MURHA.INFO

Hmm, olen viimeiseen asti puolustellut äitiä tässä keskustelussa, kun ei ole faktoja esillä ollut, mutta jos se on faktaa, etä hänellä on myös 5-vuotias tytär joka kaiken lisäksi asuu isällään(mikä ei nykypäivänä ei enää ole mahdotonta, mutta harvinaisempaa kylläkin), niin minkälainen kyseinen ihminen on ylipäänsä ollut? Yleensähän siihen on kuitenkin jokin syy olemassa, miksi lapsi asuu äidin sijaan isällä, esim.äidin ongelmat?

^ Samaa mieltä

matahari kirjoitti:Nykyajan meno on mielestäni "sairasta" joka suhteessa. Nuorilla ei ole mitään kunnollista mallia elämäänsä kun itsekkin ovat aviottomia/avioero perheestä. Muksu pitää tehdä joka jätkän kanssa ja sitten lusikat jakoon kun ei olekkaan kivaa

Suo anteeksi, mutta meilläkin on aviottomia ja erolapsia. Koen tuon kommenttisi todella syyllistävänä sikäli, että ikäänkuin kuvittelisit ainoastaan avioliitossa syntyneistä ydinperhelapsista tulevan mallikansalaisia. Minä olen aivan varma siitä, että lapsistani kasvaa vastuullisia ihmisiä, jotka hoitavat myös ihmissuhteensa niin hyvin, kuin se kulloisissakin olosuhteissa on mahdollista. Ei heillä varmasti ole kuvitelmaa siitä, että kaiken pitää aina olla kivaa.. pikemminkin tiedostavat sen, etteivät asiat aina mene kuten toivoo, mutta silloinkin on mahdollista löytää ratkaisuja.

Täytyy myöntää, että itse hieman vanhakantaisena karsastan nopeita hyppyjä suhteesta toiseen, ja erityisesti jos asiaan liittyy lapsia. Sitä en minäkään käsitä, että aina pitää olla joku jonka kanssa leikkiä kotileikkiä. Ero voi olla joskus ainoa vaihtoehto, muttei kuitenkaan tarkoita että kaikki erolapset kasvaisivat "kieroon".

Joo, ei ollut minun tarkoitus yleistää - joskus ero on paras vaihtoehto ja joskus äiti haluaa tehdä lapsen ilman isää jne. Mutta nykyään on vain yleistynyt erot ja juuri tämä suhteesta toiseen hyppiminen, joka ei varmastikaan ole lapselle hyväksi. Tuntuu, että annetaan periksi liian helpolla, eihän parisuhde aina ole ihanaa ja tottakai se alkuhuuma katoaa, mutta pitäisi huomata mitä niiden tilalle tulee - turvallisuutta ja luottamusta. Ainahan niin ei valitettavasti kuitenkaan ole...

Toivottavasti joku ymmärtää pointtini?

Juliet Jones kirjoitti:Suo anteeksi, mutta meilläkin on aviottomia ja erolapsia. Koen tuon kommenttisi todella syyllistävänä sikäli, että ikäänkuin kuvittelisit ainoastaan avioliitossa syntyneistä ydinperhelapsista tulevan mallikansalaisia. Minä olen aivan varma siitä, että lapsistani kasvaa vastuullisia ihmisiä, jotka hoitavat myös ihmissuhteensa niin hyvin, kuin se kulloisissakin olosuhteissa on mahdollista. Ei heillä varmasti ole kuvitelmaa siitä, että kaiken pitää aina olla kivaa.. pikemminkin tiedostavat sen, etteivät asiat aina mene kuten toivoo, mutta silloinkin on mahdollista löytää ratkaisuja.

Täytyy myöntää, että itse hieman vanhakantaisena karsastan nopeita hyppyjä suhteesta toiseen, ja erityisesti jos asiaan liittyy lapsia. Sitä en minäkään käsitä, että aina pitää olla joku jonka kanssa leikkiä kotileikkiä. Ero voi olla joskus ainoa vaihtoehto, muttei kuitenkaan tarkoita että kaikki erolapset kasvaisivat "kieroon".

No juu suo anteeksi, olisi pitänyt tarkentaa etten nyt toki tarkoita että kaikkien avioeroperheiden lapset eivät saisi elämäänsä hyviä eväitä
Nykyajan meininki vaan on helvetin kevytkenkäistä, mennään ja tehdään niitä muksuja ja erotaan myös mennen tullen. Jotain kyllä kertoo maailman menosta kun uusperheet, yksinhuoltaja äidit ja isät alkavat olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Joo olen tiukkapipo

Joo olen tiukkapipo

Heh, näissä asioissa myöskin, vaikka monia muita asioita pidänkin vanhanaikaisina - lapsia en ole itse tähän maailmaan halunnut tehdä, koska en koe voivani tarjota heille sellaista elämää jota itse lapsuudestani arvostan, esim. maaseudun rauha, turvallisuus, tarpeeksi iso koti...

Kyllähän se nykyajan meno on enemmän siihen mennyt että parisuhteessa pitäisi kokoajan olla kivaa ja ihanaa(niin nuorilla kuin välillä vähän vanhemmillakin), eikä ymmärretä että kyllä sen eteen on töitäkin tehtävä, joka edesauttaa sitä "yhteen hitsautumista". Vastineeksi saa hyvän, turvallisen ja pysyvän suhteen jossa molemmilla on hyvä olla vaikka välillä alamäkiä onkin.
Nuorilla kuitenkin tuntuu olevan nykyään se käsitys, että kotileikit kuuluvat paitsi lasten, myös nuorten elämään, heillä tosin konkreettisemmin. Ja kuitenkin, harvenpi kait näiden esimmäisten "leikkikavereiden" kanssa pysyvään suhteeseen(avioliittoon) päättyy. Ellei sitten mennä heti samalla naimisiin ja ja erota parin kuukauden päästä..

Lapsen/lasten kannalta ei kuitenkaan todellakaan ole hyväksi, jos kumppani kokoajan vaihtuu, kyllähän siinä menee nopeasti pienellä pää pyörälle.

Kyllä se tiettyjä kysymyksiä herättää kun vanhempi lapsi asuu isän luona, tässä tilanteessa on varmasti selvitetty että isällä on paremmat mahdollisuudet huolehtia lapsesta kuin äidillä, joka on harvinaista ja voi viitata esimerkiksi äidin väitettyyn päihteidenkäyttöön.

Ihan aikuisten oikeestiko te ajattelette vielä 2000-luvulla, että lapsi asuu isällään vain jos äidissä on jotain vikaa?!
Muutenkin asenteet tässä ketjussa ovat kuin esihistorialliselta ajalta.
Nainen sitä, nainen tätä...pohtikaas lasten isiä samalla painoarvolla.
Tai ylipäätään tässä tätä TEKIJÄÄ, MIESTÄ.

Meillä lapsi asuu isällään. En ole narkkari,mt-ongelmainen,alkoholisti tai muutenkaan päästäni sekaisin.
Tervetuloa tähän päivään sieltä 1970-luvulta!

Sitä en kritisoi että lapsi asuu isällään. Siihen voi olla tosiaan muitakin syitä kuin äidin kelvottomuus.
Kritisoin löyhää moraalia ja elämänmenoa jossa ihmissuhteet ovat kertakäyttökamaa. Lapsia kuitenkin pitää heti laittaa maailmaan vaikkei vastapeluria juuri edes tunne. Siinä leikissä ei kärsi kuin lapset joita hetken huumassa laitetaan alulle.

Ei tosiaan tarvitse äidissä olla vikaa jos lapsi asuu isänsä kanssa. Mä olen jäänyt asumaan isän kanssa alle kouluikäisenä, kun vanhemmat erosivat. 2v pikkuveli jäi äidille. Molemmat olivat täysin normaaleja työssäkäyviä vanhempia, jotka nyt sattuivat päätymään tällaiseen ratkaisuun ja joka myös oli kaikkien osapuolten kannalta paras ratkaisu.

Itse tapauksesta ei ole ilmeisesti kuulunut mitään uutta?

Mielestäni ei ole mitenkään outoa, jos lapsi asuu isänsä kanssa, nykyisin pitäisi isänkin olla samalla viivalla äidin kanssa, mutta näin ei näytä valitettavasti olevan; leimataan äiti huonoksi jos lapsi _joutuu_ asumaan isänsä kanssa, ja päinvastoin isä, joka asuu lapsensa kanssa on itse jumala- onhan hän tehnyt suuren uhrauksen että huolehtii lapsestaan. Valitettavasti taitaa vielä tänäpäivänäkin näyttää sosiaaliviranomaisillakin olevan se asenne, et lapsi menee lähes poikkeuksetta äidille erotilanteissa. Täälläkin pähkäillään paljon miten äiti voi jättää ton ikäisen lapsen hoitoon ja lähteä itse johonkin. En ymmärrä sitä, että noin tuntemattomalle jättää lapsensa hoitoon, mutta onhan lapsella yleensä isäkin, missä isä oli eikä ollut lapsensa kanssa? Aina äitien pitäisi olla lapsen saatuaan seuraavat 18v 24/7 valmiudessa eikä käydä missään ilman lasta, mutta isän kohdalla tälläistä ei odoteta. Monet ydinperheen pariskunnat viettää viikonloppuja ilman lapsia, mutta vissiin yksinhuoltajien pitäisi taipua johonkin enemmän tai jotain?

Totta nykypäivänä, että parisuhteet tulee ja menee, ja lapsilla muuttuu isä/äitipuolet tiuhaan tahtiin, enkä tätä ymmärrä lainkaan. Se ei ole lapsen kehitykselle paras vaihtoehto. Mulle aivan sama miten lapsettomat vaihtaa kumppaneitaan, mutta kun kuvioissa on lapsia, pitäisi he olla ensisijaisia ja ajatella heidän parastaa. Parasta ei ole se, että esitellään joka viikko uusi isäpuoli.

Diipadaapa, voihan se olla, että joskus mutsit joiden lapsi/lapset asuu isänsä kanssa ovat ihan mallikansalaisia (ehkä sellaisiakin mammoja on jotka tekevät uraa,ja lapset olisivat vaan tiellä tms.) mutta ne jotka itse tiedän, niin ovat päihteenkäyttäjiä ja muutenkin (lähinnä pyllystään) holtittomia.
Karua, mutta totta.