V: En minä osaa sitä selittää. Kunhan otin sen varmuuden vuoksi mukaan. Ei minulla useasti ole puukko varmuuden vuoksi mukana. Enkä osaa selittää, että miksi otin sen juuri nyt varmuuden vuoksi.
Selitys numero yksi on, että epäilty on väkivaltaa ihannoiva sekopää, jolla todellisuudessa on useasti puukko mukana, koska hän fantasioi joutuvansa tilanteeseen, jossa pääsee käyttämään sitä.
Koska ihmettelyn pääpaino on osoittaa tekijä vaaralliseksi valehtelijaksi, on selitys numero yksi kiistämättä houkutteleva.
Selitys numero kaksi on, että epäilty tunnetusti harrasti kalastusta. Siinä on ihan normaalia pitää puukkoa mukana. Mutta nimenomaan puukkoa. Ei leipäveistä.
Toisaalta tuskin kukaan täällä ajattelee, että tekijä normaalisti käveli leipäveitsi lahkeessa pitkin Jyväskylän yöelämää.
Toisaalta nämä keskustelut tahtovat olla jonkinlaisia fantasioiden mittelöitä. Tekijä esittää tietynlaisen fantasian itsestään, jossa hän on täysin syytön, mutta itselleen käsittämättömästä syystä päätyi murhan yritykseen ja murhaan. Täällä taas jotkut kirjoittelijat fantasioivat tekijän mahdollisimman epärehelliseksi, dramaattiseksi, vaaralliseksi, sekaisin olevaksi, tyhmäksi ja kieroksi.
Paljon hedelmällisempää on lähteä liikkeelle tosiasioista. Tekijän puheet eivät luo yhtäkään tosiasiaa. Ne vain kuvailevat tosiasioita hyvin tai huonosti. Tästä syystä pitäisi olla paljon kiinnostuneempi tosiasioista kuin tekijän puheista.
Tosiasia on, että tekijällä on aikaisemmin ollut täysin laillisia ja hyviä syitä pitää puukkoa mukana joskus. Tosiasia on, että hän ei ole joka kerta mennyt kalastamaan kun on astunut kotinsa ovesta ulos. Joten tässä kohdassa hän puhuu aivan sattumalta totta, tarkoitti tai ei. Rasittavaa, että se menee sitä herkullista fantasiaa vastaan, että tekijä on mahdollisimman epärehellinen ja syyllinen joka käänteessä, mutta ei voi mitään.
Vähän kuin tekijä olisi kalastanut, jotta saisi tekosyyn pitää puukkoa mukana, jotta voisi sen avulla joskus vuosien kuluttua raiskata jonkun puistossa tai ryöstää taksin. Mutta kun kukaan ei yleensä tarvitse tekosyytä itseään varten. Tekosyyt on muita varten jälkikäteen.
V: En muista tuollaista.
Joiltain tahtoo unohtua se, että kenenkään ei tarvitse todistaa itseään vastaan. Muistamattomuus on myös, jos sen tahtoo myönteisesti tulkita, tapa välttää konfliktia. Tekijä voisi hyvin toistaa, amerikkalaisen poliisisarjan tyyliin, että ei kommentoi. Mutta kun se käytännössä tarkoittaa, että "tiedän kyllä, mutta en sano, joten selvittäkää itse".
Jostain syystä hän tahtoo antaa itsestään mahdollisimman myönteisen vaikutelman. Tiedän, että näiden rikosnimikkeiden valossa siihen liittyy tiettyjä haasteita. Mutta mitä itse tekisitte? Jos leikitään, että joku on voodoolla kaapannut teidät sätkynukeksi tekemään murhan, ja kirous haihtuu juuri kun poliisit ilmestyvät paikalle, niin miten parhaiten luovisitte tilanteessa? Kysymykseen pitää vastata siltä pohjalta, että poliisi ei usko voodoon voimaan. Luulen, että aika moni valitsisi tämän yhteistyötä tekevältä näyttävän muistamattomuuden.
Ainoa ero on, että tämä epäilty ei halua olla vastuussa teosta, jonka teki. Mutta voodoon kaappaama henkilö ei halua olla vastuussa teosta, jonka joku muu teki hänen kauttaan. Tuloksena on ylimääräistä tasapainoilua, jossa yritetään säilyttää irtopisteet halukkuudesta yhteistyöhön, mutta kuitenkin ilman, että tehdään sitä omalta kannalta liikaa.
Tässä ei ole keskeistä niinkään valehtelu siitä, että muistaako hän vai ei. Jokaisen täällä olisi hyvä kysyä itseltään, että mitä itse tekisi vastaavassa tilanteessa. Tämän keskustelun perusteella voisin kuvitella, että moni täällä on ylpeä siitä, että kertoisi heti kaiken. Häiritsevintä on ehkä se ristiriitainen viesti, että epäilty tekee ja ei tee yhteistyötä viranomaisten kanssa, samalla kun auttaa ja ei auta jutun selvittämisessä. Sen sijaan, että kieltäytyisi suoraan, jää poliisin vastuulle yksipuolisesti tulla tulokseen, että kuulustelut ovat olleet täyttä bullshittiä.
feverlag kirjoitti: La Marras 01, 2025 2:20 pm
välttääkseen elinkautisen suoltaa ties mitä soopaa jotta teot olisi vain hetken mielijohteesta
Menee vähän sanoilla kikkailuksi, että mikä on vakaan harkinnan ja hetken mielijohteen määritelmä tai ero tässä tapauksessa. En väitä näkeväni tekijän pään sisään. Jos jollekin on tullut sellainen vaikutelma, niin olen ilmaissut itseäni huonosti. Tietyistä ulkoisista teoista voi päätellä jotain siitä, että miten tekijä näki tilanteen ja miten oli päättänyt toimia. Mutta samaan aikaan pitää olla lahjakas huomioimaan se, että tekijällä on tietynlainen tunnemaailma, vireystila ja kognitiivinen kapasiteetti ollut vaikuttamassa päätöksiin. Ne siis voi olla tehty myös luulon, erehdyksen ja unohduksen perusteella. Tai tiedon puutteessa tai katteettoman toiveen tai odotuksen perusteella.
Uskon, että tekijä ei halunnut missään vaiheessa tappaa ketään pelkästään siksi, että halusi vaan tappaa jonkun. Uskon, että tekijä piti tappamista sopivana ja toimivana keinona minkä tahansa muun tavoitteen saavuttamiseksi. Näihin voi kuulua auton hallintaan saaminen ja teon ilmoittamisen estäminen, molemmissa tapauksissa.
Katolinen ihmiskuva sanoo, että mikään tietoinen olento ei tahdo pahaa pahan vuoksi, vaan aina jonkin rajallisen tai osittaisen hyvän perusteella. Siinä valossa kuulostaa idioottimaiselta koko ajatus, että joku haluaa tappaa jonkun pelkästään siksi, että haluaa tappaa jonkun. Paljon traagisempaa ja vastenmielisempää on se, että joskus se rajallinen hyvä, jota tappamisella tavoitellaan, on pieni, turha ja ohimenevä. Tekijä ei montaa tuntia ehtinyt nauttia tappamalla ja tappamista yrittämällä saamistaan asioista.
Jälkimmäisestä pöytäkirjasta:
Turpeinen on kertonut ensimmäisessä kuulustelussa, että lähdettyään baarista hän meni jotenkin ihan sekaisin ja hänelle tuli ajatus, että hakee puukon, tilaa taksin ja ottaa taksin haltuunsa puukottamalla kuskia. Turpeinen on kiistänyt tappamistarkoituksen. Toisessa kuulustelussa Turpeinen on kertonut saaneensa ajatuksen taksikuskin puukottamisesta vasta sen jälkeen, kun on käynyt kotona, hakenut puukon ja ollut kävelemässä Huhtasuolle, jonne taksin tilasi.
Jos taksi otetaan haltuun puukottamalla kuskia, niin puukottaminen loppuu välittömästi kun kuski on valmis luovuttamaan taksin. Sellaistakaan asiaa ei ole kuin puukottaminen puukottamisen vuoksi, vaan tässä tapauksessa puukottamalla tavoiteltiin jotain muuta. Vaikuttaa siltä kuin tekijän mielestä teon yrittämisestä ei voitaisi syyttää eikä rangaista siksi, jos teko epäonnistuu. Mutta kun siksi juuri syytteen nimi on murhan yritys eikä murha.
Siis pätee, että jokaiseen tekoon on motiivi. Se motiivi voi epäonnistua. Se voi perustua huonoon tietoon. Mutta se on olemassa. Muuten veitsi ei olisi viuhunut. Sellaista ei siis ole olemassa, että aikoo puukottaa jotakuta kaulaan niin, että toinen ei kuole. Puukottajan vastuulla on tietää, tiesi todellisuudessa tai ei, että kaulaan puukottamisesta hyvin mahdollisesti seuraa kuolema.
Kenelläkään ei ole mahdollisuutta, tarvetta eikä velvollisuutta nähdä tekijän päähän, jotta voisi tietää, löytyisikö sieltä tappamistarkoitus. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, aina on ollut kyse siitä, mitä ulkoisesta teosta on mahdollista päätellä teon luonteesta. Tämä siksi, että teon luonne on asia fyysisessä todellisuudessa, ei tekijän päässä. Tämän vuoksi tuosta kiistämisestä ei tarvitse välittää, eikä siten edes tehdä mitään vääryyttä tekijää kohtaan.
Mitä toisessa pöytäkirjassa sanottuun tulee, leipäveitsi ei tullut mukaan ilman motiivia. Jos motiivi ei ollut taksimiehen puukottaminen, niin mikä se sitten oli? Tekijä tuskin voi sanoa, että "se oli tarkoitettu avuksi puskaraiskaukseen tai snappikontaktin raiskaamiseen, siispä kuljettajan hakkaaminen sillä ei ollut suunniteltu teko". Mutta mikä tekee taposta murhan ei käsittääkseni ole kirjaimellisesti "vakaa aikomus toimia niin, että uhri kuolee", vaan "vakaa aikomus tehdä sellainen asia, josta on todennäköinen seuraus, että uhri kuolee".
Tai tekijä voisi sanoa, jos yllättäen päättäisi puhua totta, että otti veitsen mukaan "tahtonsa toteen saamisen apuvälineeksi", vaikka ei tiennyt siinä vaiheessa tarkalleen, mitä tulisi vielä aamun aikana tahtomaan. Mutta tahto oli kova, selvästi. Tottakai jokainen ymmärtää, kun vähän ajattelee, että tekijän ensimmäiset suunnitelmat olivat Jyväskylässä. Jos ne olisivat onnistuneet, siis snappikontakti olisi päästänyt kotiinsa tai lähtenyt ajelulle, niin Mikkelin suuntaan tuskin olisi menty ollenkaan. Tai ainakin siitä olisi tullut hurja idea ensitreffeille.
Puhe päähänpistosta Vaajakosken ympyrässä saattaa olla esitetty sitä varten, että päätös Mikkeliin menemisestä ei muuttuisi todisteeksi murhasta. Samaan aikaan se voi myös pitää paikkansa.
Turpeinen on kertonut menneensä paniikkiin ja ottaneensa siivoushuoneen pöydältä pienen vasaran.
Selvästi oli tekeillä eliittitason valmiusjoukkojen sotilas jos joka asiasta menee paniikkiin. Venäjä kun hyökkää, niin se laittaa rajan yli tuhat babushkaa huhuilemaan "кто там" ja Suomen rintama hajoaa täysin. Jätkät etsii hysteerisenä vasaraa ja ottavat jalat alle kun eivät löydä.
Voisin kuvitella, että olisi siinä vaiheessa livahtanut avainten kanssa ovesta ulos ja mennyt puskaan piiloon. Sitten varastanut Citroenin kun mitään ei näytä tapahtuvan. Näissä molemmissa tapauksissa murha oli valittu keino tavoitteeseen pääsemiseksi. Olen edelleen sitä mieltä, että murha itsessään ei ollut tavoite, vaan sen näkeminen ja kokeminen, mitä voi saavuttaa olemalla valmis murhaan. Vastaukseksi tuli että kahden auton luvattoman käyttöönoton.
Celsius kirjoitti: Su Marras 02, 2025 10:57 am
Taksissa oli avaimeton käynnistys, joten avaimet ovat voineet olla käytännössä missä vain taksin sisällä sen vuoksi. Lähinnä tämä liittyy spekulaatioon miksi jätti taksin käyntiin.
Jos avaimet olivat taksin sisällä, mutta eivät helposti paikallistettavissa, niin yksi pelko on saattanut olla myös, että taksin ovet menisivät lukkoon. Toisaalta taksin jättäminen käyntiin on saattanut olla puhdasta välinpitämättömyyttä. Ei tekijä autoa selvästi arvostanut mitenkään.
Sen sijaan, että selityksiä haetaan mahdollisesta aikomuksesta hyödyntää taksia myöhemmin, siis sen kaavan mukaan, että "tekijä teki jotain, siispä hän tavoitteli sillä jotain", voi ennemmin olla kyse aivan päinvastaisesta. Taksi ei ollut hänen, ynnä sekin taisi jäädä pohjasta kiinni, joten oli samantekevää hänelle, mitä sille tapahtuisi. Puhaltimet jäivät päälle siksi, että olivat olleet päällä matkan aikana. Varmaan olisi heittänyt roskapönttöön koko auton jos olisi helposti kyennyt.
jukkatm kirjoitti: Su Marras 02, 2025 11:22 am
Oliko ovi lukitsematta, oliko avain ovessa, vai löysitkö tekijä avaimen jostakin piilosta. Mitä merkitystä sillä on?
Tämä on jännitysnäytelmä, joka tapahtuu kolmessa tasossa. Joillekin on olennaista vain se, miten ja mistä syystä tekijä tuomitaan pöpilään tai elinkautiseen. Joillekin on olennaista tietää mahdollisimman paljon asioita, jotka ovat todellisuudessa tapahtuneet ja vaikuttaneet tapahtumiin. Viimeisenä ovat ne, jotka haluavat käsikirjoittaa tästä amerikkalaisen poliisisarjan episodin, jossa todellisuuden tapahtumat toimivat vain inspiraationa. Sitten vielä erikseen ovat ne, joilla ei luetun ymmärtäminen riitä sen perässä pysymiseen, mitä on sanottu ja ei ole sanottu, mitä se tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita. Toki tässä on kohtalaisesti muistettavaakin, vaikka olisi kertaalleen lukenut ja ymmärtänyt kaiken.
Citroenin avainten löytymisen kanssa on olennaista se yksi mahdollinen tapahtumien kulku, että avaimet eivät olleet missään näkyvällä paikalla, vaan avaimen saamiseen liittyi pidempi yhteenotto, johon tekijä ryhtyi tietoisesti ja suunnitellusti. Tekijä siis meni ovesta sisään jo päättäneenä, että ulos astuessa olisi tapahtunut ryöstö, murha ja jälkien peittäminen.
Mahdollisia tapahtumien kulkuja ei ole loputon määrä. Yksi on, että avaimet löytyivät jostain näkyvästä säilytyspaikasta. Silloin ei ole syytä valehdella paikkaa, joten ne ovat voineet olla ihan hyvin sohvalla. Toinen on, että tarina sohvalta löytymisestä on keksitty peittelemään se, että avaimet saatiin tai niiden sijoituspaikka selvitettiin väkivaltaa käyttämällä. Oikeastaan en keksi mitään mahdollista kolmatta. Paitsi se yhdistelmä, että avaimet olivat näkyvällä paikalla ja niiden ottamisen salaamiseksi murha oli mielessä joka tapauksessa.
Neljäs vaihtoehto on ehkä se, että tekijällä oli mielessä nimenomaan murhata tämä uhri ennemmin tai myöhemmin. Mutta toisin kuin täällä on fantasioitu, ei johtuen mistään uhrin toimintaan liittyvästä asiasta. Se on mahdollista, mutta hyvin epätodennäköistä. Täällä joku aikaisemmin sanoi, että tekijä saattaa olla ongelmalapsi, joka ei ole tottunut noudattamaan sääntöjä, ja uhri mahdollisesti asetti niitä hänelle enemmän kuin hänen äitinsä.
Miten armeija sitten? Ensimmäinen ero on siinä, että siellä sääntöjä asettivat pääosin miehet. Toinen ero on siinä, että armeijassa sääntöjen tavoite on tehokas tekeminen. Kun naiset asettavat pojille sääntöjä, niin tavoite on kiltisti paikallaan pysyminen.
Jos murha oli pitkään tekeillä, niin siinä valossa Citroenin ottaminen alkaa näyttää päähänpistolta. Tai sitten sillä oli yksinkertaisesti tarkoitus tehdä paluumatka Jyväskylään. Jos tämän Aku Ankan suunnitelma olisi onnistunut, niin talo olisi palanut maan tasalle. Ruumiin jäänteistä olisi löydetty väkivallan merkkejä ja Citroen olisi löydetty satunnaisesta paikasta Jyväskylän ympäristöstä. Jos mitään tästä olisi edes aikonut tehdä kiinni jäämättä, niin olisi pitänyt aloittaa sillä, että ei tilaa omalla nimellään taksia, joka myöhemmin ilmiselvästi yhdistetään tekopaikkaan.
Paitsi kulloisenkin auton luvattoman käyttöönoton, murhan yritys osti tekijälle etumatkaa kymmenen minuuttia ja murha noin tunnin. Mutta kokonaisuutena näyttää siltä, että päätös lähteä Mikkeliin syntyi vasta taksin haltuunsaamisen jälkeen. Taksia ei ryöstetty Mikkeliin menemistä ajatellen.
Neonataali kirjoitti: Pe Loka 31, 2025 8:10 pm
Jos ei ole kiinnioton hetkellä alkoholia enää veressä, sitä ei jälkikäteen pysty millään selvittämään. Ei ole sellaista testiä olemassa.
Tämä on nimenomaan todettu täällä jo vääräksi tiedoksi. Tutustu vähän tarkemmin B-PEthiin.
Tavallinen etanoli eliminoituu vakionopeudella, mutta fosfatidyylietanoli puoliintuu tietyssä ajassa, samalla tavalla kuin monet lääkeaineet ja esimerkiksi kofeiini. Päättely menee niin, että sen pitoisuus mitataan, ja menneen kännin syvyys saadaan selville tietämällä ajankohta. Erona tavallisiin promilleihin tehdään vaan kertolaskuja plussalaskujen sijaan.
Yhdeksän annosta kuulostaa kohtalaisen tukevalta känniltä kerralla vedettynä. Mutta keskipainoinen mies käsittääkseni eliminoi yhden annoksen noin sadassa minuutissa. Joten asioiden tapahtuessa Mikkelin päässä oltiin oltu jo useampi tunti laskuhumalan puolella.
