Keskityn tässä tekstissä ns.
kaikilla mausteilla - muistelemiseen menemättä toivottavastikaan mauttomuuteen.
Nykäsen poikkeuksellisuutta on mietitty useassa ohjelmassa. Urheiluselostaja Bror-Erik Wallenius puhui Nykästä käsitelleessä ajankohtaisohjelmassa, kuinka ihmisellä voi jokin osa-alue "kristallisoitua", Nykäsellä se oli mäkihyppy. Olosuhteet olivat myös optimaaliset: Nykäsen intohimo lajiin syntyi juuri oikeaan aikaan ja paikkaan. Mäkihypyn tekninen ja tieteellinen kehittäminen oli edelläkäyntiä Suomessa verrattuna moniin muihin maihin. Hän pääsi harjoittelemaan läheisiin mäkiin ja saatavilla oli asiantuntevaa porukkaa.
Tähdet olivat kohdillaan myös Nykäsellä itsellään lajia varten: hän oli luonnostaan kevytrakenteinen ja hänen askeleissaan oli silminnähtävää kimmoisuutta. Nykänen ei dieettejä tarvinnut, ei siksikään että treenasi äärettömän kovaa. Hän ei noudattanut valmentajan harjoitusohjelmaa vaan teki enemmän, hänen kerrotaan lisänneen 2 x ohjeiden eteen. Nykänen rakasti mäkihyppäämistä. Häneltä evättiin yhdessä vaiheessa pääsy hiihtohissin käyttämiseen, koska hän oli liikaa mäessä eikä koulussa. Silloin hän kantoi sukset olallaan ja käveli mäen ylös hypätäkseen.
Kun Nykäseltä kysyttiin muutama vuosi sitten elämäntyöstään palkinnon saadessaan urheilugaalassa, että mitä hän sanoisi neuvoksi pikkupojille jotka haluavat menestyä mäkihyppäämisessä, Nykänen vastasi että "keskittykää omaan tekemiseen, älkää kuunnelko muita."
Ja se keskittyminen, se oli maagista. Mäkihyppäämisessä. Hän pystyi hyppäämään valtavien paineiden alla ja hän pystyi hyppäämään voittoon, vaikka ei olisi nähnyt reittiä edessään. "Kristallisoituminen" hyppäsi adhd:n ylitse. Henkinen kantti poikkeuksellista. Pelottomuus. Teknisesti äärettömän taitava, tuulet ja sumut olivat vain haasteita, ne eivät olleet mahdottomuuksia. Nykänen kommentoi nykypolven mäkihyppääjien ongelmaa niin, että ponnistaminen kun ei riitä - pitää rohjeta vetää hyppy viime viivoille asti. Ekstremismiä.
Nykänen ei ollut sellainen tapaus, että hän sopeutuisi optimaalisesti joukkoon taikka joukkueseenkaan. Hänellä oli omia sääntöjä, halusi mennä omia polkujaan ei aina ajatellut yhteiseksi hyväksi joukkueessa. Mutta hänellä oli hienoa urheiluhenkeä ja sankarillista reiluutta, kun oltiin tilanteessa, jossa yleisiä sääntöjä vastaanmeneminen oli auttavaa: eräissä mäkihyppykisoissa yleisö buuasi Boklöville (tämän v-tyyliä ei hyväksytty siihen aikaan, se oli tyylittömyyttä) ennen tämän hypppäämistä - Nykänen yllätäin astui esiin ja käski yleisön hiljenemään. Palkintopallin Nykänen halusi jakaa Boklövin kanssa, jolta oli vähennetty v-tyylin takia pisteitä. Edelleenkin Boklöv muistaa Nykäsen poikkeuksellisuuden.
Nykäsen urheilu-ura mäkihypyn huipulla kesti lähes vuosikymmenen ja hänet tiedetään niin Suomessa kuin ulkomailla. Hän sai 4 olympiakultaa, 14 maailmanmestaruusmitalia, 4 mäkihypyn maailmancupvoittoa, 46 osakilpailuvoittoa, 22 Suomen mestaruus-mitalia, 3 veteraanien MM-kilpailumitalia - listaus wikipediasta . Mitalit eivät himmene.
Nykäsen kerrottiin eläneen täysiä. Entinen luottotoimittaja Seurasta sanoi hänen eläneen kuin nopeutetlla vauhdilla. Kihlasormuksia kertyi, häistä eroihin ja uusi lennossa rengastuksiin, Nykäsen ei muutenkaan kerrottu olleen paikoillaan. Mertaranta sanoi hänen eläneen monen miehen elämät, kaikenlaista mahtui elämiseen.
Nykänen ei halunnut/osannut vetäytyä hiljaisuuteen eikä tavallisuuteen - sen sijaan hän teki menestyksekkäästi viihde- ja musiikkiuraa. Kyse ei ole arvostettavuudesta vaan siitä, että hänestä tuli suurjulkkis ja hän menestyi populaarikulttuurissa. Hänen keikkansa olivat myytyjä ja hän teki kultalevyn. Nykänen ei räpiköinyt musiikkiuralla, hänen kerrottiin elättäneen itsensä ja perheen että bändin sillä. Käynti erotiikkabisneksten puolella jäi Nykästä kaduttamaan. Mutta metatasoon se menee, äärimmäiset notkahdukset reunustavat eeppisyyden maisemaa, ei huolta Nykänen -elämä on laiffii.
Rikollinen osuus/puoli oli valitettavaa (ja kaikki varmaan toivovat, ettei niitä olisi), mutta hän pyrki parempaan ja elämänsä loppupuolella hänen kerrottiin päässeen tasapainoisempaan elämiseen.
Nykäsen aforismit tullaan myös muistamaan. Kyse ei niissäkään ollut hienoudesta vaan omaleimaisuudesta, erottuvaisuudesta, kyvystä eeppisyyteen.
Yhteenvetona. Nykänen oli ihminen ja ilmiö, voittaja ja häviäjä ja yrittäjä, poikkeuksellinen ja tavallinen ja persoonallisuus, linnunpoika ja mäkikotka. Hän rakasti hyppäämisessä eniten lentämistä.
Nyt siihen ei tule enää aikaraja vastaan.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/11/2 ... ien-paalla
