Mikä ärsyttää tänään?
Keski-ikäiset kaikkeen tyytymättömät menopaussista kärsivät takakireet valittajaämmät (huom., ei kaikki keski-ikäiset oo tuollaisia, mut tänään taas törmännyt liian moneen).
OT:na: Mun piti ihan käydä katsomassa tuota Katsan aiemmin mainitsemaa Vauva-lehden keskustelupalstaa kun en oo ennen vieraillut, ja nyt oon juuttunut sinne lukemaan niitä juttuja, ihan huippuhupia!! Vähän kyllä huolestuttaa minkälaisissa käsissä maamme tulevaisuus on...
OT:na: Mun piti ihan käydä katsomassa tuota Katsan aiemmin mainitsemaa Vauva-lehden keskustelupalstaa kun en oo ennen vieraillut, ja nyt oon juuttunut sinne lukemaan niitä juttuja, ihan huippuhupia!! Vähän kyllä huolestuttaa minkälaisissa käsissä maamme tulevaisuus on...
Misery is almost always the result of thinking.
Haha, oon kanssa joskus naureskellut noille. Olen rauhoitellut itseäni sillä, että raskaana olevat naiset ovat hormonitasoltaan niin... jännittäviä, että ei ihme jos mielikään ei toimi enää niin terävästi.Annie W kirjoitti: OT:na: Mun piti ihan käydä katsomassa tuota Katsan aiemmin mainitsemaa Vauva-lehden keskustelupalstaa kun en oo ennen vieraillut, ja nyt oon juuttunut sinne lukemaan niitä juttuja, ihan huippuhupia!! Vähän kyllä huolestuttaa minkälaisissa käsissä maamme tulevaisuus on...
-
Mother_North
- Roger Murtaugh
- Viestit: 898
- Liittynyt: La Huhti 28, 2007 1:13 pm
jaa, kyllä tuolla palstalla on kyse muustain kuin raskaana olevien hormonitasostajoey kirjoitti:Haha, oon kanssa joskus naureskellut noille. Olen rauhoitellut itseäni sillä, että raskaana olevat naiset ovat hormonitasoltaan niin... jännittäviä, että ei ihme jos mielikään ei toimi enää niin terävästi.Annie W kirjoitti: OT:na: Mun piti ihan käydä katsomassa tuota Katsan aiemmin mainitsemaa Vauva-lehden keskustelupalstaa kun en oo ennen vieraillut, ja nyt oon juuttunut sinne lukemaan niitä juttuja, ihan huippuhupia!! Vähän kyllä huolestuttaa minkälaisissa käsissä maamme tulevaisuus on...
vuosi sitten tapasinkin ihmisiä yhden tuollaisen foorumin kautta ja kaikilla oli jo nyytit käsivarsilla, ei se juttutaso siitä parantunut...niinpä olen jättänyt kyseiset foorumit omaan arvoonsa..tosin pidän itseäni tällä hetkellä idioottina, sanoja ja juttuja unohtuu eikä pää toimi niinkuin normaalisti, lohduttaudun sillä että enää pari kuukautta ja voin taas nauttia elämästä...tosin tällä hetkellä ärsyttää siis keli ulkona ja kipeä selkä joka oikeasti polttelee koko ajan....
"jos on pakko tehdä jotain epäsuosittua sen voi saman tien tehdä täydestä sydämestä"
Ärsyttää vaan. Liian ujot ihmiset, työviikko, anoppi (joeyn kanssa samaa linjaa, ei tollasia ole kuin tämäkin tapaus 
voin joku kerta kertoa kivoja esimerkkejä.. huhhuh!), telkkarista ei tuu mitään, en jaksanu käydä kaupassa ostamassa suklaata ja nyt en voi enää ajaa koska join lasin viiniä ja kävellen en ehdi enää, lupasin huomenna yhden menon ja lempitunti salilla jää väliin sen takia, raha-asiat ärsyttää..
Melkoisen moni juttu nyppii nyt just.
voin joku kerta kertoa kivoja esimerkkejä.. huhhuh!), telkkarista ei tuu mitään, en jaksanu käydä kaupassa ostamassa suklaata ja nyt en voi enää ajaa koska join lasin viiniä ja kävellen en ehdi enää, lupasin huomenna yhden menon ja lempitunti salilla jää väliin sen takia, raha-asiat ärsyttää..Melkoisen moni juttu nyppii nyt just.
Nerot hallitsevat kaaoksen
-
Katsa
-
VoDKa
- Ainesta Watsoniksi
- Viestit: 4926
- Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 4:17 am
- Paikkakunta: Better place.
Ihmiset.
Ja se, etten tunnu saavan mitään järkevää aikaan, vaikka kaikki edellytykset olisivat. Istun ja koomaan, saatan tuijottaa seinää tuntikaupalla ja mietiskellä syntyjä syviä.
Ja samaan aikaan olen ihan pihalla siitä, mitä pitäisi tehdä.
Melkein kuukausi kului, etten kuollut yhdessäkään unessani, ei pahemmin ahdistanut ja stressannut, kaikki unet oli niitä perusunia. Nyt on tullut takaisin kuoleminen, käärmeet, jahtaaminen ja tappaminen. Toisaalta voin toivottaa ne tervetulleeksi, mutta samaan aikaan mietin, että olisiko parempi jos ne unet olisi olleet vain sitä normitasoa.
Onpahan normaalimpi olo taas, kun päivisin ahdistaa ja öisin kuolee.
Ja se, etten tunnu saavan mitään järkevää aikaan, vaikka kaikki edellytykset olisivat. Istun ja koomaan, saatan tuijottaa seinää tuntikaupalla ja mietiskellä syntyjä syviä.
Ja samaan aikaan olen ihan pihalla siitä, mitä pitäisi tehdä.
Melkein kuukausi kului, etten kuollut yhdessäkään unessani, ei pahemmin ahdistanut ja stressannut, kaikki unet oli niitä perusunia. Nyt on tullut takaisin kuoleminen, käärmeet, jahtaaminen ja tappaminen. Toisaalta voin toivottaa ne tervetulleeksi, mutta samaan aikaan mietin, että olisiko parempi jos ne unet olisi olleet vain sitä normitasoa.
Onpahan normaalimpi olo taas, kun päivisin ahdistaa ja öisin kuolee.
One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.