Silli kirjoitti:Nicht schuldig kirjoitti:Olisiko käynyt niin, että Saara yksinkertaisesti rakastui tutkinnanjohtajaan?
Sattaapi olla niin, että aivan kaikki mahdollisuudet ovat vielä auki. Jospa kyseessä olikin alamaailman Haavistolle virittämä hunaja-ansa?

Häkellyttävä kyllä tämä käänne ja aika vaikeaa tästä on nopeita johtopäätöksiä tehdä. Sen voi ehkä jo nyt sanoa, että kielenkäyttö viittaa Saaran puolelta rakastumiseen, joka on aika vahva tunne. Se ei ole hallittavissa kaikissa tilanteissa kuten on nähty käyneen myöskin muiden henkilöiden kohdalla. Rakkaus voi kohdistua moniin asioihin, vaikka siihen tunteeseen, että luottaa jonkun vahvemman ottavan hänen elämänsä käsiinsä ja näin ihminen voi tuudittautua tunteeseen, että kaikki on hyvin. Pettymys on sitten voimakas tunne myöskin, kun tajuaa, ettei sellaista vahvaa hahmoa olekaan.
Jollakin kummallisella tavalla tunnen sympatiaa tätä syyttäjää kohtaan, hän on todennäköisesti joutunut tällaisen tietynlaisen "hunaja-ansan" kohteeksi, johon yllä nimimerkki Silli viittasikin. Syyttäjä haluaa auttaa Saaraa, hän haluaa muuttaa Saaran elämää terveelliseen suuntaan. Hän haluaa muuttaa prostituoidun ammatinvalinnan. Voi olla, että näin oli myös Aarnion kohdalla. Hänkin halusi auttaa tätä naista, ja tajusi ehkä jossain vaiheessa olevansa "ansassa", josta ei päässyt enää pois. Tällöin tuli välirikko, josta Aarnio sai kärsiä. Nyt tuli ilmeisesti välirikko, kun syyttäjä ei voinutkaan toteuttaa kaikkia Saaran toiveita elämässä. Saara unelmoi elämästä vahvan kunnioitetun miehen kumppanina. Sellaisen miehen, jota hän voi hallita seksuaalisin ja tunteisiin liittyvien seikkojen kautta. Kun haavekuva murenee, joku maksaa tästä "petoksesta".
Mies menee helposti tällaiseen lankaan, keskustelut voivat käydä muutoksen ympärillä. Miten joku voi vaikuttaa toiseen ihmiseen, miten ainutlaatuinen ihminen on, joka voi tällaisen muutoksen saada aikaan. Miten ainutlaatuinen on itse muutoksen kohde, joka oivaltaa toisen ihmisen (tai muun rakkauden kohteen) kautta tekemänsä virheet ja haluaa muutoksen.
Uskon, että ”hunaja-ansa” ajattelu vain seksinä on liian yksinkertainen vaihtoehto. Uskon enemmän, että voimakkaat miehet pyrkivät auttamaan ”uhria.” Sen takia yksi suuria väärinymmärryksiä aivan tämän jutun alusta lähtien on ollut se, että ei osattu erottaa ”uhria” ja ”tekijää” toisistaan. Uhrilla ei ole valtaa siihen, että mitä tekijä hänelle tekee. Tästä esimerkiksi seksuaalisessa väkivallassa on puhtaimmillaan kysymys.
Tämä on kuitenkin ollut Saaran henkilökohtainen elämäntapa valinta, josta nimimerkki Susku London kirjoitti, että kyseessä on ihmistyyppi, jolla on korkea seksuaalinen aktiivitaso. Tällaisella henkilöllä on usein myös jo taustaa aivan nuoresta lähtien. Ensimmäisiä polkuja usein striptease miljöössä, jossa on jo vuosikymmeniä ollut myös privaattitunteja. Se on yksi seksityön muoto, eli ammatinharjoittaminen elinkeinon saamiseksi. Siirtyessään prostituutioon vuonna 2008 Saaran oman kertoman mukaan hän oli ollut seksityöläinen jo pitkään.
Jo ensimetreillä olisi syyttäjänlaitoksen ja myöskin tuomareiden kuulunut selvittää perusseikat tästä ammattialasta, ja sen lisäksi sitten vielä sen mahdolliset vaikutukset muihin miespuolisiin henkilöihin. Mielestäni riski ”hunaja-ansasta” on todellinen, sen ei tarvitse olla välttämättä fyysinen seksuaalinen suhde, vaan se voi olla jopa platoninen riippuvuus, jolloin ihminen sotkeentuu yhä enemmän kuvioon, jota ei enää kykene hallitsemaan. Tällainen hallinnan menetys voi olla erittäin raskasta näille miespuolisille henkilöille, koska he eivät tiedä mitä vastapuoli näillä tiedoilla ja viestinnällä tekee. Saara ei ole tämän tarinan uhri vaan hän on tekijä.