Päämiäs kirjoitti:Puhelinpäivystyksen jälkeen tytär valuu hitaasti ainoana valaistuun olohuoneeseen uteliaisuudesta kun kerran äitikin oli käynyt katsomassa, ymmärtämättä mitään muuta kuin iskän loukanneen. Astuessaan matolle tytär alkaa kitistä jännityksestä nähdessään lasinsiruja.
Jännityksestä ehkä muttei nyt sentään enää lasinsiruista, nehän oli hänelle jo tuttua asiaa
Päämiäs kirjoitti:3.14 matolla tytär järkyttyy täysin shokkina suuren tumman murhaajan säntäämisestä ovelle. VAIN tämä yllätys aiheuttaa refleksikirkaisun, jota automaattisena kivettynyt tytär ei lainkaan muista, jolloin ei myöskään luonnollisesti voi muistaa millä kerralla näki paon. Hyvin tutkineet poliisit ymmärsivät heti tämän ainoan oikean psykologian.
Okei, mahdollisesti voi reagoida noin tuohon poistujaankin. Mutta voiko muistaa tuon kauhian kiljaisun aikana näkemiään asioita, tyttö hyvinkin yksityiskohtaisesti kertoi surmaajan poistumistyylistä. Tyttö ei myöskään ollut kovin lähellä surmaaja kun se ikkunasta ulos könysi, olisiko tuollaista reagointia kun katselee vähän kauempaa... Kovin lähellähän tyttö ei surmaajaa ollut; mikäli olisi ollut siinä oh:n perällä, maton perimmäisessä kulmassa, niin silloinhan surmaaja olisi alussa loikkinut tyttöä kohti...Tyttö ei myöskään nähnyt surmaajaa sivusuunnasta vaan selkäpuolelta, kuten on tuoreeltaan kertonut. Kertoi olleensa keskellä olkkaria.
Päämiäs kirjoitti:Myös murhaaja yllättyy näkökenttänsä ulkopuolelta sivulta kuuluvasta kirkaisusta ja hätkähtää niin, että ruumiiseen pyyhitty kevyt veitsi tipahtaa vasemmasta kädestä löytöpaikalleen, minkä todistaa varmasti nauhalla kaakelilattiasta kuuluva metallinen tsong-kilahdus. Muutoin sulava karmiharppaaminen ulos peittyy kirkaisun alle.
Kyllähän tää alkututkinnan tapahtumain kuvaus siinä mielessä on ihan kelvollinen, mutta kertomukset ei vaan tue tätä, kuten tästä tuolla aikaisemmin kirjoitinkin.
Tuo veitsen tippuminen: Tarkoitat siis sitä kiljaisun keskellä olevaa terävää naksahdusta veitsen putoamisääneksi, miksei, jotkut ovat kyl epäilleet että se olisi samanlainen ääni kuin lasinpäälle astuminen... uskon tuon että kiljaisuun surmaajaa jotenkin reagoi, joko niin että uhrin ympärillä pyöriessä liike pysähtyy. Jo poistumisliikkeessä ei toki pysähdy vaan askeleet voivat vähän seota... Mutta olisiko veitsen pudottanut säikähdyksestä, enpä tiedä... Surmaaja on siis mielestäsi ensin kaapannut veitsen jostain matkaansa ja sitten samantien pudottanut sen...
Onhan tuossa kohtaa muitakin 'poistumisääniksi' luokiteltavia: Auerin NYT HILJENI-huudahduksen jälkeen, tytön itkeskelyn kohdilla 3:13, ennen kiljaisua on selkeä kaksoisääni. Tämä kaksoisääni on ihan samantapainen kuin ajassa 3:30 oleva ääni. Jälkimmäinen vaan hiljaisempana (oletan että jälkimmäinen kuuluu ulkoa ja ajassa 3;13 sisältä).
3:18 on myös mielenkiintoinen ääni (juuri ennen Auerin Älä itke-repliikkiä) Miehen äänellä aivan kuin "Ai"
Päämiäs kirjoitti:Kuten kertoikin, tytär ei vielä voi lainkaan nähdä ruumista, vaan palailee keittiöön itkeskellen säikähdyksestä, kunnes nopeasti rauhoittuu äidistä.
...
Ettäkö olisi palannut äitinsä viereen ja mennyt sitten joskus myöhemmin näkemään isänsä?
Puhelimen vierestä ei kuulu itkeskelyä, vaan jostain vähän kauempaa.
Korkeintaan voisi uskoa että pienen peräytymisen/paikalla olon jälkeen on mennyt katsomaan isäänsä...
Mielestäni ei riitä nuo perusteet, vaikka osittain ihan kelvollisiakin.
Lisää...?