Sipi kirjoitti: Su Loka 29, 2023 12:31 pm
oikeudenmukaisen kohtelun toisin kuin valtioissa, joissa joku kalifi tai sulttaani päättää kuka tapetaan ja mistä syystä, sekä toteuttaa teloituksen lopuksi itse omalla takapihallaan. Tuomio voi tulla siitä, että kalifilla on paha mieli katsottuaan huonon elokuvan.
Jos siis joku ketjun kolmessa vaiheessa epäilisikin rikoksen tapahtuneen, se ei vielä riitä. Jos poliisilla olisi vahva epäilys rikoksesta, hänen tulee ensisijaisesti miettiä, miten asiaa edistetään sekä lainsäädännön että lopulta tuomioistuimen näkökulmasta. Salliiko laki tietyt tutkintamentelmät? Riittääkö näyttö syytteen nostamiseen?
Ihmettelen aina välillä ihmisten oikeustajua. Onhan tässäkin ketjussa ollut ihmisiä, joiden mielestä on ihan oikein, että 16-v poika kadotetaan, koska mitäs aukoi päätä isommilleen. Ja oli jotenkin ärsyttävä. Samojen ihmisten mielestä asia voisi jäädä tähän eikä moista katoamista saisi lainkaan tutkia.
Sivistyneen oikeuslaitoksen tunnistaakin siitä, että se suojelee ihmisiä ei vain rikoksilta yleensä vaan myös "kansan oikeustajulta", johon on aina olennaisesti kuulunut ajatus siitä, että joidenkin ihmisten rikokset ovat oikeuden ylä- tai ulkopuolella, ainakin jos rikoksen uhri oli joku muu kuin omaa porukkaa.
Sipi kirjoitti: Su Loka 29, 2023 12:31 pm
Ja on taas hyvä muistaa, että lain tehtävänä on suojella ihmisiä, myös mahdollisia syyllisiä, kunnes toisin todistetaan. Jos ei ole perusteita ja näyttöä sille, että puheluita pitäisi kuunnella tai kääntää koko seutukunta ylösalaisin, niin ei voida tehdä. Riippumatta siitä, vaikka paikallinen Reinikainen olisi mitä mieltä hyvänsä tai vaikka koko poliisivoimilla olisi ns. paha aavistus.
No, ei tämä ihan näin valitettavasti mene, ja siksi minäkin täällä yhä vatvon menneitä. Se kun on niin, että joitain kadonneita tutkitaan heti täydellä tarmolla ja resursseilla, kun taas toisista sanotaan ále jeara ja jokeen meni. Se, kuinka epäilyttävät olosuhteet katoamista ovat edeltäneet, ei näytä olevan ratkaisevassa osassa, kun virka-arvovallalla todetaan, että "mikään ei viittaa rikokseen", ja jos viittaisikin, niin ainakaan X:llä tai Y:llä ei takuulla ole mitään tekemistä asian kanssa.
Ja toiseksi, Reinikainen ja poliisitalon paha aavistus ovat asioita, joita ei todellakaan pidä tutkinnassa sivuuttaa. Tässä ketjussa on aika monta kertaa toistettu, että poliisi kyllä tietää paaaljon enemmän kuin me tyhmät spekuloitsijat täällä, ja ovat yleensäkin kunnollista ja lainkuuliaista väkeä. Olen tätä mieltä ihan oikeastikin, mutta sitä suuremmalla syyllä niskakarvat nousevat pystyyn ainakin näen merkkejä siitä, että virkavallan käyttäjien joukkoon on pesiytynyt jotain muuta kuin kunnollista ja lainkuuliaista (väkeä / käytäntöä). Mutta siis se kunnollisten ja lainkuuliaisten poliisimiesten tahi -naisten paha aavistus on usein ainoa ja nimeomainen syy, miksi ylipäätään mitään tutkitaan. Se on ammattitaitoon ja kokemukseen perustuva aavistus, jota ei kannata sivuuttaa siksi, että tilastojen mukaan sydän- ja verisuonitaudit ovat paljon todennäköisempi kuolinsyy kuin jokeen heittäminen, insuliini tai syankaliumi.
Jos ongelma ovat resurssit, niin lisätään resursseja. (Pitäisi tehdä muutenkin.) Jos ongelmana ovat väärät laintulkinnat, silloin muutetaan sääntöjä ja niiden tulkintaa.
Palatakseni vielä viime sitaatin ensilauseeseen, niin Suomessa tuntuu usein unohtuvan, että oikeuslaitoksen tehtävänä ei ole ainoastaan varjella syyllisten oikeuksia ja kohtuuksia, vaan myös uhrien ja heidän omaistensa. Uhrin perusoikeus on se, että jos häneen on kohdistunut rikos, se tutkitaan. Voi kuulostaa vanhanaikaiselta, mutta kyllä oikeuden tehtävä on myös kostaa vääryyksiä, olivatpa ne vääryydet rikoksia tai viranomaistyön laiminlyöntejä. Tällä ei ole pelkästään moraalista merkitystä, vaan myös yhteiskunnallinen, sillä jos ei oikeuslaitos sitä tee eikä nauti kansan oikeustajun vajavaisessa mielessä minkäänlaista luottamusta, lisääntyy merkittävästi riski, että alussa mainittuja sulttaaneja ja kalifeja alkaa nousta joka talosta toteuttamaan kansan oikeustajua.
Se oikeus ei sitten ole lainkaan niin kunnollista, lainkuuliaista saatikka ammattitaitoista oikeutta kuin se, mitä hyvin ja ammattimaisesti toimivat viranomaiset tekisivät, jos tekisivät oikein.