---------------------------------------------------------------------------------------------------
Välituomiossa 29.1.2024 ratkaistut seikat:
------------------------------------------------------------------------------------------------------
* Asiassa esitetyn näytön perusteella käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että Tn on kohdistanut Wn päähän ja vartaloon liiallista ja toistuvaa väkivaltaa, ja että
* Wn on ensimmäisen päähän kohdistuneen iskun jälkeen joutunut niin avuttomaan tilaan, ettei hän ole enää kyennyt puolustautumaan tehokkaasti tai torjumaan enempää väkivaltaa.
* Näytön perusteella käräjäoikeus katsoo kiistattomasti selvinneen, että ainakin suurin osa Tn vammoista ja puremajäljestä on aiheutunut Wn taistelusta hengestään.
* Käräjäoikeus on todennut, että Wn ja Tn todetut vammat viittaavat vahvasti pitkittyneeseen taisteluun, jossa Wn on taistellut hengestään.
* Käräjäoikeus katsoo ylänaapureiden todistelussa tulleen näytetyksi, että pariskunnan välillä oli syytteessä tarkoitettuna aikana käyty vakavaa riitaa.
* Käräjäoikeus pitää toteennäytettynä, että teko ei kokonaisuutena tarkasteltuna ollut lyhytikäinen ja, että
* Se näyttö kokonaan huomioon ottaen varmasti aiheutti Wn kärsimystä.
* Tekoväline jäi tutkimatta, mutta käräjäoikeus katsoi, että kuolinsyyntutkijan mukaan Tn suuntasi iskut Wn jonkinlaisella tylpällä aseella.
* Tn toimi systemaattisesti salatakseen todelliset tapahtumat hyökkäyksen jälkeen.
* Käräjäoikeus katsoo, että Tn toimi systemaattisesti teon jälkeen todisteiden tuhoamiseksi ja tekaistun tapahtumankulun todistamiseksi.
* Käräjäoikeus katsoi, että teko oli provosoimaton, pitkittynyt ja, että Tn kohdisti Wn pitkäaikaista ja vakavaa väkivaltaa taistellessaan hengestään.
* Käräjäoikeus katsoo näytetyksi, että Tn tappoi Wn syytteessä tarkoitetulla tavalla ja anasti haltuunsa mainitun omaisuuden.
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Vakaa harkinta:
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tekijän määrätietoinen pyrkimys tappamisen loppuunsaattamiseksi osoittaa vakaata harkintaa.
Motiivi ei aina selviä. Tästä huolimatta muut seikat voivat riittää vakaan harkinnan kvalifiointiperusteen täyttymiseen. Toisaalta myöskään pelkkä motiivi ei riitä täyttämään kvalifiointiperustetta. Motiivin puuttuminen tai sen selvittämättä jääminen ei myöskään ole este vakaan harkinnan kvalifiointiperusten täyttymiselle, mikäli tekijän muut teot puhuvat suunnitelmallisuuden tai harkinnan puolesta. Mikäli tuomioistuin arvioisi, että motiivin puuttuminen puhuu vahvasti vakaata harkintaa vastaan, voi tappo luonnollisesti tulla arvioitavaksi murhaksi muun kvalifiointiperusteen perusteella.
Suunnittelun ei tarvitse kestää pitkän aikaa täyttääkseen vakaan harkinnan kvalifiointiperusteen. Tapauksessa KKO 1988:42 A ja B olivat saman yön aikana suunnitelleet ja toteuttaneet taksiryöstön. Suunnitelmaan kuului taksin tilaaminen ja kuljettajan tappaminen. Teon tarkoituksena oli taksiauton ja taksissa olevien rahojen anastaminen. Tekijät olivat puhuneet etukäteen surmapaikasta ja siitä, missä kumpikin istuisi taksissa. Teon katsottiin tapahtuneen ennalta yhdessä tehdyn suunnitelman mukaisesti ja yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.
Tappamiseen tarkoitettujen välineiden hankkimista pidetään vakaata harkintaa osoittavana. Välineiden ei tarvitse liittyä pelkästään tappamiseen osoittaakseen suunnitelmallisuutta, vaan kyse voi olla myös esimerkiksi ruumiin kätkemiseen tai hävittämiseen soveltuvista välineistä.
Osaksi suunnitelmallisuutta voidaan katsoa myös muunlaiset tappamista edeltävät tai sen jälkeiset toimet. Tappamista edeltävien toimien tarkoituksena voi olla esimerkiksi tappamisen onnistumisen varmistaminen ja kiinnijäämisen estäminen.
Teon jälkeinen toiminta voidaan katsoa osaksi etukäteen laadittua suunnitelmaa, jos toimien tarkoituksena on esimerkiksi jälkien peitteleminen. Oikeuskäytännössä tappamisen jälkeisenä toimintana on esiintynyt lähinnä tekovälineiden hävittämistä . Tekijä saattaa toisinaan toteuttaa tappamisen suunnitelmasta poikkeavalla tavalla. Se ei kuitenkaan vaikuta heikentävästi vakaan harkinnan arviointiin, koska tekijällä on joka tapauksessa ollut tappamisaikomus.
Määrätietoinen pyrkimys teon toteuttamiseksi: Vakaata harkintaa voi osoittaa tapa, jolla tappo on toteutettu. Tällä tarkoitetaan tässä yhteydessä lähinnä tekijän määrätietoisuutta ja sitkeyttä tapon toteuttamiseksi eikä niinkään sitä, mitä tekotapaa on käytetty. Surmaamisen määrätietoisuutta osoittaa se, että tekoa on jatkettu sen jälkeen, kun uhrin on havaittu vielä liikahtelevan. Tämän perusteella tappamisen voidaan selvästi katsoa olleen se päämäärä, johon teoilla oli pyritty.
Mikäli tekijä toteuttaa tappamisen suunnitelmasta poikkeavalla tavalla tai eri aikaan, ei sen kuitenkaan katsota olevan esteenä kvalifiointiperusteen täyttymiselle.
Korkein oikeus on todennut, että teon suunnitelmallisuutta tai vakaata harkintaa ei poista se, että tekijä ei ole päättänyt tarkkaa tekoajankohtaa tai että hän epäröi päätöksessään. Merkitystä on siten ainoastaan sillä, että tekijä valitsee tappamisvaihtoehdon kaikista varteenotettavista toimintavaihtoehdoistaan. Sen sijaan korkeimman oikeuden mukaan vakaata harkintaa arvioitaessa merkitystä voidaan antaa sille, millainen tekijän kyky on vakaan harkinnan edellyttämän suunnittelun tekemiseen. Tällaisia kykyyn vaikuttavia seikkoja voivat olla esimerkiksi fyysiset sairaudet tai ahdistus. Huomioonotettavien seikkojen tulee kuitenkin olla luonteeltaan tai voimakkuusasteeltaan sellaisia, että niillä on merkitystä vakaan harkinnan arvioinnissa.
Tekijän kiihtymystilaan saattaa johtaa tekijään kohdistunut väkivalta tai muu yllättävä tapahtuma, kuten mustasukkaisuus. Oikeuskäytännössä kiihtymystilan arvioinnissa on kiinnitetty huomiota väkivallan voimakkuuteen, tapahtumien välillä kuluneeseen aikaan sekä tekijän toimintaan tapahtumien aikana. Kiihtymystilan poissulkevina seikkoina on pidetty etenkin väkivallan lievyyttä ja sitä, että tekijä on toiminut tapahtumien välillä täysin normaalisti. Tämä osoittanee sitä, että tekijä on pysähtynyt miettimään seuraavaa siirtoaan. Vakaan harkinnan kvalifiointiperustetta arvioitaessa oikeusasteet usein ottavat kantaa siihen, onko tapauksessa tullut esiin odottamattomia seikkoja, jotka olisivat voineet vaikuttaa tekijän kiihtymiseen tai tilanteen odottamattomaan kehitykseen. Mikäli viitteitä tällaisesta ei ole, saattaa se osoittaa tapon suunnitelmallisuutta tai harkintaa (Vrt. provosoimaton)
Toisinaan voi käydä niin, että tekijä on suunnitellut tappamista, mutta varsinaisen tappamisen laukaiseekin jokin odottamattoman seikka. Tällaiset tilanteet voivat olla ongelmallisia. Tämä johtunee siitä, että tällöin joudutaan arvioimaan sitä, mikä painoarvo annetaan teon suunnitelmallisuudelle ja Ks. esim. Rovaniemen HO 7.11.2003 tuomio nro 758. 101 Ks. esim. KKO 2005:48. 102 Frände ym. 2006, s. 226–227. 33 toisaalta taas tekijän yllättäneelle seikalle. Arviointia helpottanee edellä selostettu vakiintunut oikeuskäytäntö siitä, että tekotavasta poikkeaminen ei ole esteenä vakaan harkinnan kvalifiointiperusteen täyttymiselle.
Yläkerran naapurien kuulevat kirkaisut ja äänet voivat vaikuttaa myös teon vakaaseen harkintaan. Korkein oikeus on eräässä tapauksessa kiinnittänyt huomiota siihen, millainen vaikutus B:n avunhuudoilla on ollut A:n käyttäytymiseen. Kuristamisen tarkoitus on kuitenkin ollut keskeyttää B:n avunhuudot. Perimmäinen motiivi on ollut rikoksen ilmitulon ja kiinnijäämisen estäminen. Yleisen oikeuskäsityksen mukaisena ei voida pitää sitä, että uhrin pitäisi sallia teko tekemättä vastarintaa tai yrittämättä saada apua, ja että päinvastaista toimintaa pidettäisiin tilanteen odottamattomana kehityksenä. Tekijän kiihtymystila on oikeuskäytännössä vakiintuneesti erotettu tilanteen odottamattomasta ja hallitsemattomasta kehityksestä. Tilanteen yllättävyydessä kyse on yleensä tilanteista, joissa jokin odottamaton seikka yllättää tekijän, jolloin hän tappaa uhrin saman tien. Jos tekijä sen sijaan miettii toimintaansa usean tunnin ajan, ei tappoa enää katsota tehdyn tilanteen odottamattoman tai hallitsemattoman kehityksen takia. Ollessaan kiihtymystilassa tekijä saattaa puolestaan poistua paikalta, mutta palata takaisin myöhemmin. Ratkaisevaa tällöin on se, onko tekijä toiminut koko ajan samassa kiihtymystilassa.
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Vakaan harkinnan tahallisuudesta:
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Murhassa ja henkirikoksissa yleisesti teon tahallisuutta arvioidaan kuitenkin teon seurausten perusteella. Tekijän tappamistarkoitus on luonnollisesti yksi tahallisuuden muoto, jota pidetään myös kaikista raskaimpana. Tällöin puhutaan tarkoitustahallisuudesta, jolla tarkoitetaan rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan toisen tarkoituksellista tappamista. Tekijän omalla käsityksellä siitä, kuinka todennäköisenä hän toisen kuolemaa pitää, ei ole tarkoitustahallisuuden arvioinnissa merkitystä. Jos tekijä on kuitenkin nähnyt seurauksen syntymisen niin epätodennäköisenä, ettei teossa siten ilmene aiheuttamistahtoa, ei tahallisuuttakaan katsota olevan. Käytännössä oikeusasteet arvioivat kvalifiointiperusteiden toteutumista, eivät tarkoitustahallisuusastetta.
Selkeimmin tekijän tappotarkoitus on havaittavissa vakaan harkinnan kvalifiointiperusteessa. Murhasta tuomitsemisen esteenä ei ole se, että tekijän nimenomaisena tavoitteena ei ole ollut toisen tappaminen. Tällöin voi olla kyse rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaisesta varmuustahallisuudesta.
Varmuustahallisuudessa on käytännössä kaksi eri tahallisuusmuotoa.
Ensimmäisellä muodolla tarkoitetaan tilannetta, jossa tekijä tavoittelee tiettyä päämäärää, johon päästessään tekijä varmasti tietää siihen liittyvän myös ihmisten kuoleman. Ihmisten kuolema ei ole se päämäärää, johon tekijä pyrkii, mutta se on väistämätön seuraus päämäärään pääsemisestä.
Varmuustahallisuuden toisesta muodosta käytetään nimitystä ehdollinen varmuustahallisuus. Tekijä ei ole tällöin lainkaan varma suunnitelmansa onnistumisesta, mutta onnistuessaan sen tietyt oheisseuraamukset ovat varmoja. Tekijän käyttämät erilaiset keinot ja välitavoitteet päämäärään pääsemiseksi eivät sen sijaan liity varmuustahallisuuteen.
Tekijän tahallisuutta arvioidaan yleensä todennäköisyystahallisuuden, ei varmuustahallisuuden perusteella. Alimpana tahallisuuden asteena murhasta tuomitsemiseen hyväksytään todennäköisyystahallisuus. Tekijän ei tällöinkään edellytetä tavoitelleen toisen henkilön kuolemaa. Tekijän on kuitenkin rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan pitänyt pitää toisen henkilön kuolemaa varsin todennäköisenä seurauksena toiminnastaan. Lain esitöissä on tarkennettu, että todennäköisyyden käsitteellä ei ole tarkoitettu viitata tilastomatemaattisiin laskelmiin vaan ainoastaan arkiseen, tekijän näkökulmasta laadittavaan arvioon tekohetken tilanteesta. Arvion perusteella on tarkoitus selvittää, kuinka uskottavana tekijä itse piti rikoksen tunnusmerkistön täyttymistä. Todennäköisyystahallisuus on oikeuskäytännössä henkirikosten kohdalla useimmin esiintyvä tahallisuuden muoto. Tämä selittyy hyvin pitkälti sillä, että henkirikosten kohdalla joudutaan usein miettimään tahallisuuden alarajaa. Käytännössä arvioitavaksi tulee tällöin se, oliko tekijä mieltänyt uhrin kuoleman olevan varsin todennäköinen seuraus toiminnastaan. Tekijä ei toisin sanoen tarkoita seurauksen syntymistä eikä myöskään miellä sen syntymistä täysin varmaksi kuitenkin pitää toisen kuolemaa todennäköisempänä seurauksena kuin henkiin jäämistä. Jos tekijä on ajatellut molempien vaihtoehtojen olevan yhtä todennäköisiä, ei tahallisuusvaatimus tällöin toteudu. Käytännössä toteutuminen edellyttää yli 50 prosentin todennäköisyyttä.
Todennäköisyystahallisuuden täyttymistä arvioidaan objektiivisten ja subjektiivisten todennäköisyyksien mukaan. Objektiivisella todennäköisyydellä viitataan niihin seikkoihin, joiden perusteella ulkopuoliset arvioijat olisivat voineet muodostaa käsityksensä seurauksen syntymisestä. Subjektiivisella todennäköisyydellä tarkoitetaan puolestaan tekijän omaa käsitystä siitä, miten todennäköisesti seuraus syntyy. Murhan rangaistavuuteen riittää minkä tahansa edellä kerrotun tahallisuusasteen täyttyminen. On kuitenkin selvää, että mitä korkeampi tahallisuuden aste on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä myös jokin kvalifiointiperuste täyttyy ja tekoa pidetään kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Mikäli toisen tappaminen ei ole ollut osa tekijän tarkoitusta tai suunnitelmaa, ei tahallisuus kata vakaata harkintaa.
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Raakuus:
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Teon raakuudella viitataan pääsääntöisesti tekotapaan.
Teon raakuudessa ratkaisevaa ei ole se, mitä välinettä tappamiseen on käytetty tai onko tappamiseen ylipäätään käytetty välinettä.
Merkitystä sen sijaan on sillä, kuinka pian uhri on kuollut, kuinka pitkään teko on jatkunut ja kuinka monta kertaa tekijä on käyttänyt väkivaltaa tappamisen onnistumiseksi. Käytännössä ilman välinettä tehty tappo vaatii tekijältä enemmän aikaa ja voimankäyttöä kuin välinettä käytettäessä.
Pitkään kestänyt, lopulta kuolemaan johtanut pahoinpitely tai usean puukoniskun aiheuttama teko voidaan kuitenkin arvioida helpommin törkeäksi. Sen sijaan uhrin nopeasti tappavaa tekotapaa ei ole useinkaan katsottu erityisen raa´aksi tai julmaksi. =>Teon pitkäkestoisuus, mikä korreloi kärsimyksen määrän kanssa täyttyy teossa.
Uhrin puolustuskyvyttömyys ensimmäisen päähän kohdistuneen iskun jälkeen.
Lain esitöissä ei ole esimerkkiä siitä, millaista tekovälinettä pidetään erityisen paheksuttavana.
Kvalifiointiperusteen ylittävällä osalla voi kuitenkin olla merkitystä teon kokonaisarvioinnissa. Lain esityöt eivät mainitse murhaa koskevissa perusteluissa eroa erityisen raa´an tai julman tekotavan käsitteiden välillä, mutta törkeää pahoinpitelyä koskevissa perusteluissa käsitteillä kerrotaan olevan vivahde-eroja. Tähän voitaneen hakea apua törkeää pahoinpitelyä koskevista lain esitöistä, joissa on annettu raa´asta tekotavasta esimerkkinä päähän potkiminen ja julmasta tekotavasta pahoinpitelyn kohdistaminen puolustuskyvyttömään henkilöön. Oikeuskäytäntö osoittaa, että sama periaate on käytössä myös henkirikosten arvioinnissa. Selkeää rajanvetoa näiden kahden käsitteen välillä on hankala tehdä. Tätä vaikeuttaa lisäksi oikeusasteiden tapa perustella päätöksensä niin, ettei perusteluista aina käy ilmi, mitkä seikat ovat vaikuttaneet erityisen raa´an tekotavan ja mitkä erityisen julman tekotavan arviointiin. Oikeusasteilla ei ole tähän varsinaista velvollisuuttakaan, mutta oikeuskäytännön ennakoitavuuden kannalta sitä voisi pitää suotavana.
Teko voi täyttää erityisen raa´an ja julman tekotavan kvalifiointiperusteen päähän kohdistuneen iskun voimakkuuden perusteella. Tekoa voidaan pitää erityisen julmana, mikäli tekijä jatkaa tekoaan yhden iskun jälkeen ja kyse olisi ollut tällöin lukuisista iskuista. On myös mahdollista, että teon julmuutta koskeva kvalifiointiperuste ei täyty siksi, että uhri olisi voinut kuolla välittömästi eikä ollut siten tietoisia itse teosta tai sen jälkeisistä tapahtumista. Tätä arviointia tukee kymmenen vuotta myöhemmin annettu seuraava korkeimman oikeuden ratkaisu. KKO 1984 II 96. A oli lyönyt B:tä useita kertoja päähän pyyhkeeseen käärityllä kukkaruukulla, josta oli seurannut B:n kallon murskautuminen. B ei ollut kuollut iskuihin välittömästi ja hän oli myös pyytänyt A:ta lopettamaan lyömisen. Iskuja oli kaiken kaikkiaan kohdistunut B:n päähän 5-6, jonka jälkeen A oli vielä kuristanut B:tä. A tuomittiin murhasta, koska tekoa pidettiin vakaasta harkinnasta tehtynä ja erityistä raakuutta ja julmuutta osoittavana. Tappoa pidettiin sekä erityistä raakuutta että julmuutta osoittavana. Teon raakuutta lienee osoittanut teon jatkaminen ensimmäisen iskun jälkeen sekä iskujen suuri lukumäärä. Ottaen huomioon, että kuristamista ei ole oikeuskäytännön mukaan pidetty sinänsä erityisen raakana tai julmana, on teon erityistä julmuutta koskevan kvalifiointiperusteen arvioinnin täytynyt kohdistua teon jatkamiseen B:n aneluista huolimatta, B:n pitkään jatkuneeseen tuskaan ja kärsimykseen sekä B:n puolustuskyvyttömyyteen, joka on seurannut päähän kohdistuneista iskuista.
Huomioon otettavia seikkoja sitkeän surmaamispyrkimyksen arvioinnissa ovat tällöin mm. onko teot tehty yhtäjaksoisesti vai kahdessa tai useammassa jaksossa ja onko väkivallan voimakkuutta lisätty tai tekovälinettä vaihdettu sopivampaan, kun uhri ei olekaan heti kuollut. Lisäksi erityisen julmuuden arvioinnissa merkitystä on sillä, onko uhri ollut tajuissaan vielä teon loppuvaiheessa, jolloin uhrin kokema kärsimys voitaisiin ottaa huomioon. (pahoinpitely tehty ketjun teossa tehty käsin, jatkettu välineellä = surmaamispyrkimys).
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Julmuus:
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Teon julmuudella viitataan pääsääntöisesti uhrille tuotettuun tuskaan ja kärsimykseen.
Nopeasti tappavaa tekotapaa ei myöskään yleensä pidetä erityisen julmana, koska uhrille ei ole ehtinyt aiheutua tuskaa tai kärsimystä.
Tuskalla viitataan fyysiseen kipuun ja kärsimyksellä henkiseen kipuun, kuten kauhuun ja pelkoon.
Tuskaa voi tuottaa tekotapa, kuten kidutus tai teon tarkoituksellinen pitkittäminen.
Kärsimystä aiheutuu yleensä silloin, kun uhri tajuaa tilanteen ja joutuu kauhun valtaan.
Erityisen raakuuden tai julmuuden esteenä voi olla uhrin tajunnanmenetys. Mikäli uhri on menettänyt tajuntansa heti tai pian teon alkamisen jälkeen, ei erityisen raakuuden tai julmuuden katsota täyttyvän. (Välituomiossa mainitut syytetyn vammat viittaavat taisteluun hengestä, mikä ei sisällä tajuttomuutta poissulkevana edelliseen).
Uhrin tajunnan menetyksellä puolestaan voi olla ratkaisevakin merkitys uhrin kokeman tuskan arvioinnissa. Kaikkien näiden seikkojen voidaan katsoa osoittavan, ettei teko ole aiheuttanut uhrille tuskaa. Jos kuitenkin oletetaan, että uhri on tajuissaan tekohetkellä, millaista fyysistä kipua teon pitäisi uhrille tuottaa ollakseen erityisen julma?
Tappamiseen käytetyn tekovälineen ei tarvitse olla ampuma- tai teräase tai muu niihin rinnastuva hengenvaarallinen väline täyttääkseen erityisen raa´an tai julman tekotavan kvalifiointiperusteen. Arvioinnissa voidaan huomioida samalla tavalla esimerkiksi mikä tahansa tekijän käteen sattunut esine, jolla tappaminen on aloitettu tai saatettu loppuun.
Vaikuttaisi siltä, että teon voimakkuudelle annetaan merkitystä pääsääntöisesti silloin, jos teko on sisältänyt useita iskuja tai iskut ovat voimistuneet loppua kohden. Tällöin on myös voitu vaihtaa tekovälinettä voimakkaampaan ja surmaamistarkoitukseen paremmin sopivaan tekovälineeseen. Oikeuskäytännössä näiden seikkojen on yleensä katsottu osoittaneen sitkeää surmaamispyrkimystä (välituomiosta ilmenee kallon iskut täydellä voimalla tehdyksi)
Sitkeänä surmaamispyrkimyksenä on pidetty tekijän osoittamaa päättäväisyyttä. Tekoa on myös voitu jatkaa pitkän aikaa tai tekijä on voinut vaihtaa teon aikana tekovälinettä voimakkaampaan ja paremmin surmaamistarkoitukseen sopivaksi.
KKO 2005:7. P oli väkivaltaa käyttäen kaatanut O:n maahan. Tämän jälkeen V ja P olivat potkineet ja lyöneet voimakkaasti maassa makaavaa O:ta päähän, ylävartaloon ja eri puolille vartaloon. V ja P olivat poistuneet ja jättäneet O:n maahan makaamaan, mutta palanneet hetken kuluttua jatkamaan pahoinpitelyä. V oli potkinut O:ta useasti voimakkaasti ylävartaloon ja päähän. V oli ottanut vauhtia ja hypännyt useasti painollaan O:n rintakehän ja kerran pään päälle. P oli useasti survaissut jalalla O:n vatsaan. P oli tämän jälkeen hypännyt rajusti istualleen O:n rintakehän päälle ja lyönyt useasti nyrkeillä päähän. O oli menettänyt tajuntansa pahoinpitelyn aikana ja kuollut muun muassa rintakehän ja ylävatsan murskavammoihin ja sisäisiin verenvuotoihin. Käräjäoikeus tuomitsi tekijät murhasta perustellen teon olleen erityisen raaka ja julma ottaen huomioon muun muassa tekotavan ja väkivallan pitkän keston. Hovioikeus tuomitsi tekijän taposta katsoen, että vaikka pahoinpitely oli kestänyt pitkään, oli loppuvaiheessa suoritettu erityisen raaka ja julma väkivalta kestänyt vain lyhyen ajan. Korkein oikeus katsoi tekijöiden syyllistyneen murhaan, koska pahoinpitelyn jälkimmäinen vaihe oli kestänyt kymmenen minuuttia ja väkivalta oli ollut erittäin voimakasta ja suuntautunut erityisesti päähän ja elintärkeiden sisäelinten kohdalle. Korkein oikeus antoi myös painoarvoa todistajalle, joka kertoi pahoinpitelyn muistuttaneen loppuvaiheessa työn tekemistä. Tappaminen oli tehty erityisen raa´alla tavalla. Julmuutta osoitti puolestaan teon jatkaminen O:n pyynnöistä huolimatta ja teon kohdistuminen puolustuskyvyttömään henkilöön (ylänaapurin kuulemat tekohetken äänet viittaavat tähän).
Pahoinpitelyä oli myös jatkettu vielä sen jälkeen, kun uhrin oli nähty liikahtelevan. Uhriin kohdistettu väkivalta itsessään osoittaa tekijöiden sitkeää surmaamispyrkimystä.
Tekoa oli luonnehdittu erityisen raa´aksi ja julmaksi myös siksi, että teko oli kestänyt kauan, ainakin 15 minuuttia. Teko oli kuitenkin tehty kahdessa vaiheessa.
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kokonaistörkeys:
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Toisen tappaminen ilman motiivia tai muuta vaikutinta voi vaikuttaa teon kokonaisarvioinnissa törkeyttä lisäävänä seikkana.
Kokonaistörkeysvaatimuksen sisältöä ei ole tarkennettu lain esitöissä. Teon tulee joka tapauksessa olla tapon perustunnusmerkistöä selvästi törkeämpi. Esimerkiksi julman teon kohdistuminen puolustuskyvyttömään tekee jo teosta "kokonaisuutena arvostellen törkeän". Murha on kyseessä silloin, kun tappo tehdään erityisen raskauttavien olosuhteiden vallitessa. Teon tulee olla nimenomaan tappona törkeä eikä rikoksena sinänsä.
Kokonaistörkeyden vaatimuksella on huomattavaa merkitystä ratkaisun lopputulokseen, sillä vaatimus ei täyty aina automaattisesti silloin, kuin jokin kvalifiointiperusteista on käsillä.
Sen pohdinnassa, onko teko kokonaisuutena arvioiden törkeä vai ei, voidaan huomioida tai jotka jäävät kvalifiointiperusteissa yli.
____
Oma näkemys minkälaisilla erilaisilla ehdotelmaedellytyksillä on ratkaista ketjun henkirikos tapon törkeän tekomuodon Kvalifiointiperusteilla asiassa. Listaus ei tietenkään ole kattava. Pelkät kvalifiointiperusteet 1-2 otsikoin eivät avaa kvalifiointiperusteita, joihin lainsäätäjä on halunnut jättää liikkumavaraa ja päätöksentekovaltaa tuomioistuimille. Ei ole ainoaa oikeaa tapaa ratkaista asia, sen osoittaa usein henkirikokset, joiden päätös muuttuu ylösalaisin oikeusasteesta toiseen.
Usein kvalifiointiperuste 2 mielletään samaan laatikkoon. Olen ne erotellut, mutta koska niiden rajanveto lain käytössä on häilyvä, on otsikoiden alle avattuna sekä erityiseen raakuuteen, että julmuuteen osin soveltuvia. Kokonaistörkeys -listaus on lyhyt – sinne lainkäyttäjä voi siirtää kvalifiointiperusteista ylimenevät.
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Välituomiossa jo oikeuden kertaalleen miettimät johtopäätökset asiassa on poimittuna. Listauksessa ei ole spekulointeja, vain tapaukseen sopivia kvalifiointiperusteita.
Pahoittelen pitkää viestiä, olen jo jokin aikaa sitten laittanut powerpoint -dioille kvalifiointiperusteet, mutta diat valokuvina liitettynä ketjuun jäävät tekstiltään liian pieniksi, joten etusivu vain kuvana. Ei voinut myöskään ranskalaiset viivat, ylläpito stiloisoi, jos tarpeellista.
Johtopäätöksien lainauksien lähde:
https://lauda.ulapland.fi/bitstream/han ... sequence=2
ja tutustumaan.