Tampere, Teisko - Pentti Aalto -90

[Dope Boy]

Edelleen painotan sitä että jos joku syyllistyy kahteen eri tappoon elänsä aikana niin automaattisesti ek.

[jukuripää]

Pentti Aallon tekemistä tapoista ei isommin tunnu löytyvän tietoa. Kenet tappoi ja koska; onko jollakulla tarkempaa tietoa?

[Tampereen Tyttö]

Ketjusta kyllä löytyy muutamasta tapauksesta tietoa. Toki lisämateriaali on aina paikallaan.

[L'amourha]

Pentti Aallon historiikkiä muutaman uutisen edestä.

6.5.1961, Kakola
Aallon ja viisi vuotta vanhemman Voitto Lerkan välinen riita kärjistyy, Aalto puukottaa Lerkkaa useita kertoja suutarinveitsellä.
Lerkka vietiin huonossa hapessa Turun keskussairaalaan, Aalto pantiin eristykseen.

7.5.1961, Aaltoa ulkoilutettiin, sisälle palatessaan ulko-ovella tuli vastaan Lerkan toveri, 1912 syntynyt Olavi Kiuru. Aalto sai välittömästi kaulaan ja käsivarteen pistot terävästä viilasta, ilman vartijan ripeää toimintaa Aalto olisi todennäköisesti päässyt hengestään. Vartija pääsi tuuppaamaan oven kiinni, Kiuru jäi sisäpuolelle ja Aalto vartijan kanssa ulos.
Aalto pääsi Turun keskussairaalaan hyvissä voimissa, Kiuru puolestaan eristykseen.

Aalto kertoo kärsivänsä osittaisesta halvauksesta em. kahakan seurauksena. Hän kuntouttaa uutterasti itseään. Aallon sijoituspaikkana on Turun lääninvankila.

5.7.1961 Turun kunnallissairaala, neurologinen osasto
Kainalosauvoilla vaivalloisesti liikkuva Aalto on jo jonkin aikaa käynyt vartijan saattamana lääkärin vastaanotolla, joka toinen päivä.
Aalto kokee ihmeparantumisen, klo 8.45 hän laukkaa sairaalasta pakoon ja katoaa Ispoisten metsään. Valtion kustantamaan asuun pukeutuneesta Aallosta tehdään havaintoja myös Ispoisten kaatopaikalta.

20.9.1961 Turun lääninvankila
Aalto on jälleen kotonaan, on aika kuulla tuomio viimeaikaisista kepposteluista.
Jutun vastaajat ja todistajat katsottiin logistisesti sen verran haastaviksi että päädyttiin järjestämään Turun raastuvanoikeuden istunto lääninvankilassa.
Aallolle annosteltiin tapon yrityksestä, teräaseen luvattomasta hallussapidosta vankina sekä karkaamisesta 8 vuotta 6 kuukautta kuria.
Olavi Kiurulle kuria 10 vuotta 2 kuukautta murhayrityksestä ja teräaseen luvattomasta hallussapidosta vankina.

30.1.1964 Helsingin hovioikeus
Sörkassa tuomiotaan suorittavalle Aallolle annostellaan 5 kuukautta lisäkakkua laittoman teräaseen hallussapidosta vankina.
Aalto oli hankkinut 13.6.1963 suutarinveitsen, Helsingin raastuvanoikeus oli syyskuussa 1963 hylännyt syyttäjän vaatimukset em. teräaseen hallussapidosta. Helsingin hovi kuitenkin katsoi asian toisin.
Aallon mainitaan olevan kotoisin Säämingin Nojamaan kylästä.

16.2.1965 julkaistu uutinen Helsingin hovioikeuden päätöksestä
Aalto on kesäkuussa 1963 väärentänyt Sörkassa vankitoverilleen, kauhajokiselle hevosmiehelle, Pentti Gunnar Grönstrandille lääkärintodistuksen. Vaasan lääninsairaalan leimalla, ja seinäjokisen lääkärin allekirjoituksella vahvistetussa todistuksessa kerrotaan Grönstrandin isän olevan vaarallisesti sairaana vaikean sydänveritulpan vuoksi.
Lomaa havitellut Grönstrand onnistui toimittamaan em. todistuksen Kauhajoelle, josta se lähetettiin vankilan pastorille.

Käsiteltiin myös Aaltoon kohdistettu pahoinpitely.
6.12.1963, Aallon vankitoveri, Utajärveltä kotoisin oleva maalari Aaro Jooseppi Puumalainen pahoinpiteli Aallon.
Aalto sai useita iskuja ruuvimeisselistä päähänsä ja vartaloonsa.
Huhtikuussa 1964, raastuvassa, Puumalainen oli kertonut tökkineensä suunnitellusti Aaltoa, tämän seuratessa peilistä kunnes vammat olivat tarkoituksenmukaisia. Aallolla oli kuulemma tarve päästä Kirurgiseen sairaalaan tapaamaan tuttaviaan itsenäisyyspäivänä.

Helsingin hovioikeus antoi Grönstrandille pyrkimyksistään 4 kuukautta lisää istuttavaa.
Puumalaisen toimeliaisuutta kiitettiin 5 kuukauden edestä.
Aalto sai tempauksestaan 4 kuukautta, tuomioon yhdistettiin Aallon aiemmin saama 5 kuukauden tuomio teräaseen hallussapidosta 1963, joten laskukone pyöräytti totaaliksi 7 kuukautta.

Seuraavia Aallon henkirikoksia on jo käsitelty tässä ketjussa, Ruovesi ja Helsinki ovat vielä hakusessa.

20.2.1976 Aalto puukottaa 29-vuotiasta kuopiolaista, Reino Karvosta Kuopion keskustassa Sokoksen citykäytävässä.
Karvonen kuolee Kuopion yliopistollisessa sairaalassa, Riihimäen vankilasta lomalla olleen Aallon oli ollut määrä palata vankilaan saman päivän iltana. Lomalle Aalto oli päässyt kaksi päivää aiemmin, keskiviikkona.

27.9.1990 Teiskon Velaatta
Aalto surmaa 36-vuotiaan miehen, tekovälineinä vasara ja veitsi. Ruumiin hän piilottaa likakaivoon veljensä ja kolmannen miehen avustuksella. Paikalle hälytetty poliisi löytää ruumiin ja ottaa veljekset kiinni paikalta.

3.6.2000 Savonlinnan Pääskylahti
Poliisi löytää yksityisasunnosta teräaseella surmatun miehen, asunnon haltija on tehnyt ilmoituksen, poliisi pidättää 79-vuotiaan Aallon teosta epäiltynä.

Lähteinä Hesarit 1961-2000

[Clarence]

L'amourha on tehnyt ansiokasta työtä Hesarin arkistossa. Löytyisikö Aallosta ennen vuotta
1961 tietoja?
En tiedä onko Hesarissa asiavirhe vai muistanko väärin, mutta Kuopion tappo tapahtui 1974? Lisäksi Aalto oli Kakolasta lomalla tietoni mukaan. Riihimäellä hän istui kyllä myöhemmin muitakin pitkiä tuomioita.
Teiskon taposta hän sai tuomion, mutta yksi samoihin aikoihin tapahtunut tappo hylättiin näytön puutteessa.
Viimeisestä taposta Aalto ei saanut tuomiota ymmärrystä vailla olevana, vaikka todettiin syyllistyneen tappoon. Pentti Albert Aalto joutui Nianniemeen kriminaalipotilaaksi, jossa oli kuolemaansa asti vaikeasti dementoituneena.

[L'amourha]

Itsekin hämmästelin kuinka vähissä on osumat Aallosta. Ennen 1961 ei meinaa löytyä mitään, ilmeisesti ennen tuota vuosilukua olisi ainakin yksi henkirikos tehtynä.
Jahti tosin jatkuu, eiköhän sieltä jotain vielä tule vastaan.
Tuli sellainen mieleen tuosta löytymisen vaikeudesta, onkohan Aalto ihan alkujaan tuon niminen, ettei ole vaihtanut nimeä ennen vuotta 1961?

Tuo Kuopion juttu tapahtui tosiaan 1976, uutisessa mainitaan Aallon olevan 55-vuotias tuolloin.

HS 22.02.1976 Pentti Aalto-Reino Karvonen Kuopio.jpg (42.95 KiB) Katsottu 5403 kertaa

Teiskon jutun yhteydessä häntä epäiltiin ammattipeluri Poikelan surmasta Tampereen Hämeenpuistossa. Aaltohan taisi olla korttimiehiä itsekin, joten sopisi senkin suhteen. Poikelan surma jäi pimeäksi, ja taitaa sellaisena myös pysyä.

[Tampereen Tyttö]

Mikähän lienee Aallon veljen oikea nimi?

[L'amourha]

^ Tuota olen etsiskellyt myös, jos oliskin joku muu kuin Aalto niin saattaisi olla merkki Pentin nimenvaihdosta.

[L'amourha]

On tuo alkuperäinen nimi. Löytyi armonanomus pressalle vuodelta 1940, lievästä pahoinpitelystä ynnä muista rikoksista oli tuomittu 1v 4kk 20päivää. Korkki ei suositellut armoa Aallolle.

[Clarence]

Teiskon jutussa oli Aallon Penan veli ja joku n.20 vuotias nuori mies mukana. Aaltohan viihtyi nuorten miesten kanssa. Tämä kaksikko oli Tampereen poliisilaitoksella kiinni, kun vielä vapaalla oleva Aalto soitti poliisille: Päästäkää ne miehet irti! Noiden miesten osuus oli vähäpätöinen tai ei ollenkaan tapahtumiin. Teiskon uhria Pentti Aalto puukotti ennen tappoa, josta sai oliko 1v 8kk tuomion päästen vapaalta vastaamaan.

Vaasan läänillä oli toinen Aalto niminen mies, jos nyt oikein muistan. Ei sama, isompi. Pentti Aaltoa Kontio puukotti Vaasan lääninvankilassa, oliko 79, joutuen Kakolaan. Aalto muistaakseni Riksuun.

Vielä Kuopion tapaukseen. Karvonen rullasi Aallon potkien hänen hampaat sisään. Tuosta kimpaantuneena Aalto ritsasi puukon, jolla survaisi Karvosta tappavasti. Ei puhdas eikä mitenkään sympaattinen ollut Karvonenkaan.

Ps. L´amourha, "Lerkan toveri, 1912 syntynyt Olavi Kiuru. Aalto sai välittömästi kaulaan ja käsivarteen pistot terävästä viilasta."
Kiuru on Aallon Pakkolaitos kirjassa Varis. Toimeksiantajana Viki, nimeltään Vihtori Nevalainen. Löytyykö hänestä tietoa?

[L'amourha]

Vihtori Nevalainen on 1923 syntynyt kassakaappimies, dynamiittimurtoja postikonttoreihin ainakin 1940-luvun lopulla. Kaverinaan toimi ainakin Kauko Sihvonen.

Nevalainen oli myös hatkamies, yleensä huonolla menestyksellä.
Kakolasta piti ottaa hatkat parin kaverin kanssa, Nevalainen päätti kuitenkin lukittautua harjakaappiin, josta hänet liki vuorokautta myöhemmin päästettiin pois.

Pari vuotta myöhemmin Nevalaisen oli määrä suorittaa murrosta rangaistus Ruotsissa, hän päätti kuitenkin loikata vankijunasta Torsbodassa. Hän ilmoittautui kuitenkin jo samana päivänä määränpäässään, Härnösandissa poliisille koska oli kuulemma liian kylmä olla karussa.

Vajaa vuosi edellisestä, syksyllä 1953, Nevalainen on jo Långholmissa. Maailmalle mieli tekevi, joten kaveriksi Antti Oksanen ja karkuun. Paitsi että karkumatka tarkoitti tässä piiloutumista vankilan työpajaan. Kaverukset ehtivät olla 15 tuntia hukassa, tosin muurien sisäpuolella.

Koitan katsella löytyykö herrasta jotain 1960-luvun puolelta, olisiko löytänyt tiensä takaisin Kakolaan.

[Clarence]

Hyvin löydät L'amourha. Vihtori Nevalaisen toilaukset olivat suurelta osin uutta. Pyttyläinen hän oli ja todistajana tuossa Kakolan puukotusjutussa, vaikka oli itse riitojen aiheuttaja.

Matkalla johonkin kirjan luin jo 70-luvulla. Toinen pelaaja on kajaanilainen Korhosen Teukka. Löytyyköhän Teuvo Korhosesta mitään? Elävästi on kirjassa pelureita kuvattu. Sitä vaan ihmettelen, kun lyhyt pinnanen Aalto hokee kirjassa koko ajan; ei väkivaltaa, ei väkivaltaa. Olisikohan hänen ihanteensa todellakin ollut; ei väkivaltaa?

[dazu]

Löytyykö tuosta Poikelan jutusta mitään lehtijuttua sen puolesta, että on jäänyt selvittämättä? Siitä sais nimittäin kanssa tehdä aloituksen tuonne selvittämättömiin, tai siirtää sen aloitukseni kyselyistä sinne.

[Clarence]

Pentti Aalto kirjoitteli Tulilahden murhista, joista Runar Holmström oli syytettynä. Holmströmin syyllisyydestä ei ole muuta kuin olettamuksia ja vähän aihetodisteita. Kallistun kannalle, että syyttömänä hirtti itsensä. Jälkeenpäin samaan syyttömään lopputulokseen tulivat oikeuden puheenjohtaja sekä syyttäjä.

En ole lukenut noita Aallon kirjoittamia juttuja aiheesta. Jos Alibissa on niistä ollut juttua, olisin kiinnostunut lukemaan. Aalto ja Holmström olivat yhtä aikaa vankilassa ja Aallolla saattaisi olla kirjoittena hyviä pointteja juttuun.
Omana aika oli vielä paljon tuon ajan vankeja elossa, mutta en muista, että tästä tapauksesta olisin kuullut mitään.

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 1993

Terveystalo
Rikosylikonstaapeli Timo Siniranta

”Mihinkäs se lintu höyheniltään pääsee! ” Niinpä tämä "ammattilainen” onkin työllistänyt poliisin koko sen ajan, jonka hän on viettänyt vankilan muurien takaa vapauteen astuttuaan.
Seuraavassa artikkelissa kerrotaan tämän miehen jälkeensä jättämistä asioista. Mukana on myös erästä toistaiseksi selvittämätöntä juttua koskevat tutkimukset, oikeus ei ainakaan toistaiseksi ole katsonut poliisin esittämän näytön siitä riittävän, mutta se liittyy kuitenkin niin saumattomasti tässä kerrottuihin muihin tapahtumiin, ettei sitä voi niistä erottaa.
Lukijakin voi toimia ”dekkarina ” ja vetää jutusta omat johtopäätöksensä.

Miehen nimi on Pentti Albert Aalto (kaikki muut nimet muutettu), jonka ammattinimike voisi olla "ammattirikollinen”.
Kun valtion virkamiehet kuitenkin aina panivat kapuloita rattaisiin, tuli hänen ammatikseen vankiloissa ”elämänkirjailija”.
Ennen helmikuista vapautumistaan mies oli ehtinyt viettää vankiloissa yli puolet elämästään mitä erilaisimmista rikoksista, rikoksen laatuun tai törkeysasteeseen puuttumatta. Mainittakoon vain, että jos Aallon olisi pitänyt kärsiä kaikki saamansa tuomiot erillisinä rangaistuksina ilman rangaistusten yhdistämistä, olisi hänen vankeusaikansa ylittänyt tuona helmikuisena hetkenä yli 50 vuotta.
Henkilöt, jotka näkivät Pentti Aallon vapautumisen, ajattelivat varmaan, että tuon jo olemukseltaan vanhan miehen on täytynyt saada elämästään sellainen oppi, ettei enää takaisin vankilaan joutuisi.
Hän olikin ottanut oppia elämästään ja kokemuksistaan, sillä hänellä oli jo vapautuessaan valmiit suunnitelmat, ei tosin sellaisia, kuin olisi voinut odottaa.

Muutto Tampereelle
Suomessa määrätään tietyt vapautuvat vangit ehdonalaiseen vapauteen ja tällöin vapautuneelle van saatetaan määrätä valvoja, jolle tämä ilmoittautuu määräajoin. Pentti Aalto ilmoittautui valvojalleen Mikkelissä, missä hän oli viimeksi ollut kirjoilla.
Valvojalleen Aalto kertoi joutuvansa leikkaukseen ja tarvitsevansa Tampereen seudulla olevia sukulaisiaan tueksi itselleen.
Hän sai valvojaltaan luvan matkustaa Tampereelle ja olla sieltä käsin häneen yhteydessä. Tähän lupaan päättyikin koko valvonta.
Voidaan kysyä, olisiko sen pitänyt ja voinut tällä tavoin päättyä? Vai onko valvojan rooli vain vanha perinne menneisyydestä, vailla todellista merkitystä nykyaikana?
Pentti Aallon kolmen vuoden ehdonalainen vapausaika alkoi siis helmikuun 11. päivänä 1990 ja päättyi monestakin syystä liian myöhään noin puoli vuotta myöhemmin.
Aalto tuli lupauksensa mukaisesti Tampereelle muutamaa vuotta nuoremman veljensä luo tämän alivuokralaisasuntoon.
Pentin veli Tauno asui Tampereen keskustasta noin 40 kilometrin päässä maaseudun rauhassa entisessä Terveystalossa, joka ei missään mielessä ollut silloin, eikä varsinkaan Pentti Aallon vapautumisen jälkeen entisen nimensä veroinen.
Talo oli muutettu muutaman huoneiston käsittäväksi kaupungin vuokrataloksi. Jos oli entisen Terveystalon kunto heikko ja holtiton, niin sellainen oli sen asukkaidenkin elämä varsinkin melkoisen alkoholin käytön takia.
Tuona keväänä -90 talossa asuivat Pekka Rantanen avovaimonsa Taija Verosen kanssa ja heidän peräkamarissaan asui alivuokralaisena Tauno Aalto.
Talon yläkerrassa asui Juho Leppänen yhdessä naisystävänsä Sirkka Nokkalan kanssa.
Jos huhu tiesikin kertoa paikkakunnalla, ettei entisessä Terveystalossa ollut mitenkään terveellistä käydä noina aikoina, niin ei elämänvietto siellä kuitenkaan keneltäkään terveyttä tai henkeä ollut vielä vienyt.
Jostakin toistaiseksi selvittämättömästä syystä alkoivat Aallon veljekset tuntea antipatiaa yläkerran Juhoa eli Leppästä kohtaan. Kukaan tai mitkään seikat eivät selvittäneet sen tapahtumaketjun syytä, joka alkoi Juho Leppäsen syntymäpäivänä, huhtikuun 27. päivänä 1990, Juho vietti tuolloin 36- vuotissyntymäpäiväänsä.

Railakkaat syntymäpäivät
Merkkipäiväkseen Leppänen oli hankkinut asuntoonsa viinaa ja kaljaa niin paljon, ettei se sinä päivänä loppuisi kesken. Leppäsellä oli kylässä muutamia tuttuja, joiden kanssa hän nautti hankkimiaan juomia ilman, että seurueessa olisi syntynyt mitään riitaa.
Syntymäpäivän juhlinta ei tiettävästi häirinnyt alakerran asukkaitakaan.
Leppäsen vieraat poistuivat aikanaan ja Leppänen jäi naisystävänsä kanssa kahden asuntoonsa talon yläkertaan.
Molemmat olivat siinä vaiheessa huomattavasti alkoholin vaikutuksen alaisina.
Myöhemmin loppuillasta klo 22 aikoihin Leppäsen naisystävä Sirkka löysi Leppäsen asunnostaan verissään puukotettuna.
Vahvassa humalatilassaankin Sirkka tajusi tilanteen vakavuuden ja lähti heti hälyttämään apua lähitalosta, Terveystalossa ei puhelinta ollut. Myöhemmin kuulustelussa Sirkka kertoi olleensa hyvin humalassa löytäessään Leppäsen puukotettuna.
Leppänen oli hänen mielestään ennen puukotusta ollut vielä häntäkin voimakkaammassa humalatilassa, eli lähinnä sammumispisteessä. Sirkka ei kyennyt muistamaan mitään asiaa, mikä liittyisi Leppäsen puukotukseen eikä hän kyennyt muistamaan sitäkään, missä ja miten hän itse sai käteensä ja jalkaansa haavat, jotka myöhemmin ommeltiin.
Vahvasta humalatilastaan huolimatta Sirkka onnistui hälyttämään apua ajoissa ja Leppänen saatiin kuljetettua ambulanssilla Tampereen yliopistolliseen sairaalaan, jonne tuotaessa Leppänen oli vielä tajuissaan, mutta hänen kuntonsa huononi nopeasti.
Leppäsellä todettiin viisi puukoniskua, joista yksi oli osunut oikeaan sydänkammioon, yksi keuhkon oikealle puolelle, yksi maksaan ja kaksi muuta vähemmän vaaralliseen kohtaan.
Kuten Leppäsen vammoista kirjoitetusta lääkärinlausunnosta myöhemmin ilmeni, Leppänen oli saanut välittömästi hengenvaaran aiheuttavia pistohaavoja.
Leppänen leikattiin heti sairaalaan tuonnin jälkeen ja hänet onnistuttiin pelastamaan.
Hän viipyi sairaalassa 10 päivää, jonka jälkeen hän palasi Terveystaloon viettämään entistä elämäänsä. Kuulustelussa Leppänen kertoi olleensa vieraiden poistumisen jälkeen niin muistamattomassa tilassa, että hänen seuraava muistikuvansa oli vasta sairaalasta. Leppänen ei siis osannut kertoa itse tapauksesta mitään.

Vieras esine
Tapahtumapaikkatutkinnassa ilmeni, että Leppästä oli lyöty veitsellä, josta joko tämän puukotuksen yhteydessä tai joskus muulloin oli katkennut kahva.
Leppänen ei tunnistanut kyseistä puukkoa - jossa todettiin olevan tuoretta verta - omakseen, eivätkä sitä tunnistaneet alakerran asukkaatkaan. Mistä veitsi oli peräisin ja miksi se oli joutunut Leppäsen asunnon pöydälle verisenä?
Mainittakoon, että Leppäsen asunnon pöydällä oli niin paljon erilaisia tavaroita, että siitä olisi ollut vaikea pikaisesti ottaa mitään esinettä, jos sellaisen tarve jollekin olisi tullut. Leppänen kertoi, että hänellä oli samankaltainen puukko kuin tuo verinen ja kahvasta katkennut, mutta että hänen puukkonsa oli asunnossa, mutta toisessa paikassa.

Itsepuolustusta
Välittömästi tapahtuneen jälkeen paikalle mennyt paikallinen poliisipartio otti Pentti Aallon kiinni Rantasen ja Verosen asunnosta, jonne Aalto oli mennyt pesemään verta pois itsestään ja vaatteitaan.
Heti alustavien tiedustelujen ja puhuttelujen jälkeen oli ilmeistä, että Pentti Aalto oli lyönyt Leppästä puukolla.
Aalto otettiin kiinni ja pidätettiin.
Suoritetuissa kuulusteluissa Pentti Aalto kertoi menneensä Leppäsen asuntoon tämän pyynnöstä.
Aallon mukaan hän olisi jopa antanut kaksi tupakka-askia lahjaksi Leppäselle, kun muutakaan lahjaksi sopivaa ei ollut sillä hetkellä saatavilla. Aallon mukaan Leppänen oli ryhtynyt käyttäytymään asunnossa häntä kohtaan aggressiivisesti. Kun Aallosta vaikutti siltä, että Leppänen tavoitteli pöydältä veistä, Aalto otti tuon veitsen käteensä puolustaakseen sillä itseään. Leppäsen käytyä Aallon kimppuun tämä kertoi lyöneensä Leppästä puukolla ensin kerran.
Kun se ei rauhoittanut Leppästä, löi hän vielä useita kertoja, jolloin Leppänen lopuksi vajosi takaisin sohvalle istumaan kädet levällään. Saatuaan siten Leppäsen uhkaavan hyökkäyksen torjuttua Aalto palasi alakerran asuntoon siistimään itseään. Matkalla Aalto kohtasi Leppäsen naisystävän Sirkan, joka oli menossa yläkerran asuntoonsa, mistä hän sitten löysi puukotetun Leppäsen.

”Vanha ja sairas”
Kuulustelussa Aalto vetosi siihen, ettei hän vanhana ja sairaana miehenä ja Leppästä puolta pienempänä voinut tehdä muuta itsensä puolustamiseksi, kuin lyödä tätä puukolla toistuvasti. Aalto kertoi polvensakin olevan loukkaantunut, jonka takia hänen liikkumisensa oli vaikeaa. Itse tapahtumahetkellä Aalto sanoi olleensa vain lievästi alkoholin vaikutuksen alaisena, mutta Leppänen oli melkoisesti juopunut.
Suoritetussa esitutkinnassa ei käynyt selville, mistä tekoväline oli tullut Leppäsen asuntoon.
Siinä ei myöskään selvinnyt, mikä Pentti Aallon todellinen tarkoitus mahdollisesti oli ollut hänen mennessään Leppäsen asuntoon tämän syntymäpäivänä. Tapahtumien kuvaus on ainoastaan Pentti Aallon kertomuksen varassa, joskin lääkärinlausunnosta ilmenevät Leppäselle aiheutetut hengenvaaralliset vammat kertovat omaa tarinaansa.
Asiasta suoritettu tutkinta ei selvittänyt teon motiivia ja tarkoitusta. Myöhemmät tapahtumat kertovat omaa kieltään tästäkin tapahtumasta. Poliisin suorittaman esitutkinnan jälkeen Aalto laskettiin vastaamaan vapaalta törkeästä pahoinpitelystä. Asiaa käsiteltiin Tampereen raastuvanoikeudessa elokuun 14. päivänä 1990.
Leppäsen naisystävä Sirkka Nokkala järkyttyi tapahtuneesta niin kovin (vaikka hän ei kertomuksensa mukaan muistanut asiasta juuri mitään), ettei hän enää jäänyt asumaan Leppäsen kanssa.
Nokkala poistui Terveystalon ja Tampereen maisemista niin tyystin, että häntä tämän jälkeen oli vaikea tavoittaa edes oikeuteen todistamaan.

Autonkuljettaja
Kohta Terveystalon tapahtumien jälkeen eli vappuna 1990 Hämeen lääninvankilasta vapautui pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva 23-vuotias nuori mies. Hän oli ollut Pentti Aallon sellitoveri Mikkelin lääninvankilassa. Aalto piti yhteyttä nuorukaiseen, joka olisi ikänsä puolesta voinut olla jopa hänen lapsenlapsensa. Aalto odotti kovin tätä miestä eli Mikko Vuostoa vapaaksi, mitä ilmeisimmin he olivat solmineet luottamukselliset suhteet vankilassa.
Vapautumisensa jälkeen Pentti Aalto oli alkanut tehdä liiketoimia, mitkä sinänsä muodostaisivat jo oman kertomuksensa tuosta lyhyestä ajasta, minkä hän oli vuoden 1990 aikana vapaana. Liiketoimissaan Pentti Aalto tarvitsi autonkuljettajaa osamaksulla ostamalleen autolle. Kuljettajia Aallolla olikin ollut useita ennen Vuoston vapautumista, mutta heistä oli etupäässä ollut harmia. He olivat yleensä alkoholiin taipuvaisia, ajokortin omaamattomia ja osa kaiken lisäksi ajotaidottomia paikoissa, joissa kaksi tahi useampi kulkuväylä kohtasi toisensa.
Ei ollut ihme, että Aalto kovasti odotti itselleen mieleiseksi kuvittelemaansa kuljettajaa.
Mikko Vuosto tuli vapauduttuaan Aallon kutsusta Tampereelle Terveystalolle. Vuosto, kuten jotkut muutkin Aallon aiemmat kuljettajat ilmeisesti huomasivat Aallossa jonkin piirteen, josta he eivät pitäneet. Siten Vuostokin jonkin aikaa Terveystalolla oltuaan, lähti sieltä kerran Aallon autolla yksin Tampereelle. Siellä hän jäi rattijuopumuksesta kiinni aiheuttamansa lievän liikennevaurion yhteydessä.
Tämä rattijuopumus ja liikennerikkomus löytyivät aikanaan poliisilaitoksen papereista, kun Tampereen väkivaltatoimiston tutkijat alkaneen kesän aikana etsivät jo seuraavan henkirikoksen tekijöitä.
Tuo henkirikos tuli ilmi keskiviikkona 6. päivänä kesäkuuta 1990 klo 10.30 Tampereen keskustassa Hämeenpuiston varrella. Vuoston rattijuopumus oli tapahtunut noin kuukautta aiemmin eli toukokuun 8. päivänä 1990 klo 01.02 aikaan.

Murha - itsemurha?
Tampereen rikososastossa väkivaltatoimiston vahvuus oli 1+9 eli toimiston päällikkö ja yhdeksän tutkintaa suorittavaa henkilöä. Kun oli kyse kesälomakaudesta, vahvuus oli vain osa tuosta.
Kesäkuun 6. päivänä 1990 klo 10.30 soitti rikospoliisin päivystykseen naishenkilö, Reetta Simonen, joka ilmoitti äitinsä, Elli Kauniston, löytäneen Eero Pekkala -nimisen miehen kuolleena asunnostaan Hämeenpuisto 37 A 7:stä.
Tuona päivänä juttuvuorossa ollut tutkijapari lähti välittömästi tapahtumapaikalle, joka sijaitsi aivan Tampereen ydinkeskustassa.
Tapahtumapaikka-asunnossa tutkijat tapasivat Elli Kauniston sekä myös paikalle kutsutun ambulanssimiehistön.
Kun heti oli selvää, että asunnosta tavattu Pekkala oli kuollut, ambulanssimiehistö poistui paikalta alkupuhuttelun jälkeen. Elli Kaunisto osoittautui eläkkeellä olevaksi naishenkilöksi, joka itse asui Multisillassa.
Kaunisto kertoi alustavassa puhuttelussa tulleensa tapaamaan pitkäaikaista miesystäväänsä tämän asunnolle ja tulleensa sisälle hallussaan olleilla avaimilla. Kaunisto oli yrittänyt tavoittaa Pekkalaa puhelimitse jo aiemmin, mutta tuloksetta. Kaunisto kertoi olleensa matkoilla Helsingissä ja palattuaan takaisin Tampereelle yrittänyt saada yhteyttä Pekkalaan.
Samanaikaisesti kun Kaunistoa puhuteltiin, suoritettiin alustavaa tapahtumapaikkatutkintaa Pekkalan asunnossa.
Heti voitiin todeta, että Pekkalalla oli teräaseen aiheuttamia vammoja rinnassa sekä pitkä viiltohaava poikkisuuntaisesti kaulassa.
Edelleen todettiin, että Pekkala oli todennäköisesti kuolinhetkellään tipahtanut istuvasta asennosta tuolin oikealle puolelle kasvot lattiaan päin. Pekkalan oikeassa kädessä oli pitkäteräinen keittiöveitsi, joka näytti, tai jonka piti näyttää teko välineeltä. Alustavan arvion mukaan näytti mahdolliselta, että Pekkala oli voinut tehdä itsemurhan. Kaikki seikat eivät tosin puhuneet sen puolesta.
Elli Kauniston alustavaa puhuttamista jatkettiin tilannekatsauksen jälkeen. Hän kertoi seurustelleensa uhrin kanssa yli 15 vuotta, jonka ajan he olivat asuneet kumpikin omissa asunnoissaan. Pekkala olisi kyllä halunnut muuttaa Kauniston luo, mutta hän ei siihen ollut suostunut, koska Pekkalalla oli tapana silloin tällöin käyttää alkoholia liian runsaasti. Kun Kaunisto ei ollut suostunut Pekkalan vaatimuksiin muuttoasiassa, Pekkala oli uhannut tappaa itsensä.
Näitä itsemurha-ajatuksiaan Pekkala oli muutaman kerran ilmaissut Kaunistolle. Hän ei kuitenkaan ollut osannut ottaa niitä todesta, vaan pitänyt puheita kiristämisyrityksenä.
Kun Kaunisto oli ollut sukulaisten luona muualla oli Pekkala kovin kysellyt hänen paluutaan ja tulevan kesän oleskelua Kauniston siirtolapuutarhamökissä.

Sittenkin rikos
Alustavan tapahtumapaikkatutkinnan ja Kauniston puhuttamisen jälkeen tutkijat olivat epätietoisia siitä, mitä Pekkalalle oli tapahtunut. Mainittakoon, ettei tämä tapaus ollut tuolloin ainoa näiden tutkijoiden epäselvä kuolemantapaus. Heillä oli akuutissa tutkinnassa enemmän tutkintaa vaatinut hukkumiskuolema sekä tulipalo. Palaneen talon raunioista oli löytynyt miehen ruumis ja miehen vierestä pistooli patruunoineen. Pekkalan kuolema oli samaan sarjaan kolmas kuolintapaus, joka saattoi olla itsemurha tai rikos.
Näiden tapausten perinpohjainen tutkinta kuitenkin viivästyi, koska väkivaltatoimistolle tulevat rikosilmoitukset vievät kesäaikana pääosan tutkijoiden työajasta. Siten enempiä tutkintatoimia vaativat jutut hoidetaan ylitöinä tai myöhemmin kesäkiireiden jälkeen.
Eero Pekkalan kuolemantapaus kirjattiin rikososastoon kuolemansyyn selvittämisenä.
Tutkijoiden keskuudessa mietittiin molempia vaihtoehtoja: itsemurha vai murha. Tutkinta asiassa käynnistettiin kuitenkin varautuen siihen, että teko paljastuisi lavastetuksi itsemurhaksi.
Tapahtumapaikalle kutsuttiin poliisilaitoksen teknisen tutkimuskeskuksen tutkijat, jotka kuvasivat tuon pienen yhden huoneen, vessan ja eteisen käsittäneen huoneiston, jonka pinta-ala ei ollut 20 neliömetriä suurempi.
Seuraavaksi Pekkalan ruumis kuljetettiin patologian laitokselle ja oikeuslääkäri ryhtyi suorittamaan avausta tutkijan läsnä ollessa. Tilannetta seurasivat mielenkiinnolla juuri silloin Tampereella käymässä olleet australialaiset oikeuslääkärit, jotka olivat tulleet tutustumaan suomalaisten kollegoidensa työ- ja tutkimusmenetelmiin.
Suoritetussa avauksessa todettiin Pekkalassa yhteensä 10 teräaseen pistoa. Kaulalle vasemmalle osunut isku oli katkaissut vasemman kaulavaltimon päähaaran lähes kokonaan ja vasempaan kylkeen osunut isku oli lävistänyt rintakehän kolmannessa kylkiluuvälissä lävistäen vasemman keuhkon ylälohkon ja aortankaaren. Vammoihin liittyen rintaontelossa oli yhteensä 1 450 ml verta ja verihyytymiä, sekä verenvuotoa haavojen ympärillä olevissa kudoksissa. Kuoleman oli aiheuttanut verenvuoto, joka johtui kaulaan ja rintakehään osuneista teräaseen pistohaavoista.
Mainittakoon, ettei oikeuslääkärin lausunnossa voitu todeta sen veren määrää, mikä oli vuotanut Pekkalan asunnon lattialle.
Sen hetkisten tietojen perusteella oikeuslääkäri ei voinut olla varma kuolemanluokituksesta. Pekkalalla todetut vammat olisivat ehkä voineet syntyä oman käden kautta, mutta sellaisena tapauksena kuolema olisi todella harvinainen niin Suomessa kuin muuallakin.
Erilaisia itsemurhatapoja ja itsensä viiltelyjä tunnetaan kautta maailman, mutta Pekkalan tapaus olisi jo sen lajin ääripäästä.
Tutkintaa jatkettiin olettamuksesta, että tapaukseen saattoi hyvinkin liittyä rikos.

Vieraita ja huvituksia
Tapahtumapaikkatutkinnassa havaittiin, että Pekkalan asunnossa oli mitä ilmeisemmin ainakin lähipäivinä käynyt useampi henkilö; siihen viittasivat käytetyt astiat sekä tupakantumpit (Pekkala ei itse polttanut lainkaan).
Asunnosta löytyi laivalippuja, joista oli pääteltävissä, että Pekkala oli käynyt miniristeilyllä Ruotsissa viikonvaihteessa. Edellisinä päivinä Pekkala oli käynyt pankissaan nostaen tilinsä lopulta lähes tyhjäksi. Rahojen nosto ja niiden nopea loppuminen viittasivat ilmeisen runsaaseen alkoholin käyttöön.
Pekkala oli ottanut pankista lainaa kesäkuun 1. päivänä 1990 1 000 markkaa, takaajana oli eräs poliisin tuntema henkilö Tampereelta. Lainannosto selittynee mainitulla laivamatkalla, joka normaalisti maksaa useita satoja markkoja.
Pekkala oli lähtenyt kesäkuun 2. päivänä 1990 klo 21.30 Turusta Calypso-nimisellä laivalla Ruotsiin ja palannut sieltä takaisin Turkuun samalla laivalla kesäkuun 3. päivänä 1990 illalla.
Pekkalan seuraavista tunneista ei ole tietoa, mutta seuraavana päivänä klo 13 Pekkalan naisystävän tytär oli nähnyt Pekkalan
Tampereen rautatieaseman edustalla kahden muun miehen seurassa.
Reetta Simonen tunnisti varmuudella Pekkalan, koska oli aiemmin ollut hänen kanssaan tekemisissä. Simonen ei ollut mennyt juttelemaan Pekkalan kanssa, koska tällä oli seurassaan kaksi tuntematonta miestä. Simosen tekemän hetkellisen havainnon mukaan miehet olivat mitä ilmeisimmin aikeissa nousta taksiin.
Pekkalan asunnossa todettiin, että lattialla oli lukuisia pelikortteja, mutta suoranaiseen kortinpeluuseen ei ollut viitteitä. Pöydältä tosin löytyi 100 markan setelin neljännes, mutta loppuosaa setelistä ei löytynyt. Asunnon lattialla todettiin Pekkalan ruumiin vieressä verijälkiä eli jo maksoittunutta verta runsaasti, mutta lattialla olleessa matossa verijälkiä ei todettu lainkaan. Sitä vastoin maton toisella puolella lattiassa todettiin heikkoja verijälkiä, joista sai sen vaikutelman, että lattiaa olisi pyyhitty.
Kyseisiä pyyhkimisjälkiä ulottui keittiösyvennykseen asti ja nojatuoli oli osittain niiden päällä.
Keittiösyvennyksessä oli hieman verijälkiä kaapeissa ja tiskialtaassa oli vuotavan hanan alla astioita litran virvoitusjuomapulloa myöten.
Kun oli mitä ilmeisintä, että Pekkalan kuolema oli tapahtunut melko nopeasti, tuntuivat löydetyt verijäljet sopivan huonosti itsemurhaolettamukseen. Toki voitiin olettaa, että Pekkala oli ensin voinut yrittää itsemurhaa itseään lievästi vahingoittaen, siivota sen jälkeen huonetta, ja vasta sitten toteuttaa tekonsa kunnolla.
Ajatus ei tuntunut luontevalta, kun kiinnitettiin huomiota veitseen, joka oli Pekkalan oikeassa kädessä. Joidenkin mielipiteiden mukaan veitsi oli siihen jälkeenpäin "istutettu”, joskin tuntui myös luontevalta, että veitsi oli jäänyt kuolinhetkellä siten käteen.

Innokas totoaja
Pekkala harrasti aktiivisesti totoamista Tampereen Teivon raviradalla tiistaisin.
Asunnosta löytyi ohjelmalehtisiä raveista ja niin sieltä löytyi myös tiistain kesäkuun 5. päivän 1990 raviohjelma, johon oli jo tehty alustavia merkintöjä useisiin pelattaviin lähtöihin. Olisiko innokas ravimies tehnyt itsemurhan ja kuitenkin suunnitellut totoamista vielä sitä edeltäneinä päivinä? Eli Pekkala oli tullut Turkuun sunnuntaina kesäkuun 3. päivänä 1990 illalla ja aikaisintaan maanantaina kesäkuun 4. päivänä 1990 aamulla hän oli tullut Tampereelle. Mikä syy olisi tuona hetkenä ajanut hänet tekemään itsemurhan?

Tax-free-ostokset
Suomen ja Ruotsin välisellä laivaristeilyllä tehdään useimmiten perinteiset ostokset tax-free-ostoksiin kuuluvat yleisimmin tupakka ja alkoholi. Niitä etsittiin myös Pekkalan asunnosta. Elli Kaunisto kertoi, että Pekkala oli aiemminkin käynyt mainituilla matkoilla ja ostanut alkoholia sekä myös tupakkaa, vaikka ei itse polttanutkaan. Siten Pekkalan asunnosta olisi pitänyt löytyä ns. laivapulloja, jotka ovat erilaisia kuin Suomen alkoholiliikkeistä ostettavat pullot. Sellaisia ostoksia ei asunnosta löytynyt.
Asunnossa suoritettiin useina päivinä tapahtumapaikkatutkintaa. Sekä taktiset että tekniset tutkijat palasivat sinne useita kertoja kiireiltään, sillä alustavat naapurien sekä Pekkalan tunteneiden henkilöiden puhuttelut toivat uutta tietoa Pekkalan kuolemaa edeltäneiltä päiviltä.

Vieraat miehet
Alustavastihan oli jo kuultu, että Pekkala oli nähty maanantaina kesäkuun 4. päivänä 1990 varmuudella puolen päivän aikaan Tampereen rautatieaseman edustalla kahden miehen seurassa.
Tuo havainto ja sen merkityksellisyys saivat lisäarvoa, kun kaksi henkilöä, jotka asuivat samassa rapussa kuin Pekkala kertoivat poliisin suorittaman ympäristötiedustelun aikana, että toinen heistä oli nähnyt Pekkalan poistuvan asunnostaan kahden muun miehen kanssa joko maanantaina kesäkuun 4. päivänä tai tiistaina kesäkuun 5. päivänä 1990.
Toinen asukas, Pekkalan seinänaapuri, oli havainnut kahden miehen poistuvan Pekkalan asunnosta, mutta Pekkalaa ei enää ollut näkynyt. Tämä seinänaapuri olikin tehnyt tutkinnallisesti todella arvokkaat havainnot, vaikka hän ei ollut nähnyt noita kahta miestä aiemmin koskaan eikä myöskään sen jälkeen, ennen kuin hänelle näytettiin nuo miehet myöhemmin Tampereen rikososastossa.
Seinänaapuri muisteli, että hän olisi nähnyt nuo miehet tiistaina kesäkuun 5. päivänä 1990, mutta myöhemmin ilmeni, että ajankohta olikin ollut jo maanantai, eli kesä kuun 4. päivänä 1990 kello 18–19 aikoihin.
Hän oli nähnyt kahden miehen poistuvan Pekkalan luota.
Nuorehko tummahiuksinen nahkatakkiin pukeutunut mies oli mennyt edellä rapusta ulos kadulle ryhtyen heti tupakoimaan ja vanhempi kokopukuun pukeutunut ja salkkua kantanut mies oli tullut perässä.
Salkkua kantanut ja selvästi jo iäkkäämpi mies oli joko humalatilassa tai huonojalkaisuutensa takia mennyt rappuja alas seinästä toisella kädellä tukea hakien. Seinänaapuri oli nopealla vilkaisulla todennut miehet sellaisiksi, joiden kanssa ei kannattaisi olla missään tekemisissä.
Talon asukkailla ei ollut muita lähipäivien havaintoja Pekkalasta. Kuitenkin kävi ilmeiseksi, että Pekkalan luona kävi välillä useitakin henkilöitä ryypiskelemässä. Ystäväpiiri tiesi kertoa, että Pekkala oli kesäkuun alkupäivinä puhunut laivamatkasta, mutta kukaan ei tuntunut tietävän tuosta matkasta enempää. Kukaan ei myöskään tuntunut tietävän noista kahdesta miehestä, jotka oli nähty matkan jälkeen Pekkalan seurassa.
Seuraavien viikkojen aikana Pekkalan ystäväpiiristä alkoi kantautua huhu, että Pekkalan kuolemaan liittyisi ennen Tampereella asunut ja nyttemmin pääkaupunkiseudulla asusteleva Asko Jukkala. Vahvistusta huhun alkuperään ei saatu. Aikanaan kuitenkin ilmeni, että mainittu Jukkala, kyllä Pekkalan tuttu, oli tapahtuma-aikana ollut sairaalassa Helsingissä, eikä suinkaan Tampereella, niin kuin huhu väitti.
Jukkala oli myös iäkkäämpi henkilö, jo melko pahoin invalidisoitunut ja siten lähes tyystin kykene mätön suorittamaan sitä tekoa, jonka uhriksi Pekkala oli joutunut.
Jälkeenpäin saattoi vain arvailla, kuka oli laittanut ja miksi moisen huhun liikkeelle!

"Kerjäsi puukosta"
Velaatan Terveystalolla oli kesäkuun alkupäiviin asti rauhallista ja sielläkin vakituiset asukkaat lukivat lehdestä, että heidänkin tuntemansa Eero Pekkala oli löytynyt hämärissä olosuhteissa kuolleena.
Pari päivää sen jälkeen, kun Pekkala oli löytynyt kuolleena asunnostaan, veitsi heilui taas Terveystalolla. Perjantaina kesäkuun 8. päivänä 1990 klo 17.30 aikoihin oli jo tutuksi tullut Juho Leppänen mennyt alakerran asukkaiden luo nauttimaan alkoholia. Paikalla oli myös avopari Veronen ja Rantanen sekä Pentti Aallon veli Tauno. Pentti Aalto oli tuolloin jossain muualla.
Avoparin asunnon keittiössä istuttiin perjantai-iltapäivää normaaliin tapaan, johon ilmeisesti kuului päihtymään pyrkivien henkilöiden keskinäistä sanailua. Sanailu johti siihen, että Tauno Aalto pisti ilman selvää etukäteisriitaa puukolla Leppästä kerran oikealle puolelle rintaan. Pisto ei ollut syvä, mutta paikalle soitettiin taas ambulanssi, jolla Leppänen vietiin Tampereelle sairaalaan. Hän pääsi pois sieltä jo vuorokauden kuluttua, eikä pisto aiheuttanut Leppäselle kuin ajoittaista pistelyä rinnassa. Niinpä Leppänen ei vaatinut poliisikuulustelussa muuta kuin vahingonkorvausta Tauno Aallolta rikki menneistä vaatteista sekä kipurahaa. Syy tapahtumaan ei nytkään selvinnyt.
Tauno Aalto otettiin heti tapahtuneen jälkeen kiinni ja seuraavana päivänä hän kertoi kuulustelussa, että Leppänen on humalapäissään rähjä ja ikään kuin kerjäsi tulla puukotetuksi.
Mitä siinä toinen sitten muutakaan voi!
Kuulustelun jälkeen Tauno Aalto pääsi vapaaksi. Tapaushan oli kuitenkin yksittäisenä tapauksena melko vähäinen, eikä asianomistaja edes vaatinut rangaistusta. Tapahtuneen jälkeen Leppänen vietti kuitenkin sairaalasta päästyään muutamia vuorokausia siskonsa luona Tampereella, jolle hän myös kertoi lyhykäisesti tästäkin puukotuksesta. Sisarelleen Leppänen kertoi pelkäävänsä Aallon veljeksiä, eikä syyttä.
Asian tutkinta tuli samoille tutkijoille kuin Pekkalan kuolemansyyn tutkiminenkin.
Asiayhteydet eivät vielä olleet selvinneet ja Leppäsen tämänkertainen puukotus hoidettiin rutiinijuttuna muiden töiden ohessa.

Velaatan entinen Terveystalo, jossa Juho Leppänen asui. Edustalla Paavo Aallon käytössä ollut Datsun Cherry.jpg (245.29 KiB) Katsottu 927 kertaa

Ukkosta ilmassa
Juho Leppänen tapasi sisarensa kerrotun puukotuksen jälkeen viimeisen kerran. Sen jälkeen sisarukset olivat yhteydessä enää muutaman kerran puhelimitse. Leppänen kertoi sisarelleen edelleen pelkäävänsä Aallon veljeksiä, mutta hän ei kuitenkaan tehnyt mitään konkreettista välttyäkseen näiden veljesten aiheuttamalta uhalta.
Kesä kääntyi loppupuolelle ja Pentti Aalto tuomittiin Tampereen raastuvanoikeudessa elokuun 14. päivänä 1990 Leppäsen törkeästä pahoinpitelystä 1 vuoden ja 2 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Olisikohan tuomio ollut syynä siihen, että maanantaina 27. päivänä elokuuta 1990 Terveystalolla nähtiin ja koettiin ”ukkospilviä”?
Leppänen oli ollut tilapäistöissä lähistöllä ja palaili kotia kohti paikallisen baarin ja kaljatuoppien kautta. Hänellä ei ollut kiirettä kotiin, kahdesta puukotuksesta säikähtäneenä hän pyrki väittelemään Aaltoja. Myöhemmin maanantai-iltana hän käveli hiljalleen Terveystalolle, missä oli vieraita. Tauno Aalto oli ollut Tampereella asunnon hakumatkalla ja Velaattaan hän tuli takaisin ystäväperheensä kyydissä ja mukanaan melkoinen määrä alkoholia. Ystäväperheeseen kuuluivat Heikki ja Tarja Vanhanen ja heidän alle 10-vuotias poikansa. Terveystalolla olivat myös avopari Veronen ja Rantanen sekä Pentti Aalto, joka oli jälleen eräältä reissultaan palannut käymään Velaattaan. Kuljettajana Pentti Aallolla oli tällä kertaa tamperelainen vuonna 1953 syntynyt Juha Hokkanen.
Jo aiemmin mainittu ja Pentti Aallon odottama kuljettaja Mikko Vuosto oli jo tehnyt tilaa uudelle kuljettajalle.
Tauno Aalto seurueineen ryhtyi heti Velaattaan saapumisen jälkeen nauttimaan alkoholia, lukuun ottamatta kuljettajana toiminutta Taija Vanhasta.
Asunnossa vietettiin hilpeitäkin hetkiä nousuhumalan aikaan. Vanhasten pikkupoika juoksenteli asunnossa edestakaisin saatuaan mukavalta sedältä, Paavo Aallolta, kolikkoja itselleen. Lapselle ilta oli riemullinen, kun sai omaa rahaa. Lapsen riemusta huolimatta kaikki ei ollut kunnossa - sen vaistosivat melkein kaikki. Heikki Vanhanen, joka oli miehistä isoin ja myös ankeita aikoja vankilassa viettänyt, tunsi oudon uhkaavan tunteen. Sama tunne oli myös Rantasella ja niin voimakkaana, että hän päätti lähteä kotoaan pois Vanhasten kyydissä, jotka poistuivat asunnosta muutaman tunnin oleskelun jälkeen.
Ei ollut ensimmäinen kerta, kun Rantanen talon isäntänä poistui asunnostaan.
Myöhemmin ilmeni, että hän oli ollut useamman kerran paossa Aallon veljeksiä näiden ryypätessä Terveystalolla.
Rantanen tuntui tietävän, milloin oli epäterveellistä olla heidän seurassaan. Kello 19.30 aikoihin, kun suosittu musiikkiohjelma loppui televisiosta, Vanhaset tekivät lähtöä ja Rantanen heidän mukanaan.
Sitä ennen olivat Aallot jo päihtyneet melkoisesti nauttimistaan viinoista, ja asunnosta kantautui railakasta ääntä ulos.
Vanhasten ollessa lähdössä pihasta pois autollaan, Leppänen tuli samaan aikaan kävellen pihaan. Tervehdysten jälkeen Leppänen tiedusteli, keitä asunnossa oli. Kuultuaan Aaltojen olevan siellä Leppänen näytti selvästi pelästyneeltä; hän pyöri ikään kuin empien hetken aikaa pihassa tilannetta miettien.
Leppänen oli maininnutkin, että uskaltaisikohan hän mennä sisälle. Asiaa harkittuaan Leppänen meni sisälle ja Vanhaset Rantanen mukanaan poistuivat Tampereelle.

Mitä sitten tapahtui?
Seuraavista tapahtumista on ristiriitaisia kertomuksia. On kuitenkin selvää, ettei Leppänen mennyt omaan asuntoonsa, vaan Verosen ja Rantasen asuntoon. Siellä hän uskaltautui Tauno Aallon huoneeseen eli peräkamariin, jossa hänelle todennäköisesti tarjottiin jotain juotavaa.
Sen, mitä huoneessa sen jälkeen tapahtui, on kaikkien uskottavimmin kertonut asuntoonsa jäänyt Taija Veronen.
Hän kertoi, että Leppästä alettiin pahoinpidellä huoneessa lyöden ja potkien. Leppänen oli lattialla pitkänään ilmeisesti siihen sammuneena. Aallot saattoivat yrittää Leppästä hereille potkien, mutta tuloksetta.
Veronen kertoi menneensä auttamaan Leppästä nostaen hänet lattialta ylös todennäköisesti Pentti Aallon autokuski Hokkasen kanssa. Veronen kertoi vieneensä Leppänen ulkoeteiseen, jonne tämä oli jäänyt sammumispisteeseen. Veronen palasi asuntoonsa katsomaan televisiota.
Sen jälkeen Aallot ja Hokkanen olivat kulkeneet joitakin kertoja asunnosta ulos ja sisälle. Jossakin vaiheessa Pentti Aalto kävi kysymässä isoja muovipusseja Veroselta. Saatuaan niitä hän palasi ulos. Jostakin syystä Veronen oli alkanut epäillä jotain olevan suunnitteilla ja meni katsomaan ulos ulkorappusten yläpäähän.
Hän näki, että Aallon veljekset olivat nostamassa Leppästä Aallon auton takana, mutta Leppänen tippui muovisäkeistä maahan auton taakse.

Kolmas kerta toden sanoo
Veronen kertoi aikanaan kuulustelussa myös sellaista, että hän olisi käynyt rappusilla jo aikaisemmassa vaiheessa, jolloin hän olisi nähnyt Pentti Aallon hakkaavan Leppästä vasaralla päähän rappusien vieressä eli Verosen alapuolella.
Verosen kertomus näistä hetkistä on osittain johdonmukainen, osittain epäselvä ja mahdollisesti olettamuksien varassa kerrottu.
Kun Veronen oli nähnyt Leppäsen tippuvan maahan auton takana, olivat Aallon veljekset sen jälkeen yhdessä lähteneet raahaamaan 185 cm:n pituista ja heihin nähden rotevaa Leppästä tielle ja kohti kaivoa.
Aiemmin Terveystalolla oli ollut puhetta siitä, että likakaivoon oli hyvä pudottaa mitä vain, vaikka ruumis.
Saattaa olla, että Veronen oli nähnyt, että Leppästä todella oltiin raahaamassa likakaivoon tai sitten hän otaksui niin aikaisempien rehvakkaiden puheiden perusteella.
Veronen poistui havaintonsa jälkeen rappusilta ja meni naapuriin. Siellä hän kertoi lyhytsanaisesti naapurin rouvalle mitä oli tapahtunut ja
pyysi soittamaan poliisit paikalle. Kello oli 22.02 Tampereen radiopoliisin päivystäjän saadessa soiton kaivossa olevasta tapetusta miehestä.
Alkuvuoden aikana oli Terveystalo ehtinyt tulla tutuksi radiopoliisin päivystäjille, jotka olivat oppineet tietämään minkä tyylin elämää talossa vietettiin.
Aluksi tuntuikin, että soitto saattoi olla keksitty, sillä tapaus sinällään tuntui jo liian härskiltä. Paikalle lähti Tampereelta, eli 40 kilometrin päästä, partio sekä toinen partio varmistamaan. Tuolloin töissä ollut rikospoliisin partio, eli rikospoliisin yöpartio, oli myös kuullut asiasta tulleen ilmoituksen ja se jäi odottelemaan asian varmistusta.
Kului jonkin aikaa ennen kuin radiopoliisin ensimmäinen partio ilmoitti tulleensa perille klo 22.39 syrjäkylälle. Se tapasi Taija Verosen, joka oli peloissaan piileskellyt siihen asti naapurin rakennusten suojissa. Veronen kertoi partiolle saman, minkä hän oli vähän aiemmin kertonut naapurin rouvalle.
Poliisipartio tapasi Terveystalosta Tauno Aallon huoneesta molemmat Aallot sekä Hokkasen.
Poliisien kysyessä asiasta miehet vastasivat, etteivät he tiedä ilmoituksesta mitään. Tilanne oli ristiriitainen ja partio palasi tutkimaan pihapiiriä. Tällöin pimeässä pihassa, taskulamppujen valossa, löytyi raahaamisjälkiä, jotka todella johtivat likakaivon luo. Kannen alta löytyi surmattu mies jalat kohti kaivon kantta, pää lietteessä. Kaikesta päätellen oli tapahtunut henkirikos, jota oli myös pyritty peittelemään. Raahaamisjälkiä oli mitä ilmeisemmin peiteltyjä verijälkiä pyritty peittelemään kasveilla.
Kun poliisit olivat tehneet omat päätelmänsä, oli Pentti Aaltokin tehnyt omansa.

Karkuun
Todettuaan surmatyön tulleen ilmi, Pentti Aalto pakeni Terveystalosta rakennuksen takaseinällä olevan keittiön ikkunan kautta.
Hän pääsi kenenkään näkemättä naapurin pihaan ja siellä autokatokseen, auton ja katoksen takaseinän väliin niin pieneen tilaan, ettei häntä sieltä löydetty etsiskelyistä huolimatta.
Tauno Aalto ja Hokkanen, jotka molemmat olivat yli 2 promillen humalassa, otettiin asunnosta kiinni ja heidät tuotiin rikospoliisiin.
Miehiä pyrittiin puhuttamaan asiasta, mutta Tauno Aalto käski Hokkasta pitämään suunsa kiinni. Molemmissa miehissä todettiin tuoretta verta; Hokkasella sitä oli hiuksissa päälaella, Tauno Aallolla vaatteissaan. Kaikesta päätellen miehet tiesivät asiasta jotain.
Kun varmistui, että henkirikos oli tapahtunut, ryhdyttiin rikospoliisissa valmistautumaan tapahtumapaikalle menoa varten. Oli syyskesä ja yöt jo pimeitä, joten piti varustautua määrätyin apuvälinein ulkona suoritettavaan tapahtumapaikkatutkintaan.
Samoin oli huomioitava, ettei rikospoliisin päivystäjä voinut lähettää rikospaikalle ainoaa käytössä ollutta partiota. Kotoa hälytettiin tutkija tutkimuskeskuksesta ja väkivaltaryhmästä, jotka lähtivät paikalle toisen yövuorossa olleen väkivaltatoimiston tutkijan kanssa; hänen tilalleen yövuoroa tekemään hälytettiin vielä yksi mies.
Ennen kuin töihin hälytetty henkilöstö tuli, keräsi tarvittavat tutkintavälineet kompressoria myöten ja ehtivät tapahtumapaikalle, oli jo aamuyö käsillä; kello osoitti 01.34. Sillä välin järjestyspoliisin partiot olivat suorittaneet tapahtumapaikalla tarpeellisia puhutteluja ja ennen kaikkea he olivat yrittäneet etsiä pakoon päässyttä Pentti Aaltoa, mutta tuloksetta. Ilman jäljityskoiraa tehtävä ei onnistuisi maaseudulla, missä oli mahdollisuus kätkeytyä pimeään metsikköön hyvin helposti. Pentti Aalto oli toistaiseksi kateissa.

Ikimuistoinen yö
Tapahtumapaikalle tultuaan rikospoliisit pitivät tilannekatsauksen jo paikalla olleiden poliisien kanssa. Järjestyspoliisi siirtyi etsimään Aaltoa laajemmalta alueelta ja rikospoliisi ryhtyi suorittamaan tapahtumapaikkatutkintaa. Ensimmäinen toimenpide oli saada lisää valoa mukaan otetun kompressorin avulla. Sen jälkeen tutkittiin mainitun likakaivon seutu valokuvaten sekä samalla todeten, että pihatieltä kaivolle johtava kasvillisuus oli lakoontunut kaivon suuntaan, ja että siihen oli jostain kauempaa tuotu muuta kasvillisuutta silmän lumeeksi.
Tieltä muutaman metrin syrjässä ollut kaivo oli auki ja se huurusi lämpöään viileähköinä elokuun aamuyön tunteina. Likakaivo oli jo lähes täynnä, eikä ruumis ollut vajonnut sinne kuin hieman.
Kaivon yläreunasta noin puolen metrin päässä näkyivät miehen jalat, joista vain toisessa jalassa oli kenkä. Mukaan otetusta köydestä tehtiin kaksi lassoa, jotka sidottiin miehen nilkkojen ympäri ja siten vedettiin ruumis ylös. Kello oli jo edennyt 02.10:een.
Tilanne tuolloin aamuyön hetkenä, kun tihkusade kasteli hetkellisesti maan ennen aamun sarastusta ja aamu-usvaa, jäi ikimuistoisesti paikalla olleiden mieleen.
Kaivosta nostettu ruumis tunnistettiin Juho Leppäseksi. Hänellä oli yllään vain alushousut ja farmarit, jotka oli vedetty polvitaipeista nilkkoihin. Jaloissa oli sukat ja toisessa jalassa ruskea puolikenkä. Alustavassa ruumiin ulkotarkastuksessa todettiin, että Leppäsen pääkallossa oli murtumia siinä määrin, että surmatyö oli todennäköisesti tapahtunut jollakin esineellä päähän voimakkaasti lyömällä. Paikalle kutsuttiin hautaustoimiston auto, joka kuljetti Leppäsen Tampereelle patologian laitokselle samana aamuna suoritettavaa oikeuslääketieteellistä ruumiinavausta varten.
Yöllä suoritetussa tapahtumapaikkatutkinnassa ilmeni seuraavaa: Terveystalon rappusten alapuolella eli sen edustalla maassa oli verijälkiä, joiden päälle oli myös laitettu lähistöltä otettua kasvillisuutta - kuten oli tehty likakaivonkin luona.
Siinä lähistöllä oli tyhjänä suomalaisen kansallisjuoman eli Koskenkorvan pullo.
Rappusten luona oli Paavo Aallon Datsun Cherry-merkkinen sininen auto. Se oli pihassa lukittuna, keula pihan suuntaan ja perä tielle päin. Auton takaa maasta löytyi useita kolikkoja.
Autosta sisältä löytyi mustia muovisäkkejä - jätesäkeiksi mainittuja - jollaisista Veronen oli jo kertonutkin. Säkit ja kolikot auton takana vahvistivat Verosen kertomusta. Auton sisätiloista oikeanpuoleisesta takajalkatilasta löytyi verinen vasara. Auton ulkopuolelta oikeanpuoleisen takasivuikkunan pystypalkista löytyi verisen käden jättämä jälki. Auton luota hiekkaisessa maassa pihatiellä näkyi raahaamisjälkiä kaivon kohdalle asti, jo peittynyt paikalla kävelleiden henkilöiden jättämiin jälkiin ja osa jäljistä näytti siltä, että niitä oli pyritty jollain tavoin lakaisemaan piiloon.
Raahaamisjälkien varrelta löytyi tieltä rannekkeesta rikkoutunut, muovikuorinen Protection-merkkinen digitaalirannekello, jollaisia myydään lähes joka kaupassa. Myöhemmin ilmeni, että Leppäsellä oli ollut sellainen kello aiemmin käytössään, joskin kaivosta nostettuna sellaista ei hänellä enää ollut. Tiestä noin 3 metrin päästä heinikosta löytyi valkoinen T-paita ja sinimusta verryttelyasun takki eli vaatekappaleet, jollaiset Leppäsen päällä olivat olleet tapahtumailtana.
Ulkona suoritettu tutkinta vahvisti tutkijoiden käsitystä siitä, että asiasta hälytyksen tehneen Taija Verosen ilmoituksessa oli paljon totta.

Juho Leppäsen surmapaikka ulkorappusten alapuolella Datsunin edessä. Leppäsen surmaaminen onnistui 3. yrittämällä ja se tapahtui tässä.jpg (230.77 KiB) Katsottu 927 kertaa

Jäljet Terveystalossa ja ulkorakennuksessa
Terveystalossa sisällä suoritettu tutkinta toi esiin seuraavat seikat: peräkamarista eli huoneesta, jossa Tauno Aalto asui alivuokralaisena, löytyi uunin vierestä Leppäsen toinen ruskea puolikenkä; huoneen lattialla oli punertavaa nestettä, samoin uunin vieressä olleissa pyyhepapereissa. Alustavan arvion mukaan punertava neste saattoi olla verta. Myöhemmin ilmeni, ettei kyseinen neste ollut verta, vaan päihtyneiden henkilöiden lattialle läikyttämää viinasekoitetta. Huoneessa oli runsaasti viina- ja kaljapulloja.
Terveystalon pihapiiriin kuului myös erillinen saunarakennus, joka käsitti varsinaisen löyly- ja pesuhuoneen sekä pukeutumistilan. Pukeutumistilan penkissä todettiin punertavaa jälkeä, joka silmämääräisesti arvioitiin vereksi.
Rikospaikkajälkien peittelyn ohella rikoksentekijä tai -tekijät olivat myös siistineet itseään verisen työn päätteeksi.
Myöhemmin Taija Veronen kertoikin, että saunarakennuksen tulipesät olivat vetäneet huonosti surmatyön jälkeen. Siten oli arveltavissa, että saunan tulipesissä oli poltettu jotain tapaukseen liittyvää.
Pentti Aalto kertoi aikanaan kuulustelussa, että hän poltti saunan tulipesässä päällyshousunsa sekä paitansa.
Kateisiin ilman selvitystä jäivät muoviset roskasäkit, joita Pentti Aalto oli illan kuluessa hakenut asunnosta ja joista Taija Veronen näki Leppäsen putoavan auton taakse.
Kun Leppäsestä oli vuotanut melko paljon verta, niin kyseisissä säkeissä oli täytynyt olla verta selvästi havaittavissa; säkkejä ei löytynyt mistään. Säkkien ja Pentti Aallon veristen vaatteiden löytämiseksi ympäristöä haravoitiin ja saunarakennuksen tuhkapesät tutkittiin lähes tuloksetta. Ainoastaan saunan vesipadan tuhkan seasta löytyi hakanen vastakappaleineen eli osat, jollaisia käytetään mm. päällyshousuissa vyötäröllä.
Muita merkkejä palaneista kankaista tai muoveista ei löytynyt.
Rikospaikalla suoritettujen alustavien tutkimusten jälkeen tutkijat palasivat rikospoliisiin mukanaan avaintodistaja Taija Veronen, jonka kuulustelu asiasta aloitettiin heti aamulla. Sitä ennen poliisilaitokselle tuoduilta Tauno Aallolta ja Juha Hokkaselta otettiin heillä päällään olleet vaatteet talteen tutkimuksia varten.
Pentti Aallon kiinnijoutumiseksi suoritettiin tarvittavat toimenpiteet niin Tampereen kuin muunkin Suomen osalta. Ennen virka-ajan alkamista ja virka veljien töihin tuloa asiasta laadittiin rikosilmoitus, sekä selvitys tehdyistä toimenpiteistä.

Kuulusteluja
Taija Veronen kertoi heti ensimmäisessä kuulustelussaan asian, niin kuin hän oli sen kertonut jo tapahtumapaikalla. Eikä kertomus muuttunut oikeudenkäynnin yhteydessäkään, vaikka hänen kertomustaan yritettiin rikoksesta epäiltyjen puolustuksen taholta arvostella hänen voimakkaan persoonallisuutensa takia, joka seikka sinänsä ei liittynyt asiaan millään tavoin. Vaan eipä tapaus ollut ensimmäinen eikä viimeinenkään, kun rikoksesta epäillyn puolustus yrittää kääntää huomion pääasiasta epäoleelliseen seikkaan.
Asiassa kuultiin seuraavina päivinä todistajina paikallisia asukkaita Velaatasta, joiden kertomukset tukivat sitä käsitystä, että Juho Leppänen oli joutunut jostakin syystä Aaltojen ja erityisesti Pentti Aallon vihan kohteeksi. Leppänen oli kertonut pelkäävänsä Aaltoja. Sen naapuritalon poika, jonne Taija Veronen oli mennyt tapahtuneesta ilmoittamaan, oli tapahtumailtana ajanut autollaan Terveystalon pihapiirin läpi johtavaa tietä pitkin ja käynyt tien päässä olleella kuivurilla normaalilla tarkistuskäynnillä kello 21 aikoihin. Ajankohta on tarkistettu sen perusteella, miten ohjelmat tuona iltana alkoivat ja päättyivät.
Poika oli nähnyt, että Terveystalon edustalla oli Aallon Datsun, jonka isokokoinen takaluukku oli auki. Auton takaosan luona olivat olleet Tauno Aalto ja Juha Hokkanen. Auton etuosan luona, paikassa, josta löytyi maasta verta, oli ollut kolmas henkilö, josta poika ei ollut aivan varma. Hän piti todennäköisenä, että mainittu henkilö saattoi olla Pentti Aalto, joka oli "sellainen pienehkö mies”. Missään tapauksessa mainittu kolmas henkilö ei ollut ollut Taija Veronen, joka oli pojan hyvin tuntema kookas nainen.
Hän näki, että Tauno Aallolla oli ollut käsissään musta muovisäkki, jonka hän kuitenkin oli pannut takaisin auton takaosaan nähtyään hänen ajavan autollaan pihatietä ohi. Tämäkin kertomus tuki Taija Verosen kertomusta monin tavoin myös siltä osin, etteivät nuo kaksi muuta miestä voineet olla täysin tietämättömiä tapahtuneesta.

jatkuu...