MInfon kampuksen tulitaistelu

[VoDKa]

*kyljen haava vuotaa kyllä melko tehokkaasti, se oli pakko myöntää. Sitä mitä Elephantille oli tapahtunut, jäi arvoitukseksi, sillä viiltävä kipu kyljessä pakotti tuon hetkeksi jälleen polvilleen, ennen kuin päätös siitä, mitä seuraavaksi, tuli jälleen ajankohtaiseksi. Sillä välin kun kaksi outoa hyyppää olivat asettelemassa pieniä pommejaan, oli ruokalasta lähtenyt yksi veriseen KMFDM:n paitaan pukeutunut hahmo poispäin; koska ruokalan vierestä lähti ovi suoraan ulos ja tuon käsityksen mukaan kaikki tapettavissa olevat olivat jo kuolleet, päätti tuo tehdä dramaattisen lähdön. Ei koskaan ollutkaan ollut ajatuksena, että olisi itsekin jäänyt eloon tämän kaiken jälkeen. Verivana on valunut molemmista kyljistä alaspäin, imeytyen mustiin reisitaskuhousuihin ja tippuen niiden lahkeesta pisaroina jokaisella askeleella lattiaan. Tech roikkuu yhä hihnassa tuon sivulla raahautuessaan ulko-ovelle. Lasin läpi näkee poliisit ja median väen, jokainen katselee jonnekin ylöspäin, katolle. Hyvä. Tönäisee oven auki, jolloin ensimmäinen ihminen, kuvausryhmän mies huomaa tuon ja kääntää kameransa huudon jälkeen tuon suuntaan. Pian media suuntaa kameroita, katseita ja huomionsa avautuvalle ovelle, josta verinen hahmo raahautuu ulos portaille. Poliisit suuntaavat kameran sijaan aseen tuohon ja huutavat käskyjään laskea aseen alas. Kivusta huolimatta kuitenkin virnistää kameroiden suuntaan.* "Gefährlich das gebrannte Kind mit Feuer das vom Leben trennt.." *tietenkin tuo olisi jatkanutkin, mutta kun valtava räjähdys repii takana olevaa rakennusta kerta toisensa jälkeen, ikkunat räjähtävät ulospäin ja paineaalto heittää tuon kenttään, se osoittautuu hieman mahdottomaksi. Ihmiset suojautuvat autojen, puiden, minkä tahansa taakse, suojaan räjähdykseltä.

Korvissa kuuluu vain luja ujellus, kaikki äänet ovat kadonneet jonnekin ja vaikka järki sanoo, että poliisit muutaman metrin päässä huutavat, samoin kuin muut ihmiset siinä ympärillä, mitään ei kuitenkaan tuon tasaisen äänen lisäksi kuulu. Selkään sattuu ja silmiin valuu verta lasinsirpaleiden rei'ittämästä ihosta. Tech vatsan alla painaa ilkeästi, ja tuo päättääkin kääntyä, saadakseen teräksen pois altaan. Siinä selällään maatessaan katselee ilmassa leijailevia papereita ja muuta roskaa, joka ei vielä ihan ole kerennyt laskeutua alas. Katolla näkyy kaksi hahmoa, mutta ne ovat hieman liian kaukana tunnistettavaksi. Pirulaiset. Jotkin pienet paskiaiset ovat elossa, selkeästikin. Nostaa Techin ylös, siitäkin huolimatta että käsivarret anovat armoa tuolta liikkeeltä ja tähtää toiseen noista hahmoista. Samaan aikaan joku poliiseista on päässyt tarpeeksi lähelle voidakseen potkaista aseen pois tuon käsistä. Koska hihna on vielä tuon kehon ympärillä, ase ei lennähdä liian kauas. Tarpeeksi kauas kuitenkin, että siinä ajassa missä tuo olisi ehkä vahingossa voinut ampua jonkun, huomaakin saaneensa vain aseen kasvojaan vasten. Media on selviytynyt ensimmäisestä shokistaan ja kuvaa tilannetta mielenkiinnolla, samaan aikaan kun pari kameraa on suunnattu katon suuntaan.* *Liiku, niin tapan sinut." *lupailee poliisi, nuori innokas konstaapeli, joka sanoja lausuessaan lennättää sylkeä ilmaan. Voihan helvetti. Ei tässä näin pitänyt käydä ollenkaan. Oikeastaan, tilanne on absurdi. Hiljainen nauru kohoaa pidätetyn kurkusta samaan aikaan kun kyyneleet osapuilleen valuvat silmistä. Jos siellä ylhäällä on joku, niin yksi luoti nyt kiitos kalloon.*

[synkempi hautajaisvieras]

.



*valtavien räjähdysten jälkeen gravediggerilla ja synkkiksellä onkin lievästi sanottuna huojuva olo, allaan heiluu huojuva talo. Katolta käsin synkkis ihastelee turjukan jalkoja pilven reunalla mutta havahtuu sitten gravediggerin huutoon*


"-Mahtavaa! Otetaan se uusiksi! Ennen väkivaltaista kuolemaanne, tulette kokemaan tuskan ammattikoulun oppimäärän..."
"-Operaatio betonimyrsky, my ass! Räjäytit meidät melkeen taivaan tuuliin, digger..."
"-Katso nyt noita mulleja tuolla alhaalla, synkkis! Minä räjäytän ne tuhannen pill..." uhoaa gravedigger silmät kiiluen.
"-Eiköhän aleta lähtemään tästä, noi skoudet on havainneet meitit..."
"-Minä olen ankara oppimestari! Minä olen gravedigger, muah hah haa..."
"-Ei helvetti, saivat VoDKan elävänä kiinni! Paskat! Mite myö nyt voijjaa hirttää se syntisäkki!"
"-Räjäytin koko koulun ihan paskaksi..."


*sekopäinen kaksikko lähtee laskeutumaan katolta kohti jonkinlaista suojaa. Epäilemättä poliisien huomio on nyt kohdistunut myös heihin. synkkis ojentaa Glockin diggerille ja ottaa itse esille MP5:n virnuillen paholaismaisesti...*




.

[gravedigger]

*Laskeutuminen tapahtuu humalaisten ketteryydellä, synkkiksen kompuroidessa kengän-nauhoihinsa,kompastuu digger tämän jalkoihin ja onnistuu vahinkolaukauksella ampumaan tältä korvan irti*

"Perkeleen tunari...ai saatana että sattuu..VOI..V..TU!!"

"Kampurajalka..nauhat kii..ja menoks saatiin seuraa!!"

[synkempi hautajaisvieras]

.




"-Ketä täällä enää on edes muka hengissä.... VoDKankii hyö veivät, eivätkä mitenkää hellävaraisesti..."



*samassa takavasemmalta ryntää esiin kaksi poliisia pistoolit tanassa*


"-Jäätykää! Tässä puhuu konstaapeli Piippone ja käsken teitä..."


*synkkiksen ja diggerin kanuunat laulavat. poliisit kaatuvat hengettöminä epäuskoinen ihmetys kasvoillaan. Eivät odottaneet vastarintaa näiltä harmittomilta veijareilta. synkkis evakuoi pistoolit ja yhdessä he tasaavat ylimääräiset lippaat. Matka alas jatkuu. Kohta tullaan opettajanhuoneen kohdalle.*


"-Hei, poiketaas kuule tuolla."


*hetken kuluttua synkkis on naulakosta löytänyt itselleen pitkän takin, tällä kertaa mustan.*


"-Vitut korvasta. Nyt on taas poplari."
"-Mikäs toi huone toi on?"


*gravediggerin huomattua ylimääräisen huoneen päättävät tutkia sen samantien. Lukko ammutaan rikki ja astutaan sisään. Rehtorin huone. Sälli on ilmeisesti omannut pitkät isänmaalliset perinteet, sillä huoneesta löytyy konekivääri, raskas kranaatinheitin, ammuksia näihin ja helvetisti viinaksia. diggeri korkkaa välttömästi. psssshhhh, glglglglgl...*


"-Diggeri, älä nyt kaikkea jua kerralla..."
"-Vttuuu, dyyd....mullon kauhee jano"
"-Näillä aseilla me järjestetään niille kunnon bileet vielä..."


*lähtevät opettajanhuoneesta digger edellä viinapulloja takkinsa taskuista pullottaen, kantaen raskasta kranaatinheitintä, synkkis perässä raskas konekivääri lonkalla, kumpikin ampumavalmiina, hitaasti edeten...*


"-Nyt tulee vastustajista nötköttiä..."mölisee diggeri jo hieman päissään.



.

[joey]

Larppaajat!

*osoittaa ilkkuvasti sormella ja juoksee hippulat vinkuen karkuun*

[synkempi hautajaisvieras]

.



"Äääääk!"pääsee synkkikseltä tämän huomatessa pakoon säntäävän joeyn(aivot rekisteröivät vain: nyt on oltava nopea!)


*nopea sarja synkkiksen konekivääristä ja joey kaatuu hengettömänä maahan. synkkis laskee kk:n ja kävelee joeyn viereen Glock kädessään. varmistaa tapon ampumalla joeyta silmien väliin, veri purskahtaa...*


"-Sainpas..."
"-Helvetti, synkkis, oliks toi jope nyt pakko tappaa?"
"-Väki vähenee, kassit tyhjenee..."
"-Ketähän on vielä jäljellä?"


*digger ja synkkis jatkavat laskeutumistaan alas raskaine aseineen, digger virnuilee päihtyneesti*



Sori joey, se oli sinä tai minä...


.

[gravedigger]

*Diggerin raahatessa kranaatinheitintä yksi pulloista putoaa putoaa povesta lattiaan ja särkyy sirpaloituen.*

"Perkeles,siinä meni vodka,mut vodka onkin paras kaappikylmänä ja tää oli taskulämmin!"

*Naurunremakka kaikuu koulun käytävillä mutta päättyy lyhyeen*

"Teillä on minuutti aikaa tulla ulos aseettomina ja antautua!"

*Askeleet suuntaavat ripeästi kohti liikuntasalia ja Digger huutaa*

"Arvaa tullaanko!"

[synkempi hautajaisvieras]

.



"Hei, diggeri, arvaas mikä oli koulus mun lempiaine?"
"Häh, synkkis, mikä? Ruokatunti?"
"Joo, sekin, mut toi tyttöjen liikunta!"


*Paholaismaisesti nauraen kaksikko saapuu tyhjillään olevaan liikuntasaliin. Nyt ei tarkoituksena ole kumminkaan juosta Cooperia tai heittää kuulaa. Diggeri ja synkkis asettuvat tuliasemiin liikuntasaliin. Raskas kranaatinheitin käsissään diggeri hilluu näyttämöllä ja ottaa pullosta kulauksia. Synkkis kurkistelee välinevaraston kätköistä raskas konekivääri lonkalla.*


"-Tulkaa ulos sieltä! Antautukaa!" kuuluu poliisin megafonista ulkoa.
"-Vitut. Tuu sinä tänne. Tulette kokemaan tuskan pitkän matematiikan suppean oppimäärän ennenkuin sä poliisi huomaatkaan.."uhoaa diggeri...



.

[gravedigger]

*Hetken kestänyt hiljaisuus katkeaa Diggerin äänekkääsen röyhtäisyyn*

"Bourrphhh...nätti likka,se minkä ammuit viimeks,ois pysyny omissa hommissaan öörghhh.."

*Savukranaatti räjähtää keskellä salia ja lukittujen ovien antautuessa iskevät poliisivoimat ylivoimalla*

"Synkkis vasen laita ja tuuulta!! Munille!!?"

[VoDKa]

*kuten sanottua, poliisihan oli varsin nuori. Epäillyn nauraminen saa tuon hermostumaan entisestään. Muut poliisit eivät ole vielä paikalla, osan työntäessä mediaporukkaa kauemmaksi, joka väkisellä yrittää työntyä lähemmäksi maassa makaavaa, osan yrittäessä päästä noiden kahden luokse, mutta koska autoista on rakennettu melko tiukka muuri, niin se on vaikeaa ja jokaisen on kierrettävä kauempaa, autojen ohitse.* "Hyvä yritys." *toteaa tuolle nuorelle poliisille, ennen kuin ihan suoriltaan vain yksinkertaisesti tarttuu tuota ranteesta nopeasti ja vääntää sitä niin voimalla kuin pystyy, toisaalle. Ase kirpoaa poliisin kädestä ehkä enemmän pikemminkin hämmästyksestä kuin kivusta. Vaikka tuo olisikin onnistunut ampumaan, niin paskanko väliä? Kuolemaanhan tänne oltiin tultukin. Kytillä tulisi olemaan pirun hauskaa, kun ne kaivelisi taloa ja löytäisi kaikkien niiden nuorten ruumiit, jotka olivat uhrautuneet tai tulleet uhratuiksi täällä. Ei ehkä historian verisin kampustappo, mutta ihan satavarmasti muistettavin ja eniten aikaa vievä tutkimisen suhteen.
Kyttä yrittää tarttua kiinni, mutta koska Tech on tosiaan vielä aika ihanasti lähettyvillä, huomaakin tuo pian tuijottavansa aseen piippuun. Kierrähdys ja kyttä on kiinni, käsi kaulan ympärillä, Tech sen ohimolla. Vittu muuten, miten selkään sattui. Kylkikin suorastaan masokistisesti nautiskeli tästä kaikesta, mutta entäpä sitten?* "Vitun mulkut nyt painutte vähän kauemmaksi siitä!" *huudahtaa lähestyneille poliiseille, joista osa oli yli-innokkaasti onnistunut taas vetämään aseen esille. Typerät paskiaiset. Ei ne tulisi koskaan ihan täysin ymmärtämään tämän kaiken pointtia. Melkein pitäisi ampua pari niistä tästä hyvästä.* "Nyt kaikki ottaa ihan rauhallisesti vain... Etenkin sinä." *kuiskaa viimeisen kytän korvaan, joka tuijottaa silmät suurina eteensä, muita poliiseja. Kameran nauhoitusvalo vilkkuu vähän matkan päässä. Hitto, ei tämän ihan näin pitänyt mennä. Mihin vittuun se lause edes jäi aiemmin? Paskat, ei mitään muistikuvaa.* "Dein Glück ist nicht mein Glück ist mein Unglück..." *tuijottaa yhtä kameroista, virnistää sitten ja tönäisee poliisin kauemmaksi itsestään, nostaen Techin ohimolleen.* "Bäng bäng, feuer frei!" *ja viimeinen veto liipaisimesta. Kuvatkaa tätä, senkin paskiaiset, elämättömät ja joukon mukana kulkevat turhakkeet. Teitä ei kukaan tule muistamaan. Minä elämän ikuisesti. Se olikin osapuilleen viimeinen ajatus, ennen kuin luoti repi auki tuon kallon, silputen sen pienen pieniksi murusiksi, lennättäen aivot toiselta puolelta kalloa vajaan metrin päähän maahan. Loistava elämä. Loistava lopetus.*

[synkempi hautajaisvieras]

.




*savua jokapuolella...mitään ei voi nähdä... synkkiksen raskas konekivääri nakuttaa välinevaraston suulta käsin kohti oviaukkoja, samalla hän hyräilee hiljaa laulua "Silver Threads Among The Gold" vaikka ei kuollakseenkaan saa päähänsä laulun alkuperäistä esittäjää, meillähän tuon kappaleen teki tunnetuksi Georg Ots nimellä "Hopeahapset".... ilmeisesti laukaukset osuvat sillä tuskanhuutoja kuuluu myös... kohta varmaan kuolen, ei tätä hyvää tuuria voi kestää ikuisesti... synkkis tulittaa lonkalta raskaalla konekiväärillä pitkän takin liepeet hulmuten... äkkiä hän muistaa välähdyksenomaisesti traagisessa kirjasto-onnettomuudessa nuorena kuolleen sokeritautisen vaimonsa ja hänen silmänsä kostuvat....en näe kyyneliltäni enää mitään... silti jatkaa nyt jo holtittomaksi käyvää tulitusta, räiskien ympäri salia...



Samassa diggeri huomaa tilanteen käyvän yhä toivottomammaksi...raskaasta aseistuksesta huolimatta poliiseja on liikaa, ja kohta ollaan helisemässä... nehän tulee silmille... samassa diggeri laukaisee raskaan kranaatinheittimensä josta sirpalekranaatti ampaisee matkaan ja tekee salissa hirvittävää tuhoa.... kaikki peittyy savuun ja muurilaastiin... ilmanpaineen sinne tänne viskomia ihmisruumiita on jokapuolella...*



.

[gravedigger]

*..the roof is on fire,we dont need no water,let the motherfucker burn,burn motherfucker,burn...diggerin tapaillessa nuotteja paineaalto lennättää miehet parkettiin ja korvakäytävissä kaikuva hoosianna peittää kaiken muun alleen*

"synkkis...tää..tais.. olla.. tässä..dude"

*Ennen silmien kiinnipainumista katse kiinnittyy synkkiksen nyrkistä pilkottavaan kirjastokorttiin*

"?? Örghhh..."

[VoDKa]

(Pssst. Mitäs me sitten tehdään? Ei kai tämä voi olla tässä! Kieltäydyn! )

[Katsa]

*yksinäinen vihreänhohtoinen raatokärpänen kävelee Katsan lasittuneella silmämunalla*

[VoDKa]

*mikähän oli varsin ensimmäinen huomio? Ei sitä voinut olla ihan varma. Jonkinlainen lämpö, kenties? Ei, ei se oikeastaan ollut lämpöäkään, vaan oikeammin jopa helvetinmoista kuumuutta. Joku tökki kylkeen. Mitä vittua? Tuo avasi silmänsä ja tuijotti suoraan eteensä. Jonkinlainen groteski hahmo tuijotti tuota ylhäältä päin. Samaan aikaan siinä oli jotain ihan perkeleellisen tuttua... Jumalauta. Ei. Voinut. Olla. Totta.* "Eric...?" *ilme oli jotakuinkin " ":n ja ":D":n välimaastosta. Hahmo nyökkäsi ja virnisti - tai no, virnistykseksi sen saattoi laskea ehkä jos ymmärsi, että tyypin kasvot oli aika pahasti paskana - irti kiinnikkeistään ja silleen. Eikä avonainen kallokaan oikein tuonut sille oikeutta. Samaan aikaan siihen yläpuolelle ilmestyi toisetkin kasvot, toiselta puolelta. Tämä hahmo oli sata kertaa helpompi tunnistaa, sillä se mistä tuon tunnisti kuolleeksi oli oikeastaan vain avonainen kallo ja verta kasvoilla.* "Tulit sitten viimeinkin. Ollaan venattu sinua." *Dylan ojensi kätensä ja kiskaisi tuon uuden tulokkaan ylös. Tuo vilkaisee tulokkaan päätä ja virnistää.* "Tech, vai? Katseltiin menoasi. Oltiin varsin ylpeitä siitä kaikesta. Hyvin tehty!" *tulokas nyökkää ja samaan aikaan kuuluu varsin epäinhimillinen karjaisu jonkin matkan päästä, kivikosta, kalliomaisen muodostelman toiselta puolelta.* "No, se niistä löpinöistä. Reb, varusta VoDK... tuota niin. Meillä taitaakin olla pieni ongelma sinun nimesi kanssa. Katsos, kun varsinaisesti MINÄ olen VoDKa. Silloin sinä et voi olla. Tai no, huomasin että olit antanut kunniaa kirjoittamalla sen eri tavalla. DK. Ihan hauskasti keksitty. Minähän olin aikanaan DkA. Voi niitä aikoja..." *hetkeksi Dylan jää tuijottamaan jonnekin kaukaisuuteen. Eric paiskaa sillä välin varsin tehokkaan näköisen aseen, jonkinmoisen haulikon ja singon välimuodon uudelle tulokkaalle. * "Ok. Sovitaan että VoDkA on VoDkA, kun se on aina ollut sitä. Ole sinä vaikka..." *Eric tuijottaa tulokkaan ulkomuotoa, arvioiden.* "Ole sinä vaikka.." *samaan aikaan ärjäisy kuuluu uudestaan.* "Äsh, ole mikä olet. Pelasit Doomia, tiedät miten tuo toimii. Menoksi!" *Eric kääntyy ja lähtee hölkkäämään kohti kalliomuodostelmaa. Dylan virnistää tulokkaalle, läppäisee tuota tuttavallisesti selkään ja nyökkää Ericin suuntaan.* "Tule. Siitä tulee mahtavaa!" *ja niine hyvineen tulokas vilkaisee asettaan, sitten Dylania, eikä voi olla virnistämättä tuolle takaisin. No mutta tätähän voisikin jo sanoa elämäksi. Niinpä nyökkää ja yhdessä nuo lähtevät seuraamaan Ericiä, alias Rebiä, kohti sitä Doomista karannutta hirviötä, joka saisi elämänsä selkäsaunan tänään siihen malliin, miten vain helvetissä se tulisi ikinä onnistumaan.*