Maruna kirjoitti: Ke Touko 21, 2025 2:24 am
Leifhackman kirjoitti: Ke Touko 07, 2025 1:56 pm
Tässä alla oleva todistaja Mäntylän (vartija) kertoma viittaa siihen suuntaan, että onhan tuossa suunnitelmaa ollut mukana, mutta
toisaalta eihän sekään vielä tee tapauksesta rikosta, jos laatii suunnitelmaa sitä silmällä pitäen, että pääsisi kavereiden kanssa harrastamaan ryhmäseksiä silmiin osuneen naisen kanssa. Eihän sekään ole rikollista, jos baarissa suunnittelee, miten saisi "kiekon maaliin" ja koittaa katsella kuka olisi ns. helpoin tapaus. Ja sillä "yksin tai yhdessä" ei pitäisi olla mitään merkitystä mihnkään suuntaan, kunhan kaikki tapahtuu kaikkien osapuolten tahdosta/suostumuksella.
Todistaja Mäntylä on kertonut olleensa Malmin aluesairaalassa vartijana, ja seuranneensa valvontakameroista asianomistajan ja vastaajien kohtaamista. Nuorin miehistä oli ollut menossa tytön luokse, mutta mustapaitainen mies oli pysäyttänyt tämän. He olivat ikään kuin neuvotelleet ja sitten olivat menneet yhdessä tytön luo. Meno oli ollut sellaista päihtyneiden menoa, tunnelma oli ollut lämmin. Todistaja oli seurannut tilannetta vain sivusilmällä, sillä siinä ei ollut ollut mitään ihmeellistä. Miehet ja nainen olivat käyneet välillä ulkona tupakalla ja tulleet sitten takaisin. Kolmas miehistä oli käynyt ulkona kiertämässä pusikon, jonka jälkeen he kaikki olivat menneet uudelleen ulos tupakalle ja menneet pusikkoon.
Sen sijaan, että nimimerkki "leifhackman" piehtaroit noissa ryhmäseksifantasioissasi, sinun kannattaisi lukea, miten Helsingin Sanomien mielipideosastolle kirjoittanut
lastenpsykiatri, Minna Sarelahti arvio tapausta - ja näkee sen selkeästi alaikäisen, päihtyneen tytön seksuaalisena hyväksikäyttönä:
No, nyt se on luettu uudelleen. Luin sen kyllä jo aikaisemminkin.
"Kuka enää uskaltaa mennä ensiapuun?
EI tuo ensiapu tässä suhteessa ole sen turvattomampi paikka kuin esim. baari, linja-autopysäkki tai paikallisjuna. Aivan sama tapahtumien kulku voi alkaa missä tahansa niistä. Ensiavun leimaaminen erityisen turvattomaksi paikaksi on täysin perusteetonta, varsinkaan kun väitettään ei vaivaudu millään lailla edes perustelemaan.
Lääkärinä en ymmärrä, miten Malmin ensiavun tapahtumien oikeuskäsittelyssä näyttää unohtuneen, että noin kahden promillen humalassa oleva 17-vuotias nuori on kovasti päihtynyt. Nuori ei ole jälkikäteen muistanut tapahtumia kuin hatarasti ja osittain. Jo se osoittaa, että päihtymystila on ollut merkittävä ja nuori erityisen haavoittuvassa asemassa. Selittyykö muistinmenetys hetkittäisellä sammumisella? Vai onko tapahtuma ollut niin traumaattinen, että mieli on pyrkinyt suojaamaan itseään blokkaamalla tietoisuuden pois? Näin traumatapahtumissa käy.
Näiden tapahtumien aikaan tai niiden alkaessa - siis tytön tavatessaan miehet - ei oletietoa paljonko tytön promillelukemat olivat. Ensihoito oli puhalluttanut 2,05 promillea, mutta siitä ei ole julkisuudessa tietoa, kuinka kauan ennen miesten ja lääkärin tapaamista tyttö oli tullut ensiapuun. Lääkärin mukaan tyttö oli "hyvin asiallinen", "humalaisen orientoitunut", "jalka vähän horjahtaa, mutta muuten iloisella tuulella". Tällä kirjoittajalääkärilläkin on paljon kysymyksiä, joihin ei hänelläkään ole vastauksia. Arvauksia ja vihjailuja kylläkin. Vaikuttaa siltä, että hänen kirjoituksensa perustuu siihen, että hän on päättänyt pitää ainoana vaihtoehtona sitä, että tyttö on raiskattu, koska tapahtumien kulku sotii muuten hänen logiikkaansa ja moraalikäsitystään vastaan, eikä hän voi pitää naisena mahdollisena sitä, että joku muu voisi humalassa ollessaankaan toimia muutoin kun hän naisena toimisi oman ajattelunsa ja harkintansa mukaan.
Joka tapauksessa on selvää, ettei nuori vahvan päihtymyksen vuoksi ole ollut riittävissä ruumiin ja sielun voimissa, jotta hän olisi ollut kykenevä antamaan suostumusta hyvin riskialttiiseen, suojaamattomaan seksiin. Kyseessä ei ole ollut neljän tasavertaisen aikuisen vastavuoroinen sopimusseksi, vaan kolmen aikuisen miehen päihtyneeseen alaikäiseen kohdistamat, erittäin kajoavat seksuaaliset teot.
Niin niin, mutta kun ainakaan ulkoapäin arvioiden päihtymys ei tuossa vaiheessa kovinkaan voimakas ole ollut. Tyttö oli 17 v 11 kk ikäinen, ja yksi näistä aikuisista miehistä oli 18-vuotias. Tytön alaikäisyydellä ei tässä ole käytännön merkitystä. Vai olisiko asia ratkaisevasti toinen, jos tyttö olisi ollut 2kk vanhempi: 18v 1kk ikäinen?
En ymmärrä myöskään, miten seksiin suostumuksen antamiseen liittyviä lakipykäliä on tulkittu. Suostumusta pitäisi voida muuttaa kesken kanssakäymisen. Ei pusikkoon lähteminen – ei edes toiseen pusikkoon miesten johdattelemana siirtyminen – tarkoita, että suostuisi lopulta kaikkeen itseen kohdistettuun, vahingoittavaan seksiin. Kuinka ilmaiset muuttaneesi mieltäsi, jos sinua riepotellaan ja olet kolmen miehen alla maassa ja sinuun kohdistetaan seksuaalisia tekoja sellaisella voimalla, että tapahtuneesta jää naarmuja ja ruhjeita? Vahva humalatila heikentää paljon sekä fyysistä että psyykkistä puolustuskykyä.
En tiedä, mitä lääkärikirjoittaja tarkoittaa aprikoinnillaan siitä, "miten seksiin suostumuksen antamiseen liittyviä lakipykäliä on tulkittu". Lain mukaan seksiin tulee antaa suostumus, eikä kai sitä juurikaan voi siitä mitenkään tulkita sen enempää? Tapahtumien kulusta olevasta tiedosta voidaan yrittää päätellä, onko suostumus annettu vai ei, mutta niiden tulkitsemisesta ei tietääkseni ole laissa yksityiskohtaisia ohjeita. Kesken kanssakymisen suostumuksen muuttamisesta ei ole mitään tietoa. Tyttö sanoo, ettei hän muista. Pitäisikö suostumuksen antamista voida muuttaa jälkikäteen? Missään ei ole tietoa, että tytöstä olisi löytynyt ruhjeita. Tällaista väittämällä kirjoittaja-lääkäri haluaa vahvistaa omaa ennakkokäsitystään siitä, miten nainen tällaisessa tilanteessa hänen normaalin logiikkansa ja ajattelunsa mukaan käyttäytyy, ja että tällaisissa epäselvissä tilanteissa nainen automaattisesti on hyväksi käytön tai raiskauksen uhri. Naarmuja voin kuvitella jäävän jos jossain random-risukossa harrastetaan ystävällismielistäkin seksiä käpy selän alla tikkujen ja keppien päällä. Vahva humalatila epäilemättä heikentää paljon fyysistä ja psyykkistä puolustuskykyä, mutta vahva humalatila ei myöskään automaattisesti tarkoita sitä, että henkilö olisi jotenkin yrittänyt puolustautua tai että henkilö olisi kokenut siihen tarvetta.
Psykiatrina en käsitä, miten oikeusistuin voi määrittää, ettei nuori ole osoittanut riittävästi pelkoa. Kuka ulkopuolinen on nähnyt koko tapahtumaketjun? Kauhun tunteen osoittaminen on yksilöllistä. Joku huutaa, toinen jähmettyy pelosta. Nuori on heti kaiken tapahtuneen jälkeen kertonut tulleensa raiskatuksi, ollut hysteerinen ja itkuinen. Nuori on neljästä osallisesta ainoa, joka on kertonut kokeneensa kipua. Ainoa, jolle jäi näkyviä vammoja.
Milläköhän perusteella psykiatrin mielestä oikeuden tulisi arvioida näyttöä? Sen lisäksi, että nuori on tapahtuneen jälkeen kertonut tulleensa raiskatuksi, ollut hysteerinen ja itkuinen, onko psykiatrin mielestä ilmeisesti aivan kaikenlainen muukin käyttäytyminen on tulkittava kauhun tunteeksi, ja sen tulisi kumota kaikki muu oikeudellinen näyttö.
Vammoja. Jos en muista väärin, oikeduen pöytäkirjan mukaan hänellä oli punoitusta ja jotain naarmuja, mutta oikeus ei pitänyt varmana että ne olisivat osoitus väkivallasta. En tiedä mitä virallisesti tulee kutsua vammoiksi ja mitä ei.
Entä jos ihminen on sairaalan odotustilassa noin kahden promillen humalatilaa vastaavassa sekavuustilassa vaikkapa verensokerin laskun, aivoverenkierron ohimenevän häiriön, muistisairauden tai krooniseen kipuun määrättyjen kovien kipulääkkeiden vuoksi? Silloinkin saattaa hetkittäin pystyä kävelemään, keskustelemaan jotakin toisten kanssa, käyttämään kännykkää tai ostamaan automaatista kahvin. Muttei pysty tekemään merkittäviä päätöksiä, ja myöhemmin muistikuvat voivat olla hataria.
Täytyykö jatkossa pelätä, että sairaalaan jouduttua joku käyttää hyväksi alentunutta ymmärrystä ja toimintakykyä: johdattaa kulman taakse ja houkuttelee tai painostaa allekirjoittamaan papereita, luovuttamaan rahaa tai harrastamaan seksiä?
Ei varmaankaan sen enempää tai niinkään paljon kuin bussipysäkillä, paikallisjunassa, työvoimatoimiston aulassa tai marketin pysäköintihallissakaan. Mutta yleisesti, kyllä täytyy pelätä! Eri tilanteissa eri tavoilla mahdollisia hyväksikäyttäjiä aivan varmasti löytyy.
Tälle nuorelle naiselle haluaisin sanoa, että meitä on lukuisia, jotka kuulimme hänen äänensä ja olemme hänen puolellaan. Häpeä ei ole hänen vaan niiden miesten. Haavoittuvassa asemassa sairaalan ensiavussa nuori nainen olisi ansainnut suojelua, ei saalistajia. Ja olisi hän jälkikäteen ansainnut myös oikeutta.
Kyllähän hänen äänensä on kuultu, enkä ole itse enkä ole muidenkaan kuullut olevan häntä vastaan. Häpeä.. no.. kuka häpeää mitäkin. Jotkut häpeävät omia kännihölmöilyjään, jotkut eivät. Tietenkin kaikki ihmiset ansaitsevat oikeutta. Oikeutta on myös se, että jos jonkun havaitaan syyllistuneen rikokseen tämä saa siitä rangaistuksen, sekä myös se, että jos ei rikokseen ole syyllistynyt ei myöskään saa siitä tuomiota. Sekään ei ole minu mielestäni oikeutta, jos ihminen joutuu väärin perustein syytetyksi rikoksesta.
Tuosta suojelusta oikeuden todisteiden valossa olen sitä mieltä, että ensiavussa tämä nuori nainen kaikesta päätellen tuskin olisi halunnut tai edes hyväksynyt kenenkään alkavan mitenkään käytännössä suojella itseään.
