Syyttäjän valituslupahakemus KKO:lle ja uudet todisteet

[ulkosuomalainen]

Ilmeisesti syyttaja ei silloin aikoinaan osannut tuoda kaikkia naita kertomusten ristiriitoja tarpeeksi selvasti esille. Nyt vaantaa ne tuossa valituslupahakemuksessa rautalangasta KKO:lle.

Olisivat voineet myos mainita, etta hovin uskoma tohtori ei ollut koskaan tavannut tyttoa eika edes nahnyt kuulustelujen videointeja vaan teki omat paatelmansa pelkastaan litterointien perusteella. Sinansa aika outoa koska elekieli kertoo paljon. Silti HO paatti uskoa tata korkeammin koulutettua puolustuksen tohtoria eika haastatteluja tehneita syyttajan asiantuntijoita.

[Lähtöruutu]

Ilmeisesti syyttaja ei silloin aikoinaan osannut tuoda kaikkia naita kertomusten ristiriitoja tarpeeksi selvasti esille. Nyt vaantaa ne tuossa valituslupahakemuksessa rautalangasta KKO:lle.

Olisivat voineet myos mainita, etta hovin uskoma tohtori ei ollut koskaan tavannut tyttoa eika edes nahnyt kuulustelujen videointeja vaan teki omat paatelmansa pelkastaan litterointien perusteella. Sinansa aika outoa koska elekieli kertoo paljon. Silti HO paatti uskoa tata korkeammin koulutettua puolustuksen tohtoria eika haastatteluja tehneita syyttajan asiantuntijoita.

Näin varmaan oli. Mielestäni siellä kyllä mainittiin tuo, että puolustuksen asiantuntija oli liian teoreettinen ja tutustunut vain litterointeihin. Hetkonen, missäs kohtaa tämä nyt on... etsitään. Selvää pitäisi olla, että pelkkä litterointi ei riitä.

[ulkosuomalainen]

Sivu 1473. Ma en muuta loytanyt. Teoreettisesta lahtokohdasta puhuvat mutta eivat sano suoraan, ettei tohtori ollut edes nahnyt videoita.

[Sirpa]

Onko tuo Sirpa joku Matulan sihteeri kun yrittää samallalailla hiljentää keskustelun avaintodistajan kertomisista?

Vain lapsen edun nimissä - sitähän te olette täällä painottaneet. Vai olenko ymmärtänyt väärin?

Koin todella valheellisen vääränä väitteen, että lapsi ei vastannut hupparikysymyksiin silloin kun hän itki, eikä pystynyt vastaamaan.

Kuka häntä täällä puolustaisi teidän saastaisen karvaisilta ronkkimiskäsiltänne ellen minä?!

Kyseessä oli lähes henkiseksi raiskaukseksi luonnehdittava tilanne.

[Lähtöruutu]

Sivu 1473. Ma en muuta loytanyt. Teoreettisesta lahtokohdasta puhuvat mutta eivat sano suoraan, ettei tohtori ollut edes nahnyt videoita.

Joo, tai sivu 1472. Ei mainita todellakaan tässä, ettei nähnyt edes videoita, lapsista puhumattakaan. Antavat sentään enemmän painoa lapsiin kontaktissa olleiden kommenteille. Mielestäni oli jossain, tai sitten oli jonkun minfolaisen kommentti, tuo että pelkän litteroinnin varassa. Oli miten oli, jos pelkän litteroinnin varassa, mielestäni moka.

[Sirpa]

Onhan teillä hovioikeuden päätös! Siteeratkaa sieltä suoraan mitä siellä sanotaan niin syyttäjän kuin puolustuksen ko. asiantuntijoista, ja heidän lausunnoistaan. Onhan se siellä selvästi sanottu.

[Lähtöruutu]

Onhan teillä hovioikeuden päätös! Siteeratkaa sieltä suoraan mitä siellä sanotaan niin syyttäjän kuin puolustuksen ko. asiantuntijoista, ja heidän lausunnoistaan. Onhan se siellä selvästi sanottu.

Nyt oli puhe valituslupahakemuksen perusteista, oliko mainittu siellä.

[ulkosuomalainen]

Sirpa kirjoitti
Koin todella valheellisen vääränä väitteen, että lapsi ei vastannut hupparikysymyksiin silloin kun hän itki, eikä pystynyt vastaamaan.

Kuka häntä täällä puolustaisi teidän saastaisen karvaisilta ronkkimiskäsiltänne ellen minä?!

Kyseessä oli lähes henkiseksi raiskaukseksi luonnehdittava tilanne.

Ma jo kerran Sirpalle vastasin.
http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php? ... 05#p465307

Oletatko, etta myos kuulustelija itki koko ajan?
Muutenkin toivon etta pysyisit, please, talla faktapuolella niinkuin aina vaitat tekevasi.

Ja Lahtoruudulle sen verran etta mina ainakin narisin siita litterointien perusteella lausumisesta tassa parin viime paivan sisalla.

[ulkosuomalainen]

Tassa viela patka karajaoikeuden paatoksesta, re Finnila-Tuohimaan todistuksesta oikeudessa:

Vielä todistaja on kertonut, ettei hän ole keskustellut A*** A***:n
kanssa eikä nähnyt myöskään keskustelujen videointia ja että
päätelmänsä ovat vain litteroinneista.

Sivu 27 edilexissa olevassa valituomiossa. (Peitin lapsen nimen lainauksessa)

[Sirpa]

Eikö tuo ottamasi pätkä käräjäoikeuden päätöksestä ole juuri tämän syyttäjän todistajan tarinaa - tuon Pirkko Lahden?

Se hovioikeudenpäätöksen kohta on tässä, etsin sen teille:

Todistaja, oikeuspsykologiaan erikoistunut psykologian tohtori ZI on lausunut, että lapsen kertomuksen luotettavuutta arvioidaan ensisijaisesti sen perusteella, miten paljon lapseen on sekä tutkimuksissa että niiden ulkopuolella tahallisesti tai tahattomasti vaikutettu. Lisäksi arvioinnissa on otettava huomioon, onko lapsen kertomus ristiriidassa asian seikastoon, tieteelliseen tietoon, yleisen elämänkokemukseen tai luonnonlakeihin nähden. Lisäksi jos lapsen kertomus sisältää runsaasti selittämättömiä ristiriitoja tai jos hänen kerrontansa muista kuin rikosepäilyä koskevista asioista sisältää runsaasti satuilua tai epärealistisia aineksia, lapsen kertomuksen luotettavuus voidaan yleisesti katsottuna kyseenalaistaa.

ZI on katsonut, että edellytykset A:n kuulemiselle 1.12.2006 olivat lähtökohtaisesti olleet hyvät. Tapahtumista oli kulunut aikaa alle vuorokausi, ja olosuhteet olivat olleet sellaiset, ettei A:han ollut vielä voitu olennaisesti vaikuttaa. A:n muistikuvat olivat olleet jossain määrin epävarmat, mutta tuo epävarmuus ei ollut ollut ristiriidassa siihen nähden, mitä tutkimusten perusteella tiedetään ihmisten havainnoista ja muistista järkyttävissä tilanteissa sekä tilanteissa, jotka ovat tapahtuneet nopeasti, yllättäen ja hämärässä. A:n muistikuvat olivat siis kohdistuneet tunteita herättäviin ärsykkeisiin, kun taas ympärillä olleiden asioiden sekä ajan, etäisyyden, valaistuksen ynnä muun sellaisen hahmottaminen oli jäänyt epämääräiseksi. Puhuttelu ei ollut ollut asianmukainen vaan hyvin johdatteleva. Poliisi oli ehdottanut A:lle, että talosta poistunut mies oli ollut "iso". Lisäksi poliisi oli käyttänyt miehen poistumisesta ilmaisuja "kiipeilemässä" ja "ketterästi" ja ehdottanut A:lle, että mies oli ollut piilottelemassa jossakin. Poliisin painostuksesta A oli alkanut arvuutella, että mies oli poistunut "aika vikkelästi" ja että mies oli saattanut olla piilossa pesuhuoneessa. Johdattelusta huolimatta A oli kuitenkin pysynyt omassa kertomuksessaan, ja hän oli kyennyt vastustamaan johdattelua ikäänsä ja olosuhteisiin nähden hyvin. Puhuttelun johdattelevuus 1.12.2006 oli heikentänyt selvästi mahdollisuuksia saada A:lta myöhemmissä puhutteluissa luotettavaa tietoa tapahtumista, koska johdattelusta peräisin olevat ainekset olivat mahdollisesti pitkällä aikavälillä sisältyneet hänen muistikuviinsa.

ZI on todennut, että A:ta oli kuultu asianmukaisesti vain kerran, 10.1.2007. Puhuttelua olivat kuitenkin edeltäneet aiemmat johdattelevat puhuttelut, ja lisäksi tapahtumista oli kulunut hieman yli kuukausi, jona aikana A oli mahdollisesti keskustellut tapahtumista muiden kanssa, vertaillut omia ja toisten muistikuvia keskenään sekä pohtinut tapahtumia toistuvasti. Hänen muistikuviinsa oli ollut mahdollisuus vaikuttaa eri tavoin. Puhuttelu oli kuitenkin ollut laadukas, ja A oli kertonut tapahtumista omaehtoisesti. Hänen kertomuksensa ei myöskään ollut olennaisesti muuttunut hänen aikaisempiin kertomuksiinsa nähden. A:n puhuttelut vuonna 2009 olivat puolestaan olleet käytännössä merkityksettömiä asioiden selvittämiseksi. Tapahtumista oli tuolloin kulunut hyvin paljon aikaa, ja puhuttelukertoja oli ollut jo useita. A:n muistikuviin olivat saattaneet vaikuttaa edellä puhuttelun 10.1.2007 osalta todetut seikat. Lisäksi puhuttelut olivat olleet poikkeuksellisen johdattelevat ja jopa A:n psyykkistä vointia olennaisesti vaarantavat. Puhutteluista ei siten ollut ollut saatavissa luotettavaa tietoa tapahtumista.

ZI on katsonut, että A:n kertomus tapahtumien kulusta oli ollut parhaiten löydettävissä hänen ensimmäisestä puhuttelustaan 1.12.2006 sekä jossain määrin puhutteluista 7.12.2006 ja 10.1.2007. A:n alkuperäinen ja omaehtoinen kertomus oli ollut edellä todetuin perustein luotettava. Kertomus ei ollut sisältänyt selvästi mahdottomia tai selvästi mielikuvitukseen pohjautuvia kuvauksia. Kertomus ei ollut ollut ristiriidassa muuhun asiassa selvitettyyn nähden, vaikka joitakin, tarkastelunäkökulmien erilaisuudesta johtuvia poikkeavuuksia oli ollut. Hyvin epätodennäköistä oli, että Anneli Auerin puheet tappajasta olisivat hetkessä saaneet A:n mielessä aikaan kokonaisen virheellisen muistikuvan tai että tämä olisi omaehtoisesti kuvitellut täysin todellisuudesta poikkeavan tapahtumien kulun kahdentoista tunnin kuluessa ennen puhuttelua. Epätodennäköistä oli, että A olisi tietoisesti valehdellut tapahtumien kulusta äitiään suojellakseen. Tältä osin kertomuksen keskeisten kohtien muistamattomuutta ja muistikuvien hajanaisuutta olisi ollut vaikeaa teeskennellä, ja valetarinan keksiminen olisi ollut älyllisesti erittäin haastavaa etenkin A:n ikä, valetarinan keksimiseen käytettävissä ollut kahdentoista tunnin lyhyt aika sekä tapahtumien äärimmäinen traumaattisuus huomioon ottaen. Epätodennäköistä oli myös se, että Anneli Auer olisi lyhyessä ajassa, muutamassa minuutissa tai edes tunnissa, kyennyt juurruttamaan A:n mieleen sellaisen tarinan, johon tämä olisi itse uskonut siinä määrin, että tämä olisi kertonut tapahtumista vapaasti ja omia sanoja käyttäen.

Tutkimusten mukaan valetarinan juurruttamisen vaikeimpia osuuksia oli todellisten muistikuvien työntäminen pois mielestä niin, ettei todellisista muistikuvista tullut aineksia valetarinaan. Valetarinan juurruttaminen mainitulla tavalla oli vielä vaikeampaa, jos todelliset muistikuvat olivat äärimmäisen traumaattiset. Oli epätodennäköistä, jos A:n kertomus tapahtumista ei ollut pitänyt paikkaansa, että hän ei olisi tiedostamatta tai vahingossa kertonut äitinsä syyllisyyteen viittaavia seikkoja tai muuten paljastanut todellisia muistikuviaan.

[Sirpa]

Se oli lapsen kertomuksen luotettavuudesta, ja tässä tulee sitten AA:n osuus tuosta samaisesta päätöksestä. Tai lapsen ja lapsen, näissä näyttäisi olevan vähän sekaisin näitä asioita... No tutustumalla selviää.

Hovioikeuden arvio A:n kertomusten luotettavuudesta

Videotallenteet A:n kertomuksista on esitetty hovioikeudessa. Hovioikeuden omienkin havaintojen mukaan tallenteilta käy hyvin ilmi A:lle 1. ja 7.12.2006 suoritetuissa puhutteluissa esitettyjen kysymysten johdattelevuus. A on kuitenkin oma-aloitteisesti kertonut tapahtumista mainituissa puhutteluissa sekä puhuttelussa 10.1.2007. Vuoden 2009 puhuttelut ovat sen sijaan olleet hovioikeudenkin arvion mukaan erityisen johdattelevat ja painostavat. Vuonna 2009 suoritetut puhuttelut eivät ole sisältäneet paljoakaan A:n omaa kerrontaa vaan ne ovat painottuneet poliisin omien käsitysten esittämiseen hänelle. Lisäksi, vaikka A:lta ei ole tapahtumista kulunut aika sekä aikaisemmat puhuttelut huomioon ottaen voitu enää tuolloin olettaa saatavan merkittävästi uutta selvitystä, puhuttelut ovat kestäneet useita tunteja ilman asianmukaisia taukoja.

ZH on arvioinut pääosin vain A:n vuonna 2009 antamien kertomusten luotettavuutta. Hän on perustanut mainitun arvionsa puhutteluissa tekemiinsä havaintoihin ja esille tulleisiin tietoihin sekä poliisin esitutkinnassa selville saamaan muuhun tietoon. ZI on puolestaan arvioinut kaikkien A:n kertomusten luotettavuutta. Hän on perustanut sanotun arvionsa oikeuspsykologiseen tutkimustietoon sekä kertomusten arvioimiseksi keskeiseen asian muuhun esitutkinta-aineistoon, ja hänen arvionsa on ollut hyvin perusteellinen. ZI:llä on erityistä asiantuntemusta oikeuspsykologiasta sekä yli kymmenen vuoden käytännön kokemus oikeuspsykologisista tutkimuksista. ZH:n asiantuntemus on puolestaan psykoterapian alalta. Mainituilla perusteilla hovioikeus antaa ZI:n kertomukselle ZH:n kertomusta suuremman painoarvon.

Hovioikeuden omien havaintojen sekä ZI:n kertomuksen perusteella hovioikeus katsoo, että A:n vain noin kahdentoista tunnin kuluttua tapahtumista antama kertomus 1.12.2006 on näyttöarvoltaan merkittävin. A:n vuonna 2009 antamilla kertomuksilla ei sen sijaan ole sanottavaa merkitystä näyttönä, koska tuolloin tapahtumista on kulunut jo lähes kolme vuotta, häntä on puhuteltu asiassa useita kertoja, kyseiset aikaisemmat puhuttelut ovat olleet johdattelevia ja nyt puheena olevat puhuttelut ovat olleet erityisen johdattelevia. Siten A:n vuonna 2009 antamista kertomuksista ei ole saatavissa luotettavaa tietoa tapahtumista.

Vaikkakin Anneli Auerilla on ollut mahdollisuus vaikuttaa A:han ennen tämän ensimmäistä puhuttelua, tuo aika on ollut hyvin lyhyt, vain joitakin minuutteja tai kymmeniä minuutteja. A on mainitussa puhuttelussa kertonut tapahtumista oma-aloitteisesti, omin sanoin ja johdonmukaisesti. Hän on avoimesti kertonut, että hän ei ole muistanut joitakin yksityiskohtia. Kun poliisi on erilaisia yksityiskohtia ehdottanut, A ei ole pyrkinyt keksimään tai täydentämään muistikuviaan. Hänen kertomuksensa ei ole myöskään sisältänyt selvästi mielikuvitukseen perustuvia kuvauksia. A:n muistikuvat ovat olleet melko vähäiset. ZI:n kertomuksesta ilmenevä selvitys huomioon ottaen on kuitenkin uskottavaa, että muistikuvat ovat jääneet vähäisiksi tilanteen yllätyksellisyyden, lyhyen keston ja järkyttävyyden sekä puhuttelussa käytetyn haastattelutyylin vuoksi. A:n kertomukset ovat jokaisessa puhuttelussa pysyneet keskeisiltä osin yhdenmukaisina. Vaikka häntä on jo ensimmäisestä puhuttelusta lähtien johdateltu ja vaikka puhuttelija on vuoden 2009 puhutteluissa poliisin suorittamista tutkimuksista ilmeneviä seikkoja ehdottomana totuutena painottaen antanut hänen ymmärtää, ettei hänen kertomuksensa voi pitää paikkaansa, hän ei ole millään tavalla horjunut kertomuksessaan. A on pysynyt omissa havainnoissaan siinäkin tilanteessa, kun Anneli Auer on jäljempänä mainitussa yhteydessä kertonut hänelle uskovansa, ettei talossa ole ollut ulkopuolista tekijää ja että teon isälle oli tehnyt äiti.

Edellä todetut seikat, A:n kertomuksen sisältö sekä ZI:n kertomuksesta ilmenevä perusteellinen selvitys huomioon ottaen hovioikeus ei pidä todennäköisenä, että A olisi itseään tai Anneli Aueria suojellakseen keksinyt tai valehdellut havaintonsa ulkopuolisesta henkilöstä poistumassa talosta tai että Anneli Auer olisi johdatellut A:n kertomaan siitä.

A on siis kertomansa mukaan havainnut ulkopuolisen tekijän vain poistuvan terassin oven ikkunasta eikä hänellä ole ollut tästä mitään muita havaintoja. ZI:n kertomuksen perusteella hovioikeus pitää mahdollisena, että aikaisemmin makuuhuoneeseen katsoessaan A on kyennyt tekemään vain hänelle erittäin traumaattisen havainnon Jukka Lahdesta makaamassa verisenä lattialla ja että hän ei mainitun havaintonsa vuoksi ole välttämättä kyennyt kiinnittämään huomiota muihin makuuhuoneessa havaittavissa olleisiin yksityiskohtiin. Tältä osin epäselväksi on lisäksi jäänyt, missä kohdin A on tosiasiallisesti ollut tehdessään makuuhuonetta koskevia havaintoja. Ne seikat, että ulkopuolinen tekijä olisi piilotellut pesuhuoneessa ja että hän olisi poistunut ikkunasta nopeasti, eivät ole olleet A:n omaehtoisesti kertomia vaan ne ovat perustuneet poliisin johdatteluun. Mainituilla seikoilla ei siten ole merkitystä näyttönä arvioitaessa A:n kertomuksen luotettavuutta. Merkitystä näyttönä ei tältä osin ole myöskään rekonstruktiolla ikkunasta kulkemisesta 9.9.2008.

Hovioikeuden johtopäätös

Mainituilla perusteilla hovioikeus pitää A:n kertomusta tapahtumista varsin luotettavana, vaikka on mahdollista, että hänen havaintonsa ovat olleet epätarkkoja tai joiltakin osin jopa virheellisiä ottaen huomioon edeltä ilmenevät seikat ja erityisesti tapahtumien nopea eteneminen sekä Anneli Auerin hätäkeskuspuhelun aikana antamat tiedot. Joka tapauksessa A:n kertomuksesta ilmenevät seikat viittaavat siihen, että tapahtumapaikalla on ollut ulkopuolinen tekijä.

Anneli Auerin kertomuksista ilmenevä selvitys tapahtumien kulusta

[Pardon]

Tyttö vahvistaa minusta sen, mitä liki kaikki eri näkökulmiakin esittävät ajattelevat: JL oli hiljaa tai suht hiljaa kun puhelu alkoi, mutta alkoi sitten mölistä.

Muuten en oikein tiedä, mitä täällä vatvotaan. Mikään nauha siellä ei soi. Puhelu lähtee hyvin todennäköisesti siitä, että puhelu on ollut tarkoituskin ottaa. Ei ole selvää, onko tyttö suoraan vaikuttamassa puhelun ajankohtaan. Kyllä AA tietää, että lapsia on hereillä ja että puhelu kuuluu asiaan.

Siihen AA sen sijaan reagoi, että kun JL:n mölinä alkaa, niin hänen pitää päästä takkahuoneeseen. Pitää vaan päästä, en tiedä miten on päässyt tuo käynti niin unohtumaan.

Valkama on taustanauhoineen pihalla kuin lumiukko ja ikävästi vedättää myös ääniasiantuntijaa, jonka asiantuntemuksella kai pitäisi olla itsenäistä arvoa? Sehän siitä tekee asiantuntemusta. Nyt hän joutuu johdateltuna lausumaan, että jokin äänistä voisi tulla joltain nauhaltakin. Miksei voisikin, jos hänen ei tarvitse ottaa kantaa siihen, että miksi ja miten. Jokaikinen ääni, minkä nyt kuulen itseni ulkopuolelta voisi myös tulla taustanauhalta.

Veristi on minusta edelleen autuaasti pihalla ja Valhallalle sanon edelleen, että syyttäjällä ei ole mitään velvollisuutta tuoda uusiksi todisteiksi lasten esittämiä käsityksiä tilanteen äänimaisemasta (koska syyttäjä punnitsee syyllisyyttä/syyttömyyttä tutkinnan valossa). Lasten havainnoilla on toki merkitystä, mutta tulkinnoissa olisin varovainen. En missään tapauksessa usko pojan kertomiin äänityksen ääniin. Syyttäjä on itse alun perin luottanut julkisuudessa nauhan todistearvoon kivenkovaan. Ehkä tappio hovissa on sekoittanut hänen pasmansa.

Koko äänitysjuttu on pähkähullu, koska itseään häkenauhaa on alunperinkin pidetty AA:n syyllisyyttä osoittavana. AA ei voi manipuloida mitään lavastusaikaa, koska ei voi tietää, milloin poliisi saapuu. On myös syytä olettaa, että puhelimeen mennessään hän uskoo JL:n olleen menehtynyt tai menehtymässä. Se mitä äänityksiä lsh-juttuun voi liittyä, on sitten toinen asia. Niistä vain emme vielä tiedä mitään.

[ulkosuomalainen]

Sirpalle-

Eikö tuo ottamasi pätkä käräjäoikeuden päätöksestä ole juuri tämän syyttäjän todistajan tarinaa - tuon Pirkko Lahden?

Ei vaan koski nimenomaan Katariina Finnila-Tuohimaata. Tarkista itse. Sivut 26-27. Leikkasin vain palan keskelta, ettei tule mammuttilainausta.

Todistaja Katariina Finnilä-Tuohimaa, joka on koulutukseltaan
psykologian tohtori, on kertonut työssään erikoistuneensa lasten
kuulemiseen ja haastatellut tällöin noin pari sataa lasta oikeudenkäyntiä
varten ja tehnyt asiasta myös väitöskirjan.
----
Vielä todistaja on kertonut, ettei hän ole keskustellut A*** A***n
kanssa eikä nähnyt myöskään keskustelujen videointia ja että
päätelmänsä ovat vain litteroinneista. Niistä voidaan myös päätellä, että
lapsen annetaan ymmärtää, että hän valehtelee.

[Sirpa]

Tässä vielä hovin päätöksestä AA:n kertomuksen luotettavuudesta, ja se kohta mistä mainitsin edellä, että syyttäjän todistajan lausunnon luotettavuus joutui kyseenalaiseksi, koska se katsottiin lähinnä mielipiteeksi.

Hovioikeuden arvio Anneli Auerin hovioikeudessa antaman kertomuksen uskottavuudesta

Anneli Auer on hovioikeudessa todistelutarkoituksessa kuulusteltuna kertonut ulkopuolisen tekijän tappaneen Jukka Lahden. Hänen kertomuksensa tapahtumien kulusta on ollut johdonmukainen ja melko yksityiskohtainen, ja se on asian käsittelyn eri vaiheissa edellä todettua lukuun ottamatta pysynyt olennaisilta osin samanlaisena. Lisäksi vanhempi rikoskonstaapeli ZB:n kertomus ja poliisin peitetoiminnasta laaditut raportit osoittavat, että Anneli Auer on kertonut tapahtumista keskeisiltä osin samalla tavoin sekä alustavassa puhuttelussaan välittömästi tapahtumien jälkeen yöllä 1.12.2006 ZB:lle että myöhemmin vuonna 2009 ennen poliisikuulustelujaan peitetoiminnan suorittaneelle poliisimiehelle, johon hänellä on raporteista ilmenevien tietojen perusteella ollut luottamukselliset välit.

Anneli Auer on kertonut joistakin tapahtumien yksityiskohdista eri kuulemiskerroilla eri tavoin. Hovioikeus arvioi, että hänen esittämänsä yksityiskohdat ovat saattaneet ajan kuluminen huomioon ottaen joiltakin osin perustua enemmänkin pohdintoihin ja päättelyihin kuin todellisiin muistikuviin. Sen vuoksi Anneli Auerin hovioikeudessa antaman kertomuksen uskottavuuden arvioimiseksi on annettava erityistä painoarvoa hänen pian tapahtumien jälkeen 2.12.2006 antamalleen, videotallenteeseen tallennetulle kertomukselleen.

Anneli Auerin 2.12.2006 kello 15:55 alkaen eli noin puolitoista vuorokautta tapahtumien jälkeen antama kertomus on sisältänyt runsaasti yksityiskohtia, ja se on ollut pääpiirteissään johdonmukainen, joskin jossain määrin hajanainen. Hänen kertomuksestaan ei muun ohella käy tarkemmin ilmi, missä vaiheessa erityisesti hätäkeskuspäivystäjän ja ylikonstaapeli ZA:n kanssa käymiinsä puhelinkeskusteluihin nähden hän oli käynyt toisen kerran katsomassa makuuhuoneeseen. Lisäksi hän on vastoin hätäkeskuspuhelutallenteelta ilmenevää selvitystä kertonut, että Jukka Lahden äänet olivat loppuneet, kun hän oli ollut puhelimessa ZA:n kanssa. Hänen kertomuksensa on myös joiltakin muilta ajan kulumista koskevilta osin ollut epätäsmällinen, eikä hänellä ole ollut muistikuvia kaikista tiedustelluista yksityiskohdista. Anneli Auerin kertomus on sisältänyt joitakin epäolennaisia sekä joitakin hänelle epäedullisia yksityiskohtia. Esimerkiksi kysyttäessä, oliko makuuhuoneen lattialla ollut veitsi kuulunut hänen ja Jukka Lahden talouteen, hän on kertonut, että hän oli tapahtumien jälkeen käynyt katsomassa, että heidän mustavartinen veitsensä oli ollut paikallaan, mutta että heillä oli lisäksi ollut joitakin vanhoja veitsiä. Valaistusolosuhteista kysyttäessä hän on kertonut, että aluksi oli ollut aika pimeää ja että hän ei tiennyt, milloin valot olivat tulleet päälle. Hän on kuitenkin kyennyt antamaan ulkopuolisesta tekijästä melko paljon tuntomerkkejä. Anneli Auer on kuvannut kuulo- ja näköhavaintojaan sekä tapahtumien aikaisia tuntemuksiaan ja ajatuksiaan yksityiskohtaisesti.

Anneli Auerilla olisi ollut yli vuorokausi aikaa kehitellä hätäkeskuspuhelutallenteeltakin ilmenevään selvitykseen nähden yhteensopiva valheellinen kertomus. Edellä selostetun perusteella Anneli Auerin kertomus ei kuitenkaan vaikuta suunnitellulta ja valehdellulta vaan todellisiin havaintoihin ja kokemuksiin perustuvalta. Hänen kertomuksensa ei myöskään edellä mainittua yksityiskohtaa lukuun ottamatta ole ristiriidassa hätäkeskuspuhelutallenteelta tapahtumien kulusta ilmenevän selvityksen kanssa, eivätkä hänen ja A:n kertomukset tapahtumien kulusta ole keskenään ristiriidassa, vaikka ne joiltakin yksityiskohdiltaan poikkeavat toisistaan. Hovioikeus katsoo, että Anneli Auerin kertomusta 2.12.2006 ei voida sisältönsä puolesta pitää epäluotettavana.

Anneli Auerin puhuttelun 2.12.2006 videotallenteesta ilmenee, että hän on koko puhuttelun ajan ollut rauhallinen. Psykologit ZN lausunnossaan 7.8.2009 ja ZO lausunnossaan 17.8.2009 ovat katsoneet, että Anneli Auerin käyttäytyminen mainitussa puhuttelussa oli poikennut siitä, miten traumaattisessa tilanteessa tyypillisesti käyttäydytään. Psykologian tohtori ZI on arvostellut sanottuja lausuntoja ja todennut, että niissä ei ole esitetty, mihin tutkittuun tietoon tehdyt päätelmät ovat perustuneet, ja että kysymys on ollut lähinnä lausunnonantajien henkilökohtaisista mielipiteistä. ZI on katsonut, että Anneli Auerin rauhallisuus on voinut johtua siitä, että tämä on ollut kokemansa traumaattisen tilanteen johdosta sokissa. ZI on perustanut näkemyksensä kriisejä koskevaan kirjallisuuteen, jossa on todettu, että sokkivaihe alkaa heti laukaisevan tilanteen tapahduttua ja että se kestää muutamista hetkistä muutamaan vuorokauteen. Tällöin ihminen ei kykene vielä käsittämään tapahtunutta tai jopa kieltää sen. Välitön sokkivaiheen reagointi on usein eräänlaista lamautumista, joka ulospäin näyttäytyy tilanteeseen nähden hämmentävänä tyyneytenä.

Hätäkeskuspuhelutallenteelta ilmenee, että Anneli Auer on puhelun aikana kuulostanut hyvin hätääntyneeltä ja ahdistuneelta. ZA:n ja ZB:n kertomukset puolestaan osoittavat, että poliisipartion saavuttua paikalle Anneli Auer oli jo käyttäytynyt rauhallisesti. Hovioikeus toteaa, että Anneli Auerin käyttäytymisestä esitetty näyttö sopii ZI:n luotettavana pidettävään, perusteltuun kuvaukseen ihmisen käyttäytymisestä traumaattisen tilanteen jälkeisessä sokissa. Hovioikeus katsoo, että Anneli Auerin tapahtumien jälkeisen rauhallisuuden ei voida katsoa viittaavan siihen, että hänen 2.12.2006 antamansa kertomus olisi totuudenvastainen tai epäluotettava.

Syyttäjä on katsonut seuraavien seikkojen osoittavan Anneli Auerin kertomuksen epäuskottavuutta. Anneli Auer on kyennyt antamaan ulkopuolisesta tekijästä tuntomerkkejä, vaikka talossa on hänen kertomansa mukaan ollut aluksi pimeää. Anneli Auerilla on hätäkeskuspuhelun rekonstruktiovertailun perusteella ollut kengät jalassaan, vaikka hän on kertomansa mukaan ollut paljain jaloin. Makuuhuoneen lattialla terassin oven ja takan välisellä alueella ei ole ollut selkeitä Jukka Lahden ja ulkopuolisen tekijän kamppailusta johtuneita verijälkiä, vaikka Anneli Auerin kertoman mukaan he ovat olleet lähempänä ovea ja takkaa ja kamppailleet. Olohuoneen lattialla ei ole ollut Anneli Auerin rinnan haavasta tippuneesta verestä johtuvia jälkiä, vaikka hän on kertomansa mukaan juossut olohuoneessa. Hovioikeus toteaa, että sanotuilta osin kysymys on Anneli Auerin kertomuksen epäolennaisista yksityiskohdista ja että esitetyn muun näytön perusteella ei voida tehdä luotettavia johtopäätöksiä siitä, että Anneli Auer ei olisi kyennyt kertomiaan havaintoja tekemään tai kertomallaan tavoin liikkumaan. Sanotut seikat eivät siten osoita Anneli Auerin kertomuksen epäuskottavuutta.

Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnosta 8.12.2009 ilmenee, että Anneli Auerin yllä olleen punaisen t-paidan sekä vasemman että oikean hihan reunoista takaa keskeltä oli todettu verta ja DNA-tunniste, joka oli sopinut Jukka Lahden DNA-tunnisteeseen. Anneli Auer on puhuttelussa 2.12.2006 kertonut, että hän oli käynyt pesuhuoneen kautta katsomassa Jukka Lahtea, että hän oli ylettynyt koskettamaan tätä olkapäähän ja että hän oli saanut verta käteensä. Anneli Auer on hovioikeudessa kertonut, että hän oli avannut pesu- ja makuuhuoneen välistä ovea hyvin varovasti, jotta hän ei olisi ruhjonut Jukka Lahtea, ja että hihojen veritahrat olivat saattaneet aiheutua edellä mainitussa yhteydessä kosketuksesta verisiin oven karmeihin tai että veritahrat olivat tulleet hihoihin jossakin muussa yhteydessä jo ennen tapahtumia.

Tapahtumapaikasta laaditun valokuvaliitteen valokuvista 25, 26 ja 55 - 57 ilmenee, että pesuhuoneesta makuuhuoneeseen avautuva ovi oli ollut kiinni, että sen alaosassa makuuhuoneen puolella ei ollut ollut muita kuin yksittäisten veripisaroiden ja -roiskeiden jälkiä ja että Jukka Lahti oli maannut lattialla hyvin lähellä ovea pää ovea kohti. Ensipartiokuvat-tallenteen valokuva 51, jossa poliisin tekninen tutkija on havainnollistanut oven avautumiskulmaa, osoittaa, että tekninen tutkija oli voinut avata ovea niin paljon, että hän oli pesuhuoneen puolella seisten mahtunut katsomaan Jukka Lahtea ja osoittamaan tätä taskulampulla. Sanotun perusteella hovioikeus toteaa, että ei ole mahdotonta, että Anneli Auer olisi kertomallaan tavalla käynyt katsomassa ja koskettamassa Jukka Lahtea. Epätodennäköistä kuitenkin on, että hänen t-paitansa molempien hihojen verijäljet olisivat voineet aiheutua tässä yhteydessä. Joka tapauksessa esitetyn näytön perusteella ei voida varmuudella päätellä, miten ja milloin Anneli Auerin t-paidan hihojen verijäljet ovat aiheutuneet.

Hovioikeuden johtopäätös

Kerrotuilla perusteilla hovioikeus pitää Anneli Auerin kertomusta tapahtumien kulusta keskeisiltä kohdiltaan uskottavana.

[Sirpa]

Sirpalle-

Eikö tuo ottamasi pätkä käräjäoikeuden päätöksestä ole juuri tämän syyttäjän todistajan tarinaa - tuon Pirkko Lahden?

Ei vaan koski nimenomaan Katariina Finnila-Tuohimaata. Tarkista itse. Sivut 26-27. Leikkasin vain palan keskelta, ettei tule mammuttilainausta.

Todistaja Katariina Finnilä-Tuohimaa, joka on koulutukseltaan
psykologian tohtori, on kertonut työssään erikoistuneensa lasten
kuulemiseen ja haastatellut tällöin noin pari sataa lasta oikeudenkäyntiä
varten ja tehnyt asiasta myös väitöskirjan.
----
Vielä todistaja on kertonut, ettei hän ole keskustellut A*** A***n
kanssa eikä nähnyt myöskään keskustelujen videointia ja että
päätelmänsä ovat vain litteroinneista. Niistä voidaan myös päätellä, että
lapsen annetaan ymmärtää, että hän valehtelee.

No hoviin kait sitten oli kaikki katsottu - kun edellä niin sanotaan, ja ilm. sama todistaja puolustuksella sielläkin. Mielestäni tuota käräjäpäätöstä nyt ei edes pitäisi enää siteerata, kun asia on ollut jo hovissakin, ja sieltä kilometrikaupalla tekstiä. Asiat ja lausunnot on mitä on, kun tässä on joka tapauksessa tarkoitus ja päämäärä päästä KKO:n - vaikka keinoja kaihtamatta.