Talkkari siis asui aivan tuon tapahtumapaikan yläpuolella olevassa asunnossa (jos olen oikein tulkinnut). Hänkö ei sitten kuullut mitään ääniä, vaikka toisaalla talossa asuva nainen kuuli jopa avunhuutoja?
Jotenkin sitä ajattelee, että talkkarit nukkuvat "koiranunta" ja havahtuvat kaikkiin epätavallisiin ääniin asuintaloissaan. Talkkarilla voi tietysti olla syynsä kuulemattomuuteen, mutta millainenhan tyyppi hän oli?
Onko siitä mitään tietoa, oliko Susannella tapana yleensä kulkea tuon kellarin kautta tai kulkiko hän sieltä koskaan, jos ei pyörää ollut matkassa? Maigretin postauksista luin, että Susanne olisi ennenkin kävellyt kotiinsa yösydännä, mutta entä tuo kotitalossa käyttäytyminen?
Kun taas kerran lueskelin tuota ketjua, tuolla alkupuolella oli Kylliltä mielenkiintoinen kommentti; jospa Susanne olikin itse ihastunut johonkin varattuun mieheen, jota ei ollut vieminen vanhempien silmien eteen. Itse jatkoin ajatusta, josko Susanne kiristi miestä uhkaamalla kertoa tämän edesottamuksista miehen perheelle tms.
Yksi mahdollisuus tietysti voisi olla, että vaanija oli jo jostain syystä kellaritiloissa.
Olivatko Susanne ja hänen sisarensa samannäköisiä? Olisiko tyyppi voinut erehtyä naisissa ja olisikin ollut vaanimassa siskoa? Asian oikean laidan tullessa ilmi, olisi jo ollut myöhäistä perua. (No, ehkä hieman kaukaa haettua

)
Kaikenkaikkiaan minua on ärsyttänyt jo aikojen alusta (seurasin juttua jo teini-ikäisenä) se, että joka paikassa - myös tässä ketjussa - korostetaan kovasti, miten oman arvon tuntoinen Susanne oli. Susanne ei ollut humalassa! Susanne ei lähtenyt vieraiden mukaan! Susanne oli tunnollinen! Susanne sitä ja Susanne tätä. Tarina kertoo kuitenkin muuta: Susanne vei iskemiään miehiä kotiinsa. Hän vietti aikaansa ravintolassa, vaikka seuraava päivä oli työpäivä. Hän lähti norskin mukaan tuntematta miestä sen lähemmin.
Joistakin ihmisistä sanotaan, että he ovat "koppavia". Tämä ominaisuus ihmisessä ärsyttää helpostikin erityisesti vastakkaista sukupuolta; Mikä se luulee olevansa? Minä sille vielä näytän. Minua se ei kohtele näin.
Tämäkö oli Susannenkin kohtalo?