan autoihin oli nimittäin useaan otteeseen viime aikoina murtauduttu ja anastettu radiosoittimia yms.
Tapahtumapaikalla voidaan myös todeta, että Nikkasta on ammuttu kerran haulikolla selkään mitä ilmeisimmin autoliikkeen pihalla autorivistön edessä, missä on suuri verilammikko. Verilammikon yli johtavat auton renkaiden jäljet, joten oikeuslääkäri tarkastaa vainajan niin pian, kuin siihen muu tutkinta antaa mahdollisuuden. Mitään yliajoon viittaavaa vammaa vainajasta ei kuitenkaan löydetä.
Jäljistä päätellen on ilmeistä, että Nikkasta on ammuttu pihamaalla, jonka jälkeen hänet on raahattu autorivistön takana olleeseen ojaan. Nyt tutkittaessa vainajalla todetaan olevan hallussaan kello, rahat ja muu omaisuus. Vainajan päällyshousut löydetään ojasta aivan vainajan vierestä.
Vainaja on sukkasillaan. Jalkineet tavataan hallitilan lattialta sohvan edestä.
Tarpeellisten tutkimusten jälkeen annetaan lupa siirtää vainaja Imatran aluesairaalaan, jossa oikeuslääkäri aloittaa tarkemmat tutkimuksensa ja ruumiinavauksen.
- Autorivistön välistä ojaan johtavat raahausjäljet.jpg (303.74 KiB) Katsottu 2965 kertaa
Kadonnut taksinkuljettaja
Imatran tapahtumapaikkatutkimusten ollessa vielä meneillään tulee tapahtumapaikalle tieto, että imatralainen taksiautoilija Kaarlo Korhonen on ollut takseineen kateissa kello 02.00 lähtien yöllä.
Samoin tutkijoille välitetään tieto, että Korhosen auton papereita on löydetty aamulla kello 09.00 aikaan Lappeenrannasta erään urheilukentän liepeiltä. Löydön olivat tehneet läheisen koulun oppilaat. Papereiden löytöpaikka sijaitsi noin 40 kilometrin etäisyydessä Imatralta. Korhosesta ja hänen taksistaan ei edelleenkään ollut saatu mitään tuoretta tietoa.
Taksinkuljettaja löydetään surmattuna
Valtatie 6:n ja siitä erkanevan Korkea-ahon paikallistien väliin jää pieni kolmionmuotoinen alue, jossa kasvaa erikokoista havu- ja lehtipuuta. Matkaa valtatielle ei ole kovin paljon.
Perjantaina 16. päivänä elokuuta 1985 aamulla mainitun paikan läheisyydessä työskentelee voimajohtoja asentava työporukka. Tämän porukan luo saapuu kello 09.30 kuorma-autoilija ja kertoo, että lähellä valtatie 6:tta olevassa metsikössä makaa mies, joka mitä ilmeisimmin on kuollut. Kuorma-autoilija kertoo havainneensa makaavan miehen metsikössä jo noin kello 08 aikaan samana aamuna.
Voimajohdinasentajat tarkastavat kuorma-autoilijan havainnon ja ilmoittavat asiasta keskuksensa välityksellä Lappeenrannan rikospoliisiin.
Poliisi saa ilmoituksen puhelimitse kello 10.15.
Poliisille tapaus ilmoitetaan tavallisena kuolintapauksena: "epäilty kuollut mieshenkilö metsikössä". Näin ollen rikospoliisin päivystäjä lähettää paikalle tavanomaisen tutkintayksikön eli yhden taktisen ja yhden teknisen tutkijan.
Tapahtumapaikalle saavuttuaan tutkijat huomaavat heti, ettei kyseessä ole tavallinen kuolintapaus, vaan henkirikos. Metsästä, jonkin matkaa paikallistiestä tavattu kuollut mies on vaatetuksesta päätellen taksinkuljettaja. Miestä on ammuttu haulikolla käsivarteen ja kylkeen sekä päähän.
Tapahtumapaikalla olevat tutkijat yhdistelevät asioita, joita ovat aamupäivän aikana poliisitiedotuksien ja poliisiradion kautta saaneet tietää. Heidän tiedossaan on Imatralla tapahtunut henkirikos ja se, että uhri on ammuttu haulikolla. He tietävät myös, että imatralainen taksinkuljettaja on takseineen kateissa ja että taksin papereita on aamulla löytynyt noin parin kilometrin etäisyydestä siitä paikasta, jossa he nyt ovat. Heillä on edessään taksinkuljettaja, joka on surmattu haulikolla.
Tutkijat tekevät johtopäätöksen, että juttujen täytyy liittyä jollakin tavalla toisiinsa. Tutkijat ottavat yhteyden Imatran nimismiespiiriin, josta ilmoitetaan välittömästi alkutoimintaohjeet. Paikka eristetään ja paikalle kutsutaan lisämiehitystä.
Samoin hälytetään läänin tekninen tutkintakeskus.
Jutut yhdistetään
Imatran jutun tutkijat yhdistelevät asioita samaan tapaan kuin tutkijat Lappeenrannassakin uhrin löytöpaikalla. Juttujen täytyy liittyä toisiinsa.
Läänin poliisitarkastaja määrää keskusrikospoliisin lääninosaston rikoskomisarion johtamaan molempien surmien tutkimuksia. Nopeassa tahdissa saadaan tutkintaan tarvittavat resurssit ja tutkintaorganisaatio saadaan pelaamaan.
Kaiken kattava rikospaikkatutkinta jatkuu uhri en löytöpaikoilla ja niiden lähistöllä. Laajat tiedustelutoimet ovat käynnissä. Poliisiorganisaatiolle ja yleisölle suunnatut tiedotustoimet käynnistetään mahdollisimman kattavina. On kulunut vajaat kolme tuntia siitä, kun Imatran surmasta on ilmoitettu poliisille. Juttu ristitään nimellä: "Haulikkosurmat".
Missä taksiauto?
Missä on Korhosen taksiauto, metallinruskea Peugeot 505? Tutkijat pitävät taksiauton löytymistä hyvin tärkeänä. Auton löytyminen saattaisi antaa viitteen tekijästä tai tekijöistä. Samoin saattaisi ilmetä pakomatkan suunta.
Auto kuulutetaan luonnollisesti poliisin omassa tiedotusverkossa ja samoin radiouutisissa. Auto löydetään vajaan tunnin kuluessa Porvoon moottoritieltä noin 40 kilometrin etäisyydestä Helsingistä läheltä Kullon liittymää auton keulan osoittaessa Helsinkiin.
Samoin saadaan ensimmäiset tiedot taksin havainneilta. Aikaisin havainto on tehty aamulla kello 05.40. Alustavissa tutkimuksissa käy ilmi, että taksiauton polttoaine on loppunut ja että auton sisätilat ovat runsaasti veressä.
Taksiauto päätetään siirtää välittömästi Helsinkiin tarkempia rikosteknisiä tutkimuksia varten.
Anastetut haulikot
Hieman ennen puolta päivää tulee Keski-Suomen läänistä Äänekosken kaupungista poliisilta ilmoitus, että sieltä on pari päivää aikaisemmin anastettu haulikko ja siihen kuuluvia patruunoita. Samoin ilmoitetaan, että anastajat saattavat olla Ari ja Jari -nimiset imatralaiset nuorukaiset.
Äänekoskelta pyydetään mahdollisimman tarkat tiedot anastetusta haulikosta ja patruunoista ja muustakin anastetusta omaisuudesta.
Aseanastukseen epäiltyjen nuorukaisten Arin ja Jarin tekemisiä ja tekemättä jättämisiä, ryhdytään heti tarkastamaan ja heistä muodostetaan oma erillinen tutkintalinja. Tutkijahenkilöstöllä on samanaikaisesti tarkastuksen alla useampia kohteita. Sanomalehti-, radio- ja televisiotoimittajien puhelut uhkaavat tukkia poliisin puhelinlinjat.
Yleisö auttaa
Radiossa luettujen uutislähetysten tärkeys tuli jälleen kerran selvästi ilmi merkittävänä poliisin auttajana. Varsinkin keskipäivän uutislähetyksiä kuunnellaan paljon.
Kun keskipäivän uutislähetykset perjantaina kello 11.30 ja 12.30 oli luettu ja niissä kerrottu surmatöistä ja poliisin vetoomuksesta suurelle yleisölle, puhelimet alkoivat soida.
Tutkintapuolella tilanteeseen oli varauduttu ja kaikki yleisön antamat vihjeet kirjattiin tarkasti tutkinnassa käytettäviksi. Kaikkia saatuja tietoja ei luonnollisesti pystytty heti tarkistamaan, vaan vihjeet luokiteltiin tietyn kiireellisyysjärjestyksen mukaisesti.
Iltapäivän tunnit
Tutkintatyö laajamittaisessa rikostutkinnassa, jossa tutkintaa suoritetaan useammassa kohteessa samanaikaisesti, vaatii tutkintahenkilöstöltä korkeaa ammattitaitoa, sitkeyttä, nopeaa tilanteiden oivaltamista, lukuisten asioiden muistamista ja yhdistelemiskykyä. Kaikkien mukana olleiden on puhallettava yhteiseen hiileen. Tällä tavoin saadaan luonnollisella tavalla ns. ”selvityshenki päälle”.
Tutkintahenkilöstön työn määrässä ja laadussa ei ollut juuri parantamisen varaa.
Tästä syystä tutkinta eteni ripeästi ja tuloksellisesti. Perjantaina iltapäivän aikana ”kaivettiin” esiin jutun ratkaisulle tarvittava tietoaines työskentelemällä useammalla tiedustelulinjalla rinnakkaisesti. Kuten edellä tuli mainittua, yleisön antamat vihjetiedot olivat asiassa suuresti avuksi.
Tutkintatulokset yhdistetään
Perjantaina illansuussa tutkijoilla oli kaiken muun lisäksi tiedossa, että Lappeenrannan surmapaikalta löydetyt haulikon hylsyt olivat kaliiperiltaan merkiltään, väriltään ja haulikooltaan juuri vastaa vanlaisia kuin Äänekoskella anastetuiksi ilmoitetut. Aseanastus näytti liittyvän henkirikoksiin.
Tutkijoille oli myös tullut tieto, että kaksi nuorta miestä oli aamulla noin kello 08.50 noussut Helsinkiin menevään linja-autoon Korhosen taksiauton löytöpaikan läheisyydessä vanhalta Porvoon maantieltä Kullon liittymästä. Toisella miehistä oli ollut yllään maastopuvun pusero. Mainitunlainen pusero oli anastettu Äänekoskelta samasta asunnosta kuin haulikko ja siihen kuuluvat patruunat.
Linja-auto oli saapunut Helsinkiin linja-autoasemalle kello 09.40.
Avaintietojen yhdistämisen jälkeen Äänekosken aseanastukseen syylliseksi epäillyt Ari ja Jari -nimiset nuorukaiset etsintäkuulutetaan syylliseksi epäiltynä Imatran ja Lappeenrannan surmatöihin.
Epäiltyjen nimiä ei anneta vielä tässä vaiheessa julkisuuteen tiedotusvälineiden kautta. Tutkijat haluavat saada asiaan vielä mahdollisesti saatavissa olevan varmennuksen. Tällainen varmennus saadaankin kello 21.20 illalla, jolloin taksiautoa tutkineen teknisen ryhmän rikoskomisario ilmoittaa, että autosta on löytynyt Jarin sormenjälki.
Edellisestä noin 20 minuutin kuluttua tulee ilmoitus, että autosta on löydetty myös Arin sormenjälki.
Valmiiksi suunniteltu Aria ja Jaria koskeva tiedote tiedotusvälineille annetaan välittömästi ulos.
Melkein samanaikaisesti tutkijoille tulee puhelimitse ilmoitus, että Arilla ja Jarilla on nähty katkaistu haulikko torstaina 15. päivänä elokuuta 1985 illalla Imatralla.
Ruotsiin?
Perjantaina ensimmäisen tutkintapäivän myöhäistunteina tutkijat jakavat tutkinnan kahteen pääryhmään, eli toisaalta tutkitaan itse surmatapahtuma ja toisaalta etsinnät kohdennetaan syylliseksi epäiltyjen tavoittamiseksi.
Epäiltyjen liikkumisesta ei ole saatu mitään varmaa tietoa sen jälkeen, kun nämä ovat jättäneet Helsingin linja-autoaseman kello 09.40.
Imatralla heistä ei tiedetä mitään sitten torstai-illan.
Tiedustelun avulla tutkijat saavat tietoonsa, että nuorukaiset yrittäisivät mahdollisesti Ruotsiin.
Tästä syystä tiedot asiasta ja epäiltyjen valokuvat toimitetaan pikavauhtia Ruotsin poliisille. Ari ja Jari etsintäkuulutetaan myös Pohjoismaissa. Tiedot asiasta toimitetaan myös kaikille Ruotsiin matkalla oleville niin Helsingistä, Turusta kuin Naantalistakin lähteneille autolautoille.
Lauantain etsintöjä
Poliisi saa heti lauantaina aamulla runsaasti 'Varmoja” havaintovihjeitä epäiltyjen nuorukaisten liikkeistä eri puolilta Suomea. Tinkimättömästi tutkijat käyvät läpi kaikki sellaiset vihjeet, joilla saattaa olla merkitystä.
Epäiltyjen nuorukaisten on nähty liikkuneen Pohjois- Suomessa ja Lapissa Muoniossa. Muoniossa tehty havainto oli niin varma, että havaitsijan tarkan kuulustelemisen jälkeen paikallinen poliisi joutuu tekemään lisätarkistuksia. Arin entisenä tuttavana esiintyvä henkilö ilmoittaa ja kuulusteltuna vakuuttaa, että hän on nähnyt Arin ja myös Jarin, jonka hän valokuvasta varmuudella tuntee, Muoniossa perjantaina 16. päivänä elokuuta 1985 illalla myöhään noin kello 20–23 välisenä aikana.
Ari ja Jari ovat olleet liikkeellä punaisella Mazda-henkilöautolla. He ovat olleet aikeissa mennä Altaan.
Tehty havainto varmennetaan keskusrikospoliisin Lapin lääninosaston toimesta ja edellä mainittua havaintoa tukevia havaintojakin löytyy.
Etsinnät Pohjois-Suomessa ja Lapissa eivät tuota mitään tulosta, kuten eivät muuallakaan eri puolilla Suomea suoritetut operaatiot.
Tiedotusvälineet epäilevät vakavissaan, että koko Lapin etsintäoperaatio on tutkijoiden järjestämä taitava harhautustoimi. Sitä se ei kuitenkaan missään nimessä ollut, vaan yksi tutkintakohde monien muiden joukossa.
Ratkaisu sunnuntaina?
Koko sunnuntai kului tutkijoilta yleisön antamien vihjeiden vastaanottamisessa ja niiden tarkistamisessa. Samalla kuulusteltiin todistajia, sillä havainnot haluttiin kirjata tuoreeltaan. Tutkijoilla alkoi olla tiedossa kaikki surmatöihin liittyvät tapahtumat. Tapahtumaketju oli yhtenäinen.
Tiedustelutoimet suunnattiin nyt kokonaisuudessaan epäiltyjen tavoittamiseen. Poliisit suorittivat eri puolilla maata tarkistuksia tarkistusten perään. Silminnäkijähavainnot eivät johtaneet epäiltyjen jäljille.
Sunnuntaina iltapäivällä poliisilla oli tehostettuja poliisitoimia Pohjois-Suomessa eli länsirajalla Pellon — Tornion — Rovaniemen alueella, mutta nähtyä ja epäiltyä ajoneuvoa ei löydetty ja asia jäi arvoitukseksi.
Illansuussa poliisi suoritti tutkimuksia myös Savossa Leppävirralla, jossa tuntomerkkeihin sopivien nuorukaisten oli todettu ammuskelleen erään järven rannalla. Asia ei siitä kuitenkaan enempää selvinnyt.
Ari jää kiinni
Viking Saga lähtee Helsinkiin Tukholmasta sunnuntaina illalla. Laivan järjestysmies seuraa matkustajien tuloa laivaan. Nuhruisen tuntuinen nuorukainen astuu laivaan. Järjestysmies haluaa tarkastaa nuorukaisen henkilöllisyyden ja tulija esittää paperinsa. Kyseessä on etsintäkuulutettu Ari.
Järjestysmies päästää hänet laivaan sanomatta mitään. Hän hakee avuksi laivalla olevan poliisin ja toisen järjestysmiehen ja he ryhtyvät etsimään Aria. Ari tavataan yläkannelta ja otetaan kiinni ja kuljetetaan laivan pidätyssäilöön. Kaikki tapahtuu hyvin rauhallisesti.
Ilmoitus Arin pidätyksestä saavuttaa tutkijat Imatralla kello 19.55. Tutkijat soittavat laivalle ja pyytävät vastauksia muutamiin kysymyksiin. Ari ei osaa sanoa Jarin olinpaikkaa, koska he ovat eronneet menomatkalla Tukholmaan juuri ennen saapumistaan Tukholman satamaan lauantaina aa mulla. Surma-aseesta Ari kertoo, että se on Helsingissä Viking Linjan terminaalissa lukitussa säilytyslokerossa.
Jari jää kiinni
Arin kertoman perusteella Jarin etsintöjä ei kovin paljon voida kohdentaa, mutta Ruotsin poliisilta pyydetään tehostettua etsintää, koska se on varmistunut, että Jarikin on ollut matkalla Ruotsiin.
Arin ja Jarin tarkoituksena oli ollut mennä Södertäljeen Jarin äidin luo ja piilotella siellä jonkin aikaa.
Maanantaina illalla kello 18.30 Jari pidätetään Helsingin läheltä Espoosta erään sivullisen antaman vihjeen perusteella.
Alustavassa puhuttelussa vielä saman iltana Jari kertoo asiat pääkohdittain samalla tapaa kuin aamupäivällä alustavasti puhuteltu Ari.
- Poikien reitti.jpg (259.25 KiB) Katsottu 2965 kertaa
Arin ja Jarin kertomus
Käräjäreissulla Äänekoskella
Nuorukaisten kuulusteluissa kävi ilmi, että he olivat olleet käräjämatkalla Äänekoskella 14. päivänä elokuuta 1985. Ari oli nimittäin aiemmin Äänekoskella asuessaan luovuttanut autonsa juopuneen henkilön kuljetettavaksi ja asian käsittely tapahtui em. päivänä.
Käräjien jälkeen Ari ja Jari oleskelivat päivän Arin entisen työkaverin asunnolla, jossa päivää vietettiin alkoholia nauttien. Jari oli kuitenkin kieltäytynyt alkoholista, koska hän aikoi ajaa autolla kotiin vielä samana iltana. Ajokorttia hänellä ei kuitenkaan ollut.
Tuolloin keskiviikkoiltana he olivat myös katselleet videoilta pari filmiä: "Bad Boys" ja "Verinen viikonloppu", joissa kummassakin filmissä on väkivaltaisia ampumakohtauksia. Ensin mainitussa filmissä käytetään myös katkaistua haulikkoa.
Filmien katselun loppupuolella asunnon haltija, Arin työkaveri, oli poistunut asunnolta ja Ari ja Jari olivat anastaneet asunnolta tämän haulikon, päällekkäispiippuisen, 12 kaliiperisen Valmet-merkkisen aseen, aseeseen kuuluvia patruunoita noin 40 kpl ja rahaa sekä farmarit ja maastopuvun takin.
Heti anastuksen jälkeen he olivat lähteneet koti matkalle kohti Imatraa. Jonkin matkaa ajettuaan he olivat ostaneet kuitenkin huoltoasemalta rautasahat haulikon katkaisua varten. Sitä kumpikaan ei osannut selvittää, miksi se piti katkaista.
Haulikon katkaisu tapahtui metsässä melkein heti sahojen ostamisen jälkeen. Sahauspaikalla he ampuivat molemmat piiput puhtaiksi sahausjätteistä. Pidättämisensä jälkeen Jari pystyi paikalle vietynä helposti osoittamaan sahauspaikan erään metsätien varrelta.
Paikalta löydettiin haulikon piippuja peräosa sekä ammutut hylsyt.
Matkan jatkuessa kohti Imatraa he olivat lähellä Pieksämäkeä kohdanneet vilkuin ajavan poliisiauton ja kuljettajan vieressä istunut Ari oli valmistautunut käyttämään katkaistua haulikkoa ladaten sen välittömästi.
Poliisiauton nähdessään he olivat nimittäin säikähtäneet, koska he olivat luulleet anastuksen jo paljastuneen ja olevan poliisien tiedossa. Samoin he olivat ajatelleet, että vastaantuleva poliisiauto oli liikkeellä heitä varten.
Ari ja Jari olivat päättäneet, että poliisiauton pysähdysmerkkiin ei pysähdyttäisi ja Ari oli valmistautunut siihen, että jos heitä yritettäisiin väkisin pysäyttää tai poliisit lähtisivät heidän peräänsä hän käyttäisi asetta poliiseja vastaan. Näin ollen he olivat ajaneet läpi reagoimatta poliisiautosta näytettyyn punaiseen hälytysvaloon.
Tilanne oli kuitenkin lauennut siihen, että poliisit eivät olleet lähteneetkään perään. Kyseessä oli ollut ylileveän kuorman kuljetus ja poliisiauto oli ajanut saattueen kärkiautona. Toiseen siviilimallisen auton punaiseen valoon he olivat pysähtyneetkin ja menneet tien sivuun ohjeiden mukaisesti.
Näin he olivat käsittäneet, ettei tilanteessa mitään hätää ollutkaan. Poliisit eivät olleetkaan tien päällä heitä varten. Mutta saattaisivat vielä olla, pohti Ari . . .
Matka Imatralle jatkui kuitenkin aivan rauhallisesti ja perillä kotikaupungissaan nuorukaiset olivat noin kello 03.00 aikaan 15. päivänä elokuuta1985.
Torstai Imatralla
Imatralla seuraavana aamupäivänä herättyään Ari ja Jari olivat alkaneet ryypiskellä ja samalla he
olivat suunnitelleet ja tehneet päätöksenkin, että paikkakunnalta pitäisi häipyä, sillä he olivat pelänneet aseanastuksen paljastuvan.
Päivän aikana he olivat kierrelleet tutuissa ja tavallaan jättäneet jäähyväisiä, sekä nauttineet alkoholia. Äänekoskella Arilla lainassa olleen auton he olivat palauttaneet eräälle Arin ystävälle, joka oli myös torstaina illalla ollut paikalla, kun Ari ja Jari olivat pakanneet vaatteita ja puhuneet lähdöstään Ruotsiin. Hän oli myös nähnyt Arilla ja Jarilla katkaistun haulikon, jonka pojat olivat pakanneet mukaansa ottamaansa merimiessäkkiin.
Arin ystävän auton kyydissä käytiin vielä tervehtimässä muutamia tuttuja. Jari oli räyhäkkäällä päällä ja mainitsi, että heillä Arin kanssa alkaisi uusi elämä. Nuorukaiset olivat selvästi lähtöpuuhissa. Ari vaikutti kuitenkin jotenkin sulkeutuneelta.
Miten matka tehdään?
Noin puolen yön aikoihin Ari ja Jari olivat kävelleet Imatran keskustasta Saareksiinmäen autoliikealuetta kohden. Mukanaan heillä oli matkaa varten pakatut kantamukset. Matkalla he olivat keskustelleet taksin ottamisesta siten, että surmaisivat kuljettajan ja anastaisivat tämän auton ja kuljettajan rahat.
Jari oli kuitenkin ollut sitä vastaan ja pitänyt parempana, että hän yrittäisi ottaa käyttöön henkilöauton, eli jonkin Ladan, joita hän oli ottanut käyttöön ennenkin ja tiesi systeemit. Jarin ehdottamaa suunnitelmaa päätettiin kokeilla ensin. Saareksiinmäen pienteollisuus- ja autoliikealueen kaupungin puoleisessa päädyssä erään rakennuksen kupeessa he pysähtyivät ja Ari otti merimiessäkistään katkaistun haulikon ja latasi sen kahdella patruunalla siltä varalta, että joku vartija tai muu henkilö pääsisi yllättämään heidät kesken autonottopuuhien.
Jari ei asian johdosta sanonut mitään, sillä hän ajatteli asiasta aika lailla samoin kuin Ari ja käsitti, että Ari käyttäisi asetta, vaikka tappotarkoituksessa, jos heidät yllätettäisiin. Ari jätti ampumavalmiin aseen roikkumaan vapaasti kätensä varaan.
He katselivat autoja ensimmäisen autoliikkeen pihamaalta, mutta sopivia ei löytynyt.
Tämän jälkeen he siirtyivät alempana olevalle toisen autoliikkeen pihamaalle, josta löysivät sopivan, vihreän Ladan.
Jari potkaisi voimakkaasti tuuletusikkunaan, joka antoi periksi menemättä rikki ja näin autoon päästiin sisälle. Auton rattilukko murrettiin ja Jari alkoi yhdistellä virtajohtimia virtalukon ohi. Hänen onnistui saada auto käyntiin, muttei käymään kunnolla. Lisäksi lasinpyyhkijät toimivat koko ajan, Jari yritti korjailla johtojen asentoja.
Samalla autoliikkeen sivulla ollut ovi avautui ja pihalle tuli mieshenkilö, joka alkoi lähestyä Ladaa. Mies saapui autonkuljettajan puoleisen oven luo ja Jari nousi autosta ulkopuolelle seisomaan.
Mies otti Jaria kiinni olkapäästä, mutta Jari riuhtaisi itsensä irti ja lähti juosten auton taakse.
Tämän jälkeen mies kääntyi ympäri ja lähti kohti autoliikkeen ovea. Ari nousi tässä vaiheessa Ladasta ja riensi miehen selän taa muutamalla juoksuaskeleella ja ampui miestä selkään yhden laukauksen noin 3–4 metrin etäisyydeltä. Mies tuupertui välittömästi asfaltille ja Ari ja Jari juoksivat läheisen keskustaan vievän tien yli tien toiselle puolen olevaan tiheään metsikköön pensaiden suojaan. Täällä he kuuntelivat, mutta sivullisia tai poliiseja ei ilmaantunut paikalle. Ari latasi aseen metsikössä. Lada oli jäänyt käyntiin ja heidän merimieskassinsa oli jäänyt autoon.
Jonkin ajan kuluttua he palasivat takaisin ja sammuttivat auton moottorin. Jari otti autosta merimiessäkin ja sillä aikaa Ari oli jaloista kiinni pitämällä raahannut pihalle ampumansa miehen autorivistön takana olevaan ojaan. Miehen housut olivat lähteneet raahauksen aikana jaloista, joten Ari oli heittänyt ne pois käsistään. Arin mielestä mies oli jo tuolloin ollut kuollut. Tämän jälkeen he olivat poistuneet tapahtumapaikalta ja lähteneet kävelemään kohti valtatie 6:tta.
Päätös taksisurmasta
Kävellessään pois edelliseltä tapahtumapaikalta Ari ja Jari keskustelivat siitä, missä taksikuski olisi paras surmata. Jari ehdotti omaa paikkaansa, mutta Ari kertoi tietävänsä Lappeenrannassa hyvän paikan, kun oli ollut siellä suorittamassa asevelvollisuuttaan ja tunsi kaupungin ympäristöineen.
He kävelevät valtatie 6:n läheisyydessä olevan motellin luo, jossa yrittävät saada kyytiä lennosta, mutta eivät onnistu. He soittavat taksien Ula-keskukseen ja saavat auton. He nousevat autoon noin 02. aikaan.
Auto on metallinruskea Peugeot 505, kuljettajaa he eivät tunne.
Ari asettuu istumaan kuljettajan taakse, Jari myös takapenkille Arin viereen. Jari nauttii Ruska-pullostaan ryyppyjä ja nukahtaa ajon alkuvaiheessa. Ari juttelee kuljettajan kanssa jokapäiväisistä asioista. Matkaa on vajaat 40 kilometriä. Lappeenrannassa Ari neuvoo kuljettajaa ajamaan ohitustietä kaupungin ohi ja kääntymään Korkea-ahon liittymästä paikallistielle. Heti paikallistielle kääntymisen jälkeen Ari pyytää kuljettajaa pysäyttämään käydäkseen tarpeillaan.
Samassa kun kuljettaja saa autonsa pysäytetyksi Ari kaivaa aseellaan penkkien välistä esiin kuljettajan oikean käsivarren ja ampuu nopeasti yhden laukauksen. Kuljettaja hyppää autosta ulos ja pyytää, ettei häntä enää ammuttaisi ja lupaa antaa rahansa. Samalla hän lähtee juosten paikalta autonsa perän ohi kohti valtatie 6:n risteystä. Ilmeisesti voimien ehtyessä hän menee ojan yli penkalle ja Ari ampuu häntä toisen kerran. Laukaus osuu kuljettajaa päähän ja Ari raahaa hänet syvemmälle metsikköön.
Jari herää taksissa kovaan pamahdukseen ja tajuaa, että Ari on ampunut kuljettajan. Hän huomaa, että kuljettaja lähtee juosten paikalta pakoon ja Ari lähtee hänen peräänsä. Jari tulee ulos autosta ja alkaa huudella Aria. Hän avaa auton takakontin, ja ottaa sieltä viltin, koska auton etupenkit ovat vereentyneet. Samassa edestäpäin tulee auto, joka kuitenkin menee ohi ja kohta tulee taksiauto, jota Jari viittoo jatkamaan matkaansa.
Autojen ajaessa ohi Ari lataa metsässä välittömästi aseensa uudelleen ja ehtii jo ajatella, joutuisiko sitä vielä ampumaan jonkun, jos auto pysähtyy ja kuinkahan monta autosta tulisi... Autot menevät kuitenkin ohi.
Ari ja Jari lähtevät ottamallaan taksilla välittömästi paikalta ja ajavat läheisen urheilukentän reunaan Jossa tutkivat taksin papereita ja mahdollista rahasaalista. He toteavat, että Ari on unohtanut ottaa taksinkuljettajan rintataskusta rahat, vaikka niistä oli nimenomaan puhuttu. Nyt anastettu rahasumma jää kolikkokotelossa oleviin 35 markkaan. Urheilukentän reunalla he heittävät ulos pienen pistoolimallisen aseen, josta eivät pääse perille, mikä se on.
Pakomatka
Ari ja Jari laskeskelevat riittääkö polttoaine Helsinkiin ja lähtevät ajamaan pääkaupunkia kohden.
Jarin ajettua jonkin matkaa häntä alkaa nukuttaa ja Ari tulee ajamaan. Molemmat ovat ajaessaan alkoholin vaikutuksen alaisia.
Polttoaine loppuu kuitenkin yllättävästi Porvoon moottoritiellä ja auto pitää jättää moottoritien laitaan. Autosta he ottavat mukaansa viltin ja omat tavaransa sekä haulikon, jota kannetaan irrallaan kaiken varalta. Jonkin matkaa pimeässä ja tuntemattomassa maastossa käveltyään he leiriytyvät ja nukkuvat paikalla noin pari — kolme tuntia aamuun saakka.
Aamulla Ari vaihtaa vaatteita jättäen vereentyneet vaatteet leiripaikalle. He kävelevät lähellä olevaan baariin, jossa käyvät peseytymässä.
Vanhalta Porvoontieltä he nousevat linja-autoon ja jatkavat matkaa Helsinkiin linja-autoasemalle saakka.
Helsingissä he saavat tavaransa väliaikaisesti rautatieaseman säilytyslokeroon ja ostavat kaupungilta vaatetta, kassin ja hiusten värjäämisainetta. He ovat päättäneet lähteä Viking Linjan laivalla Ruotsiin, sillä Ari on saanut lopputilinsä pankkitililleen ja hän nostaa rahansa Helsingissä.
Illalla kello 17.30 he nousevat Helsingissä laivaan. Aseen ja merimiessäkin he jättävät Helsinkiin terminaaliin säilytyslokeroon. Laivaan mentäessä heidän henkilöllisyyspaperinsa tarkistetaan matkalippujen yhteydessä.
Laivan saunassa he yrittävät värjätä hiuksensa, mutta hätäilevät ja väriaine ei ehdi vaikuttaa kunnolla. Laivalla he viettävät normaalia matkustavaisen elämää kuitenkin koko ajan hieman varuillaan ollen. Jari tutustuu laivalla erääseen tyttöön ja pysyttelee tämän seurassa.
Seuraavana aamuna laivan ollessa lähellä Tukholmaa Ari sepittää tarinan päästäkseen Jarista eroon. Hän kertoo Jarille työporukasta, joka ottaa hänet mukaansa. Näin he eroavat toisistaan ennen laivan saapumista satamaan.
Ari päättää lähteä heti maihin muiden matkustajien vanavedessä ja kulkusillalla hän näkee satamassa runsaasti ruotsalaisia poliiseja. Heitä on niin paljon, ettei Ari usko heidän olevan häntä varten. Tullin kohdalla Ari valitsee tullattavien linjan ja pääsee maihin ilman kenenkään väliintuloa.
Jari jää laivaan uuden tyttökaverinsa kanssa ja tulee maihin vasta puolen päivän aikaan käyden lyhyellä kierroksella kaupungilla. Jarin uusi ystävä maksaa hänen matkansa takaisin Suomeen ja niin Jari palaa samalla laivalla takaisin ja on Suomessa sunnuntaina aamulla. Jälleen hän on laivassa puolille päiville asti ja välttää siten kaikki tarkastukset.
Jari pääsee väliaikaisesti oleilemaan uuden ystävättärensä asunnolle Espooseen, josta hänet sitten maanantaina illalla pidätetään. Ari viettää päivän ja yön ja seuraavankin päivän Tukholmassa metsissä ja puistoissa oleillen. Hän ei ole yhteydessä kehenkään. Ari päättää palata takaisin Suomeen ja ehkäpä myös takaisin Imatralle. Hän ostaa lipun ja tulee laivaan, ja joku katsoo hänen paperinsa. Hän pääsee laivaan ja kohta hänet otetaan yläkannella kiinni ja tuodaan laivan putkaan. Ari pakomatka siis päättyy jo sunnuntaina, eli päivää ennen Jaria.
Tuomioistuin päättää
Kihlakunnanoikeus määräsi molemmat nuorukaiset mielentilatutkimuksiin, jonka jälkeen oikeus antoi asiassa tuomionsa.
Ari Erkki Ilari Asp tuomittiin taposta ja murhasta ja muista pienemmistä rikoksista elinkautiseen vankeusrangaistukseen.
Jari Kalervo Kammonen puolestaan tuomittiin avunannosta tappoon ja murhaan ja muista pienemmistä rikoksista kymmeneksi vuodeksi vankeuteen.
Tuomiot alistettiin Hovioikeuden tarkastettavaksi.
Kihlakunnanoikeus katsoi molempien olleen tekoja tehdessään täydessä ymmärryksessä.
Kouvolan hovioikeus kovensi Kammosen tuomion 10 vuodeksi ja viideksi kuukaudeksi vankeutta. Korkein oikeus myönsi hänelle valitusluvan. Hovioikeuden tuomio ei muuttunut 14. huhtikuuta 1988.
