Ei se ole periaatteellinen kysymys vaan ihan käytännön kysymys. Kansanedustajaksi voi riittävällä määrällä kansan ääniä päästä rikostuomioista huolimatta, voisin kuvitella että jotkut pimittävät asian omalta ryhmältään ja jotkut kertovat. Onhan meillä noita tuomioita saaneita kansansa näköisiä edustajia, muistelen joskus lukeneeni jonkun artikkelinkin missä oli vertailtu eri puolueiden rötösherroja ja -rouvia. Puolueelle se on kyllä huonoa mainosta, media kun repii mielellään ikäviä otsikoita mistä voi. Laki ja moraali taas ovat kaksi eri asiaa, kyllä puolueesta voi tulla erotetuksi, googlettamalla löytyy persujen säännöt ja 7§:ssä on erottamisesta: https://www.perussuomalaiset.fi/tietoa- ... n-saannot/anaboliantti kirjoitti:Periaatteellinen kysymys kuuluu: saako tuomionsa kärsinyt rikollinen toimia politiikassa ja jos ei saa niin miksi ei saa? Mihin syyhyn vedoten perussuomalaisten piirijohtaja olisi voinut hylätä natusen hakemuksen? Huono imago?
Boldaus minun. Kaunis ajatus, mutta ihan noin se ei valtion viroissa ylipäätään mene. Moniin valtion virkoihin tehdään hakijasta turvallisuusselvitys, tehtävästä riippuen joko suppea, perusmuotoinen tai laaja, ja siellä tsekataan mm. tuomiot ja siellä on turha huudella demokratiaa apuun. Turvallisuusselvitykset ovat valtion rekrytoinneissa ihan peruskauraa ja asia ilmoitetaan yleensä etukäteen työpaikkailmoituksessakin. Sitä voi tietysti kysyä, onko kansanedustajan pesti työn sisältöä ajatellen siten rinnastettavissa valtion virkamiesten tiettyjen virkojen nuhteettomuusvaatimuksiin, että turvallisuusselvitys pitäisi tehdä ja rikostaustan olla este valinnalle - ilmeisesti meillä on nykyistä lainsäädäntöä ajatellen katsottu, ettei ole.anaboliantti kirjoitti:Kyllähän juttu on niin että kun tuomio on kärsitty niin pöytä on puhdas ja politiikkaankin voi mukaan lähteä. Demokratia edellyttää että kaikilla pitää olla mahdollisuus yrittää. Se on sitten äänestäjien asia päättää onko tuollainen tyyppi sovelias päättäviin tehtäviin.