Hurjimus kirjoitti: To Marras 14, 2024 12:31 pm
Kannattaa myös muistaa, että varmaan 95 prosenttia omaisista kieltäytyy uskomasta itsetuhoon tällaisissa katoamisissa.
En kylläkään tiedä, enkä väitä mitään, mitä tässä on tapahtunut, tämä vain yleisesti. Eikä hyvin menestynyt omainen poikkea juurikaan tässä tilastossa.
Totta. On tarve löytää syyllinen ja selitys tapahtuneelle. Läheisen itsemurhan myöntämiseen liittyy myös valtavaa omaisten syyllisyyttä, koska he jäävät jossittelemaan omaa rooliaan tai sitä, miksi eivät huomanneet /puuttuneet ajoissa.
Itse kuitenkin uskon siihen, että lähipiirillä on jokin aavistus, aina. Siis vaikka itsemurha tulisi yllätyksenä ja järkytyksenä, ajan myötä omaiset useimmiten pystyvät kyllä liittämään palasia kohdalleen, miettimään uhrin viimeisiä aikoja, sanoja, ajatuksia ja käyttäytymistä ja tulevat siihen lopputulokseen, että uskottava se vaan on. Toisaalta ymmärrän senkin, että äiti tietää kyllä, jos pojalla on synkkä mielenlaatu ja itsemurha voisi olla mahdollisuuksien rajoissa. Sitten on sellaisia ihmisiä, jotka eivät ikipäivänä tekisi itsemurhaa, koska ajatuskin on heistä kammottava. Jos itsemurhaa ajatellaan Rasmuksen kohdalla, kuka 16-vuotias kloppi valitsee tavaksi jääkylmään veteen hukuttautumisen? Itselleni tulisi mieleen monia muita tappoja, jotka voisivat olla teinipojan mielestä parempia. Rasmusta en toki tunne, mutta hänestä on välittynyt sellainen ilopillerivaikutelma, että hän ei ihan hirveästi stressannut pikkuasioista vaan pikemminkin tarttui hetkeen. Oli kova suusstaan (elil toisin päin ajatellen siis kykenevä myös ilmaisemaan itseään eikä esimerkiksi hautomaan asioita yksin huoneessaan), hänellä oli laaja kaveripiiri ja monet asiat hänen elämässään olivat menossa parempaan suuntaan ainakin äidin kertoman mukaan. Näiden seikkojen valossa en itsekään hyväksyisi itsemurhateoriaa.
Rasmuksen kohdalla kuitenkin olisin omaisen asemassa aivan tolaltani ennen kaikkea siitä, että poliisi on vain päättänyt, miten asiat ovat. He ovat kautta linjan antaneet onnettomuutta tai itsemurhaa tukevia lausuntoja, kuten nyt tämä jokeen joutumisen paikkatietokin. Faktaa on, että mitään näyttöä siitä, että poika olisi juuri siitä kyseisestä kohdasta jokeen joutunut ei ole. Silti poliisit antavat lausuntoja, joiden perusteella asia on näin ja loppun käsitelty. Mitään faktaa kun ei aidosti ole varmistamaan mitään vaihtoehdoista -eikä näin ollen myöskään poissulkemaan.
Kun tällaiset oletukset kertautuvat, tulee väistämättä mieleen että onko joissain kohdissa oikaistu, katsottu hetken aikaa toisaalle tai tehty kaikki päätelmät puutteellisin tiedoin vain siksi, että tämä onnettomuusnarratiivi säilyisi loppuun saakka.
Mulle on tullut vähän sellainen kuva, että koska Pohjanmaan poliisi (Härski ja Teivaanmäki nyt etunenässä), on joutunut aika kovasti tikunnokkaan, heidän toimiaan tai toimettomuuttaan on kritisoitu ja tutkinnan alkuvaiheessa tehtyjä vihreitä reposteltu pitkin valtakunnanmediaa, se on sisuunnuttanut heidät siihen pisteeseen, että he haluavat olla oikeassa. Hinnalla millä hyvänsä. Kaikki tutkinnan puutteet ja epäloogisuudet voidaan ohittaa sanomalla, että "poliisille oli alusta saakka selvää, että kyse ei ole rikoksesta. Siksi etsintöjä/ puhutuksia/ valvontavideoita tms. ei priorisoitu". Myöskään rikokseen viittaavia tutkintalinjoja ei välttämättä ole edes haluttu tutkia kovin tarkasti, koska sellaista lilnjaa ajanut poliisi olisi saattanut joutua laitoksella omiensa hampaisiin. Poliisitkin ovat vain ihmisiä, ja tällaista egoilua pidän aivan mahdollisena,ja se on tapahtunut tutkinnan kustannuksella tietysti.
Yksi valoisa (jos nyt niin voi edes sanoa) puoli tässä kuitenkin on moneen muuhun katoamiseen verrattuna. Omaiset ovat saaneet haudata poikansa, koska hänen ruumiinsa vihdoin kuitenkin löydettiin.
Rasmus
Rasmus