Kuka murhasi Jukka S. Lahden?

[Pieni liekki]

No onhan se järkevä epäily nyt kovasti paljon täynnä tosielämälle vierasta huttua. Että joku pariskunta vaan taivastelisi minuuttitolkulla ikkunan hakkaamista soittamatta mihinkään, että joku nyt punkisi säröisestä ikkunanreiästä sisään ja ulos saamatta yhtään vammaa mukanaan kirvesastalo ja fileerausveitsi, tappaisi n 70 osumaa veitsellä ja pari astalolla äänettömästi häkepuhelun taustalla ja poistuisikin vielä puhelun aikana äänettömästi leijuen jättämättä koirille jälkeä tietenkin poistuen suoraan tien puolelle ja kaikki tämä täysin mahdottomassa aikataulussa, johon tosin sitten pikkuhiljaa jälkeenpäin venytettiin lisää ja lisää aikaa. Kun olikin siihen sängyllekin vuotanut...en jaksa kaikkea jälleen avata...lähes alusta asti kaiken julkaistun esitutkinnan ja tuomiot lukeneena ei voi kun ihan ihmetellä sitä järkevää epäilyä.

Kannattaisiko jo viimein sinunkin lukea Vaasan hovioikeuden murha-asiassa antama päätös vuodelta 2015, Anneli Auerin kirjoittama "Murhalesken muistelmat"-kirja, Naakan kirja "Ulvilan surma - miksi Anneli Auer on syytön" ja Zemin kokoama aineisto "AuerKukka kaikki"? Ei sitten tarvitsisi enää pyöritellä täällä murhainfossa sitä samaa levyä, mistä tuolla edellä on esimerkki ja mitä olet täällä pyöritellyt vuodesta 2011 lähtien pääsemättä lainkaan asioissa perusteltuihin johtopäätöksiin saakka.

[Susku London]

Edilexin sivuilta bongasin jo perjantaina tällaisen jutun tyngän (en pääse lukemaan koko artikkelia, eikä muualla ole ollut aiheesta juttua):

"Äiti kertoi poikansa olleen kotona tutkittavana olleen seksuaalirikosasian tekoaikana - toisin kuin käräjäoikeus hovioikeus hylkäsi syytteet perättömästä lausumasta viranomaismenettelyssä ja perättömästä lausumasta tuomioistuimessa

HO katsoi, että valittajan syyllistymisestä tahallisiin rikoksiin jäi varteenotettava epäily. Valittajalle ei ollut vaadittu rangaistusta tuottamuksellisesta perättömästä lausumasta, josta syyteoikeus olisi lisäksi vanhentunut. Syytteet perättömästä lausumasta viranomaismenettelyssä ja perättömästä lausumasta tuomioistuimessa oli siten hylättävä. (Vailla lainvoimaa 12.4.2019)"

Mitenköhän AV:n entiselle vaimolle kävisi, jos hän tunnustaisi antaneensa väärän alibin? Syyteoikeus perättömästä lausumasta viranomaismenettelyssä olisi jo varmaankin vanhentunut aikoja sitten.

[Joosua]

No onhan se järkevä epäily nyt kovasti paljon täynnä tosielämälle vierasta huttua. Että joku pariskunta vaan taivastelisi minuuttitolkulla ikkunan hakkaamista soittamatta mihinkään, että joku nyt punkisi säröisestä ikkunanreiästä sisään ja ulos saamatta yhtään vammaa mukanaan kirvesastalo ja fileerausveitsi, tappaisi n 70 osumaa veitsellä ja pari astalolla äänettömästi häkepuhelun taustalla ja poistuisikin vielä puhelun aikana äänettömästi leijuen jättämättä koirille jälkeä tietenkin poistuen suoraan tien puolelle ja kaikki tämä täysin mahdottomassa aikataulussa, johon tosin sitten pikkuhiljaa jälkeenpäin venytettiin lisää ja lisää aikaa. Kun olikin siihen sängyllekin vuotanut...en jaksa kaikkea jälleen avata...lähes alusta asti kaiken julkaistun esitutkinnan ja tuomiot lukeneena ei voi kun ihan ihmetellä sitä järkevää epäilyä.

Kannattaisiko jo viimein sinunkin lukea Vaasan hovioikeuden murha-asiassa antama päätös vuodelta 2015, Anneli Auerin kirjoittama "Murhalesken muistelmat"-kirja, Naakan kirja "Ulvilan surma - miksi Anneli Auer on syytön" ja Zemin kokoama aineisto "AuerKukka kaikki"? Ei sitten tarvitsisi enää pyöritellä täällä murhainfossa sitä samaa levyä, mistä tuolla edellä on esimerkki ja mitä olet täällä pyöritellyt vuodesta 2011 lähtien pääsemättä lainkaan asioissa perusteltuihin johtopäätöksiin saakka.

Pitäisin esitutkinta-aineistoa ja tuomioita huomattavasti parempina lähteinä kuin vaikkapa muistelmia. Esimerkiksi tietokirjailijat tai tutkijat suhtautuvat muistelmiin hyvin kriittisesti. Muistelmat kun usein ovat, sanoisinko, subjektiivisia. Tämä on täysin inhimillistä, eikä siinä ole mitään kummallista. Rikostapauksiin liittyvät muistelmat sitten, kun kirjoittajana on tuomittu tai epäilty, ovat edelleen vieläkin haastavampia lähteinä.

Myös asioihin kovin intohimoisesti suhtautuvat henkilöt helposti menettävät objektiivisuutensa. Luin esimerkiksi yhden tätäkin rikostapausta paljon käsitelleen henkilön tulkinnan yksityiskohdasta, jossa yksi lapsista oli nähnyt parvekkeen oven lasin osittain rikottuna ja vanhempien olleen seisomassa ihan kunnossa olevina, kyseessä olevankin "hitaan sisääntulon". Tällainen selitysten muodostaminen viittaa siihen että yritetään keksiä sopiva tapahtumien kulku, jotta ei jouduttaisi tilanteeseen jossa oma näkemys kyseenalaistuisi. Tällöinkään ei enää olla kovinkaan objektiivisia koska ollaan jo aiemmin päätetty kuinka asian on oltava.
Tämän vuoksi ei ehkä olekaan huonompi pysyä vähän etäämpänä, ja olla vaikkapa alokas.

Kuten Bou toteaa, tässä keississä on niin paljon tosielämälle vieraita ja sopimattomia kohtia, että ulkopuolisen tekijän osuutta on varsin vaikea uskoa. Puhumattakaan että voisi olla siitä varma, kuten täällä moni tuntuu olevan.

[Susku London]

Alokas Joosualle huomauttaisin, että kannattaa pysyä ketjun aiheessa, ettei tule bannia heti kättelyssä.

Kaikki me, jotka olemme lukeneet Vaasan hovioikeuden tuomion 2015, olemme lukeneet myös kaiken muun asiaan liittyvän aineiston, jonka käsiimme olemme saaneet. Anneli Auerin itsensä kertoma poliisille, sekä myöhemmin kirjan muodossa kertoma, istuu saumattomasti kokonaisuuteen.

Höpinät Ninjoista kuuluvat niille, jotka ovat lukeneet pelkkiä iltapäivälehtiä.

Alle ote Naakan kirjasta Ulvilan surma - Miksi Anneli Auer on syytön:

"Yleisen mielipiteen syntyminen perustuu luottamukseen. Kansa luottaa, että media puhuu totta. Media luottaa, että poliitikot puhuvat totta. Poliitikot luottavat, että oikeuslaitos puhuu totta. Oikeuslaitos luottaa, että syyttäjä puhuu totta. Syyttäjä luottaa, että asiantuntijat puhuvat totta. Asiantuntijat luottavat, että tutkiva poliisi puhuu totta.

Mitään salaliittoja syytetyn päänmenoksi ei tarvita: tarvitaan vain se yksi päätutkija, joka ei puhu totta, ja väärä tieto leviää faktaksi koko yhteiskuntaan.

Kukaan ei hanskaa kokonaisuutta, mutta kukaan ei siitä edes välitä, koska he luottavat, että asiaa tutkineet kyllä ymmärtävät.

Lopulta, kun alkaa näyttää siltä, että juttu on jo vuosia sitten lähtenyt aivan käsistä, eikä siitä arkijärjellä enää tajua mitään, ei kukaan halua ottaa vastuuta. Juttua pallotellaan oikeusasteesta toiseen, pois omista käsistä. Jossain vaiheessa päätöksiä ei enää voi peruuttaa, koska tärkeimmäksi asiaksi nousee poliisin ja oikeuslaitoksen uskottavuus ja luotettavuus. Vääriä tuomioita ei saa tulla. Sen vuoksi väärät tuomiot pysyvät. Vaikka syytetty vapautettaisiin, tuomio pysyy."

Osa kansasta uskoo edelleenkin Anneli Auerin syyllisyyteen, ja sen vuoksi on erittäin tärkeätä, että Ulvilan murha avataan uudestaan tutkinnalle, ja oikea syyllinen otetaan kiinni.

[nihlist]

No onhan se järkevä epäily nyt kovasti paljon täynnä tosielämälle vierasta huttua. Että joku pariskunta vaan taivastelisi minuuttitolkulla ikkunan hakkaamista soittamatta mihinkään, että joku nyt punkisi säröisestä ikkunanreiästä sisään ja ulos saamatta yhtään vammaa mukanaan kirvesastalo ja fileerausveitsi, tappaisi n 70 osumaa veitsellä ja pari astalolla äänettömästi häkepuhelun taustalla ja poistuisikin vielä puhelun aikana äänettömästi leijuen jättämättä koirille jälkeä tietenkin poistuen suoraan tien puolelle ja kaikki tämä täysin mahdottomassa aikataulussa, johon tosin sitten pikkuhiljaa jälkeenpäin venytettiin lisää ja lisää aikaa. Kun olikin siihen sängyllekin vuotanut...en jaksa kaikkea jälleen avata...lähes alusta asti kaiken julkaistun esitutkinnan ja tuomiot lukeneena ei voi kun ihan ihmetellä sitä järkevää epäilyä.

Kannattaisiko jo viimein sinunkin lukea Vaasan hovioikeuden murha-asiassa antama päätös vuodelta 2015, Anneli Auerin kirjoittama "Murhalesken muistelmat"-kirja, Naakan kirja "Ulvilan surma - miksi Anneli Auer on syytön" ja Zemin kokoama aineisto "AuerKukka kaikki"? Ei sitten tarvitsisi enää pyöritellä täällä murhainfossa sitä samaa levyä, mistä tuolla edellä on esimerkki ja mitä olet täällä pyöritellyt vuodesta 2011 lähtien pääsemättä lainkaan asioissa perusteltuihin johtopäätöksiin saakka.

Pienellä liekillä hyvä allekirjoitus ja joka pitää paikkansa.

Olen nuo käyntikerrat (Amandan) kirjoittanut täällä moneen kertaan, mpnen vastaväitteistä huolimatta, että Amanda on käynyt vain kolme kertaa ja toinen kerta on ulottunut korkeintaan olohuoneen puolivälin paikkeille ja tämä ilmenee hänen omasta kertomastaan ( "yritin kurkkia").

Viimeisellä käynnillä kun on tullut hiljaisuus, niin hän on uskaltanut mennä arkaillen lähemmäksi takkahuoneen oviaukkoa ja tuolloin on katse kohdistettu ja järkyttyneenä vain Jukka Lahteen (ei havannoi muuta) ja vasta sitten kun tekijä astuu ikkuna-aukolle lasikielekkeen katketessa (napsauksen ääni voittaa kirkaisun volyymet kerralla) Amanda havahtuu ja kääntää päänsä kuulemansa äänen suuntaan havaiten poistujan.

Juttu on erittäin yksinkertainen ja paljon sekoittaa poliisien kunniakierros, että hidas paikalle ajo ensi alkuun luulona tavallisesta kotiriidasta, vauhti lisääntyi vasta kun poliisi jutteli Auerin kanssa ja totesi toden ollessa kyse.

Koirakouluttajana toimiva ja kauan alalla ollut kertoo (olen tämänkin täällä jossain kirjoittanut) että, tavallinen jäljestys/etsintäkoirakin löytää jäljen asfaltilta, tottumaton koiranohjaaja vaan ei tajua lukea koiraa tarpeeksi, eli jälki olisi löytynyt asfaltiltakin kunhan ohjaaja olisi tajunnut odottaa hieman jotta koiran hajuaisti olisi oleutunut uuteen hajumaailmaan asfaltille tultaessa eli tässä kaksi pahinta mokaa ihan alkuvaiheessa ja jo pelkästään poliiseilta.

Muita mokia on sitten huomattavasti enenemmän äänihutkijasta lähtien aina syyttäjien ja oikeusistuimeen asti, sanomatta vielä syyllistävien rekonstruktioiden tekijöistä (rakennusvalonheittimiä sisälle valaiseen ja kuva lehtiin, jotta kyllä naapuri totta puhuu valaistusta talosta pimeässä yössä. Se valaisu pimensi myös hyvin katuvalojen näyttämän ja joka valaisee jopa 50m päähän aika kohtuullisesti (näen itse pienempien lamppujen valaisun sistiloihin joka ilta) kuin Ulvilassa tähtisentiellä onkaan).

[Kuolemannaakka]

Myös asioihin kovin intohimoisesti suhtautuvat henkilöt helposti menettävät objektiivisuutensa. Luin esimerkiksi yhden tätäkin rikostapausta paljon käsitelleen henkilön tulkinnan yksityiskohdasta, jossa yksi lapsista oli nähnyt parvekkeen oven lasin osittain rikottuna ja vanhempien olleen seisomassa ihan kunnossa olevina, kyseessä olevankin "hitaan sisääntulon". Tällainen selitysten muodostaminen viittaa siihen että yritetään keksiä sopiva tapahtumien kulku, jotta ei jouduttaisi tilanteeseen jossa oma näkemys kyseenalaistuisi. Tällöinkään ei enää olla kovinkaan objektiivisia koska ollaan jo aiemmin päätetty kuinka asian on oltava.
Tämän vuoksi ei ehkä olekaan huonompi pysyä vähän etäämpänä, ja olla vaikkapa alokas.

Et ilmeisesti huomaa, että syyllistyt edellä olevassa aivan samaan: valikoit todistajan kertomuksesta ne hippuset, jotka saavat syytetyn kertomuksen tuntumaan epäuskottavalta. Kun sama todistaja kertoo, että näki huppupäisen ison miehen poistuvan ikkunasta, hyppäät tämän kohdan yli kokonaan! Se ei enää paina mitään, vaikka aikaisemmin olet juuri perustellut kantaasi saman silminnäkijän todistuksen perusteella=) Ei saa valikoida.

Tämä "hidas sisääntulo" perustuu pääasiassa ikkunan ja sen takana olleen verhon iskujälkiin ja molempien lasten kertomaan rikkomisäänen lyhyeen taukoamiseen ja uudelleen alkamiseen. Näihin faktoihin on sovitettu tytön kertomusta, joka on epävarmempi, eikä tietenkään koskaan fakta. Silminnäkijöiden kertomukset ovat yleensä hyvin epäluotettavia, keskellä yötä heränneiden lasten vielä enemmän.

Ikkunaverhossa oli 4 pyöreähköä iskujälkeä vasemmassa alanurkassa, eli oven lukon vieressä. Tiedämme, että "jokainen oikea sisääntunkeutuja" rikkoisi ikkunaan pienen reiän, työntäisi käden sisälle ja avaisi lukon, eikä rikkoisi koko ikkunaa ja menisi siitä. Eikö vaan?

Iskujälkien perusteella myös Ulvilassa tapahtui niin: sisääntulija löi neljä "keihästävää" iskua lukon viereen. Sitten ei mennytkään kuin elokuvissa: ikkunan takana oli tiukasti kiinnitettynä verho, joka esti käden työntämisen sisään ja lukon avaamisen. Tätä esti myös lukon periaate: se ei auennut vain kahvaa painamalla, vaan ensin piti vääntää kahvan alla olevaa namiskaa. Sisääntulija tuskin tätä voi etukäteen tietää, mikäli hanskansa edes kahvalle sai.

Ja tästä voi päätellä, yhdistettynä asia näiden lasten kertomaan taukoon ja tytön kertomaan isän valveilla-/pystyssä oloon (jota ei kuitenkaan kannata ottaa sentintarkasti faktana, koska kertomuksissa on ollut ajan myötä niihin tulevia eroja ja epävarmuuksia), että tulija ei saanut lukkoa auki, ja joutui hetkeksi miettimään, että mitä nyt.

Hän joutui tekemään päätöksen, että jos meinaa mennä sisälle, on ikkuna rikottava kokonaan ja revittävä verho irti, oli siellä vastassa kuka hyvänsä. Sillä välin kilinään heränneet sisälläolijat ehtivät asiaa ihmetellä: mitä tapahtui, mihin heräsimme? Siihen ehti herätä myös tyttö, ehkä ehti olohuoneeseen ja isä komensi hänet takaisin nukkumaan, ehkä vain muistaa niin, joltain toiselta yöltä.

Mutta nämä verhon iskujäljet MAHDOLLISTAVAT sen, että asiat ovat tapahtuneet näin. Ne TUKEVAT teoriaa. Ne eivät ole mitään keksittyjä asioita, vaan faktoja, jotka pitää selittää. On valtava määrä asioita, joita kukaan ei ollut todistamassa. Joistain on jäänyt jälkiä, joista tapahtumia voi päätellä. Tätä juttua on pohdittu todella kauan, todella monien ihmisten toimesta. Se ei ratkea pelkästään sillä, että etsii jonkun "en mää ainakaan olisi noin tehnyt"-asian "todisteeksi", vaan pitää käydä kaikki yksityiskohdat läpi. Se on tutkimista.

[Ghost hunting]

Onkos sekään niin kirkossa kuulutettu asia, että terassin oven ja karmien kolhut olisi murha päivänä tullut, rakennushan ei ollut uusi, naarmujen ym. historia voipi olla vanhempaa perua, että siinä taas meni muutama vuosia toitotettu todiste hukkaan

[Susku London]

Ghost hunting on hyvä ja esittää oman johdonmukaisen teonkuvauksensa kaikkeen esitutkintamateriaaliin pohjautuen. Ei Naakan esitys ovenpieliin tyssää.

Ja oikeassa ketjussa tietenkin...

[Kuolemannaakka]

Onkos sekään niin kirkossa kuulutettu asia, että terassin oven ja karmien kolhut olisi murha päivänä tullut, rakennushan ei ollut uusi, naarmujen ym. historia voipi olla vanhempaa perua, että siinä taas meni muutama vuosia toitotettu todiste hukkaan

No tuossa kerroin kylläkin VERHON jäljistä, en oven. Ovessakin toki on iskujälkiä, niinkuin nyt luulisi olevankin, kun ikkuna on hajalle hakattu. Onhan siellä terassin puolella semmoinen parikymmensenttinen kaareva naarmukin. Kuvia löytyy taas yhdestä kirjasta

[Joosua]

Myös asioihin kovin intohimoisesti suhtautuvat henkilöt helposti menettävät objektiivisuutensa. Luin esimerkiksi yhden tätäkin rikostapausta paljon käsitelleen henkilön tulkinnan yksityiskohdasta, jossa yksi lapsista oli nähnyt parvekkeen oven lasin osittain rikottuna ja vanhempien olleen seisomassa ihan kunnossa olevina, kyseessä olevankin "hitaan sisääntulon". Tällainen selitysten muodostaminen viittaa siihen että yritetään keksiä sopiva tapahtumien kulku, jotta ei jouduttaisi tilanteeseen jossa oma näkemys kyseenalaistuisi. Tällöinkään ei enää olla kovinkaan objektiivisia koska ollaan jo aiemmin päätetty kuinka asian on oltava.
Tämän vuoksi ei ehkä olekaan huonompi pysyä vähän etäämpänä, ja olla vaikkapa alokas.

Et ilmeisesti huomaa, että syyllistyt edellä olevassa aivan samaan: valikoit todistajan kertomuksesta ne hippuset, jotka saavat syytetyn kertomuksen tuntumaan epäuskottavalta. Kun sama todistaja kertoo, että näki huppupäisen ison miehen poistuvan ikkunasta, hyppäät tämän kohdan yli kokonaan! Se ei enää paina mitään, vaikka aikaisemmin olet juuri perustellut kantaasi saman silminnäkijän todistuksen perusteella=) Ei saa valikoida.

Tämä "hidas sisääntulo" perustuu pääasiassa ikkunan ja sen takana olleen verhon iskujälkiin ja molempien lasten kertomaan rikkomisäänen lyhyeen taukoamiseen ja uudelleen alkamiseen. Näihin faktoihin on sovitettu tytön kertomusta, joka on epävarmempi, eikä tietenkään koskaan fakta. Silminnäkijöiden kertomukset ovat yleensä hyvin epäluotettavia, keskellä yötä heränneiden lasten vielä enemmän.

Ikkunaverhossa oli 4 pyöreähköä iskujälkeä vasemmassa alanurkassa, eli oven lukon vieressä. Tiedämme, että "jokainen oikea sisääntunkeutuja" rikkoisi ikkunaan pienen reiän, työntäisi käden sisälle ja avaisi lukon, eikä rikkoisi koko ikkunaa ja menisi siitä. Eikö vaan?

Iskujälkien perusteella myös Ulvilassa tapahtui niin: sisääntulija löi neljä "keihästävää" iskua lukon viereen. Sitten ei mennytkään kuin elokuvissa: ikkunan takana oli tiukasti kiinnitettynä verho, joka esti käden työntämisen sisään ja lukon avaamisen. Tätä esti myös lukon periaate: se ei auennut vain kahvaa painamalla, vaan ensin piti vääntää kahvan alla olevaa namiskaa. Sisääntulija tuskin tätä voi etukäteen tietää, mikäli hanskansa edes kahvalle sai.

Ja tästä voi päätellä, yhdistettynä asia näiden lasten kertomaan taukoon ja tytön kertomaan isän valveilla-/pystyssä oloon (jota ei kuitenkaan kannata ottaa sentintarkasti faktana, koska kertomuksissa on ollut ajan myötä niihin tulevia eroja ja epävarmuuksia), että tulija ei saanut lukkoa auki, ja joutui hetkeksi miettimään, että mitä nyt.

Hän joutui tekemään päätöksen, että jos meinaa mennä sisälle, on ikkuna rikottava kokonaan ja revittävä verho irti, oli siellä vastassa kuka hyvänsä. Sillä välin kilinään heränneet sisälläolijat ehtivät asiaa ihmetellä: mitä tapahtui, mihin heräsimme? Siihen ehti herätä myös tyttö, ehkä ehti olohuoneeseen ja isä komensi hänet takaisin nukkumaan, ehkä vain muistaa niin, joltain toiselta yöltä.

Mutta nämä verhon iskujäljet MAHDOLLISTAVAT sen, että asiat ovat tapahtuneet näin. Ne TUKEVAT teoriaa. Ne eivät ole mitään keksittyjä asioita, vaan faktoja, jotka pitää selittää. On valtava määrä asioita, joita kukaan ei ollut todistamassa. Joistain on jäänyt jälkiä, joista tapahtumia voi päätellä. Tätä juttua on pohdittu todella kauan, todella monien ihmisten toimesta. Se ei ratkea pelkästään sillä, että etsii jonkun "en mää ainakaan olisi noin tehnyt"-asian "todisteeksi", vaan pitää käydä kaikki yksityiskohdat läpi. Se on tutkimista.

On totta että olen valikoinut todisteiden ja erinäisten seikkojen joukosta sellaisia jotka tekevät ulkopuolisen murhaajan mahdollisuuden käytännössä mahdottomaksi, tai erittäin epäuskottavaksi. Näin oikeuskin ymmärtääkseni tekee. Jos jokin todiste, tai jotkin todisteet, tekevät jostain tapahtumankulkuvaihtoehdosta mahdottoman, tähän vaihtoehtoon ei uskota. Eikö niin?
Vai pitäisikö asiaa tarkastella niin kunhan tapahtumankulku suurin piirtein voi olla mahdollinen, vaikka siinä onkin mahdottomia kohtia niin ei anneta pikkuseikkojen häiritä vaan todetaan että näinhän tämä on mennyt?
Jos tällainen tarkastelumalli hyväksytään niin esimerkiksi tässä puheena olevassa rikostapauksessa ulkopuolinen tekijä on tietenkin mahdollinen. Mutta en tiedä johtaako tällainen parhaiten totuuden löytymiseen. Sanotaan että ainakin epäilen asiaa.

[Pieni liekki]

On totta että olen valikoinut todisteiden ja erinäisten seikkojen joukosta sellaisia jotka tekevät ulkopuolisen murhaajan mahdollisuuden käytännössä mahdottomaksi, tai erittäin epäuskottavaksi. Näin oikeuskin ymmärtääkseni tekee. Jos jokin todiste, tai jotkin todisteet, tekevät jostain tapahtumankulkuvaihtoehdosta mahdottoman, tähän vaihtoehtoon ei uskota. Eikö niin?
Vai pitäisikö asiaa tarkastella niin kunhan tapahtumankulku suurin piirtein voi olla mahdollinen, vaikka siinä onkin mahdottomia kohtia niin ei anneta pikkuseikkojen häiritä vaan todetaan että näinhän tämä on mennyt?
Jos tällainen tarkastelumalli hyväksytään niin esimerkiksi tässä puheena olevassa rikostapauksessa ulkopuolinen tekijä on tietenkin mahdollinen. Mutta en tiedä johtaako tällainen parhaiten totuuden löytymiseen. Sanotaan että ainakin epäilen asiaa.

Kyllä sinun pitäisi ottaa tarkasteluun mukaan muiden aineistojen ohella aikuisen silminnäkijän alkuperäinen kertomus ja osoittaa se vääräksi. Tässä tapauksessa voisit aloittaa lukemalla Anneli Auerin kirjoittaman kirjan "Murhalesken muistelmat" ja osoittaa mahdolliset kirjan sisältämät virheet. Valitettavasti jotkut täällä kirjoittavat henkilöt ovat laiskoja lukemaan asiatekstejä, mutta sitäkin hanakampia vaihtamaan nimimerkkejään ja levittämään moneen kertaan samoja valheita. Käsittääkseni Auerin syyllistäjät eivät ole tähän päivään mennessä pystyneet osoittamaan yhtään olennaista epäjohdonmukaisuutta tai virhettä hänen kirjastaan.

[Joosua]

Tosiaan tuo "Murhalesken muistelmat" voisi olla hyvä lähde asiaan perehtymiseen. Kirjoittajalla paikalla olleena on tietysti mahdollisuus parhaiten olla selvillä kaikesta tapahtuneesta. Onkohan ko kirja ollut juttua tutkineilla poliiseilla käytössä?

[Pieni liekki]

Tosiaan tuo "Murhalesken muistelmat" voisi olla hyvä lähde asiaan perehtymiseen. Kirjoittajalla paikalla olleena on tietysti mahdollisuus parhaiten olla selvillä kaikesta tapahtuneesta. Onkohan ko kirja ollut juttua tutkineilla poliiseilla käytössä?

Anneli Auerin kirja ei käsittääkseni ole ollut juttua tutkineilla poliiseilla käytössä, koska kirja on julkaistu vasta vuonna 2016. Uskoisin kyllä, että jokunen valveutunut virkamieskin on kuitenkin kyseisen kirjan lukenut. Auer kirjoitti päiväkirjaa miehensä väkivaltaisen kuoleman jälkeen ja päiväkirjamerkinnät joltain tietyltä aikaväliltä ovat olleet esitutkintaa suorittaneiden poliisien käytössä.

Auer kirjoitti muistelmansa lähinnä terapiana itselleen ja muistoksi lapsilleen, jos nämä joskus myöhemmin kiinnostuvat selvittämään, miten heidän äitinsä on kokenut murhayön tapahtumat ja murhan jälkiseuraukset. Jos oikein muistan, niin vanhin tytär on kirjan lukenut ennen sen julkaisemista. Auer luonnosteli kirjaa vankilassa ollessaan ja työsti sitä vuoden päivät kasaan vapauduttuaan lopullisesti vankilasta.

Kirjan takakannessa todetaan teoksesta seuraavaa:

"Murhalesken muistelmat on tarkka kuvaus murhayöstä joulukuussa 2006, poliisitutkinnan eri vaiheista ja neljästä pitkästä oikeudenkäynnistä - sekä arkisesta elämästä niiden välillä. Auer kertoo itse ja omin sanoin, miten hän menetti ensin aviomiehensä ja sitten lapsensa, maineensa ja elinkeinonsa ja miltä se kaikki tuntui."

Vasta nyt kiinnitti ensimmäisen kerran huomiotani kirjan takakannen sisäsivulla oleva rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasen toteamus:

"Rikoksesta epäiltyä on kohdeltava syyttömänä, kunnes asiasta on annettu langettava lainvoimainen tuomio.

Syytteen hylkäävä tuomio merkitsee, että syytettyä on kohdeltava syyttömänä eikä hänen syyttömyyttään saa enää julkisesti kyseenalaistaa."

Olisi hienoa, jos ihmiset tätä toteamusta noudattaisivat.

[CSI]

Syytteen hylkäävä tuomio merkitsee, että syytettyä on kohdeltava syyttömänä eikä hänen syyttömyyttään saa enää julkisesti kyseenalaistaa."

Olisi hienoa, jos ihmiset tätä toteamusta noudattaisivat.

No, Matti Tolvasella on oikeus mielipiteeseensä ja niin on muuten minullakin oikeus. Itse kyseenalaistan syyttömyyden ihan rauhassa.

Kommentoin tähän ketjuun,koska täällä ne väittämät esiintyivätkin.

Mielenkiintoista, mitenkä nimimerkki 'nihilist' ja KN ja monet muut niin päämärkänä selittävät kuinka "poliisin koiranohjaaja ei ole osannut mitään" jne. Sitten on jotain serkunkumminkaimoja, oikein "koiranohjaajaksi" tituleerattuja lähteenä. Hohhoijaa. Maa kutsuu taas annelisteja.

Eiköhän ne kuulkaa ne poliisin koiranohjaajat ole yleensä kohtalaisen päteviä ihmisiä. Ei ne mistään poliisiaseman toimistohuoneen mapittamosta ole tosta vaan "pölähtäneet" koiravuoroon, että "otetaanpas yksi rakki tuolta häkistä ja lähdetään vähän nose wörkkiä tekemään".

Ei se nyt ihan niin mene. Ei teillä ole mitään käsitystä näemmä mistään, ei ainakaan miten poliisi töitään tekee ja organisoi.

Ne kuulkaa ne koiranohjaajat ELÄÄ niiden koiriensa kanssa, 24h x 7. Ne koirat, ne ovat kuukausien, vuosien erikoiskoulutuksen saaneita hurttia. Ne on myös kovan karsinnan tuloksia, "erikoismiehiä" jos niin voi koirista sanoa. Ihan kuten erikoisjoukkojen sotilaitakin koulutetaan isosta joukosta miehiä, kovalla kädellä karsien. Pienikin heikkous tai vika --> maitojuna kotiin. Vain kovan fyysisen ja henkisen screenauksen selvinneistä erikoiskoulutetaan erikoismiehiä. Aivan sama pätee poliisikoiriin. Maitojunalla lähtee puolet hurtista kotiin koska fysiikka tai luonne ei vaan kestä. Lisäksi on läpäistävä vaativa koulutus.

Eikä ne poliisikoirien ohjaajatkaan toki mitään "pystymettien miehiä" ole. Kyllä niitäkin koulutetaan ja tasan varmasti ne osaavat jäljestää myös asfaltilla tai vaikka Saharassa. Koska se on yksi niiden PÄÄHOMMISTA ja jäljestystehtävät ovat about puolet koiran tehtävistä! Joten tasan varmasti ne osaa sen homman eikä mikään serkunkumminkaiman tuntema räkänokka koiranohjaaja nyt ole se henkilö, jolla on muka "hyviä neuvoja" näille kaverille jakaa. Ei todellakaan. Älkää nyt viitsikö naurattaa noilla jatkuvilla skenaarioillanne, jotka on täyttä höpö höpöä.

Annelistien narratiivi on täysin selektiivistä. On valittu tapahtumankulku, johon halutaan uskoa - ja kaikki asiat esitellään sitten siihen peilaten.

Otetaan nyt se poliisityö paikalla. Onhan se nyt varsin huvittavaa, että annelistin mukaan:

"Talo tutkittiin läpikotaisin. Poliisityö oli esimerkillistä. Jokainen millikuutiometrikin kammattiin läpi, ihan varmasti. Koko talo röntgenvalaistiin ja gamma-säde skannattiin. FBI, CIA ja VTT tutkivat koko talon kaikki atomitkin. Astaloa ei löytynyt. Ei Annely voinut niitä sinne kätkeä. Huppis vei mukanaa. Tää on ihan tosi ja Euroopan poliisiliitto esitti vuosisadan parhaan poliisityön palkintoa Tähtöstien murhatalon läpikampaukselle."

"Poliisikoiratyö murhayönä oli onnetonta. Ensinnäkin, paikalle ei saatu edes oikeaa poliisikoiraa vaan naapurista lainattiin kuurosokeaa 14-vuotiasta labradoria. "Koiranohjaaja" jos nyt tuota nimikettä voi poliisista käyttää, ei ollut koiraa itse omistanut 10 vuoteen ja kuulemma joskus nähnyt kun hirveä jäljestetään karhukoiralla kotona Savossa. Tää paikalta rekrytoitu "koiranohjaaja" sitten suoritti koiran ohjaamisen ja jäljestystyön. Asfaltissa oli ihan tuore jälki, vielä vuonna 2008 haisi minunkin,annelistin nokkaan kun siellä kävin, ja koiranohjaaja ja labradori-vanhus eivät vaan löytäneet sitä jälkeä. Surkeaa poliisityötä! Euroopan poliisiliitto on esittänyt vuosituhannen skandaalipalkintoa noin surkealle poliisityölle. Annely on kyllä syytön, olihan asfaltissa ihan selvästi tuoreet jäljet olemassa, lähteenä tälle varmalle tiedolle olen minä itte ja mun annelistikaverit. Kyllä varma on niin!"

Elikkä poliisityötä annelistit vuoroin ylistävät, vuoroin solvaavat surutta ihan siitä riippuen mikä on heidän "Anneli on syytön" narratiiviinsa sopivaa.

[CSI]

Lisätään vielä yksi kuitti. Kirjoitin ylläolevan asiallisen kritiikin parodiamuotoon,jotta viesti ja annelistien sekavat selitykset varmasti asettuvat oikeaan valoon.

Yleensä kun onnistuu annelistin ahdistamaan nurkkaan - kuten minä ylläolevalla tekstillä luultavasti onnistuin - tulee nykyään standardivastauksena (varsinkin Pieni liekitykseltä): "Olekko lukenu THE KIRJAA? Ekkö ole. No lueppa, siellä on kaikki kyllä kerrottu."

Niin varmasti on. KN:n omasta päästään keksimänä, yleensä vailla lähdettä siellä on kaikenlaista tuubaa ja tarinaa. Siellä The Kirjassa tosiaan väitetään milloin mitäkin, ilman lähteitä. Milloin on poliisityö erinomaista, milloin umpisurkeaa. Mitään perusteluja väitteille ei ole, miksi julistetaan mitäkin välillä vaikka miksikin. Onko joku riippumaton taho auditoinut Tähtöstentien poliisityön eri osa-alueet? No ei ole, mutta eipä se silti estä KN:ää The Kirjassa väittämässä mitä itse katsoo parhaaksi.

The Kirjassa ylistetään Joutsenlahtea ja haukutaan Kuusiniemeä. Yleensä ilman mitään perusteluita mihin nuo valinnat perustuvat. Sattuu vaan sopimaan narratiiviin tehdä Joutsenlahdesta "the good cop" ja Kuusiniemi on tietysti "the bad cop" koska uskaltaa (uskalsi) epäillä Annelyä.

Ja niin edelleen. KN:n kirja on pelkkää taiten valittujen narratiivisten näkökulmien esittelyä. Objektiivisuus on siitä yleensä kaukana.